Sivut

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Halloween kurpitsat

Tänään veisteltiin meiän kurpitsat asiaan kuuluviks, on kyl tosi hauskaa ja rentouttavaa puuhaa! 
Ja lopputulos:
Happy Halloween everybody!

maanantai 28. lokakuuta 2013

Halloween ja Henry VIII hirmuinen

Terveiset myrskyisestä Lontoosta! Ihana päivä istua vilttiin kääriytyneenä sohvalla, katsella ulos ja kuunnella tuulen tuiverrusta teekuppi kourassa. Mr London ei päässyt töihin ajoissa, koska junaradalle kaatuneen puut olivat katkaisseet liikenteen ja tubeasemalle oli aamulla lähes sadan metrin jono! Luin uutisista, että kaatuneet puut ovat myös vaatineet 2 kuolonuhria.

Täällä Lontoossa on ollut jo viikkoja Halloween tohinat kovassa vauhdissa ja kaikkialla myydään hauskaa halloweensälää. Viime viikonloppuna monet näyttivät juhlivan halloweenia jo varaslähdöllä ja kaupungilla tuli vastaan hilpeää porukkaa jos jonkinmoisissa vermeissä ja istuin metrossakin Dragulaa vastapäätä. Ostettiin oikeen kurpitsatkin ja ollaan googleteltu ohjeita niitten oikeaoppiseen silpomiseen. Täytynee etsiä myös ruokaohjeita kurpitsasta... Ei saatu sitten tänä(kään)vuonna kutsua Hollywoodiin Heidi Klumin kuuluisiin Halloweenbileisiin, vähänkö olis ollu siistiä! Bileiden emäntä on näyty edustamassa kekkereitään mm. seuraavanlaisissa asuissa.  
Kuvat täältä. Mikä on teiän lemppari? Mä liputan tän vikan puolesta :)

Kun ei kerta päästä Hollywoodiin niin täältä pitäis löytyä Lontoon jännittävimmät halloween-tapahtumat. Toi spooky huvipuistojuttu vois olla aika kiva! London Dungeon on taas kauhutalo, jossa pääsee mehustelemaan kuuluisan sarjamurhaaja Jack the Ribberin ja fiktiivisen parturimurhaaja Sweeney Toddin kauheuksia. Se Johnny Deppin tähdittämä samanniminen musikaalielokuva tästä tappajaparturista vois olla muuten aika järisyttävä halloweenleffa!

London Dungeon on avoinna ympäri vuoden ja sijaitsee ihan London eyen vieressä, Westministerin tai Waterloon tubeasemat on lähimmät. Ovenpieli oli koristeltu halloween teeman mukaisesti kun käveltiin viime lauantaina ohi. Mr London kävi tuolla viimeksi 7-vuotiaana, eikä tuolloin uskaltanut muutamaa metriä pidemmälle ovelta. Mitenköhän kävis näin 20 vuotta myöhemmin ;-)
Meitä molempia kiinnosti kovasti myös Hampton Court Palacen yöllinen kummituskierros kuningas Henry VIII:n (1491-1547) ja hänen kaltoinkohdeltujen vaimojensa (olikohan niitä 6) jalanjäljille, mutta Halloween ja sen lähiviikot oli jo loppuunmyyty :-(. Aivan marraskuun loppuun ja joulukuulle oli vielä vapaita paikkoja, tosin tonne vois mennä hyvin myös päiväsaikaan omatoimiretkelle, vaikka se ei ehkä sit oo yhtä jännää. 

Nettisivuilla kuvattiin kummituskierrosta näin: "Find out what spooked some of the palace's past residents as you are guided around the palace countryards at night. Hear the stories of ghostly apparations and paranormal activity. Experience the unique atmosphere of Henrik VIII's apartments and creep down the infamous haunted gallery on your own". Tuolta nettisivujen etusivulta löytyy video, jossa kerrotaan olevan naishahmoinen kummitus aukomassa palatsin jykevää ovea. Hyrrr... Tässä Wikipedian lähteessä on tietoa kuninkaan elämänvaiheistaja alla olevien vaimojen kurjista kohtaloista. Ei ihme jos siellä palatsissa joku näistä naisraukoista kummittelee? 
Intohimoiseina uhkapelurina ja mielipuolena tunnettu Henry VIII on ollut varsin vaikutusvaltainen hahmo Englannin historiassa ja hänellä oli todennäköisesti valtaa enemmän kuin yhdelläkään muulla hallitsijalla. Hän mm. erotti Englannin katolisesta kirkosta, jotta sai avioeron ja naitua rakastajarettarensa. Kuninkaan räiskyvästä elämästä on tehty The Tudors niminen sarja, jonka 3 ekaa tuotantokautta hypistelen juuri käsissäni. Mua tällee hoitoalan ihmisenä kiinnostaa myös, että on epäilty Henryn sairastaneen pitkälle edennyttä kuppaa, kroonista malariaa ja mahdollisesti Cushingin oireyhtymää, jossa lisämunuaisen kuorikerroksesta erittyy liikaa kortisoli-hormonia ja  tämä voi oireilla skeptisyytenä läheisiin, eristäytymisenä ja vainoharhaisuutena. Ihmeisesti näiden oireiden riivaamana Henry muun muassa mestatutti joukon lähipiirinsä ihmisiä. Myös Henryn muotokuvien fyysiset piirteet, kuten kuukasvoisuus sopii tutkijoiden mukaan sairauden oireisiin. Karua mutta samalla mielenkiintoista, ajoiko sairaudet osaltaan Henryn hänen tekemiinsä julmuuksiin ja hulluuksiin!? Onko sarja muuten kenellekkään tuttu, montakohan jaksoa on pakko katsoa putkeen ;-)

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

London Sealife ja Chinatown

Otsikosta selviääkin mitä puuhattiin lauantaina. Matkustaminen ei onnistunu ihan mutkatta, koska joku metro oli jämähtänyt London Bridgen hoodeille ja jouduttiin jatkamaan matkaa bussilla ja kävellen. Tuli tällanen cooli retrobussikin matkalla vastaan.
Varattiin etukäteen netistä liput sealifeen, jotka 3pm jälkeen maksoi £15.50. Onneks oli buukattu liput ennakkoon, koska paikan päällä oli hillitön jono (jonotusaika pahviständissä 90min), mut meiän lipullisten jono veti 5 minuutissa. Kannattaa muuten aina bookata netistä etukäteen turistijutut jos mahdollista, pääsee aina halvemalla ja vähemmän jonottamista. Viihdyttiin melkeen 3 tuntia erilaisten merenelävien ihmeellisessä maailmassa.
Mr Rayt oli meiän lemppareita
Hai siellä!
Oli kyllä paras ja monipuolisin sealife missä olen vieraillut. Haita oli esitteen mukaan 14 eri lajia ja niissä riitti ihmettelemistä. Avonainen rauskuallas oli kanssa tosi hauska ja rauskut tuli ihan altaan reunalle pärskimään ja hauskuuttamaan ihmisiä. Sealifen edessä on muuten hyvä poseerauspaikka etenkin illan hämärtyessä.
Nälkä alkoi olla hirmuinen koska pohjalla oli tuntikausia sitten syöty aamupala ja mietittiin mihin mentäisiin syömään. Molempien huulilla oli: China Towniin!
Ajeltiin siis metrolla kohti ruuhkaista China townia, jonne kävelee Leicester squarelta parissa minuutissa ja pujoteltiin ihmisvirtojen läpi meiän vakkarimestaan syömään. Reilun 15 minsan jonottelun jälkeen päästiin pöytään ja popsimaan rapukakkuja pahimpaan nälkään. Otettiin kimpassa valmis menu kahdelle missä oli alkupalahärdellit kevätrullineen, crispy duckia ja 3 eri pääruokaa. Nämä kun huuhtoi kiinalaisella kaljalla alas niin ähkytila oli valmis! 
Kotimatkalla haettiin vielä Sainsbyrystä £2 tarjouksessa ollutta Ben&Jerrys suklaajädeä X-factoria varten. Jännä juttu että oonkin niin koukussa tohon brittien X-factoriin, Suomessa kun tuli tosi vähän seurattua vastaavia ohjelmia. Ostettiin muuten samalla myös kurpitsat, jotka komeilevat nyt takan päällä. Mr London ilmoitti, että tekee omastaan mun naaman ja laittaa sen ulos rappusille pelästyttämään pois kaikki karkkia kinuavat lapset, tosi kiva! Olis mulla kyllä vielä salmiakkia jemmassa lapsukaisille, käh käh ;-)
Tuli muuten sitä paljon odotettua postia NMC:ltä, että mun rekisteröinti on viimein menemässä läpi eli maksua ja sitä vikaa allekirjoitusta vaille vaille valmis, jee! Aloin heti stressaamaan kun Mr London kysyi, että kai mulla on joku bleiseri työhaastattelua varten, no ei kyllä oo (eikä siis sitä työhaastatteluakaan vielä)! Sillä on kyllä kokemusta vaan toimistoduunien haastatteluista ja joutuu itse käyttämään töissä pukua kravattineen joka päivä. En mä nyt ajatellu missään verkkareissa mennä, mutta osaako muut hoitsut neuvoa, että pitääko täällä olla tosi smartisti pukeutunut työhaastatteluun ja tosissaan lähteä Mark&Spenceriltä sitä jakkua ostamaan vai riittääkö ihan perussiisti vaatetus!?

perjantai 25. lokakuuta 2013

Murtovarkaita meidän talossa!

Täytyy jakaa kanssanne vielä yksi viimeviikkoa järisyttänyt tapahtuma. Oon pitänyt tätä meidän asuinseutua tosi turvallisena ja vaikka Mr London onkin varoitellut, niin olen välillä jättänyt ikkunat auki vaikkapa kauppareissun ajaksi, asutaanhan me sentään kolmannessa kerroksessa. Ruusuissa lapsuudenmuistoissa meidän "lande" kodin ovet ja ikkunat oli usein auki yötä päivää, eikä koskaan tapahtunut mitään (oli tosin myös 2 koiraa).

Kuka tänne ylös muka kiipeäisi kun kaksi ikkunaa on suhteellisen vilkkaalle kadulle ja makuuhuoneen ikkunaan pääsee käsiksi vain naapurin muuratun pihan läpi ja tarvitsisi tikkaat? 
Viime torstaina samaan aikaan kun olimme kaverini kanssa kaikessa rauhassa tutkimassa Lontoota, meidän talossa tapahtui kauheita. Mr London teki etäpäivää kotona ja säpsähti alkuillasta ovikellon pärinään (meidän ovikellosta lähtee aivan järkyttävä meteli ja hyppään aina kattoon kun se soi). Oven takana oli järkyttynyt ja itkuinen alakerran naapuri vauva sylissään. Hän oli tullut kotiin vauvan kanssa ja huomannut heti oven avattuaan, että asuntoon oli murtauduttu ja tavarat heitelty sikin sokin. Nainen oli peloissaan josko murtovaras on vielä sisällä asunnossa ja pyysi Mr Londonia tulemaan tarkistamaan tilanteen. O (josta olen muuten hirmuisen ylpeä) lähti rohkeasti hetkeäkään epäröimättä katsomaan. Hän oli mielessään jo valmistautunut tappeluun ja tunsi adrenaliinin virtaavan suoniin...

Onneksi kämppä oli tyhjä ja murtovaras ehtinyt jo matkoihinsa. Lastenhuoneen ikkuna oli rikottu lapiolla ja sitä kautta tultu siis sisälle ja menty ulos. O rauhoitteli naista ja piti hänelle seuraa 50 minuutin ajan kunnes poliisit ehtivät paikalle. Jossain vaiheessa O tajusi jättäneensä meidän kämpän ovet sepposen selälleen ja avaimet sisään. Tarkisti sitten vielä, ettei varas livahtanut meidän kämppään ja tutki sydän pamppaillen vaatekaapit ja sängynaluset. Varas vei tosissaan naapurilta läppärin, pienen summan rahaa ja ilmeisesti läppärin kantoon vaatimattoman kassin. Läppärin mukana menivät kaikki vauvan lapsuuskuvat eli roppakaupalla tunnearvoa :(. Tuli mieleen, että mullakin on tuhansia kuvia vaan tällä tietokoneella, että ehkä joku varmuuskopiointi olis ihan jees. Ei kyl tuu tollasia juuri ajateltua ennenkun jotain tapahtuu. Ihmeellistä, mutta Mr London ei kuullut mitään ääniä vaikka murto tapahtui aivan meidän makkarin auki olleen ikkunan alla ja O oli sängyssä läppäri sylissään tekemässä töitä.

Seuraavana aamuna hauskaan uniformuun sommistautunut mukava poliisitäti (jaksan aina ihmetellä niitä hauskoja hattuja) tuli soittamaan ovikelloa ja kyseli vielä oliko tullut mieleen, että olisi huomattu murtopäivänä naapurustossa jotain epäilyttävää. Saatiin kehuja meidän jykevistä lukoista (ulko-oven lukko + meidän kämpän oven lukko) ja poliisi totesi että ylhäällä on aina turvallisempaa asua, muistutti kuitenkin pitää ikkunat suljettuina kun ei olla kotona. Kuulemma meidän kadulla murrot ovat olleet varsin harvinaisia, poliisi ei muistanut urallaan yhtään tapausta tältä kadulta. Totesin illalla Mr Londonille etten kyllä kaipaa enää yhtään sitä katutason garden-flattia, mistä olin aiemmin haaveilin, täällä ylhäällä on oikein kiva asua! Kuinkahan tiloihin sitä itse menisi jos omaan kämppään murtauduttaisiin?! Poliisitäti jätti tämän lappusen muistoksi, näköjään myös twitteristä voi seurata tähän alueen "murtotrendejä". Ei voi kyllä pitää enää itsestäänselvyytetä, että "eihän sitä meille voi sattua".
                                                     Turvallista viikonloppua kaikille!

torstai 24. lokakuuta 2013

Iltakävely Holland Parkissa

Lontoon keskustan läheisyydessä sijaitseva Holland Park on ihana puisto ja sieltä löytää aina jotain uutta näkemistä. Harmi että pimeä tuli liian nopeasti, tuolla voisi viettää kesäaikaan vaikka kokonaisen päivän!


keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Turistia kusetetaan

Paras kaverini oli Lontoossa ihastuttamassa meidän viimeviikkoa, kuten jo aiemmassa postauksessa kerroin. Meillä oli jo alunperin suunnitelmissa mennä katsomaan joku musikaali, täällä Lontoossa kun menee vaikka mitä ja musikaalit on yleisesti tosi kehuttuja. Paljon hehkutettu Lion King olisi ollut ihana nähdä, mutta aloin kitsastelemaan lippujen hintojen suhteen, halvimmat liput ylimmästä katsomosta kun olisi irronnut £48 hintaan. Jälkeenpäin ajateltuna olisin hyvin voinut vaan tilata noi liput netistä, kerran se vaan kirpasee...


Ei siis varattu mitään lippuja etukäteen, mutta torstaina meiän kävelyrundin päätteksi mietittiin, että miksei nyt samantien mentäisi musikaaliin kun kerran ollaan täällä London city hoodeilla. Picadilly circuksen läheisyydessä oli useita lippupisteitä houkuttelevine mainoksineen. Valittiin niistä yksi ja mentiin kyselemään olisiko mitään hyviä tarjouksia tälle illalla. Katseltiin eri vaihtoehtoja ja kyseltiin hintoja. Lion King lippuja ei olisi saanut samalle päivälle ja halvimmat seuraavalle päivälle olisi ollut about £60. Sitten innokas myyjä hehkutti, että nyt olisi loppuunmyytyyn Bodyguard musikaaliin muutama lippu jäljellä. Paikat sivukatsomosta £35 ja keskeltä aivan loistavat paikat £40. Kundi sai puhuttua meidät ottamaan ne loistavat paikat. Maksu piti suorittaa käteisellä eikä saatu mitään kuittia. Kundi sujautti liput sukkelasti kirjekuoreen ja ojensi meille. No nyt meillä oli saman illan Bodyguardiin liput ja kartta piirrettynä missä Adelphi-teatteri sijaitsee (n. 10min kävelymatkan päässä). Musikaali siis perustuu Whitney Houstonin tähdittämään saman nimiseen leffaan, missä kuuluisa supertähti rakastuu henkivartijaansa ja draamaahan siitä seuraa..
Oltiin hyvissa ajoissa teatterin edustalla ja käytiin syömässä wrapit viereisessä "Wrap it" ravintolassa, mitä hehkutin jo aiemmassa postauksessa. Teatterin edustalla oli paljon porukkaa ja mentiin jonottamaan sisälle. Liput repästiin ovella ja laukut tarkistettiin, sain onneksi sentään tuoda oman vesipullon. Suunnattiin ekasta ovesta sisään teatterisaliin ja henkilökunnan jäsen katsoi meidän lippuja ja ohjasi ekaan kerrokseen suhteellisen lähelle lavaa istumaan, hyvältä vaikuttaa ajattelin. Ihmetykseksemme meidän paikoilla olikin istumassa kaksi naista. Toinen heistä hoksasi että meidän lipuissa lukikin "upper circle"eli ne olikin yläkatsomossa! Sitten vaan rappusia kapuamaan todellakin sinne ylimmälle hattuhyllylle ja löydettiin paikat, tosin aivan sivusta eikä sieltä "keskeltä loistavalta paikalta". Mutta mitä ihmettä, taas meidän paikat oli varattu, tällä kertaa kiinalaisen pariskunnan toimesta. Kundi katsoi tovin meidän lippuja ja huomasi sellaisen pienen seikan, että niissä luki "FRIDAY" eikä Thursday mitä päivää elettiin! Tässä kohtaa pääsi jo ruma sana, mehän ostettiin liput nimenomaan tämän illan näytökseen!

Samassa teatterin summerit alkoivat soida esityksen alkua enteilevästi ja kaikki istuivat jo paikoillaan. Paniikki. Henkilökunnan jäsen bongasi meidän keitetyn ravun väriset kasvot ja riensi avuksi. Hän kehotti kiiruhtamaan kipin kapin lippuluukulle, josko liput saisi vaihdettua tälle illalle. Luultiin ensin että hitto sinne Picadylly circuksellekko asti pitää lähteä (ei tod ehitä tähän näytökseen), mutta nainen tarkoitti siis heidän omaa lippuluukkua teatterin sisääntuloaulassa. Laukattiin sitten rappusia alas hirveellä vauhdilla ja löydettiin se ticket office box. Tylyn oloinen kundi kattoi meidän lippuja ja totesi ravistellen päätään "There is nothing I can do if you have booked the tickets for Friday". Sanottiin, että todellakin luultiin ostavamme liput tämän illan näytökseen ja eikö voitaisi päästä tänään katsomaan, olihan siellä tyhjiä paikkojakin (ei siis todellakaan ollut loppuunmyyty kuten se huijari lippumyyjä meille väitti!). Liput oli sitäpaitsi jo revitty reunasta, että tuskin ne huomennakaan kelpaavat. Ihmeteltiin miten ylipäätään päästiin sisään niillä väärän päivän lipuilla! Ajattelin, että nyt jäi kyllä musikaalit näkemättä ja tunsin vitutuskäyrän nousevan yläilmoihin, mutta sitten lippuluukun kundi ojensikin meille liput takaisin ja niihin oli merkattu kynällä uudet paikat, JEEEES!!! Kirmattiin rappuset henkihieverissä takaisin ylös summerin soidessa ja ehdittiin kun ehdittiikin paikoillemme noin 2 minuuttia ennenkun shown alkua, huh helpotusta! Saatiin liput samalta hattuhyllyn riviltä, mutta keskemmältä eli saatiin siis sittenkin ne "loistavat paikat" ;-) Sieltä ylhäältä kyllä näki tosi hyvin kun silmä alkoi tottua!
Esitys oli helppoa katsottavaa, energinen ja viihdyttävä. Oli niitä jänniäkin kohtauksia, toi tais olla K-12. Whitney Houstonin biisejä tuli läpi esityksen ja etenkin naispääosan esittäjällä on ihan mielettömän upea ääni, tunsin kylmien väreiden kulkevan monta kertaa. Lavasteet oli myös ihan eri luokkaa mihin on suomessa tottunut. Ei ehkä kaikkien aikojen paras musikaali kuten kaverini totesi, mutta tykättiin molemmat kovasti, eikä todellakaan ollut pettymys. Toi lippurulianssi toi kyllä harmaita hiuksia. Mielessäni marssin ettimään sen kundin ja huudan sille naama punaisena vaatien korvauksia meiän huijauksesta ja henkisestä kärsimyksestä! Ehkä päivystäisin myös pari tuntia sen puljun edessä varoitellen turisteja! Jälkeenpäin myös vähän vituttaa ärsyttää, että se myyjä meni lipsauttamaan kohtalokkaan juonipaljastuksen musikaalin lopusta. Ei kyllä mullakaan ihan täysillä hoksottimet pelannut ja kysyin kaverilta kun oltiin ostamassa niitä lippuja että "häh onks siinä musikaalissa muka esiintymässä Whitney Houston?", kaveri totes että "niin se on kyllä jo kuollut...".

Toki mukana oli myös omaa tyhmyyttä, olis pitänyt ensinnäkin tarkistaa se päivämäärä ja kenties vaatia tarkempaa selvitystä istumapaikkojen sijainnista, varsinkin kun maksettiin molemmat £5 extraa muka paremmista paikoista. Todennäköisesti nää on vaan niitä keinoja huijata ja rahastaa turisteja. En vaan tajua miks se antoi meille perjantain liput vai oliko se puhdas vahinko!? Toisaalta niin moni asia meni pieleen kuten "hyvät paikat" ja "loppuunmyyty hehkutus", että todennäköisesti se antoi tahallaan väärän päivän liput, en tiiä sit. 

Toki olis voinu tehdä myös sitä hintavertailua... Noissa meidän lipuissa muuten luki £32,5, että sentään meiltä "huijattiin" vaan £7.5. Selvitin jälkeenpäin, että liput olis voinu käydä ostamassa halvemmalla suoraan Adelphi theathre box officesta (teatterin sisällä oleva lipunmyyntipiste) ja näin ollen olis vältetty kaikki tää extrasäätö. Jos siis mielii katsomaan jotain esitystä niin suosittelen, että käy tosissaan ostamassa liput teatterin omasta lipunmyynnistä eikä noista Picadillyn "too good to be true" lippupuljuista, kuulostaakin kyllä loogiselta! Mut tosissaan nyt ainakin ollaan viisaampia, eikä mennä samaan halpaan enskerralla. Näköjään myös netistä ostettuja lippuja voi esim. tulostaa. Tällainen opettavainen kertomus tänään :)
Find out what spooked some of the palace's past residents as you are guided around the palace courtyards at night.

Hear the stories of ghostly apparitions and paranormal activity. Experience the unique atmosphere of Henry VIII's Apartments and creep down the infamous Haunted Gallery on your own!

This is an evening walking tour that includes external courtyards, cloisters and some apartment interiors. It lasts 1½ to 1¾ hours. - See more at: http://www.hrp.org.uk/HamptonCourtPalace/WhatsOn/Ghosttours#sthash.xW9mwguF.dpuf
past residents as you are guided around the palace courtyards at night.

Hear the stories of ghostly apparitions and paranormal activity. Experience the unique atmosphere of Henry VIII's Apartments and creep down the infamous Haunted Gallery on your own!

This is an evening walking tour that includes external courtyards, cloisters and some apartment interiors. It lasts 1½ to 1¾ hours.
  - See more at: http://www.hrp.org.uk/HamptonCourtPalace/WhatsOn/Ghosttours#sthash.xW9mwguF.dpuf
Find out what spooked some of the palace's past residents as you are guided around the palace courtyards at night.

Hear the stories of ghostly apparitions and paranormal activity. Experience the unique atmosphere of Henry VIII's Apartments and creep down the infamous Haunted Gallery on your own!
- See more at: http://www.hrp.org.uk/HamptonCourtPalace/WhatsOn/Ghosttours#sthash.xW9mwguF.dpuf
Find out what spooked some of the palace's past residents as you are guided around the palace courtyards at night.

Hear the stories of ghostly apparitions and paranormal activity. Experience the unique atmosphere of Henry VIII's Apartments and creep down the infamous Haunted Gallery on your own!
- See more at: http://www.hrp.org.uk/HamptonCourtPalace/WhatsOn/Ghosttours#sthash.xW9mwguF.dpuf
Hear the stories of ghostly apparitions and paranormal activity. Experience the unique atmosphere of Henry VIII's Apartments and creep down the infamous Haunted Gallery on your own!

This is an evening walking tour that includes external courtyards, cloisters and some apartment interiors. It lasts 1½ to 1¾ hours. - See more at: http://www.hrp.org.uk/HamptonCourtPalace/WhatsOn/Ghosttours#sthash.xW9mwguF.dpuf
Hear the stories of ghostly apparitions and paranormal activity. Experience the unique atmosphere of Henry VIII's Apartments and creep down the infamous Haunted Gallery on your own!

This is an evening walking tour that includes external courtyards, cloisters and some apartment interiors. It lasts 1½ to 1¾ hours. - See more at: http://www.hrp.org.uk/HamptonCourtPalace/WhatsOn/Ghosttours#sthash.xW9mwguF.dpuf

tiistai 22. lokakuuta 2013

Ihana viikko Lontoossa parhaan kaverin kanssa

Tänään kävin saattelemassa parhaan kaverini haikein mielin Green Parkin metroasemalle (alla kuvassa), josta pääsee 40 minuutissa suoraan Heathrown lentokentälle. Takana aivan mahtava viikko yhdessä, johon mahtui kulttuuria, nähtävyyksiä, konsertti, musikaali, puistoitua, autoilua, ruokaelämyksiä ja tietysti paljon shoppailua. 
Kannattaa muuten ladata appstoresta tube map jos on tulossa Lontooseen, helpottaa huomattavasti metroilla suunnistamista ja ohjelma näyttää näppärästi reitit/vaihdot kun siihen syöttää mistä lähtee ja minne on menossa. Tuli paljon itsevarmuutta metrolla liikkumiseen viikon aikana eikä menty kertaakaan harhaan :-) 
Keskiviikkona suunnattiin Hammersmith Apolloon kattomaan Ellie Gouldingia , oli kyl huikea show. En oo aikoihin ollu noin isossa konsertissa. Keikka meinas tosin jäädä puoliväliin kun lähdettiin väliajalla hakemaan aulabaarista Bulmersia, eikä tajuttu ottaa lippuja mukaan (katottiinhan ne jo heti kun tultiin rakennukseen sisään)! Onneks saatiin kuitenkin puhuttua ittemme takas sisälle! 
Torstaina tehtiin kävellen perinteinen turistikierros. Aloitettiin Westministerin tubeasemalta, jonka edestä nousee uljas Big Ben parlamenttitaloineen. Westminister Abbey löytyy myös ihan vierestä. Joen toisella puolelta voi bongata London eyen.
Westminister Abbey näyttää kyllä komealta!
Matka jatkui St James's parkin parkin läpi Buckinghamin palatsille. Toi puisto on muuten tosi nätti ja sen keskellä on lampi jossa viihtyy joutsenet, hanhet ja muut siivekkäät. Niitä oli kiva syöttää :-). Aurinko paistoi ja jengiä tarkeni puistossa vielä piknikeillä. Oravia vilisi myös kaikkialla ja kävivät kiltisti nappaamassa maapähkinöitä turistien käsistä. Ohi vilisti myös iso rotta, ilmeisesti niillekkin riittää täällä syötävää. 
Lammen keskellä olevalta sillalta oli makeet maisemat palatsille.
  ja toiseen suuntaan 
Käytiin Caffe Conserto kahvilassa pitämässä breikkiä. T otti perinteisen afternoon tee setin. Mä vedin ison cappucinon ja mixed berries tartin. Noi afternoon tee setit on perinteisen brittiläisiä ja tollaselta lautaskerros häkkyrältä löytyy niin suolasta kun makeaa. Voi tilata myös skumpalla. 
Tässä meidän kävelyreitti

Matka jatkui siis palatsilta Green parkin läpi Picadilly kadulle ja turistien suosimalle Picadilly circukselle. Tästä jatkettiin Leicester squarelle missä olikin jo ihan hirveet ihmistungokset. Päädyttiin myös ostamaan samalle illalle musikaaliliput tai niin ainakin luultiin... Onneks kaikki sekoilu päättyi onnellisesti. Tästä tulossa ihan oma postaus, jonka meinaan nimetä osuvasti "Turistia kusetetaan"! Ennen musikaalia käytiin vielä vetämässä ihan mielettömät wrapit "Wrap it" nimisessä raflassa. Mä vedin lammasversion ja T halloumin.
Pakko vielä hehkuttaa vähän shoppailujuttuja tässä postauksessa. Mun ehdoton lempikauppa Lontoossa on Tk Maxx mikä myy kaikkea kosmetiikasta vaatteisiin, kenkiin ja kotijuttuihin. Liikkeet on eri kokoisia, meiän lähellä olevassa ei oo kotiosastoa kun taas Kingstonista löytyy valtava 4 kerroksinen Tk Maxx, jossa on jopa joitakin huonekaluja, tosi paljon sisustuskamaa ja astioita sen valtavan vaatepuolen lisäksi. Tutustuin tähän kauppaan kiitos mahtavan bloggarin Britannikan

Tk Maxx myy siis merkkivaatteita halvalla, keskimäärin 60-70% halvemmalla kun "oikea" hinta. Tosin noita vaatteita on usein vaan se yks kappale ja koko, eli joko sopii tai ei. Vaaterekit on aikamoisia sillisalaatteja ja pelkästään niitä katsellessa herkempi voisi saada migreenin, mutta todellakin penkomisen arvoisia! Siellä välissä voi lymyillä just se täysosuma, piilotettu helmi. Viikon parhaita ostoksia oli villakangastakki, josta maksoin £29,99 (£200 aiemmin). T löysi hyvään hintaan tosi makeet Ralph Laurenin nahkakorkkarit. Ostin tuolta aiemmin mun Tigin lempparishampoon ja hoitoaineen jättipumppupullossa £12/kpl. 

Käytiin myös shoppailemassa hillittömän isossa Westfields ostoskeskuksessa Stratfordissa (metro tuo ihan suoraan ostarin ovelle). Jos viipyy Lontoossa pidemmän aikaa niin tonne kannattaa ehdottimasti mennä, 252 kauppaa ja 70 ravintolaa eli ei tuu olemaan tylsää! Lontoosta löytyy muuten toinen vieläkin isompi Westfields (toi oli kyllä ihan tarpeeks iso!). Tässä vielä se Tk Maxx takki, toivottavasti täällä Lontoossa ei tarvii paksumpaa tänätalvena.
Lopuksi vielä kuvia tutuksi tulleesta Bushy Parkista, jossa syötettiin taas vaiheeksi lintuja ja ihailtiin joutsenia. 
Tää kaunis otus osas olla myös tosi ilkeä ja näykki noita hanhia jos ne tuli lähelle
Mr London lempisäässään eli sateessa. Me likat juostiin puun alle suojaan kun tää kaheli jäi yksin fiilistelemään!