Sivut

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Pitkästä aikaa

Blogi on taas jäänyt vähän unholaan, päätin viimein ottaa itseani niskasta kiinni ja tulla kirjoittamaan kuulumisia vaikka mitään hirveän ihmeellistä ei ole elämässä tapahtunut... 
Täällä menee joka tapauksessa ihan mukavasti! Viime kuussa tuli jopa 2 vuotta täyteen lontoolaisena ja "uudessa" duunissa olen ollut nyt vuoden. Suhteessakin ollaan oltu Mr Londonin kanssa nyt reilut 3.5 vuotta! Kämppäkin on edelleen sama täällä South West Lontoossa ja meillä ei itseasiassa tällä hetkellä ole sopimusta laisinkaan koska vuokraisäntä unohti (taas) laittaa uuden sopparin ja nostaa vuokraa kuten täällä on joka vuosi tapana. Todennäköisesti vuokra tulee nousemaan kun hän hoksaa että vuosi on taas hurahtanut sillä tämän alueen talojen vuokrat/talojen hinnat ovat kovasti nousussa.... Niinkun nyt varmaan kaikkialla Lontoossa. 

Meidän talon ground flooriin muuten muutti sympaattinen skottimummo (päästiin vihdoin eroon ärsyttävästä agressiivisesta perheenisästä perheineen) ja hänen kanssa ollaan tultu kovin tutuksi, ollaan käyty hänellä kylässä ja mummo rimputtaa ovikelloa tai soittaa viikottain. Viimeksi toissapäivänä hän kyseli GP:n (täkäläinen terveyskeskus) perään ja antoi perusteellisen selostuksen verenpainelääkkeistään :D 

Hintojen nousuun palatakseni... En siis ihmettele että moni muuttaa kauas Lontoosta! Me voitaisiin periaatteessa asua ihan hyvin jossain kaukana kaupungin laitamilla koska niin vähän tulee käytyä "Lontoon menoissa" tai ylipäätään käytettyä junaa tai varsinkaan tubea. Mä menen bussilla töihin aina kun mahdollista, ainostaan yövuoroihin mennessä/niistä tullessa otan tuben koska rush hourin aikaan 8-10min bussimatka kestää jopa 40-50min! Mr London kulkee junalla Victoriaan 10min matkan mutta on käyttänyt uuden duunin aloittamisen jälkeen myös paljon omaa autoa koska palaverit ovat olleet millon missäkin, yleensä kuitenkin kaukana keskustasta (minne ei kyllä ole mitään asiaa omalla autolla). 

Jotenkin tässä on viimeaikoina kirkastunut se että nautin (matkustelun lisäksi) olla eniten kotona, tykkään kun elämä on turvallista, rauhallista ja omaa aikaa on paljon. Nuorempana olin aina kokoajan menossa eikä koti-ilta tullut kuuloonkaan jollai sitten ollut kauheessa krapulassa. Nyt en tiedä mitään parempaa kun olla yksin (tai kaksin) kotona, syödä hyvää ruokaa ja avata netflix! Odotan aina tosin innolla tänne tulevia vieraita koska silloin on motivaatio huipussaan lähteä "näyttämään paikkoja" ja  seikkailemaan Lontooseen. On lukemattomia paikkoja missä en ole itse käynyt ja mihin haluaisin mennä mutta kiva säästää näitä helmiä vieraisen kanssa koettaviksi. Mitään uusia Lontoo vinkkejä en nyt siis valitettavasti voi jakaa blogissa, odottakaa reilut 1/2 vuotta ;-) 

Tällä hetkellä olen omaan duuniin ihan tyytyväinen vaikka toki huonojakin päiviä ja ketutusta riittää, no kenelläpä ei. Kesä oli kyllä töissä todella raskas potilasmateriaalin osalta enkä tajunnut pitää tarpeeksi lomaa vaikka se olisi ollut mahdollista. Nyt sitten olen joutunut "pakosta" pitämään lomia ei niin kivana aikana koska 7 viikon lomasta 5 on pidettävä ennen joulua! Helmikuussa vuoden kurjimpana aikana lennetään perinteisesti etenlän lämpöön, todennäköisesti thaimaaseen (again, I know) tai Vietnamiin. Tällä kertaa mukaan on lähdössä myös kavereita joten joku tuttu kohde houkuttaa. Aloin muuten seuraamaan instagramissa Karibian "sikasaarien" sivua, mulle on ollu ihan pimennossa että Karibialla on uivia kesyjä possuja joiden kanssa voi polskutella kristallinkirkkaassa vedessä! Sinnehän on päästävä jonain päivänä! Voi muuten olla että jää penikonit syömättä ton kokemuksen jälkeen ;-) 
Kesän kohokohta oli ehdottomasti muutama viikko sitten toteutunut ajoretki Ranskaan ylläolevan kuvan maisemiin. Ajeltiin Lontoosta Doveriin ja Doverista lautalla yli Calaisiin. Calaisisaa nähtiin uutisissa paljon puhuttu lähellä satamaa oleva pakolaisleiri ja paljon poliiseja tienvarsilla, koska monet pakolaiset ovat yrittäneen hypätä rekkoihin ja salakuljettautua englantiin. Meilläkin on ollut hoidossa pari pahoin loukkaantunutta rekasta (englannin puolella tippunutta) pakolaista. 

Matka jatkui suoraa motaria pitkin Reimsiin ja sieltä edelleen Champagneen. Vietettiin 4 yötä Champagnen alueella viiniviljelmien keskellä, paikka oli niin ihana ettei tehnyt mieli jatkaa matkaa edemmäs. Epernay ja Hautvillers tulivat tutuiksi. Champagnen valmistushan sai alkunsa Dom Perignon munkin älynväläyksestä 1600-luvulla tuolla Hautvillersin synpaattisessa pikkukylässä. Seikkailimme maanalaisissa viinikellareissa, ajelimme keskellä viinipeltoja ja vierailimme viininvalmistajien kotona (monilla on pienet kotimyymälät) ja siis nautimme tätä kuplajuomaa enemmän kuin tarpeeksi ;-) Kotiinviemisinä oli auton takakontti täynnä kuohuvaa jota sai pieniltä valmistalta todella huokeaan 13€ hintaan! Kuva erään viinituottajan kotoa. 
Epernay on vain reilun tunnin matkan päässä Pariisista ja sinne pääsee kätevästi vaikkapa junalla, suosittelen ehdottomasti tätä kohdetta, ihana pikkukaupunki ja siis Hautvillers kylä löytyy muutaman kilometkin päässä Epernaysta rinteen päältä. Illalla majapaikan ikkunasta näkyi Epernayn yövalot ja aamulla herättiin alla olevan kuvan maisemiin. Majapaikassa majaili myös kanoja, kissa, koira ja pupuja! Ilta menikin majatalon omaa shampanjaa takapihalla juodessa ja eläimille lässyttäessä, voiko olla ihanampaa! 
Törmättiin Champagnen kylissä myös useisiin suomalaisiin, multa tuli oikein puheryöppy kun ei ole päässyt pitkään aikaan puhumaan suomea, hahah. Tämä muutama päiväinen oli oikeasti varmaankin yksi tähänastisen elämäni kohokohdista ja olo oli käsittämättömän euforinen. Liekö sitten shampanjapöhnällä ollut vaikutusta asiaan :D Ensi kesänä tonne on ehdottomasti palattava ja olen jo katsellut talojen vuokria, josko vaikka  viettäisi omat kolmekymppiset Shampajaa ja juustoja nautiskellen näissä maisemissa ;-) ! Reissun ainoa kina saatiin aamiaisesta, Mr London kun kaipasi pekonia ja baked beans lautaselleen! Mä en taas voinut kuvitella mitään ihanampaa kun ranskalainen continental breakfast: croisentteja, leivoksia, tuoretta leipää, hedelmiä, jugurttia, home made hilloja, erilaisia juustoja ja kinkkuja, tuoremehuja... Että nää brittiläiset osaa kyllä sitten olla juntteja kun ei moista arvosta!! :D
Työjuttuihin vielä palatakseni, kesäkuussa motivaatio oli ihan nollissa ja töihinmeno ahdisti. Yli vaativat potilaat ja omaiset ärsyttivät, pitkät päivät palkattomine ylitöineen vituttu, työntekijäkato, surkeat laiskat agancy nutset ja  in chagena olo ja sen aiheuttama stressi ahdisti ja katselin päivittäin uusia työpaikkoja. Onmeksi meno kuitenkin helpotti ja olen pikkuhiljaa tottunut in chargena olemisiin enkä ota enää niin paljon stressiä. Harjoitus tekee mestarin sanotaan ja nyt kun olen itsevarmempi niin selviydyn paljon paremmin. Ensi kuussa aloitan ilmeisesti mentorship kurssin yliopistossa mistä en kylläkään ole super innoissani, koska kaiken maailman kehitysjuttuja ja esseitä on luvassa, luonnollisesti omalla ajalla. Kauhulla kuuntelin kuinka kollegat juuri väsäävät kurssin lopputyötä unettomine öineen! Suomeksi sanottuna täällä englannissa siis vaaditaan 1/2 yliopiskokurssi jotta voi virallisesti "sign off" opiskelijoita ja uusia työntekijöitä ja vastaanottaa näyttöjä! 

Jos kunnianhimoa löytyy niin mahdollisuuksia edetä hoitajan uralla täällä Englannissa kyllä riittää (joskin ihan kädenkäänteessä se ei käy), hoitaja urakehitysmahdollisuudet ovat nimittäin loputtomat! Toisin kuin Suomessa, palkka myös nousee joka vuosi ja palkkatasoja on useita kymmeniä. Parhaillaan hoitaja voi tienata £70 000/ vuosi! Mun sairaalan päivystyksen pientraumapuoli on lähes kokonaan hoitajavetoinen, night nurse practionerit tutkivat potilaat, antavat hoito-ohjeet ja määrävät lääkkeitä kuten lääkärit ja jonkun aikaa sitten plastiikkakirurgiaan erikoistunut practioner nurse tuli ompelemaan keskellä yötä kaatuneen potilaan naaman (tai siis haavat) kasaan! Mahdollisuuksia riittää siis vaikka millä mitalla... 

Yli vuosikymmenen alalla ollut suomalainen kollega juuri kirosi että hänen ja vastavalmistuneen hoitajan (jota pitää jatkuvasti ohjata ja opastaa) palkan välillä ei ole juuri mitään eroa Suomessa vaikka työpanos aivan erilainen (vastavalmistuneita yhtään väheksymättä) ja sitten on kaikki omat vaativat työt ja vastuualueet yms päälle. Kokemus ja tietotaito ei siis suomessa vaikuta juuri mitenkään palkkaan, kuinka epäoikeudenmukaista!?!
Tiedän suomalaisia kollegoita joiden tietotaito on aivan käsittömättömällä tasolla ja saavat suunnitteen opastaa lääkäreitä tekemään töitään. Sitten vielä hallituksen leikkaussuunnitelmat vähentää lomapäiviä, lisiä yms... Sairasta! Kyllä minäkin olisin pirun vihainen!  

Keskustelu perustamassani facebook ryhmässä "suomalaiset sairaanhoitajat englannissa" on käynyt viimeviikkoina vllkkaana ja esimerkiksi profco välittää taas hoitajia Englantiin (pari vuotta sitten keskittyivät lähinnä Arabimaihin rekryssä). Nyt on siis hyvä tilaisuus harkita hoitsun hommia täällä saarella. Ekan kymppitonnin saa tienata verottomasti ja tämän jälkeen vero% 20. Jos ei maksa kallista nhs eläkettä (mitä ei kannata maksaa jollei ole suurella todennäköisyydellä jäämässä tänne) niin rahaa jää vielä enemmän käteen. Vaikka ihan vaan vuoden mittaisella työkomennuksella saa varmasti ihan kivasti fyrkkaa sukanvarteen jos asuu kimppakämpässä tai sairaalan tarjoamassa halvassa solukämpässä. Ruoka on englannissa halvempaa mutta matkustaminen ja asuminen (lontoossa) kallista. Kulttuurishokkiin kannattaa kyllä yrittää valmistautua etukäteen... Tulipas tästä vikasta kappaleesta nyt varsinainen rekrytointi-ilmoitus! 

Nähdään täällä! ;-)