tag:blogger.com,1999:blog-1070083381552303987.post6111599608410821385..comments2023-09-22T10:08:57.153+01:00Comments on London & Love: Miten päädyin sairaanhoitajaksiAnnahttp://www.blogger.com/profile/18319215840394512457noreply@blogger.comBlogger5125tag:blogger.com,1999:blog-1070083381552303987.post-24526431346023648242015-11-21T08:45:13.517+00:002015-11-21T08:45:13.517+00:00Minun päätyminen alalle on vähän samanlainen kuin ...Minun päätyminen alalle on vähän samanlainen kuin sinun kertomasi.. Äiti aina toivoi että minä tai siskoni hakisimme opiskelemaan sairaanhoitajaksi, itse ajattelin että ei ikinä! Hain opiskelemaan psykologiaa, mutta en päässyt sisään. Selvittelin mitä muuta kautta pääsisin tekemään terapiatyötä ja selvisi että sh-tutkinnolla voisi jatkaa psykoterapiaopintoihin. Hain alunperin opiskelemaan terveydenhoitajaksi, mutta vaihdoin suuntautumisen opiskeltuani yhden vuoden. Halusin painottaa harjottelujani psyk. puolelle.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1070083381552303987.post-38813553179968778792015-11-20T09:30:59.629+00:002015-11-20T09:30:59.629+00:00Kiitos mielenkiintoisesta kommentista! Kuulostaa k...Kiitos mielenkiintoisesta kommentista! Kuulostaa kyllä ihanteelliselta jos siellä on enemmän asiakkaille aikaa eikä niin hirveä hoppu kuten Helsingissä. Ja siis varmasti päivät vaihtelevat kovasti! <br /><br />Mun yks luokkakaveri tykkää ihan hulluna kouluterkkarin työstään vaikka työtahti etenkin vuositarkastuksia tehdessä kova, hän sanoin myös että on kiva kun kollegat on opettajia eivätkä hoitoalalla ja painiskelevat omien juttujensa kanssa, ei ole tod helppoa opettajankaan työ mutta varmasti myös kovin palkitsevaa kuten hoitajan työ parhaimmillaan :) Paljon onnea ja menestystä valitsemallesi uralle ja kuten sanoit niin vaihtoehtoja tällä alalla ja etenkin meidän kaksoiskoulutuksella riittää :) Annahttps://www.blogger.com/profile/18319215840394512457noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1070083381552303987.post-23701668218543691912015-11-20T09:24:23.291+00:002015-11-20T09:24:23.291+00:00Kiva lukea sun uravalinnasta ja että sulla on ollu...Kiva lukea sun uravalinnasta ja että sulla on ollu niin selkeä visio mitä haluat ja myös teit määrätietoisesti töitä unelmiesi eteen :) Annahttps://www.blogger.com/profile/18319215840394512457noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1070083381552303987.post-80281156195386770812015-11-18T17:54:04.267+00:002015-11-18T17:54:04.267+00:00Kiva lukea sun tarinaasi :). Itse opiskelen tällä ...Kiva lukea sun tarinaasi :). Itse opiskelen tällä hetkellä terveydenhoitajaksi, ja onneksi mun harjoitteluneuvolassa oli sillain rauhallista (pienen paikkakunnan iloja?), että ehti kyllä luoda suhdetta niin asiakkaisiin ja harvoin oli mikään kiire. Toki esim. kesäisin on kuulemma kiireisempää kun on lomia yms., ja tietty sillon jos moni synnyttää samoihin aikoihin. Tuolla onneks oli se hyvä puoli, että siellä on sitten erikseen terveydenhoitaja, joka voi tarvittaessa tulla kotiin käymään, jos tuntuu et on sellasia ongelmia, joita ei siinä käynnillä oikein pysty ratkomaan tai ei ehditä. Vaan kyllä itekin tottakai mietin, että mitä jos tuleva työpaikka onkin sitten sellainen, jossa on kiireempää.... Ja sit kanssa mietin just sitä, et kun se on kuitenkin aika yksinäistä. Kun esim. nykyisessä keikkatyössä nautin just siitä muiden kanssa työskentelystä. Ja varsinkin sit kouluterveydenhoitajan työ on sellasta, et toki siellä on ne opettajat ja muut, mutta ei ooo sitä saman alan ammattilaista siinä. Harjoittelussa vielä oli hyvä, kun oli kuitenkin aina se ohjaaja tai joku muu terkkari siinä, kenen kanssa jutella aina sit tarkastusten välissä. Mut sit kun on töissä niin onkin yksin (vaikka tauoilla toki näkee kollegoita ja muutenkin toki aina voi kysyä apua kun tulee tiukka paikka - mut on se erilaista kuin olla sairaanhoitajana osastolla tms., missä oikeasti tehdään tiimityötä). <br /><br />Onneksi on kuitenkin vaihtoehtoja! Siitä just tykkään tässä ammatissa. Et voi olla jonkin aikaa vaikka osastohommissa, ja sit kokeilla vaikka neuvolahommia. Tai toistepäin. Ja vaikka taas 10 vuoden päästä vaihtaa johonkin muuhun, jos siltä tuntuu. Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1070083381552303987.post-4897795952638996002015-11-16T17:00:25.637+00:002015-11-16T17:00:25.637+00:00Mielenkiintoinen tarina!
Mä keksin jo n 11v että h...Mielenkiintoinen tarina!<br />Mä keksin jo n 11v että haluan hoitajaksi, en edes tiedä miksi. Aloitin sisätauti-kirurgisella linjalla, luulin että se osastotyö olis mun juttu. Olin sitten parin viikon harjoittelussa Töölön plastiikoilla ja sillon tiesin että haluan leikkaussalihoitajaksi. Seuraavana syksynä vaihdoin linjaa. Ensimmäinen erikoistuva harjoittelu oli anestesiapuolella ja kattelin sieltä instrunebttipuolelle ja ajattelin että tuo vaikuttaa tosi vaikeelta ja että kyllä ane on mun puoli. Kun sitten olin i-piolen harjoittelussa löysin vihdoin sen oman jutun. Menin heti vastavalmistuneena Englantiin, i-puolelle tottakai, ja vasta vuonna 2006, kun olin ollit alalla jo 9 vuotta, tein vuoden anestesioita. Ja never again! Oli ihan kiva kokemus ja vaihtelu, mutta ei yhtään mun juttu, silloinkaan. <br />Joskus nuorempana mieton alanvaihtoa, mutta kyllä mä taidan tätä tehdä koko loppu-uran. Ja mielellään päiväkirurgiassa, tykkään silti suht sännöllisestä rytmistä,Soilehttps://www.blogger.com/profile/09978627683072403057noreply@blogger.com