tag:blogger.com,1999:blog-10700833815523039872024-03-06T03:42:06.212+00:00London & LoveAnnahttp://www.blogger.com/profile/18319215840394512457noreply@blogger.comBlogger115125tag:blogger.com,1999:blog-1070083381552303987.post-45263440394363555452017-11-02T08:31:00.000+00:002017-11-02T08:47:58.212+00:00Uusi vuosi 2018 uudet kujeetViime postauksesta on taas vierähtänyt aikaa! Elämä on ollut nyt muutaman vuoden kovin tasaista. Mulla on ollut sama työ, sama kämppä eikä ole hirveästi tullut käytyä missään ulkona lomamatkoja lukuunottamatta. Lontoo ei enää tunnu niin jännittävältä ja kutkuttavalta enkä jaksa innostua uusista asioista. Lontoon keskustaan ei tule mentyä enää kuin harvoin, yleensä vain jos on joku kylässä. Ollaan Mr Londonin kanssa kasvettu yhdessä tylsiksi kolmekymppisiksi ja huomattu että asiat jotka tekevät meidät onnellisiksi ovat yhdessäolo, koti, eläimet ja luonto.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Valitettavasti Lontoo ei voi tarjota meille tätä. Käsittämättömät asuntojen hinnat estävät asunnon ostamisen, ei ole mitään järkeä maksaa puolta miljoonaa puntaa yhden makuuhuoneen luukusta ilman mahdollisuutta esimerkiksi omaan puutarhaan. Eläinten pido tällaisessa luukussa on myös mahdottomuus. Haluamme kissoja, haluamme labradorinnoutajan. Luontoon pääsee viikonloppuisin mutta yhteinen aika on kortilla ja meillä on harvoin yhdessä kokonainen viikonloppu vapaana. Tuntuu myös aika missionilta ajaa tuntitolkulla ulos Lontoon ruuhkista jotta saisimme kaupungin pölyt kannoiltamme. Ne jotka ovat ajaneet autoa/matkustaneet Lontoon ruuhkissa tietävät tismalleen mitä tarkoitan. Todella turhauttavaa. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Me ei tulla tästä enää nuoremmiksi. Ollaan tällä hetkellä molemmat todella stressaavissa töissä, Mr London Head of primary carena ja mä senior nursena yhtenä Lontoon kiireisemmistä sairaaloista (tai eiköhän ne melkein kaikki ole sellaisia). Työ on ottanut elämästä ylivallan ja kaikki muu elämä on ”hold” näppäimellä tai siltä se ainakin tuntuu välillä. Tämä on yksi vaihe elämässä ja ollaan molemmat tajuttu että ei olla lainkaan urajohteisia. Omidilla on haaveissa tehdä jotain simppeliä duunia, ei suinkaan sellaista mitä hän tekee tällä hetkellä. Itse haluaisin päivätöihin ilman jatkuvaa henkistä ja fyysistä rasitusta esimerkiksi endoskopiaan. Vaihtamalla pienempipalkkaiseen duuniin olisi tällä hetkellä kalliissa Lontoossa asuessa kuitenkin taloudellinen itsemurha eikä meillä olisi mitenkään varaa säästää tulevaisuutta ajatellen. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Ei tule varmasti siis yllätyksenä että meillä on suunnitelmissa muuttaa pois Lontoosta ensivuonna. Ostaa sen pienen Lontoo luukun sijaan iso talo puutarhalla läheltä seasidea. Pihalla koirat ja kissat saa kirmata rauhassa. Seaside Brighton/Eastbourne on aina tehnyt meidät onnellisiksi ja kun ekalla Lontoo reissullamme yli 5 vuotta sitten matkasimme Brightoniin niin ajattelimme että täällä voisimme asua. Sopivan rento ja samalla cosmopolitan kaupunki josta pääsee kuitenkin Lontooseen alle tunnissa junalla. Olen jo alustavasti katsellut duuneja Brightonista ja tovin voin käydä täälläkin asti töissä. Vietimme tänä vuonna Brightonissa hauskan vapun Air B&B kämpässä ystäväparin kanssa. Hengitimme raikasta meri-ilmaa, kävelimme kaupungin pikku kujilla ja bailasimme hullunhauskassa homobaarissa. Tänne voisi jäädä ajattelin. Meillä on siis tarkoitus löytää ensi vuonna 4-5 makuuhuoneen talo läheltä Brightonia. Puutarhaan tulee pihasauna, se on varmaa. Jotain tällaista on ollut aina haaveissa mutta meinaamme nyt tuoda tulevaisuuden 5 vuotta lähemmäksi. Miksi odottaa vuositolkulla kun voimme alkaa elämään haaveilemaamme elämää NYT. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
En ole täällä blogissa asiasta tainnutkaan mainita mutta viime kesänä tapahtui jotain huikeaa ja otimme ison askeleen eteenpäin. Vaelsimme kesäkuun lopussa perinteisellä Euroopan road tripillä Pyrenees vuorilla sijaitsevalle kuvankaunille järvelle. Istahdimme vaelluksen päätteeksi lehmälauman keskelle picknikille. Olin niin innoissani lehmistä että en oiken malttanut istua aloillani. Mr London pyysi voileipien jälkeen tobleronea jälkkäriksi ja kun käännyin kaivamaan suklaapatukkaa niin vastassa oli sanat ”how about this” ja sormusrasia josta minua vastaan tuijotti valtava timanttisormus. Sen jälkeen päässä pimeni ja muutaman minuutin oli sellainen hurmos mania päällä että en edes muista kunnolla mitä tapahtui. Nauroin, itkin ja kiljahtelin vuoron perään ja hyppelehdin lehmien keskellä kuin mikäkin hullu :D Tunsin olevani maailman onnellisin. Tämän hetken fiilikset kiteytyy hyvin saamaamme imelääkin imelämpään kihjalaislahjaan, suklaarasia omilla kuvilla. En pysty valitettavasti lataamaan mitään kuvia tähän postaukseen koska tää ohjelma ei vaan anna tehdä niin, laitan kuvan instagrammiim tästä rakkausrasiasta, mut löytää sieltä annarosacecilia nimimerkillä. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Häät tullaan pitämään ensi syksynä täällä Lontoossa. Todennäköisesti Notting Hillissä sijaitsevassa pubissa. Notting Hill on erityinen paikka meille koska siellä käveltiin aikoinaan (Brightonin lisäksi) kun tulin ekalle visiitille katsomaan Omidia ja rakastuttiin toisiimme oikein kunnolla. Sattumalta siellä on myös ihan mieletön häihin sopiva pubi. Tietysti pakko vielä mainita iki ihana Notting Hill leffa jossa pääosassa on fiktiivinen Anna niminen filmitähti (ja ollaanhan me melkeen saman näköisiä Julia Robertsin kanssa hahahah). Häät tulevat olemaan meidännäköiset ja rennot. Vihkimisseremonia town hallissa ja siitä punaisella vintage kaksikerrosbussilla pubiin. Matkalla ehkä pysähdys rakastamassamme Holland Parkissa ottamassa hääkuvia. Pubissa sitten grillibuffa ja free bar. Ehkä jotain Suomalaista traditiota mukaan. Kukkakauppias siskot hoitaa kukat ja teetätän tod näk Lontoossa asuvalla suomalaisella suunnittelijalla häämekon. Ottakaamme siis kaikki irti viimeisestä Lontoo vuodesta <3 Myös yksi iso haave on käymässä toteen, varasimme nimittäin lennot Istanbuliin uudeksi vuodeksi! Istanbul on ollut vuosikausia mun bucket listalla kaikkine nähtävyyksineen. Can’t wait! </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Yritän päivitellä blogia miten tämä elämänmuutos edistyy, paljon on selvitettävää. Ensimmäisenä pitää selvittää asuntolaina jutut, mennä mortgage brokerille ja pankkeihin kysymään tarjouksia. Tähän muuttoon liittyy myös pieni twist, ei nimittäin olla muuttamassa ihan vaan kahdestaan, (ei, en ole raskaana!) mutta siitä kuitenkin lisää seuraavassa postauksessa ;-) </div>
Annahttp://www.blogger.com/profile/18319215840394512457noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-1070083381552303987.post-79837711881811262842017-05-18T10:41:00.000+01:002017-05-18T10:41:57.531+01:00Toukokuun kuulumisiaTämä vuosi on kulunut seesteisissä ja onnellisissa merkeissä. Viime vuosi kun meni lähestulkoon naama kiinni kirjoissa ja esseissä. Olen siis niin helpottunut että mun ei tarvitse enää opiskella ja saanut sosiaalisen elämän takaisin. Miten ihanaa on viettää vapaapäivät uimassa, salilla, leffoja katsellen ja ihanilla brunsseilla. <span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Työkavereista on tullut mun parhaita kavereita ja vietetään paljon vapaa-aikaa yhdessä.</span> Tässä taidonnäyte Mud nimisestä brunssipaikasta johon olen vähän koukussa.<br />
<br />
<img alt="" id="id_7537_1aea_3abc_a35c" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgj1tDCRLurgf9E7KB25cNExz9jqLhDnLH8TruKNclM1qxlRWeI2X8gy3fhHepJuzOOpigGR3lOYQWdPwkO-Mj8HP95OP3H-ul3hXRD-pifoYrxwUiTJ-rbFqedwJ6JeSsdThCoTFAqLMyB/" style="height: auto; width: 298px;" title="" tooltip="" /><br />
<div>
<br />
<div>
Pakko kuitenkin vähän tulla tänne avautumaan tämänhetkisistä duuni fiiliksistä... Työpaikalla on tällähetkellä akuutti työvoimapula ja meillä on jopa 7 sairaanhoitajan paikkaa auki! Monet tulevat osastolle vajaa vuodeksi töihin vain todekseen etteivät jaksa "work like a donkie". Totuushan on että työ on todella stressaavaa, epäkiitollista ja uuvuttavaa. Ei riitä että tekee työnsä hyvin, potilaat saavat lääkkeensä ajallaan, heitä kuntoutetaan ja he paranevat silmissä. Jokainen "tick" box ja assessment täytyy olla täytettynä ja päivitettynä. Näitä papereita ei siis kukaan ikinä lue paitsi että tarkistetaan että ne on tehty. Ja kokoajan tulee lisää järjettömiä lomakkeita täytettäväksi. Whats the point with all of this. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Potilaan sos oloista on täytettävä 6 sivuinen lehtinen ja udella kaikki mahdollinen mikä ei ole oleellista jos vaikka täysin omatoinen ja itsenäinen nuori potilas. Hoitosuunnitelma on kirjoitettava mappiin X jota kukaan ei oikeasti ikinä lue. Jos joku jää kiireessä tekemättä niin eiköhän seuraavana päivänä ole joku "audit" josta saadaan paskat arviot ja hoetaan joo yritetään olla parempia. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Jos joskus sattuu sellainen siunattu hetki että osasto ei ole aivan äärimilleen täynnä (on muutama tyhjä peti) niin hoitaja tai hoitoassari vedetään välittömästi pois miehityksestä ja sijoitetaan päivystysosastolle töihin (missä krooninen työvoimapula koska kukaan ei jaksa sitä meininkiä). Tällaisen vuoron aikana osasto voi täyttyä nopeasti ja sittenhän painetaan niska limassa ilman sitä omaa työntekijää (jota ei todellakaan saa takaisin kun tilanne osastolla muuttuu). Onpahan ainakin tehokasta resurssien käyttöä...!! Suomessa ajateltiin hiljaisista hetkistä että otetaan nyt rennosti ja vähän takaisinpäin niitä kaikkia pitämättömiä taukoja (ja toki siivottiin kaappeja) mutta eihei täällä. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Vielä tästä työvoimapulasta... Hyviä työntekijöitä (tai edes vähän vähemmän hyviä) ei tunnu löytyvän mistään ja harvat selviävät lääkelaskukokeesta ja hoitosuunnitelman teko tehtävästä mikä on kyllä aika järkyttävää. Muistan itse jo ekasta työnhakukerrasta että paristakymmenestä hakijasta meitä pääsi vaan kourallinen läpi lääkelaskut. Siis aivan sellaiset perus laskut! Overseas hoitajat joutuvat nykyään tekemään ILTS kielikokeen mikä on toki mahdollista läpäistä mutta vaatii paremmaltakin englannin taitajalta töitä... En esimerkiksi usko että läpäisisin itse tämän kokeen ekalla yrittämällä jos mut nyt laitettaisiin sellaiseen. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Palkka nousi tänävuonna 1% mikä todellisuudessa -14% ottaen huomioon elinkustannusten nousun. Monet ovat siirtyneet agencyjen palvelukseen koska palkka on näin parempaa ja saa itse valita vuoronsa (versus esim. kolmesta yövuorosta suoraan pitkään päivään). Sairaaloilla taas agency hoitajien käyttö tulee pirun kalliiksi eikä suurimmalta osalta agency hoitajista voi odottaa kauheasti mitään. He eivät mm saa tehdä iv lääkkeitä ja työjälkeä saa valvoa haukkana. Esimerkiksi kaikki fluid balancet jää laskematta jos en huomauta tästä keskimäärin 3 kertaa (ja silti se on tod näk laskettu väärin). Jos työvuorossa on kaksi tällaista tunaria niin katastrofi on taattu, agencyt kun myös tietävät että helpolla tulevat pääsemään eikä heiltä voi odottaa paljoa (mutta toki on myös erinomaisia agency hoitajia). Tällöin senior nursena oleminen on kuin lasten kaitsemista, harteillasi on agency hoitajat (ja kaikki heidän potilaansa) joita saa jatkuvasti kannustaa työntekoon niin että se ihan minimi tulee tehtyä. Myös soittokelloon vastaaminen on joskus ylitsepääsemätöntä eikä se perse nouse penkistä. Jos haluan että ne assesmentit tulee täytettyä niin paperi ja kynä tulee antaa suoraan käteen ja seurata taustalla että rusti menee oikeaan boxiin, toisin sanoen nopeampi olis tehdä ite. Olen mennyt jo ajat sitten laskuissa sekaisin siitä kuinka monta valitusta olen tehnyt agencyihin ja laittanut hoitajia kieltolistalle työskennellä meidän osastolla... Kunnes tulee se päivä että oikeasti mitään muuta ei ole tarjolla kun se uber paska hoitaja. Aika järkyttävää ja valitevasti tulevaisuus vuodeosastolla tulee olemaan juurikin tällainen. Oma on kuitenkin valintani olla töissä täällä joten turva valittaa (vaikka se aina helpottaakin oloa hetkellisesti, hah). Voisin tehdä kuten monet muut ja paeta klinikoille tai yksityiselle sektorille töihin... Mutta niin kauan kun olen edes muutama hyvä ystävä tuolla töissä niin tiimityö ja yhteishenki on se mikä saa mut pysymään tuolla. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Toki joku päivä tulee varmaankin se päivä että olen saanut tarpeekseni mutta ei vielä... Lämpimät välit pomoon ja työkaverihin ei sekään lämmitä kaikkia, saatiin hiljattain siis aivan järkyttävä nimetön valitus missä ruodittiin työntekijöiden kemioita, persoonallisuuksia, heikkouksia ja ketä pomo mukamas suosii. Myös aivan järkyttäviä syytöksiä oli listattu ja mm väitettiin että me senior nurset jotka pyöritetään osastoa ollaan aivan osaamattomia , kliiniset taidot täys nolla eikä tiedetä mitään. Toivon että tää kirje on eräältä katkeralta hoitajalta joka on jo lähtenyt muualle töihin, toki mahdollista että on joltain nykyiseltä työntekijältä "susi lampaan vaatteissa". Mutta hei siis oikeesti kaiken tän kiireen ja paskan keskellä saa vielä tollasen syytöskirjeen! Anna mun kaikki kestää. Tosta kirjeestä joka oli naamioitu potilaan omaisen lähettämäksi (ei siis todella ollut omainen koska niin detailed tietoa työntekijöistä mitä kukaan muu kun työntekijät itse ei voin tietää) siis niin huokui viha ja katkeruus, miten joku oikeesti jaksaa nähdä vaivaa! Ikävä juttu oli myös se että kirjeessä "käräytettiin" yksi täysin harmiton koditon joka on käynyt välillä suihkussa ja hakemassa jämä potilasruokaa (joka menisi roskiin). Kuulostaa ehkä vähän arvelluttavalta mutta sellainen hyväsydäminen pikku salaisuus mitä ollaan tehty. Nyt tämäkin hyväntekeväisyys on lopetettava kun se tuli kaikkien sairaalan johtajien korviin. Toki ei voida kaikkia kodittomia auttaa ja tämä oli siis vaan yksittäistapaus miten ollaan toimittu yhden entisen potilaan kohdalla. Tämä "käräyttäminen" harmittaa eniten monia meidän hoitajista eikä niinkään se että heidät haukuttiin pystyyn. Koska kirje oli nimetön ja pääosin täysin asiaton niin mitään jatkotoimia ei tosta tule. Paitsi sille kodittomalle jolta vietiin se kerran viikossa saatu lämmin suihku ja ateria pois. Kiitti vaan vitusti <3</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Mr London taas sai tarpeekseen omasta stressaavasta työstään ja teki burn outin kynnyksellä päätöksen lopettaa työnsä Toukokuun lopussa. Omid pitää 3-4 kk kesäloman ja katselee sitten mitä haluaa tehdä. Vähän jännittää että miten pärjätään pelkästään mun tuloilla ja säästöillä. Olen muitenkin suunnattoman onnellinen ton rakkaan puolesta, että saa kerrankin keskittyä vain itseensä, harrastuksiin ja relata. Kiva kun voidaan tehdä yhdessä juttuja mun vapaapäivinä. Odotan kyllä että kämppä on siivottu ja jääkaapissa ruokaa kun tulen töistä ;-) </span></div>
<div>
<span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);"><br /></span></div>
<div>
<span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Kesäkuun lopulla ajellaan meidän perinteeksi muodostunut road trippi ja tällä kertaa ajellaan vähän vajaassa 3 viikossa Ranska-Espanja-Italia-Sveitsi ja Saksa! Eniten odotan Pohjois-Italian rannikon 5 pikkukylän "Chinque Terren" valloitusta. Tuonne asti ei pääse autolla mutta tarkoitus patikoida kylästä toiseen huikeita maisemia ihaillen. Literally can't wait. Tallaista vastapainoa tolle hullulle työelämälle vaan niin tarvii, mitä vanhemmaksi tulee sen paremmin sen oivaltaa!</span></div>
<div>
<img alt="" id="id_b4c9_a990_212f_829" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvgeNDDQFWUl-Sn44oNWwVoXX49xYhZzd380VKfxEjGz5q9sLwcb6-jkg21h0EJ2s8Ebvf-hk3hZ8fXuvZk_6Y3tzA1VeVGN7kYrxms_TXWNExtB6z1OzrYrJGQnYU0vHdUg18IA_hm_Lq/" style="height: auto; width: 298px;" title="" tooltip="" /> <span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);"><br /></span></div>
<div>
<span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);"><br /></span></div>
<div>
<span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Mietin myös välillä että voitaisiin molemmat lopettaa työt ja alkaa vaikka maatuskoiksi, hahah ;-) </span></div>
<div>
<img alt="" id="id_7a2f_b08_a83a_ce54" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiSpI_WbDkSi9SANDspkPKPHy84TQAj0pIvp4WlRiXIRjv_ngNLPWqITjj_Rp0PptdzXu9j8ecWHV_VCzsb41m7KWD0BB-4u3TpDvgXOmv4BpOd-ZWbpLNpxlhPb4q0TXVEs9Fr4kpCyKdZ/" style="height: auto; width: 298px;" title="" tooltip="" /> <span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);"><br /></span></div>
</div>
Annahttp://www.blogger.com/profile/18319215840394512457noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-1070083381552303987.post-5886691707778096582017-03-25T03:34:00.000+00:002017-03-25T22:34:52.770+00:00The tentti Sori aivan liian pitkästä postaustauosta! Kiitos kommenteista jotka motivoi jatkamaam bloggausta! Julkaisen nyt ihan ekana luonnoksissa pitkään pyörineen postauksen :-)<br />
<div>
***</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Pitkästä aikaa taas täällä kirjoittelemassa! Viimevuosi oli aikamoista uurastusta kahden yliopisto kurssin takia ja nyt on ollut onneksi aikaa enemmän itselle. En edes muista koska viimeksi olen voinut viettää "oikeaa" vapaapäivää, saanut chillata ja katsella sohvalla netflixiä.<br />
<br />
Palaan vielä hetkeksi Tammikuun the tenttiin. Odottelen edelleen tuloksia acutely unwell adult tentistä josta taisin edellisessä postauksessa avautua. Tentti osui mukavasti Friday 13th päivälle ja huh että jännitti kuin yo-kirjoituksissa aikanaan! Tenttiin mentiin jonottamalla, kaikkien henkkarit tutkittiin ja meidät ohjattiin istumaan opettajien etukäteen valitsemille paikoille. Laskin tutkittiin ja jopa sen malli ja sarjanumero piti tarkasti kirjata koepapereihin. Kokeeseen ei saanut kirjoittaa nimeä vaan ainoastaan anynyymin opiskelijanumeron. Näin opettaja ei voi suosia ketään koska ei tiedä kenen paperia tarkistaa. </div>
<div>
Ensimmäisen tarkistuksen ja arvosanan jälkeen kokeet menee vielä toiselle henkilölle arvioitavaksi ja näinollen arvosana voi nousta tai laskea. Tarkkaa touhua. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kädet hikoilivat aikalailla kun kaksituntinen koe julistettiin alkaneeksi! Olin päntännyt yötä päivää koealueen kokonaisuuksia kuten ACS (acute cardiac syndrome eli erityyppiset sydänkohtaukset). Sepsis, AKI (acute kidney injury), Neurological emergencies, Respiratory problems, bleeds, Acute abdomen & hypovolaemia yms. Kaikissa harjoitustenteissä oli joko sepsis tai vuoto tyyppinen case joten odotin jotain tällaista tenttiin... Mutta hitto vie tentin casella olikin diabeettinen ketoasidoosi! Tai tämä oli ainakin yksi isoista kokonaisuuksista joihin tuli pureutua. Teki mieli hakata päätä pöytään kun lukaisin casen läpi jossa siis nuori parikymppinen type 1 diabeetikko oli löydetty tajuttomana opiskelijakämppänsä lattialta. Miksi en ollut valmistautunut paremmin!? Ei olisi pitänyt tehdä mitään oletuksia. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tätä "helppoa" aihetta en ollut kuin juuri silmäillyt, kaikkihan sen nyt tietää mitä tapahtuu jos insuliini riippuvainen potilas ei ota insuliiniaan ja verensokerit nousee huippulukemiin. Huono valmistautuminen DKA:n osalta koitui mahdollisesti kohtalokseni koska en muistanut tarkalleen insuliini ohjeistuksia potassium nesteineen ja tentin kakkos kysymys "management" jäi aika laihaksi. Ekassa tehtävässä piti siis tehdä assessment ja tulkita kaikki labratulokset, tämä osuus meni hyvin koska olin opetellut kaikki viitearvot niin että osaisin ne vaikka unissani (vessan seinän postit laput rules!). Kaikki täytyi refrence eli jos sanoin että potilaan potassium on koholla niin piti ensin selittää patofysiologia tämän taustalla ja kertoa oikeat terveen ihmisen viitearvot potassimista. Myös ABG piti osaa tulkita ja onneksi tämä oli helppoa ja yhdellä silmällä osasin kertoa että kyseessä metabolinen asidoosi with respiraroty compensation. Ph joka normaalisti 7.35-7.45 oli tällä potilaalla 7.21 eli todella vaarallisissa lukemissa. Myös laktaatti oli reilusti koholla 3.5 kun normaali arvo 0.2-1.4. Elimistö kun ei pysty käyttämään ketoasidoottisessa tilassa veressä pyörivää sokeria energialähteenä vaan alkaa käyttää rasvaa energialähteenä jonka sivutuote laktaatti on.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Potilaalla oli toisaalta myös sepsis oireita (voisiko kohonnut laktaatto johtua myös sepsiksestä?) ja taustalla sanottiin olleen chest infection joka oli hoidettu muutama viikko aiemmin. Tästähän sai revittyä sivukaupalla tekstiä, oliko se sittenkin infectio joka oli laukaissut ketoasidoosin? Casen tyttö oli myös ollut juhlimassa ja löydetty tajuttomana, oliko kenties unohtanut insuliinit tai ottanut jotain huumeita/liian paljon alkoholia? Unohdin muuten mainita huumetestit management osuudessa! Tämä oli mielessä heti alussa mutta unohtui kirjoittaa ylös (lisää läpsyjä naamalle). </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Noudatin esseessä tiukasti ABCDE tekniikkaa eli kappaleiden otsikot olivat Airway, Breathing, Circulation, Disability ja Exposure. Kaikki teoriat täytyi tietysti kirjoittaa auki ja refrence oikeisiin lähteisiin kuten opettajat olivat kuumottaneet lähes joka oppitunnilla. Kynä kävi sauhuten ja tein klassisen virheen että käytin kaiken energian tentin ekaan kysymykseen jossa siis piti tehdä assesment ja explain underlying patophysiogy (tästä sai 60% pisteistä ja kakkoskysymyksestä 40%). Ekaan kysymykseen mulla menikin sitten noin 1.5 tuntia aikaa ja sitten iski paniikki tentin toisessa kysymyksessä koska aikaa ei enää juuri ollut jäljellä. Kirjoitin 4-5 sivua pelkästään "Circulation" osuuteen koska tähän tuli verenpaineen, pulssin, nestetasapainon yms analyysit. Casen potilaan verenpaine oli tietysti alkainen ja heart rate pilvissä. Tähän piti selittää kaikki mahdolliset elimistön kompensaatio menetelmät, viestikeskukset, hormonit ja reseptorit. Ja tietysti muistaa mistä oppaasta tai artikkelista tiedot olivat peräisin. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Toinen iso kokonaisuus oli "Breathing" ja tästähän riitti tekstiä koska potilaan hengitysfrekvenssi oli koholla muistaakseni 30 . Tätä aihetta piti taas alkaa purkaa chemoreseptorien toiminnasta lähtien. Casessa potilaan hngitys tuoksui makealta kuten ketoasidoosiin kuuluu ja arterial verikaasussa pco2 oli matala eli viittasi hyperventilaatioon. Happisaturaatio oli matala ja tähän syynä tod näk aiemmin todettu chest infection mutta myös aspiraatio mahdollinen koska casessa tytön vaatteissa oli oksennusta. Tein pahan mokan koska en kyseenalaistanut matalaa spo lukemaa (tämäkin kävi mielessä mutta miksi en perhana kirjoittanut auki!). Casessa kun kerrottiin että potilaan iho viileä (hypovolemic shock?) ja sillon tietenkään saturaatiomittarin tulokseen ei voi luottaa. Arterial analyysissa happilukema oli kuitenkin lähes normaali. Määräsin siis potilaalle happea vaikka tod näk arvot olivatkin normaalit. Kriittinen analyysi (jonka tärkeyttä kurssilla kokoajan toitotettiin) siis ontui tässä pahasti. Toisaalta taas tajuttomalla on riski menettää airway ja akuuttitilanteessa happea annetaan joka tapauksessa (eikä potilaalla ollut copdta tai hiilidioksidi retentio ongelmaa verikaasun mukaan). </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tentin Management osuudessa piti sitten pureutua hoitoon ja muistaa kaikki aiheeseen liittyvät ohjeistukset ja suositukset. Hapen määräämisen lähteet ja viitearvot osasin vaikka unissani kuin myös sepsis Nice guidelinet joiden auki kirjoittaminen vei tovin jos toisenkin. Valitettavasti en ollut listannut diabeettisia hätätilanteita reference listalleni (tenttiin sai siis tuoda A4 paperin mihin sai listata max 10 opiskeluihin käyttämäänsä lähdettä) enkä siis voinut reference type 1 diabetic ketoasidosis management mihinkään viralliseen ohjeistukseen! Kuten aiemmin mainitsin niin unohdin miten patien fixed sliding scale tarkalleen asennettiin ja mikä on aloitus rate (tiedän että liuos tehdään 50units insuliinia 50ml ruiskuun sekoitettuna G5% liuokseen). Kauhistuksekseni unohdin myös mainita cerebral oedema riskin ja tämän ilmiön tarkkailun jos sokerit tulee liian nopeasti alas! Toki "Disability" kappaleessa puhuin GCS monitoroinnista ja neurologisen statuksen seuraamisesta mutta toi aivoturvous riski olisi pitänyt osata mainita! </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tekstiä syntyi 2 tunnissa 9.5 sivua että aikamoista vauhtia mentiin! Lause jäi kesken kun opettaja julisti tentin päättyneeksi! Käsi oli lähes tunnoton kirjoittamisesta ja kauhuissani katsoin käsialaa ja harakanvarpaitani. Teksti olisi voinut olla jonkun kirjoittamaan opettelevan ekaluokkalaisen kynästä! Tentin aikana unohdin myös useita kertoja miten joku ihan simppeli englanninkielinen sana kirjoitetaan (kuten life threatening!!) eikä siinä kiireessä voinut oikein jäädä miettimään! Tajusin että puhelimella osaan kirjoittaa useimmiten oikein mutta livenä paperille on ihan eri juttu, sitä kun tulee vähemmän harrastettua. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Kurssikavereiden kanssa alettiin tietysti puimaan vastauksia heti tentin jälkeen. Itse olin siinä käsityksessä että ketoasidoosi oli casen "pääaihe" ja sitten mahdollinen sepsis/sepsis tyyppiset oireet kakkos ongelmana. Monet kurssikaverit olivat taas lähestyneet aihetta päinvastaisesta näkökulmasta "selkeä sepsis" ja ketoasidoosi jäi heillä vähemmälle huomiolle. Luulin hetken että olin "fucked up" big time mutta sitten juttelin muiden kanssa jotka helpotuksekseni olivat mun kanssa samoilla linjoilla. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tentin jälkeen iski aivan hirvittävä päänsärky. Illalla oli työkaverit 40v synttärin joihin raahauduin hampaita kiristellen. Toki oli myös ah niin helpottavaa ja terapeuttista päästä avautumaan työkavereille tentistä ja kumoamaan muutama gin tonic! Olin niin helpottunut että tentti ohi mutta samalla kauhistunut koska pelkäsin hirmuisesti että en pääse tentistä läpi... Ja mitä jos en pääse seuraavastakaan tentistä läpi! Voi sitä häpeää ja tulokset kerrotaan tietysti head of nursingille joka oli rahoituksen tälle kalliille kurssille järjestänyt. Siis niin noloa olisi saada hylätty tentistä ja jatkaa senior nursena! Tällaiset kauhuvisiot pyörivät päässäni. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Tuloksia saikin odotella yli 4 viikkoa! Kävin varmasti yli 40 kertaa (välillä useita kertoja päivässä) kurkkimassa yliopiston nettisivuilta josko tulokset olisivat tulleet... No no no no. Hermostuksissani kyselin tuloksia opettajalta sähköpostitte (ei vastausta) ja eräältä kurssin luennoitsijalta johon törmäsin sairaalassa. Odottaminen kävi suorastaan sietämättömäksi koska en tiennyt pitääkö alkaa valmistautimaan uusintatenttiin! </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Lopulta tulokset ne olivat julki... Sain uskomattomat 76/100 pistettä esseestäni joka ylsi parhaaseen mahdolliseen grade A tulokseen!! Siis WHAT!! En voinut mitenkään uskoa että kyseessä oli oma tentti ja olin aluksi aivan varma että olivat antaneet mulle jonkun väärän ihmisen tuloksen! Ei voi olla mun kun on niin hyvä!? Parin kurssitoverin kanssa olen puhunut tuloksista ja kumpikaan heistä ei päässyt läpi tentistä! Toinen heistä oli vieläpä sellainen aina käsi pystyssä tyyppi (ja vieläpä natiivi britti) jonka todellakin odotin saavan kiitettävän! En sitten kehdannut paljastaa hänelle omaa menestystäni. Ainiin ja vielä yksi kurssitoveri kyseli whatsapissa mun tenttimenestystä ja tietysti vastasin innoissani että I got an A... mutta ei sitten vastannut ikinä takaisin kun kyselin hänen tulostaan!? </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Mr London vei mut vähän myöhemmin ulos syömään ja juhlistamaan tuloksia. Siinä sitten totesin ehkä käyn vielä lisääkin University kursseja kun näistä näköjään pääsee läpi tällainenkin mamu. Tämä veti Omidin naaman aivan mutrulle ja oli että pliis NO more studying!!! Lopuksi vielä tentin tarkastajan kommentteja screen shottina ylipiston moodlesta (sori näyttää vähän sekavalta sopalta). Kai sitä pakko myöntää että A) olen itselleni aikalailla armoton as usual ja B) Ilmeisesti vähän yliarvioin arviointikriteeri koska kaikkien mokienkin jälkeen sain noin hyvän tuloksen! </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Todettakoon vielä loppuun äitiäni lainaten että pessimisti ei pety mutta voi ilahtua hyvinkin paljon ;-) </div>
<div>
<br /></div>
<img alt="" id="id_f3b4_afe2_f13a_cc11" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAyU8NnwxqM3y0Ds_OxrPlBivvsn_pb-jJotamJ8kkI7YbXIsvtedt0FRKcTZc684T3NShTJsYvhHiXxfl2PHixpEzxApvOFQDRgGavW7pfdU52kkkCwRux-ug7i6Qc-9wX_s-0tD2Jhlt/" style="height: auto; width: 298px;" title="" tooltip="" /> <br />
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<img alt="" id="id_2e52_5526_b9aa_7211" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgQFQlwaZIKWe7EtQD4Zrq3s98I6iGSO-T3V7aiM_L2UUMXniM0nIWQLsf-pI-ckB7k1UDrYbflLvFPalxIw-bA0aZVtTEMzdNqwhkf02hnW_TlbzBKV5CrzuCgHcUFLEP2Jk6A-ovwHJ9E/" style="height: auto; width: 298px;" title="" tooltip="" /> </div>
<div>
<br /></div>
<div>
<img alt="" id="id_d617_e74e_8add_2558" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAqv9zTI4geFxYj7mF5RWJdXQVcoZncNlCUJJJsZTiLpPcu08GrmVdW2RMz7I7FNEzouNYwSy14tACgsl7Cyk6uYRHygsASuKJxab4ev5vhNpzlIlRzTNM1-0Xa8jL3CRQDfJOyxYUTuQ7/" style="height: auto; width: 298px;" title="" tooltip="" /> </div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<img alt="" id="id_fa2_8fca_2cd8_3e64" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjcN5Bivolyu0C4-l8XNGY_qgaUr72Hbbc6s862i6cMig8u70qfAW65RBvWZd0dHfSOkfKdevfIOLBojHABdSyVSbPGPjHeb9FObGcl__zUIL9XV9yRfoIsSYLk7RL9a2j8pw2kfQjFi94J/" style="height: auto; width: 298px;" title="" tooltip="" /> </div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<img alt="" id="id_b533_7c9b_9abe_a1ff" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-1oSZO7a9cLnja1Xuga8oBb1XpExkWIHhW2wehj_JXJDs-HD7OF1rVawi5BgywLDrTaNnGOLaVMU61KyCk47KB_KnigQvEZZG5iTR6ZReBNdd033lE3ul1p-VMnCHhuC3YDiEvEEdC9UK/" style="height: auto; width: 298px;" title="" tooltip="" /> </div>
<div>
<br /></div>
<div>
<img alt="" id="id_fe64_f1d2_6a35_f3c4" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOtHJKIk85QDesL6ZkiniJB0yEjC5zu7PWsGe9I7FQoiJCge2xHOV20s5RYDynZp0tmwiPbo-q6gbxKFheA0pOs-CzlsU5E8woT2iZXidyma9Q7sSsqiQu8OvajusBxpB_kyCf_M8Xeh7W/" style="height: auto; width: 298px;" title="" tooltip="" /> </div>
<img alt="" id="id_ab31_eee1_3c9c_c32e" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3_KzFQFb-ClNXmHnFIgKxocml0-vWM-kJpskvo4NuGaiJj-HNPOjN2V6vyAfWxMeysfx-YksvoKaNukNytINl9dOoPsGXLlQxTLM25oV6stm294PxVfK4iFJ7CkvGA6uAyPOup5ven0yW/" style="height: auto; width: 298px;" title="" tooltip="" />Annahttp://www.blogger.com/profile/18319215840394512457noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-1070083381552303987.post-77979288442288798562016-10-28T07:13:00.001+01:002016-11-03T18:33:56.718+00:00Revalidation ja hoitsukurssejaOlipas muuten harvinaisen tylsä otsikko! Kolmivuorotyö ja yliopistokurssit ovat pitäneet toukokuusta asti super kiireisenä. Muuten elämään ei kuulu mitään ihmeitä ja "same old" meiningillä mennään Lontoossa. Sama kämppä, työpaikka ja sama Mr London on siis kuvioissa eli sama boring life :)<div><br></div><div>Viime viikolla tein "nursing revalidationin" NMC:n kanssa (tehtävä joka kolmas vuosi) eli todistin tehneeni 3 vuodessa vähintään 350 työtuntia, 35h koulutuksia (poislukien pakolliset koulutukset), keränneeni 5 palautetta työelämästä ja kirjoittanut 5 reflektio esseetä työelämän kinkkisistä tilanteista. Reflektiossa tulee viitata johonkin NMC codeen kuten:</div>
<div class="page" title="Page 8">
<div class="layoutArea">
<div class="column">
<ol style="list-style-type: none">
<li>
<p><span style="font-size: 12.000000pt; font-family: 'FoundryMonoline'">8.5 work with colleagues to preserve the safety of those
receiving care </span></p>
</li>
</ol>
</div>
</div>
</div><div>Tämä tehtiin online mutta kaikki dokumentit tuli säästää jos mut vaikka valitaan sattumanvaraisesti tutkittavaksi (hope not!). Jokavuotinen maksu £120 piti myös suorittaa ennenkuin revalidation hakemus otettiin vastaan. </div><div><br></div><div>Suurin työ oli kerätä materiaalit kasaan mutta itse online vaihe oli helppo ja nopea eli 15 sivun verran piti klikkailla boxeja ja antaa osastonhoitajan yhteystiedot. Ainiin ja prosessiin kuuluu myös "revalidation" keskustelu pomon kanssa, omalla kohdallani keskustelimme lähinnä kirjoittamistani reflektioista. Kirjoitin mm. tilanteesta jossa lääkäri yritti velvoittaa tekemään jotain mitä ei kuuluisi ja tilanteesta jossa liian sairasta tehokuntoista potilasta oltiin siirtämässä osastolle ja torjuin tämän. Tästä revalidationista on peloteltu pitkään ennenkuin se oli mulle ajankohtaista mutta ei todella kovin kummoinen homma, ihan turhaan stressasin. Kun lukee ohjeistuksia netistä (joita on monta sataa sivua) niin tulee helposti ahdistus. Reilun tunnin kuluttua revalidationin lähetyksestä oli jo vahvistus sähköpostissa ja rekisteröinti uusittuna! Seuraavaksi sitten 2019 sama homma edessä. </div><div><br></div><div>Kaksi viikkoa sitten jouduin elämäni ensimmäistä kertaa ryöstön kohteeksi kun romanialainen varas putsasi £240 pankkitililtäni! Olin nostamassa rahaa automaatilta kun tää perhana hyppäsi eteeni peittäen ruudun sanomalehdellä ja vei rahat (jätti mulle kympin, kiitti vaan!)! Kaikki kävi niin nopeasti että en ehtinyt juurikaan reagoida! Olin siis matkalla yövuoroon ja meni muuten työvuoro aikamoisessa shokissa, ilme etten mokannut mitään siinä mielentilassa! Jälkikäteen olen kärsinyt lievästä PTSD:stä, nähnyt painajaisia tilanteesta, itkenyt, vaahdonnut kaikille mahdollisille tutuille aiheesta mikä on kyllä ollut terapeuttista. Poliisi tutkii rikosta mutta todella laihat mahdollisuudet saada varasta kiinni enkä tietenkään saa rahoja ever takaisin, tässä ei pankkikaan tule vastaan. Tää ryöstö oli kyllä aikamoinen kolahdus jotenkin muuttanut maailmankatsomusta ja perusturvan tunnetta, nyt tulee ihan eri tavalla tarkkailtua ja epäiltyä kanssaihmisiä! Olisi voinut käydä paljon huonomminkin, eräs saman sairaalan hoitaja joutui nimittäin hiljattain puukotuksen uhriksi samaisella työmatkalla kun ei antanut suosiolla puhelintaan varkaalle, varas puukotti hoitajaa käsivarsiin! Hoitaja joutui kuulemma käymään useita leikkauksia ja sai ties mitä hermovaurioita. Hiljattain myös samaisella matkalla eräältä hoitajalta varastettiin laukku. Karseeta. Toki näin voi tapahtua missä vaan. <div><br></div><div>Mulle tuli järkytyksenä että suurimalla osalla pankkiautomaateista ei ole lainkaan CCTV kameroita! Kuulemma ihmiset pelkäsivät että kameran kautta joku voi varastaa heidän pankkitietonsa ja välttelivät kamerallisia automaatteja joka taas on huonoa pisnestä automaattifirmoille. Eroon siis vaan turvakameroista! Selvisi että suurin osa mun kollegoista ei nosta IKINÄ rahaa koska kuulemma täällä niin vaarallista puuhaa (paljon kopiointilaitteita ja rosvoja) ja monet kauhisteli miten oon tähän asti nostanut yksikseni rahaa kadulla (enkä esim pankin sisällä olevista automaateista)!? Ööö eipä ole aikaisemmin tullut mieleen miten vaarallista puuhaa se voi muka olla ja olenhan satoja kertoja elämässäni nostanut rahaa ilman mitään huolia. Luulin aina että vain tyyliin vanhukset joutuvat tällaisten rikollisten uhreiksi mutta tulipa henk koh todistettua että voi sattua ihan kenelle tahansa! O<span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">lkaahan varovaisia tyypit koska ammattirikolliset on aivan helvetin ovelia, nopeita ja osaavat todella hämmentää ihmismieltä! Pälyilkää kunnolla ympäristö kun nostatte rahaa ja jos mahdollista niin kaveri suojaamaan selusta. </span><div><br></div><div>Jauhan tässä vielä mainitsemistani yliopistokursseista. Nyt on siis suoritettuna mentorship kurssi, ei kylläkään millään parhailla arvosanoilla. Kurssin akateeminen essee tuotti mulle erityisesti päänvaivaa. Hioin sitä kuukausitolkulla ja jossain vaiheessa kärsin pahasta motivaatiopulasta. Sain esseen lopulta palautettua ja ehdin hengähtää viikon kunnes viime kuussa alkoi erittäin intensiivinen Acutely Unwell Adult kurssi. <div><br></div><div>Tämä kurssi kuulkaas sitten vasta vauhdikas onkin! Opitaan siis hoitamaan todella sairaita potilaita jollaisia ei (onneksi) kovinkaan usein nää osastolla: esim massiiviset vuodot, septiset shokit, sydänkohtaukset ja aivoveritulpat/vuodot. Kurssitovereina onkin mm. ambulanssikuskeja, A&E hoitajia ja night practitionereita, joista monet toimivat lähes kuten lääkärit (määräävät lääkkeitä, tutkivat potilaita). Ja sitten tämä suomalainen Anna infektio-osastolta. Toki meilläkin on emergency tapauksia joskus mutta ei mitenkään jatkuvasti. Tällä kurssilla ei keskitytä pelkästään potilaiden hoitamiseen vaan opetetaan mitä elimistössä tapahtuu missäkin akuutissa tilanteessa. Todella mielenkiintoista kyllä ja toki paljon tuttua anatomiaa ja fysiologiaa mitä opetettiin hoitsukoulussa, mutta tällä kurssilla mennään vieläkin syvemälle ja aivan solutasolle. Nyt kostautuuu että fysiikka ja kemia ei todella ollut mun intohimoja koulussa! </div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);"><br></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Kurssin päättökokeessa annetaan yksi potilascase ratkottavaksi esim. 53 vuotias nainen tulee päivystykseen kovan vatsakivun vuoksi. Joitakin tietoja kuten past medical history, ABG (arteria verikaasu analyysi), ECG, labratulokset ja vital signs annetaan. Tehtävänanto kuuluu ekassa osassa: "Assess the patient and e</span><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">xplain the underlying patophysiology. Toisessa osassa taas ohjeistetaan "Make management plan". Assessmentista saa 60% pisteistä ja managementista 40%. </span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><br></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Potilasta tulee lähestyä systemaattisella ABCDE tekniikalla (jota täällä briteissä rakastetaan) jossa yksi kerrallaan arvioidaan potilaan airway, breathing, circulation, disability (esim jos GCS low) ja explosure (tutkitaan potilas päästä varpaisiin, onko haavoja, ihottumia, vuotoja yms). Tällä tekniikalla mikään osa-alue ei ainakaan unohdu.</span></div><div><br></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Kokeessa ja sen case scenarioissa (joita harjoitellaan myös joka ikinen oppitunti) täytyy myös määrätä oikeat verikokeet, tutkimukset, kuvantamiset ja lääkkeet. Jos potillaalle halutaan antaa vaikka fluid bolus tai happea niin täytyy selittää solutasolla miksi elimistö tarvitsee näitä. Sydämen syke on korkea mutta miksi: mitä aivoissa tapahtuu ja mitkä kemialliset reaktiot, chemoreseptorit ja aivojen keskukset aiheuttavat sykkeen nousun tai esimerkiksi hengityksen tihentymisen? Haastavaa hommasta tekee myös se että kaikki mitä kirjoitat </span><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">täytyy myös "back up" kirjallisuuteen ja artikkeleihin eli kirjoittaa lähde mistä tieto on peräisin. Ei riitä siis että "tiedänhän mä mistä on kyse" vaan kaikki tulokset täytyy tarkasti analysoida ja lääkitykset/toimenpiteet/hoito-ohjeet perustella evidence based. Kokeeseen saa tuoda ainostaan listan lähteistä eikä mitään muuta materiaalia. NICE- guide linet sun muut relevantit ohjeistukset täytyy siis osata vaikka unissaan. </span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><br></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Mun kaksi brittiläistä työkaveria on hiljattain suorittanut kurssin, järkytyksekseni toinen pääsi rimaa hipoen läpi ja toinen sai hylätyn! Olin aika järkyttynyt koska molemmat tosi päteviä fiksuja tyyppejä ja opiskelivat kurssia varten todella ahkerasti! Ennen kuin kuulin kurssin haastavuudesta ajattelin sen olevan piece of cake koska onhan mulla vuosien kokemus itsenäisenä hoitajana olosta ja potilastyöstä... Well, nyt se osaaminen on sitten vietävä aivan uudelle tasolle! Alla oleva kirja onkin ollut kovassa käytössä.</span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEieb1-Maw4ZBROTXnmhp1e-zx7gaeqGFoqsZwEKZaKAj5fxTwiEWzRdI5dVo6sylb97llHQjhvwGXQYYBMVq_P1yDdayB6SV_40amX-QNIGPZHU9Wc-l_E3O6HOt4MhM6EAfjP8xGuMh-K1/s640/blogger-image-796307678.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEieb1-Maw4ZBROTXnmhp1e-zx7gaeqGFoqsZwEKZaKAj5fxTwiEWzRdI5dVo6sylb97llHQjhvwGXQYYBMVq_P1yDdayB6SV_40amX-QNIGPZHU9Wc-l_E3O6HOt4MhM6EAfjP8xGuMh-K1/s640/blogger-image-796307678.jpg"></a></div></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Suomessa vuodeosastotyössä ei hoitajilta vaadittu tällaista tietämystä mihin täällä briteissä taas kovasti kannustetaan (ja mitä myös hoitajilta odotetaan). Vaikka olin vuosia keuhko-osastolla niin en oppinut ABG (arterial blood gas) tulkinnasta juuri muuta kun hiilidioksidi ja happilukemat. Nyt täytyy osata kriittisesti analysoida verikaasutuloksia. Jos joku olisi käskenyt selittämään pari vuotta sitten mitä tapahtuu/mistä kyse respiratory acidosis tilassa with partial metabolic compensation ja kuinka tämä näkyy ABG:ssa niin olisi ollut aika hiljaista. Kurssin myötä olen kyllä oppinut aivan valtavasti uutta ja saanut "ahaa" elämyksiä. ABG analyysit alkavat sujua hyvin lukuisien case tehtävien ansiosta ja haasteet tuovat uutta puhtia työhön ja opiskeluun. Suomessa tuudittauduin ajatukseen että lääkärithän tulkitsee nämä tulokset eikä mun niitä tarvitse ymmärtää. Tuntuu kyllä aika siistiltä tajuta itsekkin vähän enemmän ja olen myös uskottavampi kun esimerkiksi esitän huoleni lääkärille jostakin potilaasta. </span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFje9N2KhOHUcxU1ncpE0eEKlbcYyjmbQ9axpfO3FLWc6UjxWUVQmZqcl2DbClwChNFMuPxas2pJGrHBywho_4dbDgtDaZC8hnsowg-mGoxg2GmJt9rEMi82yCe2V9dlus8Y4patwBlGnN/s640/blogger-image--70082863.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgFje9N2KhOHUcxU1ncpE0eEKlbcYyjmbQ9axpfO3FLWc6UjxWUVQmZqcl2DbClwChNFMuPxas2pJGrHBywho_4dbDgtDaZC8hnsowg-mGoxg2GmJt9rEMi82yCe2V9dlus8Y4patwBlGnN/s640/blogger-image--70082863.jpg"></a></div></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Päivystyksissä ja akuuttiosastoilla kyseisen kurssin suorittaminen on kuulemma vaatimuksena jos haluaa himoittuun band 6 rooliin. Työvuorojen skill mix kun halutaan sovittaa niin että aina on joku vuorossa joka handlaa kurssilla opetetun tietotaidon. Mä sain siis "palkinnon" eli ylennyksen etukäteen ja nyt siitä pitää maksaa. Vähän siis kyllä paineita että kurssi tulee läpäistyä (toki on uusintakoe mahdollisuus)! Hurjan mielenkiintoisia nämä asiat kyllä on. Vapaa aikaa siis ryhdittää tiukka opiskelusuunnitelma seuraavat kolme kuukautta! Tenttikin on tammikuussa sopivasti perjantai 13 päivänä ;-) </span></div></div></div></div>Annahttp://www.blogger.com/profile/18319215840394512457noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-1070083381552303987.post-8423343153753322772016-06-25T04:10:00.001+01:002016-06-25T13:24:16.994+01:00PerjantaipommiVanhassa työpaikassani perjantaipommilla tarkoitettiin potilasta, joka lähetettiin viikonloppua vasten pienestä keskussairaalasta isoon yliopistosairaalaan kun huomattiin että huonokuntoisen potilaan kanssa ei pärjätäkkään viikonlopun yli rajallisilla resursseilla. Usein tällainen perjantaipommi potilas päätyi siirron päätteeksi lyhyessä ajassa elvytettäväksi, teholle tai tarvitsi ainakin akuuttia hoitoa ja kiireellisiä toimenpiteitä. Tässä postauksessa perjantaipommilla on kuitenkin vähän erilainen merkitys... <div><br></div><div>Perjantaiaamuna herätyskello pirisi tuttuun aikaan 5.30am ja mietin jaksanko pestä hiuksia vai pärjäänkö kuivashampoolla. Räpläsin unisin silmin puhelinta torkuttamaan. Avasin hetken kuluttua uutissivuston vilkaistakseni Britannian EU kansanäänestyksen tulokset ja uutisen lävähtäessä verkkokalvoilleni suustani pääsi parahdus herättäen vieressä tuhisevan kumppanini "they are going to kick me out"!! Peiton alta kuului järkyttyneen yllättynyt ääni "Are you kidding me"!? <div><br></div><div>Töissä oli apea tunnelma, BBC news pyöri kahvihuoneessa ja kaikki tuijottivat uutispommia epäuskoisin silmin. Joku tuhersi jopa itkua ja brittiläinen kollega tuli halaamaan " your not leaving us please tell me you aren't" toinen puolalainen kollega taas vitsaili "have you started packing Anna". Laskimme että kahvihuoneessa meitä istui seitsemän eli kansalaisuuden edustajaa valmistautuessa uuteen työpäivään, tämähän on arkipäivää monikulttuurisessa Lontoossa. Osastonhoitaja ehdotti ääni vavisten että otettaisiin yhteiskuva ja jaettaisiin se sosiaalisessa mediassa suunnitteen tällaisin saatesanoi: "katsokaa tässä me kaikki työskentelemme yhdessä, mikä rikkaus". Työkaveri piristi mua kahvilla ja kakulla (toivon että kuvassa on suomenlippu eikä hauta-arkku, haha)</div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYudjXlknoaiPtdOmPOpe_rBGzx6gRhi2hS7oMNcA5lst27qj5QT-xKYXWCkViKWouQpGsd0R5RnV0CT2sEi0kxrHxzgvEsVt0PXOWIZWZFRWT78TxFWfU_5b2E6mMOMufVaG9gYdMTptU/s640/blogger-image-1370499432.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhYudjXlknoaiPtdOmPOpe_rBGzx6gRhi2hS7oMNcA5lst27qj5QT-xKYXWCkViKWouQpGsd0R5RnV0CT2sEi0kxrHxzgvEsVt0PXOWIZWZFRWT78TxFWfU_5b2E6mMOMufVaG9gYdMTptU/s640/blogger-image-1370499432.jpg"></a></div></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif; -webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Ylihoitaja kiirehti myös muistuttamaan että overseas hoitajilla ei ole hätää tai syytä minkäänlaiseen paniikkiin, meitä ei olla potkaisemassa ulos maasta. Kuulemma panikoitumista on ollut ilmassa. Olemmehan kuitenkin toistaiseksi onnellisessa "highly skilled workers" asemassa, tienaamme reilusti yli minimirajojen ja maksamme veroja. Jos kaikki ei brittiläiset työntekijät heitettäisiin pellolle niin sairaala kirjamellisesti ammottaisi tyhjyyttään: ei hoitajia, lääkäreitä, siivoojia tai keittiöhenkilökuntaa! Lähes jokainen päivän aikana tapaamani potilas harmitteli kovasti äänestystulosta ja moni oli jopa raahautunut edellisenä päivänä puolikuntoisena tiputusten välillä vaaliuurnille! </span></div><div><br></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Wandsworth council jossa asumme äänesti 75 prosenttisesti bremainen puolesta. Miten tässä kävi näin!? Edellisen päivän täydellinen liikennekaaos ja tulvat Lontoossa vaikuttivat varmasti osaltaan äänestysaktiivisuuteen ja epätoivoiset juna-asemille jääneet twiittailivatkin pettymystään äänestyksen jäädessä väliin. Myös samanaikaisen Glastonbury jättifestivaalin epäiltiin vieneen etenkin nuorten ääniä. </span>En ole muuten tavannut yhtäkään brittiläistä joka olisi myöntänyt olevansa brexitin kannalla! Uutismedia täyttyi viimeviikkoina yksinomaan Britain stronger in EU kampanjoista tukijoineen, asuinalueemme ikkunoita kuvittivat sadat "vote remain" lappuset ja kadulla kampanjoitiin ja jaettiin mainoksia yksinomaan bremainin puolesta. </div><div><br></div><div>Brexitin kannalla olevat pysyivät ilmeisesti suu supussa peläten tulevansa leimatuksi rasistisiksi. Mr London on aina hokenut mulle kuinka Lontoon ulkopuolella ihmiset ovat hyvin erilaisia ja kapeakatseisempia ja suhtautuvat erittäin kriittisesti mm. maahanmuuttoon. </div><div><br></div><div>Suhtaudun itse tähän uutiseen varsin rauhallisin mielin ja vitsailinkin kollegoille pilke silmäkulmassa että nyt saan ainakin poikaystävän "pakotettua" menemään kanssani naimisiin! Jonkinlaisia henkisen takaiskun tunteita kuitenkin pyöri päässä, aiemmin en ole koskaan ajatellut ettenkö olisi tervetullut työskentelemään ja asumaan täällä UK:ssa. Nyt kuitenkin ensimmäistä kertaa koin eräänlaisia "epätoivottu" fiiliksiä täällä olosta ja sain ikäänkuin kolahduksen itsetunnolle, moni ei soisi tätä mahdollisuutta minulle. Vaikea pukea kokemaani tunnetilaa sanoiksi. </div><div><br></div><div>Potilaiden kysellessä taustoistani olen aina mieluisesti kertonut miksi muutin tänne ja automaattisesti ikäänkuin puolustellut maahanmuuttoani (vaikkakin puoliksi vitsaillen) "I had no choise as my boyfriend could not learn Finnish and get a job in Finland" tai "I fell in love with an britishman and he ruined my life" sanoin ikäänkuin puolustukseksi ja antaakseni vaikutelman että en tullut tänne pakoon kurjia oloja, työttömyyttä tai viemään kenenkään työpaikkaa. Kun Suomen sairaaloista kysellään niin tykkään niinikään hehkuttaa miten hieno terveydenhuoltojärjestelmä Suomessa onkaan ja kuinka esim työntekijöiden olot ovat paljon paremmat kun UK:ssa. Tämä selittely ja hieman jopa kai sitten ylimielinen käytös on kyllä vähän noloa myöntää, miksi mun muka tarvitsisi mitään selitellä tai yrittää esittää jotenkin parempaa kuin joku joka on esim lähtenyt maastaan työttömyyttä/huonoa palkkaa pakoon kuten italialainen kollegani. Toki ihmiset ovat aina uteliaita ja tykkään jokatapauksessa kertoa itsestäni, tämä on myös hyvä keskustelujen icebreaker ja potilaat usein jakavat jotain omasta henkilökohtaisesta elämästään keskustelun lomassa ja tämä taas lujittaa hoitaja-potilas luottamussuhdetta. Kai kyse on myös jonkinlaisesta identtiteetistä, tunnenhan olevani edelleen kotimaastani kovin ylpeä suomalainen!</div><div><br></div><div>Onko kellään muulla ulkosuomalaisella samanlaisia fiiliksiä ja tarvetta "todistella" olemassaoloaan vieraassa maassa työskennellessä? Miten te reagoitte Brexit uutisiin? Sain muuten edelliseen postaukseeni aika huvittavan joskin vähän loukkaavan kommentin (jonka kyllä otin lähinnä sarkasmina). Kommentti herätti suurta hilpeyttä jaettuani sen facebookissa brexit keskustelujen lomassa. Enjoy:</div><div><div class="separator" style="clear: both;"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizifLrPqEYUXSPoPMOIgHir8KPSWT8Az65PWv_awkDmPxK4BCK3NOH1E7WPkgrX5h0ME2Hj_bfFF1zTc1hI3Sux_QIi5aICjlzaMrwr4ZF2lo37hmOk-pAUDn4CkP_m4vTy9EdDxocchMD/s640/blogger-image--1237125675.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizifLrPqEYUXSPoPMOIgHir8KPSWT8Az65PWv_awkDmPxK4BCK3NOH1E7WPkgrX5h0ME2Hj_bfFF1zTc1hI3Sux_QIi5aICjlzaMrwr4ZF2lo37hmOk-pAUDn4CkP_m4vTy9EdDxocchMD/s640/blogger-image--1237125675.jpg"></a></div><div class="separator" style="clear: both;"><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Pakko jakaa samaan syssyyn vielä toinen kommentti, mitä olette mieltä tästä MP:stä ja etenkin tosta toisesta kommentilta, pikkasen laittaa huvittamaan!</span></div><div class="separator" style="clear: both;"><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHW9bRLZlKvdiKWaHaZOuh8t8cbQ8m0MQWLlvttvPeBeVJ0YNsnswiPJJKwvyLsiGoTk7KvzNhJXq9L9shHbmDreMzK_Ql2uV1pUTcqaOMEnBQIjGPjVEVJ5aVCXZRjE-rCZpvFGfKEK71/s640/blogger-image--1673653309.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHW9bRLZlKvdiKWaHaZOuh8t8cbQ8m0MQWLlvttvPeBeVJ0YNsnswiPJJKwvyLsiGoTk7KvzNhJXq9L9shHbmDreMzK_Ql2uV1pUTcqaOMEnBQIjGPjVEVJ5aVCXZRjE-rCZpvFGfKEK71/s640/blogger-image--1673653309.jpg"></a></div></span></div><div class="separator" style="clear: both;"><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Mr London myös muistutti brexit kohun keskellä että olen siinä onnellisessa asemassa että minulla on Suomen passi ja pääsen vapaasti matkustelemaan muissa EU-maissa jatkossakin kun taas Omidin täytynee tulevaisuudessa hommata visat eurooppaan matkustaessa ja seistä eri jonoissa lentokentän tarkastuksissa. Tämä symbolisesti eri jonoissa seisominen tuntuu olevan Omidille erityisen iso juttu. </span></div><div class="separator" style="clear: both;"><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><br></span></div><div class="separator" style="clear: both;"><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Kuten uutisissa rauhoitellaan, edessä on pitkät poliittiset neuvottelut eikä mitään konkreettisia muutoksia tule tapahtumaan ainakaan pariin vuoteen. Voin siis toistaiseksi rauhassa palata suomilomilta pelkäämättä että minulta evätään tänne takaisinpääsy ja myös tänne voi tulla lomailemaan huoletta (pliis kaverit tulkaa!). Punnan kurssin lasku on myös shoppailun kannalta mieluinen uutinen lomailijoille. Meinaan kyllä hakea permanent resident lupaa/korttia, katsoin eilen että perhanan pitkä ja monimutkainen 85-sivuinen hakemus täytyy laittaa vetämään ja postittaa passin/henkilökortin kanssa, elämä siis vaikeutuu kuten tuo edellisen kommentin jättäjä hartaasti toivoikin ;-) </span></div></div></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><br></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Suosittelisin tänne haikailevia suomalaisia sairaanhoitajia kuitenkin laittamaan hakuprosessia käyntiin mahdollisimman pian, tulevaisuudessa tänne töihintulo kun tulee todennäköisesti olemaan mutkikkaampaa ja kalliimpaa kuten Jenkkeihin ja Ausseihin. Vielä on aikaa (ja onneksi kesääkin) jäljellä!</span></div><div><br></div><div><font face="Helvetica Neue Light, HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif">xxx</font></div></div>Annahttp://www.blogger.com/profile/18319215840394512457noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-1070083381552303987.post-39819487000463375242016-06-09T06:58:00.001+01:002016-06-21T09:14:20.625+01:00Kesäisiä kuulumisiaHeipä hei pitkästä aikaa! <div><br></div><div>Viime postauksesta on taas vierähtänyt näköjään tasan kuukausi, joten päätin tulla kirjoittelemaan kuulumisia jos näitä postauksia jaksaa joku vielä lukea :) Olen viimeaikoina viihtynyt töissä erityisen hyvin ja meillä on jotenkin aivan huipputiimi tällä hetkellä. On oikeasti kiva fiilis lähteä aamuisin töihin ja koen suurta tyytyväisyyttä hyvin organisoiduista ja tehokkaista päivistä. <span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Mahtava tunne herätä aamulla tyytyväisenä ja tuntea intoa lähteä töihin! Vuorotyöelämä toki syö muuta sosiaalista elämää ja parisuhdeaikaa, mutta kaikenkaikkiaan elämä tuntuu just nyt erityisen hyvältä ja selkeältä. Onneksi vapaapäiviä on keskimäärin kolme viikossa jolloin voi vaikka maata X:nä puistossa joita täällä riittää! </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheeuN4_f7uw4eOhEm7ACrj_RisGvuexvQ5aiINeF-2D8zWEWiI4rhG-GeZZn1ubAWyc7e9Q5MwkS5LevG8yoSpv9rVdB-3wmq8csazeoTeRUxpve3UABMdNn-UWo01b5c0SpiHdd5Npc_B/s640/blogger-image-1827416192.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEheeuN4_f7uw4eOhEm7ACrj_RisGvuexvQ5aiINeF-2D8zWEWiI4rhG-GeZZn1ubAWyc7e9Q5MwkS5LevG8yoSpv9rVdB-3wmq8csazeoTeRUxpve3UABMdNn-UWo01b5c0SpiHdd5Npc_B/s640/blogger-image-1827416192.jpg"></a></div></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRTJfHVEXe8Vrjiw3UZMpB2dBalAet6Jni4_e6MYnZRIoUWJAjtWVLUhPpHVrmrC2oHfq9xncEKEAOWM3cAFJPrZh8IOBPMTwIa79HgMAdLj2iOSt4HwEUvJnSd3WSDePLRclujbMHrYPJ/s640/blogger-image--858851996.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhRTJfHVEXe8Vrjiw3UZMpB2dBalAet6Jni4_e6MYnZRIoUWJAjtWVLUhPpHVrmrC2oHfq9xncEKEAOWM3cAFJPrZh8IOBPMTwIa79HgMAdLj2iOSt4HwEUvJnSd3WSDePLRclujbMHrYPJ/s640/blogger-image--858851996.jpg"></a></div>Keskimmäisessä kuvassa hoitsutoverini Eevan sorja nilkka. Eeva kirjoittaa postikortteja maailmalta blogia, check it out! Eevan kämppiksen Janikan "Janika seikkailee" blogia voin myös lämpimäisti suositella jos Lontoo jutut (ja tietty hoitsujutut) kiinnostavat. Rakastan bongailla lintuperheitä ja muita puistojen elukoita kuten kaikki blogia lukeneet varmasti tietävät. Alla kuva Richmond parkista jonka lammista tulee vähän Suomen maisemat mieleen. </span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0Xj0YzvJPdpa7BzDod_NgHtHCqiuTsEcAzunj6O4Ro6OxGETxaoCFGz0OJmXMnxO3edLzTiRMurCXBc1iJQAoJI44_I1LYcTDyxgJtM62h29lOZjkqbH5i5b4dNDCOeTJDQKvCbVKKFrS/s640/blogger-image-604278487.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0Xj0YzvJPdpa7BzDod_NgHtHCqiuTsEcAzunj6O4Ro6OxGETxaoCFGz0OJmXMnxO3edLzTiRMurCXBc1iJQAoJI44_I1LYcTDyxgJtM62h29lOZjkqbH5i5b4dNDCOeTJDQKvCbVKKFrS/s640/blogger-image-604278487.jpg"></a></div></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Tuntuu siis että olen jotenkin puhjennut kukkaan uuden työroolin myötä, työ on mukavan haasteellista ja management taidot kehittyvät pikkuhiljaa. </span><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">En oikeastaan edes muista milloin viimeksi olisin ollut erityisen ärsyyntynyt tai turhautunut töissä (jos ei lasketa infection control juttua josta alla lisää). </span><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Paitsi kun jouduin taannoin kaivelemaan potilaan piilottamia huumepiippuja ja käytettyjä neuloja mitä kummallisimmista paikoista osastolla mm. käsipaperisäiliöistä. Tiedänpähän nyt miten crack piippua poltetaan oikeaoppisesti ja kuinka sellainen kyhätään mehupullosta, foliosta ja ponnarista! Tässä työssä oppii kyllä aina jotain uutta...</span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><div class="separator" style="clear: both;"><br></div></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Astetta korkeampi työrooli apulaisoh:ksi olisi myös tarjolla henkilökunnan vaihtuvuuden tuloksena ja siihen jopa kannustettiin hakemaan. En kuitenkaan todellakaan koe olevani valmis hakemaan tota pestiä. Vastahan alan tottua tähän uuteen asemaan eikä ole kyllä mitään hinkua kivuta byrokratia-asteikolla yhtään ylemmäs.... Tuskin ainakaan vuosiin. Ellen sitten hae infection control hoitajaksi jossain vaiheessa, se on edelleen sellainen kaukainen haave ja työmaata ja kehittämistyötä sillä saralla kyllä riittäisi (jos siihen suinkin vaan annetaan mahdollisuus). Olen jauhanut tästä aiheesta aiemminkin mutta taas nousi karvat pystyyn viimeviikolla.. Eräs lääkäri mm. sanoi että ei ole syytä eristää VRE:tä kantavaa potilasta ja senkun vaan käyttää samaa vessaa muiden kanssa. Olin eri mieltä ja vaadin eristyistoimenpiteitä. Lekuri jatkoi että suurin osa potilaista kantaa kuitenkin tietämättään tätä pöpöä eikä kaikkia voida kuitenkaan eristää... WTF. Taisin pahastuttaa tämän erikoislääkärin kun olin ihan huuli pyöreänä kauhistunut ilme naamalla että "Ööööh... are you kidding me"!? Englannissa tehtiin 2000-luvulla iso työ että saatiin maasiivinen MRSA epidemia aisoihin ja silti ihmisillä on tällaisia asenteita infectioiden torjuntaa vastaan. Ei voi vaan käsittää! Ehkä seuraava Ebola epäily potilas voi tulla yskimään ja juomaan aamuteetä hoitajien kanssa kahvihuoneeseen, mitä nyt turhaan eristämään tollaisia pikkujuttuja. Eikö multiresistantteja bakteereja vastaan pitäisi taistella kynsin ja hampain!? Ehkä</span></div><div>tähän sitten herätään 10 vuoden päästä kun suurin osa potilaista on vastustuskykyisiä parhaille antibiooteille ja ihmisiä kuolee kun kärpäsiä hoidettavassa oleviin tulehduksiin kuten keuhkokuumeisiin ja verenmyrkytyksiin koska antibiootit eivät enää toimi. I'm not kidding! </div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3zQqax0nzTI56wwDl48zJ6uNXDJ5sg3jbZOhJG8HXKr0nh_E-iNFIYEYp7HXWKky57mdaZ54sw6YyITqGJ43nKvXdvL5dJTI6tWcqKxvJXQCXFLdj3XBcF03AEZvZsdDDIMCA8EME6Ics/s640/blogger-image-1318163349.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh3zQqax0nzTI56wwDl48zJ6uNXDJ5sg3jbZOhJG8HXKr0nh_E-iNFIYEYp7HXWKky57mdaZ54sw6YyITqGJ43nKvXdvL5dJTI6tWcqKxvJXQCXFLdj3XBcF03AEZvZsdDDIMCA8EME6Ics/s640/blogger-image-1318163349.jpg"></a></div></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Aloitin toukokuussa mentorship kurssin monen mutkan kautta Kingston Ylipistossa joka on muuten viehättävin yliopisto missä olen ollut. Campus sijaitsee aivan rakastamani Richmond parkin kupeessa. Kurssia käydään tiuhaan tahtiin ja mun pitää laatia 1500 sanainen akateeminen essee jostain tämänhetkisen opiskelijani kanssa tehdystä opetussessiosta, sessiota täytyy siis vielä arvoida joku kurssin jo suorittanut "sign off mentor". Ollaan puhuttu paljon Hivistä ja sen lääkityksestä, Tuberkuloosista ja Meningiitistä että josko jostain noista saisi työn kasaan. Lisäksi mun täyttyy tehdä lähes 50 sivuinen työkirja ja dokumentoida tarkasti kaikkea opiskelijaohjaukseen liittyvää ja arvioida omia ohjaustaitoja. Koko mentoship kurssihan perustuu siihen että joskus vuonna 1998 todettiin kuinka surkeat taidot tuoreilla sairaanhoitajilla oli (monet erotettiin rekisteristä huonon ammattiosaamisen takia). Kävi myös ilmi kuinka huonoa ohjausta opiskelijat olivat saaneet työharjoitteluissa, taidot eivät päässeet kehittymään tai tukea tarjottu sitä tarvitseville. Kaiken huippu oli että kukaan ollut puuttunut opiskelijoiden mahdollisiin ongelmiin, edes vakaviin sellaisiin. </span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><br></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Kurssilla puhutaan paljon fail to fail periaatteesta eli huonokin opiskelija päästetään läpi koska hylkääminen on epämukava prosessi ohjaajalle, helpommalla pääsee kun vaan ruksii kaikki paperit hyväksytyksi ja bye bye. Karsea tosielämän esimerkki: Eräs brittiläinen "angel of death" nimityksen saanut hoitaja tappoi systemaallisesti potilaitaan ja kun hänen taustojaan pengottiin niin jo opiskeluaikana kyseisellä hoitajalla oli todella epävakaata meininkiä. Esimerkiksi toistuvia poissaoloja tietyssä rytmissä mikä on huolestuttavaa, mutta kukaan ei ollut puuttunut tähän. Työelämässä tämä mielipuolinen hoitaja sai paljon pahaa aikaiseksi ja tappoi jopa kymmeniä potilaitaan. Hoitaja tappoi systemaattisesti potilaitaan jotta pääsi niitä sitten elvyttämään ja näyttämään kaikille kuinka hyvä hoitaja hän onkaan saaden tietysti kehuja ja ihailuja taidoistaan lääkäreiltä, hoitajilta ja omaisiltaan. Pian kuitenkin valkeni että lähes kaikki elvytykset tapahtuivat tämän kyseisen hoitajan työvuoroissa ja kuolinsyyraportit osoittivat että potilaille oli annettu yliannostuksia kaliumia joka stoppaa sydämen/aiheuttaa kohtalokkaita rytmihäiriöitä ja jättiannoksia insuliinia jonka vaikutuksen kaikki varmasti tietävät... </span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><br></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Nyt opiskelijat siis sitten syynätään oikein urakalla ja seula on tiukka että pääsee harjoitusjaksoista läpi. Tai ylipäätään opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Ihan hyvä niin ja jokainen toki ansaitsee saada hyvää ohjausta, mutta musta täällä välillä ammutaan vähän yli... Kurssilla on paljon puhuttu siitä mikä on hyväksyttävää käytöstä opiskelijalta ja mikä ei. Tällaisia juttuja opetetaan suomessa jo lastentarhassa/kotikasvatuksessa 2-3 vuotiaille. Toki käydään läpi myös learning teories, erilaisia ohjaustaitoja mukautettuna opiskelijan tarpeisiin ja muuta hyödyllistä. Käydään myös läpi milloin opiskelijan toimintaan tulee puuttua, mistä saada apua ongelmatilanteissa, kuinka laatia action plan opiskelijan tietotaitojen harjoitukseen ja missä tilanteissa on aiheellista antaa hylätty harjoittelujaksosta. Olen tykännyt kovasti ryhmätöistä missä ratkaistaan ongelmatilanteita ja pohditaan syvällisiä. Rakastan myös kuulla muiden hoitajien työstä. Ryhmässäni on esimerkiksi vastasyntyneiden teholla, päivystyksessä, saattohoidossa, hemalla, dialyysissa, stroke unitissa ja syömishäiriöyksikössä työskenteleviä hoitajia. Kollegoiden kanssa kokemusten vaihto on ollut ehdottomasti kurssin parasta antia. </span></div><div><br></div><div>Puhun blogissa paljon töistä, mutta onneksi elämään mahtuu muutakin. </div><div>Pari viikonloppua sitten juhlittiin ruotsalaisen kollegan polttareita. Ilta huipentui "Magic Mike" showhun mitä polttarisankari oli kovasti toivonut. Viime viikonloppuna tuli hassuteltua ihanien suomivieraiden kanssa ja pitkästä aikaa tanssittua jalat rakkuloille (uusilla korkkareilla saattoi myös olla osuutta asiaan). Tuli koettua myös futismatsin aiheuttama kaaos pubissa :) Oltiin pubin ainoat naiset ja sinkuille vinkiksi että todellakin the place to be jos etsii seuraa! Eksyttiin myös Itäisen Lontoon syövereihin, hipsteröimään Brick Lanelle ja Spitalfields marketille, syötiin krapulanälässä vaikka mitä pöperöitä lukuisista katukojuista. En ole käynyt tuolla kulmilla pariin vuoteen ja alue on kyllä siistiytynyt kovasti, suorastaan rosoisella tavalla posh nykyisin. Spitalfields market on kyllä ehdottomasti vierailun arvoinen paikka missä pääsee ihastelemaan ja shoppailemaan pienyrittäjien persoonallisia käsitöitä yms. taideteoksia. Ei mitään samanlaista tusinatavaraa kun esim Camden Townissa. </div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCuFzph_s9SXNTZT4q_bC9MQCVv6bXTmA3qjBN2DYdAiangIKw2zTZc-wD9Qg_90QqGUqXRQdiaCtIiGQ2GhAyDKqSKIvLpRKyEMm5yCR2BxVVdBPVxV-hw0XVjQpGe0uCvhpCur8iSzLK/s640/blogger-image-2085188778.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjCuFzph_s9SXNTZT4q_bC9MQCVv6bXTmA3qjBN2DYdAiangIKw2zTZc-wD9Qg_90QqGUqXRQdiaCtIiGQ2GhAyDKqSKIvLpRKyEMm5yCR2BxVVdBPVxV-hw0XVjQpGe0uCvhpCur8iSzLK/s640/blogger-image-2085188778.jpg"></a></div></div><div><div class="separator" style="clear: both;">Ihania kuppikakkuja!!</div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyD9DcK19lk9JYvcPKCgsxiXdOX5o8BVSRnohXCbiM7POFRczgtixeKU8F483eJfHZYV1NzffWW29U_kqQk4PdFh6_yy9XWevXxZSVjZ_S28m9OdrOASS0vP_VVLbAe69JurwhMvS420z2/s640/blogger-image-772001445.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhyD9DcK19lk9JYvcPKCgsxiXdOX5o8BVSRnohXCbiM7POFRczgtixeKU8F483eJfHZYV1NzffWW29U_kqQk4PdFh6_yy9XWevXxZSVjZ_S28m9OdrOASS0vP_VVLbAe69JurwhMvS420z2/s640/blogger-image-772001445.jpg"></a></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNuLJO7bfSVjf-rY3GWNM36eejfm5gRbd1mWoEM8GiBJb6Lgkvg_KVtAqKw0zDZVgMb5WR5lfc6PGhm7W6etGVSUimPJfaWABDrNj7xv4ic0Fh_Gl9BRYBTq5v6tvvoJ9lwwR2qYEdRhpv/s640/blogger-image-1415792789.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNuLJO7bfSVjf-rY3GWNM36eejfm5gRbd1mWoEM8GiBJb6Lgkvg_KVtAqKw0zDZVgMb5WR5lfc6PGhm7W6etGVSUimPJfaWABDrNj7xv4ic0Fh_Gl9BRYBTq5v6tvvoJ9lwwR2qYEdRhpv/s640/blogger-image-1415792789.jpg"></a></div></div>Jos olisi ylimääräistä niin tämä ihana lehmätaulu olisi jo meidän olkkarissa! Pienempi taulu lähtisi paljon halvemmalla ja sellainen tarttuu toivottavasti seuraavalla kerralla matkaan nyt kun Mr Londonkin antoi hyväksyntänsä. Meidän kämpän seinät huutaa tyhjyyttä vielä kolmen vuoden jälkeen!</div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhEZfCEOw-oGT7-0hEUEbzIF2p-mjJ8EIsCphu95M3cE_lhcWRaTNm67aMlpVxwThm0dm-cNm9tJQknAp5YGe9rFpPwkvIdPYQYbbtlyHFY-mQyiXrR1K-7O8hu4_fl7Is8KNiUJx-PEpDs/s640/blogger-image-1538859194.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhEZfCEOw-oGT7-0hEUEbzIF2p-mjJ8EIsCphu95M3cE_lhcWRaTNm67aMlpVxwThm0dm-cNm9tJQknAp5YGe9rFpPwkvIdPYQYbbtlyHFY-mQyiXrR1K-7O8hu4_fl7Is8KNiUJx-PEpDs/s640/blogger-image-1538859194.jpg"></a></div></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjoZ9hgA2wrrkxMhuK5nf5HKfU5Q3BgS67a-vbQrEOvFV141sKWjbJ6JH61dLLezqfgCAjJq0CMUZZLkDlKHKsfEK50r4aoL3b5tXpwhfov_FiR15Vk_tQCkm_zxhx1QhMfi9ZZWG7qZERC/s640/blogger-image--1237558364.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjoZ9hgA2wrrkxMhuK5nf5HKfU5Q3BgS67a-vbQrEOvFV141sKWjbJ6JH61dLLezqfgCAjJq0CMUZZLkDlKHKsfEK50r4aoL3b5tXpwhfov_FiR15Vk_tQCkm_zxhx1QhMfi9ZZWG7qZERC/s640/blogger-image--1237558364.jpg"></a></div></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Loppukesältä odotan pieniä lomapätkiä. Heinäkuussa on tarkoitus viettää pari yötä kauniissa New Forestissa eteläisessä Englannissa ihaillen villiponeja ja villia-aseja joita tuolla hengailee laumoittain! Villiponeja on arvioitu olevan metsissä jopa 3000! En ensin uskonut korviani kun Mr London kertoi New Forestin meiningeistä. Brittikaverini joutui tuolla viimekesänä aasilauman piirittämäksi ja aasit seurasivat häntä jopa sisälle majapaikan vessaan! Hän oli ollut aivan kauhuissaan ja soitti vessasta hädissään apua. Mä vaan hihkuin että vähänkö siistiä, olisin silittänyt niitä kaikkia! Aasit eivät siis käyttäytyneet mitenkään aggressiivisesti, kunhan olivat uteliaita. Englanti ja mitä kaikkea ihmeellisyyksiä täältä löytyykään jaksaa kyllä yllättää mut kerta toisensa jälkeen! </span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><br></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Heinäkuun viimeinen viikko tullaan Suomeen piipahtamaan ja toteuttamaan kauan kaivattu haave kiivetä Kolitunturille ihastelemaan Suomen kansallismaisemia. Elokuussa pitäis vissiin juhlia jotenkin omia kolmekymppisiä (kääk) ja ajella Elokuun vikalla viikolla Ranskan viinipeltojen ja Saksan Black forestin kautta Sweitsin Alppeja ihastelemaan. Olen buukkaillut pieniä viehättäviä B&B paikkoja ja seuraavaksi olisi tarkoitus varata yö tästä huikeata vuorella sijaisevasta hotellista! </span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVv2R0mhQgN8f6TQbsLmB8RWD79RhDRHpZYIkSKXnJraLNua_mUOPHsPCJaHm9fmD3rXIFbTrNQWgCMVS4-YL9y6sp3kgrafqfQN_7pQC3AaUUJVZy8KvhFv2aM41jdNsBlmtM5RsMq7O6/s640/blogger-image--309366055.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVv2R0mhQgN8f6TQbsLmB8RWD79RhDRHpZYIkSKXnJraLNua_mUOPHsPCJaHm9fmD3rXIFbTrNQWgCMVS4-YL9y6sp3kgrafqfQN_7pQC3AaUUJVZy8KvhFv2aM41jdNsBlmtM5RsMq7O6/s640/blogger-image--309366055.jpg"></a></div></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Tonne pitää ensin matkustaa condor hissillä puoliväliin vuorta ja sitten vielä patikoida hotellille. Terassilta aukeaa huikeat vuorimaisemat missä voi siemailla aamukahvia ja huurteista kaljaa päivän vaellusten päätteeksi. Hotellilta lähtee vaellusreitti vuoren huipulle. Olosuhteet hotellilla eivät kyllä ole mitään *5 eikä tuolla käsittääkseni ole edes suihkuja yms mukavuuksia ja nukkuminenkin tapahtuu ventovieraiden kanssa samaa dormissa (can you imagine the smell, hahah). Varmasti yhdeksi yöksi sopiva paikka ja Tripadvisor antaa lähes 5 tähteä. Kuntoa pitäisi kyllä vähän kohottaa näitä kesän seikkailuita ajatellen! Jos jollain lukijalla muuten tulee alppeja tai black forestia ajatellen "must see" tärppejä mieleen niin please let me know. </span></div><div><br></div><div>Ensi viikonloppua odotan innolla! London Pride valtaa keskustan kadut lauantaina. Mun yksi työkaveri osallistuu kulkueeseen charity juttujensa kautta ja myös liuta muita työkaverita on menossa tonne hillumaan Pride hengessä. Samaan aikaan olisi myös Suomikirkolla juhannusjuhlat ja suomimarkkinat jonne on menossa liuta meitä suomihoitsuja kaikkien muiden Lontoon suomalaisten lisäksi. Kahden hyvän välillä on vaikea valita, mutta eiköhän yhdelle päivälle saa mahdutettua vaikka kahdet huimat tapahtumat! Harmittaa vähän että Suomi juhannus jää nyt kokematta tältä vuodelta, mutta ensivuonna sitten pitää nauttia tuplasti saunomisesta, naku-uinneista ja överi grillailuista yöttömänä yönä! Tietysti sen kerran kun ei mennä Suomeen niin on luvattu hyvää keliä, pari aiempaa vuotta kun tuli jäädyttyä mökillä tihkusateesa. Nauttikaahan Suomessa jussia viettävät ja olkaa varovaisia vesillä! </div><div><br></div><div>Pus pus</div><div>Anna xxx</div>Annahttp://www.blogger.com/profile/18319215840394512457noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-1070083381552303987.post-83501936275173618092016-05-09T21:32:00.001+01:002016-05-10T11:05:59.867+01:00Kutsumattomat vieraatMeillä on tänävuonna riittänyt kutsumattomia vieraita kotona. Tällä kertaa kyse ei ole sentään murtovarkaista. Sunnuntaina yövuorosta palatessa ihmettelin näkyä: kylpyhuoneen ovi oli teipattu paksulla teipillä kaikista reunoista, oven alle oli tungettu tiukasti pyyhkeitä ja ovessa odotti tällainen viesti:<div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgelQanZVgsQ8epczLbNuKzrOf0sVBQGiZVZ5dg9QIDDJkjHRliTloy2Ix4G1YN95HYi8dYtZEL6doe7OwXp9rxMOE-kls42q8dso8NU_Uaaprr08ZRXnMb7UOLHuv02FNvfHXO-Ql77kOC/s640/blogger-image-973301134.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgelQanZVgsQ8epczLbNuKzrOf0sVBQGiZVZ5dg9QIDDJkjHRliTloy2Ix4G1YN95HYi8dYtZEL6doe7OwXp9rxMOE-kls42q8dso8NU_Uaaprr08ZRXnMb7UOLHuv02FNvfHXO-Ql77kOC/s640/blogger-image-973301134.jpg"></a></div>Mr London oli tullut iltariennoista kotiin ja kylpyhuoneeseen mennessä hän havaitsi liikettä lattialla... Valtava pitkäjalkainen karvainen hämähäkki vilisti hänen jalkojensa välistä! Spider juoksi kylpyhuoneen nurkkaan ja Omid ryntäsi etsimään Amazonista tilaamaansa spider catcheriä. Sitä ei tietenkään löytynyt koska olin pari viikkoa aiemmin siivonnut härpäkkeen pois silmistä, tästähän sain kyllä kuulla kuunniani... </div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpXkRWNnLUN3KNiw-w6x-xn7h53Lj2yD91dioRJmGmrfuZRPWJOiCKcGOL7nUFrl7BIhEeu8JpIgVl4Uq4o95oIWsI7Po1PAAE4WqnLOmIJEZFEIQBvrRxO8dUbJCwFsTB8RgpVmaliL68/s640/blogger-image-1512558383.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhpXkRWNnLUN3KNiw-w6x-xn7h53Lj2yD91dioRJmGmrfuZRPWJOiCKcGOL7nUFrl7BIhEeu8JpIgVl4Uq4o95oIWsI7Po1PAAE4WqnLOmIJEZFEIQBvrRxO8dUbJCwFsTB8RgpVmaliL68/s640/blogger-image-1512558383.jpg"></a></div></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Omid turvautui irtonaiseen verhotankoon ja yritti huitoa sillä suurinta koskaan näkemäänsä spideriä kuoliaaksi, mutta epäonnistui ja hirviön onnistui livahtaa piiloon. Mainittakoon vielä että Omid oli ollut koko helteisen päivän puistossa ja nauttinut muutaman oluen, eli ei ihme että sihti ei ollut ihan priimakunnossa, hahah. Lopulta hän luovutti etsinnät ja vietti lähes unettoman yön sängyssä valot päällä. Tulin kotiin yövuorosta autuaan tietämättömänä yön tapahtumista ja löysin viestin lisäksi kauhusta kankean poikaystäväni. Luulisi että Omid olisi jo tottunut näihin otuksiin, tosin häneltä löytyy toinen toistaan karmeampia jätti spider muistoja lapsuudesta! Myös vanhempien spider panikointi on ilmeisesti tarttunut poikaan, classic. Spiderit rakastavat mm. piiloutua pyyhkeisiin ja Omid on useamman kerran kietoutunut suihkun jälkeen pyyhkeeseen josta on ampaissut iholle iso spideri!</span></div><div><br></div><div>Yhdessä sitten ratsasimme kylpparin sentti sentiltä: paukuttelimme verhotangolla kaikki nurkat, tutkimme yksitellen pyyhkeet,kylppärin kaapit, mun avonaiset meikkipussit ja vessanpytyn taustat. Suihkuttelimme tuholaismyrkkyä ja kiroilimme. Jättispiderista vaan ei näkynyt jälkeäkään! Hämähäkki oli kuulemma vielä isompi kun lainakuvissa näkyvät british house spiderit. Keskiruumis oli valtava ja jalat pitkät karvaiset ja paksut. Jalkojen pituus varmaankin siinä 7-8cm!!</div><div><div class="separator" style="clear: both;"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgE2j3njH8O6haBTUBDb-3NUJt0FRh-L5uVOS_t5OzPKTQTy8r_RKwX965F0wTpBrs3_79upMLAvdXjaUhl3mmw-_uVwXrrSe0_7FUnrAJpnkhOTz-OAkg-zYUCs2j3sVs3-qA13kHhC9gQ/s640/blogger-image--1280064291.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgE2j3njH8O6haBTUBDb-3NUJt0FRh-L5uVOS_t5OzPKTQTy8r_RKwX965F0wTpBrs3_79upMLAvdXjaUhl3mmw-_uVwXrrSe0_7FUnrAJpnkhOTz-OAkg-zYUCs2j3sVs3-qA13kHhC9gQ/s640/blogger-image--1280064291.jpg"></a></div></div><br></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg95ZQKtSeVyduvSAba6FQ7oLLRG2oB-hMlwp7mvserEUFdrfYHMy2rhDPOmUFZ0Gbcf3y8mzSOCjQaY_a-bp3zXAca-f2dBkMB2Krv3y6tC8pjLwTD7hSpEk4iiV6IsjjIHOtz1wGQygsl/s640/blogger-image-64072034.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg95ZQKtSeVyduvSAba6FQ7oLLRG2oB-hMlwp7mvserEUFdrfYHMy2rhDPOmUFZ0Gbcf3y8mzSOCjQaY_a-bp3zXAca-f2dBkMB2Krv3y6tC8pjLwTD7hSpEk4iiV6IsjjIHOtz1wGQygsl/s640/blogger-image-64072034.jpg"></a></div></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEit_cUNEwAuqv4_uwj8a2gSGvgq9ljDGRmc_LeoMo-r5iDlfq477Ay1oO3FbJMn-93l4OdEUtdK79S4GF7p88uwIpquL_JCPXW2KowAqdwwcOsMw7ybJN4Pi6sUifoGorHwkrEXCrBiS8-W/s640/blogger-image--211338337.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEit_cUNEwAuqv4_uwj8a2gSGvgq9ljDGRmc_LeoMo-r5iDlfq477Ay1oO3FbJMn-93l4OdEUtdK79S4GF7p88uwIpquL_JCPXW2KowAqdwwcOsMw7ybJN4Pi6sUifoGorHwkrEXCrBiS8-W/s640/blogger-image--211338337.jpg"></a></div>Kuvottavan näköisiä otuksia eikö vaan! Oli todella epämiellyttävä fiilis käydä nukkumaan tietäen että lähes vauvan pään kokoinen (okei vähän liiottelua) hirviö piilottelee jossain! Olen varmaan täälläkin kertonut kuinka pari vuotta sitten suomivieraani kokivat elämänsä järkytyksen kun heidän sängystään löytyi kuvien mukainen jättikokoinen hämähäkki! Tuolloinkin spideri oli hankala pyydystää mutta lopulta se saatiin kiinni. Tarkoitus oli vain pyydystää kutsumaton vieras, mutta taistelun tuoksinnassa otus pääsi hengestään. Olin tuolloinkin onnellisesti töissä, mutta näin myöhemmin otuksen kuolleena ja kipristyneenä alakerran naapurin katolla ja se oli sillonkin vielä valtava möykky! En ole erityisen spider kammoinen mutta härregyyd kun puhutaan ton kokoisista otuksista niin kyllä kovempihermoistakin alkaa hirvittää!! Ollaan nukuttu viimeinen kuukausi lähes joka yö ikkuna auki (saa vaan niin paljon paremmat unet raikkaassa ilmassa) että ei sinänsä ihme että spider on eksynyt sisälle. Tämän accidentin jälkeen on kyllä luukut pysyneet pääasiassa kiinni! </div><div><br></div><div>Spiderin lisäksi meillä on asustanut herra hiiri jo kuukausia. Tai äitiä lainatakseni jos näkee yhten hiiren niitähän voi olla vaikka sata! Lähes joka yö keittiöstä kuuluu hiiren rapinaa ja liikehdintää. Aamuisin roskapussi on täynnä reikiä (pyrin kyllä viemään roskat joka ilta ulos sattuneesta syystä) ja keittiön pöytätasoilta löytty usein hiiren papanoita. Päivä spiderin katoamisen jälkeen Omid haki keittiöstä lasin vettä kun leivänpaahtimen takaa kirmasi kokonsa tuplannut tuttu hiiri. Hän luuli ensin otusta spideriksi ja säikähti niin että tiputti lasin sisältöineen lattialle! Kivoja pikku sydäreitä. Hiiri on päässyt yllättämään myös mut monet kerrat ja kyllä siinä aina väkisinkin säikähtää ja kiljaisee! En sentään ole kivunnut tuolin päälle kirkumaan kuten elokuvissa. </div><div><br></div><div>Meillä on nyt kämpässä kolme "guilt free" mouse catcheriä eli sellaisia putkia joiden perälle laitetaan pääpähkinävoita ja jos hiiri erehtyy sisälle herkun perässä niin luukku sulkeutuu ja hiiri on ansassa (mutta ei kärsi). Vaan arvatkaa vaan ovatko toimineet! <span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Sydän ei raaskisi mitenkään virittää niitä oikeita hiirenloukkuja mutta kai sitäkin vaihtoehtoa täytyy alkaa harkitsemaan ennenkun hiiriä on se sata. Olen myös aivan varma että tällaisina tumpeloina astuttaisiin niihin loukkuihin itse meidän mini keittiössä! </span><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Asutaan kolmannessa kerroksessa että miten lie hiiret tänne päässyt/päässeet. Vanhan victoriatalot kaikkine koloineen ovat kyllä kuulemma ihanteellisia paikkoja hiirille. </span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><br></span></div><div><font face="Helvetica Neue Light, HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif">Mr Londonilla on kuitenkin vielä yksi top ykkös inhokkielukka joka eksyy silloin tälloin sisälle... Nimittään koiperhoset! Ne kasvavat täällä aivan valtaviksi ja lentävät herkästi sisälle valon perässä. Omidia pelottaa näiden otusten arvaamattomuus, äkkinäiset lentokurssin muutokset ja jostain syystä koit rakastavat lentää hänen naamalleen, hah! Omid alkaa aina huitomaan ja huutamaan ihan paniikissa jos koi sattuu lentämään sisälle, ei ihme että otukset panikoivat vaan lisää. Mulla ei ole näitä otuksia vastaan, päinvastoin suorastaan nautin showsta jos sattuvat lentämään sisälle ja toi yks menee ihan tiloihin! What a pussy! Omidilla siis on suorastaan fobia koita kohtaan. Lontoolaiset on kyllä vieraantuneet aikalailla luonnosta eikö vaan ;-) </font></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><br></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Ollaan kuitenkin kohtalaisen onnekkaita eikä näistä elukoista ole ollut mitään oikeeta harmia "psyykkisten traumojen" lisäksi. Olen lukenut Finnish people living in London facebook-ryhmästä kuinka joku on joutunut lähtemään asunnostaan evakkoon koska kämpästä on ottanut ylivallan kunnon hiirimafia ja hiiret juoksevat yölläkin asukkaiden päällä sängyssä! Aika karseeta! Monet ovat myös kärsineet bed bugs ongelmasta ja siistiltä näyttänyt kämppä onkin paljastunut lude helvetiksi, kokolattiamattot suorastaan kuhisseet elukoista ja iho syöty kauheille paukamille/vereslihalle! Lontoo on myös tunnettu välinpitämättömistä land loardeista ja ahneista vuokravälitysfirmoista, joten ei ole mitenkään itsestäänselvyys että nämä asiat otetaan hoidettavaksi, usein joutuu vähintäänkin uhkailemaaan ja kiristämään oikeustoimilla ennenkuin mitään tapahtuu. Uusi vuokralainen on helppo löytää huijattavaksi eikä kukaan tietenkään mainitse edellämainituista tuholaiseläimistä vaikka ongelmat olisivat kuinka hyvin tiedossa... Nimeä vaan paperiin ja avaimet käteen. Welcome to London :-) </span></div>Annahttp://www.blogger.com/profile/18319215840394512457noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-1070083381552303987.post-63842494220497481152016-04-29T18:07:00.001+01:002016-04-29T19:25:19.053+01:00Killing manflu: Kanakeitto kokonaisesta kanastaMr London hienovaraisesti vihjaili mulle alkuviikosta kuinka vanhanajan flunssalääke kanakeitto auttaisi hänen sitkeään tautiinsa. Tiedättehän nämä surkeat manflu miehet... Niinpä ryhdyin tuumasta toimeen! En ole koskaan ennen tehnyt kirkasta kanakeittoa kokonaisesta kanasta ja voin nyt todeta että todellakin oli kaiken vaivan arvoista. Eikä siis tarvita juuri muuta kun aikaa! Niin ja tietysti se kana. Ja vähän vihanneksia ja mausteita. Terveellistä ja edullista. Tämä keitto kannattaa tehdä vapaapäivänä tai ainakin tehdä liemi etukäteen. Hitaasti ja rakkaudella hauduttaen hyvä tulee! <div><br></div><div>Englannissa kokonaisia raakoja kanoja saa valmiiksi lihahyllyltä pilvin pimein ja eri kokoisina koska täällähän rakastetaan esim. rosted chicken dinnereitä, mutta suomessa joutunee turvautumaan pakastealtaaseen? Toimii sekin varmasti hyvin kunhan kanan sulattaa yön yli. Luulisi myös että esim. tuoreet kanankoivet luineen ajaisivat saman asian. Mr London kehui vilpittömän oloisesti että kanakeitto oli parasta mitä hän on ikinä syönyt ja parempaa mitä hänen isänsä on tehnyt vuosikymmenien kokemuksella (en sitten tiedä oliko totta). Jos minulla olisi rintahöyheniä niin olisin varmasti pörhistellyt niitä! Niinpä päätin jakaa reseptin myös täällä blogissa nyt kun on vielä tuoreessa muistissa, se on sovellus netistä lukemistani resepteistä. Sellaista reseptiä ei löytynyt joka olisi tuntunut ihan 100% omalta joten päätin kehitellä oman. Kanan lisäksi keittoon voi tunkea melkeen mitä vain kasviksia oman maun mukaan. <div><br></div><div>Tarvitset: </div><div><br></div><div>- <span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Kokonainen kana</span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">- Porkkanoita 3-4</span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">- Perunoita 4-5</span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">- Paprika (myös esim. maissi sopii hyvin)</span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">- Sipuleita 2 </span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">- Sellerin varsi</span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">- Valkosipulia 6 kynttä</span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">- Punaista chiliä 1-2 tai chilimaustetta</span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">- Kokonaisia mustapippureita noin 20</span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">- Tuoretta persiljaa/korianteria</span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">- Laakerinlehtiä 2</span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">- Rosmariinia pari oksaa (tai kuivattua)</span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">- Persiljaa (jos tykkää)</span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">- Merisuolaa</span></div><div>- Herbamare yrttisuolaa (tai vastaava)</div><div><br></div><div>Keiton valmistus alkaa liemestä: Laita kokonainen huuhdeltu kana isoon kattilaan ja peitä vedellä. Pilko mukaan isohkoina paloina 2 porkkanaa, 1 sipuli ja 1 sellerin varsi. Lisää mukaan muutama kuorittu valkosipulinkynsi, laakerinlehdet, pippurit ja rosmariini. Heitin mukaan myös muutaman ravistuksen verran asian mix chilijauhetta, herbamarea, persiljaa ja merisuolaa. Seos näytti tältä ennen kiehumista:</div><div style="text-align: start;"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5mslWGroa2399u4RPboYLkDYaQ3O-s7RGcx1RX6q47pKvZAfqIsuqF5ptUG-AlFlT4D1hdScTielEWOHirXFFWpA-i2UvU1mXyVe4HiStfXU1wA8avuqeX8BO2xig4iKSB6FIg_X_zPXr/s640/blogger-image--29547968.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh5mslWGroa2399u4RPboYLkDYaQ3O-s7RGcx1RX6q47pKvZAfqIsuqF5ptUG-AlFlT4D1hdScTielEWOHirXFFWpA-i2UvU1mXyVe4HiStfXU1wA8avuqeX8BO2xig4iKSB6FIg_X_zPXr/s640/blogger-image--29547968.jpg"></a></div></div><div>Keitä seosta todella hiljalleen kannen alla noin 2 tuntia. Alkuvaiheessa pinnalle nousee vaahtoa joka tulisi kerätä pois (itse kyllä unohdin tämän). Parin tunnin kuluttua kana irtoaa luista todella helposti ja tuoksu on huumaava, käännä tuolloin liesi pois päältä. Itse annoin kanan ja liemen jäähtyä kattilassa kaikessa rauhassa seuraavat 2-3 tuntia. Pinnalle kertyi tuona aikana tuhti kerros kanan rasvaa jonka kuorin lusikalla pois. Sitten nostamaan kana ylös liemestä, liha on tässä vaiheessa todennäköisesti hajonnut ympäri kattilaa. Nosta palaset luineen leikkuulaudalle ja erottele lihapalat kuppiin. Tulet huomaamaan että luita, rustoa ja muuta epämääräistä jätteeksi menevää materiaalia on yllättävän paljon. Liemi on nyt viittä vaille valmis. Käytin perunasurvinta ja murskasin vielä kattilan pohjalla olevat kasvikset jotta niistä lähtisi mehut irti. Valuta liemi siivilän läpi toiseen kattilaan. Puristin siivilän pohjaan jääneestä kasvismössöstä viimeisetkin pisarat liemeen ison lusikan avulla. Kun liemi alkaa jäähtyä sen pinnalle kertyy taas rasvaa jonka keräsin pois. Lientä tuli muuten niin reilusti että pakastin osan. Nyt keiton liemi on valmis ja edessä on enää helppo loppuvaihe. </div><div><br></div><div>Keiton yhteensaattaminen:</div><div><br></div><div>Laita liemikattila kuumenemaan hellalle. Paista pannulla pilkottu sipuli ja paprika. Pilko pari porkkanaa ja sellerinvarsi. Kuori ja pilko perunat (voi korvata myös esim nuudeleilla kuten jenkkileffoissa). Pilko valkosipulin kynsiä ja chilipalkoja oman maun mukaan tai jätä pois. Kun liemi kiehuu heitä joukkoon kaikki edellämainitut ainekset. Keitä kasviksia ja lisää 10-15min kohdalla joukkoon perkaamasi kana. BTW jos kanaa tulee tosi paljon kuten mulla niin rintapalat voi säästää vaikkapa kanasalaattiin/kanawrappiin. Keitä vielä 5-10min ja tarkista maku. Lisää tuoretta persiljaa jos löytyy, suolaa/yrttisuolaa jos on tarpeen. Keitto on nyt valmis, ei muutakun nauttimaan ja varo ettet polta suuta kuten meillä molemmilla kävi, auts! Keittoa riitti pitkäksi aikaa, tässä day 2 ja tuoretta korianteria lisänä ettei käy tylsäksi. </div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhext0_JH8ELvZRffdyLATtSGbGatzS777IzAHy_e2HeYb8WEVBHP6j-I9plGgIuNFdUCUL7nzVpsEz2-ILmk6PCpKEzPSNNckx0NsAHtjfTBXoLhFju5AModacVf5-JZKWItsaEp6zwx-/s640/blogger-image--1022898295.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhext0_JH8ELvZRffdyLATtSGbGatzS777IzAHy_e2HeYb8WEVBHP6j-I9plGgIuNFdUCUL7nzVpsEz2-ILmk6PCpKEzPSNNckx0NsAHtjfTBXoLhFju5AModacVf5-JZKWItsaEp6zwx-/s640/blogger-image--1022898295.jpg"></a></div></div><div><div class="separator" style="clear: both;">Ps. Manflu oli helpottunut ainakin puoleen seuraavana aamuna, en sitten tiedä oliko keitto tähän osallisena ;-) </div></div></div>Annahttp://www.blogger.com/profile/18319215840394512457noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-1070083381552303987.post-7773779943792061282016-04-22T03:32:00.001+01:002016-04-22T05:35:03.310+01:00Minne maman kanssa<span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Tänään on tiedossa ainutlaatuinen päivä! Mun äiti tulee nimittäin tänne Lontooseen ekaa kertaa meidän vieraaksi! Hän on käynyt Englannissa ja Lontoossa pari kertaa aiemmin mm. 90-luvun lopussa isosiskojeni kanssa. Tuolloin hän ihmetteli Camden townin värikkäitä punkkareita lävistyksineen ja kauhisteli kirpputoreille katoilevia kurittomia teinityttöjään eikä tainnut muutenkaan nauttia yksinomaan hengailusta nuorekkaalla Camdenin alueella ;-) Allaolevassa kuvassa </span><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">äiti 20-vuotta sitten noihin aikoihin. Sylissä edesmennyt Leonardo "Leksa" kissa, jonka nimesin lapsena Titanic leffan huumassa Leonardoksi. Olin tosi tuohtunut kun muu perhe alkoikin kutsui kissaa tuttavallisesti Leksaksi, hahah. Voi kun tulikin tuota aina niin hellyydenkipeää kehräävää Leksaa ikävä! </span><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto;"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvZMKDdpo6bYur8pXP1Z7mDBc65Ji0240mRiO8G68HxkCUCejXGRuN8kcsYCswVE_aNlimEaYBRIIPqMZFLHeQkRC3u6HbCZmUG6PcPakwOd9tSVwE90RDMUUo4HSItbJGyv6SZipkTCqW/s640/blogger-image-1983216528.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhvZMKDdpo6bYur8pXP1Z7mDBc65Ji0240mRiO8G68HxkCUCejXGRuN8kcsYCswVE_aNlimEaYBRIIPqMZFLHeQkRC3u6HbCZmUG6PcPakwOd9tSVwE90RDMUUo4HSItbJGyv6SZipkTCqW/s640/blogger-image-1983216528.jpg"></a></div></span><div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Takaisin aiheeseen... Nyt tarkoituksena onkin tarjota ex kukkakauppias äitille juuri hänen näköisensä visiitti. Sorry Camden! Äiti on vuosien varrella ollut mun tuki ja turva kuten nyt äideillä on yleensä tapana ja hän on aina auttanut rahallisesti tiukoissa paikoissa. Nyt haluan antaa jotain takaisinpäin: ostin äitille lennot ja haluan tarjota hänelle rentouttavan täysihoidon täällä Lontoossa. Lähipäivät tulevatkin pitämään sisällään äitin mieltymysten mukaan paljon kukkia, kasveja ja puutarhoja. Lontoon nähtävyydet hän on nähnyt aiemmin joten niitä ei tarvitse tällakertaa mahduttaa ohjelmistoon, onhan meillä vain se 3 kokonaista päivää aikaa.</span></div><div><br></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Huhtikuussa täällä on yleensä aina "Arpil showers" eli vettä ripottelee erittäin suurella todennäköisyydellä. Sääennusteet vaihtelee jatkuvasti, joten vielä en tiedä miten märäksi kastutaan ja täytyykö sitä lähteä hakemaan kumppareita Primarkista! Viime päivinä kevät on tehnyt kovasti tuloaan: monet kukat kukkivat ja puutkin alkavat kukoistaa vihreänä, ihanaa! Alla olevassa kuvassa muutama viikko sitten vihreää ei vielä näkynyt puissa, tuolloin oltiin blogin kautta tapaaman ihanan Jennan kanssa puistokävelyllä hänen Lontoo-visiitillään. Ihana sydänmellinen Jenna <3</span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);"><div class="separator" style="clear: both;"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQNdmb1ZW4yQuRgTKsBzNofhGaxYYRU4m7u7LpHLc3ZR-JPVVeVtFUrDo_sgK-vXCHxew4fjttsTXTLFoEk-DkdFETmRE5qDR3oi6vgOGHnKyEQ3rJpL56Q8xFmMTd5b2MIlEEhxujh69x/s640/blogger-image-2097957153.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjQNdmb1ZW4yQuRgTKsBzNofhGaxYYRU4m7u7LpHLc3ZR-JPVVeVtFUrDo_sgK-vXCHxew4fjttsTXTLFoEk-DkdFETmRE5qDR3oi6vgOGHnKyEQ3rJpL56Q8xFmMTd5b2MIlEEhxujh69x/s640/blogger-image-2097957153.jpg"></a></div></div></span></div><div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtKyfHKhWqrSxt2WVz0BxQkz1A05E_tsGc8CNe1DbmDRYiMRzCmFzA1e382JzY3C8cY38nd_1s0hYCcWrKzNQUVSoeHeL7NFF6vLpltgSce3UDyUWbFN3eu3uzoV1zPhLkmK5khpCgXUjY/s640/blogger-image-159780933.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtKyfHKhWqrSxt2WVz0BxQkz1A05E_tsGc8CNe1DbmDRYiMRzCmFzA1e382JzY3C8cY38nd_1s0hYCcWrKzNQUVSoeHeL7NFF6vLpltgSce3UDyUWbFN3eu3uzoV1zPhLkmK5khpCgXUjY/s640/blogger-image-159780933.jpg"></a></div></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Etelä-Lontoossa sijaitseva Kew Gardens on ehdoton must ja siellähän on näin kevätaikaan vaikka mitä nähtävää niin ulkona kuin sisällä. Sisälle kasvitarhoihin voi mennä myös sitten vaikka sadetta pakoon. Mua kiinnostaa mm. jättimäiset lumpeet, kalat ja orkidea näyttely. Työkaveri sanoi että yksi tropppinen kasvihuone joka on täynnä mitä ihmeellisempiä kasveja on kuuma kuin sauna! Äitin toiveena olisi myös nähdä villisti kevätaikaan kukkivat bluebellsit, tiedättehän te ne sellaiset kuvat missä bluebellsit peittävät metsän sinisenä mattona... Olenkin viime viikot tuiottanut tiukasti National Trustin "Bluebell woods" nettisivuja, seurannut puistoja facebookissa ja instagrammissa. Hatchland park joka on vajaa tunnin ajomatkan päässä meiltä Eteläisessä Londoossa pitäisi tarjota tuollainen lumoava sininen metsä. Ensin pelkäsin että bluebellsit eivät ehdi kukoistukseensa äidin vierailua ajatellen mutta nyt pelkään että ne ovat nähneet parhaat päivänsä ;-) Hatchland parkista ei taas ajele kuin 15 minuuttia Wisley gardensiin joka on Kew Gardensin tapaan korkealaatuinen Royal Hortocultural Society paikka. Jotkut uskalsivat kehua puistoa jopa jättimäistä Kew Gardensia paremmaksi. Sinne siis tarkoitus mennä. </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWmTEXH1oVdFnzTE6Q_eK4II1e6kASNOfVqg13TKB2i0bGrJs85SV4iPnlCl8erzr2N5d_KJSk-PyfKBNWoTBiUao7yTzZ7mA4YWcxYsFijaZnvthPjgXtVgVJ1VsaXQQ5EUaDGRLz29W_/s640/blogger-image-384302234.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWmTEXH1oVdFnzTE6Q_eK4II1e6kASNOfVqg13TKB2i0bGrJs85SV4iPnlCl8erzr2N5d_KJSk-PyfKBNWoTBiUao7yTzZ7mA4YWcxYsFijaZnvthPjgXtVgVJ1VsaXQQ5EUaDGRLz29W_/s640/blogger-image-384302234.jpg"></a></div></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif; -webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Lontoon puistoista veisin äidin mielelläni Holland Parkiin ihailemaan tulppaanimerta ja japanilaista puutarhaa, Chelsea physic gardensiin joka mainostaa itseään Lontoon salaisimpana pikku puutarhana, Italian Gardensiin Hyde Parkin laitamille (lähellä olisi myös Kensington palacen kukkaloistot), Regent's parkiin katsomaan ruusuja ja St James's Parkiin ihailemaan lintuja poikasineen, nyt kun alkaa olla paras aika bongailla pikkuisia. Kävin viime keväänä useita kertoja seuraamassa kymmenpäistä joutsenperhettä ja pörröisiä poikasia, voi ihanuutta! Samalla tulisi nähtyä ainakin vilaukselta Buckinghampalace, Royal hevostallit ja Big Ben koska molemmat näkyvät puistoon. Näyttäisi kuitenkin tällä hetkellä että ydin Lontoon puistot jäävät välistä, sillä lauantai menee tiiviisti etelässä Lontoon ulkopuolella ja sunnuntaina vuorossa Richmond ja Bushy parkit sekä viedään Äiti tapaamaan Mr Londonin vanhempia ensimmäistä kertaa! Maanantai on sitten taas kokonaan omistettu tuolle valtavalle Kew Gardensille missä en ole itsekkään vielä käynyt. Allaolevat kuvat pari vuotta sitten tähän aikaan Isabella Plantationista. </span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif; -webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhoaFX398NKhS__RpEzgdBka-uxpG2fUBv9ZaSHRSROlYnUJvQ_1oMGhAezv9uhPXfS5fF7j2QLkHUXEElomxTMlqwHH4klGb64S7v4r2WYv7UVmRH48k0Ch5CopThyKAceYyzU4B49AvEw/s640/blogger-image--144740384.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhoaFX398NKhS__RpEzgdBka-uxpG2fUBv9ZaSHRSROlYnUJvQ_1oMGhAezv9uhPXfS5fF7j2QLkHUXEElomxTMlqwHH4klGb64S7v4r2WYv7UVmRH48k0Ch5CopThyKAceYyzU4B49AvEw/s640/blogger-image--144740384.jpg"></a></div></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmZHxrK3W21IUzCboWWC2_zlxNb446Z3q3tr5Ee5tMIHbnp3jgYkPafTHCY4GXAlEGDC6AB3GXuOl9Rbh6AH6a29tEb6nPh7si0lzadtEe3l0q9c88KxMv82UrxQ7myOXvRVFIMR7MzeqK/s640/blogger-image-19713644.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgmZHxrK3W21IUzCboWWC2_zlxNb446Z3q3tr5Ee5tMIHbnp3jgYkPafTHCY4GXAlEGDC6AB3GXuOl9Rbh6AH6a29tEb6nPh7si0lzadtEe3l0q9c88KxMv82UrxQ7myOXvRVFIMR7MzeqK/s640/blogger-image-19713644.jpg"></a></div></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif; -webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Richmond parkin peuroista ja Bushy parkin joutsenista (+lisää peuroja) olenkin jauhanut täällä blogissa jo useamman kerran. Richmond park kätkee sisälleen ihastuttavan Isabella plantatiosin jossa on pieniä puroja ja sympaattisia kävelypolkuja kukkakukoistuksen keskellä mm.alppiruusut kasvavat monimetrisinä sekä atsaleat (?)kasvaa villinä vuoraten seinämäisesti pieniä lampia. </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9oxG0NYmXHMAUgumnIpzugHflazCKVya6fg5y28B8Be_PmmdW0go4HYGiWqWVQF4eM8BOjZ3DGvKG21yWipTkgjN-zKLbqTzcZv-JcIc2eGhX9fGkGgC41T_CN9zRJ5IS9b5-Py_Vlx0h/s640/blogger-image-1208863413.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9oxG0NYmXHMAUgumnIpzugHflazCKVya6fg5y28B8Be_PmmdW0go4HYGiWqWVQF4eM8BOjZ3DGvKG21yWipTkgjN-zKLbqTzcZv-JcIc2eGhX9fGkGgC41T_CN9zRJ5IS9b5-Py_Vlx0h/s640/blogger-image-1208863413.jpg"></a></div></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Harmi että magnoliat, narsissit ja kirsikat alkavat olla ohi. Bushyssä on myös ihan oma Woodland gardens, jossa kasvaa lisää kauniita kukkia, puita ja pensaita luonnonmukaisissa olosuhteissa. Thamesin eteläistä joenrantaa pitkin olisi myös ihana kävellä Ricmondin/Teddingtonin hoodeilla. Kotimatkalla voisi pysähtyä tuttuun tapaan Kingstonissa, joka on tulvillaan ihania rafloja, kauniita vanhoja rakennuksia ja tarjoaa lisää joenrantamaisemia ja mm. söpöjä värikkäitä asutuslaivoja. Olisipa aikaa vielä äiti katsomaan vanhoja linnoja ja muita National Trustin helmiä. Noh äiti saa nyt ainakin haluamaansa puistoähkyä kerrakseen :-) Alla jälleen ihana Isabella Plantations ja alempana Bushy Park meininkejä. Mikä on teidän lempipuisto muuten on Lontoossa tai mikä näistä kiinnostaisi eniten?</span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVqJ7GC-guNOrCMHfeZbn7gJ9gnAUq94mqc-1uvWQ-z8rB2cEl_Xl0JnaRcQXajnI-L9gOyRo5wLFV9KAJGnac6fezXOn0YhwBEeiMJ7cAG9VQqCIDvpb_Ty-D7Yvjq9II_V1gqSHIPGOP/s640/blogger-image-384345146.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVqJ7GC-guNOrCMHfeZbn7gJ9gnAUq94mqc-1uvWQ-z8rB2cEl_Xl0JnaRcQXajnI-L9gOyRo5wLFV9KAJGnac6fezXOn0YhwBEeiMJ7cAG9VQqCIDvpb_Ty-D7Yvjq9II_V1gqSHIPGOP/s640/blogger-image-384345146.jpg"></a></div></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj72C9y1_dU61AOwCstqoUZLiPIeMaREG8v8LYTUCwiQthVVgZvS-wysq7Y8T6zrbeSbLbWehtbEg1vr6-drvINFRToN-8qkdcomltYl9EOFzHOEcjFqzIM0tIYzOHpfnFTqv1HyBJTfqTZ/s640/blogger-image--2016208689.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj72C9y1_dU61AOwCstqoUZLiPIeMaREG8v8LYTUCwiQthVVgZvS-wysq7Y8T6zrbeSbLbWehtbEg1vr6-drvINFRToN-8qkdcomltYl9EOFzHOEcjFqzIM0tIYzOHpfnFTqv1HyBJTfqTZ/s640/blogger-image--2016208689.jpg"></a></div></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Odotan minilomaa, äitin visiittiä ja kaikkea tulevaa "puutarhaterapiaa" kuin kuuta nousevaa, etenkin nyt kun töissä on ollut hullun stresaavaa ja sattunut aivan sekopäisiä juttuja (as usual)! Omid on myös lomalla pari päivää ja toimii meidän "hovikuskina", kaikissa näissä kohteissa kun on aikalailla must olla auto. </span><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif; -webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Ihanaa tallustella ulkoilmassa tuntikausia ja ahmia silmänruokaa, toki myös oikeaa ruokaa. Oltiin hiljattain Battersea parkin lähellä Argentiinalaisessa Santa Del Sur raflassa ja söin siellä oikeasti elämäni parhaan file pihvin! Paikka on vähän tyyriimpi mutta luckily saatiin vähän extra juttuja koska uusi tarjoilija sössi tilauksen mm. sweet breads sisäelimet vaihtui sweet potatoesiin ja Omidin pihvi tuli väärillä lisukkeilla. Viinilista oli huikea (vaikka en niistä just mitään ymmärrä) ja paria eri jumalaista punkkua tuli maisteltua. Lasku kahdelta ilman jälkkäreitä 12.5% palvelumaksuineen oli sadan punnan luokkaa. Paikkan pitää tehdä varaus koska aina tupaten täynnä, josko tonne sitten vaikka vikana iltana syömään kunnon pihvit. Ravintolassa on vielöpä aivan ihana tunnelma, vielä kun joskus pääsisi Argentiinaan pihville! Mun yksi lempibloggari Britannika asui tovin Argentiinassa ja luin suu kuolassa hänen pihvilounaistaan. Haluasin vielä maman myös mun lempi ketjupaikkoihin kuten aasialaiseen Wagamamasiin ja Etelä-Afrikkalaiseen Nandosiin. Uusi suosittu kanapaikka Chicken shop voisi olla kanssa vierailun arvoinen kuten Franca Manca pizzeria. Molemmat löytyy ihan meidän hoodeilta. Mun italialainen työkaveri vinkkasi Balham Arms pubin italialaisen kokin tekemistä kuuluisista pizzoista, toi paikka olis ihan muutaman minuutin kävelymatkan päässä meiltä. Jos olisi aikaa lisää niin veisin äitin ehdottomasti China Townin kiinalaiseen syömään ankkaa ja johonkin persialaiseen ravintolaan. No mutta ens kertalla sitten!</span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><div class="separator" style="clear: both;"><div class="separator" style="clear: both;"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdyQZ6SOR0VJiuoJtSVpyu2TrFrsp24tRvMKIEyWBsnUIhSjXJ8d6d1Mct_4kY_fODdNWqJxmtYyRTkoPLucBkB6SJsH_elXvuC3_DGmT2HjYfieQp3IUyexfKiwhRp7y8HGOlPO-K6BCR/s640/blogger-image-2048240152.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdyQZ6SOR0VJiuoJtSVpyu2TrFrsp24tRvMKIEyWBsnUIhSjXJ8d6d1Mct_4kY_fODdNWqJxmtYyRTkoPLucBkB6SJsH_elXvuC3_DGmT2HjYfieQp3IUyexfKiwhRp7y8HGOlPO-K6BCR/s640/blogger-image-2048240152.jpg"></a></div></div></div>Mukavaa viikonloppua kaikille! </span></div></div></div></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><br></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0); font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Anna XXX</span></div>Annahttp://www.blogger.com/profile/18319215840394512457noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1070083381552303987.post-43591292965781309882016-04-18T09:16:00.001+01:002016-04-18T09:37:33.880+01:00Uusi työrooli ja muuta hoitsujupinaa<span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Kuten olen aiemmissa postauksissa kertonut niin maaliskuun alusta olen toiminut uudessa työpestissä Senior Staff Nursena. Työnkuva ei juurikaan ole muuttunut ja ainoa selkeä muutos on ollut se uusi uljas työuniformu. Työkavereiden reaktiot ovat olleet pääasiassa positiivisia, monet ovat tulleet onnittelemaan ja olleet aidosti onnellisia puolestani "you deserve it". Tiettyjen ihmisten onnittelut ovat kuitenkin loistaneet poissaolollaan ja pari tyyppiä on suorastaan pyöritellyt silmiään. Sain myös jälkeenpäin kuulla että osastolta oli sittenkin muitakin kiinnostuneita hakijoita, heille oli kuitenkin sanottu ettei tietotaito valitettavasti riitä. Mun suomessa käymä Tropical medicine aihetta sivuava kurssi antoi myös etulyöntiaseman, täällä kun kaikkea koulutusta arvostetaan. Olen tietysti suomalaiseen tapaani vähätellyt itseäni ja sanonut tyyliin "kai niitten oli pakko antaa paikka mulle kun ei ollut muitakaan hakijoita". Fail. Olihan niitä, ei olisi pitänyt puhua tohon tyyliin, vähän hävettää! Alla poseeraus ruotsalaisen työbestiksen kanssa, kiva olla samassa värissä :-) </span><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh14Rz3S8oggv3043gcwLlkXLzOWSZIcu1PLBQ1sBJu6V0uq4cyzzmE5TFRbpqm-ci5CkNoH39rNAMoEy1Exb3OEWJ2f1Xd5rVeKw6CN-LutcYrmRZz1zd4rPLAnWmuTN9bpQ0NT6swbz-N/s640/blogger-image-2104144205.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh14Rz3S8oggv3043gcwLlkXLzOWSZIcu1PLBQ1sBJu6V0uq4cyzzmE5TFRbpqm-ci5CkNoH39rNAMoEy1Exb3OEWJ2f1Xd5rVeKw6CN-LutcYrmRZz1zd4rPLAnWmuTN9bpQ0NT6swbz-N/s640/blogger-image-2104144205.jpg"></a></div></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Uusi rooli on tuonut onneksi mukanaan kaipaamaani itsevarmuutta ja musta on kehkeytynyt aikamoinen (työrooliin ominaisuuksiin kuuluva) niuhottaja. Jokavuotinen CQC eli care quality viranomomaisten visiitti on tulossa ja paineet osaston hyvän maineen säilyttämiseksi on kovat. En ole ikinä UK työn aikana osannut "relata" töissä (ei toki töihin tullakkaan relaamaan) ja jatkuvasti täytyy kytätä ja arvioida niin omaa kuin muidenkin tulosta. Dokumentointi on yksi tärkeä alue ja mock tarkastuksissa löytyy aina jotain huomautettavaa/parantamisen varaa. Viimeksi tuli itseasiassa aikamoista murskapalautetta. Näiden vikojen korjaaminen on ensikädessä senior nursen harteilla, jonka on taas painostettava staff nurseja hoitamaan homma kunnolla. Suomessa luotti aina siihen että kaikki puhaltavat yhteen hiileen ja pitävät kiinni standardeista, mutta täällä on ihan eri meininki. Jos vaikkapa työvuorossa oleva hoitaja ei hoida työtehtäviään kunnolla niin vastuu katuu vuorossa olevan seniorin niskoille: mikset tarkistanut että hän ei hoitanut hommiaan on ensimmäinen mulle esitettävä kysymys. Jouduin esimerkiksi pulaan koska agency hoitaja oli unohtanut laittaa jonkun peg-liuoksen tippumaan yövuorossa. Tuntuu jotenkin käsittämättömältä että viimekädessä joutuu ottamaan vastuun melkein kaikesta eikä voi luottaa että koulutettu hoitaja hoitaa työnsä! Jos HCA taas jättää vaikkapa vitaalit mittaamatta niin syy tulee potilaan omahoitajalle, mikset tarkastanut että potilaasi verenpaine oli mitattu ajallaan... Aina on joku joka voidaan leimata syntipukiksi ja keneen osoittaa syyttävä sormi, sitähän täällä rakastetaan!</span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);"><br></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Valitettavasti meiän ihana hyväsydäminen osastonhoitaja jättää meidät ja palaa tässä kuussa koulun penkille. Osaston apulaisosastonhoitajaa on tietysti painostettu ottamaan pesti vastaan, mutta hän ei ollut alkuksi kovinkaan vakuuttunut että haluaa hommaan, ajoihan manager hommat hänen hoitaja siskonsakin hermoromahduksen partaalle. Nyt hän on kuitenkin kaikkien helpotukseksi kääntämässä kelkkansa ja hyppäämässä kirkkaanpunaiseen osastonhoitajan uniformuun. Osastonhoitaja joutuu deal with monenlaisten ongelmien ja hallinnollisten juttujen keskellä mistä normi hoitsulla ei ole hajuakaan. Isot valitukset ja huomautukset tehdään tietysti usein suoraan osastonhoitajalle. Omainen saattaa hymyillä kauniisti, kiitellä ja antaa suklaata hoitajille, mutta hetken päästä huutaa ja raivota puhelimessa osastonhoitajalle jos vaikka äitimuorille ei järjesty omaisten haluamaa kuntoutuspaikkaa, täällä tiedetään hyvin kenelle valittaa ja että rivihoitaja ei tuollaisessa tilanteessa voi tehdä mitään, osastonhoitaja kylläkin. Management on kyllä haastava alue eikä itselläni ole haaveissa kivuta brittiläisen sairaalamaailmam arvoasteikolla enää yhtään ylemmäs. Tai no ehkä band 7 infection control nurseksi jonain päivänä. Mitä enemmän vastuuta sitä enemmän saa myös paskaa niskoille. Luopuminen tavallisen rivihoitajan roolista oli jo aivan tarpeeksi ja tässä riittää pureskeltavaa pitkäksi aikaa. Mulle tulee lähiaikoina myös uusia vastuualueita ja joudun opettelemaan mm. työvuorolistojen tekoa sekä toimimaan discharge koordinaattorina. Lisäksi aloitan vihoviimein sen Mentorship kurssin yliopistossa joka on jo kaksi kertaa peruttu. </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);"><br></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Olen aina ollut kovin itsekriittinen ja kannan vastuuta vähän liikaakin. Murheet ja konfliktit on vaikea jättää osastolle kun lähtee kotiin vaikka tässäkin olen petrannut. Tiedän että tällaisilla ylisuorittajilla on korkea riski saada burn out, valitettavan monta tällaista hoitajaa on tullut vuosien varrella vastaan. Suomessa puhuttiin jo opiskelu aikana mm. myötätuntoväsymyksestä mutta täällä olen kuullut vasta ihan hiljattain tämän otettavan puheeksi. Kokemus kylläkin opettanut että paras tapa purkaa stressaavia ja järkyttäviä työjuttuja on puhua niistä työkavereiden kanssa: nauraa, syödä, juoda ja joskus itkeäkkin yhdessä. Olen havainnut että kaksi peräkköistä vapaapäivää auttaa palautumaan aika tehokkaasti ja ikävätkin tapahtumat saavat tuossa ajassa uudet mittasuhteet. Mua mm. uhkailtiin viimeviikolla että musta kirjoitetaan sos mediaan kuinka paska hoitaja olen ja soitetaan valitus BBC:lle ja kuinka potilaan koko perhe tulee aggressiivisena huutamaan osastolle keskellä yötä ja hän pitää huolen että menetän työni. Potilas myös salaa nauhoitti keskustelumme puhelimellaan, painoi soittokelloa samalla sekunnilla kun astuit huoneesta ulos ja herätti kirkumisellaan koko osaston. Kaikki sen tähden että en saanut sormia napsauttamalla lääkäriä keskellä yötä osastolle etenkin kun kyse ei todellakaan ollut mistään hengenhädästä tai missään määrin kiireisestä asiasta muutenkaan, toki asiasta ja potilaan keskustelutarpeesta ilmoitin lääkärille. Hoitajalle on aina hyvä huutaa ja raivota, mehän ollaan kaikkien sylkikuppeja. Bring it on. BBC dokkaria maailman paskimmasta hoitajasta odotellen kuten yksi suomikollega sanoi ;-) </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);"><br></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Olen tästä aiemminkin jauhanut mutta täällä elää edelleen vahva Florence Nightingale tyylinen odotus antautua/omistautua työlle ja ymmärrän hyvin miksi ennenvanhaan hoitajat olivat aina yksinäisiä vanhoja piikoja. Ihan jo perusasioissa näkyy että hoitajia ei ihmisinä niin arvosteta, ei ole esimerkiksi pukukaappeja ja meilläkin on ollut viikko tolkulla henkilökunnan oven lukko paskana eikä sen korjaamiseen näytä olevan mitään kiirettä. Jos henkilökunnan mikro poksahtaa niin odotellaan josko jostain heltyisi lahjoitusrahaa, sitähän ei mistään sairaalan budjeteista makseta. Hoitajien kahvihuoneen valot ovat olleet 2 viikkoa rikki ja raportilla joutuu tihrustamaan paperia melkein taskulampun kanssa! Asiasta oli tehty useampi ilmoitus sairaalan korjausmiehille mutta yllätys yllätys: työ ei kuulemma ole laisinkaan korkealla prioriteettilistalla koska kyse EI ole potilashuoneesta! Mulla vähän kilahti yli ja yhden ylidramaattisen, tulenkatkuisen ja syyllistävän puhelun (pieni vinkki: health and safegy maininta kannattaa aina) päätteeksi sain korjausmiehen tulemaan paikalle, tämä oli brittityyliin vaan tilanteen kartoitus ja ehkä tehtävä nyt tosissaan kirjattiin työlistalle... Lamppuja ei siis vieläkään ole vaihtettu! En yhtään ihmettele jos jouduttaisiin maksamaan valot omasta pussista ja kiipeämään ne itse vaihtamaan. </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);"><br></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Kaikenkaikkiaan on pakko todeta että alan olla 90% sopeutunut brittiläiseen sairaalakulttuuriin ja antautunut sen ikiaikaisiin jäykkiin rattaisiin. Tein tämän havainnon kun perehdytin uutta eri hoitokulttuurista tulevaa hoitajaa, joka huomautteli kärkkäästi kaikesta ja arvosteli kovin sanoin osaston ja sairaalan ohjeistuksia. Just like me 2 years ago! Hän kirosi pakollisia ylitöitä joista ei makseta korvauksia ja sitä faktaa että hoitaja voi joutua oikeuden eteen jos potilas saa vielä 60 päivää sairaalasta kotiutumisen jälkeen veritulpan. I'm not kidding!! Syytteeseen voi joutua jos hoitaja ei ole dokumentoinut selkeästi papereihin että potilasta kehoitettu liikuttelemaan varpaita ja juomaan runsasti verenkierron parantamiseksi (!!!) tai jos lääkäri on unohtanut tehdä DVT assesmentin eikä hoitaja ole tästä huomauttanut lääkärille (esim. Fragmin verenohennuspistos tai antiamboliasukat jäänyt määräämättä ja potilas saa tulpan). Jos syyte tulee niin joka ikinen hoitaja joka potilasta on hoitanut joutuu vastuuseen (jos siis case on että lääkärinunohtanut tehdä DVT assesmentin). Onkin yleinen vitsi että "Are you sure you still have hour PIN number" eli NMC hoitajatekisteröinti. </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);"><br></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Olin tosissaan tämän uuden hoitajan tapaan kunnon valittaja kun alotin täällä työskentelyn mutta olen pikkuhiljaa ajan myötä rauhoittunut ja antanut periksi. Ei ole järkeä enää motkottaa ihan kaikesta (paitsi täällä blogissa, hahah), se syö kallisarvoista energiaa. Tuulimyllyä vastaan on mahdoton taistella! Toki joissain pienissä asiossa voi saada muutosta aikaan kuten siinä kyseisessä vuorossa jossa olen in charge esimerkiksi pitämällä huolen että potilasjako on reilu eikä kukaan lusmuile muiden kustannuksella. </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);"><br></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Loppuun vielä yksi kauhistelu sairaalahygienia jutuista. Meidän keittiötäti hiljattain kauhisteli mun käsidesin kanssa lotraamista ja ohjeisti mua että tiesithän Anna ettei käsidesiä saa käyttää kuin kolme kerta peräkkäin ja muina kertoina kädet on pestävä, kädet kun ei kuulemma kesta käsidesille altistumista. I beg your pardon!!? Näin hänelle oli kuulemma hiljattain opetettu koulutuksessa. Olin tukehtua aamukahviin eikä tästä asiasta ollut väittelemistä tiukkasanaisen afrikkalaismamman kanssa. Hän siis käy lukemattomia kertoja päivässä eri potilashuoneissa eikä käydä käsidesiä! En yhtään ihmettele että tässä maassa on lähtenyt sairalabakteerit hanskata. MRSA:n lisäksi Englannissa on vellonut VRE ja CRE epidemiat ja olen useaan kertaan kysellyt josko meilläkin alettaisiin testaamaan potilaita näiden superpöpöjen varalta. Kysymys tuli taas vastaan koska jotkin jatkohoitopaikat haluavat nykyään negatiivisen näytteen faksattuna ennenkuin hyväksyvät potilaan. Otin tunnollisesti näytteen eräältä potilaalta mutta huomasin ettei CRE multiresistantti bakteeri swap tutkimusta löytynyt koko labrasysteemistä! Sitten sain järkytyksekseni kuulla että näitä ei meillä sitten edes testata sillä vaikka positiivisia tuloksia löytyisi, niin sairaalalla ei ole mitenkään resursseja eristää kaikkia, parempi olla siis tietämättä! Olin ihan sanattomana järkytyksestä että mitääh!!?? Toisinsanoen meillä ei ole noita pöpöjä koska niiden löytämiseksi ei testata ketään! Hieno logiikka? Eikö voisi samalla logiikalla ajatella että uusia HIV tai syöpä tapauksia ei tule koska ketään ei testata!? What a great idea! Koko kansa terveeksi! Jotenkin tuntuu että perästäpäin kuuluu ja kalliiksi tulee jälkijunassa... </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);"><br></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Ps. Sori kun tästä tuli aiemmasta suunnitelmasta poiketen tällainen oksennuspostaus. Mama tulee tänne tällä viikolla ja toivottavasti pääsen seuraavassa postauksessa esittelemään vaikkapa Kew Gardensin kukkaloistoa! </span></div><div style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><br></div>Annahttp://www.blogger.com/profile/18319215840394512457noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-1070083381552303987.post-84277953700416872722016-04-01T06:24:00.001+01:002016-04-01T09:57:41.085+01:00Neljä vuotta <3Tänään tuli kuluneeksi neljä vuotta siitä kun musta ja Mr Londonista tuli virallisesti me Englannin eteläisellä Eastbournen rannalla. Olin tullut muutama päivä aiemmin Lontooseen siskoni kanssa (joka halusi välttämättä lähteä esiliinaksi). Kuulostihan se epäilyttävältä että sisko lentää Lontooseen tapaamaan jotain Thaimaan lomalla tapaamaansa miestä. Muistan kun tuijotin tuota upeaa ilmestystä Kensingtonissa meidän hotellin edessä enkä ollut saada sanaa suustani, kaikki tuntui niin epätodelliselta! Asuin tuolloin vielä suomessa eikä ollut aavistustakaan mitä tästä tapaamisesta seuraa ja miten paljon elämä tuleekaan muuttumaan...<div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9IpkBkUp1QU3eJVE11puvjJy6JIELm0g1Psf3xKp2DNzHIiBLVedGlozEsA-EL-ziZLFh4F5aIIiYgcJRuuDapFVMTBd_ITbdbQseLzZoOmSRxglZNaKUgGezQ1cX8cABT09wPW3gc1Hs/s640/blogger-image--14968632.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj9IpkBkUp1QU3eJVE11puvjJy6JIELm0g1Psf3xKp2DNzHIiBLVedGlozEsA-EL-ziZLFh4F5aIIiYgcJRuuDapFVMTBd_ITbdbQseLzZoOmSRxglZNaKUgGezQ1cX8cABT09wPW3gc1Hs/s640/blogger-image--14968632.jpg"></a></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Välillä mietin millaista elämä olisi jos tästä jutusta ei olisikaan ikinä tullut mitään tai mulla ei olisi ollu munaa lentää tänne. Asuisinko vielä uneliaassa Järvenpäässä ja olisinko töissä samalla turvallisella osastolla Meilahdessa. Olisko viikon kohokohta kun pääsee drinkille. Olisinko löytänyt ketään rinnalleni vai olisinko hyvää vauhtia erakoitumassa oleva tuleva "kissamummo". Jossain vaiheessa alkoi meinaa alkaa mennä usko siihen että löydän ketään kunnollista miestä!</span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAX2VDLCpHtyrDu6YT4sjCDgSEpgnrTBEUvOovgpSVKQd0xnSM_hmy3hhT4_HcUF6CMBLa9dZCMaTbe4r2BqI9Y2z8DTeNn0cIXMh8EAC71sO2z5cobYsyb2DJuc2wcMnfEjBH8WGsLUGl/s640/blogger-image-441129273.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAX2VDLCpHtyrDu6YT4sjCDgSEpgnrTBEUvOovgpSVKQd0xnSM_hmy3hhT4_HcUF6CMBLa9dZCMaTbe4r2BqI9Y2z8DTeNn0cIXMh8EAC71sO2z5cobYsyb2DJuc2wcMnfEjBH8WGsLUGl/s640/blogger-image-441129273.jpg"></a></div></span></div><div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Koen että olen muuttunut ihmisenä valtavasti tämän neljän vuoden aikana, ehkä enemmän kuin mitään aikaisempana ajanjaksona. Toki tämä extreame hyppy mukavuusalueelta ulos ja uuden elämän aloittaminen vieraassa maassa on vaikuttanut asiaan. Kaikki blogia muistavat karmeat alkuhetket kynnysmattona mun ekassa työpaikassa jossa sain kokea miltä tuntuu olla "bullied" (kiusattu) ja olla jopa rasististen kommenttien kohteena "your skincolour doesn't suit here". Ensikosketus englantilaiseen sairaalamaailmaan oli kuin kylmä isku tai enemmänkin sarja läimäyksiä vasten kasvoja. Olin menettämässä mielenterveyteni ja suhde oli myös koetuksella koska suunnilleen kaiken vapaa-ajan itkin ja valitin töistä enkä nähnyt pakotietä. Mua uhkailtiin että en saa mistään työpaikkaa jos en pysy samassa paikassa 6kk enkä saisi myöskään suosituksia jos en pysy tota aikaa (molemmat kyllä ihan paskapuhetta). Puolitoista vuotta on kulunut tosta ja nyt viihdyn uudessa töissä ja ylennuksen myötä töissä menee entistä paremmin ja tuntuu että asioihin on ihan oikesti mahdollista vaikuttaa. Nyt elämäntehtäväni onkin auttaa ettei kukaan joutuisi samaan helvettiin ja todellakin kannustan vaihtamaan työpaikkaa ASAP jos on vakavia ongelmia eikä apua heru mistään. Täällä Lontoossa on todellakin työntekijän markkinat ja työpaikkoja löytyy vaikka millä mitalla. Mun työkaveri nappas justiinsa arvostetun Clinical Nurse Specialist (CNS) duunin ihan perus osasto työkokemuksella. Hyvä esimerkki kuinka kannattaa uskaltaa olla rohkea! Erikoistumisopintoja täällä on mahdollista suorittaa vaikka millä mitalla (tosin voi olla omakustanteisia) ja vain taivas on erikoistumismahdollisuuksien rajana.</span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><br></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">On ollut kiva huomata että tänne on muuttanut paljon uusia suomihoitsuja ja keskustelu käy kuumana meidän "Suomalaiset sairanhoitajat Englannissa" facebook ryhmässä. Harmituksena vaan on että tänne vaaditaan nykyään (vuoden 2016 alusta) Australian ja US malliin kielikoe, pahamaineinen ja haastava </span><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif; -webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">IELTS! Tiedän useitakin suomalaisia ulkomailla asuneita jotka eivät ole saaneet vaadittavaa scorea edes toisella yrittämiskerralla. Testiin täytyy siiis todellakin valmistautua huolellisesti. Toki on hyvä että kielitaito testataan jotenkin koska olen huomannut moneen kertaan että joillakin täkäläisillä hoitajilla voi olla todella vakavia puutoksia kielitaidossa. Kielipää kuitenkin vahvistuu täällä ihan hujauksessa eikä mitään vakavia mokia pääse tapahtumaan herkästi koska kaikki lääketestit ja näytöt täytyy jokatapauksessa antaa ennenkun pääsee harjoittamaan töitä itsenäisesti (esim antamaan iv-lääkkeitä ja nekin aina tupla tarkistetaan). </span><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif; -webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Harmillista kuitenkin että rekisteröinti on nyt monimutkaisempi kalliimpi suomalaisille hoitajille, jotka kuitenkin tunnetusti omaavat hyvän kielipään (asia kuitenkin erikseen on maat jossa englantia ei opetata samaan malliin kun suomessa). </span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><br></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Mr London totesi vähän aikaa sitten että "you were such a big pussy when you moved here, real finnish forest troll". Totta, olin todella arka hoitamaan asioita oma-aloitteisesti ja "speak up". Hän kuitenkin jatkoi samaan lauseeseen että "Now you have grown up to be a real independent woman". Ei ehkä imartevin ilmaisu mutta merkitsee mulle paljon, paras palaute kun tulee ulkopuolelta eikä itseluottamus ole ikinä ollut mun vahvuus. Huomaa muuten että neljässä vuodessa myös kaikki kaunistelu on jäänyt puheissa pois eikä tarvitse enää niin tehdä vaikutusta toiseen, hahah. Rakastan tota kuitenkin enemmän kuin ikinä ketään ja ollaan erottamattomia. Kyllä kannatti ottaa se eka lento tänne 4 vuotta sitten vaikka kaikkia osapuolia vähän jännitti :) Hyvä me!</span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJwsUn2oA2gKgBm8Wx_6Uf-UHmZ2dc9aKyivixGosaTa5kvPft69WH2FTmMYFADV2bZCToLBZcHmuwCF_yvcU0C_cjksMKnUdnEqjAQezVRVwGLpi_PuWBbwblVcT7VcgyNmg5f5fGlSYo/s640/blogger-image-2054144660.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJwsUn2oA2gKgBm8Wx_6Uf-UHmZ2dc9aKyivixGosaTa5kvPft69WH2FTmMYFADV2bZCToLBZcHmuwCF_yvcU0C_cjksMKnUdnEqjAQezVRVwGLpi_PuWBbwblVcT7VcgyNmg5f5fGlSYo/s640/blogger-image-2054144660.jpg"></a></div></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Meidän suhteessa ja jutuissa on kyllä todella paljon sarkasmia, huumoria ja suorapuheisuutta. Kiusoitellaan toisiamme päivittäin ja kutitellaan niin että saadaan toisemme hulluiksi. Välillä mietin mitäköhän kaikkia omituisia kirjahduksia ja huutamisia tonne alakertaan kuuluu! Jos joku asia on sydämellä tai vaivaa niin se ei kyllä kauaa pysy sisällä (ainakaan mulla). Toisaalta olen myös oppinut pitämään turpani kiinni oikeissa tilanteissa ja antaa joidenkin juttujen mennä toisesta korvasta ulos</span><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">... Esim jos toinen tulee töistä kotiin kuin myrkyn merkki (eikä ole samanlainen persoona kun mä jonka on pakko päästää kaikki paha olo heti ulos) niin on parempi antaa toisen hengähtää eikä tykittää sarjalla kysymyksiä mikä saattaa jopa aiheuttaa enemmän ärtymistä. Antaa pölyn laskeutua. </span></div></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhk5uBHPdjWgHN_OZiuup8ePx8a5zyKQHqkYU_B-MRzlX_ud0S0PswbnYUhW0xmXJtsKRIqJiJWSSxb35-w7O4cQnf1rDEyfSdcvQjmQmlGj5HSvuw7bm7rHXs35ue_JeNPBBaWf21fWb0h/s640/blogger-image--913300739.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhk5uBHPdjWgHN_OZiuup8ePx8a5zyKQHqkYU_B-MRzlX_ud0S0PswbnYUhW0xmXJtsKRIqJiJWSSxb35-w7O4cQnf1rDEyfSdcvQjmQmlGj5HSvuw7bm7rHXs35ue_JeNPBBaWf21fWb0h/s640/blogger-image--913300739.jpg"></a></div></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Ollaan tällä hetkellä selvittelemässä mahdollisuuksia saada asuntolainaa ja ensiasunnon osto siis kiiltää mielessä. Omid on menossa tapaamaan mortgage brokeria eli siis tyyppiä joka selvittää parhaita mahdollisia lainadiilejä. </span><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Lontoon hinnat ja asuntojen laatutaso on kyllä vaan jotain niin totaalisen järkyttävää ja hinnat nousee ihan kokoajan. Todella masentavaa katsella mitä esimerkiksi £350 000 saisi, ei just mitään jos haluaa pysytellä Lontoon rajojen sisäpuolella. Haluttaisiin isompi kämppä 2-3 huonetta mutta tolla tahalla saa hädin tuskin yhtä makuuhuonetta eli siis 1 bedroom flatia ollaan realistisesti alkamassa etsimään. Omid on töissä cityssä eli sinne pitäisi päästä alle tunnissa ja mun pitäisi päästä töihin mielellään 40-50minuutissa. Ei siis mihinkään ihan perseeseen voi muuttaa. Mulla oli pitkään kriteerinä että pitää olla tubea lähellä mutta olen alkanut joustamaan siitä. Nyt mietin realistisesti että löytyisipä juna/tube/bussipysäkki 20min kävelymatkan säteellä. Muistan kuinka puhki olin ekoilla Lontoo visiiteillä koska tuli käveltyä niin hulluna, etäisyydet täällä kun on todella pitkiä vaikka tubet olisi lähellä. Nyt olen kuitenkin alkanut tottua menoon ja ymmärrän miksi ihmisen kirmaavat aamuisin jakkupuvussa ja lenkkareissa. Olen alanut mittaamaan askelia ja jos vähän käy kaupungillä pyörähtämässä niin 15 000 askelta eli kymmenisen kilsaa kilahtaa mittariin että hupsista! Pyörä nojaa lähes käyttämättömänä taloa vasten, josko sitä alkaisi vihdoin tänäkesänä käyttämään työmatkoihin. Nyt kun en ole enää niin "pussy" niin todennäköisesti uskaltaisin hullun liikenteen sekaan ;-) </span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><br></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Lontoon ongelma on kyllä se että tavallisten ammattien tekijöillä (joita tässä kaupungissa tietysti tarvitaan) kuten poliiseilla, opettajilla ja sairaanhoitajilla ei ole enää rahaa asua täällä! Asuntojen hinnat on tuplaantuneet ja ylikin lyhyessä ajassa. Omidin kaveri myi juuri 5 vuotta sitten ostetun kämpän josta maksoi £150 000 ja myi nyt yli £400 000 (meni viikossa kaupaksi)! Huhhuh. Tämä kyseinen itälontoon alue kun pamahti hiljattain hipsterien suosioon ja hinnat nousivat rytinällä. Olisi kyllä ollut lottovoitto ostaa Lontoosta pienikin luukku vuosikymmeniä sitten (toki ne olivat sillonkin ajan hengessä kalliita)! </span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj70W_MCqKsMO2R7lHb9yDQXTB5twW7xiLpHAm064_wfnjAI5gu-bnUXOoxUmGMvX-NzjFBiqazp-i7zZPTe3OvRSRUMLEF98WhgRTaXcGH93_1fUtG5gP7AdXjns6EgQzXpSexl-Ff1yPR/s640/blogger-image--1230853935.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj70W_MCqKsMO2R7lHb9yDQXTB5twW7xiLpHAm064_wfnjAI5gu-bnUXOoxUmGMvX-NzjFBiqazp-i7zZPTe3OvRSRUMLEF98WhgRTaXcGH93_1fUtG5gP7AdXjns6EgQzXpSexl-Ff1yPR/s640/blogger-image--1230853935.jpg"></a></div></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Kimppa-asuminen on todella yleistä täällä Lontoossa ja siis pariskunnatkin asuvat kimppakämpissä koska se on ainoa mahdollisuus pystyä maksamaan Lontoo hintaa. Perhanan Lontoo miksi oletkin niin ihana ja kallis :D </span><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Lontooseen on rakennettu uudisrakennuksia hirveellä vauhdilla ja suurin osa myyty sijoitusasunnoiksi upporikkaille käsittömättömillä hinnoilla eli hinnat pysyy pilvissä, surprise. Esimerkiksi Battersea alueelle Thamesin rantaan on rakennettu kunnon ökykerrostaloja. Government tarjoaa nyt kylläkin reilua helposti saatavaa asuntolainaa uusille asuinalueille rakennettuihin kerrostaloihin. Nämä kämpät on siis suunnattu ihan</span><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"> "normaali ihmisille" ja myös shared ownership onnistuu eli voi ostaa vaikkapa vain 25%. Jos olisin täällä sinkkuna niim harkitsisim jotain tollaista. Nämä uudet alueet on vaan valitettavasti todella sieluttomia, epä lontoomaisia (jos näin voi sanoa) ja hankalien kulkuyhteyksien päässä mitä oon katsellut. Eikä ole esimerkiksi autopaikkoja laisinkaan eikä mitään mahistaa pitää autoa. Itse kerrostalossa koko aikuisiän asuneena en vastustaisi kerrostaloon muuttoa, mutta Omidille se on ehdoton nounou. Hän haluaa asua nimenomaan vanhanaikaisessa victoriantalossa. Homeongelmilta ja kostausvaurioilta ei siis varmastikkaan voi välttyä tulevaisuudessakaan. Totta Mr London on kyllä siinä mielessä että näissä taloissa on sitä sielua, korkeat katot on ihania ja takka olohuoneessa (vaikka se koriste onkin) tuo tunnelmaa. Jostain täytyy kuitenkin tinkiä koska kaikkea ei voi saada meidäm tuloilla: järkevää sijaintia ja kaunista kotia. Vai voiko? It remains to be seen :)</span><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"> </span></div></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKzbKuIem6QfmUr7g3e9GOgeWPo8kDS2S2gkCnge4656SR1isYgd_zT-GbFDtm7FbhDt4H4mCA_wyI_sP37jSKEE4UeivEvTL9T2BbYLXQmv5jiNySs_eBgMfL_W1hEP6Pf9F4H0FKiZy3/s640/blogger-image-1652157486.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKzbKuIem6QfmUr7g3e9GOgeWPo8kDS2S2gkCnge4656SR1isYgd_zT-GbFDtm7FbhDt4H4mCA_wyI_sP37jSKEE4UeivEvTL9T2BbYLXQmv5jiNySs_eBgMfL_W1hEP6Pf9F4H0FKiZy3/s640/blogger-image-1652157486.jpg"></a></div><br></span></div>Annahttp://www.blogger.com/profile/18319215840394512457noreply@blogger.com384tag:blogger.com,1999:blog-1070083381552303987.post-58274019824530116502016-02-17T18:01:00.001+00:002016-02-17T18:22:46.207+00:00I got it!<div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMXklVwpB74HphK1Tr9dqc-lPHgPUoOimNa5MIMwkSCt_tGXwdMOm_z4NAXfMIzA9BET90ov4tIKS8hSacAa3UaRa_mKiG98dhaOEOHtVX8fKcJ7lgmQQh1UYnjoP1_e0vXqHrRppiwDbA/s640/blogger-image-1996372549.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMXklVwpB74HphK1Tr9dqc-lPHgPUoOimNa5MIMwkSCt_tGXwdMOm_z4NAXfMIzA9BET90ov4tIKS8hSacAa3UaRa_mKiG98dhaOEOHtVX8fKcJ7lgmQQh1UYnjoP1_e0vXqHrRppiwDbA/s640/blogger-image-1996372549.jpg"></a></div></div>Tänään aamulla kolmannen yövuoron jälkeen (ei ehkä ihanteellisin aika) se vihdoin tapahtui: työhaastattelu senior staff nursen pestiin. Haastattelu oli jo peruttu kahdesti haastattelijoiden sairaslomien takia ja mun haastattelupaineet vaan jatkui ja jatkui. Olin kiireisen yövuoron jälkeen todella hermostunut ja kädet tärisivät kuin delirium potilaalla konsanaan. Haukoin henkeä ja rukoilin apua ennen haastatteluhuoneeseen astumista...<div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><br></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Kolme ihmistä haastatteli (yksi oli mulle tuntematon) ja kysymykset olivat tosi helppoja perus kysymyksiä kuten kuinka tuet juuri aloittanutta hoitajaa ja mitä teet jos huomaat puutteita kyvyissä. Sitten perus "valittava potilas" kysymys ja akuutti tilanne päällä mitä teet kysymys. Sitten selitin juurta jaksaen VHF potilaan kanssa menettelyn (esim ebola). Vaikein oli ehkä "kerro joku yksittäinen tapaus josta sait hyvää palautetta potilaalta toiminnastasi". Mietin vaan että täähän on aivan jokapäiväistä (tietysti tyypilliseen suomalaiseen tapaan en saanut sitä suustani ulos) :-) Ei tullut mieleen kun eräs saattohoitopotilas jolle toin usein big mac burgereita kun mikään muu ei maistunut. Sitten jatkoin selittämistä jotain kun matron sanoi "shut up you got it" ja olin ihan että häh? Really? Odotin kysymyksiä safeguardingista, conflict resolution skills ja dealing with difficult personalities mutta ei mitään näistä! Sanoivat vielä lopuksi että erittäin hyvä haastattelu! Huh helpotusta! Tuntui että pääsin vähän liian helpolla koska tiedän että muut senior nursen paikkaa aiemmin hakeneet joutuivat kunnon grillaukseen. </span></div><div><br></div><div>Olin kyllä tosi onnekas koska ensinnäkin olin ainoa haastateltava ja ylipäätään osastolta hakenut hoitaja. Haastattelu olisi varmasti ollut haastavampi jos meitä olisi ollut useampia. Mun ei myöskään tarvinnut tehdä "presentation" kuten aiempina vuosina hakeneiden. Se olisi ollut hulluna jännittävälle ja änkytysvikaiselle pahin painajainen! </div><div><br></div><div>Nyt siis kohti uusia haasteita vaikka käytännössähän just mikään ei muutu, olen kuitenkin tehnyt in charge hommia jo pitkään. Nyt multa toki odotetaan vielä enemmän ja täytyy hioa leadership skills kuntoon. Erityisen iloinen olen uudesta kauniin hopeanharmaasta uniformusta, uskon että se päällä saan vielä enemmän itsevarmuutta ja tunnen olevani aito senior nurse. Kuulostaa ehkä naurettavalta mutta tää uniformu on mulle oikeesti tosi tärkeä juttu :D Inhoan nykyistä valkosiniraidallista pukua, en tajua kuka on keksinyt antaa kaikkein likaisinta työtä tekeville vaaleimman värin. No kai siksi että lika näkyy! Esim Rifampicin antibiootti usein "roiskuu" laimentaessa ja mulla on mennyt jo kaksi uniformua pilalle tämän lääkkeen takia, näyttää kun olisi veriroiskeet rinnuksilla!</div><div><br></div><div>Nyt odottelen Mr Londonia kuumeisesti kotiin jotta voitaisiin mennä yhdessä juhlistamaan mun uutta työtä. Mun ikisuosikki japanilainen Wagamamas vois olla just what I need. Pari lasia viiniä ja hyvää ruokaa kiitos! Huomenna menen laitattamaan ensimmäiset lontoolaiset irtoripset lomaa ajatellen, kiva juttu sekin. </div><div><br></div><div>Suuri kiitos kaikille suomessa ja täällä enkuissa jotka ovat tukeneet henkisesti tässä työnhakuprosessissa <3 En olisi ikinä uskonut että tämä päivä koittaa (vieläpä näinkin nopeasti) kaikkien kivisten polkujen ja karikkojen jälkeen mitä täällä työskentely on tuonut mukanaan. Pakko sanoa mut oon nyt kyllä vähän ylpee musta :-) </div><div><br></div>Annahttp://www.blogger.com/profile/18319215840394512457noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-1070083381552303987.post-53753682743696001402016-02-06T22:56:00.001+00:002016-02-07T06:54:56.771+00:00Työhaastattelu lähestyy... Jaiks!!<div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><i>Heipä hei pitkästä aikaa! Pakko päästä tänne vähän vuodattamaan. Vuosi alkoi tosi kiireisissä merkeissä ja olen tehnyt töitä hullun lailla, kun on tehnyt viisi 13 tunnin työpäivää viikossa (osassa päivistä ei mahdollisuutta pienellekkään tauolle) niin olo on varsin rapea viikon päätteeksi). Halusin kuitenkin panostaa Senior nursen/team leaderin työhakemukseen oikeen urakalla ja sanailin 1500 sanan person statementin hien ja kyyneleiden voimalla pitkien työputkien päätteeksi. </i></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><i><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVXleeoQOx0ZqvdkmPCv1KYi6SgTVeNCroVmIMXs1VGyiLtzktuhFDrDfmmfLq3fUNuzAIOHaSTMOWdDMf9dUSmeXfdAiPpzK2mK_e-QfBDVdm9Nm7UoDkajB_EWThPWKTQz-da7oX4WTT/s640/blogger-image--1954135346.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVXleeoQOx0ZqvdkmPCv1KYi6SgTVeNCroVmIMXs1VGyiLtzktuhFDrDfmmfLq3fUNuzAIOHaSTMOWdDMf9dUSmeXfdAiPpzK2mK_e-QfBDVdm9Nm7UoDkajB_EWThPWKTQz-da7oX4WTT/s640/blogger-image--1954135346.jpg"></a></div></i></span></div><div><i style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Infektio puolella talvi on aina tosi kiireistä aikaa, paljon flunssaa, keuhkokuumeita ja todella sairaita potilaita. Viime yönä suorastaan juostiin viemään potilasta teholle jonka happilarvot laskivat vaarallisiin lukemiin, sitten bed managerit kuumottivat siivoamaan huoneen minuuteissa koska toinen potilas oli jo matkalla huoneeseen. </i></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><i><br></i></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><i>Sairaalassa on vallinnut joulun jälkeen suunnaton "petikriisi" eli kaikki paikat ihan tukossa päivystyksestä puhumattakaan ja jopa keskellä yötä joudutaan siirtämään potilaita toisille osastoille jos joku sairaampi on tulossa. Minkä tahansa erikoisalan potilaita voi myöskin tulla ovista ja välillä saa huuli pyöreänä googlettaa diagnooseja samalla kun huolestuneet omaiset pommittavat kysymyksillä (mikä on täysin ymmärrettävää jos ajattelee itsensä omaisen rooliin), bed managerit kuumottavat puhelimessa uusista potilaista (joille ei ole tilaa) ja pino kiireisiä verikokeita, sydänfilmejä odottaa ottajaa lääkärin hoputtaessa vierellä ja antaen lisää tehtäviä. </i></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><i><br></i></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><i>Tähän yhtälöön vielä lisäksi se että vajaamiehityksellä mennään lähes joka vuorossa, flunssa on kaatanut monet hoitajat sängynpohjille päiväkausiksi. Viime viikonloppuna soitin epätoivoisesti kaikki osaston hoitajat läpi (kuka haluaa tulla lauantaina lyhyellä varoajalla töihin... nobody!) ja luulin hetken joutuvani jäämään pitkän päivän lisäksi yövuoroon, onhan staffing needs Nurse in chargen vastuulla. </i></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><div class="separator" style="clear: both;"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNCPOg01A76dPfvac2JLXkSxhfKLL1a6W1rxQ262XKkk34iNNI50EDhApHp02L_BmMY6m9cO0dmNNnFH06_NhuLKEvSEvJ92leI1QBqP3vTqpeuUNe23SZefe9esYdgCe2AFb6s9vbDuom/s640/blogger-image-446844147.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><i><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNCPOg01A76dPfvac2JLXkSxhfKLL1a6W1rxQ262XKkk34iNNI50EDhApHp02L_BmMY6m9cO0dmNNnFH06_NhuLKEvSEvJ92leI1QBqP3vTqpeuUNe23SZefe9esYdgCe2AFb6s9vbDuom/s640/blogger-image-446844147.jpg"></i></a></div></div></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><i>Työhakemus lähti viime hetkillä ennen umpeutumista ja parin päivän päästä kilahti kutsu haastatteluun, sekin täytyy hoitaa keskellä 13 tuntista työpäivää eli täytyy vaihtaa jakkupuku lennosta päälle! Mietin josko menisin vaan työuniformussa mutta pitää vielä vähän funtsia. </i></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><i><br></i></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><i>Innostuin Asos nettikaupan alesta ja postimies toi mekkoa ja jakkua jos jonkinmoista. Toki piti ostaa myös lomavaatteita, 3 viikon päästä starttaa lento Dominikaaliseen Tasavaltaan. Odotetaan 2 viikon all inclusive hemmottelua kuin kuuta nousevaa :) Täytyy vielä emailailla hotellille että saataisiin seaview huone josta maksettiin extraa. Zikavirus jyllää tuolla suunnalla mutta en ole sentään raskaana, eikai sen pitäisi olla vaarallinen kun tiineille naisille. Virus tarttuu viimeisimpien tutkimusten mukaan jopa suutelemslla. Saari on pikkuruinen Cayo Levantado Samanan maakunnassa ja siellä ei ole kuin tämä yksi hotelli. Olen kysellyt hotellilta ja instagrammissa tuolla vierailleilta hyttys tilanteesta minkä ei pitäisi todellakaan olla paha. Etenkin kun kyseessä on kuiva kausi. Hotelli myös sumutetaan jollain myrkyillä päivittäin hyttysten karkoittamiseksi. Toivotaan näkevämme valaita koska nyt on paras whale watching season! Saaren ympärillä on myös paljon pelikaaneja kalastamassa joten niitä on varmasti hauska bongailla. Tällaisia eläinhulluja kiinnostaa kaikki elukat tuhatjalkaisista valaisiin :) Alla kuva muutaman viikon takaa St James's parkista.</i></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><i><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjURjwMxHu16i8KUErQbBRkfEZm9zHUyEd5C1-FfvzwRtD7_T6sgoitnfXf6AAHUOq1M7Bpk74dVTSvDG49NZF87qE_lz5NnpP2_enrs36z5lOfdmLcNqGrhZXWXgaPq0PJdPQfPBiuQmQU/s640/blogger-image-1283378719.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjURjwMxHu16i8KUErQbBRkfEZm9zHUyEd5C1-FfvzwRtD7_T6sgoitnfXf6AAHUOq1M7Bpk74dVTSvDG49NZF87qE_lz5NnpP2_enrs36z5lOfdmLcNqGrhZXWXgaPq0PJdPQfPBiuQmQU/s640/blogger-image-1283378719.jpg"></a></div></i></span></div><div><i style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Takaisin itse aiheeseen... Ensi torstaina siis pitäkää peukkuja puolen päivän aikoihin. Olen yrittänyt valmistutua koitokseen lukemalla satoja sivuja ohjeistuksia, sairaalan policyitä ja lakijuttuja joiden tuntemusta edellytetään. Täällähän kaikki on hyvin byrokraattista ja kaikki kiemurat täytyy osata jos haluaa senior rooliin. Esimerkiksi tilanteessa jossa potilaalla ei ole capacityä ja hänet on olosuhteiden pakosta "pakkohoitaa". Aiemmissa haastatteluissa on riittänyt kun on perustellut miksi on hyvä hoitaja ja hallitsee työnsä, mutta nyt pääpiste on vakuuttaa miksi juuri minä olisi hyvä tässä leadership ja management roolissa ja mitä annettavaa minun kyvyilläni on osastolle. Ööööh... Meinaan painottaa hyviä commucation skills, organising, co ordination and time magement skills ja antaa niistä esimerkkejä samoin kun "dealing with difficult" situations skills. Ja tietysti hehkuttaa kuinka motivoitunut olen tähän uuteen rooliin ja kuinka motivoin, tuen ja autan muita hoitamaan työnsä hyvin. </i></div><div><i><br></i></div><div><i>Puoli vuotta sitten en olisi uskonut että minua voitaisiin edes harkita tähän senior staff nursen rooliin tai että kykyni siihen riittäisivät. Jatkuva Nurse in charge kokemus on kuitenkin tehnyt minusta rohkeamman ja tuonut paljon itsevarmuutta hoitaa tätä tehtää, suurimmilta melt down hetkiltä olen viimeaikoina välttynyt ja saanut pidettyä itseni kasassa ja ammattilaisena vaikka joku olisi juuri huutanut päin naamaa (ja tätähän tapahtuu usein) . Parasta on ollut kuitenkin huomata että ihan oikesti pärjään tässä roolissa, vaikka se pirun stressaavaa onkin ja kokoajan tulee uusia tilanteita vastaan joiden tyyppisissä en ole aiemmin ollut ja ratkaisu on löydettävä nopeasti. Ei voi ottaa rennosti kuten nämä ketut meidän takapihalla päikkäreillä :) </i></div><div><i><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1LMsphKHENroyPGX2sX94twNSWaj7hJcdvz9K_DoMKLBKRQjW6z2HSmDD1BwOzYBIRCdARGy9uigPQv38IldzWUI1T-gotBNUKX6pw1kBFbbPNbivt2XiYe45ezA4gpm9GO9EVhVVA7o3/s640/blogger-image-1664155401.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh1LMsphKHENroyPGX2sX94twNSWaj7hJcdvz9K_DoMKLBKRQjW6z2HSmDD1BwOzYBIRCdARGy9uigPQv38IldzWUI1T-gotBNUKX6pw1kBFbbPNbivt2XiYe45ezA4gpm9GO9EVhVVA7o3/s640/blogger-image-1664155401.jpg"></a></div></i></div><div><i style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Iso haaste on pysyä kokoajan ajantasalla lähes 20 potilaan asioista. Nurse in chargen kun oletetan tuntevan jokaisen potilasn tilanne tarkasti: senhetkinen vointi, vitaaliarvot, tutkimustulokset ja tulevat tutkimukset/suunnitelmat, sosiaaliset olot ja kotiuttamissuunnitelmat ja päivän päätteeksi hand over kaikki seuraavalla vuorolle. Handover on ihan oma taiteensa ja vie aikaa: siinä käytävä läpi kaikki edellä mainitsemani asiat kaikista potilaista. </i></div><div><i><br></i></div><div><i>Lääkäreiden tekstien lukeminen on todella haastavaa, meillä siis vieläkin tehdään kaikki käsin eikä ole tietokoneella tietoja! Jännitin ihan hirveästi handoveria ekat 6kk mutta nyt olen kehittynyt onneksi siinäkin. Tuntui ettei aivokapasiteettia vaan mitenkääm ollut tarpeeksi muistamaan kaikkea! Näkisittepä kaikki ne lippulaput ja muistiinpanot mitä kannan taskuissani ja kun levitän me päivän päätteeksi raporttia varten eteeni, hah. Katselin muuten hiljattain osaston vanhoja valokuvia ja nauroin kippurassa vaikka vähän järkytyinkin: osasto näyttää tismalleen samalta kuin 80-luvun alussa, jopa uniformuni on samanlainen kun hoitajilla tuolloin!! Eikö olekkin aika järkyttävää ja huvittavaa samaan aikaan :)</i></div><div><i><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhg5pwqVqtZNKwbWbw1i8ebDSiBxMbkascdeZ2WPbOnpLrPpXvw2zoVKKOdXfT_ClYt3-a3SnU36mMNdcKs8b2VIgEWgqz9YdWCbFuYJCrhvEnTgrjTMpzgHbD7vNRgaqapmt6EKV1FHaiV/s640/blogger-image--858260528.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhg5pwqVqtZNKwbWbw1i8ebDSiBxMbkascdeZ2WPbOnpLrPpXvw2zoVKKOdXfT_ClYt3-a3SnU36mMNdcKs8b2VIgEWgqz9YdWCbFuYJCrhvEnTgrjTMpzgHbD7vNRgaqapmt6EKV1FHaiV/s640/blogger-image--858260528.jpg"></a></div></i></div><div><i style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">En ole ikinä oikein kuvittellut itseäni "johtajatyyppinä" vaan olen tottunut ottamaan käskytyksiä muilta ja antanut jonkun muun viisaamman tehdä hankalat päätökset. <span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Viimeaikoina tätä ihmistä etsiessä olen kuitenkin löytänyt hänet katsomalla peiliin! </span>Ajattelin pitkään että paikkani on ihan tavallisena sairaanhoitajana potilaiden parissa. Tämä uusi mahdollinen työ vie minut kuitenkin kauemmaksi siitä miksi alunperin halusin hoitajaksi: olla tekemässä suoraa potilastyötä. Päivävuoroissa minulla ei ole omia potilaita ja kaksi kertaa viikossa päivä menee pitkälti tuntikausien ylilääkärin kierroilla. Jokaisen potilaan tilanne puidaan hyvin tarkasti monen erikoisalan voimin ja tämä vie pienen ikuisuuden aikaa, joskin on erittäin tärkeää. Olen erittäin tyytyväinen hoidon laatuun meidän osastolla, muuten en tähän paikkaan olisi jäänyt niin pitkäisi aikaa, tässä kuussa tulee puolitoista vuotta täyteen! Uskomatonta miten aika lentää!</i></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><i><br></i></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><i>Osastolla on ollut massiivinen henkilökuntavaihtuvuus päällä ja meitä "vanhoja" ei ole kun muutama hassu jäljellä joiden odotetaan tietävän kaikki , ratkaisevat ongelmat ja opastamaan uusia. Uusi mahdollinen rooli tuo mukanaan roppakaupalla vastuuta koska koko osaston pyörittäminen on vastuullani ja työpanoksen on oltava joka vuorossa 110%. Toki osastonhoitaja on paikalla suurimman osan ajalla ja setvii kaikista hankalimmat tilanteet. Harmi kuitenkin että tämä ihana osastonhoitaja on menossa takaisin yliopistoon ja uusi on ottamassa joskus keväällä ohjat käsiinsä. Toivottavasti saadaan tosi hyvä tyyppi!</i></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><i><br></i></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><i>Suomessa luotti aina muiden ammattitaitoon mutta täällä ei valitettavasti ole lainkaan itsestäänselvyys että kaikki muut hoitavat työnsä yhtä hyvin, joten epäkiitollinen roolini on myös making sure että kaikki muutkin tekevät työnsä hyvin ja patient care on safe at all times. Käytännössä joka vuorossa minun täytyy käydä kaikki hoitokansiot läpi ja varmistaa että kaikki on up to date. CQC eli community qualitity comission saattaa milloin astua sisään tarkistaen kaikki paperit, haastattelemassa potilaat ja hoitajat ja nurse in charge on tietenkin vastuuroolissa jos jotain on pielessä koska hänen rooli on huolehtia näistä jutuista ja että potilaat ovat tyytyväisiä. Toki täytyy tuntea omat rajansa, eihän sitä nyt kaikkeen yksin pysty ja potiaiden omahoitajilla tietysti myös vastuu hoidosta ja sen sujuvuudesta.</i></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><i><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXgymUdnyqBt79p04Bac5euzWyRxA4kBOFs18w-6buVZgmxsoKrvRKJ4jJlfB7FoI1pJRxuCj_7tdI2u299vvxnchaOnwAm7MFC-qmBDbt8tC4iY8QsJHiAgGp3_8Un-dn9-kAA92Gw2BA/s640/blogger-image-779447080.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjXgymUdnyqBt79p04Bac5euzWyRxA4kBOFs18w-6buVZgmxsoKrvRKJ4jJlfB7FoI1pJRxuCj_7tdI2u299vvxnchaOnwAm7MFC-qmBDbt8tC4iY8QsJHiAgGp3_8Un-dn9-kAA92Gw2BA/s640/blogger-image-779447080.jpg"></a></div></i></span></div><div><i style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Kaiken kaikkiaan uskon olevani valmis tähän uuteen rooliin ja uusi hopean harmaa uniformu kiiltää jo silmissä, samoin isompi palkkakuitti. Nyt olen alimmassa band 5 palkkaluokassa ja band 6 rooli nostaisi palkkaluokkaa mukavasti. Toki sen eteen saa tehdä pirusti töitä... Bring it on, I am ready!! </i></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><i><br></i></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><i>Ps. Pitäkää peukkuja ensi torstaina ;-) </i></span></div>Annahttp://www.blogger.com/profile/18319215840394512457noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-1070083381552303987.post-49545198195480049852016-01-05T23:49:00.001+00:002016-01-06T10:33:22.577+00:00Uutta Vuotta!<div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Hyvää alkanutta Uutta Vuotta 2016 kaikille! Aloitin kirjoittamaan tätä postausta kun oltiin ajelemassa kotia kohti motarilla Lake Districtiltä. Menomatka meni sutjakkaaati 5 ja 1/2 tunnissa mutta paluumatka kesti yli 8 tuntia liikenneruuhkien takia. Onneksi mulla oli takapenkillä peitto, tyyny, juvät eväät ja ipad täynnä leffoja. Uusi vuosi vietettiin siis kaverimme Iwonan tädin mökillä luonnon helmassa. Lake District luonnonpuisto sijaitsee pohjois Englannissa Skotlannin alapuolella. Luulin että kyseessä on joku pieni suomityylinen vaatimaton mökki eivätkä odotukset olleet korkealla, mutta vastassa odotti valtava tyylillä remontoitu kivitalo vuorten juurella, kolme isoa makuuhuonetta, iso olohuone, tilava keittiä, ruokailuhuone...Ja wifi!</span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJHDsIOG8nk9PN4QUBaARbKNJr66u_3l1txArOL1KWRLhjU8O_Ntq9hs0yEE2gvghpy8Vjkl4C8JGPp5VbRiZb63SWPJXPgq0MpKtKa7PYmOM4HVSW_ObFCy3_wfuA8nJzUI-nZPmKPdZl/s640/blogger-image--355856472.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiJHDsIOG8nk9PN4QUBaARbKNJr66u_3l1txArOL1KWRLhjU8O_Ntq9hs0yEE2gvghpy8Vjkl4C8JGPp5VbRiZb63SWPJXPgq0MpKtKa7PYmOM4HVSW_ObFCy3_wfuA8nJzUI-nZPmKPdZl/s640/blogger-image--355856472.jpg"></a></div></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Suretti kun kuulin että talon oli rakkaudella remontoineet keski-ikäinen pariskunta, mutta vaimo kuoli ärhäkkään syöpään pian rempan valmistumisen jälkeen. Surun murtama mies myi talon ihan pilkkahinnalla jotta pääsisi siitä pian eroon :( Maisemat olivat suorastaan satumaiset ja lampaita oli kaikkialla mihin silmänsä laittoi. Aamulla ulos kurkatessa meidän makuuhuoneesta avautui tällaiset maisemat:</span></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdwoaK8GMN1Y3hfUorTuJk9SdmGuD5jE89qmHYgyoKPX5vEVyj_9fKAh731EmML0HLbLoZouljpHA2bhcOz7N3ReVtpGLAuu0Dt6wztJtdgAfbeGvmwrQgj9C8LjKvyRWcaSO0RRPD11Rr/s640/blogger-image--1657345491.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhdwoaK8GMN1Y3hfUorTuJk9SdmGuD5jE89qmHYgyoKPX5vEVyj_9fKAh731EmML0HLbLoZouljpHA2bhcOz7N3ReVtpGLAuu0Dt6wztJtdgAfbeGvmwrQgj9C8LjKvyRWcaSO0RRPD11Rr/s640/blogger-image--1657345491.jpg"></a></div></div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Vuosi vaihtui siis todella rauhallisissa merkeissä hyvän ruuan äärellä eikä krapulasta ollut onneksi tietoakaan. Mulle on tullut iän myötä tosi alhainen toleranssi alkoholiin, en saa enää juuri mitään alas parin kolmen viinilasin jälkeen! Juomapeliä pelatessa rukoilin ettei se shotti vaan osuisi omalle kohdalle! Monen monta Uutta Vuotta on tullut aloitettua vessanpyttyä halailemalla (jollen sitten ole ollu sairaalalla töissä) mutta ei onneksi tällä kertaa. Olisi ollut suorastaan tragedia kärsiä sängyn pohjalla eikä nauttia Lake Districtin upeista maisemista! Mua instassa seuraavat @annarosacecilia ovatkin saaneet jo kunnon kuvaoksennuksen tältä reissulta. </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRAsOq1r7nR6wXdZkz6QFS7VN9TsUwbKaot86gIZ4Hfo1uHQxGwN3GVZmnQLMNAP-jasPOdXpyyWkWCQQrTsUaE4oqhV4vcZENKK6370AS4gpLCgKU3800Zc-Y2mPUDpQZECieUIEp-qnw/s640/blogger-image-1335515798.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRAsOq1r7nR6wXdZkz6QFS7VN9TsUwbKaot86gIZ4Hfo1uHQxGwN3GVZmnQLMNAP-jasPOdXpyyWkWCQQrTsUaE4oqhV4vcZENKK6370AS4gpLCgKU3800Zc-Y2mPUDpQZECieUIEp-qnw/s640/blogger-image-1335515798.jpg"></a></div></span></div><div><span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0); -webkit-text-size-adjust: auto; font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Aamulla ensimmäisenä lähdettiinkin luontoon reippailemaan, ihailemaan järviä, vuoria ja syöttämään lampaille omenoita. Sain monta uutta villaista kaveria! Oli mahtava fiilis kun aamulla asteli ulos niin monikymmenpäinen lammaslauma juoksi määkien kohti herkkujen toivossa! Tuli kyllä lässytettyä lampaille niin paljon että muut piti mua ihan kahelina. </span><span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0); font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif; -webkit-text-size-adjust: auto;">Lake District vei palan sydäntäni ja toivottavasti pääsisi uusiksi jo kesällä! Katselin jo saunallisia majataloja jos vaikka tonne pääsisi viettämään Juhannusta. Poikkeuksellisesti tänävuonna emme tule Suomeen juhannukseksi vaan tarkoitus on tulla vasta heinäkuussa Kolin reissulle. Meistä on tainut tulla aikamoisia eräjormia ;-) Sitä se ikä kai teettää!</span></div><div><span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0); -webkit-text-size-adjust: auto; font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIcQpLRebyoHZ91Se335qh5okRCCX6qOG0XUsutGJ5a18emGi3F1KKmjVJ0te1ivWfACiyl467_M9IsOPtiDB7urASO-epgSgpwvYMCQqX_wj85EzTH0NkILLXmkg0pdc282XE-4RhaJ77/s640/blogger-image--1432156699.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIcQpLRebyoHZ91Se335qh5okRCCX6qOG0XUsutGJ5a18emGi3F1KKmjVJ0te1ivWfACiyl467_M9IsOPtiDB7urASO-epgSgpwvYMCQqX_wj85EzTH0NkILLXmkg0pdc282XE-4RhaJ77/s640/blogger-image--1432156699.jpg"></a></div><br></span></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhX-bKBOEAdA2a__q2rPagBtxkrZ6g9sfUY_3ICsN8EYhuvjUO7iI1mTGVPRPBKEzgiWCJ_0hYWT2O_vw5lYrJgqL4xhn5AXwTFNpq9YjXZHXMUSt83v-kNkP4yBZblfXHdeh-lDe0CsVow/s640/blogger-image-1743855238.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhX-bKBOEAdA2a__q2rPagBtxkrZ6g9sfUY_3ICsN8EYhuvjUO7iI1mTGVPRPBKEzgiWCJ_0hYWT2O_vw5lYrJgqL4xhn5AXwTFNpq9YjXZHXMUSt83v-kNkP4yBZblfXHdeh-lDe0CsVow/s640/blogger-image-1743855238.jpg"></a></div></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Töihinpaluu sujui 5 vapaan jälkeen yllättävän pehmeästi enkä menettänyt hermoja vaikka sain valitusuhkauksen ja huudot (täysin itsestä riippumattomasta syystä ja asiasta joka ei todella ollut mun vika, olin ainoastaan viestintuoja). Ollaan oltu myös todella short off staff ja joka vuorosta 2 tai jopa 3 hoitajaa/health care assistenttia down. Joku älypää oli tuonut jotain epämääräisiä rapuja/seafoodia osastolle ja ilmeisesti kaksi hoitajaa sai niistä ruokamyrkytyksen! Virtaa on onneksi kuitenkin riittänyt ja joskus ei tarvita kun se yksi ihana työkaveri ja homma toimii! Tänään oltiin ward managerin kanssa ainoat hoitajat osastolla ja molemmilla oli 9 potilasta kunnes iltapäivällä saatiin lisäapua, sen jälkeen 6 vaativahkoa potilasta ei tuntunut enää missään! </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);"><br></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Viime postauksessa vähän vihjailinkin että olen nyt sitten todennäköisesti hakemassa senior staff nursen/team leaderin paikkaa meidän osastolta. Mulla oli hiljattain pomon kanssa 1-1 kehityskeskustelu ja seuraavan vuoden tavoitteisiin pomo listasi että mun tulisi hakea sitä pian aukeavaa band 6 paikkaa ja samoi olevansa suorastaan pettynyt jos en hae pestiä! Olin aika järkyttynyt suorastaan, en todellakaan osannut odottaa niin vuolaita kehuja ja että minun ihan oikeasti odotetaan hakevan tuota paikkaa. Sain kyllä keskustelun jälkeen tosi hyvät vibat, viimein työpanostani ja kaikkea uurastustani osaston eteen arvostetaan. Palkka-asteikolla ylöspäin kipuaminen tuntuu tietysti myös kivalta :) Tämän keskustelun jäljeen sain uutta buustia hoitaa työni entistäkin paremmin ja katson työtä ihan uusin silmin. Ennen keskityin enemmän siihen että sain oman urakan hoidettua, mutta nyt ajattelen osastoa enemmän kokonaisuutena ja kannan vastuuta ihan kaikesta. Band 6 senior nursen työ olisi kyllä huikea juttu tulevaisuuttakin ajatellen koska sitten voisin hakea esimerkiksi infection control nursen (päivä) töitä. Sexual health clinic työ voisi olla myös antoisaa, tässä enkku tahtisessa vuorotyössä en kyllä tule jaksamaan loputtomiin. </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);"><br></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Palaan vielä pikaisesti joulun fiiliksiin. Joulu meni tiiviisti töissä, olin joulupäivänä pitkän päivän töissä ja tapaninpäivänä piti olla yövuoro joten olin valmistautunut menenään Omidin vanhemmille joulupäivän illaksi töiden jälkeen ja olisin sitten saanut kyydin töihin seuraavan päivän yövuoroon. Vaan suunnitelmat menivät pipariksi saikkujen myötä ja jouduin tapaninpäivänsi eli Boxin dayksi pitkään päivään. Olinhan nurse in charge ja osaston miehityksen takaaminen oli minun vastuulla. Kuka haluaa tulla töihin jouluna lyhyellä varoitusajalla? Nobody! Ei ollut vaihtoehtoa enkä siis ehtinyt näkemään Omidin vanhempia vilaukseltakaan mikä kyllä harmitti ja sitten availin 27pv tippa linssissä heidän antamiaan upeita lahjoja. </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);"><br></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Ensi vuonna olen todellakin joulun vapaalla ja sisko vihjaili että voisi tulla miehensä kanssa tänne joulun viettoon, olisi kyllä huikeaa! Joulun paras hetki oli jakaa potilaille pienet sairaalan charityn lahjoittamat lahjat (lähinnä suihkutuotteita) ja laulaa "we wish you a merry christmas..." Monet liikuttuivat tästä pienestä eleestä ihan kyyneliin ja eräskin dementoitunut mummo alkoi laulaa mukana vaikka ei ollut viikkoihin puhunut juuri sanaakaan/ottanut kontaktia. Meitä hoitajia puolestaan itketti tieto erään kaikille rakkaan potilaan poismenosta jouluaattona (hänet oli jo siirretty toiseen sairaalaan). Elämä on joskus kyllä niin epäreilua. En ole ikinä mennyt potilaiden hautajaisiin vaikka perhe on välillä niihin kutsunut, mutta tämän potilaan hautajaisiin olisin kyllä mennyt jollen olisi töissä. Muita työkavereita on kuitenkin menossa tilaisuuteen, omaiset jotka tulivat kaikille hyvin tutuiksi arvostavat varmasti myös tätä elettä. Joskus hoitaja/hoitajat ovat ne ainoat jotka ymmärtävät miltä omaisista/potilaasta tuntuu, elämmehän yhdessä vakavasti sairaan potilaan ja tämän omaisen ylä- ja alamäet osastolla. Iloitsemme yhdessä toiveen pilkahduksiata ja tuemme kun näyttää synkältä ja tulee huonoja uutisia, toivoen yhdessä parasta. Olen aiemmin ollut sitä mieltä että hoitajan tulee pitää omat tunteen poissa pelistä, toki empatiaa saa näyttää mutta ei liialti koska tulee ikää kuin olla se vahva kantava henkilö ja ammattilainen, ei liikaa tunteiden vietävissä. Toki potilaiden tarpeisiin tulee eläytyä, tänään esim yritin small talkata äreän vanhemman miehen kanssa ja hän karjaisikin korvaaki "stop asking so many questions" ja esitti myös varsin rasistisia kommentteja kuten "you all have ruined the london I grow up in" viitaten ilmeisesti minuun ja filippiiniläiseen health care assistanttiin. (Ajattelin mielessäni että niin... Sori kun olen täällä auttamassa SINUA voimaan paremmin.) </span><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif; -webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);"> Kun pyysin toistamaan jotain hänen sanomaansa asiaa niin ukko ärähti tyyliin että "forget, you don't seem to understand english anyway". Pappa laukoi kyllä aika karua tekstiä, eipä ole moisia väittämiä tullut vielä vastaan</span><span style="background-color: rgba(255, 255, 255, 0); -webkit-text-size-adjust: auto; font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">!</span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);"><br></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Suomessa hoitajana toimiessa rooli oli jokseenkin erilainen kun täällä, kenties johtuen suomalaisesta voimakkaan individualisesta kulttuurista harvojen potilaiden kanssa tuli kovin läheiseksi, mutta täällä on vähän eri meininki (toisaalta ihmiset myös valittavat herkemmin). Esimerkkinä eräs naispotilas tänään huudahti minut nähdessään "Oh Anna O missed you! Come on here darling so I can kiss your lovely cheeks. We all need kisses don't we". Suomessa en muista saaneeni usean vuoden uralla juurikaan henkilökohtaista kiitosta/korttia potilaalta, mutta kirjallista "kiitosta" saa täällä kuukausittain. Enkä nyt mitenkään kehuskele itseäni minään ylivertaisena hoitajana/äiti Teresana, samalla lailla kaikki muutkin osaston hoitajat saavat kirjallisia kiitoksia. Positiivinen palauta auttaa kyllä jaksamaan työssä vaikka ei se kissakaan pelkällä kiitoksella elä ;-) Miten potilaat ovat muistaneet/kiittäneet teitä muita hoitajia? </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);"><br></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Meillä oli muuten ikävä vesivahinko pari viikkoa sitten, naapuri tuli pimpottamaan ovikelloa ja johdatti mut hänen keittiöönsä katsomaan kattolampusta tippuvaa keltaruskeaa vettä jonka lähteeksi järkyttävästi paljastui meidän kylppäri!! Kun muutettiin tähän kämppään niin avauduinkin kuinka kamalassa kunnossa kylpyammeen alusta oli ja sieltä kasvoi sieniä! No amme tiivistettiin uudelleen reunoista ja vielä toisenkin kerran mutta nyt tiivosteet olivat taas pettäneet koska kylpyamme ei ollut stabiili jo valmiiksi lahon lattian päällä ja tällä kertaa seuraukset olivat tuhoisat! Land loard on nyt lupautunut kustantamaan uuden kylpyhuoneen meille koska alakerran täti on ymmärrettävistä syistä käärmeissään eikä ongelma ole enää vaan tässä kämpässä. Viimepäivinä täällä onkin rampannut jos jonkinmoista remonttireiskaa tekemässä tarjouksia. </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);"><br></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Olemme kylläkin pohtineet (taas kerran) muuttua uuteen kämppään ja olen selaillut viimeaikoina vuokrakämppäsivustoja ahkerasti. Suunnitelmissa on muuttaa etelämmäksi Wimbledoniin tai Kingstoniin tai niiden välimaastoon. Molemmilla olisi silti lyhyt työmatka ja oltaisiin lähempänä Omidin vanhempia. Uusi koti olisi kyllä tosi ihana juttu ja josko vaikka saisin sen kauan kaipaamani oman pienen puutarhan. Mun työkaveri otti just kissanpennun ja kissakuume nousi ihan huippulukemiin! Näillä Lontoon hinnoilla on ihan turha haaveilla oman asunnon ostamisesta joten vuokrakämpällä mennään. Molemmat ollaan aikalailla kyllästyneitä tähän kämppään vaikka hyvin ollaan viihdytty nämä vuodet. Jos näitä kylppäriongelmia, hometta siellä sun täällä, hengenvaarallista kaasuvuotoa ja kämmenen kokoista hämähäkkiä sängyssä lasketa! </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);"><br></span></div><div><font style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Tällainen kuulumisoksennus tällä kertaa! Olisiko kellään mitään postaustoiveita? Bääää! </font></div><div><font style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNZYGM8-1-d-XeYG54_9sdOy2VPI9DUrTuW133eqtAbIYi-Lzha0ZH68RxLl0HcjnHiGjQmmmWcBhZcegK37Sj1JVByLkIGOQxJ25ctSGO-iGnxlGQKCuQAEkaAlwSktQ1hzbM-0BXhpyp/s640/blogger-image--1028242171.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNZYGM8-1-d-XeYG54_9sdOy2VPI9DUrTuW133eqtAbIYi-Lzha0ZH68RxLl0HcjnHiGjQmmmWcBhZcegK37Sj1JVByLkIGOQxJ25ctSGO-iGnxlGQKCuQAEkaAlwSktQ1hzbM-0BXhpyp/s640/blogger-image--1028242171.jpg"></a></div><br></font></div>Annahttp://www.blogger.com/profile/18319215840394512457noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-1070083381552303987.post-22786617997656621732015-11-30T23:08:00.001+00:002015-12-01T11:50:22.373+00:00Kaksi vuotta sitten...Kaksi vuotta sitten tuoreena lontoolaisena en olisi osannut aavistaa että nykyisin...<div><br></div><div>...Osaan erottaa sujuvammin erilaisia afrikkalaisia aksentteja toisistaan kun itse brittiläisiä! Skotti ja irkkuaksentin osaan ehkä just tunnistaa mutta en paljon muuta. No liverpool aksentin joo, se on aika karmea.</div><div><br></div><div>...Salakavalasti oma aksentti on alkanut muistuttaa enemmän intialaista kun brittiläistä! Liekö syynä että suuri osa potilaista intialaisia kuten myös lääkärit ja pharmaseutit ja tämä särmikäs aksenttihan tarttuu. Kärsin myös säännöllisesti curry riippuvuudesta ja voin käyttää uskomattoman summan intialaisiin take away tilauksiin. Eihän intialaista voi tilata ilman poppadomseja, onion bajia, samosoita, mixed grill tandooria, aina liian tulista vindaloota (kieriskeltiin molemmat tuskissamme viimeyö, vindapoota odotellessa!), pilau ricea, pari erilaista naania, cucumber raitaa, mango lassia... Eilen viimeksi. Katson nykyään myös ainoastaan Bollywood elokuvia! (tää vika oli kyllä sitten läppä, heh). </div><div><br></div><div>...Saattaa helposti mennä 3-4kk etten liiku laisinkaan Lontoo "keskustassa" tai näe ensimmäistäkään turistia. Ei haittaa yhtään. </div><div><br></div><div>...Olen unohtanut kokonaan ikävöidä suomalaisia juttuja kuten ruisleipää ja karjalanpiirakoita. Glögiä olisi kyllä kiva saada tänä jouluna!</div><div><br></div><div>...Suomen kieli ja etenkin kielioppi on alkanut takkuilla. Piti miettiä pitkään ja väännellä ympäriinsä "ainoatakaan" sanaa ja siltikään en ole varma kirjoitinko sen oikein. </div><div><br></div><div>...Saattaa mennä yli 2kk että puhun äitin kanssa puhelimessa! </div><div><br></div><div>...Mun äiti ei ole vieläkään tullut käymään täällä! Meinaan kylläkin pakottaa sen tulemaan huhtikuussa ja ostan sille liput!</div><div><br></div><div>... Lilluttelen jalkoja merivedessä lokakuu-marraskuun vaihtessa kuten tehtiin Walesissa. Oli kyllä niin virkistävää!</div><div><br></div><div>...Olen alkanut kuorsaamaan ja kovaa! Mr London nauhoitti eräänä yönä höyryjunalta kuulostavaa kuorsaamistani ja järkytyin kovasti! </div><div><br></div><div>...En ole käynyt yhdessäkään yökerhossa Lontooseen muuton jälkeen jos Brightonin henpartyja ei lasketa! 10 vuotta sitten tuli käytyä varmaankin pari kertaa viikossa! </div><div><br></div><div>...Tubematkat ahdistavat jos pitää kulkea yli 5 pysäkinväliä. Kärsin myös kroonisesta hikoilusta jos sisälämpötila nousee yli 20 asteen, olen aina kuumissani kun muut palelee esim. töissä. Nyt ymmärrän miksi poikaystävä hikoili aina suomessa sisällä kuin pieni possu! </div><div><br></div><div>...Ei enää haittaa niin paljon että sisällä tuulee vaikka ikkunat on kiinni tai että seinillä on homelänttejä.</div><div><br></div><div>...En enää pelkää juurikaan brittihämähäkkejä eikä aiheuta suurempia sydämentykytyksiä poimia hämähäkki ja heittää ikkunasta ulos. Jollei hämähäkki sitten yllätä pahasti kuten pari kk sitten kun istahdin vessanpöntölle... Säikäyttämäni jättihämähäkki juoksi suoraan mua päin jostain lavuaarin suunnalta! Olisin voittanut olympialaiset sillä loikalla minkä tein pytystä eteiseen! </div><div><br></div><div>...Pärjään ihan oikeasti nurse in chargena ja hallitsen työtaakkani niin hyvin kun se on hallittavissa. Alan pikkuhiljaa uskoa itseeni ja taitoihini yhtä enemmän. </div><div><br></div><div>...Aloitan yliopistokurssin ensi kuussa ja meinaan nyt sitten todennäköisesti hakea esimiehen kannustamana band 6 senior hoitajan paikkaa vuodenvaihteen jälkeen! En kyllä ikinä olisi uskonut että näin pian, Hui! </div><div><br></div><div>... Haaveilen salaa äitiyslomasta ja haluaisin jäädä kotiäidiksi useammaksi vuodeksi (jos niin onnekkaasti kävisi että saataisiin vauva). Ei ole kuitenkaan vielä ajankohtaista, nyyh. </div><div><br></div><div>...Tekisin lomasuunnitelmia valaiden kiima-ajan perusteella! Matkustetaan helmikuussa Dominikaanisiin elämäni ensimmäiselle All Inclusive lomalle. Hotelli on pienen Caya Levantado saaren ainoa hotelli ja odotukset korkealla, hotelli on listattu tripadvisorissa maailman viidenneksi parhaaksi all inclusive hotelliksi. Helmikuu tulethan pian!</div><div><br></div><div>... En ole edelleenkään saanut blogin astuksia kuntoon tai muokattua ulkoasua mieleisekseni. Sori!</div><div><br></div><div>...Maksaisin yli 2500€ kameran zoom linssistä tai yleensäkkään olisin innostunut järjestelmäkameralla valokuvaamisesta. Oma iphone taas on niin sökönä kun olla ja voi mutta en silti ole raaskinut sijoittaa uuteen puhelimeen! Odottakaa vaan kun saan kaikki ottamani 12 368 oravakuvaa blogiin "orava edestä, orava takaa, orava istuiu, orava makaa"!<span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"> :-) </span></div><div><br></div><div>Ihanaa joulunodotusta kaikille! <3</div><div><br></div><div>Instagram: @annarosacecilia </div><div><br></div>Annahttp://www.blogger.com/profile/18319215840394512457noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-1070083381552303987.post-11434333598926919382015-11-20T05:22:00.001+00:002015-11-20T06:28:42.141+00:00Karmea vapaiden aloitusViime postauksessa hehkutin kuinka osastotyö on niin mun juttu. Tällä hetkellä fiilikset on aivan äärilaidassa ja mietin miten uskallan edes astua ensiviikolla osaston ovista sisälle! Viimeiset kaksi päivää olen itkenyt ensimmäisenä aamulla, viimeisenä illalla ja herännyt haukkomaan henkeä keskellä yötä. Olotila on ollut on sekoitus surua, vihaa ja epäuskoa. Kävi mielessä myös ekaa kertaa elämässä käydä lääkärin juttusilla tästä kamalasta ahdistuksesta johtuen ja pyytää suunnitteen jotain nappeja rauhoittamaan oloa. Onneksi nyt olo on jo vähän parempi, aika parantaa haavat sanonta pitää kyllä paikkansa! <div><br></div><div>Mikä sitten sai mut tuntemaan näin? Syynä eräs tavattoman järkyttävä tapahtuma töissä, jonka yksityiskohtiin en kuitenkaan voi porautua ymmärrettävistä syistä. Tulen muistamaan tämän tapahtuman kuitenkin varmasti koko loppuelämäni. Jopa kotoa osastolle herätetty erikoislääkäri itki kanssani tapahtunutta, jota ei kuitenkaan (luojan kiitos) voi laittaa kenenkään piikkiin. <span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">En tiedä onko muille hoitajille jäänyt samanlaisia traumoja kun mulle, esimerkiksi tietyt elvytykset tai potilaan kuolemat on jäänyt todella elävästi mieleen ja niitä muistelee vielä vuosienkin päästä. Tämä tapahtuma pidentää nyt listaa yhdellä uran järkyttävimmät tapahtumat top listalla ja tulee olemaan muistissani loppuiän. </span></div><div><div><br></div><div>Mikä siinä onkin että aina kun on loma, pitkät vapaat tai jotain muuta kivaa tulossa niin yleensä just silloin jotain kamalaa tapahtuu!? Että haaveena vaan että voisi astella osastolta kevein mielin kohti lomaa/vapaita! Mulla on naismuistissa useampia tällaisia tapauksia että olen esimerkiksi joutunut perumaan jonkun reissun, koska edellisenä päivänä on töissä tapahtunut jotain mikä on saanut mut täysin tolaltani enkä ole kyennyt nukkumaan ja sitten kun saan viimein unen päästä kiinni niin en haluaisi herätä päiväkausiin. Unessa sentään on turvassa kaikelta ahdistukselta ja vatvomiselta, hereilläolo kun voi tuntua sietämättömältä jos yksi dramaattinen tapahtuma pyörii päässä yhä uudelleen ja uudelleen. Ihailen niitä ihmisiä jotka voivat jättää kaiken työpaikalle eivätkä vatvo traagisiakaan tapahtumia enää kotona. Olisinpa yksi heistä ja oppisimpa olemaan armollisempi itselleni! </div><div><br></div><div>Sairaanhoitajan työn luonteeseen kuuluu valitettavasti dramaattiset tapahtumat mille ei aina voi mitään, eikä kaikkia voi pelastaa vaikka tekisi mitä. Tämä fakta on vaan pakko hyväksyä osana hoitajan työtä, työn luonne on vaan sellainen ja vaatii todella kovaa psyykkistä kestävyyttä (fyysisen lisäksi). Tulee elvytyksiä, nuorten ja vanhojen ihmisten kuolemia joissa potilas kuolee käsivarsillesi, löydät shokkina jonkun kuolleeena joka on 10min aiemmin moikannut käytävällä ja kävellyt vessaan, et saa loppumaan jonkun loputonta verioksennusta, löydät mahdollisesti potilaan hirttäytyneenä huoneestaan, hoidat nuorta itsemurhaa yrittänyttä luoden hyvän hoitosuhteen ja sitten parin kuukauden kuluttua luet hesarista kuolinilmoituksen, joudut hoitamaan kenties lapsensa murhannutta ja puhdistat tämän kynsien alta lapsen verta, olet vaarassa joutua itse tapetuksi tai vahingoitetuksi psykoottisen potilaan toimesta, sinua heitellään huumepiikeillä, päällesi heitetään täysi virtsapullo, potilas jahtaa hoitajia lasinpala kädessään viiltäen ketä ehtii, saat huudot, uhkailut tai jopa tappouhkauksen kiihtyneiltä omaisilta, työkaverit voivat olla v-ttumaisia ja saatat joutua työpaikkakiusan kohteeksi. Nämä kaikki kuvailemani tapaukset ei siis ole sattuneet sentään omalle kohdalle, mutta valtaosa niistä valitettavasti on<span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">. </span></div></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><br></span></div><div><font face="Helvetica Neue Light, HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif">Terveydenhoitajan työ ei sekään ole aina "rauhallista" eräs ohjaajani kertoi kuinka pienelle pojalleen rokotetta ottamaan tullut isä oli pahoinpidellä hänet kimpaantuessaan kun toimenpide ei mennyt kuten piti. Terveysasemilla narkkarit voivat olla hyvinkin aggressiivisia ja uhkailevia, puhumattakaan mitä päivystyksessä voi tulla vastaan. Lohduttomia ovat myös tilanteet kun vauvan sydänääniä ei kuulu neuvolatarkastuksessa, vanhemmat ovat kenties vuosia yrittäneet pienokaistaan ja käyneet kaikki mahdolliset hoidot, mitkään lohdutuksen sanat eivät siinä tilanteessa auta. Joskus mietin miten aborteissa avustavat selvytyvät työstään, katsella niitä pieniä runneltuja jalkoja ja käsiä. Tai palomiehet, muistan elävästi kuinka jossain koulutuksessa palomies kertoi halanneensa tuntikausia ulkona pakkasessa perheensä menettänyttä isää, keittiön palovaroitin oli otettu viikkoa aiemmin lettujen paiston vuoksi alas. </font></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><br></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Miten näitä tavattoman vaikeita työn aiheuttamia tunteita voi sitten käsitellä? Siihen kun tietäisi vastauksen! </span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><br></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Itselle auttaa puhuminen parhaiten, yksinkertaisesti asian läpikäyminen kollegoiden kanssa yhä uudelleen ja uudelleen. Puhuminen on vaan niin terapeuttista, kuten myös itkeminen jos siltä tuntuu, let it come out! Ulkopuoliset myös näkevät usein asian eri valossa ja valavat uskoa ettet olisi voinut tehdä siinä ja siinä tilanteessa mitään muuta. Mua liikutti myös pomolta saatu rohkaiseva tekstari kun hän pahoitteli tapahtunutta ja tiedusteli miten jaksan ja haluanko jutella tapahtuneesta. Pomo ei ollut edes töissä mutta vakavista tapahtumista näköjään heillekkin ilmoitetaan vaikka olisi vapaapäivä. Tämä viesti merkitsi mulle todella paljon ja hän myös muistutti etten syyttäisi itseäni koska todellakaan tapahtuma ei ollut kenenkään yksittäisen henkilön syytä. Ihanaa että mulla onkin hänen kaltainen pomo! </span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><br></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Kirjoittamisesta on tullut myös tullut mulle tärkeä tapa käydä läpi jotain traumaattista, siksi tulin tänne blogiin kirjoittamaan tuntemuksiani auki. Vaikka epätoivossa olisi helppo vatvoa päiväkausia niin yksi kertainen komento "lähde ulos" toimii niin vaikealta kun se tuntuisikin sillä hetkellä. Poikaystävä nimittäin pakotti mut ihmisraunion ylös nyyhyttämästä sängystä. Reipas kävelylenkki raikkaassa ilmassa lähikauppaan ja pohtimaan mitä margariinia, mehuja tai hedelmiä ostetaan, mikä olikaan se hyvä vessapaperi mitä ostettiin viimeksi ja naureskeltiin sille episodille kun haksahdettiin ylikalliiseen "luksustuotteeseen" aloe vera vessapaperiin joka oli niin liukasta että sen käyttämisestä ei meinannut tulla mitään ja haisikin kamalalle, heitettiin lopulta rullat pois! Lohdullista on myös että mun kaksi parasta ex kollegaa tuli eilen illalla Suomesta meille tänne Lontooseen viettämään perinteeksi tullutta tyttöjen pikkujouluviikonloppua. Voi sitä helpotuksen määrää kun saa jutella myös ihan suomeksi mieltä painavista jutuista ja pitää tietysti myös hauskaa. Odotan jo innolla että pääsen kohta kokkaamaan likoille pitkän kaavan mukaan aamupalaa ja sitten suuntana Sky Garden ja muut Lontoon hulinat. </span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><br></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Hoitajan työ on kyllä joskus suoraan sanottuna perseestä, paljon se ottaa mutta paljon myös antaa (ainakin haluan uskoa niin)! Miten te muut käsittelette työn aiheuttamia traumoja tai vaikeita tunteita? Vai kärsittekö moisista?</span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgaKinDFw0kFCqG4reiH6Hyitogichdh3LxjY0MZDt7aKQDbdXmykl_09yIcUvs8x4kF_tJ7WhXvJt0aSQS2OS2QSgvF1bU5cFKpop2kpVTzNoeJT4YhFKd3T7C4xzbx4XjDoFoAkKUzI4r/s640/blogger-image-1296893845.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgaKinDFw0kFCqG4reiH6Hyitogichdh3LxjY0MZDt7aKQDbdXmykl_09yIcUvs8x4kF_tJ7WhXvJt0aSQS2OS2QSgvF1bU5cFKpop2kpVTzNoeJT4YhFKd3T7C4xzbx4XjDoFoAkKUzI4r/s640/blogger-image-1296893845.jpg"></a></div><br></span></div>Annahttp://www.blogger.com/profile/18319215840394512457noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-1070083381552303987.post-61115996084108213852015-11-09T12:09:00.001+00:002015-11-15T14:27:09.954+00:00Miten päädyin sairaanhoitajaksiTämä on nyt sitten vähän niinkuin toivepostaus, joku kun kyseli kommenteissa miten päädyin sairaanhoitajaksi ja että kertoisin urastani Suomessa. <div><div class="separator" style="clear: both;"><div class="separator" style="clear: both;"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjd2U0exqPcVBKEU9c9Qx2E-P7RYRFiJ_oTO_5-JPXNgIVofXuKaQoHweZ4fGzXJaoUYWT1ZJFmDoavRZPrH6o6GUASN3weAqj-eI-fYBTSTbRuB1e5lJUNH0kzA8WU5UupGtX9vKKewAxJ/s640/blogger-image-1394672299.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjd2U0exqPcVBKEU9c9Qx2E-P7RYRFiJ_oTO_5-JPXNgIVofXuKaQoHweZ4fGzXJaoUYWT1ZJFmDoavRZPrH6o6GUASN3weAqj-eI-fYBTSTbRuB1e5lJUNH0kzA8WU5UupGtX9vKKewAxJ/s640/blogger-image-1394672299.jpg"></a></div></div></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Voisi sanoa että päädyin alalle vähän niinkuin vahingossa. Sairaanhoitajan ammatti ei nimittäin juuri käynyt mielessä lukioaikana, nuorena ja naivina suunnitelmanani oli pyrkiä yliopistoon lukemaan psykologiaa, sosiologiaa tai jotain muuta "hienoa". Jossain vaiheessa kuitenkin valkeni että psykologiaa on vähintäänkin yhtä vaikea päästä lukemaan kuin lääkikseen (enkä koskaan ole ollut matikka/kemia/nero tai nyt mikään muukaan nero). Lukiossa kukaan ei missään vaiheessa edes tuonut sairaanhoitajan ammattia esille eikä ammatinohjaussessioissa/luennoilla tähän ammattiin rohkaistu, kai lukiolaisten sitten odotettiin pyrkivän ns. akateemisille aloille. </span></div><div><div><br></div><div>Lukion jälkeen matkustelin ja työskentelin puolisen vuotta perheeni kukkakaupassa. Jatkokoulutuksen suhteen en ollut mitenkään varma, ei tullut "ahaa-elämyksiä" ja kävin pari kertaa työkkärissä työpsykologilla juttelemassa ja testeissä. Tuolloin taisin ottaa ekaa kertaa puheeksi hoitoalan. Olin ollut joskus yläasteella TET-harjoittelussa vanhainkodissa ja tykkäsin siitä kovasti. Työkkärin täti sanoi että testien perusteella mulle ei sopisi sairaanhoitajan tasaisen toistuva työ (mikä ei todellakaan pidä paikkaansa, tässä työssä jos missä jokainen päivä on erilainen). Hän kannusti mua hakemaan opiskelemaan yhteiskuntatieteitä, sosiaalityötä tai toimintaterapiaa, hän sanoi näkevänsä mut esim. tekemässä työtä maahanmuuttajien sopeuttajana. Lukiohäiriön vuoksi kävin myös puolisen vuotta neuropsykologin vastaanotolla (kiitos äitini joka halusi ottaa kaiken irti vakuutuksestani). Tämä ihana naisihminen varoitteli mua hoitoalasta ja sanoi muistaakseni ettei alalle kannata missään nimessä hakeutua koska burn out on niin yleistä. </div><div><br></div><div>Oma äitini sitten ehdotti ekaa kertaa hoitoalaa ja muistutti kuinka hänen Hilkka tätinsä oli kovin ammattiylpeä sodassakin auttanut sairaanhoitaja. Hilkka oli jossain vaiheessa sairastunut tuberkuloosiin ja tuohon aikaan hoitona käytettiin keuhkopussin puhkaisua! Äiti kannusti hakemaan sairaanhoito-opistoon ja muistutti kuinka sairaanhoitaja on arvostettu ammatti ja töitä riittää. Ajattelin tuolloin että en kyllä kestäisi sairaalatyötä tai edes sitä sairaalojen hajua... </div><div><br></div><div>Jokin alassa kuitenkin kiinnosti ja muistin kuinka olin joskus lapsena miettinyt kouluterkkarin työtä. En tuolloin edes tiennyt että terveydenhoitajilla on sairaanhoitajan pohjakoulutus. Sitten syntyi ajatus: Minä haen terkkariksi "siistiin sisähommaan" missä ei tarvitse työskennellä sairaalassa! Ensimmäisenä valintana hakupapereissa mulla oli kuitenkin työkkärin tädin ja neuropsykologin ehdottama toimintaterapeutti. Pääsykoe oli kolmivaiheinen: vaativia kirjallisia tehtäviä ja haastavia laskuja, psykologin haastettelu ja opettajan haastattelu. Tuolloin tajusin että mulla ei oikeesti ollut edes juuri hajua mitä toimintaterapeutti tekee! Haastettelussa opettaja näytti vessanpytyn kuvaa ja kysyi miten tämä kuva liittyy toimintaterapeuttiseen prosessiin. Olin ihan monttu auki! Tämä kyllä kertoi miten epäkypsä olin tässä vaiheessa, nyt voisin puhua vessanpytystä ja sen käyttöön liittyvistä apuvälineistä vaikka puoli tuntia. Sain varmasti kaikkien aikojen huonoimmat pääsykoepisteet, muistaakseni jotain 12/50 ja sisäänpääsyyn olisi vaadittu tyyliin vähintään 42 pistettä! </div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhy01dnsfmUfwcXkAszcrDOZLDDcpm2vrr7eVG5BrKsPFMxgvY_21eTzPuTBr2nEv6H4gk_qA9cN47kGQTVACIxKoykcHF-_pYF6C4OvyxfyUMHUslz1ZoLxXFIWdazefpmMz8tzc_f2hOF/s640/blogger-image-1744065591.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhy01dnsfmUfwcXkAszcrDOZLDDcpm2vrr7eVG5BrKsPFMxgvY_21eTzPuTBr2nEv6H4gk_qA9cN47kGQTVACIxKoykcHF-_pYF6C4OvyxfyUMHUslz1ZoLxXFIWdazefpmMz8tzc_f2hOF/s640/blogger-image-1744065591.jpg"></a></div></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Tuohon aikaan Stadian eli nykyinen Metropolia (kuva yllä) pääsykokeet hoitoalan puolelle oli onneksi helpot ja pääsin ekalla yrittämällä opiskelemaan terkkariksi! Koe kun oli rasti ruutuun koe missä kysyttiin lähinnä eettisiä kysymyksiä. En ollut edes lukenut pääsykoekirjaa "hoitotyön etiikka" kokonaisuudessaan ja muistan miettineen pääsykoeaamuna että mitä jos jäisinkin vain nukkumaan, olin muistaakseni ollut baarissa edellisenä iltana ja todenäköisesti olin myös krapulassa pääsykokeessa. Jos hoitotyön koe olisi ollut biologiaa ja kemiaa kuten tänä päivänä(?) niin en olisi varmastikkaan päässyt sisään! Tuntuu hassulta että paljon paljon minua nuoremmat valitsevat hoitoalan jo peruskoulun jälkeen hakeutumalla lähihoitajiksi, niin nuorena kun luulisi olevan vaikea päättää "mitä haluaa tehdä isoma". Toisaalta lähihoitajan työ on loistava pohja sairaanhoitajiksi haluaville ja kyllä sen varsin pian huomaa onko oikealla alalla, hoitoala ei todella ole kaikkia varten. Minua lämmittää ja lohdittaa että jo menehtynyt isäni oli erityisen ylpeä että valitsin hoitajan uran. Hän oli aivan tohkeissaan kun kävin erään kerran Meilahdessa katsomassa häntä osastolla sairaanhoitajan vaatteissani. </span></div><div><br></div><div>Olin aivan vakuuttunut kouluun päästessä että musta tulee terkkari enkä missään tapauksessa halua työskennellä sairaalassa (toki tiesin että sairaalaharjoittelut ovet edessä). <span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Jälkeenpäin ajateltuna, kuinka naivia ajattelua, varsinkin kun en ole päivääkään työskennellyt oikean terkkarin hommissa! En vaikka eräs harjoitteluni ohjaaja terkkari soitti jopa äidilleni koska halusi mut niin kovasti töihin Viiskulman terveysasemalle. Totuushan oli että jo mun eka sairaalaharjoittelu "käänsi kelkkani". Kypsymisprosessi hoitajaksi ja muutenkin aikuiseksi alkoi: Tajusin että osastotyö ja tiimimeininki on todennäköisesti paljon enemmän mun juttu kun yksin terkkarin kopissa kökkiminen. Alla olevassa kuvassa muuten harjoiteltiin tunnistelemaan mahdollisia rintasyövän aiheuttamia patteja. </span></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMmX83CuegoDchFEhM0brWt-ny9QN4j-6Ahh_GLYkQBK5LPpFVLPCbRZjlK8Gy3qnH-0ofoVJ-u6feZ6D67PXVTC5o0heK-PkaOUep2saMjKJF7L9UpK4prwHq5eH6gwfLppeeN9hmL2Ze/s640/blogger-image-1771896106.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMmX83CuegoDchFEhM0brWt-ny9QN4j-6Ahh_GLYkQBK5LPpFVLPCbRZjlK8Gy3qnH-0ofoVJ-u6feZ6D67PXVTC5o0heK-PkaOUep2saMjKJF7L9UpK4prwHq5eH6gwfLppeeN9hmL2Ze/s640/blogger-image-1771896106.jpg"></a></div></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Harjoittelut äitiysneuvolaan, terkkariasemille ja kouluun vaan vahvistivat tätä teoriaa, en kokenut terkkarin työtä laisinkaan omaksi. Etenkin neuvolan hullu työtahti oli järkytys. Monilla asiakkailla oli sosiaalisia ongelmia ja yhdessä pohdittiin miten raskaana oleva 17v söisi jotain muuta kun irtokarkkeja kaikilla aterioilla (muuhun ei ollut rahaa). Mua suretti myös parikymppisen loppuunpalaneen lestadiolaisäidin kohtalo: jaloissa pyöri vauva, kaksi vilkasta taaperoa ja uusi vauva parhaillaan tulossa (ja ties kuinka monta tulevaisuudessa lisää). Nuorella masentuneella äidillä ei todellakaan näyttänyt riittänyt voimavaroja suurperheen pyörittämiseen (vaikka kotona kävi kuinka neuvolan järjestämiä apupalveluita). Vauvan sydänääniä kuunnellessa hänen äidin ilme ei värähtänytkään, hän ei myöskään jaksanut komentaa tai edes katsoa taaperoitaan jotka riehuivat ympäri huonetta. Olin innoissani kun vedin ensimmäisen raskaana olevan ensikäynnin ja ohjasin erästä tulevaa äitiä ja kyselin raskauden aiheuttamia tuntemuksia. Kaikki meni mielestäni hyvin ja välillämme oli äidin kanssa hieno vuorovaikutus. Ohjaaja vain huokaili että käytin aivan liikaa aikaa koska vielä on kirjaaminen edessä ja seuraava asiakas on odottanut käytävällä jo 10min. Huokaus. Silloin ajattelin että en kyllä ala tekemään tätä hommaa niin tiukassa aikataulussa!</span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><br></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Terveysasemalla taas oli järkytys kuinka moni tuli jo huoneeseen itkien tai sitten itsemurhaajatuksissa, työ oli jälleen enemmän ihmisten sosiaalisten ongelmien ratkaisia kun "hoitamista" ja työtahti jälleen kerran hirmuinen, tuntui ettei kenenkään asioihin ollut aikaa paneutua. Tuntui julmalta ohjata yksinäistä lievästi ylipainoista 2 tyypin diapeetikkovanhusta syömään terveellisemmin ja välttämään herkkuja kuten ohjaaja opasti vieressä, olisin vaan halunnut sanoa että syö kahvin kanssa sitä pullaa, ota toinenkin ja yritä nauttia loppuelämästä! Se riittämättömyyden tunne terveysasemalla oli jotain erilaista kun sairaalassa, jossa sentään tuntuu että voi ihan tosissaan vaikuttaa potilaan vointiin ihan konkreettisesti... ja mikä parasta, aina tulee seuraava vuorolainen jatkamaan hommaa ja ratkaisemaan ongelmia. </span></div><div><br></div><div>Keikkailin koko opiskeluajan eri keuhko-osastoilla Meilahdessa (olin siellä ekassa työharjoittelussa) ja sinne myös jäin töihin heti valmistuttuani. Keuhko-osasto olin työnä varsin haastava ja eri keuhkosairaudet tulivat tutuiksi: COPD, astma, erilaiset keuhkofibroosit, erilaiset keuhkosyövät... Moni kärsi pahasta hengenahdistuksesta eikä ollut yksi tai kaksi kertaa kun potilas kuoli kesken vessareissun! Parin vuoden aikana opin näppäräksi perushoitotyössä ja tämähän on koko sairaanhoitotyön pohja. Tein ilomielin keikkaa joulut, pääsiäiset ja viikonloput (ja myöhemmin kärsin maksamalla kaikki opintotuet korkojen kera takaisin ja jouduin jopa ottamaan opintolainan näiden takaisinmaksuun, oma vika kylläkin). Ihon tarkkailut, painehaavat, erilaiset avustustekniikat ja apuvälineet tulivat "perushoitajavuosina" tutuiksi.</div><div><br></div><div>Potilaisen kanssa kommunikointi oli ihan parasta ja kuuden hengen miesten potilashuoneessa naurettiin joskus ihan kippurassa ja yhteishenki oli huima (vaikka yöllä kukaan ei nukkunut kun joku kuorsasi aina niin että ikkunat tärisivät). Naisten kuuden hengen potilashuone oli taas usein painajainen josta ei päässyt pois, naiset kun osaavat olla paljon vaativampia ja kateellisia. Aina kuului jostain "minulle myös, minäkin haluan että jalat rasvataan", "hoitaja minä en ole saanut vielä huomiota", "hoitaja kukaan ei ole leikannut kynsiäni viikkoihin"... </div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgx5v5AVAAdOUmw_fBPnjNAeHoVsAH_kxJVub7ivHN0voKC0x82nHAJuywHDltDanXoBYJE09DycEfQw83oN-N_ceUObSF9LxFoIyaYzWf_phb6FtXP_1lq1Az-KVnyKKpq38aDzT0olEkW/s640/blogger-image-707774030.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgx5v5AVAAdOUmw_fBPnjNAeHoVsAH_kxJVub7ivHN0voKC0x82nHAJuywHDltDanXoBYJE09DycEfQw83oN-N_ceUObSF9LxFoIyaYzWf_phb6FtXP_1lq1Az-KVnyKKpq38aDzT0olEkW/s640/blogger-image-707774030.jpg"></a></div></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Ensimmäinen kesä vastavalmistuneena hoitajana oli kyllä katastrofi (joskin ammatillisesti tärkeä), jokin meni pahasti pieleen työvuorosuunnitteluissa ja välillä olin ainoa sairaanhoitaja osastolla kun muut olivat lomalla. Vastuullani oli koko 24 paikkaisen osaston pillerit, iv lääkkeet sun muut sairaanhoitajan hommat. Onneksi apuna oli kokeneita perushoitajia, muuten olisin varmaan saanut sydänkohtauksen siinä stressissä. Ei auttanut kun soitella muiden osastojen hoitajille ja kysellä neuvoa jos tuli tiukka paikka. Purskahdin eräänä viikonloppuna itkuun kun ylilääkäri tuli katsomaan aamuksi määrättyjä keuhkokuvia joita ei ollu otettu koska en tiennyt että lähetteet täytyy muuttaa tietokoneella päivystyslähetteiksi. Tämä hienotunteinen lääkäri lohdutti minua suunnilleen näin: "Anna kun etsit sairaanhoitajaa osastolta niin sinun ei tarvitse kun katsoa peiliin, luota itseesi, pärjäät kyllä varmasti". Tämä kesä olikin aikamoinen tulikoe jonka ainaka opin todella ottamaan vastuuta ja ymmärsin mitä sairaanhoitajan työ on kaikessa ihanuudessa ja kamaluudessaan. Parasta oli potilaiden kiitollisuus, nähdä kun joku paranee silmissä taikka sitten onnistunut saattohoito, jossa potilas sai kuolla rauhallisesti omaisten ympäröimänä. Onneksi keuhko-osastolla osattiin saattohoitaa, tehtiin ajoissa DNR-päätökset ja morfiinia annettiin suoraan suoneen aina kun tarvetta. Täällä Englannissahan ei ikinä anneta morfiinia suoneen osastolla, ainoastaan sc pistoksin. Monet potilaat myös elvytetään (lopputulos kuitenkin varma kuolema) koska DNR päätöksiä ei osata tehdä ajoissa toivottomassakaan tilanteessa. Surullista. Toisaalta täällä Englannissa olen törmännyt moniin todella sairaisiin jotka eivät missään nimessä halua DNR päätöstä vaan itse toivovat elvytystä jos sellainen tilanne tulee eteen. Kulttuurierot näissä jutuissa ovat kyllä valtaisat (ei tietenkään voi yleistää mitään, jokainen on yksilö). </span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbtEEnIvTs4JmDDXOAWhJ12zNmwsfeqL5IbDA-wug-8IWgsNNSGYs6IPH3UbRqWD1gBnCL-SlQcTCZWhyi6PSCpY_gbEmQ05nrVfNbXbPGhibdNyWJ2ybv846Wme1OFFP8kjvhyphenhyphenSpSNqod/s640/blogger-image-1089843046.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbtEEnIvTs4JmDDXOAWhJ12zNmwsfeqL5IbDA-wug-8IWgsNNSGYs6IPH3UbRqWD1gBnCL-SlQcTCZWhyi6PSCpY_gbEmQ05nrVfNbXbPGhibdNyWJ2ybv846Wme1OFFP8kjvhyphenhyphenSpSNqod/s640/blogger-image-1089843046.jpg"></a></div></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Palataan kuitenkin takaisin Meilahden vuosiin... Tuttu hoitaja oli töissä infektio-osastolla ja kiinnostuin kovasti infektiosairauksisra/trooppisista sairauksista erikoisalana. Infektio-osastoilla henkilökuntamiehitys on yleensä myös parempi ja tämäkin osaltaan rohkaisi hakemaan vakipaikkaa 2010 luvun paikkeilla. Tein pari keikkavuoroa infektioille ja uskalsin laittaa hakemuksen...Pian olin allekirjoittamassa ensimmäistä vakituista työsopimusta (keuhkoilla tein valmistuttuani äitiysloman sijaisuutta). Meilahden ja Auroran infektio-osastot tulivat hyvin tutuiksi 3 vuoden aikana. Infektioissa erikoisalana kiehtoi että potilaiden tila oli välillä kuin suuri mysteeri mitä eri erikoisalan lääkärit yrittivät ratkaista, useimmiten onnistuneesti. Erilaiset trooppiset taudit kuten melioidoosi, malaria, erilaisen loiset ja madot olivat mielenkiintoisia. Joskus ihmeteltiin jotain matoa purkissa oikeen porukalla! Työn ohella opiskelin Helsingin Yliopistossa 1/2 vuoden kurssin Kehitysmaalääketiedettä. Toimin myös osaston elvytysvastaavana ja kävin vanhalla kirralla persoonallisen Leila Saaren elvytys- ja simulaatiokursseilla. Suosittelen lämpimästi jos on mahdollisuus osallistua! Alla olevassa kuvassa olen vetämässä elvytyskoulutusta -joka meni kyllä aika levottomaksi :D </span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPvUR2Kh47q636PugGYUp0Ou847XQDBVputYfORPermjcenxladx-1RMUyVIBvEjSwH7bxwe-r8PgjFW8h_MVeucl4SssYTkkYlwPJfl61bNORvkQnSGRVWcBwBv1inU4E-j-bHe7PD2oa/s640/blogger-image-1886088555.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgPvUR2Kh47q636PugGYUp0Ou847XQDBVputYfORPermjcenxladx-1RMUyVIBvEjSwH7bxwe-r8PgjFW8h_MVeucl4SssYTkkYlwPJfl61bNORvkQnSGRVWcBwBv1inU4E-j-bHe7PD2oa/s640/blogger-image-1886088555.jpg"></a></div></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Mielessä kyllä alkoi kylläkin kyteä parin vuoden jälkeen että mitä kaikkia muita erikoisaloja en ole vielä nähnyt, pohdin työtä päivystyksessä, teholla, päiväklinikoilla... Loistava työilmapiiri osastolla, ihana esimies, vaikutusmahdollisuudet työvuoroihin, antoisat vastuutehtävät ja upouusi hieno kolmiosairaala painoivat paljon vaakakupissa ja mietin että tästä paikasta jään varmaankin eläkkeelle. Uskon vakaasti että olisin edelleen samassa paikassa töissä jos tuo vieressä kuorsaava englisman ei olisi sekoittanut mun päätä! :) </span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><div class="separator" style="clear: both;"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbMqiSGczocyr8TezyWIsKzqydIuslLV8TLCETslyXRdTLsDRhDKypg_lWxPkE0Ve9OFQky9nHNL7WsViE0iboASSNpnRuGjgCu9waYlruIeOtGvgKtaSs1ruOPekvPuhDRO5Nhu0yvnNv/s640/blogger-image--1594467032.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgbMqiSGczocyr8TezyWIsKzqydIuslLV8TLCETslyXRdTLsDRhDKypg_lWxPkE0Ve9OFQky9nHNL7WsViE0iboASSNpnRuGjgCu9waYlruIeOtGvgKtaSs1ruOPekvPuhDRO5Nhu0yvnNv/s640/blogger-image--1594467032.jpg"></a></div></div></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Joskus tosissaan mietin josko hakisin teholle töihin oppimaan uutta, mutta keskusteltuani kollegoiden kanssa tulin siihen tulokseen että yhden potilaan kanssa nyhvääminen ei ole mun juttu. Potilaat teholla ovat usein myös tajuttomia eikä kommunikaatiota välttämättä juuri ole koska usein heti kun potilaan tila kohenee niin osastopaikka kutsuu. Eräs hoitaja kertoi kuinka purskahti itkuun toista viikkoa intuboituna ollutta potilasta pestessä, koska mitään kommunikointia potilaan kanssa ei ollut, kuin olisi nukkea pessyt. Hän koki työn valtavan yksinäiseksi ja palasi sittemmin osastotöihin. Tehotyö on myös hyvin teknistä ja laitteita on paljon, ala onkin enemmän miesten mieleen. En koskaan ole tykännyt säätää koneiden ja monitorien kanssa säätämisestä. </span></div><div><div style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><br></div><div style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Työ päivystyksessä on taas yksi aina mielessä kytevä juttu ja harmittaa ennen ikinä päässyt harjoitteluissa kokemaan sairaalapäivystykseen sykettä. Jossain vaiheessa kuvittelin haluavani sairaanhoitajan työssä nimenomaan "actionia, draamaa, verta ja suolenpätkiä" mutta toisaalta kokemus on osoittanut että kammoksun tällaisia tilanteita. Toki tiedän mitä tehdä ja kuinka toimia akuutissa tilanteessa mutta en koe näitä tilanteita mitenkään mukavaksi tai antoisiksi. Joka ikinen elvytys missä olen ollut mukana on jäänyt jossain määrin traumaattiseksi kokemukseksi. Olen valitettavasti vähän sellainen tyyppi vielä vuosienkin jälkeen että etsin aina syytä itsestäni. Jos kun jouduin tekemään valituksen lääkärin toiminnasta (joka ei useista soitoista huolimatta tullut katsomaan potilasta tarpeeksi nopeasti yms) niin tunsin huonoa omatuntoa koska tiesin että lääkäri joutuu ongelmiin (joskin aiheellisesti). </div><div style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><br></div><div style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Toivoin usein että minusta löytyisi enemmän "kovuutta" ja kykyä asettaa asiat isompiin mittakaavoihin, ei aina etsiä syitä itsestä. Minulle on kuitenkin vuosien varrella kehittynyt varsin vahva ammatti-identiteetti ja tiedän olevani pohjimmiltani hyvä ja empaattinen hoitaja. Heikkouksiani ovat stressaaminen ja "sähellys", näitä piirteitä olen onneksi kuitenkin oppinut hallitsemaan vuosien varrella. Toivoisin olevani enemmän pitkäjänteinen, rauhallinen ja olla ottamatta asioita liian henkilökohtaisesti.</div><div style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Alla oleva kuva napattu jouluaattona töissä, vuosi ehkä 2011?</div><div style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKRtHPnttwZI-kLKJ7K_cbwuBsCCrz10YnNKGc1eb1jBrOiwK_qxTx_vtOl5UJfHxTjnz_CArr4qyrOEh-1QKpbRZl5x4a8cOlPD6QLhf840QMyfIKANZNhcl0Jw5NDVQIq8AEt5lEUhSq/s640/blogger-image--1509584664.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhKRtHPnttwZI-kLKJ7K_cbwuBsCCrz10YnNKGc1eb1jBrOiwK_qxTx_vtOl5UJfHxTjnz_CArr4qyrOEh-1QKpbRZl5x4a8cOlPD6QLhf840QMyfIKANZNhcl0Jw5NDVQIq8AEt5lEUhSq/s640/blogger-image--1509584664.jpg"></a></div></div><div style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Esimerkki löytyy läheltä... Viimeviikolla purskahdin itkuun kesken pirun kiireisen työpäivän. Olin viettänyt päivän (ja edellisen päivän) enemmäkseen 1-1 hoitajana tehopaikkaa odottaneen todella sairaan potilaan kanssa ja olin nälkäisenä, janoisena, väsyneenä ja pissahädässä tekemässä jotain kymmenettä lääkeliuosta potilaalleni lääkehuoneessa kun osaston house keeper alkoi kiroilemaan mulle päin naamaa koska olin muuttanut yhden neulaboxin paikkaa hyllyssä (hän oli laittanut boxin ylimmälle hyllylle mihin en ylety ja niitä neuloja käytetään yli sata päivässä)! Tavallisesti olisin kohauttanut olkapäätä, mutta nyt tilanne meni vaan yli sietokyvyn ja purskahdin itkuun. Ei tarvitse varmaan erikseen mainita että olen myös aika herkkä tyyppi enkä kestä jos mulle ollaan ilkeitä (muistattehan mun lohduttomat postaukset ekasta niiden brittipaikasta noita-akka hoitajien keskeltä)! Pomo sattui paikalle, otti mut syleilyynsä ja nyyhkytin siinä sitten hänen olkapäätään vasten muutaman minuutin purkaen kaiken pahan olon ja turhautumisen. Pomo myös tuomitsi house keeperin epäasiallisen toiminnan ja piti tälle puhuttelun. Vähän kyllä nolotti mun reaktio ja totaalinen "mental break down". Vartti myöhemmin olin kuitenkin koonnut itseni ja täysissä voimissa, annoin lääkkeet sairaalle potilaalle, otin verikokeet, mittasin vitaalit ja virtsamäärän, toistin sydänfilmi ja siirsin hetken päästä potilaan onnistuneesti teholle lääkäreiden kanssa, annoin monimutkaisen hand overin tehohoitajille, lohdutin omaisia ja ohjasin siinä sivussa ensimmäisen vuoden opiskelijaa (edelleen nälässä, janossa ja pissahädässä). Päivän päätteeksi mentiin parin ihanan kollegan kanssa pubiin burgerille purkamaan päivän tapahtumia, olo kyllä keveni kummasti! Ihanat työkaverit ovat todellakin voimavara kaiken hullunmyllyn keskellä <3. Eikä ole sairaanhoitajan työ muuten ainakaan tylsää ja yksipuolista!</div></div><div style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><div class="separator" style="clear: both;"><br></div></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Kaikki muut mun vanhat terkkari luokkakaverit ovat tällä hetkellä terkkarin päivähommissa, kuka koulussa tai muissa oppilaitoksissa, kuka terveysasemalla, kuka työterveyshoitajana, kuka neuvolassa ja kuka yksityisellä firmalla. Vain yhden tiedän olevan muissa kun hoitsun hommissa. Ainiin ja yksi rohkea jatkoi opiskelemaan hoitotieteitä. Onnea ja menestystä kaikille heille ja kiitos yhteisistä vuosista, en hetkeäkään kadu että opiskelin terkkariksi kaikkien näiden mahtavien tyyppien kanssa. Musta tuli siis vähän nii kuin luokan "musta lammas" ja jäin töihin tavallisen sairaanhoitajan hommiin sinne pahanhajuiselle osastolle mihin en ikinä halunnut! Mitä tästä opimme... NEVER say never! ;-) </span></div></div><div><br></div><div>Miten te muut hoitajat löysitte alalle ja oletteko olleet tyytyväisiä uravalintaan?</div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1Z8FGM_661s5-nC5M5G1SEHuyAaD0KKJr-yCzkDgznW5ENBl1xnFiVgLVYUFnW9-EXPNOwDDGke5LAtVeEQyFk56_Fp5-ANMsd4o3R6fWYuK3rMhmbnxLZISuARnRGcsYoS2XQJ1OiBV2/s640/blogger-image-1565650456.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1Z8FGM_661s5-nC5M5G1SEHuyAaD0KKJr-yCzkDgznW5ENBl1xnFiVgLVYUFnW9-EXPNOwDDGke5LAtVeEQyFk56_Fp5-ANMsd4o3R6fWYuK3rMhmbnxLZISuARnRGcsYoS2XQJ1OiBV2/s640/blogger-image-1565650456.jpg"></a></div>Tämä selfie on napattu työpaikan vessassa kun olin vielä suhteellisen freesinä ennen 13h työvuoroa (jälkeen kuva muistuttaakin sitten zombieta)! </div></div>Annahttp://www.blogger.com/profile/18319215840394512457noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-1070083381552303987.post-1529655922630935432015-11-09T06:00:00.001+00:002015-11-09T12:12:21.857+00:00Isiä ikävä<span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Eilen juhlittu Isänpäivä on vetänyt viimeiset pari vuotta mieleni hiljaiseksi. Kun facebookin uutisvuoto täyttyy iloisista Isä-kuvista ja onnentoivotuksista niin samalla koen surua etten voi enää viettää aikaa oman Isini kanssa. Viimeyönä vieläpä eräs potilaani näytti aivan isältäni, vain silmien väri oli eri. Viivyttelin potilaan luona rupatellen, tuntui hetken kun olisin siinä Isin kanssa juttelemassa mukavia. Liikutuin myös aikalailla ja kyyneleet virtasivat poskile valtoimenaan heti kun poistuin huoneesta. </span><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);"><br></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Syyskuussa tuli kaksi vuotta Isin kuolemasta. En ikinä unohda sitä puhelua kun sisko soitti ja kehoitti istumaan alas. Olin muuttanut Lontooseen vain pari viikkoa aiemmin ja nyt jo tilasin raskain mielin lentoliput hautajaisiin. Muistan kun vähän puhelun jälkeen kävelin olohuoneeseen ja napsautin kattokruunun päälle jolloin yksi valaisimen viidesta lampusta poksahti rikki. Viisihenkisessä perheessämme oli kirjamellisesti nyt yksi vähemmän. </span><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);"><br></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Isi vietti lapsuutensa Tampereella. Isin isä kuoli kun Isi oli vasta 10-vuotias. Yksinhuoltaja äitini mummoni Eila kasvatti lapsensa parhaansa mukaan ja oli erityisen ylpeä kun Isäni pääsi vaikeuksien kautta ylioppilaaksi, tuohon maailmanaikaan se oli todella arvostettu juttu. Eila mummosta minulla on rakkaita muistoja, mutta valitettavasti hän kuoli syöpään kun olin vasta 5 vuotias. Olin niin pieni etten oiken ymmärtänyt kuolemaa ja muistan ihmetelleeni miksi kaikki itkivät hautajaisissa. Vasta muutaman viikon päästä kuolema konkretisoitui.<br></span><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);"><br></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Mieleeni tulvii paljon hyviä muistoja lapsuudesta. Tehtiin Isin kanssa aina sunnuntaisin autolla "sunnuntai rundeja" ja pelattiin Essolla hedelmäpelejä. Ihania muistoja on myös perheen yhteisiltä etelänmatkoilta, kävimme vähintään kerran vuodessa Kanarialla tai Kreikassa lomalla. Eräällä reissulla Isi oli erittisen ylpeä uudesta videokamerastaan. Yksi ratkiriemukas muisto onkin eläintarhasta (ehkä Teneriffalta) jossa isä kuvasi isoa leijonaa: yhtäkkiä leijona kääntyy häkissään ympäri, pyllistää ja valtava kusisuihku lentää suoraan Isin päälle ja kameran linssikin kastuu siitä kusesta märäksi. Videolla kuuluu muuten aikamoista kiroilua! Tälle episodille on naurettu vuosia vedet silmissä. Isi oli todellakin seuramiehiä, omasi erinomaisen huumorintajun ja nauratti aina kaikkia jutuillaan, etenkin siellä Esson baarissa. Mä omaksuin Isiltä kopioidun viihdyttäjän roolin myös jo lapsena ja kerroin Isin kavereille ja perhetutuille vitsikirjoista opeteltuja erityisen härskejä vitsejä joita en itse edes ymmärtänyt, muut saivat kyllä hyvät naurut! </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);"><br></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Isi myös repi varsin rankkaa mustaa huumoria hauturin työstään. Kun vanhempani tapasivat 70-luvulla niin Isä oli vielä mustepainotehtaalla töissä. Seurustelun myötä myös Isän työpainosta tarvittiin kuitenkin yhä enemmän Äitini vanhempien hautaustoimisto/kukkakaupassa ja työ tehtaalla sai jäädä. Isi muutti Tampereelta äitini vanhempien rintamamiestalon yläkertaan asumaan. Erittäin konservatiivisen ja jäykän vaarini kanssa ei kuulemma ollut aina helppoa tehdä töitä. Vaarilla oli tapana valvoa yöt puhelimen äärellä jos poliisit vaikka soittaisivat "keikasta". Tuohon aikaan perheeni haustaustoimisto oli ainoa keski-uudellamaalla päivystävä haustaustoimisto ja tuohon maailmanaikaan myös hauturit olivat aina mukana hakemassa kotiinsa kuolleita/kuolleena löydettyjä ihmisiä joten poliisi saattoi soittaa milloin vaan. Vaaria alkoi myös vaivata dementia ja parkinsonin tauti varsin varhaisessa vaiheessa ja hän mm. soitteli isälleni keskellä yötä harhoissaa että nyt on lähdettävä kaivamaan se ja se vainaja ylös haudasta koska poliisit käskivät tehdä oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen (näin oli joskus ihan oikeasti käynyt)! </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);"><br></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Vaari joitui pysyvästi terveyskeskukseen kun olin noin 5 vuotias. Hän jatkoi ironista kylläkin, "hauturin hommia" vielä terveyskeskuksen vuodeosastolla ja hoitajien mukaan hänet löydettin vähän väliä jonkun toisen potilaan jalkopäästä nostamassa potilaan jalkoja ilman ja kehottaen huoneeseen tullutta hoitajaa auttamaan toisesta päästä (hän luuli muita potilaita vainajiksi!). Vaari pääsi välillä kotilomalle mutta oli aivan sekaisin eikä tunnistanut meitä lapsenlapsia, jos pidimme yhtään meteliä niin vaari tuli tukistamaan (hän ei koskaan myöskään ollut erityisen lapsirakas). Hävettää myöntää mutta siskoni kanssa joskus leikimme vaarin kanssa "hippasta" jossa paukutimme kattilankansia yhteen aiheuttaen kamalan melun ja vihainen harhainen vaari lähti tietenkin jahtaamaan meitä tyttöjä kun juoksimme karkuun, hihkuimme "Varo se tulee"! Kamalia kakaroita olimme!</span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);"><br></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Palataan kuitenkin Isääni. Rankka työ jätti Isiin jälkensä. Aikoinaan ei ollut mitään ergonomisia laitteta vainajien kuljettamisiin ja nosteluihin ja Isiä vaivasi usein kovat selkäkivut, magneettikuva paljasti välilevyn pullistuman ja kulumia rangassa. Työ oli myös traumaattista kuten kaapia jonkun itsemurhaa tehneen aivojen jäänteitä katosta tai etsiä jonkun päätä raitelta palomiesten ja poliisien kanssa. Isä kertoi että uran raskaimpia juttuja oli haudata pieni lapsi. Erityisesti hänen mieleensä jäi nuori äiti joka oli kuollut 80-luvulla yllättäen istukan irtoamiseen, nainen oli viimeisillään raskaana ja odotti esikoista miehensä kanssa. Isä kertoi itkeneensä suorastaan ulvoen hautaustoimistossa menehtyneen naisen lohduttomien omaisten kanssa. Näitä juttuja ei kyllä varmasti voi ikinä unohtaa! Fyysisesti ja henkisesti raskas ura vei Isiltä voimia ja hän joi usein lonkeroa rentoutuakseen. Muistan jo lapsena ihmetelleeni tätä ja Isi totesi ettei mikään rentouta häntä niin kuin lonkero työpäivän jälkeen. Isi ei kuitenkaan ikinä juonut itseään humalaan meidän lasten nähden. </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);"><br></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Isi oli hyvin suojeleva kolmea tytärtään kohtaan ja hän kuskasi meitä autolla lukuisia kertoja milloin mihinkin menoihin ja haki yöllä kotiin. Kun koulumatkalla läheisellä ulkoilualueella havaittiin itsensäpaljastaja niin Isi lähti pesäpallomaila kädessä jahtaan paljastelijaa. Samainen pesäpallomaila kourassa hän oli myös odottamassa meitä bussipysäkillä jos joskus tulimme myöhään kaupungilta kotiin bussilla. Kun isosiskoni toi poikaystävänsä ensimmäistä kertaa kotiin näytille niin Isi vei sulhasehdokkaan makuuhuoneen kaapille ja alkoi esitellä aseitaan ja todeten "jos sitten satutat tytärtäni...". Siskoni miehen naama oli kuulemma näkemisen arvoinen!! </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);"><br></span></div><div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Isi oli viimeiset vuotensa hyvin sairas ja eikä elämänlaatu ollut kovin kummoista. Dramaattinen käänne oli aivoveritulppa joskus 2006 paikkeilla kun Isi sai halvausoireita. Jotain muuttui pään sisällä ja Isistä tuli masentunut. Hän rakasti lukea hesarin joka aamu kannesta kanteen mutta nyt parin viikon hesarit saattoivat kasaantua avaamattomina pinoon. Valitettavasti myös alko alkoi maistua yhä useammin. Juominen johti maksa ja munuaisvaivoihin tai ainakin pahensi olemassa olevia. Eräs yö äitini heräsi kovaan kolahdukseen ja löysi järkytyksekseen Isin makaamaasta verilammikosta keittiöstä. Yksi maksasta lähtevistä suolista oli puhjennut ja aiheutti yli kahden litran verenvuodon! Hemoglobiini oli jotai 40 (normaali miehillä noin 130). Oli suorastaan ihme että Isi selvisi tästä episodista. Valitettavasti alamäki oli kuitenkin vasta alkamassa. </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);"><br></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Isi inhosi olla sairaalassa letkuissa ja yritti eräänkin kerran karata pyjama päällä, hoitajat kärräsivät hänet kuitenkin takaisin osastolle parkkipaikalta missä hän oli yrittänyt hypätä taksiin. Isi myös huijasi henkilökuntaa että hänen on päästävä kotiin hoitamaan hänelle kovin kallisarvoista eläinkatrasta, joka on kotona oma onnensa nojassa, äiti kuitenkin valaisi hoitajia että hän kyllä asuu samassa taloudessa ruokkii kissat. Isi määrättiin tiukalle suolattomalle ruokavaliolle ja syy selitettiin tarkoin vedoten munuaisiin ja turvotukseen. Tämä ei Isiä paljoa kiinnostanut ja hän soitti usein sairaalasta ja pyysi ensimmäisenä tuomaan suolasirottimen! Kuten kaikki joilla on ollut alkoholisti lähipiirissä varmasti tietävät niin vaikka kuinka yritimme puhua järkeä että lopettaisit juomisen ja kuuntelisit lääkäreitä niin mikään ei mene perille tai muutu jos ei sitten itse halua muutosta... Tunneskaala seuraten vierestä kaikkea tapahtunutta vaihteli kyllä rakkaudesta vihaan ja suruun näiden vuosien aikana. Erityisesti nostan kyllä hattua äidilleni joka pysyi Isin rinnalla myötä ja vastoinkäymiset vaikka yhteiselo ei todellakaan ollut aina helppoa. </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);"><br></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Kissat olivat Isille kaikki kaikessa ja aina sängyssä hänen kanssaan oli kehräämässä vähintään kaksi kissaa, joskus jopa viisi: Leksa, Pirma, Havu, Käpy ja Tilli. Myös siskoni Ira koira joka sittemmin muutti vanhemmilleni asumaan oli Isille tärkeä kumppani ja toi paljon iloa elämään viimeisinä vuosina. Eläinten lisäkisi Isi rakasti Landcruiser maasturiaan jollaisia lähellä oli vuosien varrella useita, piti olla iso auto ja puskuri jotta "porot lentelevät" edestä pitkillä Lapin matkoilla. Isi rakasti käydä lapissa ja hänellä oli siellä myös pieni kultakaivos aikoinaan. Isi lottosi joka lauantai vakiorivillään ja uskoi ihan tosissaan että saa vielä joskus 7 oikein. Siskoni taitaa vieläkin pelata Isin numeroilla... </span></div></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);"><br></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Viimeisinä hetkinä siskoni oli Isin luona sairaalassa ja yritti pitää happinaamaria paikoillaan jota Isi kiskoi naamaltaan viimeisillä voimillaan. Tämä oli yksi monista sairaalajaksoista mutta nyt munuaiset olivat tiltanneet lopullisesti. Isin viimeiset sanat olivat jotakuinkin "jättäkää jo perkele rauhaan". Maija soitti iphonelta Isin lempikappaleita, ne tuntuivat onneksi rauhoittavan. Sitten tuli se viimeinen pitkähengenveto... ja hiljaisuus. Valtava suru mutta samalla myös helpotus, kärsimys oli nyt ohi. Onneksi kaikki kävi lopulta niin nopeasti ajattelin jälkeenpäin. Hoitajana tiedän että mikään ei ole kamalampaa kun kuoleman pitkittyminen, joskus kun se pitkittyy ja pitkittyy niin että omaisetkin alkavat jo toivoa läheisensä kuolemaa mutta samalla tuntevat huonoa omatuntoa ajatuksistaan. Todella vaikeita juttuja. </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);"><br></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Hautajaisissa perhetuttu pappi puhuin pitkään ja kauniisti isästäni, olivathan he tulleet vuosien vartella yhteisistä työkuvioista johtuen hyvinkin tutuiksi. Kukaan ei säästynyt kyyneliltä. Arkkulaite oli tehty kultavaskoolin päälle jonka pohjalla oli oikeita kultahippuja, olihan Isin yksi lempiasioista kullankaivuu. Hautajaisista on jäänyt hyvät muistot, tilaisuus oli kaunis. Paljon liikuttavia ja hauskoja puheita sekä lauluesityksiä ja pianonsoittoa. Muistotilaisuuspaikkaan oli tuotu kymmeniä kehystettyjä kuvia Isin elämän varrelta. Isi oli nuorena poikana pari vuotta Kanadassa puunhakkuuhommissa (niiden semmoisten järkyttävän isojen) ja oli ilahduttavaa kuulla erään hänen vanhan ystävänsä puhe noilta ajoilta. Hän kertoi hauskoja tarinoita ja sattumuksia joita en muista ikinä kuulleeni. </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);"><br></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Perheeni hautaustoimistoa nykyään intohimoisesti pyörittävä siskoni valitsi Isille hautakiveksi kauniin ison sammaloituneen luonnonkiven, jonka vieressä on pienempi kivi jonka päällä istuu pieni kultainen orava. Hautakiveen on myös kaiverrettu lainaus Isin lempirunosta: "Makeasti oravainen makaa sammalhuoneessansa". </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);"><br></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Laulu oravasta<br><br>Makeasti oravainen Makaa sammalhuoneessansa; </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);"><br></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Sinnepä ei Hallin hammas Eikä metsämiehen ansa Ehtineet milloinkaan. <br><br></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Kammiostaan korkeasta Katselee hän mailman piirii, </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);"><br>Taisteloa allans´ monta; Havu-oksan rauhan-viiri Päällänsä liepoittaa. <br><br></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Mikä elo onnellinen<br>Keinuvassa kehtolinnass´!<br><br></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Siellä kiikkuu oravainen <br>Armaan kuusen äitinrinnass´:<br><br></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Metsolan kantele soi!<br><br></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Siellä torkkuu heiluhäntä <br>Akkunalla pienoisella, <br>Linnut laulain taivaan alla </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Saattaa hänen iltasella unien kultalaan</span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);"><br></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">-Aleksis Kivi</span></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqX1OV7EEimYrnisB4WdIOZu7zH_cX490tg-7nPySXfZRUriSWf5d1Q-m3F0mMDpGXypjiP9r43bVw5fbQBJts2ncX9vztkOodQlK2FKHuHqvKprc9stozPM5yHKPdIYEQgDoSEI-feMQL/s640/blogger-image--595432738.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; -webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);"><font color="#000000"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqX1OV7EEimYrnisB4WdIOZu7zH_cX490tg-7nPySXfZRUriSWf5d1Q-m3F0mMDpGXypjiP9r43bVw5fbQBJts2ncX9vztkOodQlK2FKHuHqvKprc9stozPM5yHKPdIYEQgDoSEI-feMQL/s640/blogger-image--595432738.jpg"></font></a></div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);"><br></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Lepää rauhassa rakas Isi, sinua on kovasti ikävä <3 </span></div></div></div>Annahttp://www.blogger.com/profile/18319215840394512457noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-1070083381552303987.post-40453169791845819552015-10-22T06:27:00.001+01:002015-10-23T04:44:33.722+01:00And where are you from?!Tätä kysymystä kuulen lähes jokaisessa työvuorossa. Osaan jo huomata kun potilaat keskittyvät kuuntelemaan aksenttiani, heidän aivoissaan raksuttaa ja tiedän että kysymys "where are you from" on tulossa. Yksi ihana rouva asetteli taannoin kysymyksen erityisen kauniisti "May I ask, where is that lovely accent of yours from"? Eräs hieman sekava potilas taas huudahti kerran kauhuissaan "Why do you speak with russian aksent"?!! Ensimmäisellä työviikolla eräs potilas (joka oli itse hoitaja) totesi jo heräämössä, josta olin häntä hakemassa "you are from Finland" ja lisäsi että "I knew it immidialitely as I had finnish workmate for years" ja tietysti lisäys "she was lovely" :) <div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifmBpfWqfD24u8nZQcatmijGi05qgqvdZzIAyrl-__2vfhYrwdG1Dn_Xzj9j1ARUZI8vG8W5v8yb7MLddv0KgUpDkKkKcja95pvD7o9xoAH_L28Izy1SGRnDxTspSwApzjnbJUcub9fPt1/s640/blogger-image--1181704919.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifmBpfWqfD24u8nZQcatmijGi05qgqvdZzIAyrl-__2vfhYrwdG1Dn_Xzj9j1ARUZI8vG8W5v8yb7MLddv0KgUpDkKkKcja95pvD7o9xoAH_L28Izy1SGRnDxTspSwApzjnbJUcub9fPt1/s640/blogger-image--1181704919.jpg"></a></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Tykkään tästä kysymyksestä, koska tiedän että se johtaa mukavaan rupatteluhetkeen potilaiden kanssa ja on muutenkin hyvä keskustelun avaus. Toki tunnen jollain tavalla myös ylpeyttä olla suomalainen kuten kai meille suomalaisille on tyypillistä. Tykkään pelätä "arvausleikkiä" potilaisen kanssa ja heitän usein heille kysymykset takaisin "and where do you think I am from..."? </span></div><div><br></div><div>Ylivoimaidesesti yleisin arvaus on että tulen Puolasta. Sitten ehdotetaan Slovakiaa, Tanskaa, Tsekkejä tai Venäjää. Joskus jopa Espanjaa, Portugalia ja Kroatiaa! Mua on myös jopa luultu skottilaiseksi! Pudistelen tässä vaiheessa arvauskierrosta päätäni ja pyydän menemään pohjoisempaan suuntaan. Sitten pienen mietinnän jälkeen potilaat kysyvät "Iceland"? No. "aa you must be from Norway"?! No. "Sweden"? (Suomi tuntuu todellakin olevan kadonnut maailmankartalta) uudestaan "Russia"? No. "Liethuenia"? No "Canada"? Noo!</div><div><br></div><div>Potilaat miettivät taas ja jatkavat palaamalla jonnekkin eurooppaan "Germany"? No. Are you sure it's not "Dennmark"? No. Tässä vaiheessa monet ovat valmiita luovuttamaan ja anelevat minua paljastamaan totuuden. Sanon välillä leikkisästi että mieti hetki, tulen pian takaisin tuomaan lääkkeen yms. Pieni leikki pitää potilaat virkeänä!</div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlR4lF8s8gjbSjOeoVRdTzqeaW_aCsYoB1XYY9XiWjNS9lGqsVTjImz7SgvWxKbkwfDHR19ZvohbjCZzHurmftcrZ083YJXX7a433xKs_VjGzwQ-CkcQN6mRKRbLykNfr8jQbB-3Tc7g_6/s640/blogger-image-1905788616.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlR4lF8s8gjbSjOeoVRdTzqeaW_aCsYoB1XYY9XiWjNS9lGqsVTjImz7SgvWxKbkwfDHR19ZvohbjCZzHurmftcrZ083YJXX7a433xKs_VjGzwQ-CkcQN6mRKRbLykNfr8jQbB-3Tc7g_6/s640/blogger-image-1905788616.jpg"></a></div></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Arvausleikki jatkuu pian ja sanon potilaalle "OK I'll give you 3 tips". Potilaat usein innostuvat tästä. </span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><br></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Minä: "I see that you have Nokia phone. Do you know where they orginally come from"? </span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><br></span></div><div>Hiljaisuus. </div><div><br></div><div>Potilas: "From China... but you don't look chinese"?! </div><div><br></div><div>Minä: "Hahhah no, they come from my county" </div><div><br></div><div>Hiljaisuus</div><div><br></div><div>Minä: "Do you know the angry birds game"? </div><div><br></div><div>Potilas "Yes"</div><div><br></div><div>Minä: And where doest that come from.."? </div><div><br></div><div>Potilas: "Ooh I know, you must be american then"!? </div><div><br></div><div>Minä: "hahhah, again no"</div><div><br></div><div>Sitten siirryn viimeiseen kysymykseen jonka perusteella 99% miespotilaista arvaavat mistä olen kotoisin... </div><div><br></div><div>Minä: " Do you watch Formula 1 from TV"? </div><div><br></div><div>Potilas: "Yes" </div><div><br></div><div>Minä: "Well we have very good rally drivers in my country..."</div><div><br></div><div>Potilas: "FINLAND"!! </div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMPP3M2tMTg1WwHvV2B4dlUf5NM6hPxtCOpQjjz-WJESjgo7zkKz0-1kzTE17RbUoZKzka1rOI16UAK_NSoDECn2Of7nVc8z7wtYjAfjPBZGlX_DJWAiXqdSApiG_cwiY7dJBxYCETS7wg/s640/blogger-image-1755424774.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiMPP3M2tMTg1WwHvV2B4dlUf5NM6hPxtCOpQjjz-WJESjgo7zkKz0-1kzTE17RbUoZKzka1rOI16UAK_NSoDECn2Of7nVc8z7wtYjAfjPBZGlX_DJWAiXqdSApiG_cwiY7dJBxYCETS7wg/s640/blogger-image-1755424774.jpg"></a></div></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Olen myös kuullut että "but you don't seem at all like Kimi Räikkönen" ja viitaten tämän kehonkieleen, "epäavoimuuteen" ja tönkköön puheeseen. Todella usein potilaat myös sanovat "Haven't been there but I've been in Iceland" ikäänkuin se olisi joku suomen naapurimaa! Päättelin että tämän täytyy johtua siitä että Iceland ja Finland kuulostavat vähän samanlaisilta land-loppuineen. </span></div><div><br></div><div>Keskustelu jatkuu usein niin että potilas kysyy millaista Suomessa on asua, onko talvi kylmä (ja onko kesää laisinkaan) ja kysyvät olenko nähnyt northern lights. Jotkut myös ylistävät Suomen kaunista luontoa ja tietävät että meillä on paljon järviä. Joku on myös tiennyt että meillä on paljon alkoholismia ja itsemurhia! Tästä saa taas mielenkiintoisen keskustelun aikaan, jossa kerron synkän talven vaikutuksista, traagisesta sotahistoriasta ja sen periytymisestä sukupolvelta toiselle, 90-luvun lamasta vaikutuksineen ja joskus jopa vähän vitsikkäästi suomalaisten miesten "puhumattomuudesta". </div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFWWjVF1Ob4e3rzMvosqDB-LprRvO7P6fM6VJlaUhdfiCHukbmfrnA4oj84aQ_bOYtC_6digJ13nM0Gy6mXsWaOtljG-uK067EEpzBmzs4uNETk4fwRxz1tS5bMv_RpRB0d2jnJFFjmwXd/s640/blogger-image-2080590515.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiFWWjVF1Ob4e3rzMvosqDB-LprRvO7P6fM6VJlaUhdfiCHukbmfrnA4oj84aQ_bOYtC_6digJ13nM0Gy6mXsWaOtljG-uK067EEpzBmzs4uNETk4fwRxz1tS5bMv_RpRB0d2jnJFFjmwXd/s640/blogger-image-2080590515.jpg"></a></div></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Jos minulla on aikaa ja potilas on kiinnostunut kuulemaan lisää niin kerron usein myös puhtaasta luonnosta, karhuista, yleisestä rauhallisuudesta ja turvallisuudesta, suomalaisesta terveydenhuollosta, halvemmasta päivähoidosta (täällä briteissä noin £1200 per lapsi /kk) opintotuesta, saunomisesta, avantouinnista (sanovat meitä hulluiksi) sekä juhannuksesta, jolloin kaikki matkustavat kesämökeilleen luonnon helmaan (ja arvuuttelevat montako veneestä pissannutta hukkuu minäkin vuonna). Joskus multa myös kysytään "Why on earth did you leave that lovely country and come to UK"!? Tähän taas vastaan leikkisästi että "Well unfortunately I met an british man who ruined my life" :D </span></div><div><br></div><div>Uskon että tämän keskustelun päätteeksi potilaat eivät unohda että he ovat kohdanneet useimmiten ensimmäistä kertaa elämässään suomalaisen ja että heitä on hoitanut nimenomaan suomalainen hoitaja :) </div><div><br></div><div>Onko muilla suomalaisilla samanlaisia kokemuksia ja pelaatteko te "arvausleikkiä" ihmisten kanssa? </div></div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivWMfNBKxad_dk9lhQ_rxgHAmJz_zz04GzOMow7cu1nm8zBvJKst2oXKjy3z5OWoe3ajqtfD3_nqjmTj2ojIvObpdcHx-IbRLWzGw9pGpUA6Vb1GPT-A7T0ZtUniGRHkX2YM3R_13ckO01/s640/blogger-image--355378272.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEivWMfNBKxad_dk9lhQ_rxgHAmJz_zz04GzOMow7cu1nm8zBvJKst2oXKjy3z5OWoe3ajqtfD3_nqjmTj2ojIvObpdcHx-IbRLWzGw9pGpUA6Vb1GPT-A7T0ZtUniGRHkX2YM3R_13ckO01/s640/blogger-image--355378272.jpg"></a></div><br></div>Annahttp://www.blogger.com/profile/18319215840394512457noreply@blogger.com26tag:blogger.com,1999:blog-1070083381552303987.post-7211502361996998402015-10-20T15:48:00.001+01:002015-10-20T18:44:10.840+01:00Sekalaista vuodatustaTerve taas! En tiedä mikä ihmeen vimma mulla on tullu päivittämään blogia, mutta viimeaikoina on monta kertaa alkanut sormet syyhyämään ja fiilis että on pakko päästä kirjoittamaan tänne ja nimeomaan ilmaista ajatuksia suomeksi! Ehkä olen sitten vähän yksinäinen tai jotain, ei oo kyllä ollut suomalaisia vieraitakaan pitkään aikaan (jossain vaiheessa vähintään 3kk välein oli joky kaveri kylässä). Vieraassa maassa asuessa ja jatkuvasti vieraalla kielellä puhuessa ainakin mulle tulee välillä sellainen tukahdettu olo ja tämä blogi toimiikin oivana väylänä purkaa tuntemuksia. Pitäisi kyllä hyödyntää whatsapp puheluita ja muita ilmaisia juttuja enemmän. Tulee nimittäin soiteltua tosi vähän Suomeen, ehkä kerran kuussa äitille tai toisinpäin. <div><div class="separator" style="clear: both;"><br></div><div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Tällä hetkellä vietän ihanaa vapaapäivää, en muista koska viimeksi olisin nukkunut puoleen päivään, nauttinut hitaasti aamupalan telkkarin edessä ja vaan nauttinut olosta! Täällä myydään ihania mini bageleita ja täytin niitä erilaisilla täytteillä: philadelphiaa, tonnikalatahnaa, erilaisia juustoja, kinkkua, paprikaa, jalopenoja, kurkkua... Viime viikkoina olen tehnyt tosi paljon extra työvuoroja, kuten joku sanoikin minulle niin extraan jää helposti koukkuun, lisäsummat tilillä vaan lämmittävät niin kovasti. Tässä kuussa on vieläpä menoja tosi paljon. Pitää mm. maksaa auton parkkilupa vuodeksi (£150) ja auton MOT eli vuosikatsastus (noin £60), tv-lupamaksu</span><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"> vuodeksi (£145) sekä vuosittainen NMC hoitajarekisterimaksu £120! Siinä mielessä sietäisikin tehdä ylitöitä. </span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><br></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Olen tästä aiemminkin puurnannut, mutta jotenkin ihan käsittämätöntä että joka vuosi pitää maksaa hirveä summa rekisterimaksua vaan että saa toimia hoitajana tässä maassa! Lisäksi esimerkiksi uniformujen pesusta ja sukkahousujen ostosta tulee monta kymppiä lisäkustannuksia vuodessa (jotain naurettavan pientä korvausta voi tästä toki hakea). Suomessa Valviralle maksettiin valmistuessa yksi maksu 60€ ja sillä saa sitten olla loppuelämänsä (jollei sitten tee jotain kauheaa) sairaanhoitajana! </span></div></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><br></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Olen lisäksi shoppaillut pitkästä aikaa aikalailla, tässä ja viimekuussa olen ostanut mm. Kahdet nahkaiset kengät, uuden laukun, kaksi takkia, neuleita, farkut ja kasan muuta perusvaatteita. Mustat nahkaiset Ecco nilkkurit ovat kyllä olleen ihan napakymppi ostos ja NIIN mukavat jalassa. Jännä miten mulla on mennyt niin että mitä vanhemmaksi tulen sitä vähemmän ostan itselleni juttuja, joskus 10 vuotta sitten en varmasti ollut viikkoakaan ostamatta mitään tai jos olin niin tunsin suorastaan kärsimystä (voi materialista teiniyttä). Vaatteiden laatu on todellakin korvannut määrän. Pari viikkoa sitten vietiin monta säkkiä vaatteita charitylle ja ironista kylläkin, suurin osa oli vaateita joita mun oli pakko raahata Suomesta tänne mutta joita en ole kuitenkaan käyttänyt. Olen maailman huonoin palauttamaan mitään tilaamaani, joten myös vääränkokosia vaatteita lähti lajitelma seuraaville. Toivottavasti ilahduttavat vielä jotakuta. </span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><br></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Tein eilen extra vuoron vaikka yövuorot x 3 loppuivat sunnuntaina ja siis heti maanantaina takaisin pitkään päivään. Syynä oli kylläkin haastattelu (en tod halunnut vapaapäivänä nähdä vaivaa matkustaa sairaalalle vaikka se lähellä onkin). Mainitsin jo aikaisemmin että mun piti aloittaa mentorship yliopistokurssi tässä kuussa, no en sitten aloittanut koska sairaalalla ei näemmä ole rahaa lähettää kurssille kaikkia. Minulle kylläkin tarjottiin mahdollisuus maksaa £800 kurssi omista rahoista! Eilen sitten olin kahden sairaalan kurssirahoituksista vastaavien "isojen kihojen" kanssa haaatettelussa jota voisin kuvailla hyvin sanoilla "roasting" eli suomeksi osuva lähellä oleva ilmaus olisi "grillaus", tiedättehän sellaisen tilanteen kun joka suunnasta kuumotetaan ja tekee mieli polvistua maahan anellen armoa. No ehkä vähän liioittelua mutta mua tykitettiin noin 20 kysymyksellä ja sitten oli scenariot päälle (joista kylläkin tykkään). Yritin valmistautua haastetteluun jonka päivämäärään en mitenkään voinut vaikuttaa, mutta edellä mainitsemani yövuorot muuttivat suunnitelmia. Ajatukset olivat myös vähän muualla, koska olen joutunut keskelle "investigation" kylläkin täysin tekemättä mitään pahaa, päinvastoin tekemällä itse valituksen. Kyse on eräästä potilaasta joka tuotiin osastolle toiselta osastolle erittäin puutteellisilla kirjauksilla ja monessa asiassa oli sattunut laiminlyöntejä. Yksityiskohtiin en tietenkään voi mennä enkä halua edes kertoa lopputulemasta mitä potilaalle kävi</span><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">, mutta olen joutunut kirjoittamaan statementin ja ennen haastattelua olin kokouksessa matronin ja parin lääkärin kanssa ja kaikki olivat yhtä mieltä tapahtuneesta. Varmasti itsestäänselvyys kaikille hoitajille, mutta muistakaa aina viedä asia eteenpäin jos joku tulee vaikkapa just osastolle ilman kunnollista dokumentointia! Ei ole ok että virtsamääränkatetropotilaalla on kirjattu viimeksi 15h aiemmin tai että joku vitaaliarvo on monta kertaa korkeampi tai matalampi kun hetki sitten toisessa paikassa otettuna... Näiten juttujen ei saa antaa mennä sormien läpi, koska muuten syyttävä sormi voi kohdistua itseen (jos vaikkapa potilaalle sattuu jotain)! Joka tapauksessa toivon että kaikki ottavat tästä tapauksesta opikseen. </span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><br></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Tähän mentorship haastateluun palatakseni, kysymyksissä odotettiin perustella vastauksia sairaalan visioon ja periaatteisiin perustuen, arvatkaa vaan muistuuko moiset mieleen siinä kuumottavassa tilanteessa ja lisäksi vastausten odotettiin tulevan kuin tykin suusta. Jos epäröin yhtään tai mietin niin kysymyksissä siirryttiin eteenpäin. Tunnelma oli jotenkin tosi kireä, vähän samanlainen fiilis kun mun ekassa työhaastattelussa. Kokoajan vielä painotettiin että hakijoita on paljon ja kaikki eivät tule valituiksi ja lisäksi joillakin osastoilla on akuutimpi tarve koulutetuille mentoreille kun mun osastolla! Jotenkin ahdisti kun sanottiin myös että haastettelun perusteella arvioidaan pärjääkö hoitaja tällä akateemisella kurssilla. Kuten arvata saattaa ajattelin että mun kielitaito joutuu nyt kyllä suurennuslasin alle. Kysymykset olivat todella moniuloitteisia ja pitkiä ja yhdessä kysymyksessä piti vastata moneen kysymykseen. Jouduin pyytämään toistamaan kysymyksiä usean kerran ja niissä vilisi minulle tuntemattomia ilmauksia joita pyysin "avaamaan". </span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><br></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Haastettelijoilta ei herunut hymyn häivähdystäkään, nyökyttelyitä tai minkäänlaisia rohkaisevia kommentteja haastettelun edetessä. Tunnelma oli tosi kireä ja mulla sellainen fiilis että täytyy todella anella ja palvoa maata jalkojen alla jos tälle kurssille mielii... Ja kyse siis herranjumala yhdestä lyhyestä kurssista joka tuo sairaalalle rahaa takaisin koska jokaisesta opiskelijasta maksetaan monta sataa sairaalalle (joiden ohjaajana voin toimia kurssin käytyäni)! Lisäksi mentorina olo tuottaa mulle kohtuuttomasti lisätyötä, viimeksi täytin monta sataa sivuista opiskelijan työkirjaa tuntikausia PALKATTOMALLA ylityöajalla! Kiltteyttäni myös sanoin että ei ole niin väliä koska aloitan kurssin (suoraan sanottuna ei paljoa kiinnosta koska kuten jo sanoin iso määrä lisätyötä ja kurssin lopputyö myös tehtävänä) ja tässä vaiheessa sain kyllä kommentin "hienoa kun olen niin joustava". Puhelua ei kuulunut eilen eikä ole kuulunut tänäänkään vaikka lupasivat soittaa lopputulemasta viimeistään tänään. En kyllä ala itseäni stressaamaan tällä asialla! Ilmoitin myös että olen helmikuun lopulla/maaliskuun alussa poissa reilut 2 viikkoa maasta eli silloin en ainakaan voi osallistua. </span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><br></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Huvittavaa, mutta kaksi kollegaani kävivät tämän mentorship kurssin muutama kuukausi sitten ilman mitään haastetteluja tai etukäteiskuumotuksia! Nyt tilanne kuitenkin muuttunut sairaalan rahahuolien takia. Säästäkohteita olisi kyllä mielestäni vaikka millä mitalla kuten aiemmassa NHS postauksessa kuvailin. Yksi käsittämätön asia on myös että band 7-8 bed ja site managerit kiertävät joukolla yövuoroissa osastoja tarkistamassa miltä henkilökunta näyttää ja kysymässä potilastilanteen. Kaikki tieto näkyy kuitenkin näkyy tietokoneelta ja kuka tahansa osaisi sen sieltä katsoa. Okei ymmärrän että aina on oltava joku bedmanager töissä, mutta usein tuntuu että heillä on aivan liikaa aikaa yöllä kun tulevat kahdestaan kiertämään ja jäävät pitkiksi aikaa juttelemaan keskenään ihan muista kun työjutuista ja löntystelevät hitaasti. Samalla me hoitajat ei ehditä tuskin edes käydä vessassa kuten kahdessa viimeisimmässä yövuorossa ja palkka paljon huonompi! Myöskään ymmärrystä ei heru, vikassa yövuorossa meitä oli vain kaksi hoitajaa osastolla ja ilmoitin että ei ole turvallista ottaa lisää potilaita vastaan koska osaston potilaat niin sairaita ja sekavia eikä hoito ole turvallista, mutta ei pienintäkään sympatiaa vaan lisää potilaita osastolle (osa näistä oli turhaan eristyshuoneen vieviä potilaita mutta tämä tietysti käy ilmi vasta kun potilas on jo osastolla, taas bedmanagerin virhearvio ja muillakin osastoilla olisi ollut tilaa). </span><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Vanhanaikaiset tavat yökierroista yms tulevat kyllä kalliiksi, miksi ei vaan voida hyödyntää nykyaikaista tietotekniikkaa!? Ehkä näiden ihmisten viroista on sitten vaikea päästä eroon kuten tyypillistä NHS:lle ja jotain suojatyötä pidettävä yllä (vähän ehkä kärjistetysti taas ilmaistu, mutta you got the point, vähempikin riittäisi).</span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><br></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Välillä tuntuu että tässä brittiläisessä byrokratiahelvetissä ihmisen todellakin nauttivat alempiensa kyykyttämisestä (kuten yllä esitin pari esimerkkiä miten ylenpi taho kohtelee sairaanhoitajia) ja meinkini välillä suorastaan sadistista! Tiedättehän sen psykologian tunneilla tutuksi tulleen vankilakokeen, jossa osa tutkimukseen osallistuneista nimetään sattumanvaraisesti vanginvartijan rooliin ja osa vangeiksi. Koe piti keskeyttää muistaakseni jo muutaman päivän jälkeen koska vanginvartijat eläytyivät liikaa rooleihinsa ja alistivat rankoin ottein vankeja (monet oireilivat psyykkisesti). Sitä se valta-asema voi teettää, valitettavasti vaan tämän tutkimuksen asetelma on melkeinpä arkipäivää brittiläisissä sairaaloissa! </span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><br></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Miten nää mun postaukset aina alkaakin niin rauhallisesti ja lempeästi, mutta sitten alan vaahdota ja lopussa kiihdytään hirveisiin mittasuhteisiin (mun persoonallisuudella ja kiivaalla luonteella ei tietenkään ole mitään tekemistä asian kanssa)! ;-) </span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><br></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Asiasta kukkaruukkuun, onko kellään kokemuksia Dominikaanisesta tasavallasta? Meinattiin mennä Punta Canaan helmikuussa lomalle, kerrankin johinkin muualle kun Thaimaahan ;-) Tarkoitus olisi viettää pääosin löhöloma ja majoittua Royalton Punta Cana hotellissa joka on 5* all inclusive, mutta toki seikkailla retkien merkeissä ympäri saarta ja merellä. Olisi tosi kiva kuulla kokemuksia Dommareista! </span></div></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><br></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Tekisi vielä mieli kertoa mahtavasta suomalaisesta Lontoossa asuvasta kampaajasta, jonka käsittelyyn pääsin viimeviikolla. Hän tuli kotiini värjäämään ja leikkaamaan, en olisi uskonut että tästä mun kulahtaneesta tukasta saisi niin kivaa kun mitä siitä tuli! Ihan mahtava tällainen kotikampaaja idea muutenkin. Tästä aiheesta kuitenkin lisää myöhemmin, pitänee myös laittaa hiukset että saa jonkun kivan kuvan ;-) ! </span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><br></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Ps. Sain juuri ennen tämän postauksen julkaisua neutraalin puhelun, jossa kerrottiin että haastetteluni oli "OK" ja että minut sijoitetaan tammikuussa alkavalle kurssille King's College Universityyn. Waterloo here I come! Jottei postaus jäisi täysin kuvattomaksi niin alla kuva yhdestä hoitajien vyötä kiristävästä kirouksesta: kiitolliset potilaat ja heidän tuomat loppumattomat herkut. </span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2ZqdpnIe28VNxBT89_Msr_FMuBFSFdPmfcj6gLw54U2dMgER_jc-VE2lu1UmRO7sfdHyU__812hEeecafueFF6G8U7QJamVIQr50ewqIpHRCYLNtr8-yJW8-YC9c15RxKIK2rgm7FGsI1/s640/blogger-image--151595150.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg2ZqdpnIe28VNxBT89_Msr_FMuBFSFdPmfcj6gLw54U2dMgER_jc-VE2lu1UmRO7sfdHyU__812hEeecafueFF6G8U7QJamVIQr50ewqIpHRCYLNtr8-yJW8-YC9c15RxKIK2rgm7FGsI1/s640/blogger-image--151595150.jpg"></a></div><br></span></div>Annahttp://www.blogger.com/profile/18319215840394512457noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-1070083381552303987.post-17200245022907314212015-10-17T10:03:00.001+01:002015-10-17T10:03:49.780+01:00Rento LontooTiukkapipoisen brittiläisen sairaalamaailman vastapainoksi on välillä kiva fiilistellä myös rentoa meininkiä tällä saarella. Hetki sitten yövuorosta kotiin kävellessä meidän kadun kahvilassa joku nuori nainen istui terassilla ja dippaili marketin keksejä kahviinsa (paketti oli pöydällä). Kahvilan omistaja taas istui poltellen tupakkaa (okei ehkä vähän paheksuttavas) viereisessä pöydällä eikä ollut moksiskaan moisesta käytöksestä ja moikkasi iloisesti mullekkin (ollaan tultu parin vuoden aikana "tutuiksi". Suomessa omien keksien dippailija olisi varmaankin jo heitetty niskaperseotteella ulos kahvilasta tai ainakin nuhdeltu. <div><br></div><div>Eilen yövuoroon kävellessä pubin terassilla hengaili joukko nuoria vanhempia lapsineen ja aikuisilla tuopit kourassa. Vauvakoppa oli nostettu pöydälle, sisällään tyytyväisenä tuhiseva vauva ja tuttipullo nökötti tuoppien joukossa pöydällä. Vanhemmat lapsineen olivat todennäköisesti pistäytyneet tuopille tai parille ystäviensä kanssa ja jatkoivat sitten kotiin. Suomessa tämä skenario olisi varmaankin lastensuojeluilmoituksen paikka. </div><div><br></div><div>Työmatkalla ihailen aina etnisiä kauppoja jotka ovat levittäneen hedelmä ja vihannestiskinsä ruuhkaiselle kadulle kaiken vilinän keskelle. Bongasin itselleni pari kypsää mangoa ja maksoin ne hiluilla ulkona päivystäneelle kauppiaalle joka työnsi kolikot taskuunsa. Suomessa terveysviranomaiset olisivat varmasti puuttuneet esillepanoon, hygieniaan ja verottaja muuhun bisnestoimintaan. </div><div><br></div><div>Työpaikalla kun iltahommat oli hoidettu niin kokoonuimme hoitajien ja health care assistanttien kanssa tuttuun tapaan keittiöön ruokailemaan. Jokainen tarjosi ruokiaan muille, söin mm. intialaisen kollegan vaimon tekemää mielettömän maukasta kasviscurryä ja maistelin filippiiniläisen kollegan mausteisia lasinuudeleita. Sitten jatkettiin hommia ja parin tunnin pääsyä oli teebreikin aika. Täällä ei tulisi kuuloonkaan keittää vaan itselle teetä vaan kaikkien mieltymykset kysellään läpi (tai muistetaan ulkoa) ja kupit kiikutetaan kaikille. Yritin joskus laskea montako teekuppia valmistan yhdessä työvuorossa, mutta menen laskuissa aina sekaisin. Potilaatkin saattavat soittaa monta kertaa yössä soittokelloa teen toivossa, osaston kärryssä on onneksi aina kiehuvan kuumaa vettä tarjolla. Onneksi myös maito tulee valtavissa tonkissa, muuten menisi lukematon määrä tölkkejä päivässä (ja paljon aikaa niiden tölkkien availuihin). Suomessa voin laskea yhden käden sormilla kerrat jolloin olen keittänyt potilaille teetä keskellä yötä 6 vuoden aikana eikä sitä kyllä kukaan ole kaivannutkaan. Omidin äiti ei ole varmaankaan vuosiin juonut lasillista tavallista vettä vaan juo lähes kaiken nesteensä teenä! Tää loputon teen lipittäminen täällä briteissä on kyllä huvittavaa. Join ennen kahvia 3-5 kuppia päivässä, mutta nykyään tuskin sitä yhtäkään, arvaatte varmaankin mihin kahvi on vaihtunut ;-) </div><div><br></div><div>Tällaisia ajatuksia piti tulla pikaisesti kirjoittamaan tänne blogiin, nyt unta kalloon että jaksaa valvoa töissä vielä yhden yön. Vikaa yötä meinaan juhlistaa viemällä koko työporukalle chicken wingsejä, kaikki kun rakastavat kanaa ja "chicken shoppeja" täällä kun on pilvin pimein! </div>Annahttp://www.blogger.com/profile/18319215840394512457noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1070083381552303987.post-34063127610890204262015-10-14T22:18:00.001+01:002015-10-16T04:03:56.187+01:00Minustako Senior Staff Nurseksi?!Nyt en siis tarkoita seniorien kanssa työskentelevää hoitajaa (vaikka heitä kovasti arvostankin) vaan astetta korkeampaa palkkaluokkaa ja vastuullisempaa tehtävää band 6 senior staff nursena. Kun aloitin täällä band 5 (perustaso) hoitajan hommat niin olin vielä aika pihalla näistä bandeista. Band 5 on siis tavallinen perustason sairaanhoitaja, joka hoitaa joka vuorossa potilaita ja "gets her hand dirty" eli tekee kaikki normaalit sairaanhoitajan hommat perushoidosta iv lääkkeisiin ja niin edelleen. <div><br></div><div>Band 6 senior staff nurse (SSN) on yleensä osastolla "nurse in charge" joka on ikäänkuin osaston vastuuhoitaja/johtaja etenkin jos ward manager ei ole paikalla. In charge tekee (mun osastolla) joka aamu mm. lääkäreiden kanssa "board roundin", jossa käydään jokaisen potilaan asiat läpi ja osallistuu isolle lääkärinkierrolle kaksi kertaa viikossa, toimii kirjurina ja sitten raportoi muille hoitajille mitä on päätetty tai suunniteltu. Suomessa aina potilaskohtainen hoitaja oli mukana kierroilla ja näin myös itse pysyi kärryillä missä mennään mutta näin ei tehdä täällä.</div><div><br></div><div>Band 6 työskentelee myös tiiviisti yhteistyössä bedmanagerien (yleensä he ovat band 7) kanssa, jotka hallitsevat osaston paikkatilannetta ja lähettävät/hyväksyvät uusia potilaita ja neuvottelevat potilaista lääkärien kanssa. Usein on esimerkiksi tilanne että osastolta on kotiutumassa 3 potilasta ja 3 uutta on jonossa sisään ja bed manager haluaa kotiutujat ulos ASAP. Sairaala saa nimittäin sakkomaksuja, jos päivystyksessä on liian pitkään samat potilaat ja siis paine potilaiden liikkuvuuden takaamiseksi on kova. Sairaalan on oltava tehokas ja samaa vaaditaan hoitajilta, etenkin in charge hoitajilta. Ongelmatilanteissa in charge on ensimmäinen jota kysytään puhelimessa tai osastolla ja potilaat/omaiset haluavat usein myös keskustella band 6 kanssa jos on vaikkapa valitus. <span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Jos joku työntekijä soittaa itsensä sairaaksi niin hänen on myös puhuttava in chargen kanssa ja tämän tehtävä on järjestää sijainen. Jos joku on kipeänä niin in chargen on soitettava joka aamu sairastelijalla ja tiedustella mikä tilanne ja jatkuuko sairaaloma. Tämän tosin tekee yleensä ward manager jos hän on töissä. </span></div><div><br></div><div>Kokemukseni mukaan In Chargen roolissa vaaditaan paineensietokykyä, erinomaisia organisointitaitoja, hyviä vuorovaikutustaitoja, suurien kokonaisuuksien hahmottamiskykyä, ongelmanratkaisutaitoja, rauhallisuutta mutta myös napakkuutta ja vahvaa johtajuutta. On myös tiedettävä missä (hankalissa) tilanteissa täytyy "escalate" eli vielä asia ylemmälle taholle ja keneen olla yhteydessä. </div><div><br></div><div>Meidän osastolla on onneksi myös discarge co-ordinator, joka organisoi kotiutukset ja neuvottelee esimerkiksi sos tahon ihmisten, occupational terapeuttien, omaisten ja dictrict hoitajien kanssa kotiutumisista. Tämä kyllä helpottaa kaikkien työtaakkaa! Farmaseuttia tarvitaan järjestämään potilaiden kotilääkkeet ja apteekki toimittaa lääkkeet osastolle ennen potilaan kotiutumists. Jos potilaalle tulee kotiin "blister pack" eli dosetti niin apteekille on annettava 24hour notice joten ihan käden käänteessä ei kotiutus käy vaikka lääkäri toteaisi potilaan "medically fit for dicharge" niinkun täällä sanotaan. Lääkärin on myös kirjoitettava kirje ja osastosihteerin varattava jatkoaika.</div><div><br></div><div>Vielä muutama kuukausi sitten en edes villeimmissä unelmissani haaveillut band 6 roolista tai ajattellut olevani kykenevä siihen, mutta nyt olen alkanut totuttelemaan ajatukseen että jonain päivänä se on mahdollista. Olenhan tähän mennessä ollut jo lukemattomia vuoroja in charge, jotkut vuorot menevät huonommin ja jotkut paremmin, mutta niinhän se on kaikilla. Hiljattain yksi mun kanssa samanikäinen kollega (tän on ollut osastolla vajaa vuoden pidempään kuin minä ja valmistunut pari vuotta mun jälkeen) haki auennutta band 6 paikkaa ja sai sen! Kaksi uutta paikkaa on aukeamassa tai toinen itseasiassa jo auki ja tätä paikkaa hakee (ja tod näk saa) toinen hyvä kaveri ja kollega. Mua on kannustettu hakemaan toista alkuvuodesta aukeavaa paikkaa parinkin eri kollegan toimesta mikä tietysti tuntuu tosi kivalta, mutta samalla uusi mahdollinen vastuutehtävä suorastaan kauhistuttaa! Minustako muka band 6 seniori!? Tässä vähän plussia ja miinuksia mitä olen pyöritellyt päässäni: </div><div><br></div><div>+ Plussat</div><div><br></div><div>*Parempi palkkataso (vuosipalkka noin £5000 parempi) </div><div>*Vastuullisempi ja haasteellisempi työ</div><div>*Ammatillinen kehitys ja uuden oppiminen</div><div>*Kokemusta johtajuustaidoista, "sovittelutaidoista" ja ongelmatilanteiden ratkaisusta</div><div>*Työ fyysisesti kevyempää, koska ei niin paljon sitä kliinistä potilastyötä </div><div>*Moniammatillisessa tiimissä työskentely</div><div>*Avaa tulevaisuudessa ovia band 7 rooliin ja esimerkiksi päivätyöhön vaikkapa infection control nursena tai sexual health clinikalla just to name few</div><div><br></div><div><br></div><div>- Miinukset</div><div><br></div><div>* Henkisesti stressaavampi työ missä pitää olla tiukka, kontrolloida ja kytätä jatkuvasti muiden tekemisiä ja välillä jopa "tapella" muiden tahojen kanssa <span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"> </span></div><div>* Vastuu lähes kaikesta osastolla, paineet olla täydellinen ja osata ulkoa kaikkien potilaiden kaikki asiat viimeistä piirtoa myöten </div><div>* Työpanoksen oltava 110% joka päivä, ei mahdollisuutta ottaa joskus vähän rennommin (vaikka toki hoitaa työt hyvin)</div><div>* Vieraantuminen potilastyöstä. In Chargella ei yleensä ole omia potilaita paitsi yövuorossa. Toisaalta sitten taas esimerkiksi hankalat kanyloinnit ja verikokeet jätetään In Chargen vastuulle</div><div>* Paljon puhelimessa roikkumista ja ihmisten (lääkärit, diabeteshoitajat, dietitian, haavanhoiitajat) loputonta metsästämistä - I just don't like it! </div><div>*Työvuorot suunnitellaan niin että joka vuorossa on ihan charge, joten band 6 odotetaan olevan joustava eli toisin sanoen työvuorolista voi olla tosi raskas. </div><div><br></div><div>Eniten minua huolettaa nimenomaan v<span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">ieraantuminen potilastyöstä koska direct potilastyö on kuitenkin se mikä sai minut lähtemään hoitajaksi ja mistä nautin eniten. In chargena minun pitäisi pikaisesti kuitenkin nähdä osaston jokainen potilas päivittäin ja varmistaa että kaikki on OK eikä ole mitään ongelmia. Pidempiin rupatteluihin ei ole aikaa. </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);"><br></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Myös toisten työn kyttääminen ahdistaa, tehtäväni on tarkistaa että kaikki hoitotyödokumentit kuten hoitosuunnitelmat ja assesmentit ovat up to date. Suomessa oli itsestäänselvyys että potilaalle luotiin hoitosuunnitelma heti kun hän tuli osastolle, mutta täällä olen huomannut että se tehdään jos on aikaa ja homma jää helposti seuraavalle vuorolle (joka saattaa olla agency ja joka ei tod tee hoittareita) ja niin edelleen. Itse tiedän kokemuksesta, että usein kirjaaminen jää täällä kiireisen työpäivän vikalle tunnille ja siinä vaiheessa siis vasta tulee koskettua kansioon missä on se care plan. Suomessa taas aina ensimmäisenä luen care planin, täällä se ei taas kuulu kulttuuriin kun taas rapsalistalla eli handover sheetillä on isompi merkitys! Edellisessä työpaikassa ei ollut lainkaan care planeja ja sama edessä tässä paikassa kun sähköinen ohjelma tulee. Jos osastolle nyt tehtäisii care quality comission CQC tarkastus ja hoitosuunnitelma tai jokin muu dokumentti puuttuu potilaalta niin kukas muukaan saa palautetta kuin NIC jonka pitäisi pitää huolta että kaikki dokumentit up to date (ja toki myös potilaan oma staff nurse)! Matron tekee myös pistotarkastuksia esimerkiksi onko EWS (vitaalit) ajantasalla vitaalikurvassa ja usein löytyy huomautettavaa. Taannoin sain aika kovat "huudot" koska apteekin toimittamaan lääkelaukkuun oli jäänyt pohjalle jääkaapissa säilytettäviä lääkkeitä jotka olivat menneet pilalle koska kukaan ei ollut huomannut niitä paitsi sitten aamulla 15h toimituksen jälkeen. En itse nähnyt edes koko laukkua, mutta koska olin in charge niin nämä satojen puntien pilaantuneet lääkkeet olivat ikään kuin mun vika koska pitäähän in chargen kuulemma huolehtia tällaisista asioista. </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);"><br></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">En ikinä ole ollut mikään "johtajatyyppi" töissä vaan tykkään pikemminkin kun mulle annetaan tehtäviä. Unelmaduuni olis varmaan sellainen että voisin auttaa siellä täällä missä apua tarvitaan ja ottaa käskyjä vastaan muilta! Ikinä ei voi miellyttää kaikkia ja in chargena joutuu myös jatkuvasti arvostelun kohteeksi, esimerkiksi kun teen allocation kuka ottaa uusia potilaita niin joskus (tietyt) hoitajat kieltäytyvät kiireisiinsä vedoten. Jonkun nyt on vaan pakko ottaa ne uudet vastaan! Nurse in chargelle on helppo osoittaa mieltään ja syyttääliian raskaasta työtaakasta. Toki in chargena autan parhaani mukaan kentällä, mutta esim lääkärinkierrolta on vaikea irrota koska siellä odotetaan olevan läsnä ja kirjaamassa lääkäreiden suunnitelmia ylös. Tiedän kuitenkin että hyvä in charge auttaa myös kenttähommissa parhaansa mukaan ja esim. antaa potilaiden iltalääkkeitä jotta muut hoitajat vapautuisivat tekemään kirjaamisia. In chargen on myös päivän päätteeksi luettava ihan jokaisen potilaan medical notes ja tietää viimeisimmät suunnitelmat, päivittää tieto handover sheetille ja pitää raportti seuraavalle vuorolle. Ei ehkä kuulosta muiden korvissa maailman raskaimmalta työltä, mutta työpäivät ovat kyllä usein tosi sekavia ja täytyy olla "all over the place" (toki missäpä duunissa ei olisi). </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);"><br></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Summa summarun: Band 6 rooli olisi hieno mahdollisuus "move on" ja edetä uralla, mutta uusi työnkuva myös ahdistaa eikä tunnu minulle ainakaan vielä luontevalta. Band 5 roolissa saan kuitenkin suurimman osan ajasta olla ihan normaalin hoitajan roolissa. Jokin sanoo että " your time is not yet" ja tarvitsen enemmän kokemusta ja harjoitusta mahdolliseen band 6 rooliin, toisaalta kyllähän se työ aina opettaa. </span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);"><br></span></div><div><span style="-webkit-text-size-adjust: auto; background-color: rgba(255, 255, 255, 0);">Ei ole myöskään mitenkään 100% varmaa että saisin aukeavan band 6 paikan. Hakijoita voi olla useita ja myös osastolla voi olla muita hoitajia jotka hakevat paikkaa. Olen myös miettinyt että vähänkö olisi noloa jos hakisin paikkaa, mutta en sitä saisi (kuitenkin työvuorot on suunniteltu niin että olen useissa vuoroissa in charge)! Kuinkahan siitä pääsisi yli!? Kaikki kenen kanssa olen keskustellut aiheesta (kollegat, ystävät, poikaystävä) ovat sitä mieltä että "tottakai haet sitä paikkaa" koska teethän sitä (in charge) duunia jo muutenkin ja nyt siitä vaan maksettaisiin paremmin. Makes sence! </span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif; -webkit-text-size-adjust: auto;"><br></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif; -webkit-text-size-adjust: auto;">Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu että annan tämän mahdollisuuden lipua ohi, mutta 8-12 kk päästä olisin kenties valmis astumaan näihin uusiin saappaisiin kunhan olen totutellut ajatukseen ja saanut lisää kokemusta. Toki voi olla ettei uutta tilaisuutta tule ihan niin pian, mutta jossain vaiheessa varmasti. Pidän kuitenkin vielä mielen avoimena eikä se paikka edes vielä ole auki.... Myös uusi senior nursen hopeanharmaa uniformu houkuttaisi, kuulostaa turhamaiselta mutta on mulle aika iso juttu koska tässä nykyisessä susirumassa sinivalko raidallisessa puvussa tunnen itseni ihan siivoojaksi (hahah) ! </span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif; -webkit-text-size-adjust: auto;"><br></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif; -webkit-text-size-adjust: auto;">PS. Kylläpä tämän postauksen kirjoittaminen auttoikin selkeyttämään ajatuksia! </span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif; -webkit-text-size-adjust: auto;"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWNm5DUBvrkk_JyQRXDfEzVzPsJtuBlSBnm9rNTE6PR_V3Y0wVuI_SM_7mYmz_Qs1z5XlTuuhu2RSOpwJr1pqLppS8BmjBhLvN7epTj_dQ0K1smA_TLu22R3heKp8sc1eLFhah35PCFFJW/s640/blogger-image-1502603891.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWNm5DUBvrkk_JyQRXDfEzVzPsJtuBlSBnm9rNTE6PR_V3Y0wVuI_SM_7mYmz_Qs1z5XlTuuhu2RSOpwJr1pqLppS8BmjBhLvN7epTj_dQ0K1smA_TLu22R3heKp8sc1eLFhah35PCFFJW/s640/blogger-image-1502603891.jpg"></a></div>Olkoon postauksen pakollinen kuva selfie jonka otin kun mulle annettin alkuviikosta flujabia (eikä muuten tullut mitään oireita). Muistakaahan ottaa omanne, meillä on ainakin jo flu positiivisia potilaita osastolla! </span></div>Annahttp://www.blogger.com/profile/18319215840394512457noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-1070083381552303987.post-46778922695971338042015-10-07T22:35:00.001+01:002015-10-12T08:46:22.439+01:00Työskentely englanniksi sairaanhoitajana -riittääkö kielipää?Jos otsikkon voisi vastata yhdella lauseella niin se olisi "KYLLÄ RIITTÄÄ IHAN VARMASTI"! Suomalainen englannin opetus on ihan huippuluokkaa ja tulet huomaamaan että monet kollegat ja jopa lääkärit puhuvat täällä paljon kieliopillisesti huonompaa englantia kun sinä itse! Omaa kielitaitoa on vaan vaikea laittaa oikeaan mittakaavaan ennenkun sen varassa on pärjättävä. Kaikki hokee että puhuu huonoa englantia, mutta näin asia ei ihan aikuisten oikeasti oikeasti ole. <div><br></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Saan aina välillä s-postina tai facebook viesteinä kyselyitä kielijutuista suomalaisilta sairaanhoitajilta, jotka harkitsevat tänne muuttoa, mutta ovat epäröiviä kielipäänsä suhteen... Tämä postaus on omistettu kaikille teille! </span><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><br></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Ajattelin itseasiassa kirjoittaa postaussarjan, jatkossa tarkoitus avata enemmän esimerkiksi EWS asteikkoa (early warning score) sekä ABCDE-tekniikkaa potilaan tutkimisessa sekä kirjaamisessa koska noi ovat "isoja" juttuja täällä, joskin varmasti niiden tarkoitus (tunnistaa akuutisti sairas potilas ja varoittavat merkit) on suomalaisille sairaanhoitajille itsestäänselvyys. Toisinaan tuntuu että nää jutut on kehitetty sellaisia varten, joilla ei ole lainkaan maalaisjärkeä (valitettavasti sellaisiakin hoitajia täällä riittää)! Voisin myös laatia erilaisista assesmenteista postauksen (mitä täällä rakastetaan)</span><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">. Kiinnostaisiko ylipäätään tällaiset aiheet? Kun itse muutin tänne niin olisin ollut ikionnellinen jos olisin saanut enemmän tietoa tulevasta ja "eväitä matkaan". Vaikka sitä loppupeleissä on kuitenkin niin yksin sitten itse hommat alkavat ja rankka sisäänajovaihe on vain käytävä läpi kaikkine kommelluksineen (sama juttu duunissa kun duunissa. </span><div><div><div><br></div><div>Lähtökohtaisesti suomalaiset AINA vähättelevät kielitaitoaan eivätkö yleensä puhu englantia kun pakon edessä ja silloinkin häpeillen ja kielitaitoaan väheksyen... Itse olin juuri tällainen vielä muutama vuosi sitten ja kammoksuin/välttelin tilanteita, joissa piti kommunikoida englanniksi, esimerkiksi kavereiden ulkomaalaiset kaverit/kumppanit olivat kauhistus etenkin jos heidän kanssaan piti jäädä kaksin juttelemaan (varsinkin selvinpäin)! Ihan hävettää myöntää että tällainen nössö todella minä todella olin vielä 2010 luvun alussa! Toisaalta onhan se totta että jos englantia ei aktiivisesti puhu niin alku takeltelee aina, vaikka saisikin hyviä numeroita opettajilta. Kirjoittaminen on ihan eri juttu kun puhuminen jolloin ei ole yhtä paljon aikaa miettiä sanoja tai mitä suustaan päästää. </div><div><br></div><div>Koulussa en ikinä loistanut kielissä ja olin enkussa sellainen seiskan oppilas ja kirjoituin YO kirjoituksissakin C:n enkusta. Mulla todettiin myös keskivaike lukihäiriö tai no ei olis varmaan todettu jollei vakuutus olisi kattanut kaiken maailman tutkimuksia ja neurologien vastaanottoa. Äiti ei ehkä vaan halunnut uskoa ettei tytär ole minään ruudinkeksijä ja patisti lääkärit lähettämään mut myös aivojen MRI kuvaan, hahah. Hyvä juttu diagnoosissa oli muuten se että sain jopa 2h lisäaikaa jokaiseen ylppärikokeeseen, tuli kyllä tarpeen!</div><div><br></div><div>Sairaanhoitajakoulussa taas oli tasan yksi kurssi englanniksi ja kurssilla sai ihan pintaraapaisun englanninkieliseen hoitotyöhön. Harmittaa etten lähtenyt vaihtoon koska sillon olisi kyllä oppinut niin paljon enemmän! Jos vielä opiskelet niin harkitse siis todellakin vaihtoon lähtöä jos tulevaisuudessa kiinnostaa työskennellä englannissa/englanniksi. Olen itse sellainen oppija ettei mikään uusi sana jää päähän kovinkaan helposti jollen hoe sitä useita kertoja, kirjoita ylös ja käytä jossakin lauseessa (ja silti saatan silti unohtaa oppimani parin päivän päästä). Uskon ihan oikeasti että valtaosa kavereista ja ylipäätään muista ihmisistä on paljon parempia enkussa kun minä ja oppivat sanoja nopeammin. </div><div><br></div><div>Sairaalasanastossa on se hyvä puoli että samat termit toistuvat jatkuvasti. Muistan ekana päivänä ekassa duunissa kun joku sanoi että "your going to have new admission soon" ja olin ihan että häh mikä admission (uusi potilas)!? Discharge eli kotiutus oli sentään paljon tutumpi sana. Voi sitä häpeää kun ekana päivänä avustin lääkäriä dreenin laitossa ja hän pyysi ojentamaan "syringe" ja olin taas että mikä ihme se syringe on. Olin herranjumala unohtanut mikä ruisku on englanniksi! Luin kyllä sanastoja luullakseni ahkerasti ennen duunin aloittamista, mutta niin ne sanat vaan unohtuvat. Luulin kyllä osaavani jotain, mutta sitten yhtäkkisessä tilanteessa sanat tai kuullun ymmärtäminen on hukassa! </div><div><br></div><div>Sanastoa on kyllä jokatapauksessa hyvä tankata etukäteen ja katsoa mielellään vaikka englantilaisia sairaalasarjoja. Hyvä olisi myös saada käteensä joku englanninkielinen opus kuten "nurse survival guide to a ward". Ton hyödyllisen kirjan valmistus on tosin jo lopetettu, mutta Amazonista tilaamalla sen saa halvalla vaikkapa käytettynä. Täällä myös rakastetaan sanalyhenteitä kuten just NHS (national health service). RN on registered nurse, SSN taas senion staff nurse ja WM ward manager HCA on health care assistant, joka taas on vähän kuin lähihoitaja, mutta heillä ei välttämättä ole mitään hoitoalan koulutusta. NIC tarjoittaa nurse in charge ja SHO on perus (erikoistumaton) osaston lääkäri eli senior house officer. F1 on muistaakseni ensimmäisen vuoden lääkäriopiskelija joja lähinnä ottaa verikokeita ja laittaa tippoja. OT on occupational therapist, PT physio therapist ja NP night practioner. Consultant on johonkin erikoistunut lääkäri ja Registra erikoistuva. CXR on chest x-ray, OGD tähystystoimenpide ja LP lumbal puncture. CD on controlled drugs eli huumelääkkeet joiden säilytyksestä, kirjaamisesta ja tuplatarkistuksesta on täällä tiukat säännöt. Analgesia on yhtä kuin kipulääkkeet, luulin aluksi että nukutus! FBC on full blood count ja BC blood culture. LFT tulee sanoista liver function test. CRP sentään sama kun suomessa. MSU on mid steam urine eli suomen PLV. Mitähän näitä nyt vielä olis... TB on tuberculosis ja CAP community accuired pneumonia eli ei sairaalasta saatu pneumonia. Sero+ tarkoittaa hiv positiivista. AKI on acute kidney injury, PUO tarkoittaa pyrexia unknown orgin (epäselvä kuumeilu), IVDU iv drug user ja DM diabetes mellitus. NIDD on non insulin depending diabetic. TLC eli tender loving care tarkoittaa saattohoitoa (jotenkin aika lohdullinen ilmaisu) ja vainaja taas viedään osastolta "rose cottageen" eli ruusutupaan (ruumishuone). TTA tarkoittaa to take away ja kyse lääkkeistä jotka saa mukaan sairaalasta ja Merlin on lääkärin kirje eli hoitoyhteenveto (en tiedä mistä sanoista tulee). Voitte jatkaa listaa ja mainita näitä lisää kommenttikentässä :) Vielä mainittavia ilmaisuja lääkelistassa: OD once a day, BD kahdesti päivässä, TDS kolmesti päivässä ja QDS neljästi päivässä. </div><div><br></div><div>Kaikista etukäteisvalmisteluista huolimatta siihen kielen kulttuurishokkiin mikä odottaa töiden alkaessa ei voi täysin varautua. Erilaiset aksentit, hullun nopeasti puhuvat ihmiset, painajaismaiset epäselvät puhelinkeskustelut, vieraan sanalyhenteet... On yksinkertaisesti vaan asennoiduttava siihen, että alku tulee olemaan pirun raskas ja sietämään sitä epävarmuutta ja haparointia mitä on edessä, kyse on kuitenkin vaan muutamasta viikosta ja sitten kaikki on helpompaa - tämän minä lupaan! Kielitaito meillä suomalaisilla on ja pysyy pohjalla, mutta sitä on nyt vaan vähän muokattava! </div><div><br></div><div>Eikä ole mitään hävettävää pyytää ihmisiä puhumaan hitaammin tai toistamaan sanomaansa. Joskus jouduin pyytämään toistamaan jopa 5 kertaa jonkun lauseen jos en ollut ihan varma mistä oli kyse, esim. kirurgilta tulleista hoito-ohjeista! Toki sain myös ikäviä "are you deaf" ja "I wanna speak to someone else" kommentteja, mutta täytyy muistaa että potilaita varten me tehdään tätä työtä ja velvollisuutena on toteuttaa 100% turvallista hoitoa eikä mitään "sinneppäin" ehkä tajusin mitä toi lääkäri tarkoitti meninkiä voi hyväksyä. Kaikista toisteluista huolimatta mulla tuli alussa väärinymmärryksiä, mutta onneksi mitään vakavaa ei kuitenkaan tapahtunut. Joskus taisin poistaa jotkut tikit kokonaan vaikka tarkoitus oli poistaa joka toinen tai jotain sinneppäin. Töiden alkaessa englanniksi tunsin kyllä itseni pitkästä aikaa NIIN typeräksi! Tämän kanssa on vaan opittava elämään ja muistamaan että kaikista virheistä oppii, ensi kerralla sitten ainakin muistan mitä tämä ja tämä sana tarkoittaa! What does not kill you (or your patients) makes you stronger ;-) </div><div><br></div><div>Kuten taisinkin jo todeta niin kielipää karttuu siis kyllä nopeasti työelämässä (jopa tällaisen pahvipään) ja sanavarasto lisääntyy joka päivä. Kirjaamisessa oppii nopeasti käyttämään sanoja jorinoita. Tyypillinen ote mun kuvitteellisen stabiilin potilaan kirjaamisista: "Patient received alert and orientated, GCS 15/15. Self caring and mobilising patient, eating and drinking well. Pt report good urine output and BO (bowels opened) this morning. Vital sings monitored as charted and patient remais cardiovascularly stable. EWS (early warning score) is 0. Leg dressing changed and wound is healing well, please see would chart for details. Seen by CIU (clinical infection unit) doctors on ward round and awaiting cardiology review. CXR (cheast x-ray) done today and due ECHO tomorrow morning. Urine dip done and MSU (urine sample) sent. Viral thoath swap done and bloods taken as doctor reguested. Patient remains on iv antibioticks, cannula in situ on left arm. Due medication given as charted. All care needs met, no new issues or concerns from nursing perspective. Care continues in the ward". Kannattaa myös lukea muiden kirjaamisia ja oppia sitä kautta erilaisia ilmaisuja ja kirjaamistekniikoita. Kirjaaminen ABCDE (Airway patent, Blood pressure stable and so on...) -tekniikan mukaan on täällä yleistä, mutta siitä lisää toisen kerran (muuten tätä postausta ei jaksa lukea Erkkikään!). </div></div></div></div><div><br></div><div>Muista että you can do it, etenkin jos mä lukihäiriöinen ja lievästi änkytysvikainen (on muuten pahempi englanniksi kun suomeksi) pärjään täällä! </div><div><br></div><div>Mikä teitä jännittää tai mietityttää kaikkein eniten englanniksi työskentelyssä? Omia kokemuksia olis myös kiva kuulla :) </div><div><br></div><div>Mukaavaa alkavaa viikkoa kaikille! Mä odotan kovasti huomista maanantai vapaata ja pientä "virkistyspäivää" parhaimpien työkavereiden kanssa. Tiedossa ainakin shoppailua, puistoilua ja pubilounasta. Täällä on ollut tosi kaunis ja lämmin syksy, kumpa se vielä jatkuisi! Tässä fiiliksiä eiliseltä Kingston päivältä, jottei postaus nyt jäisi täysin kuvattomaksi. Kaupat oli jo pullollaan joulukrääsää! Hoitajamaiseen tapaan joulu menee töissä mutta onneksi joulua voi fiilistellä koko joulukuun ajan (tai vaikka jo vähän etuajassa). </div><div><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRFOe5Yoyp9wSolMwMrcmzPFrAA6dE4xRn7NybaxOJUZGd1NWi6_LXj3YsgpXtK9nnMtkGlSlWjXnJrdWeOpGtmokoqLQA3WVbxE0Yd8tflgXRcAl9bqLGGQBkUKZa5npCfgNSynHGBPSW/s640/blogger-image-1498532825.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRFOe5Yoyp9wSolMwMrcmzPFrAA6dE4xRn7NybaxOJUZGd1NWi6_LXj3YsgpXtK9nnMtkGlSlWjXnJrdWeOpGtmokoqLQA3WVbxE0Yd8tflgXRcAl9bqLGGQBkUKZa5npCfgNSynHGBPSW/s640/blogger-image-1498532825.jpg"></a></div><br></div></div>Annahttp://www.blogger.com/profile/18319215840394512457noreply@blogger.com11tag:blogger.com,1999:blog-1070083381552303987.post-62392607743314338622015-10-06T00:22:00.001+01:002015-10-22T06:45:26.717+01:00Onni on tässä ja nytVaroitus jo etukäteen että tästä tuli sitten todella siirappinen postaus, jos parisuhdejutut ei kiinnosta niin kannattaa skipata tämä postaus :) <div><br></div><div>Ollaan kuljettu Mr Londonin kanssa yhteistä taivalta nyt reilut 3.5 vuotta. Blogia pidempään lukeneet tietävätkin että tavattiin Thaimaassa Koh Phi Phin saarella tammikuussa 2012. Olin kavereiden kanssa reissaamassa ja yhtenä iltana matkalla rantabileisiin katseeni kohtasi komean ruskeasilmäisen miehen kanssa. Tämä hetki muutti loppuelämäni. Kävely rannalla ja keskustelut aamun sarastukseen, lukuisat sähköpostiviestit ja puhelut, tapaaminen Lontoossa huhtikuussa 2012 isosisko esiniinana, reilun vuoden kaukosuhde, reissaamista edestakaisin ja täällä sitä nyt asutaan yhdessä onnellista elämää Lontoossa. <div><div class="separator" style="clear: both;"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjyrBRHyJFHJvlEyi1VbPuBw7IsSI1cFMfPyTN9I27TILcVK-ZsgnNHQk7tsymL_MClAjEM5dqAX8BKH5SBfnNX9g3ktYa7bMMqd80K2WVyHnaajla_X91JaMnsTYpAjmddgROo-4HJJLZ/s640/blogger-image-1653010868.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjyrBRHyJFHJvlEyi1VbPuBw7IsSI1cFMfPyTN9I27TILcVK-ZsgnNHQk7tsymL_MClAjEM5dqAX8BKH5SBfnNX9g3ktYa7bMMqd80K2WVyHnaajla_X91JaMnsTYpAjmddgROo-4HJJLZ/s640/blogger-image-1653010868.jpg"></a></div></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Pitkä matka tähän pisteeseen on kyllä kuljettu. Ennen tapaamistamme Thaimaassa olin jo luovuttamassa "sen oikean" löytymisessä ja lukuisat pettymykset miesrintamalla olivat ajamassa minut epätoivoon. Nuorempana mulla oli tapana rakastua aina vääriin miehiin ja mulla oli kova miellyttämisen tarve -oman hyvinvoinnin kustannuksella. Kaikki aiemmat suhteen olivat jotenkin epätasapainossa ja koska en halunnut olla yksin niin ajauduin aika epätoivoisiin suhteisiin ja kuvioihin. Myös joku kova hoivavietti oli taustalla ja mistä onnistuinkaan löytämään ne kaikista epäsopivimmat miehet ja rentut, kuinka sokeaksi ja epätoivoiseksi sitä voikaan ihminen tulla! Tiedättehän sen tunteen kun ajattelette jotain renttu exää ja mietitte että mitähän mä tossakin aikoinaan näin! Toki nuorena voi ihan luvan kanssa olla naiivi ja kokeilunhaluinen, mutta rajansa kaikella. Tein kyllä paljon itselleni hallaa sekaantumalla vääriin miehiin.</span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><br></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Nyt elän ensimmäistä kertaa elämässäni tasapainoisessa suhteessa, sellaisessa jossa on mielettömän hyvä ja turvallista olla. Tuntui pitkän aikaa käsittämättömältä että joku rakastaa minua juuri sellaisena kun olen kaikkine virheineen eikä tarvitse ikinä yrittää tai esittää mitään. Kuten Jippu laulaa osuvasti "sinä näit sen kaiken minussa mitä ei kukaan toinen rakasta".</span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIFrMiSeJF97KquxpMj8C8Ca9e2f9hU5rQT2zykLzC1UkIPDxrjbHEZHnHyLBMpKblfx6a7SsJFd5r_HZF5MO_lf_wXjpNnTDkN3OZ2_FQh0NVIaGTQRFvSVoZwYtm9KlnrIDa9DYWWGcg/s640/blogger-image--1859777038.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgIFrMiSeJF97KquxpMj8C8Ca9e2f9hU5rQT2zykLzC1UkIPDxrjbHEZHnHyLBMpKblfx6a7SsJFd5r_HZF5MO_lf_wXjpNnTDkN3OZ2_FQh0NVIaGTQRFvSVoZwYtm9KlnrIDa9DYWWGcg/s640/blogger-image--1859777038.jpg"></a></div></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Kun nuorempana itkin sydänsuruissani päättyneiden suhteiden perään ja miesten tähden niin äiti lohdutti näillä sanoilla: Nuorena pitääkin "harjoitella" suhteita, jotta jonain päivänä olisi onnellinen ja löytäisi hyvän suhteen. Tämä on kyllä niin totta, toki siis sen tosirakkauden voi löytää ensimmälläkin kerralla mutta mulle ei ainakaan käynyt niin. Äiti myös varoitteli etenkin kokeista ja baarimikoista, tämäkin ollut aivan totta. Vaikka poikkeuksiakin mahtuu varmasti joukkoon ;-) Uskon että juuri kaikkien koettelemuksien ja huonojen kokemusten ansiosta osaan arvostaa niin kovasti sitä mitä minulla nyt on. </span></div></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><div class="separator" style="clear: both;"><br></div>Multa kysellään aina välillä bloginkin puolella parisuhteemme kulttuurieroista ja olen yrittänyt kirjoittaa aiheesta postausta, mutta juttu lähtee jotenkin aina sivuraiteille. Rakastuin Omidilla hänen avoimuuteensa, huumorintajuun, rohkeuteen ja siihen että hän teki aina seurassaan oloni niin turvalliseksi ja helpoksi. Olin alussa vähän arka puhumaan englantia/ilmaisemaan tunteita haluamallani tavalla, mutta Omid otti aina tilanteen haltuun ja teki keskustelusta helppoa. Mun suomalaistyylinen hiljaisuus vaivasi aluksi Omidia, britit kun ovat mestareita pälpättämään ja paikkaamaan kaikki hiljaiset hetket ja hän kertoi pelänneensä että mun kiinnostus oli hiipumassa jos olin hiljaa. Toki suomalaisissakin miehissa on sanavalmiita tapauksia, mutta tämä brittimies kyllä hurmasi mut vuorovaikutustaidoillaan ja päihitti mennen tullen kaikki deittailemani suomimiehet! Pian kuitenkin opittiin molemmat nauttimaan ajoittaisista hiljaisista hetkistä ilman epäluuloja, kun voi vaan olla hiljaa yhdessä ja hyvä juuri näin. </span></div></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-y0br-fBj9-2TRUHSXJYRKejpzYnYwIBsAlVR9mVbPzzufAanYGaKCfyY8MDC6pxzpPUuKI5HPFwZfTUhYSdzHlcLQK__5dc4_MFADGgpXaVR0ncw1DuKUM39r1YWzewpmL44CJXEf49B/s640/blogger-image-1352784056.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg-y0br-fBj9-2TRUHSXJYRKejpzYnYwIBsAlVR9mVbPzzufAanYGaKCfyY8MDC6pxzpPUuKI5HPFwZfTUhYSdzHlcLQK__5dc4_MFADGgpXaVR0ncw1DuKUM39r1YWzewpmL44CJXEf49B/s640/blogger-image-1352784056.jpg"></a></div></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Mr Londonin kohteliaisuus ja vilpitön ystävällisyys mun perhettä ja ystäviä kohtaan oli myös jotain ennenkokematonta ja teki muhun syvän vaikutuksen. Tuntui kyllä kieltämättä hyvältä kun sain palautetta miten upean miehen olenkaan löytänyt ja miten "ihana tuulahdus" Omidin oli. Kulttuurishokkina Omidille tuli kylläkin sitten taas mun suorasukainen tyyli ilmaista asioita ja kuulostin kuulemma välillä tosi tylyltä ja epäkohteliaalta. Esimerkiksi saatiin iso kina koska arvostelin ruokaa ravintolassa johon herra oli vienyt mut syömään ja hän otti tämän henk koht loukkauksena vaikka en tietenkään mitään sellaista tarkoittanut. Tämä tapahtui suhteen "harjoitteluaikana" ja nykyään kyllä puhumme asioista ihan suoraan ja Omidkin on uskaltanut olla suorasukaisempi. Avoimuus on kyllä mielestäni yksi suhteen tärkeimmistä ominaisuuksista ja kyky ottaa ne vaikeatkin aiheet puheeksi ennenkuin asia räjähtävät silmille tai patoutuvat sisälle. Toki meilläkin tapellaan, osataan olla ilkeitä ja loukata toista mutta onneksi harvemmin ja ollaan molemmat tosi lyhytvihaisia ja sovitaan yleensä ASAP jos tulee kinaa. Viime kesänä meillä oli vähän pidempi "nihkeä jakso" jolloin molemmilla oli pinna jotenkin tosi kireällä monista syistä johtuen ja otettiin enemmän yhteen, mutta kun siitä selvittiin niin suhteessa on mennyt entistä paremmin. Tälle alla olevella Omidin luomalle kuvalle teksteineen on naurettu monet kerrat :D</span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHXKdYhJo92Waj-rtdo_eSrEHCSgM5SoeHHHLrRArluq931HAKtyAylzPR8fFzNTh8efDR6n9bLAmm1eJlrExROIhCf9t420ilSYtOmtBIcKjgrQ-whQgEtxgAsF_0zeF5ASHG8RuVWAOc/s640/blogger-image--1795769858.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjHXKdYhJo92Waj-rtdo_eSrEHCSgM5SoeHHHLrRArluq931HAKtyAylzPR8fFzNTh8efDR6n9bLAmm1eJlrExROIhCf9t420ilSYtOmtBIcKjgrQ-whQgEtxgAsF_0zeF5ASHG8RuVWAOc/s640/blogger-image--1795769858.jpg"></a></div></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Kuten olen aiemmin kertonut niin Omidin sukujuuret ovat isän puolelta Iranissa (äiti on britti) ja hänessä yhdistyy mielestäni iranilaisen ja brittiläisen kulttuurin parhaat puolet. Omid tarkoittaa samaa kun Toivo ja mun äiti onkin antanut Omidille lempinimen "Topi". Omidin isä on varmaankin anteliain ja sydänmellisin ihminen minkä olen tavannut ja näen Omidissa paljon hänen piirteitään/luonnettaan. Isän kokkaustaidot eivät valitettavasti kuitenkaan ole tarttuneet Omidiin ja häntä ei pahemmin kokkailut kiinnosta (mutta syöminen sitäkin enemmän). Iranilainen ruoka munakoisotahnoineen, safron riiseineen ja lammaskebabeineen on kyllä valloittanut sydämeni ja olen alkanut harjoittelemaan persialaisia reseptejä. Olen yrittänyt vakuutella Omidille että hän tulee katumaan kovasti jos ei opettele isänsä taitoja, koska jonain päivänä ei ole enää isää kokkaamassa. Täytyy jatkaa painostusta ja sopis yhteisiä kokkaussessioita isän kanssa. Alla yksi lempikuvistani "Tutusta". Jos Iran tausta kiinnotaa niin voisin joskus laittaa kuvia valtavan kiehtovista vanhoista persialaisiata valokuvista. </span></div><div><font face="Helvetica Neue Light, HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOcocmRB3hTfP-zGTlvQbRRLu_Zrs3ZrQiHY5kQ3KChxegJh5xdOWyZgFll4Grv9HKGK700al0KNUIGBNufxJSKfQlPjh1ge24VPcfEaWXTfNKtbJlQ0bb3gwbzwFoKRXgWgWwt4MFziBU/s640/blogger-image-1119588570.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOcocmRB3hTfP-zGTlvQbRRLu_Zrs3ZrQiHY5kQ3KChxegJh5xdOWyZgFll4Grv9HKGK700al0KNUIGBNufxJSKfQlPjh1ge24VPcfEaWXTfNKtbJlQ0bb3gwbzwFoKRXgWgWwt4MFziBU/s640/blogger-image-1119588570.jpg"></a></div></font></div><div><font face="Helvetica Neue Light, HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif">Haluaisin kovasti päästä Iraniin Omidin sukujuurille ja tapaamaan hänen kahta iäkästä tätiään vielä kun he ovat hengissä. Omidin isän perhe aikoinaan varsin tunnettu Iranissa ja isän veli oli silloisen hallitsija Saahin kanssa tekemisissä ja toimi armeijan johtajana. Valitettavasti ääri-islamilaisten vallankumouksen myötä 1970-luvulla maa joutui kaaokseen, Saahi maanpakoon ja isän veli teloitettiin. Kaikki kehitystyö mitä Saahi oli tehnyt maassa kulttuurin, talouden, kansanvälisten suhteiden ja koulutuksen edistämiseksi ja mm. naisten aseman parantamiseksi (esimerkkinä hänen vaimonsa toimi varahallitsijana) oli menetetty ja julkirakennuksia, kouluja ja mm.teattereita poltettiin ja naiset pakotettiin tiukkaan huntupakkoon. Tavattoman surullista! </font></div><div><font face="Helvetica Neue Light, HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif"><br></font></div><div><font face="Helvetica Neue Light, HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif">Ennen vallankumousta Iran oli ihanteellinen paikka asua ja Omidin isä vietti siellä kovin onnellisen lapsuuden isossa perheessä. Suvun historiasta kertoo jo Omidin sukunimi joka on suomeksi käännettynä Gilanin kuningas (aikoinaan isän isoisä tai isoisoisä hallitsi Gilanin aluetta, tuona aikana monilla alueilla oli omat kuninkaansa). Perheellä oli aikoinaan paljon maata ja omaisuutta, mutta vallankumouksen myötä kaikki menetti arvonsa ja he menettivät suurimman osan omaisuudestaan. Edelleen heidän omistuksessa on mm. rantaa ja huvila Kaspianmeren rannalla. </font></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Tämä Irania kohdannut tragedia on läsnä Omidin isän elämässä ja ystävillisten silmien takana paistaa suru. Yksi isän siskoista pakeni Yhdysvaltoihin, setä tosissaan teloitettiin, kaksi siskoa jäi Iraniin todistamaan täystuhoa ja joutuivat piileksimään pitkään sillä jo sukunimen paljastuminen olisi tietänyt ongelmia. Yksi veljistä käänsi selkänsä ja asettui ääri-islamilaisten puolelle eikä kukaan sisaruksista ole ollut hänen kanssaan tekemisissä tämän jälkeen, veli on heille käytännössä kuollut. </span></div><div><font face="Helvetica Neue Light, HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif"><br></font></div><div><font face="Helvetica Neue Light, HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif">Suosittelen ehdottomasti lukemaan Saahin vaimon Farah Diba Pahlavin elämäkerran jos Iranin kiehtova ja traaginen historia kiinnostaa tai haluaa muuten vaan lukea hyvän kirjan. Luin kirjan viime talvena Thaimaan lomalla ja monet sivuista ovat lähes pilalla tai liimaantuneeet toisiinsa kiinni koska itkin niin paljon tätä koskettavaa kirjaa lukiessani! Kirjassa tulee esille myös todellinen, Saahin viimeiseen hengenvetoon kestänyt rakkaustarina. Vaikka Saahi menetti monen iranilaisen tavoin kotimaansa ja kaiken saavuttamansa niin lohdullisesti hän sai viettää loppuelämänsä elämänsä rakkauden kanssa. Kuvat napattu kirjasta ja laatu ei siis kovin hyvä. Ylimmässä kuvassa Saahi ja Farah ja alla koko perhe viimeisessä yhteiskuvassa ennen Saahin kuolemaa. Heidän kuvankaunis tyttärensä Leila koki myös todella surullisen kohtalon kaiken perhettä kohdalleen tragedian jälkeen ja menehtyi oman käden kautta nuorena Lontoossa. </font></div><div><font face="Helvetica Neue Light, HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzvBnJwD2x7nc_KuA6L6kDngq0UGSqD6-zKDipb0fhfdCOkism63QclXZjlW1IUbU5pFj5VaxluyseXkVAjvn5h2VdpApcuIqCSFNis-t3ews5C-Bzft-PPMC0-Yg_JqQcdgT2RFg29GJw/s640/blogger-image-478474520.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgzvBnJwD2x7nc_KuA6L6kDngq0UGSqD6-zKDipb0fhfdCOkism63QclXZjlW1IUbU5pFj5VaxluyseXkVAjvn5h2VdpApcuIqCSFNis-t3ews5C-Bzft-PPMC0-Yg_JqQcdgT2RFg29GJw/s640/blogger-image-478474520.jpg"></a></div></font></div><div><font face="Helvetica Neue Light, HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif">Multa kysytään välillä vaikuttaako Omidin muslimitausta meidän suhteeseen. Välillä unohdan että Omid on tosissaan Iranin passin perusteella muslimi, mutta tämä ei kyllä mitenkään näy käytännössä: pekoni maistuu eikä meillä ole kotona koraania. Omid kävi katolilaisen koulun eikä harjoita mitään muslimi riittejä. Isä rukoilee säännöllisesti, mutta hänkin on hyvin "rento" muslimi jos näin voi sanoa. Jumalakuva ei myöskään rajoitu vain islamiin, onhan Omidkin saanut toisen nimensä raamatun tarinan ja viisaan kuningas Solomonin mukaan. Tiedättehän sen tarinan missä kaksi naista taistelee lapsesta ja väittävät molemmat olevansa oikea äiti, kuningas sanoo katkaisevansa lapsen keskeltä molemille, jolloin oikea äiti luovuttaa lapsen toiselle naiselle ja näin paljastuu oikeaksi äidiksi. Jos matkustaisimme Iraniin yhdessä niin meidän tulisi allekirjoittaa todistus että olemme Omidin kanssa menossa naimisiin ja mun pitäisi käyttää Iranissa peittävää huivia ja uidessa peittävää kokovartalokaapua jos vaikka sinne kaspianmereen pääsisi polskimaan. En nää tässä mitään ongelmaa, maassa nyt vaan toimittava maan tavalla. </font></div><div><font face="Helvetica Neue Light, HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif"><br></font></div><div><font face="Helvetica Neue Light, HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif">Youtubesta löytyy muuten todella hauskoja videoita iranilaisesta "yli kohteluaisuudesta" ja tavoista. Omid uskoo että reissu olisi mulle tosi stressaava koska iranilaiseen tapaan ihmiset ovat yli innokkaita, uteliaita ja "tunkeilevia" ja todennäköisesti pakottaisivat mut syömään itseni ähkyyn joka aterialla ja esittelemään tanssitaitojani (joita mulla ei tod ole) kaikkien edessä kuten tapoihin kuuluu, ottaisin tämän kaiken kylläkin vastaan ilolla ja uutena elämyksenä :) Iranilaiseen tapaan vieraita pitää palvoa ja heille pitää loppumattomasti tarjota ruokaa, kieltäytyminen on kohteliasta ja täten isännän tulee tuputtaa ruokaa kunnes vieras lopulta syö, olisihan se muuten epäkohteliasta. Koska vaan vieraita voi tulla ovesta ja ruokaa on aina oltava ihan överisti! Kun Omidin isä kokkaa niin riisiä on yleensä tarpeeksi kerrostalolliselle ihmisiä! Meillä on aina keskimäärin 20 tyhjää eväsrasiaa kaapissa koska ruokaa pakataan melle aina myös kotiin mukaan kun mennään esim sunnuntai lounaalle, eipähän tarvitse miettiä alkuviikon ruokalistaa. </font><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Mun ruotsalaisella työkaverilla on muuten myös iranilainen poikaystävä (hän tosin 100%) ja meillä on aina hauskat jutut. Työkaverin kihlatun iranilainen äiti on mm. jo ostanut Charminilta kysymättä hänelle mieleisensä hääpuvun. Charmin parka ei tiedä miten sanoa äitiä loukkaamatta että pramea puku ei nyt kyllä ole ihan mieleinen. Helpommin sanottu kun tehty ;-) </span></div><div><font face="Helvetica Neue Light, HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif"><br></font></div><div><font face="Helvetica Neue Light, HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif">Parisuhteen kulttuurieroihin vielä palatakseni, suurimmat parisuhteen "kulttuurishokit" tulivat siis nimenomaan mun juurtuneista suomalaisista tavoista! Brittielämä itsessään oli toki mulle kulttuurishokki etenkin sairaanhoitajan töiden aloittamisen osalta kuten kaikille blogin lukioille on varmasti tullut moneen kertaan selväksi. Nyt olen kuitenkin sopeutunut varsin hyvin ja vaikka työstä riittää aina purnaamista niin asiat ovat kaikenkaikkiaan todella hyvällä mallilla. Vapaa aikaa arvostan kyllä enemmän kuin koskaan ja olen yrittänyt parhaani mukaan sulkea työasiat mielestäni kun astun sairaalasta pihalle, elämässä on niin paljon muutakin kun murehtia asoita joille ei voi mitään! </font></div><div><font face="Helvetica Neue Light, HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitQunRgvy8PwSl1TriRNt7xYJE9epCjnTM7pSY7i88Sd9hy0AkPgt4Mh59cHbvlGSnT0Ejz_tI0bsGynwCJAOfpCU6fZ7XDnGfYSvgfYOzuYnXoaAFfx2CqGrlrgbjzsVNdTtaN1b65qIi/s640/blogger-image-1502459385.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitQunRgvy8PwSl1TriRNt7xYJE9epCjnTM7pSY7i88Sd9hy0AkPgt4Mh59cHbvlGSnT0Ejz_tI0bsGynwCJAOfpCU6fZ7XDnGfYSvgfYOzuYnXoaAFfx2CqGrlrgbjzsVNdTtaN1b65qIi/s640/blogger-image-1502459385.jpg"></a></div></font></div><div><font face="Helvetica Neue Light, HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif">Yhteenmuutto pari vuotta sitten mietitytti etenkin koska aiempi suhteeni ajautui kaaokseen ja eroon nimenomaan yhteenmuuton seurauksena (toki siis se suhdekkaan ei ollut kovin kestävällä pohjalla) ja minulla oli asiasta omat pelkoni koska tiedättehän miten yhteenmuuton jälkeen kaikki pahat tavat tulevat armottomasti esille eikä mitään voi enää salata toiselta :D O</font><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">nneksi kaikki on kuitenkin mennyt tosi luontevasti ja meistä on hioutunut hyvä tiimi. </span></div><div><br></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Siivouksesta nyt tulee joskus kinaa, mä kun kuulemma jätän tavaroita lojumaan sikin sokin ja mua taas ärsyttää että herra ei juuri ikinä vaivaannu tiskaamaan tai vaihtamaan loppunutta vessapaperirullaa! Raha asioissa ollaan tosi lungeja eikä itseasiassa olla ikinä tapeltu rahaan liittyen. Meillä on alusta asti ollut periaate "kaikki mikä on sinun on minun". Mun ainoa brittitili on itseasiassa meille avattu yhteistili mihin Omidilla on myös tunnukset ja kortti. Hänen suurta hupia on selata mun tilitiedot luetella missä kaikkialla olen shoppaillut ja piikitellä leikkisään tyyliinsä "oh you naughty girl had a secret mc donals last monday" ja " what did you bought from Tk Maxx again"! Tiedän että raha-asiat jakavat kovasti mielipiteitä ja monella nousisi karvat pystyyn jo ajatuksesta että kumppani tietää tismalleen tilitiedot eikä yhtään välitetä kumpi on maksanut laskuja enemmän missäkin kuussa. Tiedän pareja jotka vielä kymmenen vuoden avioliiton jälkeen pitävän raha asiansa tiukasti erillään, eivät ole tietoisia toisen säästöistä ja jakavat kulut tismalleen 50-50 pitäen kirjaa jos toinen on velkaa toiselle yms. Onneksi me ollaan molemmat samanlaisia tän rennon asenteen kanssa, olisi varmasti hankalaa jos toinen haluaisi pitää tarkemmin kirjaa siitä mitä kukin maksaa tai ettei joudu itse liikaa maksumieheksi. Osasyynä on varmasti se että tienataan yhdessä ihan mukavasti Lontoon mittakaavassa, ei mahdottomia mutta kaikki perustarpeet tulee tyydytettyä ja pystymme matkustemaan plus siirtämään joka kuukausi rahaa yhteiselle säästötilille. Mihinkään lainatakuuseen (asunnon ostoa ajatellen) meillä ei ole vielä vuosiin varaa eikä asunnon osto ole muutenkaan ajankohtaista. Lontoon asuntomarkkinat ahdistavat ja hinnat ihan pilvissä! Nuorena on kiva asua "keskustassa" hyvien yhteyksien varrella, mutta tältä alueelta meillä on tuskin ilman lottovoittoa varaa edes harkita asuntoa. Maksaisitko puoli miljoonaa euroa pienestä kulahtaneesta kaksiosta keittiökomerolla!? Naurettavaa!! Katsomalla Lontoon asuntotarjontaa ja hintoja saa kyllä helposti itsensä vihaiseksi/surulliseksi, kärsimään hypertensiosta, rytmihäiriöistä ja yökastelusta (no ehkä nyt ei ihan kuitenkaan). Samalla rahalla saisi muualta päin suunnitteen Englantia 6 makuuhuoneen kartanon merenrannalta tai hienon lukaalin jostain Eiranrannasta Helsingistä! </span></div><div><font face="Helvetica Neue Light, HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif"><br></font></div><div><font face="Helvetica Neue Light, HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif">Parasta juuri nyt on suunnitella yhteistä elämää Mr Londonin kanssa: mitä syödään huomenna, mikä uusi linssi ostetaan kameraan, mitä kaikkea kivaa tehdään lauantaina kun yhteinen kauan odotettu vapaapäivä koittaa (no mennään tietysti Richmond parkkiin ihailemaan alkavaa ruskaa ja katsomaan/kuvaamaan/syöttämään eläimiä), mitä tehdään loppukuusta road tripillä Walesissa ja minne reissataan yhdessä helmikuussa. En edes osaa kuvitella missä olisin jos en olisi löytänyt tätä vieressä kuorsaavaa karvaista ihanaa rakastavaa miestä rinnalleni. Sydän ihan pakahtuu kun katson hänen sivuprofiiliaan ja kuuntelen tuttua hengityskorinaa. Rakastan häntä niin hirmuisesti! Kuva Omidin taannoisilta 30v synttäreistä mistäs muualtakaan kun iranilaisesta ravintolasta. Olen tätä jauhanut jo ennenkin, mutta jos et ole vielä kokeillut persialaista keittiötä niin kokeilkaa ihmeessä! Ainiin ja sinkkunaiset pitäkäähän ihanat iranilaiset miehet mielessä, ette tule pettymään ;-) Puspus!</font></div><div><font face="Helvetica Neue Light, HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif"><div class="separator" style="clear: both;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiIrgS25y5I99g9eh07q5NVdPhYG3XFsc0PNGB25JX0CEkzdI49N2F0fZW1qpla7a4omEvs2_bhmlxB0K6nAK5LfjnZcETa_7rwAEOj82RXwe8JXNQ-yZgzGmwVetvcR5BxqB0hfo8JBbGI/s640/blogger-image-1558815375.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiIrgS25y5I99g9eh07q5NVdPhYG3XFsc0PNGB25JX0CEkzdI49N2F0fZW1qpla7a4omEvs2_bhmlxB0K6nAK5LfjnZcETa_7rwAEOj82RXwe8JXNQ-yZgzGmwVetvcR5BxqB0hfo8JBbGI/s640/blogger-image-1558815375.jpg"></a></div><br></font></div>Annahttp://www.blogger.com/profile/18319215840394512457noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-1070083381552303987.post-55249465534358888602015-10-05T03:00:00.001+01:002015-10-05T06:51:15.109+01:00Voimakkaita mielipiteitä brittiläisestä terveydenhuoltojärjestelmästä
nimeltään NHSNHS eli National Health Service on täällä briteissä valtion järjestämä terveydenhuoltojärjestelmä. Muistan kun ennen muuttoa tänne googetin NHS ja yritin muodostaa kuvaa mitä tämä paikallinen systeemi oikein merkitsee. Lyhyesti satottuna täällä briteissä on siis kaikki hoito on kaikille täysin ilmaista, menee sitten GP vastaanotolle (general practioner=omalääkäri/terveysasema), päivistykseen tai sairaalaan (akuutisti tai toimenpiteeseen). <div><br></div><div>Jos joudut siis vaikka leikkauksen tai pneumonian takia sairaalaan pariksi viikoksi niin minkäänlaista laskua ei tipahda postiluukusta, kaikki on ilmaista ja saat vieläpä lääkkeet mukaan sairaalalta. Kuulostaa kieltämättä hienolta? <span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Tämä tuntui musta jotenkin ihan käsittämättömältä kun muutin tänne, miten kaikki voikaan olla täysin ilmaista!? Veroissahan tätä tietysti maksetaan ja jos tienaa yli 40 000/vuosi niin veroprosentiksi pamahtaa 40%. </span><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><br></span></div><div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Suomessa tottui yksityisiin lääkäriasemiin enkä yleensä mennyt terkkariin kun pakon edessä. Täällä yksityisellä käynti ei tulisi valtaosalle ihmisistä kuuloonkaan ja käsittääkseni vain todella rikkaat käyttävät yksityisiä palveluita. Mielestäni yksityisellä terveydenhuollolla olisi täällä kuitenkin paljonkin jalansijaa, maksaisin itsekkin mieluusti muutaman satasen vuodessa vakuutusta, jotta voisin käyttää yksityisiä palveluita ja näin helpottaa julkisen terveydenhuollon kuormaa ja kustannuksia. Näin myös verokustannuksia saataisiin alas koska valtion budjetista ei enää menisi valtaosa NHS kustannuksiin. Hoitojonot ovat myös pitkät ja tästä myös henk koht kokemusta valitettavasti. Keväällä Omidin äidiltä löytydettiin CT kuvauksen perusteella suolistosta syöpäkasvaimia. Arvatkaapas kauanko kesti kuvauksesta ennenkuin tieto kasvaimista tuli äidin korviin syöpäklinikan kiireestä johtuen (tiedonkatkos tapahtui mikä tavattoman yleistä täällä koska potilaita niin paljon eivätkä lääkärit pysy tahdissa)? Järkyttävät 8 viikkoa ja tämän jälkeen vielä monen viikon odottelu syöpähoitojen aloitukseen! Joku aggressiivinen syöpä olisi voinut jo vielä äidin mennessään, mutta Luojan kiitos syöpä saatiin häädettyä leikkauksella ja solumyrkyillä. Siis aivan käsittämätön viive diagnoosissa ja hoidon aloittamisessa, olisi kyllä ollut massiivinen valitus paikallaan kuten joku hänen syöpähoitaja olikin jo ohjeistanut, mutta kiltti äiti jätti asian sikseen ja oli toki todella onnellinen saadessaan terveen paperit. Tässä taas yksi elävä esimerkki siitä miten hoidon laatu kärsii kun systeemi ei ole toimiva vaan suorastaan vaarallinen. Mulla on ollut myös potilas joka sai miljoonakorvaukset halvaantumiseen johtaneen hoitovirheen vuoksi, en kylläkään tajua mistä tuo summa maksettiin! </span></div><div><br></div><div>Monissa sairaaloissa on kylläkin yksityisiä osastoja joissa asiat tehdään ripeämmällä aikataululla ja paremmat resurssit. Potilaina on etenkin rikkaita arabeita ja monella on vieläpä palkattu joku istumaan vieressä 24/7. Kuulin jopa että yksityispotilaat saatetaan tarpeettomasti siirtää tehovalvontaan (siinä missä tavalline pulliainen menee vuodeosastolle) esimerkiksi leikkauksen jälkeen, koska halutaan antaa parempaa palvelua (ja tietysti kiskoa enemmän rahaa) mikä on kyllä mielestäni aika käsittämätöntä. Yksityisiä sairaaloita on täällä useita ja olen usein miettinyt minkälaista olisi työskennellä yksityisellä osastolla. Kuulemani mukaan potilaita on paljon vähemmän kun normi NHS osastolla, keskimäärin 2-4. Hoitajan työ kyseisillä osastoilla on kuulemani perusteella todella kevyttä ja lähinnä asiakaspalvelua (asiakkaan miellyttämistä) ja lääkehoitoa. Palkka on yksityisellä tietysti parempi mutta lomaa on vähemmän ja koulutusmahdollisuudet ilmeisesti huonommat. Uskon että paineet toteuttaa hyvää hoitoa (hoitajana) ovat kuiten suuret koska potilaat maksavat isoja summia hoidostaan. Toisaalta olen hoitanut urallani muutamia potilaita joiden tiedän olleen miljonäärejä (tai jotain tunnettuja bisnesihmisiä) ja he ovat usein ollet todella kiitollisia ja vähään tyytyisiä. </div><div><br></div><div>Muistan vuosien takaa erään potilaani, ison yrityksen johtajan jonka vuositulot olivat kymmeniä miljoonia. Potilas oli jonkun keuhkokuumeen takia osastolla tavallisessa HUS sairaalassa 6 hengen miestenhuoneessa . Hänen vaimonsa mm. halusi auttaa ja ripusti 6 hengen huoneen potilasverhot kaikkiin sänkyihin kun verhot olivat tulleet pesusta ja odottivat kärryssä ripustamista. En ollut uskoa silmiäni huoneeseen astuessani kun tämä jakkupukunainen heilui jakkaralla katonrajassa ripustamassa verhoja puhtaasti haluata auttaa ja osoittaa kiitollisuutta miehensä hoidosta! Tästä on aikaa kohta 10 vuotta mutta muistan tapahtuneen elävästi. Potilas oli muutenkin erittäin miellyttävä eikä miljoonien tulot mitenkään näkyneet käytöksessä tai vaatimustasossa. Vaatimaton sairaalaruoka maistui myös ihan samalla tavalla kuin kaikille muillekkin. Ei nyt mitenkään saisi yleistää mutta mielestäni homma menee pikemminkin niin että mitä "huonompi" sosiaaliekonominen tausta potilailla niin sitä vaativampia he osaavat olla. Kuulostaa karulta mutta tämän olen urallani havainnut, myös täällä briteissä. </div><div><br></div><div>Pakko pohtia samaan syssyyn sairaalaruokaa Suomi vs Englanti. Suomessa jossa sairaalahoito ei ole ilmaista (mutta ei myöskään tuhottoman kallista) on yleensä yksi vaihtoehto lounaalla/päivällisellä: take it or leave it! Toki allergiat ja erityisruokavaliot huomioidaan, mutta suurin osa potilaista lapioi ihan sitä samaa mössöä suuhunsa. Täällä briteissä taas joka päivälle on oma menu ja potilas valitsee menusta mieleisensä alkupalan, pääruuan ja jälkiruuan. Ruoka on mielestäni todella hyvää ja monipuolista, mutta silti huh sitä valitusten ja vaatimusten määrää! Eilen viimeksi haettiin eräälle miehelle hänen toivomansa halal liha ateria erikseen sairaalan keittiöstä, tämä ei kuitenkaan kelvannut vaan potilas lähetti vaimonsa hakemaan vielä kiinalaista ruokaa. Hukkaan meni siis potilaan ensiksi tilaama ruoka joka ei kelvannut ja myös tämä erikseen valmistettu halal ateria joka ihan aikuisten oikeesti näytti ja tuoksui ihan ravintola-annokselta mutta ei kelvannut! What a waiste! Mielestäni monet potilaat ovat aivan käsittämättömän kranttuja <font face="Helvetica Neue Light, HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif">ruuan suhteen.</font></div><div><font face="Helvetica Neue Light, HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif">Tyypillinen brittiläinen menu on esim cheese and biscuits alkupalaksi, pääruuaksi makkaroita kaskikkeessa, perunamuusia ja kasviksia ja apple crumble with custard (vähän kuin vaniljakastike) ja hedelmä. Jos potilaalla on huono ruokahalu niin reillä on mahdollisuus myös saada cooked breakfast eli aamupalaksi munakokkelia, makkaraa, papuja, pekonia... Suomessa ei edes saa jälkkäriä sairaalassa joka aterialla ja kun jälkkäriä on niin </font><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">se on jotain kiisseliä tai kuivaa kakkua. Mietinpähän vaan kuinka paljon rahaa NHS säästäisi jos potilalla ei olisi niin käsittämättömän hienot ruuat täällä, kyllä ne potilaat pidetään vähemmälläkin hengissä. </span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><br></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Olen paljonkin pohtinut myös muita säästökohteita NHS:lle (pitäisiköhän lähteä mukaan politiikkaan hahah). Ensinnäkin mielestäni kaikille täysin ilmainen terveydenhuolto (kymmenille miljoonille ihmisille) on järjetön ajatus, etenkin kun tiedän miten raskas taakka tätä hoitoa on toteuttaa hoitajan näkökulmasta. Lakanat ovat kulahtaneita ja reikäisiä eikä vaippoihin ole rahaa. Kaikki tarvikkeet ovat halvimpia mahdollisia ja niiden laatu huonoa. Tarvikkeista on pula ja välillä saa suorastaan anoa jotain pesulappupakettia muilta osastoilta. Mun sairaala on nyt säästökuurilla ja mun kaikki koulutukset seuraavalle vuodelle on tämänhetkisen tiedon valossa peruutettu! Sairaala kyllä kehtasi ehdottaa että maksaisin monen tonnin koulutukset omasta pussista!!! Pari työlleen omistautunuttatyökaveria juuri maksoivat himoitsemaataan muutaman viikon HIV hoidon kurssista £400 (kurssi oli suunniteltu heille kuukausia sitten ja halusivat kovasti osallistua jotta voisivat oppia lisää ja täten antaa parempaa hoitoa potilaille). Nyt kyllä joku mättää ja pahasti tässä systeemissä... Tämä aihe ja epäoikeidenmukaisuus saa mut vaan niin kiehumaan!!</span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><br></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Miksi jokainen ei voisi osallistua "talkoisiin" ja maksaa sairaalassaolosta päivämaksua kuten suomessa, esim £20 päivä ja sitten toki kattoraja maksulle jos sairaalassaolo venyy (onko se suomessa jotain 600€) !? Toki on niitä joilla ei ole rahaa ja huono sosiaalinen tilanne ja heille toki hoito tulisi olla ilmaista jos ei ole mistä maksaa (ei ketään saa jättää hoitamatta rahatilanteen takia joten jenkkilässä), mutta suurimmalla osalla kyllä kuitenkin on varaa maksaa hoidostaan. Näin saataisiin aikalailla pirusti lisää rahaa NHS:lle. Olen jo aiemmin puurnannut että potilaat saavat lääkkeet mukaan sairaalasta eikä niitä siis tarvitse itse noutaa apteekista kuten suomessa. Mielestäni jos potilas on tarpeeki terve/hyväkuntoinen kotiutumaan niin hän voisi varmasti kävellä itse apteekkiin tai sitten omainen hakea lääkkeet ja MAKSAA itse lääkkeensä, ne eivät kovin kalliita kuitenkaan ole. Toki tässäkin on poikkeuksensa, jos potilas on köyhä tai disabled niin toki hänen on saatava lääkkeensä ilmaiseksi koska riskinä on se että lääkkeet jää hakematta. </span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><br></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Yksi mua syvästi järkyttänyt yksityiskohta NHS systeemissä on että mielenterveysjuttuihin ei juuri budjetoida eikä täällä ole mielestäni läheskään samantasoista psykiatrista hoitoa kun suomessa. Olen hoitanut useita akuutisti psykoosissa olevia potilasta tavallisella sisätautisella vuodeosastolla koska psyk hoitopaikkoja (esim akuutti suljettu osasto) ei täällä heru kun jo aivan täysin seonneille jotka vaaraksi itselleen/muille ja nämäkin paikat kiven alla. Hoidossani on jatkuvasti potilaita, jotka ovat akuutissa psykoosissa, aggresiivisia ja kuulevat ääniä ja uskovat minun yrittävän tappaa kun annan lääkkeitä. Usein on myös case jossa potilas on eronnut kumppanistaan ja ajatunut psykoosin partaalle ja tavalliselle osastolle vaan hoitoon, käsittämätöntä. Suoraan sanottuna olen ollut monta kertaa aivan kusessa näiden potilaiden kanssa eikä oma ammattitaito ja kyvyt heitä riitä hoitamaan. Kunnolliseen psykiatriseen hoitoon ei ilmeisesti ole sitten budjetista varaa eikä myöskään hoitajan turvallisuuden takaamiseksi minkäänlaista hälytysjärjestelmää jos vaikka potilas käy käsiksi (suomessa oli pakko olla hälytysnappi roikkumassa helposti käden ulottuvilla). Monta vuoroa on aikalailla menty sydän syrjällään ja toivoen ettei kukaan käy käsiksi. Olen miettinyt että traumatisoituisin varmaan loppuiäksi enkä mahdollisesti kykenisi jatkamaan enää hoitajan työtä jos potilas kävisi esim. kurkkuuni kiinni eikä tämä suoraan sanottuna ole ollut kaukana. Onneksi toisinaan saamme osastolle psykiatrisen hoitajan hoitamaan 1-1 psykoosipotilaita, mutta tämä voi kestää pitkäänkin koska ensin on saatava psykiatrin lausunnot ja arviot. </span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><br></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Summa summarum: Mielestäni brittien rakastama NHS on aivan liian paljon potilaita (vääristä kohteista) paapova järjestelmä, joka tulee valtiolle erittäin kalliiksi (ja tulevaisuudessa mahdottomaksi). NHS on jo rahallisesti aivan kusessa ja sitten mietitään leikkauksia hoitajien viikonloppu/yölisistä yms täysin vääristä kohteista. Täällähän ei mitään tuplapalkkoja maksella ja ruokatunnit palkattomia (joita ei aina edes ehdi pitämään). Hoitajien selkärangasta siis revitään. Hoitajat saavat lisäksi maksaa itsensä kipeäksi jo hoitajan koulutuksesta ja sitten NMC:lle (paikallinen valvira) pitää maksaa joka vuosi 150€ jotta saa toimia hoitajana, kuinka epäreilua!? Sitten vielä itse pyykättävä uniformut kotona ja ostettava sukat/sukkahousut.. Parin kympin verohelpotusta voi hakea mutta se ei kyllä paljoa lämmitä. </span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><br></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Koko järjestelmä kaipaa mielestäni rakennemuutosta ja eroon "kaikki kaikille ilmaista" ideologiasta. Tämä mun mielipide on niin voimakas että en sitä näin suorasukaisesti uskalla useinkaan esitellä brittiläisille tutuille, koska he ovat niin tottuneet siihen että terveydenhuolto on tässä maassa ilmaista ja vannovat pyhän NHS:n nimeen. NHS ideologia on toki hieno ja homma toimi rikkaassa kuningaskunnassa 50-vuotta sitten hyvin, mutta totuus on että tulevaisuudessa homma ei toimi koska kustannukset ovat vaan aivan käsittämättömät. Hoitolla ei näköjään ole varaa olla laadukasta, mutta sitten ihan vääriin paikkoihin satsataan rahaa ! </span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><br></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Huh, kiitos js anteeksi: tulipa purettua sisälle patoutuneita angsteja! Minkälaisia ajatuksia tämä aihe herätti lukioissa? Puolesta vai vastaan NHS ilmaista hoitoa vaiko olisiko parempi laittaa hoidolle vähän hintaa kuten Suomessa ja luoda parempilaatuinen järjestelmä? </span></div></div></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;"><br></span></div><div><span style="font-family: 'Helvetica Neue Light', HelveticaNeue-Light, helvetica, arial, sans-serif;">Loppusanat: Tästä tuli näköjään aika karua, negatiivista ja kritisoivaa tekstiä. Toki NHS systeemissä on myös paljon hyvää verrattuna esimerkiksi ääripää jenkkimeininkiin, jossa raha on kaikki kaikessa ja armoton vakuutusjärjestelmä pyörittää terveydenhuoltoa: jos ei ole rahaa niin ei saa hyvää hoitoa. Jonkinköinen kultainen keskitie pitäisi kuitenkin löytää. </span></div>Annahttp://www.blogger.com/profile/18319215840394512457noreply@blogger.com7