Sivut

torstai 18. toukokuuta 2017

Toukokuun kuulumisia

Tämä vuosi on kulunut seesteisissä ja onnellisissa merkeissä. Viime vuosi kun meni lähestulkoon naama kiinni kirjoissa ja esseissä. Olen siis niin helpottunut että mun ei tarvitse enää opiskella ja saanut sosiaalisen elämän takaisin. Miten ihanaa on viettää vapaapäivät uimassa, salilla, leffoja katsellen ja ihanilla brunsseilla. Työkavereista on tullut mun parhaita kavereita ja vietetään paljon vapaa-aikaa yhdessä. Tässä taidonnäyte Mud nimisestä brunssipaikasta johon olen vähän koukussa.



Pakko kuitenkin vähän tulla tänne avautumaan tämänhetkisistä duuni fiiliksistä... Työpaikalla on tällähetkellä akuutti työvoimapula ja meillä on jopa 7 sairaanhoitajan paikkaa auki! Monet tulevat osastolle vajaa vuodeksi töihin vain todekseen etteivät jaksa "work like a donkie". Totuushan on että työ on todella stressaavaa, epäkiitollista ja uuvuttavaa. Ei riitä että tekee työnsä hyvin, potilaat saavat lääkkeensä ajallaan, heitä kuntoutetaan ja he paranevat silmissä. Jokainen "tick" box ja assessment täytyy olla täytettynä ja päivitettynä. Näitä papereita ei siis kukaan ikinä lue paitsi että tarkistetaan että ne on tehty. Ja kokoajan tulee lisää järjettömiä lomakkeita täytettäväksi. Whats the point with all of this. 

Potilaan sos oloista on täytettävä 6 sivuinen lehtinen ja udella kaikki mahdollinen mikä ei ole oleellista jos vaikka täysin omatoinen ja itsenäinen nuori potilas. Hoitosuunnitelma on kirjoitettava mappiin X jota kukaan ei oikeasti ikinä lue. Jos joku jää kiireessä tekemättä niin eiköhän seuraavana päivänä ole joku "audit" josta saadaan paskat arviot ja hoetaan joo yritetään olla parempia. 

Jos joskus sattuu sellainen siunattu hetki että osasto ei ole aivan äärimilleen täynnä (on muutama tyhjä peti) niin hoitaja tai hoitoassari vedetään välittömästi pois miehityksestä ja sijoitetaan päivystysosastolle töihin (missä krooninen työvoimapula koska kukaan ei jaksa sitä meininkiä). Tällaisen vuoron aikana osasto voi täyttyä nopeasti ja sittenhän painetaan niska limassa ilman sitä omaa työntekijää (jota ei todellakaan saa takaisin kun tilanne osastolla muuttuu). Onpahan ainakin tehokasta resurssien käyttöä...!! Suomessa ajateltiin hiljaisista hetkistä että otetaan nyt rennosti ja vähän takaisinpäin niitä kaikkia pitämättömiä taukoja (ja toki siivottiin kaappeja) mutta eihei täällä. 

Vielä tästä työvoimapulasta... Hyviä työntekijöitä (tai edes vähän vähemmän hyviä) ei tunnu löytyvän mistään ja harvat selviävät lääkelaskukokeesta ja hoitosuunnitelman teko tehtävästä mikä on kyllä aika järkyttävää. Muistan itse jo ekasta työnhakukerrasta että paristakymmenestä hakijasta meitä pääsi vaan kourallinen läpi lääkelaskut. Siis aivan sellaiset perus laskut! Overseas hoitajat joutuvat nykyään tekemään ILTS kielikokeen mikä on toki mahdollista läpäistä mutta vaatii paremmaltakin englannin taitajalta töitä... En esimerkiksi usko että läpäisisin itse tämän kokeen ekalla yrittämällä jos mut nyt laitettaisiin sellaiseen. 

Palkka nousi tänävuonna 1% mikä todellisuudessa -14% ottaen huomioon elinkustannusten nousun. Monet ovat siirtyneet agencyjen palvelukseen koska palkka on näin parempaa ja saa itse valita vuoronsa (versus esim. kolmesta yövuorosta suoraan pitkään päivään). Sairaaloilla taas agency hoitajien käyttö tulee pirun kalliiksi eikä suurimmalta osalta agency hoitajista voi odottaa kauheasti mitään. He eivät mm saa tehdä iv lääkkeitä ja työjälkeä saa valvoa haukkana. Esimerkiksi kaikki fluid balancet jää laskematta jos en huomauta tästä keskimäärin 3 kertaa (ja silti se on tod näk laskettu väärin). Jos työvuorossa on kaksi tällaista tunaria niin katastrofi on taattu, agencyt kun myös tietävät että helpolla tulevat pääsemään eikä heiltä voi odottaa paljoa (mutta toki on myös erinomaisia agency hoitajia). Tällöin senior nursena oleminen on kuin lasten kaitsemista, harteillasi on agency hoitajat (ja kaikki heidän potilaansa) joita saa jatkuvasti kannustaa työntekoon niin että se ihan minimi tulee tehtyä. Myös soittokelloon vastaaminen on joskus ylitsepääsemätöntä eikä se perse nouse penkistä. Jos haluan että ne assesmentit tulee täytettyä niin paperi ja kynä tulee antaa suoraan käteen ja seurata taustalla että rusti menee oikeaan boxiin, toisin sanoen nopeampi olis tehdä ite. Olen mennyt jo ajat sitten laskuissa sekaisin siitä kuinka monta valitusta olen tehnyt agencyihin ja laittanut hoitajia kieltolistalle työskennellä meidän osastolla... Kunnes tulee se päivä että oikeasti mitään muuta ei ole tarjolla kun se uber paska hoitaja. Aika järkyttävää ja valitevasti tulevaisuus vuodeosastolla tulee olemaan juurikin tällainen. Oma on kuitenkin valintani olla töissä täällä joten turva valittaa (vaikka se aina helpottaakin oloa hetkellisesti, hah). Voisin tehdä kuten monet muut ja paeta klinikoille tai yksityiselle sektorille töihin... Mutta niin kauan kun olen edes muutama hyvä ystävä tuolla töissä niin tiimityö ja yhteishenki on se mikä saa mut pysymään tuolla. 

Toki joku päivä tulee varmaankin se päivä että olen saanut tarpeekseni mutta ei vielä... Lämpimät välit pomoon ja työkaverihin ei sekään lämmitä kaikkia, saatiin hiljattain siis aivan järkyttävä nimetön valitus missä ruodittiin työntekijöiden kemioita, persoonallisuuksia, heikkouksia ja ketä pomo mukamas suosii. Myös aivan järkyttäviä syytöksiä oli listattu ja mm väitettiin että me senior nurset jotka pyöritetään osastoa ollaan aivan osaamattomia , kliiniset taidot täys nolla eikä tiedetä mitään. Toivon että tää kirje on eräältä katkeralta hoitajalta joka on jo lähtenyt muualle töihin, toki mahdollista että on joltain nykyiseltä työntekijältä "susi lampaan vaatteissa". Mutta hei siis oikeesti kaiken tän kiireen ja paskan keskellä saa vielä tollasen syytöskirjeen! Anna mun kaikki kestää. Tosta kirjeestä joka oli naamioitu potilaan omaisen lähettämäksi (ei siis todella ollut omainen koska niin detailed tietoa työntekijöistä mitä kukaan muu kun työntekijät itse ei voin tietää) siis niin huokui viha ja katkeruus, miten joku oikeesti jaksaa nähdä vaivaa! Ikävä juttu oli myös se että kirjeessä "käräytettiin" yksi täysin harmiton koditon joka on käynyt välillä suihkussa ja hakemassa jämä potilasruokaa (joka menisi roskiin). Kuulostaa ehkä vähän arvelluttavalta mutta sellainen hyväsydäminen pikku salaisuus mitä ollaan tehty. Nyt tämäkin hyväntekeväisyys on lopetettava kun se tuli kaikkien sairaalan johtajien korviin. Toki ei voida kaikkia kodittomia auttaa ja tämä oli siis vaan yksittäistapaus miten ollaan toimittu yhden entisen potilaan kohdalla.  Tämä "käräyttäminen" harmittaa eniten monia meidän hoitajista eikä niinkään se että heidät haukuttiin pystyyn. Koska kirje oli nimetön ja pääosin täysin asiaton niin mitään jatkotoimia ei tosta tule. Paitsi sille kodittomalle jolta vietiin se kerran viikossa saatu lämmin suihku ja ateria pois. Kiitti vaan vitusti <3

Mr London taas sai tarpeekseen omasta stressaavasta työstään ja teki burn outin kynnyksellä päätöksen lopettaa työnsä Toukokuun lopussa. Omid pitää 3-4 kk kesäloman ja katselee sitten mitä haluaa tehdä. Vähän jännittää että miten pärjätään pelkästään mun tuloilla ja säästöillä. Olen muitenkin suunnattoman onnellinen ton rakkaan puolesta, että saa kerrankin keskittyä vain itseensä, harrastuksiin ja relata. Kiva kun voidaan tehdä yhdessä juttuja mun vapaapäivinä. Odotan kyllä että kämppä on siivottu ja jääkaapissa ruokaa kun tulen töistä ;-) 

Kesäkuun lopulla ajellaan meidän perinteeksi muodostunut road trippi ja tällä kertaa ajellaan vähän vajaassa 3 viikossa Ranska-Espanja-Italia-Sveitsi ja Saksa! Eniten odotan Pohjois-Italian rannikon 5 pikkukylän "Chinque Terren" valloitusta. Tuonne asti ei pääse autolla mutta tarkoitus patikoida kylästä toiseen huikeita maisemia ihaillen. Literally can't wait. Tallaista vastapainoa tolle hullulle työelämälle vaan niin tarvii, mitä vanhemmaksi tulee sen paremmin sen oivaltaa!
 

Mietin myös välillä että voitaisiin molemmat lopettaa työt ja alkaa vaikka maatuskoiksi, hahah ;-) 
 

lauantai 25. maaliskuuta 2017

The tentti

Sori aivan liian pitkästä postaustauosta! Kiitos kommenteista jotka motivoi jatkamaam bloggausta! Julkaisen nyt ihan ekana luonnoksissa pitkään pyörineen postauksen :-)
***

Pitkästä aikaa taas täällä kirjoittelemassa! Viimevuosi oli aikamoista uurastusta kahden yliopisto kurssin takia ja nyt on ollut onneksi aikaa enemmän itselle. En edes muista koska viimeksi olen voinut viettää "oikeaa" vapaapäivää, saanut chillata ja katsella sohvalla netflixiä.

Palaan vielä hetkeksi Tammikuun the tenttiin. Odottelen edelleen tuloksia acutely unwell adult tentistä josta taisin edellisessä postauksessa avautua. Tentti osui mukavasti Friday 13th päivälle ja huh että jännitti kuin yo-kirjoituksissa aikanaan! Tenttiin mentiin jonottamalla, kaikkien henkkarit tutkittiin ja meidät ohjattiin istumaan opettajien etukäteen valitsemille paikoille. Laskin tutkittiin ja jopa sen malli ja sarjanumero piti tarkasti kirjata koepapereihin. Kokeeseen ei saanut kirjoittaa nimeä vaan ainoastaan anynyymin opiskelijanumeron. Näin opettaja ei voi suosia ketään koska ei tiedä kenen paperia tarkistaa. 
Ensimmäisen tarkistuksen ja arvosanan jälkeen kokeet menee vielä toiselle henkilölle arvioitavaksi ja näinollen arvosana voi nousta tai laskea. Tarkkaa touhua. 

Kädet hikoilivat aikalailla kun kaksituntinen koe julistettiin alkaneeksi! Olin päntännyt yötä päivää koealueen kokonaisuuksia kuten ACS (acute cardiac syndrome eli erityyppiset sydänkohtaukset). Sepsis, AKI (acute kidney injury), Neurological emergencies, Respiratory problems, bleeds, Acute abdomen & hypovolaemia yms. Kaikissa harjoitustenteissä oli joko sepsis tai vuoto tyyppinen case joten odotin jotain tällaista tenttiin... Mutta hitto vie tentin casella olikin diabeettinen ketoasidoosi! Tai tämä oli ainakin yksi isoista kokonaisuuksista joihin tuli pureutua. Teki mieli hakata päätä pöytään kun lukaisin casen läpi jossa siis nuori parikymppinen type 1 diabeetikko oli löydetty tajuttomana opiskelijakämppänsä lattialta. Miksi en ollut valmistautunut paremmin!? Ei olisi pitänyt tehdä mitään oletuksia. 

Tätä "helppoa" aihetta en ollut kuin juuri silmäillyt, kaikkihan sen nyt tietää mitä tapahtuu jos insuliini riippuvainen potilas ei ota insuliiniaan ja verensokerit nousee huippulukemiin. Huono valmistautuminen DKA:n osalta koitui mahdollisesti kohtalokseni koska en muistanut tarkalleen insuliini ohjeistuksia potassium nesteineen ja tentin kakkos kysymys "management" jäi aika laihaksi. Ekassa tehtävässä piti siis tehdä assessment ja tulkita kaikki labratulokset, tämä osuus meni hyvin koska olin opetellut kaikki viitearvot niin että osaisin ne vaikka unissani (vessan seinän postit laput rules!). Kaikki täytyi refrence eli jos sanoin että potilaan potassium on koholla niin piti ensin selittää patofysiologia tämän taustalla ja kertoa oikeat terveen ihmisen viitearvot potassimista. Myös ABG piti osaa tulkita ja onneksi tämä oli helppoa ja yhdellä silmällä osasin kertoa että kyseessä metabolinen asidoosi with respiraroty compensation. Ph joka normaalisti 7.35-7.45 oli tällä potilaalla 7.21 eli todella vaarallisissa lukemissa. Myös laktaatti oli reilusti koholla 3.5 kun normaali arvo 0.2-1.4. Elimistö kun ei pysty käyttämään ketoasidoottisessa tilassa veressä pyörivää sokeria energialähteenä vaan alkaa käyttää rasvaa energialähteenä jonka sivutuote laktaatti on.

Potilaalla oli toisaalta myös sepsis oireita (voisiko kohonnut laktaatto johtua myös sepsiksestä?) ja taustalla sanottiin olleen chest infection joka oli hoidettu muutama viikko aiemmin. Tästähän sai revittyä sivukaupalla tekstiä, oliko se sittenkin infectio joka oli laukaissut ketoasidoosin?  Casen tyttö oli myös ollut juhlimassa ja löydetty tajuttomana, oliko kenties unohtanut insuliinit tai ottanut jotain huumeita/liian paljon alkoholia? Unohdin muuten mainita huumetestit management osuudessa! Tämä oli mielessä heti alussa mutta unohtui kirjoittaa ylös (lisää läpsyjä naamalle). 

Noudatin esseessä tiukasti ABCDE tekniikkaa eli kappaleiden otsikot olivat Airway, Breathing, Circulation, Disability ja Exposure. Kaikki teoriat täytyi tietysti kirjoittaa auki ja refrence oikeisiin lähteisiin kuten opettajat olivat kuumottaneet lähes joka oppitunnilla. Kynä kävi sauhuten ja tein klassisen virheen että käytin kaiken energian tentin ekaan kysymykseen jossa siis piti tehdä assesment ja explain underlying patophysiogy (tästä sai 60% pisteistä ja kakkoskysymyksestä 40%). Ekaan kysymykseen mulla menikin sitten noin 1.5 tuntia aikaa ja sitten iski paniikki tentin toisessa kysymyksessä koska aikaa ei enää juuri ollut jäljellä. Kirjoitin 4-5 sivua pelkästään "Circulation" osuuteen koska tähän tuli verenpaineen, pulssin, nestetasapainon yms analyysit. Casen potilaan verenpaine oli tietysti alkainen ja heart rate pilvissä. Tähän piti selittää kaikki mahdolliset elimistön kompensaatio menetelmät, viestikeskukset, hormonit ja reseptorit. Ja tietysti muistaa mistä oppaasta tai artikkelista tiedot olivat peräisin. 

Toinen iso kokonaisuus oli "Breathing" ja tästähän riitti tekstiä koska potilaan hengitysfrekvenssi oli koholla muistaakseni 30 . Tätä aihetta piti taas alkaa purkaa chemoreseptorien toiminnasta lähtien. Casessa potilaan hngitys tuoksui makealta kuten ketoasidoosiin kuuluu ja arterial verikaasussa pco2 oli matala eli viittasi hyperventilaatioon. Happisaturaatio oli matala ja tähän syynä tod näk aiemmin todettu chest infection mutta myös aspiraatio mahdollinen koska casessa tytön vaatteissa oli oksennusta. Tein pahan mokan koska en kyseenalaistanut matalaa spo lukemaa (tämäkin kävi mielessä mutta miksi en perhana kirjoittanut auki!). Casessa kun kerrottiin että potilaan iho viileä (hypovolemic shock?) ja sillon tietenkään saturaatiomittarin tulokseen ei voi luottaa. Arterial analyysissa happilukema oli kuitenkin lähes normaali. Määräsin siis potilaalle happea vaikka tod näk arvot olivatkin normaalit. Kriittinen analyysi (jonka tärkeyttä kurssilla kokoajan toitotettiin) siis ontui tässä pahasti. Toisaalta taas tajuttomalla on riski menettää airway ja akuuttitilanteessa happea annetaan joka tapauksessa (eikä potilaalla ollut copdta tai hiilidioksidi retentio ongelmaa verikaasun mukaan). 

Tentin Management osuudessa piti sitten pureutua hoitoon ja muistaa kaikki aiheeseen liittyvät ohjeistukset ja suositukset. Hapen määräämisen lähteet ja viitearvot osasin vaikka unissani kuin myös sepsis Nice guidelinet joiden auki kirjoittaminen vei tovin jos toisenkin. Valitettavasti en ollut listannut diabeettisia hätätilanteita reference listalleni (tenttiin sai siis tuoda A4 paperin mihin sai listata max 10 opiskeluihin käyttämäänsä lähdettä) enkä siis voinut reference type 1 diabetic ketoasidosis management mihinkään viralliseen ohjeistukseen! Kuten aiemmin mainitsin niin unohdin miten patien fixed sliding scale tarkalleen asennettiin ja mikä on aloitus rate (tiedän että liuos tehdään 50units insuliinia 50ml ruiskuun sekoitettuna G5% liuokseen). Kauhistuksekseni unohdin myös mainita cerebral oedema riskin ja tämän ilmiön tarkkailun jos sokerit tulee liian nopeasti alas! Toki "Disability" kappaleessa puhuin GCS monitoroinnista ja neurologisen statuksen seuraamisesta mutta toi aivoturvous riski olisi pitänyt osata mainita! 

Tekstiä syntyi 2 tunnissa 9.5 sivua että aikamoista vauhtia mentiin! Lause jäi kesken kun opettaja julisti tentin päättyneeksi! Käsi oli lähes tunnoton kirjoittamisesta ja kauhuissani katsoin käsialaa ja harakanvarpaitani. Teksti olisi voinut olla jonkun kirjoittamaan opettelevan ekaluokkalaisen kynästä! Tentin aikana unohdin myös useita kertoja miten joku ihan simppeli englanninkielinen sana kirjoitetaan (kuten life threatening!!) eikä siinä kiireessä voinut oikein jäädä miettimään! Tajusin että puhelimella osaan kirjoittaa useimmiten oikein mutta livenä paperille on ihan eri juttu, sitä kun tulee vähemmän harrastettua. 

Kurssikavereiden kanssa alettiin tietysti puimaan vastauksia heti tentin jälkeen. Itse olin siinä käsityksessä että ketoasidoosi oli casen "pääaihe" ja sitten mahdollinen sepsis/sepsis tyyppiset oireet kakkos ongelmana. Monet kurssikaverit olivat taas lähestyneet aihetta päinvastaisesta näkökulmasta "selkeä sepsis" ja ketoasidoosi jäi heillä vähemmälle huomiolle. Luulin hetken että olin "fucked up" big time mutta sitten juttelin muiden kanssa jotka helpotuksekseni olivat mun kanssa samoilla linjoilla. 

Tentin jälkeen iski aivan hirvittävä päänsärky. Illalla oli työkaverit 40v synttärin joihin raahauduin hampaita kiristellen. Toki oli myös ah niin helpottavaa ja terapeuttista päästä avautumaan työkavereille tentistä ja kumoamaan muutama gin tonic! Olin niin helpottunut että tentti ohi mutta samalla kauhistunut koska pelkäsin hirmuisesti että en pääse tentistä läpi... Ja mitä jos en pääse seuraavastakaan tentistä läpi! Voi sitä häpeää ja tulokset kerrotaan tietysti head of nursingille joka oli rahoituksen tälle kalliille kurssille järjestänyt. Siis niin noloa olisi saada hylätty tentistä ja jatkaa senior nursena! Tällaiset kauhuvisiot pyörivät päässäni. 

Tuloksia saikin odotella yli 4 viikkoa! Kävin varmasti yli 40 kertaa (välillä useita kertoja päivässä) kurkkimassa yliopiston nettisivuilta josko tulokset olisivat tulleet... No no no no. Hermostuksissani kyselin tuloksia opettajalta sähköpostitte (ei vastausta) ja eräältä kurssin luennoitsijalta johon törmäsin sairaalassa. Odottaminen kävi suorastaan sietämättömäksi koska en tiennyt pitääkö alkaa valmistautimaan uusintatenttiin! 

Lopulta tulokset ne olivat julki... Sain uskomattomat 76/100 pistettä esseestäni joka ylsi parhaaseen mahdolliseen grade A tulokseen!! Siis WHAT!! En voinut mitenkään uskoa että kyseessä oli oma tentti ja olin aluksi aivan varma että olivat antaneet mulle jonkun väärän ihmisen tuloksen! Ei voi olla mun kun on niin hyvä!? Parin kurssitoverin kanssa olen puhunut tuloksista ja kumpikaan heistä ei päässyt läpi tentistä! Toinen heistä oli vieläpä sellainen aina käsi pystyssä tyyppi (ja vieläpä natiivi britti) jonka todellakin odotin saavan kiitettävän! En sitten kehdannut paljastaa hänelle omaa menestystäni. Ainiin ja vielä yksi kurssitoveri kyseli whatsapissa mun tenttimenestystä ja tietysti vastasin innoissani että I got an A... mutta ei sitten vastannut ikinä takaisin kun kyselin hänen tulostaan!?  

Mr London vei mut vähän myöhemmin ulos syömään ja juhlistamaan tuloksia. Siinä sitten totesin ehkä käyn vielä lisääkin University kursseja kun näistä näköjään pääsee läpi tällainenkin mamu. Tämä veti Omidin naaman aivan mutrulle ja oli että pliis NO more studying!!! Lopuksi vielä tentin tarkastajan kommentteja screen shottina ylipiston moodlesta (sori näyttää vähän sekavalta sopalta). Kai sitä pakko myöntää että A) olen itselleni aikalailla armoton as usual ja B) Ilmeisesti vähän yliarvioin arviointikriteeri koska kaikkien mokienkin jälkeen sain noin hyvän tuloksen! 

Todettakoon vielä loppuun äitiäni lainaten että pessimisti ei pety mutta voi ilahtua hyvinkin paljon ;-)