Sivut

tiistai 6. toukokuuta 2014

Paluu bloggaamiseen

Päätin pitää blogitaukoa ja suljin blogin kuukaudeksi erinäisestä syistä, tarkoituksella en siis sulkenut ketään pois lukijoista ja pyydän anteeksi jos aiheutin mielipahaa jollekkin tällä tempullani. Kova polte on kyllä ollut bloggailemaan ja jotenkin kirkastui että haluan kyllä jatkaa blogin parissa. Joudun valitettavasti jatkamaan postaamisia iphonella, koska läppäri on ollut pimahtaneena jo jonkun aikaa (enkä tietenkään ole saanut aikaiseksi tehdä asialle mitään), postausten ulkoasu ei siis ole järin maaritteleva. 

Liikutti kyllä kovasti mieltä että sain facebookkiin parisenkymmentä yhteydenottoa tutuilta ja tuntemattomilta, jotka kyselivät kuulumisia ja blogin perään. Jos en ole kaikille henkilökohtaisesti ehtinyt vastata niin KIITOS jokatapauksessa välittämisestä, jokaisen viestin luin lämmöllä ajatellen <3
Mua alkoi itseänikin ahdistamaan omat blogitilitykset, jotka kävivät päivä päivältä raskaimmiksi kuten lukea saattoi ja totuushan oli että olin tuolla duunissa ihan romahtamisen partaalla. Fyysisesti oksetti ja ahdisti mennä töihin kun tiesi että joutuu taas pulaan ja nöyryytetyksi. Pahimpia juttuja en missään vaiheessa blogiin voinut kirjoittaa ja nyt olen muokannut noita aiempia postauksia ja poistanut yksityiskohtaisimpia tilityksiä jostain tapahtuneista. Olen jälkeenpäin lukenut postauksia ja olihan ne aikamoinen hätähuuto. Onko tunnelin päässä valoa? This ward makes you strong Anna, sitä kaikki tuolla hokee. Ei kyllä vaan tunnu siltä, päinvastoin. 
Miten mulla siis menee tällä hetkellä?

No samaa paskaa aika pitkälti ;-) Olen siis edelleen duunissa tuolla, muiden hoitajien kanssa käytyjen pitkien keskustelujen ja pohtimisten jälkeen olen tullut siihen tulokseen että se puolvuotta on pakko tulla täyteen tai muuten kaikki on ollut turhaa. Toisaalta jo elokuun lopussa voin ottaa loparit! Toisten kanssa on helpompi työskennellä kun toisten, kiire ja ahdistus on tuolla kyllä lähes joka päivä läsnä. Muutama suht mukava ja rauhallinen vuoro on onneksi osunut kohdalle ja kun on rauhallista niin myös osa työkavereista muuttuu mukaviksi. Tiettyihin käytäntöihin alkaa olla jo tuurtunut enkä jatkuvasti enää vertaile kaikkea suomen juttuihin (jotka toimii kyl vaan niin paljon paremmin!!). 

Voimia antaa kun potilaan naama kirkastuu minut nähdessään ja sanat "kiva kun olet minun hoitajani koska sinä välität, kaikki eivät tee niin täällä" saavat miettimään että ehkä sittenkin teen jotain ihan oikeasti tärkeää työtä. Olen useamman kerran saanut kuulla olevani erilainen kun muut hoitajat, hyvällä tavalla. Kyse on ihan pienistä jutuista kuten teekupin roudaamisesta jollakkin ruoka-aikojen ulkopuolella tai perusvoiteen levittämisestä kuiviin jalkoihin (jos tämä ei ole lääkärin määräämä hoitotoimenpide niin kukaan ei sitä vaivaudu tekemään vaikka potilas kuinka pyytäisi ja toisi rasvankin kotoa). 

Olen ollut aina aika sinisilmäinen ja uskonut ihmisten hyvyyteen...Fail. Eräs hoitaja alkoi kovasti frendaamaan mun kanssa (kenestä kyllä varoiteltiin ), mutta puukotti sitten selkään heti kun tilaisuus tuli. Kerroin täälläkin kai joskus mieslääkäristä (taisin tosin poistaa sen postauksen) joka oli tosi ystävällinen ja sitten ehdotti myös tapaamista töiden jälkeen (josta kauniisti kieltäydyin), no menin sitten luottamuksellisesti kertomaan tälle "frendille" tapahtuneesta ja arvatkaa vaan mitä tapahtui... Muutaman päivän päästä tää lääkäri veti mut lääkehuoneeseen kahden kesken ja kertoi tämä hoitaja oli tullut nauraa rätkättämään hänelle päin naamaa että ei kannata edes yrittää mua ja kertoi että mun husband (?) on muslimi. Ilmeisesti facebookin perusteella oli tehnyt nämä johtopäätökset, ei ole multa esimerkiksi kysynyt mitään Omidin taustoista. Tämä kyseinen hoitaja on levitellyt musta myös muita juttuja, olen ainakin learned a lesson että hänelle ei todellakaan kannata kertoa MITÄÄN. Hän selvästi nauttii että saa mut tuntemaan itseni ala-arvoiseksi ja sitä kautta itsensä paremmaksi, valehteli jopa että joku lääkäri olisi valittanut musta ja mun kielitaidosta mutta kun menin kysymään suoraan missä tilanteessa näin on tapahtunut niin homma paljastui perättömäksi. Lisäksi tää tyyppi soittelee mulle kolmesti viikossa ihan vaan kertoakseen juoruja (suurin osa tod näk valheita) mitä osastolla on tapahtunut ja mm. painostaa mua menemään valittamaan pomolle jostain tyypeistä joista hän ei itse pidä. Tulee joku ala-aste meininki mieleen ja tämä neitokainenhan on reilusti yli kolmekymppinen! Pelkään että jos lakkaan olemasta sen "frendi" niin  joudun vielä pahempaan pulaan, tämä hoitaja kun on erittäin asiantunteva työssään eikä varmasti tarjoais sitä vähäistäkään apua mulle tulevaisuudessa. Mites se sanonta menikään, pidä ystävät lähellä ja vihamiehet vielä lähempänä... So true tässä tapauksessa! Tosi kiva kyllä kun kaiken muun paskan lisäksi tuolla joutuu vielä osaksi johonkin saippuaoopperaan!! 

Työvuorosuunnittelu tuolla on olematonta ja vuorot on niin epäloogisesti ripoteltu ettei mitään rajaa. Kaikki vapaat on pilkottu yhen tai max kahden päivän vapaiksi ja tosissaan yövuoron loppumista seuraava päivänä pitää mennä töihin (tällaiset vuorot ovat suomessa hoitoalalla laittomia koska pitää olla lepopäivä yövuoron jälkeen). Sain taistella kesälomista ja nyt näyttäisi että kahden viikon kesäloma on taattu, jei! Päästään todennäköisesti siis juhannukseksi Suomeen ja myöhemmin kesällä ajelulomalle Ranskaan, kenties myös pohjoiseen Lake Districtiä ihailemaan heinäkuussa. Alla olevassa luvassa kalamiehen saaliit viime viikonlopulta. 
Olen nyt suorittanut iv koulutuksen (joka oli ihan mahtava ja todella asiantuntevat luennoitsijat) ja antanut asiaan kuuluvat kliiniset näytöt (kaikki meni ekalla läpi) sekä oppinut siinä sivussa paljon. Suomessa riitti kun suunnilleen tiesi mihin lääke on ja miten annetaan, täällä taas odotetaan tietävän syvällisesti lääkkeen merkityksestä, indikaatioista, sivuvaikutuksista yms. vaikka kyseessä olisi ns "turvallinen lääke". Joka ikinen lääke mikä menee sc (ihon alle) tai iv (suoneen) pitää tuplatarkistaa toisen hoitajan kanssa ja suositusten mukaan myös antaa molempien silmien alla (käytännössä tämä ei ikinä tapahtu). Tämä tuo kyllä turvaa, koska lääkehoito tuolla on tosi haastavaa ja täytyy toteuttaa ainaisen kiireen alla. Lääkkeiden tuotemerkit ja vahvuudet vaihtelevat jatkuvasti ja esim iv magnesiumia (jolla voi saada väärin tai liian nopeasti annosteltuna sydänpysähdyksen aikaan) on välillä tarjolla vain mietona versiona ja välillä vain 5 kertaa vahvempana versiona. Turvallista ja riskejä vähentävää lääkehoitoa? Mihinkään rutiineihin ei voi luottaa (kuten suomessa) että tämä ja tämä lääke on aina tämän ja tämän näköisessä ampullassa ja tämän ja tämän vahvuista. Toki aina pitää olla super tarkka ja tarkistaa se etiketti, mutta lisäpaineita tuo kun ei koskaan tosissaan tiedä minkä näköisessä paketissa lääke on ja minkä vahvuista se on. 

Sain vihdoin uniformut, tunika ja työhousut oli aivan järkyttäviä päällä joten olen käyttänyt vain ja ainoastaan vaaleansinistä polven alapuolelle ylettyvää mekkoa. Mekko on kyllä aika kiva ja jotenkin tuntee olonsa paljon naisellisemmaksi se päällä. Tukka on muuten saatu vihdoin lähes kokonaan blondiksi, vielä vähän jotain oransseja vivahteita löytyy, mutta olen aika tyytyväinen tähän kotivärjäilyjen lopputulokseen. Jopa luottokampaaja sanoi että palkkais mut töihin jos vaihdan alaa, hahhah. Täytyy kyllä pitää mielessä ;)
Uskon että nämä iv luvat tuovat paljon helpotusta työhön, yksi suurimmista ongelmista kun on ollut ruinata toisia antamaan mun suonensisäisiä lääkkeitä. Kaikilla muillakin kun on kiire ja mä entisestään hidastan ja hiekoitan muiden työtaakkaa ja ihmiset on entistä kiukkuisempia, kiva noidankehä vaikka eihän sen pitäisi noin olla. Tietyt ihmiset ovat kokonaan kieltäytyneet auttamasta ja kun näitä on useita samassa vuorossa niin voitte kuvitella lopputuloksen, jouduin itse myös todella ikäviin välikäsiin kun yritän selittää potilaalle miksi he eivät saa kipulääkkeitä vielä parin tunninkaan odottelun jälkeen. Ei tietenkään saisi katkeroitua ja kylvää pahaa, mutta tällä hetkellä mulle antaa voimia selviytyä tuolla tämä ajatus "Katsokaa vaan niin opin kyllä loistavaksi hoitajaksi täällä, toimimaan itsenäisesti ja sujuvasti, mutta kun se päivä koittaa niin minulla on jo lopetuspäivä tiedossa ja menen valmiina pakettina johonkin toiseen paikkaan ja jätän teidät pulaan". Mun alkuaikojen kohtelu tuolla oli kyllä jotain niin anteeksi antamatonta, että en jäisi tonne vaikka kuinka ruinattaisiin. 
Kuvat tähän postaukseen on valittu ihan randomina, eka postauksen ihan eka kuva on Highgate cemetorystä missä vierailtiin siskon ja sen miehen kanssa muutama viikko sitten, täytyy kyl tehdä ihan kunnon postaus tosta upeasta hautausmaasta. Yllä oleva kuva taas iki ihanasta Richond Parkista jonne voisin vaikka muuttaa telttaan asumaan! Alla oleva kuva on eiliseltä, jolloin olin kerrankin vapaalla O:n kanssa samaan aikaan ja suunnattiin Claphamiin sunday (tai siis bank holiday) roastille kavereiden kanssa. Yorkshire pudding oli tällä kertaa aika lättänä, mutta niin hyvää. Kolmentoistapunnan maximekko on Primarkista, suosittelen! Niin mukava päällä että pitää hommata pian toinenkin. 
Sori tästä sekasotkuisesta Annatyylisestä postauksesta, oli vaan niin paljon kirjoitettavaa tauon jälkeen you know ;). It's nice to be back ja kiva jos jaksatte pysyä kuulolla!
Ps. Mut löytää instagrammista nimimerkillä annarosacecilia 

14 kommenttia:

  1. Ihanaa, kun kirjoitat taas blogia! Ja kiva, että sentään vähän valoisammalta näyttää tulevaisuus. Tsemppiä, että jaksat sinne kesän loppuun! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla ja kiitos kommentosta Lyra! What doesn't kill you makes you stronger vai miten se meni ;-) Ihanaa (lähes) alkanutta kesää sinnekkin!

      Poista
  2. Welcome back! Kiva kun taas bloggaat. Jaksuja vielä muutamalle kuukaudelle tuolla, ja toivottavasti saat palkinnoksi mahtavan työpaikan.

    VastaaPoista
  3. Kiva kun oot takas :) Ei tää farmasistin elämä tällä Englannissa herkkua oo sekään mut pakko se kai jotain on duunata. Symppaan sua siis täysillä ja toivotan tsemppiä jatkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riina ja tsemppiä sinnekkin :-)

      Poista
  4. Kiva että palasit vaikka "karmeita" juttuja sulla ; ) kyllä me tsempataan sut että jaksat elokuuhun!
    Ihania kuvia, kaipaan niin Englannin kevättä, kirsikkapuita ja magnolioita..
    Harmi että olet poistanut yksityiskohdat osastosta (vaikka ymmärrettävistä syistä) sillä luulen että olen Suomessa töissä vastaavalla osastolla (sama erikoisala) niin kiinnostaisi. mh

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti, kiitos tsempeistä! Toi osasto on kyllä aikamoinen sekamelska (ei ihan se erikoisala mikä luvattiin) ja toimii myös step down osastona. Voidaan vaik vaihtaa privaviestillä enemmän kokemuksia ;-)

      Poista
  5. Jee, Anna is back !! Hyvä että kesäloma on plakkarissa, on jotain mitä oottaa :) Minulla 8 työvuoroa jäljellä, muuttoauto starttaa parin viikon päästä. Jee, täältä tullaan ja pakko nähdä sitten tuopin ääressä tai vaikka piknikillä tuolla Richmond Parkissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sullakin vaan lähtö lähenee, tervetuloa tänne saarivaltioon keräämään kauhukokemuksia (vitsi vitsi) ;-) Onnea vielä rekisteröinnistä ja sovitaan treffit kun oot täällä!

      Poista
  6. Kiva et oot palaillut takaisin bloggailun pariin :) Ajattelin tulla vilkaisemaan, ja täällähän sitä oltiinkin :)

    VastaaPoista
  7. Oioi Anna, ihanaa kun jatkoit bloggausta! Oon seurannut sun eloa täältä blogin kautta ja meinas tulla suru kun blogi yhtäkkiä katos! Tuntuu melkein kuin oltais nähty kasvokkain ja vaihdettu (sun) kuulumisia vaikkei niin todellisuudessa ole tapahtunutkaan liian moneen vuoteen.

    Oon superhuono kommentoimaan blogeihin mutta nyt oli pakko, niin iloiseksi tulin kun blogisi taas löysin. Kaikkea hyvää ja kaunista sulle Anna, sä oot rautaa ja pärjäät vaikka töissä olis kuinka shaibaa. Jatka samaan malliin! :)

    t. Kotikylän Maarit eli Lontoonreissukaverisi ööö kahdentoista (!!!) vuoden takaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Maarit, oon kuule moneen kertaan muistellu meidän London-ja Oxford seikkailuja etenkin nyt täällä asuessa! Kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä. Löysin ennen muuttoa jotain valokuviakin tolta kielimatkalta :-) Kiitos Maarit tsempeistä ja kaikkea ihanaa sinnekkin <3

      Poista

Kommentit lämpimästi tervetulleita :)