Sivut

lauantai 27. syyskuuta 2014

Mitähän sitä nyt sanoisi

Blogin pitäminen on viimeaikoina vähän tökkinyt ja mulla roikkuu luonnoksissa postauksia kuten "ensimmäiset yövuorot takana", "hoitajan tunnustuksia", "hoitotyön erot suomi vs englanti vol 2" ja "infektio-osaston antia", mutta en ole saanut niitä julkaisukuntoon. Saatan kirjoittaa hirveällä innolla postausta puolisen tuntia, mutta sitten tulee täys stoppi enkä saa tekstiä enää jatkettua. 

En ole näköjään täällä blogissa puhunut juuri mistään muusta kun (kyllästymiseen asti) töistä kuukausi tolkulla, mutta eipä sitä oo oikein mitään muuta mainittavaa tapahtunut elämässä. En edes muista kunnolla koska olisin poistunut täältä Etelä-Lontoosta joen toiselle puolelle! Tai no muutama viikko sitten päädyttiin vietämään iltaa "keskustaan" ja varattiin hetken mielijohteesta (parin tequilan rohkaisemana) karaokekoppi Sohosta. Toi ilta oli kyllä hauskoin (ja kallein) aikoihin! Sai siitä kyllä kärsiäkin 2 päivän krapulan verran ja ääni oli poissa kaikesta laulamisesta (lue:huutamisesta). Naurettiin kyllä vielä pitkän aikaa ton illan tulkinnoille!

Kohta tulee kokonainen kuukausi täyteen uudessa duunissa, aika on kyllä mennyt hirmuisen nopeasti. Olen käynyt uudelleen samat sairaalan vaatimat koulutukset mitkä kävin vanhan duunin aloittaessa (mikä on vähän turhaa) ja viime perjantaina homehtuin kolmetuntisessa kommunikaatioharjoituksessa. Eilen taas harjoiteltiin elvytyssimulaatioita koko päivä lääkisopiskelijoiden kanssa ja jokaisen piti vuorollaan johtaa ja koordinoida elvytystä. Mä oon jotenkin tosi surkea noissa "näyttely" tilanteissa ja tuntui että olin ihan idiootti enkä muistanut monia tärkeitä juttuja. Sain palautetta kun en tuntenut täkäläisiä lyhenteitä verikokeistä mitä pitää ottaa elvytyksen aikana/jälkeen. Eikös lääkäri yleensä hoida tollaset hommat? Jouduin viimeviikolla muuten täysin ennalta varoittamatta (pomo unohti ilmoittaa) tekemään lääkelaskukokeen missä oli 6 sivua ja aikaa 45min eli mitään laskuja ei todellakaan ehtinyt tarkistaa. Voi sitä helpotusta kun sain vaadittamat 100% oikein ja kokeen läpi! Olisin saanut varmaan kauheen depression jos en oli päässyt läpi... 

Viihdyn töissä hyvin ja kaikki ne sosiaaliset ongelmat poissa, mitä tuli vanhalla osastolla vastaan. Työkaverit ovat auttavaisia, tauot ehdin pitämään lähes aina (puol tuntia aamulla ja tunti iltapäivällä mikä on ruhtinaalista brittioloissa) ja töistä pääsee ajoissa kotiin. Työvuoron jälkeen olo ei ole sellainen täysin hakattu ja pystyn tekemään kotona muutakin mun makaamaan lobotomiapotilaana sohvalla ja näpyttelemään puhelimella take away tilauksen. Toki tämä kaikki uuden opettelu ja omaksuminen on ollut omalla tavallaan rankkaa. Sisäänajovaihe on vaan aina käytävä läpi, oli kyseessä sitten uusi työ,  harrastus tai poikaystävä (haha). 

Miinuksena täytyy mainita yövuorot, jotka ovat olleet tosi kiireisiä. Osastolla on öisin vain 2 hoitajaa ja siis 9 potilasta per nuppi. Näistä kun melkein jokaisella menee 4h välein antibiootit niin se jo pitää kiireisenä. Antibioottien anto on ärsyttävää, koska kaikki annetaan ruiskupumpun tai infuusioopumpun kautta, ongelma on että näitä pumppuja ei riitä läheskään kaikille vaan niitä pitää siirrellä ja putsailla jatkuvasti. Suurin osa antibiooteista annetaan 5 min infuusiona ja kone alkaa pitämään palohälytykseltä muistuttavaa ääntä jo 2 min päästä "end of infusion alarm". Käytännössä et voi juuri lähteä potilaan huoneesta jos yrität hoitaa homman hiljaisesti herättämättä kaikkia. Tietysti joku soittaa kelloa samaan aikaan ja jäät jumiin jonnekkin tän "palohälytyksen" alkaessa. Osastolla on vain yksi paikka mistä näkee kuka soittaa soittokelloa, ikävä on niitä meikun taskussa kannettavia älypuhelimia, mistä voi parilla klikkauksella kuitata hälytyksen tai ollaa vaikkapa puhelinyhteyden potilaalle, jolloin osaa kiikuttaa sen panadolin samalla keikalla. Tosia on että pitäis lopettaa kaikkien suomen hienouksien perään haikailu ja sopeutua näihin semi alkeellisiin nykyoloihin...mutta on se vaan hankalaa! Pakko myöntää että edelleen haikailen ihan päivittäin takaisin Suomeen ja vanhalle osastolleni. 

Pitää vielä mainita mulle uusi ja haastava potilasryhmä: Sick Sell Syndrom eli sirppisoluanemiaa sairastavat potilaat. Tätä sairautta esiintyy vain tietyissä Afrikan ja Latinalaisen Amerikan maissa, mutta tätä diagnoosia kantavia on paljon Lontoossa vilkkaan maahanmuuton johdosta. Normaalit verisuonissa uiskentelevat punasolut ovat kauniita ja pyöreitä, mutta sirppisoluanemiassa punasolut ovat C:n muotoisia eivätkä nämä "vammautuneet" punasolut pysty kuljettamaan happea ja hemoglobiinia kuten normaalit punasolut. C:n muotoiset punasolut myös kasaantuvat verisuonten seinämiin aiheuttaen kovia kipukohtauksia ja tulehduksia. Nämä voivat myös tukkia koko suonen aiheuttaen verisuonitukoksia ja jopa halvauksia. Potilaat ovat hyvin aneemisia, kivuliaita ja tarvitsevat usein verensiirtoja. Vain onnekkaimmat pääsevät hoitoon ja kun kysyin hematologilta että mitä kaikille niille käy jotka sairastavat tätä jossain afrikan peräkylässä tapahtuu niin vastaus oli yksinkertainen: kuolevat varhain pois. Mielenkiintoista että tätä sirppisoluanemiaa esiintyy nimenomaan malaria-alueella, mutta tämä tauti suojaa malarialta. Joku evoluutio fuckup kyseessä?

Aika karmiva sairaus siis eikä tähän siis ole parannusta, potilaat elävät usein max 50-vuotiaiksi. Näille potilaille menee vuodeosastolla 2 tunnin välein morfiinipistokset ja kun näitä sattuu kolme samalla hoitajalle niin tuntuu ettei sitä mitään muuta teekkään kun anna morfiinipistoksia. En käsitä miksi näille potilaille ei voida järjestää kipupumppua kun selvästi tarve olisi, säästyisi hoitajien aika ja potilaat saisivat kipuunsa nopeasti lievityksen. Huumelääkkeiden kanssa on aina "hidasta" kun tarvitaan kaksi hoitajaa annostelemaan tämä lääke. Pumppuasiaa tiedustellessa sain vastaukseksi, että vain kirurgisilla osastoilla käytetään kipupumppua. Ainoa poikkeus on saattohoidossa oleva potilas, tällöinkään ei muuten anneta morfiinia suoneen vaan aina s.c eli ihon alle. Työkaverit ovat suorastaan järkyttyneitä kun kerroin suomessa tosissaan sitä morfiinia saa antaa ihan omin päin (ei tuplatarkistusta toisen hoitajan kanssa) ja vaikka suoraan sinne suoneen.  

Vaikka olen ollut tuolla vasta kuukauden niin vuodeosastolla työskentely ja rutiininomaisuus alkaa yleisesti kyllästyttämään. Itseasiassa katse on jo pikkuhiljaa tulevaisuudessa: en halua tosissaan työskennellä loppuelämääni vuodeosastolla. Olen miettinyt josko uskaltaisin hakea jossaim vaiheessa saman sairaalan päivystykseen, sitten kuulin että siellä hoidetaan noin 400 ihmistä päivittäin ja kiire on usein täysin hallitsematonta (ja tulin toisiin ajatuksiin). Infection control työ on edelleen kirkkaana mielessä ja samoin poliklinikkatyö, sairaalan yhteydessä on esimerkiksi HIV-poli mikä voisi olla mielenkiintoinen työpaikka. Vuodeosastotyössä on se hyvä puoli että työstä saa edes jonkinlaista vuorolisää. Samoin työ jatkuu kun seuraava tulee vuoroon, työt eivät kasaannu pyödälle kuten toimistotyössä. 

Olen kyllä varmaan sellainen ihminen joka ei ole koskaa oikein mihinkään tyytyväinen, olen varma että jos olisin polityössä niin ressaisin viikonloput niistä pöydälle kasaantuvista paperitöistä ja soittipyynnöistä, siellä päivystyksessä taas kuolisin varmaan muuten vaan ressiin jatkuvissa akuuttitilanteissa (vaikka kai siihenkin tottuu.) 

Välillä vain tämän ajatusympyrän ja eri vaihtoehtojen läpikäyminen auttaa ja lisää tyytyväisyyttä omaan duuniin, ainakin vähäksi aikaa... Tuleeko muilla hoitajilla (miksei muillakin aloilla työskentelevillä) samanlaisia fiiliksiä aika ajoin vai oletteko unelmaduunissa? 
Kuva taas ei liity mitenkään muuten postaukseen paitsi että se on otettu sairaalan pihalta: yksisarvinen ja leijona vartioivat sairaalan edustaa. 

8 kommenttia:

  1. Kyllä tulee, sekin varmaan yksi syy miksi vaihdan maata niin tiuhaan tahtiin ;-) Jonkinlainen haave olisi työskennellä terveydenhoitajana maahanmuuttajien parissa, mutta let's face it, mua ei kyllä enään koulun penkiltä löydä, paitsi ehkä jotain kieltä opiskelemassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikuiskoulutuksessa kestäis kai vaan vuoden terkkariks mut työllistyminen voi olla sit vähän haastavampaa vaikka kyllä sitä aina hyville tyypeille löytyy hommia ja varmasti just maahanmuuttajiin erikoistuneita tarvitaan lisää tulevaisuudessa. Voishan se olla kyl varsin ankeaa yks kaks heittäytyä kokopäiväiseksi opiskelijaksi kaiken maailmanmatkaamisen jälkeen. Saisit kyl tietty varmaan kaikki aikuisopiskelijatuet. Mut aina on tosissaan kiva pohdiskella vaihtoehtoja :)

      Poista
    2. Todellaki sais varmasti kaikki hyvät tuet, mäki opiskelin eka yhteisöpedagogiksi (kansalaistoimintaa (esim.punanen risti) ja nuorisotyötä) mutta sit päätin että ehkä se ammatinlaajentaminen ois ihan jees ja päädyin lähihoitaja opintoihin ku kestää vaan 1,5v ja saa kaikki lääkelaskut sun muut siihen. Ja mäki saan työkkäristä suuremmat tuet koska ne ajattelee etten työllisty nuoriso-ohjaajana. Näköjään työkkärin mukaan nuorisoa ei ole mitä vahtia :D:D mut hei, nyt on pakko kysyä, alotin sun blogin lukemisen ehkä kolme päivää aikasemmin alusta saakka ku löysin tän niin en oo päässy vielä huhtikuuta pidemmälle, mitenköhän lähihoitajana/yhteisöpedagogina työllistyis. Oon miettiny että lähtisin nanny hommiin koska sieltä saa oikeesti jopa tosi hyvää palkkaa (15puntaa tunnilta!) niin miten hyvää palkkaa sairaanhoitajana saa? jos ei siis oo liian henk.kohtanen kysymys :) mietin tota just että eikö lähäri oo joku assari tyylinen briteissä?

      Poista
    3. nii ja siksi selitin mikä yhteisöpedagogi on koska jostain syystä kukaan ei tiiä mikä hitto se on vaikka se on ihan ammattikorkeakoulun puolelta saatu ammatti ja sosionomin kans melkein sama :D

      Poista
    4. Moi Heli! Mäkin joskus harkitsin yhteisöpedagokiksi opiskelua ja työkkärin psykologi tais sitä erityiseti suositella ku tein siellä jotain testejä 16-vuotiaana.

      Nannyt voivat varmasti tienata ihan kivasti, etenkin jos pääsee jonkun rikkaan arabiperheen nannyksi :)

      Sairaanhoitajan palkassa ei kyllä oo kehumista, sain just kuukauden palkan eilen ja tilille kilahti 1600 puntaa, tässä oli mukana ainakin parit lauantai ja sunnuntaityölisät (täällä ei makseta lisiä läheskään yhtä kivasti kun suomessa). Mä kaksan kyllä kaiken maailman eläkemaksuja ja veroprosenttikin on päälle 20. Tuntipalkka tais olla palkkakuitissa jotain 10£ eli täällä ei todellakaan pääse rikastumaan, tähän kun vielä ottaa huomioon lontoon järkyttävät asumiskulut niin ei kyllä paljoa käteen jää. Lähihoitajan voisi kai rinnastaan health care assistentiksi mikä hoitaa perushoidon osastolla. Täällä tohon ei vaadita mitään (!) koulutusta ja sen kyllä valitettavasti huomaa sitten työskentelytavoissa. Potilaan verenpaine voi olla vaikka 60/30 ja pulssi 140 eikä HCA tajua että ehkä pitäisi ilmoittaa hoitajalle...Mulla olis monta kauhutarinaa ja läheltä piti tilannetta kerrottavana miten vaarallista on palkata ihmisiä hoitotyöhön ilman minkäänlaista osaamista.... Mut on niitä onneks hyviäkin healt care assareita. Kuulin myös suomalaisesta lähihoitajasta joka sai sh:n pätevyyden täällä koska olivat niin vakuuttuneita suomalaisesta koulutuksesta.

      Poista
  2. Tsemppiä töihin ja kannattaa vaan katse pitää siinä mitä tulevaisuudelta haluat ja mikä olisi se oikea reitti sinne :) oliks tää paikka se karaokebox??? Oon aina halunut mennä!! Selkeästi kun palaan sinne, this is a must!!! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha en muista karaokemestan nimeä, eiköhän se jostain löyty. Oli kyl hullun hauskaa touhua :D

      Poista

Kommentit lämpimästi tervetulleita :)