Sivut

perjantai 12. kesäkuuta 2015

Päivä Nurse in chargena ja muuta höpinää

Etukäteen varoitus että tästä postauksesta tuli sitten luvattoman pitkä! Käyn läpi muutaman viikon takaista työvuoroa ja siinä sivussa muuta pohdintaa hoitsujutuista (taas). 

Aamu alkaa tuttuun tapaan handoverilla eli raportilla. Yöhoitaja käy opiskelijan kanssa läpi 18 potilaan tiedot: diagnoosi, tämänhetkinen tila, past medical history, tutkimukset ja suunnitelmat. Tähän menee aikaa noin 20 minuuttia. Ward sister (osastonhoitaja) nimeää minut "nurse in charge" ja tehtävänäni on tehdä allocation eli jakaa potilaat kolmelle sairaanhoitajalle (itselleni ei tule omia potilaita). Samoin jaetaan roolit "resus" tilannetta ajatellen, kenen vastuulla on airway, kenellä circulation ja siihen liittyvät hommat (kuinkahan tämän roolinjaon muistaa tositilanteessa!) . Tämän jälkeen siirrytään kahvihuoneesta osastolle, jossa hoitajat käyvät yöhoitajien kanssa läpi lääkelistat ja potilaiden tarkemmat kuulumiset. Yleensä kello on noin 8.10 kun yöhoitajat pääsevät kotiin ja uusi tiimi astuu puikkoihin.

Nurse in chargena minun pitää tehdä tietokoneella raportteja päivän tilanteesta ennen kello aamukymmentä: minkä hoitotason potilaita osastolla on, täyttää kysely päivän henkilökuntatilanteesta (esim kirjata jos on agency hoitajia tai henkikökuntapuutoksia). Myös 24h aikana tapahtuneet kotiutukset ja uudet potilaat (ja mahdolliset kuolemat) pitää tilastoida. Lisäksi erilaisia taulukoita täytyy täytellä ympäri osastoa, kaikille on nähtävissä taulokoista jos osastolla on sattunut lääkevirhe, kaatuminen, henkilökunnan sairastuminen tai uusi mrsa tapaus. Jopa kiitoskortin lähettäminen tilastoidaan! Myös työvuoron henkilökuntamäärä kirjataan taulukkoon. Vieressä on posteri missä kerrotaan yhteystiedot ylemmälle taholle jos vaikkapa omainen epäilee että henkilökuntaa ei ole tarpeeksi ja pelkää potilasturvallisuuden olevan vaarassa ja haluaa tehdä ilmoituksen. Käsitettä "escalation" muuten rakastetaan täällä brittiläisessä sairaalakulttuurissa. Useimmiten esimerkiksi potilaat tai omaiset haluavat puhua suoraan nurse in chargelle eikä omalle hoitajalle. 

Ennen yhdeksää pidän palaverin fysioterapeutin kanssa ja käymme läpi jokaisen potilaan fyysisen tilanteen ja päätetään kuka tarvitsee fysioterapiaa tai kuntoutusta. Raportti keskeytyy jatkuvasti koska nurses stationin puhelin pirisee taustalla ja aina yleensä kysytään nurse in chargea (jonka uskotaan tietävän kaikesta kaikki, I wish). Heti aamusta alkaa salaa turhauttaa kun mihinkään ei voi keskittyä vaan kaikki toiminta keskeytyy ihan jatkuvasti, tiedän kuitenkin että tämän fiiliksen kanssa mennään seuraavat 12 tuntia joten ihan turha märehtiä. Näillä korteilla mennään. 

Bed manager tulee osastolle ja hänen kanssa myös handover: kerrotaan bed status eli montako sänkyä on vapaana, kuka on kotiutumassa ja onko outliers eli muiden erikoisalojen potilaita (yleensä meillä on hematologisia ja onkologisia potilaita, joille bed manager yrittää järjestää paikkaa oman erikoisalan osastoille). 

Raporttia raportin perään! Aamu 9am on vuorossa raportti/kokous osastotaulun edessä lääkärien kanssa. Vedän raportin jossa käydään läpi jokaisen potilaan nykytilanne ja mahdolliset uudet ongelmat. Arvioitu kotiutuspäivä kirjataan ylös ja päivän potentiaaliset kotiutujat päätetään. Mukana on myös farmaseutti, joka alkaa järjestelemään TTO's eli kotilääkkeitä (jokainen potilas saa kotiutuessaan kaikki lääkkeet mukaansa, turhaa rahan haaskausta ja paapomista sanon minä). Mahdolliset uudet potilaat, jotka odottavat paikkaa kotona, päivystyksessä, muissa sairaaloissa tai muilla osastoilla kirjataan tauluun ylös. Potilaita on paljon ja lääkärit priorisoivat tulijat. Tilanne muuttuu kuitenkin monta kertaa päivässä. 

Raportin jälkeen ajan järjestelemään uudelle potilaalle paikkaa. Soitan toisen sairaalan vaihteeseen ja yritän etsiä käsiini potilaan. Afrikkalainen sukunimi oli kirjoitettu väärin eikä vaihde löydä potilasta. Useiden soittojen jälkeen saan selville osaston ja sitten sinne puhelua. Keskustelen ensin hoitavan lääkärin kanssa ja kirjoitan kynä sauhuten muistiinpanoja. Seuraavaksi raportti hoitajan kanssa ja sovitaan aikataulusta siirtää potilas meidän osastolle (huone on vielä varattu).

Tämän jälkeen hyppään kentälle, autan aamupesuissa, sänkyjen petauksissa, vastailen soittokelloihin (ja tietysti jatkuvasti pirisevään puhelimeen) ja kyselen hoitajilta onko mitään ongelmia ja tarvitseeko kukaan apua. 

Tehtävänäni on myös käydä piipahtamassa jokaisen potilaan luona ja varmistaa että kaikki on kunnossa ja osasto pyörii "smoothly". Yleensä jokaisen potilaan ensimmäinen kysymys on koska lääkäri tulee ja koska pääsen kotiin. Kysyisin varmaan itse ihan samaa :) Myös teetä tulee raahattua lukemattomia määriä potilaille päivässä, olemmehan sentään Englannissa! Luojan kiitos osastolla on "teevaunu" josta saa heti kuumaa vettä automaatista, muuten työajasta kuluisi iso osa veden keittämiseen! Alkuaikoina kyselin aina että "with milk"? mutta kun sain tarpeeksi kummastuneita katseita ja "of course" lausahduksia niin tajusin lopulta että tee tarjoillaan täällä AINA maidon kanssa :) 

Yksi tehtävistäni on suunnitella tauot henkilökunnalle, varmistan että kaikki ovat käyneet "teabreakin" ennen luonasta ja livahdan itse keittämään (pika)kahvia. Ehdin olla tauolla 5 min syöden quarkia eli paikallista rahkaa kun osastonhoitaja tulee kysymään jotain. En osaa rentoutua tauolla ja ajatukset ovat jatkuvasti työasioissa, käyn hermostuneena läpi raporttilistaa ja kertaan asioita. Tuntuu haasteelliselta pitää 18 ihmisen kaikki tiedot hallinnassa sosiaalisia taustoja myöten. Unohtelen tosi nopeasti asioita koska englannin kieliset sanat eivät vaan painaudu samalla tavalla muistiin kun suomalaiset.

Suomessa olin vastuussa 4-6 potilaasta eikä ikinä tarvinnut raportoida kun se kaikkein oleellinen, täällä taas vatvotaan välillä ikuisuuksia sosiaalisia tilanteita ja sinun oletetaan tietävän ihan kaikki kaikesta. Kulautan kahvin alas ja back to bussiness. Pikaisen kahvitauon aikana on tullut jo pari soittopyyntöä. 

Osastolla on tiukka vierailuaika 15-20pm mutta jo ennen aamukymmentä osastolle tulvii vieraita ja tehtävänäni on ystävällisesti käännyttää heidät pois (homma joka on todella kurjaa mutta jos itse Matron astuu paikalle ja näkee vieraita niin in charge saa lokaa niskaansa). Monet vierailijat piipahtavat vain tuomassa potilaille ruokaa, keittiön jääkaappi onkin aivan räjähtämispisteessä muovirasioista. Yhdellä potilaalla saattaa olla 5-6 annosta odottamassa! Osaston potilaista on yleensä noin 80% muita kun brittitaustaisia ja perheiden/sukujen yhteisöllisyys ja välittäminen on kyllä liikuttavaa, ketään ei jätetä yksin. Vierailuaikoja ei valitettavasti kuitenkaan juuri kunnioiteta ja välillä sairaat potilaat (jotka tarvitsevat paljon lepoa) ovat aivan uupuneita ottaa vastaan vieraita vieraan perään. 

Hoitajat ovat myös hankalassa välikädessä koska heiltä kysytään jatkuvasti voinnista ja tutkimuksista, mitä ei tietenkään kerrota kun 1-2 nimetylle lähiomaiselle ja usein lääkärin kautta (kunhan on varmistettu potilaalta mitä saa kertoa). Haastavaa on myös se että joissain kulttuureissa kaikki sanovat olevansa siskoja, veljiä tai tätejä vaikka eivät todellisuudessa ole mitään sukua. Potilaat haluavat usein myös salata HIV tai Tuberkuloosi diagnoosinsa (nämä sairaudet ovat edelleen niin tabuja) eivätkä kertoa edes läheisille perheenjäsenille/kumppaneilleen. Yritä siinä sitten selittää omaisille jotka tivaavat miksi pitää laittaa maski kun menee huoneeseen. Mulla oli muuten taannoin potilas jolla oli isoja pyöreitä arpia kroppa täys, kun kysyin syytä arpiin niin sain kuulla hänen tuskallisista uskomushoidoistaan afrikassa. Kaikesta kivusta ja loitsuista huolimatta tubi oli ja pysyi.  

Lounasaikaan kaikki pysähtyy ja hoitajat vetävät pinkin essut päällensä: aika tarjoilla ruoka potilaille (niille muutamille jotka syövät sairaalaruokaa). Keittiötäti siis annostelee ruuat ja hoitajat/health care assistantit kuljettavat ne potilaalle. Osalle potilaista menee insuliinit ruoka-aikaan ja auttelen hoitajia piikittämisessä. 

Lounaan jälkeen kotiutamme dicharge hoitajan kanssa parit potilaat: käymme yhdessä läpi kotilääkkeet listoineen ja varmistamme että kaikki muut kotiutuspaperit on kunnossa. Tämän jälkeen soitan AMU:hun eli admission unittiin ja ilmoitan että yhdelle potilaalle on kohta peti valmiina. Kirjaan taas käsi sauhuten muistiinpanoja ja annan pikaraportin uuden potilaan vastaanottavalle hoitajalle.

Nurse in chargena tehtäväni on käydä päivän ainana kaikkien potilaiden nursing folders läpi ja varmistaa että kaikki assesmentit (esim painehaavojen, riskien kartoituksen yms osalta) ovat up to date. Jotkut papereista on täytettävä x 2 viikossa ja paino kirjattava vähintään kerran viikossa. Jos papereissa on puutteita on niin tästä pitää ilmoittaa hoitajalle ja jättää lappu. Inhoan brittiläistä "kyttäys" mentaliteettia ja haluan uskoa että kaikki pitävät huolen että paperit ovat ajantasalla. Myös kaikkien iv-line eli kanyylit ja PICC-linet pitäisi käydä läpi, tarkistaa päivämäärät ja että kanyylien monitorointi lomakkeet löytyvät päivitettyinä kansiosta. Tarkistan parhaani mukaan myös jokaisen potilaan sen hetkisen EWS:n eli early warning scoren ja varmistan että vitaalit on kirjattu ja mitattu ajallaan. Mitä suurempi EWS sitä sairaampi potilas. Jos kaikki on kunnossa (ei kuumetta, normaali verenpaine, pulssi, saturaatio sekä hengitysfrekvenssi) score on 0. Osaston sairaimman potilaan score oli 8 (pisteet tulee koska kuume 39.0, pulssi tacycardinen 115, verenpaine luokkaa 90/60...) hänen vitaalit tulee tarkistaa tunnin välein. Menen ottamaan potilaalta vitaalit eli "observations" ja tämä muutama minuuttinen on päivän paras hetki. Juttelen potilaan ja tämän viimeisillään raskaana olevan vaimon kanssa. Mielessäni kirkastuu että direct patient care on nimenomaan se mun juttu eikä nurse in chargena oleminen.

Iltapäivällä mulla on pomon kanssa 1-1 keskustelu. Pomo käy läpi ajankohtaiset asiat: risut ja ruusut. Yhdessä käydään läpi iso nivaska uusia ohjeistuksia ja sairaalassa sattuneita tapauksia. Mua hirvittää koska mun raamatun paksuinen "competency book" on tyhjää täynnä ja siihen pitäisi kerätä hirveet määrät nimmareita millon mistäkin. Pomo kysyy miten menee ja saan tilaisuuden purkaa sydäntäni nurse in chargena olemisesta ja sen aiheuttamasta stressistä. Saan pomolta hyvää palautetta ja hän sanoo ettei laittaisi mua in charge jos ei tietäisi että pystyn siihen. Toinen kiva palaute on että olen saanut kaksi kirjallista mainintaa hyvästä hoidosta jo kotiutuneilta potilailta (kaikilla potilailla teetetään discharge kysely jossa voivat mainita hoitajia hyvässä tai pahassa). Tällainen henkilökohtainen palaute kyllä aina lämmittää mieltä ja antaa lisäboostia työntekoon! Osasto on saamassa isohkon lahjoituksen ja ehdotan että ainakin osaan huoneista tulisi omat jääkaapit. 

Saan myös uutta tietoa NMC eli hoitajarekisteristä: Kerran kolmessa vuodessa täytyy heille lähettää portfolio joka sisältää 6 "reflektio" esseetä! Onneksi mun deadline on vasta 1,5 vuoden päästä. Joka vuosi täytyy siis maksaa £110 NMC:lle (maksu nousee joka vuosi) jotta pysyy rekisterissä ja kolmen vuoden välein todistettava että on pitänyt yllä ammatillista osaamista ja käynyt tietyn tuntimäärän koulutuksissa yms ja nyt siis vielä nämä esseet kaiken tämän päälle! Pomo ilmoittaa myös että haluaa minun aloittavan ensi syksynä "mentorship" kurssin jonka jälkeen pystyn "sign off" ja "asses" opiskelijoita ja uutta henkilökuntaa. Tämä tehdään yliopistossa "masters" tutkintona ja näytöt annetaan osastolla, myös jonkinnäköinen lopputyö pitää väsätä. Kurssi kestää 6 kk ja se tehdään työn ohella, etätehtäviä on myös paljon. Tämä vastaisi ehkä vastaa ylempää AMK tutkintoa Suomessa? Sinänsä hieno juttu että täällä pusketaan kokoajan etenemään uralla. Ajatuskin band 6 eli seuraavan tason työstä meidän osastolla puistattaa koska in chargena oleminen ei todellakaan ole mun mielestä kivaa duunia ja kaukana oikeasta hoitotyöstä.

Palaan vielä hetkeksi pohtimaan NMC:n hoitajarekisteriin kuulumisen uusia vaatimuksia. Tavallaan hyvä juttu että täällä ei todellakaan ole itsestäänselvyys olla hoitajana, Suomessa kun maksaa kerran Valviralle niin on aina rekisterissä (jollei nyt sitten nyt tee jotain aivan kauheaa). Uutisissa on viimeaikoina ollut kaksi UK:ssa sattunutta järkyttävää casea ja niiden oikeuskäsittelyä: Jossain UK:ssa A&E hoitaja raiskasi useita tajuttomia potilaita päivystyksen tiloissa ja eräs hoitaja tappoi 3 potilasta (plus muistaakseni useita kymmeniä yrityksiä) mm. ruiskuttamalla insuliinia heidän iv-nestepusseihinsa! Hoitaja myös sabotoi lääkelistoja jolloin potilaat saivat moninkertaisia lääkeannoksia. Jälkimmäinen näistä oli filippiiniläinen hoitaja ja uutisissa onkin ruodittu ikävään sävyyn filippiiniläisiä hoitajia tyyliin "kuinka NHS voi enää palkata filippiiniläisiä". Itse mietin miten NHS voisi edes pyöriä ilman filippiiniläisiä hoitajia (en ole koskaan tavannut "huonoa" flilippiiniläistä hoitajaa)! Psykopaatteja nyt vaan valitettavasti löytyy jokaisesta kulttuurista. Lisäksi tällä filippiiniläisellä oli väärennetty tutkintotodistus (tai jonkun toisen) ja NMC:ssä ollaankin nyt entistä tarkempia rekisteröintihommissa. 

Tiedän että monella suomalaisella on parhaillaan paperit vetämässä NMC:llä (olleet jo pitkään) ja prosessi voi venyä kuukausia ja kuukausia koska kokoajan tulee lisää jotain naurettavia lisäselvityspyyntöjä (kuten pyyntö lähettää näytteitä allekirjoituksista vaikkapa passin nimmari näyttää erilaiselta kun jossain toisessa paperissa). Tsemppiä vaan heille kovasti! Täällä on myös väläytelty UK:n eroa EU:sta joskus tulevaisuudessa ja se vasta  sitten hankaloittaisikin prosessia...

Iltapäivällä tahti kiihtyy osastolla, kotiutuksia tulee lisää ja uusia potilaita ilmestyy listoille. Aikaisemmin kaavailemani suunnitelma sänkypaikoista ei enää ole toimiva ja täytyy miettiä kuka täytyy siirtää ja minne jotta saadaan tietty määrä eristyshuoneita (tai järjestettyä samaa sukupuolta oleva tuplahuone) vapaaksi. Bed manager ja Registra lääkäri ovat saada mut hulluuden partaalle koska puolen tunnin aikana saattaa uuden potilaan nimi ja tarve (eristyshuone vai ei) vaihtua neljään kertaan. Bed managereilla on yllättävän paljon valtaa ja joskus he suorastaan kävelevät lääkäreiden yli (luulisi kuitenkin lääkärin tietävän kuka todella tarvitsee tämän erikoisalan hoitoa!?). 

Osasto on kuin palapeli ja palaset on saatava kohdalleen. Huonepaikkijen muuttaminen on aina jotenkin rasittavaa joskin pakollista, tällä kertaa yhteensä 3 potilasta täytyy siirtää tavaroineen huoneesta toiseen ja pikasiivota huoneet. "Deep clean" tilataan (jos huoneessa olleella on ollut sairaalabakteeri yms), muuten huoneiden siivous, roskapussien vaihto ja kaikkien pintojen pyyhkiminen on hoitohenkilökunnan vastuulla! Suomessa tottui siihen että huoneiden siivous potilaiden välillä on AINA koulutettujen siivoojien hommaa mutta ei tosissaankaan täällä. 

Pian on "supper" eli päivällisaika ja päivä alkaa lähestyä loppuaan. Pinkit essut tääs päälle ja tarjoilemaan. Tärkeä juttu on pitää handover sheet eli raporttilista ajan tasalla. Osastolla on vain pari hassua tietokonetta, jotka ovat lääkärien käytössä 99,9% ajasta, joten listan päivittäminen ei todellakaan ole mikään piece of cake. Valitettavasti suurin osa lääkärien määräyksistä (samalle päivälle) ei kantaudu ikinä hoitajien korviin vaan ohjeet on tulkattava iltasella (kun on vihdoin aikaa, ehkä) potilaskansioista (kun ne ensin löytää jostain). Saan viimein koneen käyttööni ja alan etsiä lääkärien päivän tekstejä tiiliskiven paksuisista potilaskansiota. Uusia määräyksiä riittää ja stressaan entisestään kiireisiä sairaanhoitajia "tee tämä ja ota tämä ja tämä näyte"... Iso osa ajasta menee käsialan tulkitsemiseen: Joskus oikeesti tuntuu että 5 vuotiaan lapsen kirjoitus on varmasti selkeämpää luettavaa kun lääkärien koukerot. 

Rapsalistan päivityksen ohella käyn puhelimessa farmaseutin kanssa kiivasta keskustelua koska jo kaksi päivää sitten tilattuja lääkkeitä ei ole vieläkään toimitettu osastolle ja potilaat ovat siis ilman lääkeitään (tätä tapahtuu ihan jatkuvasti). Meidän lääke "stock" eli varastossa ei ole kun muutamaa lääkettä ja yleisimmät antibiootit. Ikävä on suomen lääkekaappeja joista löytyi aina lähes ihan mitä vaan! Joka kerta kun joku uusi lääke määrätään niin se on tilattava apteekista ja toimitus ei ole ikinä nopeaa. 

Pääsen viimein koneelle ja alan kirjoittamaan kuka on käynyt CT kuvauksessa ja kenen oltava NMB (Nil by mouth=ravinnotta) heti aamusta toimempidettä varten ja kuka tarvitsee mitäkin näytteitä... Kahdeksantoista "medical notes" on siis käytävä läpi ja tiedot (ensin tulkittava) ja sitten kirjattava koneelle handover sheatiin. Parasta olisi myös lukea dicharge hoitajan kansio potilaiden kotiutusjutuista. Raportin kokoaminen on todella aikaa vievää ja tuskin minuutti kuluu keskeytyksettä koska aina joku tulee kysymään jotain tai puhelin tai soittokello soi. Osaston ovet on aina lukossa ja ovi avataan summerista. Joku älypää on suunnitellut summerin paikkaan johon mun ainakin (tällaisenä pätkänä) on kurkoteltava ihan tosissaan jotta saan nappia painettua. Kuulostaa pieneltä jutulta mutta kun tämän tekee 20 kertaa tunnissa niin on muute kyljet kipeänä illalla... 

Viimeinen puolituntinen on tosi streessaava koska en ole päässyt edes puoleen väliin potilaskansioiden tietojen purkamisessa. Kauhukseni huomaan että osaston ainoa tulostin ei edelleenkään toimi (korjaus tilattu useita päiviä sitten), joudun siis lähettämään hand over sheetin sähköpostiini ja kipittämään toiselle osastolle tulostamaan! Kellokin on jo 19.30 ja raportin pitäisi alkaa NYT. Kymmenen minuuttia myöhemmin marssin hiki hatussa kahvihuoneeseen pitämään raporttia. 

Yritän olla nopea jotta mutta raportoitavaa on paljon. Kuten jo alussa totesin niin koen hankalaksi muistaa potilaiden asioita varsinkaan kun heitä ei ole itse hoitanut. Vaikka olen hetkeä aiemmin lukenut jonkun tiedot niin kaikkea on tosi vaikea pitää mielessä, tuntuu että aivot on ihan overloaded. Tai sitten olen vaan vähän yksinkertainen :) Toki on siis se raporttilista tukena. Joillain osastoilla on jopa 35 potilasta ja yksi hoitaja vetää raportin kaikista, miten hitossa ne selviytyvät!? Toki esim kirurgisilla osastoilla ei ehkä vatvota sosiaalisia taustoja samaan malliin kun meillä. Kello on 19.55 kun raporttini päättyy, ihan liian myöhään! Tunnen epäonnistuneeni koska tiedän että jokainen hoitaja joutuu olemaan nyt ainakin 10 min yliaikaa töissä, he kun joutuvat pitämään vielä oman hand overin lääkityksistä ja vitaaliarvoista. 

En tajua miksi meille ei voisi olla neljä hoitajaa kentällä (potilaita tulisi myös vähemmän per naama) ja jokainen sitten itse lukisi omien potilaidensa tekstit ja antaisi raportin suoraan seuraavaan vuoroon tulevalle hoitajalle!? Nyt meininki muistuttaa lähinnä rikkinäistä puhelinta ja nurse in charge on mielestäni loppupeleissä ihan turha välikäsi! 

Huokaisen helpotuksesta koska päivä alkaa olla pulkassa. Kotimatkalla nappaan "chiken shopista" grillattua piri piri kanaa ja spicy risea, ajatuskin alkaa kokkaamaan pitkän päivän päätteeksi tuntuu ylitsepääsemättömältä. Yritän tyhjentää mieleni ja ajatella muita kun työjuttuja loppuillan, huomaan kuitenkin vatvomani missä "mokasin" päivän mittaan ja mietin mitä muut ajattelivat minusta "in chargena". Työjutut valitettavasti seuraavat uniin kuten joskus käy. Painajaisessa raskaana oleva työtoveri tulee keskenmenon jälkeiseen kaavintaan osastollemme ja joudun juottamaan hänelle alusastiasta verta verensiirron sijaan, intoudun unessa myös itse juomaan kyseistä verta!! WTF!?Huhhuh mitähän toikin symbolisoi...

Onnittelut, selvisit postauksen loppuun asti jos luet tämän ;-) 

Tällä hetkellä olen virallisesti kesälomalla eikä tarvitse ajatella (niin varmaan) työjuttuja lähes 3 viikkoon! Jännä juttu miten sitä on kaikkein eniten uupunut muutama viikko ennen lomaa (ja tuntuu että lomaan on ikuisuus), mutta taas pari viimeistä työvuoroa mulla oli sellainen drive päällä että huhhuh ja työ tuntui tosi mielenkiitoiselta ja sujuvalta. Melkeen ei olisi raaskinut jäädä lomalle ja harkitsin jopa extra vuorojen tekemistä lomalla lisärahan toivossa. Onneksi en kuitenkaan haksahtanut tähän koska loma ja etäisyys töihin tulee varmasti ihan tarpeeseen. Tänään otan nokan kohti Brightonia ja sinne siis juhlistamaan kolmepäiväisiä polttareita (apua), sitten muutama päivä aikaa toipua ja Suomeen juhannusta viettämään näihin maisemiin. Ah.

Rentouttavaa kesää ja Juhannusta jo näin etukäteen kaikille lukijoille ja tutuille :)

5 kommenttia:

  1. Voi karmeus!! Tuli omat NIC ajat mieleen, mutta helpollahan mä pääsin 😁 Häissä nähdään, can't wait!!

    VastaaPoista
  2. Todella mielenkiintoista lukea sun työpäivästä. Ja miten helpolta ja mukvalta leikkurityö taas tuntuukin ;-)
    Mukavaa ja rentouttavaa lomaa!

    VastaaPoista
  3. Ihana pitkä kirjoitus ja samaistuin niin moneen kohtaan, ihan samoja juttuja pyörittelen osastolla paitsi onneksi ei tarvitse vielä olla nurse in charge pitkään aikaan, toivottavasti. Varsinkin tuo loppuvuoron ainainen kiire ja ajan loppuminen... Ja nyt on käynyt muutaman kerran että sama kollega on tullut yövuoroon ja antanut ymmärtää että päivällä ei ole tehty oikein mitään ja nekin mitä on tehty, on tehty väärin. Vaikka itse tiedät juosseesi kieli vyön alla, niin kurja fiilis lähteä kun feedback on mitä on.

    VastaaPoista
  4. Hurjaa hommaa, olet loman ansainnut 8 )
    Meilahdessahan on nykyään myös vastaava hoitaja joka vuorossa, ei sitä tosin voi verrata tuohon Englannin systeemiin. Täällä hoitajat kuitenkin vastaa omista potilaistaan. Vastaava hoitaja koordinoi saapuvat potilaat ja hommaa viikonloppuna sijaisen jos joku on sairas ym.Nykysin on olemassa jopa koulutusta vastaavina hoitajina toimiville.T mh.

    VastaaPoista
  5. Hei Anna! Hurjan kuulosta menoa! Kuten yllä mainittiinkin Saat oman leikkuri duunin kuulostamaan Niin helpolta. NMC tosiaan painostaa päälle Codella ja vuosimaksukin on noussut jo 120 puntaan!

    Noi tarinat oli kyllä järkyttäviä, varsinkin kun selvisi että noi raiskaustapaukset oli tapahtunut oman sairaalan päivystyksessä!

    Laittele viestiä jos sulla on aikaa joku päivä viinilasilliselle (pullolle! ) x

    Jenny

    VastaaPoista

Kommentit lämpimästi tervetulleita :)