Sivut

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

I got it!

Tänään aamulla kolmannen yövuoron jälkeen (ei ehkä ihanteellisin aika) se vihdoin tapahtui: työhaastattelu senior staff nursen pestiin. Haastattelu oli jo peruttu kahdesti haastattelijoiden sairaslomien takia ja mun haastattelupaineet vaan jatkui ja jatkui. Olin kiireisen yövuoron jälkeen todella hermostunut ja kädet tärisivät kuin delirium potilaalla konsanaan. Haukoin henkeä ja rukoilin apua ennen haastatteluhuoneeseen astumista...

Kolme ihmistä haastatteli (yksi oli mulle tuntematon) ja kysymykset olivat tosi helppoja perus kysymyksiä kuten kuinka tuet juuri aloittanutta hoitajaa ja mitä teet jos huomaat puutteita kyvyissä. Sitten perus "valittava potilas" kysymys ja akuutti tilanne päällä mitä teet kysymys. Sitten selitin juurta jaksaen VHF potilaan kanssa menettelyn (esim ebola). Vaikein oli ehkä "kerro joku yksittäinen tapaus josta sait hyvää palautetta potilaalta toiminnastasi". Mietin vaan että täähän on aivan jokapäiväistä (tietysti tyypilliseen suomalaiseen tapaan en saanut sitä suustani ulos)  :-) Ei tullut mieleen kun eräs saattohoitopotilas jolle toin usein big mac burgereita kun mikään muu ei maistunut. Sitten jatkoin selittämistä jotain kun matron sanoi "shut up you got it" ja olin ihan että häh? Really? Odotin kysymyksiä safeguardingista, conflict resolution skills ja dealing with difficult personalities mutta ei mitään näistä! Sanoivat vielä lopuksi että erittäin hyvä haastattelu! Huh helpotusta! Tuntui että pääsin vähän liian helpolla koska tiedän että muut senior nursen paikkaa aiemmin hakeneet joutuivat kunnon grillaukseen. 

Olin kyllä tosi onnekas koska ensinnäkin olin ainoa haastateltava ja ylipäätään osastolta hakenut hoitaja. Haastattelu olisi varmasti ollut haastavampi jos meitä olisi ollut useampia. Mun ei myöskään tarvinnut tehdä "presentation" kuten aiempina vuosina hakeneiden. Se olisi ollut hulluna jännittävälle ja änkytysvikaiselle pahin painajainen! 

Nyt siis kohti uusia haasteita vaikka käytännössähän just mikään ei muutu, olen kuitenkin tehnyt in charge hommia jo pitkään. Nyt multa toki odotetaan vielä enemmän ja täytyy hioa leadership skills kuntoon. Erityisen iloinen olen uudesta kauniin hopeanharmaasta uniformusta, uskon että se päällä saan vielä enemmän itsevarmuutta ja tunnen olevani aito senior nurse. Kuulostaa ehkä naurettavalta mutta tää uniformu on mulle oikeesti tosi tärkeä juttu :D Inhoan nykyistä valkosiniraidallista pukua, en tajua kuka on keksinyt antaa kaikkein likaisinta työtä tekeville vaaleimman värin. No kai siksi että lika näkyy! Esim Rifampicin antibiootti usein "roiskuu" laimentaessa ja mulla on mennyt jo kaksi uniformua pilalle tämän lääkkeen takia, näyttää kun olisi veriroiskeet rinnuksilla!

Nyt odottelen Mr Londonia kuumeisesti kotiin jotta voitaisiin mennä yhdessä juhlistamaan mun uutta työtä. Mun ikisuosikki japanilainen Wagamamas vois olla just what I need. Pari lasia viiniä ja hyvää ruokaa kiitos! Huomenna menen laitattamaan ensimmäiset lontoolaiset irtoripset lomaa ajatellen, kiva juttu sekin. 

Suuri kiitos kaikille suomessa ja täällä enkuissa jotka ovat tukeneet henkisesti tässä työnhakuprosessissa <3 En olisi ikinä uskonut että tämä päivä koittaa (vieläpä näinkin nopeasti) kaikkien kivisten polkujen ja karikkojen jälkeen mitä täällä työskentely on tuonut mukanaan. Pakko sanoa mut oon nyt kyllä vähän ylpee musta :-) 

8 kommenttia:

  1. Ihan mahtavaa, onnittelut, you did it!!!

    VastaaPoista
  2. Onnea! :) Olihan tuo nyt jo varmaa että saat sen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :-) Joo olis kyllä harmittanu kovasti jos en oliskaan saanu!

      Poista
  3. Hei mahtavaa Anna!!! Onnea!! Tätä täytyy juhlia sit pääsiäisenä. Ja mahtavaa erittäin ansaittua lomaa! :) //jutta

    VastaaPoista

Kommentit lämpimästi tervetulleita :)