Sivut

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Uusi työrooli ja muuta hoitsujupinaa

Kuten olen aiemmissa postauksissa kertonut niin maaliskuun alusta olen toiminut uudessa työpestissä Senior Staff Nursena. Työnkuva ei juurikaan ole muuttunut ja ainoa selkeä muutos on ollut se uusi uljas työuniformu. Työkavereiden reaktiot ovat olleet pääasiassa positiivisia, monet ovat tulleet onnittelemaan ja olleet aidosti onnellisia puolestani "you deserve it". Tiettyjen ihmisten onnittelut ovat kuitenkin loistaneet poissaolollaan ja pari tyyppiä on suorastaan pyöritellyt silmiään. Sain myös jälkeenpäin kuulla että osastolta oli sittenkin muitakin kiinnostuneita hakijoita, heille oli kuitenkin sanottu ettei tietotaito valitettavasti riitä. Mun suomessa käymä Tropical medicine aihetta sivuava kurssi antoi myös etulyöntiaseman, täällä kun kaikkea koulutusta arvostetaan. Olen tietysti suomalaiseen tapaani vähätellyt itseäni ja sanonut tyyliin "kai niitten oli pakko antaa paikka mulle kun ei ollut muitakaan hakijoita". Fail. Olihan niitä, ei olisi pitänyt puhua tohon tyyliin, vähän hävettää! Alla poseeraus ruotsalaisen työbestiksen kanssa, kiva olla samassa värissä :-) 
Uusi rooli on tuonut onneksi mukanaan kaipaamaani itsevarmuutta ja musta on kehkeytynyt aikamoinen (työrooliin ominaisuuksiin kuuluva) niuhottaja. Jokavuotinen CQC eli care quality viranomomaisten visiitti on tulossa ja paineet osaston hyvän maineen säilyttämiseksi on kovat. En ole ikinä UK työn aikana osannut "relata" töissä (ei toki töihin tullakkaan relaamaan) ja jatkuvasti täytyy kytätä ja arvioida niin omaa kuin muidenkin tulosta. Dokumentointi on yksi tärkeä alue ja mock tarkastuksissa löytyy aina jotain huomautettavaa/parantamisen varaa. Viimeksi tuli itseasiassa aikamoista murskapalautetta. Näiden vikojen korjaaminen on ensikädessä senior nursen harteilla, jonka on taas painostettava staff nurseja hoitamaan homma kunnolla. Suomessa luotti aina siihen että kaikki puhaltavat yhteen hiileen ja pitävät kiinni standardeista, mutta täällä on ihan eri meininki. Jos vaikkapa työvuorossa oleva hoitaja ei hoida työtehtäviään kunnolla niin vastuu katuu vuorossa olevan seniorin niskoille: mikset tarkistanut että hän ei hoitanut hommiaan on ensimmäinen mulle esitettävä kysymys. Jouduin esimerkiksi pulaan koska agency hoitaja oli unohtanut laittaa jonkun peg-liuoksen tippumaan yövuorossa. Tuntuu jotenkin käsittämättömältä että viimekädessä joutuu ottamaan vastuun melkein  kaikesta eikä voi luottaa että koulutettu hoitaja hoitaa työnsä! Jos HCA taas jättää vaikkapa vitaalit mittaamatta niin syy tulee potilaan omahoitajalle, mikset tarkastanut että potilaasi verenpaine oli mitattu ajallaan... Aina on joku joka voidaan leimata syntipukiksi ja keneen osoittaa syyttävä sormi, sitähän täällä rakastetaan!

Valitettavasti meiän ihana hyväsydäminen osastonhoitaja jättää meidät ja palaa tässä kuussa koulun penkille. Osaston apulaisosastonhoitajaa on tietysti painostettu ottamaan pesti vastaan, mutta hän ei ollut alkuksi kovinkaan vakuuttunut että haluaa hommaan, ajoihan manager hommat hänen hoitaja siskonsakin hermoromahduksen partaalle. Nyt hän on kuitenkin kaikkien helpotukseksi kääntämässä kelkkansa ja hyppäämässä kirkkaanpunaiseen osastonhoitajan uniformuun. Osastonhoitaja joutuu deal with monenlaisten ongelmien ja hallinnollisten juttujen keskellä mistä normi hoitsulla ei ole hajuakaan. Isot valitukset ja huomautukset tehdään tietysti usein suoraan osastonhoitajalle. Omainen saattaa hymyillä kauniisti, kiitellä ja antaa suklaata hoitajille, mutta hetken päästä huutaa ja raivota puhelimessa osastonhoitajalle jos vaikka äitimuorille ei järjesty omaisten haluamaa kuntoutuspaikkaa, täällä tiedetään hyvin kenelle valittaa ja että rivihoitaja ei tuollaisessa tilanteessa voi tehdä mitään, osastonhoitaja kylläkin. Management on kyllä haastava alue eikä itselläni ole haaveissa kivuta brittiläisen sairaalamaailmam arvoasteikolla enää yhtään ylemmäs. Tai no ehkä band 7 infection control nurseksi jonain päivänä. Mitä enemmän vastuuta sitä enemmän saa myös paskaa niskoille. Luopuminen tavallisen rivihoitajan roolista oli jo aivan tarpeeksi ja tässä riittää pureskeltavaa pitkäksi aikaa. Mulle tulee lähiaikoina myös uusia vastuualueita ja joudun opettelemaan mm. työvuorolistojen tekoa sekä toimimaan discharge koordinaattorina. Lisäksi aloitan vihoviimein sen Mentorship kurssin yliopistossa joka on jo kaksi kertaa peruttu. 

Olen aina ollut kovin itsekriittinen ja kannan vastuuta vähän liikaakin. Murheet ja konfliktit on vaikea jättää osastolle kun lähtee kotiin vaikka tässäkin olen petrannut. Tiedän että tällaisilla ylisuorittajilla on korkea riski saada burn out, valitettavan monta tällaista hoitajaa on tullut vuosien varrella vastaan. Suomessa puhuttiin jo opiskelu aikana mm. myötätuntoväsymyksestä mutta täällä olen kuullut vasta ihan hiljattain tämän otettavan puheeksi. Kokemus kylläkin opettanut että paras tapa purkaa stressaavia ja järkyttäviä työjuttuja on puhua niistä työkavereiden kanssa: nauraa, syödä, juoda ja joskus itkeäkkin yhdessä. Olen havainnut että kaksi peräkköistä vapaapäivää auttaa palautumaan aika tehokkaasti ja ikävätkin tapahtumat saavat tuossa ajassa uudet mittasuhteet. Mua mm. uhkailtiin viimeviikolla että musta kirjoitetaan sos mediaan kuinka paska hoitaja olen ja soitetaan valitus BBC:lle ja kuinka potilaan koko perhe tulee aggressiivisena huutamaan osastolle keskellä yötä ja hän pitää huolen että menetän työni. Potilas myös salaa nauhoitti keskustelumme puhelimellaan, painoi soittokelloa samalla sekunnilla kun astuit huoneesta ulos ja herätti kirkumisellaan koko osaston. Kaikki sen tähden että en saanut sormia napsauttamalla lääkäriä keskellä yötä osastolle etenkin kun kyse ei todellakaan ollut mistään hengenhädästä tai missään määrin kiireisestä asiasta muutenkaan, toki asiasta ja potilaan keskustelutarpeesta ilmoitin lääkärille. Hoitajalle on aina hyvä huutaa ja raivota, mehän ollaan kaikkien sylkikuppeja. Bring it on. BBC dokkaria maailman paskimmasta hoitajasta odotellen kuten yksi suomikollega sanoi ;-) 

Olen tästä aiemminkin jauhanut mutta täällä elää edelleen vahva Florence Nightingale tyylinen odotus antautua/omistautua työlle ja ymmärrän hyvin miksi ennenvanhaan hoitajat olivat aina yksinäisiä vanhoja piikoja. Ihan jo perusasioissa näkyy että hoitajia ei ihmisinä niin arvosteta, ei ole esimerkiksi pukukaappeja ja meilläkin on ollut viikko tolkulla henkilökunnan oven lukko paskana eikä sen korjaamiseen näytä olevan mitään kiirettä. Jos henkilökunnan mikro poksahtaa niin odotellaan josko jostain heltyisi lahjoitusrahaa, sitähän ei mistään sairaalan budjeteista makseta. Hoitajien kahvihuoneen valot ovat olleet 2 viikkoa rikki ja raportilla joutuu tihrustamaan paperia melkein taskulampun kanssa! Asiasta oli tehty useampi ilmoitus sairaalan korjausmiehille mutta yllätys yllätys: työ ei kuulemma ole laisinkaan korkealla prioriteettilistalla koska kyse EI ole potilashuoneesta! Mulla vähän kilahti yli ja yhden ylidramaattisen, tulenkatkuisen ja syyllistävän puhelun (pieni vinkki: health and safegy maininta kannattaa aina) päätteeksi sain korjausmiehen tulemaan paikalle, tämä oli brittityyliin vaan tilanteen kartoitus ja ehkä tehtävä nyt tosissaan kirjattiin työlistalle... Lamppuja ei siis vieläkään ole vaihtettu! En yhtään ihmettele jos jouduttaisiin maksamaan valot omasta pussista ja kiipeämään ne itse vaihtamaan. 

Kaikenkaikkiaan on pakko todeta että alan olla 90% sopeutunut brittiläiseen sairaalakulttuuriin ja antautunut sen ikiaikaisiin jäykkiin rattaisiin. Tein tämän havainnon kun perehdytin uutta eri hoitokulttuurista tulevaa hoitajaa, joka huomautteli kärkkäästi kaikesta ja arvosteli kovin sanoin osaston ja sairaalan ohjeistuksia. Just like me 2 years ago! Hän kirosi pakollisia ylitöitä joista ei makseta korvauksia ja sitä faktaa että hoitaja voi joutua oikeuden eteen jos potilas saa vielä 60 päivää sairaalasta kotiutumisen jälkeen veritulpan. I'm not kidding!! Syytteeseen voi joutua jos hoitaja ei ole dokumentoinut selkeästi papereihin että potilasta kehoitettu liikuttelemaan varpaita ja juomaan runsasti verenkierron parantamiseksi (!!!) tai jos lääkäri on unohtanut tehdä DVT assesmentin eikä hoitaja ole tästä huomauttanut lääkärille (esim. Fragmin verenohennuspistos tai antiamboliasukat jäänyt määräämättä ja potilas saa tulpan). Jos syyte tulee niin joka ikinen hoitaja joka potilasta on hoitanut joutuu vastuuseen (jos siis case on että lääkärinunohtanut tehdä DVT assesmentin). Onkin yleinen vitsi että "Are you sure you still have hour PIN number" eli NMC hoitajatekisteröinti. 

Olin tosissaan tämän uuden hoitajan tapaan kunnon valittaja kun alotin täällä työskentelyn mutta olen pikkuhiljaa ajan myötä rauhoittunut ja antanut periksi. Ei ole järkeä enää motkottaa ihan kaikesta (paitsi täällä blogissa, hahah), se syö kallisarvoista energiaa. Tuulimyllyä vastaan on mahdoton taistella! Toki joissain pienissä asiossa voi saada muutosta aikaan kuten siinä kyseisessä vuorossa jossa olen in charge esimerkiksi pitämällä huolen että potilasjako on reilu eikä kukaan lusmuile muiden kustannuksella. 

Loppuun vielä yksi kauhistelu sairaalahygienia jutuista. Meidän keittiötäti hiljattain kauhisteli mun käsidesin kanssa lotraamista ja ohjeisti mua että tiesithän Anna ettei käsidesiä saa käyttää kuin kolme kerta peräkkäin ja muina kertoina kädet on pestävä, kädet kun ei kuulemma kesta käsidesille altistumista. I beg your pardon!!? Näin hänelle oli kuulemma hiljattain opetettu koulutuksessa. Olin tukehtua aamukahviin eikä tästä asiasta ollut väittelemistä tiukkasanaisen afrikkalaismamman kanssa. Hän siis käy lukemattomia kertoja päivässä eri potilashuoneissa eikä käydä käsidesiä! En yhtään ihmettele että tässä maassa on lähtenyt sairalabakteerit hanskata. MRSA:n lisäksi Englannissa on vellonut VRE ja CRE epidemiat ja olen useaan kertaan kysellyt josko meilläkin alettaisiin testaamaan potilaita näiden superpöpöjen varalta. Kysymys tuli taas vastaan koska jotkin jatkohoitopaikat haluavat nykyään negatiivisen näytteen faksattuna ennenkuin hyväksyvät potilaan. Otin tunnollisesti näytteen eräältä potilaalta mutta huomasin ettei CRE multiresistantti bakteeri swap tutkimusta löytynyt koko labrasysteemistä! Sitten sain järkytyksekseni kuulla että näitä ei meillä sitten edes testata sillä vaikka positiivisia tuloksia löytyisi, niin sairaalalla ei ole mitenkään resursseja eristää kaikkia, parempi olla siis tietämättä! Olin ihan sanattomana järkytyksestä että mitääh!!?? Toisinsanoen meillä ei ole noita pöpöjä koska niiden löytämiseksi ei testata ketään! Hieno logiikka? Eikö voisi samalla logiikalla ajatella että uusia HIV tai syöpä tapauksia ei tule koska ketään ei testata!? What a great idea! Koko kansa terveeksi! Jotenkin tuntuu että perästäpäin kuuluu ja kalliiksi tulee jälkijunassa... 

Ps. Sori kun tästä tuli aiemmasta suunnitelmasta poiketen tällainen oksennuspostaus. Mama tulee tänne tällä viikolla ja toivottavasti pääsen seuraavassa postauksessa esittelemään vaikkapa Kew Gardensin kukkaloistoa! 

6 kommenttia:

  1. Heippa!

    Löysin blogisi tossa muutama päivä sitten ja alusta loppuun luin aika nopsaa. Mielenkiintosta tavaraa siis! :D

    Itsekin juuri terveydenhoitoalalle valmistun ja suuri haave parin vuoden sisällä ois työskennellä Lontoossa. On se vaan niin ihana kaupunki <3 Saatankin siis häiritä sua kaiken maailman kysymyksillä!

    -Maija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Maija! Kiva kuulla et oon viihtyny blogin parissa. Kysy pois jos tulee jotain mieleen. Tervetuloa myös liittymään meiän suomalaiset sairaanhoitajan englannissa faceryhmään, siellä on aika mielenkiintoisia keskusteluja täällä elosta yms muita käytännön neuvoja jos kiinnostaa lukea. Kivaa kevättä sinne!

      Poista
  2. Ei huhhuh! Mitä enemmän luen näitä sun postauksia, niin sitä varmempiolen että UK:ssa en missään tapauksessa halua enää ikinä työskennellä! On täällä Saudeissakin monet asiat konservatiivisia, eikä täälläkän paljon välitetä hoitajista, mutta ei nyt sentään noin räikeästi. Ehkä, koska tämä sairaala on (mukamas) USAn standardien mukainen ja tapainen. Mutta todella mielenkiintoista lukea näitä sun juttuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei voi muuta sanoa kun huhhuh nimenomaan :D Luulen aina että olen nähnyt jo kaiken täällä, mutta sitten tulee vastaan jotain vieläkin järkyttävämpää! Positiivisena puolena sitten taas että monet antavat omistaan, tuovat esim työvuoroon ruokaa kaikille, tutut lääkärit pistäytyvät muuten maan tuomaan hoitajille suklaata vaikka eivät olisi osastolla vuorossa ja potilaat ovat anteliaita lahjoituksissaan. Täällä on suorastaan rikos keittää kuppi kahvia vain itselle kysymättä muilta :-) Ilmainen terveydenhuolto kaikille on kyllä ainutlaatuinen asia täällä, jostain pitää kyllä sitten karsia... Ps. Nyt jopa valot toimii kahvihuoneessa yhtä lamppua lukuunottamatta :-)

      Poista
  3. Tämä teksti pisti miettimään haluanko sittenkään työskennellä sairaanhoitajana englannissa. :D Joudun mieheni työn vuoksi muuttamaan englantiin ja nyt pitäisi päättää mitä minä siellä teen. Sairaanhoitajan hommia vai keksinkö jotain muuta? Vaikeita päätöksiä. Kuinka hyvää kielitaitoa siellä vaaditaan että voi työskennellä? En koe puhuvani mitään täydellistä englantia nimittäin,ihan hyvää kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Ihan ensinnäkin pakko sanoa että kielipää riittää ihan varmasti, me suomalaiset aina niin vähätellään meiän kielitaitoja ;-) Ja mitä tohon sairaalameninkiin tulee niin kaikkeen tottuu ja vaihtamalla paranee. Työ on kyllä todella mielenkiintoista eikä todella tule olemaan tylsää :-) toki voit kokeilla HCA:na sairaalahommia (health care assari, vähän niinku lähihoitaja) ja saada vähän tuntumaa. Hyvä pitää mielessä että rekisteröinti sairaanhoitajaksi on vaikeutunut viimeaikoina ja nyt pitää suorittaa IELTS kielikoe mikä vaatii aika paljon työtä kuulemani mukaan mutta ei ole mikään mahdottomuus joten älä ann sen pelottaa, samalla se kielipääkin vahvistuu entisestään. Tervetuloa liittymään mun perustamaan "suomalaiset sairaanhoitajat englannissa" ryhmään jos kiinnostaa lukea lisää keskustelua aiheesta :-) Tsemppiä! Anna xx

      Poista

Kommentit lämpimästi tervetulleita :)