Rento Lontoo

Tiukkapipoisen brittiläisen sairaalamaailman vastapainoksi on välillä kiva fiilistellä myös rentoa meininkiä tällä saarella. Hetki sitten yövuorosta kotiin kävellessä meidän kadun kahvilassa joku nuori nainen istui terassilla ja dippaili marketin keksejä kahviinsa (paketti oli pöydällä). Kahvilan omistaja taas istui poltellen tupakkaa (okei ehkä vähän paheksuttavas) viereisessä pöydällä eikä ollut moksiskaan moisesta käytöksestä ja moikkasi iloisesti mullekkin (ollaan tultu parin vuoden aikana "tutuiksi". Suomessa omien keksien dippailija olisi varmaankin jo heitetty niskaperseotteella ulos kahvilasta tai ainakin nuhdeltu. 

Eilen yövuoroon kävellessä pubin terassilla hengaili joukko nuoria vanhempia lapsineen ja aikuisilla tuopit kourassa. Vauvakoppa oli nostettu pöydälle, sisällään tyytyväisenä tuhiseva vauva ja tuttipullo nökötti tuoppien joukossa pöydällä. Vanhemmat lapsineen olivat todennäköisesti pistäytyneet tuopille tai parille ystäviensä kanssa ja jatkoivat sitten kotiin. Suomessa tämä skenario olisi varmaankin lastensuojeluilmoituksen paikka. 

Työmatkalla ihailen aina etnisiä kauppoja jotka ovat levittäneen hedelmä ja vihannestiskinsä ruuhkaiselle kadulle kaiken vilinän keskelle. Bongasin itselleni pari kypsää mangoa ja maksoin ne hiluilla ulkona päivystäneelle kauppiaalle joka työnsi kolikot taskuunsa. Suomessa terveysviranomaiset olisivat varmasti puuttuneet esillepanoon, hygieniaan ja verottaja muuhun bisnestoimintaan. 

Työpaikalla kun iltahommat oli hoidettu niin kokoonuimme hoitajien ja health care assistanttien kanssa tuttuun tapaan keittiöön ruokailemaan. Jokainen tarjosi ruokiaan muille, söin mm. intialaisen kollegan vaimon tekemää mielettömän maukasta kasviscurryä ja maistelin filippiiniläisen kollegan mausteisia lasinuudeleita. Sitten jatkettiin hommia ja parin tunnin pääsyä oli teebreikin aika. Täällä ei tulisi kuuloonkaan keittää vaan itselle teetä vaan kaikkien mieltymykset kysellään läpi (tai muistetaan ulkoa) ja kupit kiikutetaan kaikille. Yritin joskus laskea montako teekuppia valmistan yhdessä työvuorossa, mutta menen laskuissa aina sekaisin. Potilaatkin saattavat soittaa monta kertaa yössä soittokelloa teen toivossa, osaston kärryssä on onneksi aina kiehuvan kuumaa vettä tarjolla. Onneksi myös maito tulee valtavissa tonkissa, muuten menisi lukematon määrä tölkkejä päivässä (ja paljon aikaa niiden tölkkien availuihin). Suomessa voin laskea yhden käden sormilla kerrat jolloin olen keittänyt potilaille teetä keskellä yötä 6 vuoden aikana eikä sitä kyllä kukaan ole kaivannutkaan. Omidin äiti ei ole varmaankaan vuosiin juonut lasillista tavallista vettä vaan juo lähes kaiken nesteensä teenä! Tää loputon teen lipittäminen täällä briteissä on kyllä huvittavaa. Join ennen kahvia 3-5 kuppia päivässä, mutta nykyään tuskin sitä yhtäkään, arvaatte varmaankin mihin kahvi on vaihtunut ;-) 

Tällaisia ajatuksia piti tulla pikaisesti kirjoittamaan tänne blogiin, nyt unta kalloon että jaksaa valvoa töissä vielä yhden yön. Vikaa yötä meinaan juhlistaa viemällä koko työporukalle chicken wingsejä, kaikki kun rakastavat kanaa ja "chicken shoppeja" täällä kun on pilvin pimein!