Sivut

tiistai 26. elokuuta 2014

Havaintoja Suomilomalta

*Suomalaisten kauppojen muovikassit tuntuvat aivan jumalattoman paksuilta ja niissä kantaisi vaikka tiiliskiviä!

*Kävelytiet ovat hervottoman leveitä (luulin jo hetken että kävelen autotiellä).

*Autoilijat pysähtyvät kohteliaasti ja päästävän tien yli (Lontoossa voisin laskea nämä kerrat yhden käden sormilla)

*Ruoka on tolkuttoman kallista (paitsi se Putin-juusto) eikä kahdella kympillä ei saa kaupasta yhtään mitään!

*Suomalaiset asunnot on aivan törkeen kuumia ja nukkuessa tulee hiki (Englannissa meillä on lämmitys päällä vain talvikuukausina ja kroppa on sopeutunut tähän)

*Paineella YHDESTÄ hanasta tuleva lämmin suihkuvesi on todellakin luksusta, samoin lämmin kylpyhuone missä kuivuu nopeasti. 

*Jauhettu kaneli, grillimauste, oikean makuinen siirappi, sitruunapippuri ja etenkin jauhettu kardemumma ovat hamstraamisen arvoisia mausteita (yritäppä etsiä Lontoosta jauhettua kardemummaa).  

*Suomalainen juomavesi on kyllä ihan parasta, kevyttä suussa ja niin raikasta!

*Ruisleipä tuo mulle edelleen hikan, mutta silti sitä on pakko ostaa monta pussia mukaan! 

Ihana olla taas takaisin Lontoossa kaikesta kaameudesta huolimatta, suorastaan hihkuin kun laskeuduttiin eilen sateiselle Heatrowlle! Ja miten se oma sänky tuntuukin hyvältä kolmen ahtaan sohvalla nukutun yön jälkeen (poikaystävän jalat naamalla, siskon kissa mun päällä ja koira jaloissa).

Vielä olisi kaksi työvuoroa jäljellä vanhassa paikassa. Töissä on taas sattunut ja tapahtunut oikein rytinällä. Sain suositukset (ex)pomolta vain päivää ennenkuin hän itse sai lähtöpassit, tiukille meni. Ohjaksiin astunut ylihoitaja rukoili jäämään ja tarjottiin myös ihan mukavaa palkankorotusta. Tämä topakka täti istuu aamuisin raportilla raksien kuka on ajoissa (myöhästyjät saavat ankaran kurinpalautuksen) ja huolehtii ettei raportti veny ja että ihmiset pääsevät ajoissa kotiin, hienoa! Mulla on huomenna exit-haastattelu, jossa joku osaston ulkopuolinen henkilö haastattelee ja on mahdollisuus avata viimeisen kerran se sanallinen arkku työpaikan epäkohdista. Jotkut työkaverit kyselivät läksiäisiä, mutta taitaa jäädä kuitenkin pitämättä.

Tonne on luvassa siis paljon muutoksia, mutta ei sitten pätkääkään kaduta tämä lähtöpäätös. Toivottavasti ton paikan tulevaisuus on kuitenkin jatkossa valoisampi. Vaikka vielä muutama viikko sitten uhosin, että en enää koskaan astu ton sairaalan ovista sisälle niin olen vähän pehmentynyt ja ajattelin jopa mahdollisesti liittyä sairaalan keikkahoitajaksi, näin voin tehdä halutessani joskus yksittäisen keikan osastolle (saada extra rahaa) ja ainakin konkreettisesti nähdä onko paikka muuttunut mihin suuntaan. Ensimmäinen syyskuuta siis sitten kohti uusia haasteita ja "Ebola-hoitajaksi" infektio-osastolle (en sitten parempaa ajankohtaa olisi voinut valita)... Jännää!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit lämpimästi tervetulleita :)