Tiedän myös kärsiväni "liian kiltti tyttö" ja jossain määrin marttyyri-syndroomasta, mutta minkäs sitä itelleen voi. Tiedän tämän asenteen pitkälti periytyvän vanhemmiltani: yrittäjä työnarkomaani äidiltä, joka oli omistamassaan kukkakaupassa sitomassa kimppuja 24/7 ja varmaankin 20 tuntia synnyksestäni sekä marttyyri-isävainaasta joka kerskaili työn aiheuttamalla välilevynpullistumalla ja jaksoi aina muistuttaa kuinka nimenomaan raskas työ pilasi hänen terveytensä (eikä suinkaan se lonkero mitä piti kitata joka ilta lievittämään työstressiä). Todellisia idoleita.
Pakko myöntää että ole. monta kertaa ollut töissä kun olisi oikeasti pitänyt jäädä sängyn pohjalle paranemaan. Pelkäsin kuitenkin työkavereiden ja pomon reaktiota, onko Anna oikeasti sairas vai teeskenteleekö tai ehkä krapulassa. Tiedän että tällainen ajattelu on ihan sairasta ja sairaana olo on joskus hyväksi koko työyhteisölle (ettei tartuta muita) ja etenkin potilailla (kuka haluaa sairaan hoitajan hoitavan itseään). Mua olisi pitänyt löydä puulla päähän jo kauan aikaa sitten!
Muistan eräänkin uudenvuoden, varmaankin 2008 kun oltiin osastohoitajan kanssa kahdestaan yövuorossa koska flunssaaalto oli kaatanut suurimman osan työntekijöistä. Olin itsekkin hirveässä köhässä ja pomo laittoi mut hengittämään atrovent-höyryä nebulisaattorilla että olisin jotenkin selvinnyt työvuoron loppuun. Toisessa työpaikassa oli vanhan pomon aikaan tiukka politiikka poissaoloissa eikä niitä oikein suvaittu ollenkaan. Jos soitti itsensä sairaaksi niin pomo saattoi kuulemma sanoa että lepää vielä 2 tuntia ja tule sitten. Jos sairastui kesken työvuoron niin passitettiin lääkekaapille hakemaan helpotusta. Tällaisessa ympäristössä työskennellessä rima sairaslomaan kasvaa kyllä pilviin asti eikä missään pienessä köhässä tulisi mieleenkään jäädä kotiin.
Paheksun kuitenkin mielessäni jatkuvia "sikasaikuttajia" ja tunnen oman sädekehäni vahvistuvan. Jollain kierolla tavalla olen ollut ylpeä itsestäni ja siitä että en ole ikinä ollut sairaslomalla. Merkki hyvästä,ahkerasta ja tunnollisesta työntekijästä tai joku sellainen illuusio? No nyt se illuusio on kadonnut ja sädekehä murentunut. Olen liittynyt kuolevaisten ja syntisten joukkoon.
Olin poissa yhden yövuoron koska ääni ei kulkenut, nokka vuosi kuin vesihana ja yskä rohisi syvällä keuhkoissa kuin keuhkotautisella. Hikoilusta ja vilunväreistä päätellen mulla oli myös jossain vaiheessa kuumetta, todellinen sairaanhoitaja kun kotona ei ole edes toimivaa kuumemittaria. Täysin perusteltu ja pätevä syy jäädä kotiin? Silti Mr London suunnitteen pakotti mut soittamaan töihin. Pomo antoi päivän saikkua velvoittaen soittamaan varhain seuraavana aamuna ja kertomaan miten voin. Jotenkin panikoin tätä ja piiskasin itseni parantumaan, kiskoin kilokaupalla vitamiineja, flunssajuomia, oireita helpottavia lääkkeitä... En pystynyt edes ummistamaan silmiäni koska olin niin stressaantunut paranemisesta. Hoin ettei sota yhtä miestä tarvitse mutta silti tunsin valtavan huonoa omatuntoa saikkupäivästä.
Miksi on niin helvetin vaikeaa olla sairaslomalla?! Kuten voitte arvata niin palasin töihin aivan liian aikaisin ja olin varmaankin sairaampi kun suurin osa hoitamastani potilaista. Hyvä asia oli että jokainen hoitamani potilas oli respiratory isolation eli käytin maskia heitä hoitaessa. Tajusin töihin palatessa että en olisi missään nimessä saanut tulla vielä töihin, henkeä ahdisti ja rintaa pisti. Kiire ja stressi tuntui satakertaiselta puolikuntoisena, luulin puolivälissä vuoroa tuupertuvani lattialle. Miksi piti olla niin idiootti että pakotin itseni töihin kärsimään ja mitähän tällä luulen saavuttavani?
Sain seuraavassa vuorossa kuulla senior sisteriltä vähän uhkaavaan sävyyn että mikäli olen sairaana toistamiseen 3 kk aikana niin olen under investigation ja minut passitetaan työterveyshuoltoon sekä pomon kanssa neuvotteluun ruotimaan sairastelujen syytä. Nyt pelkään kuollakseni että sairastun talven aikana uusiksi ja joudun täten silmätikuksi, under investigation. Seuraavaksi varmaan vankilaan?
Olen ensiviikon lomalla ja olin etukäteen sopinut tekeväni lomaviikolla pari ylimääräistä "bank shift" työvuoroa, koska osastolta on lähtenyt pari hoitajaa Sierra Lioneen ebolahommiin ja puutoksia oli plus että extra raha näin joulun lähestyessä tulisi todella tarpeen. Nyt en kuitenkaan saa tehdä näitä vuoroja koska hospital policy sanoo että jos on sairaana niin bank shiftejä ei saa tehdä 2 viikkoon!! No taidan sitten maata viikon "pakkolomalla" sohvalla mussuttaen joulusuklaata ja ryystäen glögiä kuten tätä kirjoittaessa. Niin ja parannella tätä edelleen jylläävää flunssaa, ehkä parempi niin. Podetteko te muut muuten sairaslomista huonoa omatuntoa vai olenko yksin tämän sairaan syndroomani kanssa?