Lontoossa on ollut jo pitkään kevät ja kirsikkapuun kukinnot olivat huhtikuussa henkeäsalpaavan kauniit! Olen raahannut Mr Londonia kyllästymiseen asti puistoissa ja taivastellut kukkaloistoa, toivottavasti en koskaan lakkaa innostumasta Lontoon keväästä! Nyt kaikkialla on jo vihreää ja olen julistanut kesän saapuneeksi, jopa varvassandaalit ovat päässeet käyttöön.
Töissä menee kivasti ja olen siis edelleen samassa työpaikassa, ensi kuussa tulee 9kk täyteen! Olen lähentynyt työkavereiden kanssa hirmuisesti ja täytyy sanoa että meillä on kyllä ihan mielettömän hyvä tiimi! Kuten blogia seuranneet varmasti tietävät, vielä vuosi sitten elin täydellistä painajaista vanhassa työpaikassa kirurgisella osastolla hirveiden tyyppien alistamana, mutta nyt onneksi osana ihanaa kannustavaa työyhteisöä. Työvuoroissa nauretaan, jaetaan omia ruokia ja napataan selfieitä (98% kuitenkin siis sitä perus raatamista). Surettaa kylläkin että monet ihanat tyypit on lähtemässä pois, kuka palaa kotiseudulle Skotlantiin, kuka Filippiineille ja kuka haluaa kokeilla siipiään päivystyksessä...
Tasaisin väliajoin olen itsekkin kaavaillut hakeutuvani muihin kuin vuodeosastohommiin (tätähän mä aina jauhan), mutta käytyäni ajatusympyrän läpi kaikista mahdollisista vaihtoehdoista hyvine ja huonoine puolineen olen taas hetken tyytyväinen... Kunnes seuraava kamala työvuoro koittaa! Onneksi kuitenkin ne paskatkin päivät jaksaa näiden naamojen kanssa.
Muutamat kokeneet työkaverit tekevät keikkavuoroja päivystykseen ja itsekin olisi tarkoitus uskaltautua noihin hommiin piakkoin, ainakin näkee voisiko päivystys joskus olla oma juttu. Työtahti meidän sairaalan päivystyksessä (kuten varmaan kaikissa) on kuulemma hirmuinen ja potilaita tulee ovista ja ikkunoista noin 400-500 päivässä (toki suuri osa käännytetään kotiin). Työ on tosi itsenäistä ja kaikilla on kiire omien potilaidensa kanssa. En sitten tiedä viihtyisinkö koska taidan olla itse enemmän tiimipelaaja...mutta eihän sitä voi tietää jos ei kokeile. Tuoreena sairaanhoitajana vuosimallia 2010 luulin että haluan mahdollisimman paljon actionia, verta ja suolenpätkiä, mutta mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän arvostan rauhallisia stabiileja työvuoroja jossa kukaan romahda!
Talvi ja alkukevät olivat tosi raskasta aikaa töissä ja oltiin tosi tiukilla, pari hoitajaa lähti vielä Sierra Leoneen ebolahommiin (yksi jäi pysyvästi) ja lähes joka vuoro vedetty vajaalla miehityksellä. Omat jännityksen hetket oli omien "eboloiden" kanssa jotka onneksi paljastuivat negatiivisiksi.
Jännä huomata miten niin moniin asioihin on tottunut enkä enää jaksa kiukuta kaikista "vääryyksistä" ja erilaisista (huonommista) toimintamalleista. Kaikkeen sitä näköjään vaan tottuu! Sopeutuminen on vaan ollut pakollista, ei voi jäädä roikkumaan menneisyyteen vaan pakko kääntää katse eteenpäin. Alla olevassa kuvassa mulla on työkaverin peruukki, blondina mennään edelleen. Kuvassa on Gina, yksi parhaista tyypeistä ja sydän puhdasta kultaa, harmi että hän on enää pari viikkoa osastolla. Läksiäiset pidetään pian filippiiniläisellä ravintolassa karaoken merkeissä.
Sairaalalla on parhaillaan 100 miljoonan säästäbudjetti (2-3v aikana) päällä koska ollaan niin pahasti miinuksella ja kaikesta karsitaan... Hoitajien viikonloppu ja yölisien poistoa on väläytelty, mutta en mitenkään jaksa uskoa että se toteutuu, kuka muka sitten tekee viikonloput!? Olen viimeaikoina alkanut tekemään extra vuoroja ja muutaman satasen lisä kuukaudessa tuntuu kyllä mukavalta. Kuulin huhua että oman sairaalan väelle alettaisiin maksaa enemmän ylimääräisistä vuoroista, jotta ei tarvitsisi maksaa kalleille agencyille ja heidän hoitajilleen (jotka on usein vieläpä ihan surkeita)... Sopii varsin hyvin!
Suomen hienoudet tuntuu enää kaukaisilta haaveilta. Auroran sairaalassa (joka on ehkä yksi chilleimmistä työpaikoista missä olen ollut) henkilökunnan vessassa oli vitsinä joku viisauslappu että "vessatauot ovat muistioiden selaamista varten" tai jotain vastaavaa ja muistin miettineeni että hahah ehkä joskus Florence Nightingalen aikaan... Vaan ei ole vitsi enää, meillä vessa on nimenomaan tiedotuskanava ja pomo jättää sinne viestejä niin hyvässä kun pahassa! Jonkin aikaa sitten oltiin huolissaan handoverien (raportti) tasosta ja vessaan ilmestyikin yksityiskohtainen selostus mitä kaikkea handoverissa pitää kertoa. Jos online kurssien deadline lähestyy niin ei huolta, aamupissalla kyllä taas muistata. Nyt vessan seinällä on lomalistat, siinä pyyhkimisen lomassa voi ruksia haluamiaan viikkoja!
Lomasta puheen ollen, odotetaan molemmat kovasti Suomi-juhannusta, saunaa, järveä, suomiherkkuja,kavereita... Parit kesähäätkin on luvassa (yhdet Suomessa ja toiset täällä Lontoossa). Elokuussa ollaan menossa muutan yön ajelureissulle Ranskaan, ajellaan Doveriin ja sieltä lautta Calaisiin ja matka jatkuu autolla kohti Champagnen viinitarhoja (takakontti sit täynnä viiniä ja juustoja takas, jes). Bookkasin eilen lautan ja majoitukset Ebernaysta ja Haustvillersin kylästä (josta Shampanjan valmistus muuten sai alkunsa jonkun munkin neronleimauksena). Jos jollain on kokemuksia/vinkkejä Reimsin ja Champagnen hoodeilta niin antakaa kommenttiboxin laulaa! Nyt tubella kohti Westfieldsiä ja päivittämään vaatekaappia kesää varten ;-)