Sivut

lauantai 25. kesäkuuta 2016

Perjantaipommi

Vanhassa työpaikassani perjantaipommilla tarkoitettiin potilasta, joka lähetettiin viikonloppua vasten pienestä keskussairaalasta isoon yliopistosairaalaan kun huomattiin että huonokuntoisen potilaan kanssa ei pärjätäkkään viikonlopun yli rajallisilla resursseilla. Usein tällainen perjantaipommi potilas päätyi siirron päätteeksi lyhyessä ajassa elvytettäväksi, teholle tai tarvitsi ainakin akuuttia hoitoa ja kiireellisiä toimenpiteitä. Tässä postauksessa perjantaipommilla on kuitenkin vähän erilainen merkitys... 

Perjantaiaamuna herätyskello pirisi tuttuun aikaan 5.30am ja mietin jaksanko pestä hiuksia vai pärjäänkö kuivashampoolla. Räpläsin unisin silmin puhelinta torkuttamaan. Avasin hetken kuluttua uutissivuston vilkaistakseni Britannian EU kansanäänestyksen tulokset ja uutisen lävähtäessä verkkokalvoilleni suustani pääsi parahdus herättäen vieressä tuhisevan kumppanini "they are going to kick me out"!! Peiton alta kuului järkyttyneen yllättynyt ääni "Are you kidding me"!? 

Töissä oli apea tunnelma, BBC news pyöri kahvihuoneessa ja kaikki tuijottivat uutispommia epäuskoisin silmin. Joku tuhersi jopa itkua ja brittiläinen kollega tuli halaamaan " your not leaving us please tell me you aren't" toinen puolalainen kollega taas vitsaili "have you started packing Anna". Laskimme että kahvihuoneessa meitä istui seitsemän eli kansalaisuuden edustajaa valmistautuessa uuteen työpäivään, tämähän on arkipäivää monikulttuurisessa Lontoossa. Osastonhoitaja ehdotti ääni vavisten että otettaisiin yhteiskuva ja jaettaisiin se sosiaalisessa mediassa suunnitteen tällaisin saatesanoi: "katsokaa tässä me kaikki työskentelemme yhdessä, mikä rikkaus". Työkaveri piristi mua kahvilla ja kakulla (toivon että kuvassa on suomenlippu eikä hauta-arkku, haha)
Ylihoitaja kiirehti myös muistuttamaan että overseas hoitajilla ei ole hätää tai syytä minkäänlaiseen paniikkiin, meitä ei olla potkaisemassa ulos maasta. Kuulemma panikoitumista on ollut ilmassa. Olemmehan kuitenkin toistaiseksi onnellisessa "highly skilled workers" asemassa, tienaamme reilusti yli minimirajojen ja maksamme veroja. Jos kaikki ei brittiläiset työntekijät heitettäisiin pellolle niin sairaala kirjamellisesti ammottaisi tyhjyyttään: ei hoitajia, lääkäreitä, siivoojia tai keittiöhenkilökuntaa! Lähes jokainen päivän aikana tapaamani potilas harmitteli kovasti äänestystulosta ja moni oli jopa raahautunut edellisenä päivänä puolikuntoisena tiputusten välillä vaaliuurnille! 

Wandsworth council jossa asumme äänesti 75 prosenttisesti bremainen puolesta. Miten tässä kävi näin!? Edellisen päivän täydellinen liikennekaaos ja tulvat Lontoossa vaikuttivat varmasti osaltaan äänestysaktiivisuuteen ja epätoivoiset juna-asemille jääneet twiittailivatkin pettymystään äänestyksen jäädessä väliin. Myös samanaikaisen Glastonbury jättifestivaalin epäiltiin vieneen etenkin nuorten ääniä. En ole muuten tavannut yhtäkään brittiläistä joka olisi myöntänyt olevansa brexitin kannalla! Uutismedia täyttyi viimeviikkoina yksinomaan Britain stronger in EU kampanjoista tukijoineen, asuinalueemme ikkunoita kuvittivat sadat "vote remain" lappuset ja kadulla kampanjoitiin ja jaettiin  mainoksia yksinomaan bremainin puolesta. 

Brexitin kannalla olevat pysyivät ilmeisesti suu supussa peläten tulevansa leimatuksi rasistisiksi. Mr London on aina hokenut mulle kuinka Lontoon ulkopuolella ihmiset ovat hyvin erilaisia ja kapeakatseisempia ja suhtautuvat erittäin kriittisesti mm. maahanmuuttoon. 

Suhtaudun itse tähän uutiseen varsin rauhallisin mielin ja vitsailinkin kollegoille pilke silmäkulmassa että nyt saan ainakin poikaystävän "pakotettua" menemään kanssani naimisiin! Jonkinlaisia henkisen takaiskun tunteita kuitenkin pyöri päässä, aiemmin en ole koskaan ajatellut ettenkö olisi tervetullut työskentelemään ja asumaan täällä UK:ssa. Nyt kuitenkin ensimmäistä kertaa koin eräänlaisia "epätoivottu" fiiliksiä täällä olosta ja sain ikäänkuin kolahduksen itsetunnolle, moni ei soisi tätä mahdollisuutta minulle. Vaikea pukea kokemaani tunnetilaa sanoiksi. 

Potilaiden kysellessä taustoistani olen aina mieluisesti kertonut miksi muutin tänne ja automaattisesti ikäänkuin puolustellut maahanmuuttoani (vaikkakin puoliksi vitsaillen) "I had no choise as my boyfriend could not learn Finnish and get a job in Finland" tai "I fell in love with an britishman and he ruined my life" sanoin ikäänkuin puolustukseksi ja antaakseni vaikutelman että en tullut tänne pakoon kurjia oloja, työttömyyttä tai viemään kenenkään työpaikkaa. Kun Suomen sairaaloista kysellään niin tykkään niinikään hehkuttaa miten hieno terveydenhuoltojärjestelmä Suomessa onkaan ja kuinka esim työntekijöiden olot ovat paljon paremmat kun UK:ssa. Tämä selittely ja hieman jopa kai sitten ylimielinen käytös on kyllä vähän noloa myöntää, miksi mun muka tarvitsisi mitään selitellä tai yrittää esittää jotenkin parempaa kuin joku joka on esim lähtenyt maastaan työttömyyttä/huonoa palkkaa pakoon kuten italialainen kollegani. Toki ihmiset ovat aina uteliaita ja tykkään jokatapauksessa kertoa itsestäni, tämä on myös hyvä keskustelujen icebreaker ja potilaat usein jakavat jotain omasta henkilökohtaisesta elämästään keskustelun lomassa ja tämä taas lujittaa hoitaja-potilas luottamussuhdetta. Kai kyse on myös jonkinlaisesta identtiteetistä, tunnenhan olevani edelleen kotimaastani kovin ylpeä suomalainen!

Onko kellään muulla ulkosuomalaisella samanlaisia fiiliksiä ja tarvetta "todistella" olemassaoloaan vieraassa maassa työskennellessä? Miten te reagoitte Brexit uutisiin? Sain muuten edelliseen postaukseeni aika huvittavan joskin vähän loukkaavan kommentin (jonka kyllä otin lähinnä sarkasmina). Kommentti herätti suurta hilpeyttä jaettuani sen facebookissa brexit keskustelujen lomassa. Enjoy:
Pakko jakaa samaan syssyyn vielä toinen kommentti, mitä olette mieltä tästä MP:stä ja etenkin tosta toisesta kommentilta, pikkasen laittaa huvittamaan!
Mr London myös muistutti brexit kohun keskellä että olen siinä onnellisessa asemassa että minulla on Suomen passi ja pääsen vapaasti matkustelemaan muissa EU-maissa jatkossakin kun taas Omidin täytynee tulevaisuudessa hommata visat eurooppaan matkustaessa ja seistä eri jonoissa lentokentän tarkastuksissa. Tämä symbolisesti eri jonoissa seisominen tuntuu olevan Omidille erityisen iso juttu. 

Kuten uutisissa rauhoitellaan, edessä on pitkät poliittiset neuvottelut eikä mitään konkreettisia muutoksia tule tapahtumaan ainakaan pariin vuoteen. Voin siis toistaiseksi rauhassa palata suomilomilta pelkäämättä että minulta evätään tänne takaisinpääsy ja myös tänne voi tulla lomailemaan huoletta (pliis kaverit tulkaa!). Punnan kurssin lasku on myös shoppailun kannalta mieluinen uutinen lomailijoille. Meinaan kyllä hakea permanent resident lupaa/korttia, katsoin eilen että perhanan pitkä ja monimutkainen 85-sivuinen hakemus täytyy laittaa vetämään ja postittaa passin/henkilökortin kanssa, elämä siis vaikeutuu kuten tuo edellisen kommentin jättäjä hartaasti toivoikin ;-) 

Suosittelisin tänne haikailevia suomalaisia sairaanhoitajia kuitenkin laittamaan hakuprosessia käyntiin mahdollisimman pian, tulevaisuudessa tänne töihintulo kun tulee todennäköisesti olemaan mutkikkaampaa ja kalliimpaa kuten Jenkkeihin ja Ausseihin. Vielä on aikaa (ja onneksi kesääkin) jäljellä!

xxx

torstai 9. kesäkuuta 2016

Kesäisiä kuulumisia

Heipä hei pitkästä aikaa! 

Viime postauksesta on taas vierähtänyt näköjään tasan kuukausi, joten päätin tulla kirjoittelemaan kuulumisia jos näitä postauksia jaksaa joku vielä lukea :) Olen viimeaikoina viihtynyt töissä erityisen hyvin ja meillä on jotenkin aivan huipputiimi tällä hetkellä. On oikeasti kiva fiilis lähteä aamuisin töihin ja koen suurta tyytyväisyyttä hyvin organisoiduista ja tehokkaista päivistä. Mahtava tunne herätä aamulla tyytyväisenä ja tuntea intoa lähteä töihin! Vuorotyöelämä toki syö muuta sosiaalista elämää ja parisuhdeaikaa, mutta kaikenkaikkiaan elämä tuntuu just nyt erityisen hyvältä ja selkeältä. Onneksi vapaapäiviä on keskimäärin kolme viikossa jolloin voi vaikka maata X:nä puistossa joita täällä riittää! 
Keskimmäisessä kuvassa hoitsutoverini Eevan sorja nilkka. Eeva kirjoittaa postikortteja maailmalta blogia, check it out! Eevan kämppiksen Janikan "Janika seikkailee" blogia voin myös lämpimäisti suositella jos Lontoo jutut (ja tietty hoitsujutut) kiinnostavat. Rakastan bongailla lintuperheitä ja muita puistojen elukoita kuten kaikki blogia lukeneet varmasti tietävät. Alla kuva Richmond parkista jonka lammista tulee vähän Suomen maisemat mieleen. 
Tuntuu siis että olen jotenkin puhjennut kukkaan uuden työroolin myötä, työ on mukavan haasteellista ja management taidot kehittyvät pikkuhiljaa. En oikeastaan edes muista milloin viimeksi olisin ollut erityisen ärsyyntynyt tai turhautunut töissä (jos ei lasketa infection control juttua josta alla lisää). Paitsi kun jouduin taannoin kaivelemaan potilaan piilottamia huumepiippuja ja käytettyjä neuloja mitä kummallisimmista paikoista osastolla mm. käsipaperisäiliöistä. Tiedänpähän nyt miten crack piippua poltetaan oikeaoppisesti ja kuinka sellainen kyhätään mehupullosta, foliosta ja ponnarista! Tässä työssä oppii kyllä aina jotain uutta...

Astetta korkeampi työrooli apulaisoh:ksi olisi myös tarjolla henkilökunnan vaihtuvuuden tuloksena ja siihen jopa kannustettiin hakemaan. En kuitenkaan todellakaan koe olevani valmis hakemaan tota pestiä. Vastahan alan tottua tähän uuteen asemaan eikä ole kyllä mitään hinkua kivuta byrokratia-asteikolla yhtään ylemmäs.... Tuskin ainakaan vuosiin. Ellen sitten hae infection control hoitajaksi jossain vaiheessa, se on edelleen sellainen kaukainen haave ja työmaata ja kehittämistyötä sillä saralla kyllä riittäisi (jos siihen suinkin vaan annetaan mahdollisuus). Olen jauhanut tästä aiheesta aiemminkin mutta taas nousi karvat pystyyn viimeviikolla.. Eräs lääkäri mm. sanoi että ei ole syytä eristää VRE:tä kantavaa potilasta ja senkun vaan käyttää samaa vessaa muiden kanssa. Olin eri mieltä ja vaadin eristyistoimenpiteitä. Lekuri jatkoi että suurin osa potilaista kantaa kuitenkin tietämättään tätä pöpöä eikä kaikkia voida kuitenkaan eristää... WTF. Taisin pahastuttaa tämän erikoislääkärin kun olin ihan huuli pyöreänä kauhistunut ilme naamalla että "Ööööh... are you kidding me"!? Englannissa tehtiin 2000-luvulla iso työ että saatiin maasiivinen MRSA epidemia aisoihin ja silti ihmisillä on tällaisia asenteita infectioiden torjuntaa vastaan. Ei voi vaan käsittää! Ehkä seuraava Ebola epäily potilas voi tulla yskimään ja juomaan aamuteetä hoitajien kanssa kahvihuoneeseen, mitä nyt turhaan eristämään tollaisia pikkujuttuja. Eikö multiresistantteja bakteereja vastaan pitäisi taistella kynsin ja hampain!? Ehkä
tähän sitten herätään 10 vuoden päästä kun suurin osa potilaista on vastustuskykyisiä parhaille antibiooteille ja  ihmisiä kuolee kun kärpäsiä hoidettavassa oleviin tulehduksiin kuten keuhkokuumeisiin ja verenmyrkytyksiin koska antibiootit eivät enää toimi.  I'm not kidding! 
Aloitin toukokuussa mentorship kurssin monen mutkan kautta Kingston Ylipistossa joka on muuten viehättävin yliopisto missä olen ollut. Campus sijaitsee aivan rakastamani Richmond parkin kupeessa. Kurssia käydään tiuhaan tahtiin ja mun pitää laatia 1500 sanainen akateeminen essee jostain tämänhetkisen opiskelijani kanssa tehdystä opetussessiosta, sessiota täytyy siis vielä arvoida joku kurssin jo suorittanut "sign off mentor".  Ollaan puhuttu paljon Hivistä ja sen lääkityksestä, Tuberkuloosista ja Meningiitistä että josko jostain noista saisi työn kasaan. Lisäksi mun täyttyy tehdä lähes 50 sivuinen työkirja ja dokumentoida tarkasti kaikkea opiskelijaohjaukseen liittyvää ja arvioida omia ohjaustaitoja. Koko mentoship kurssihan perustuu siihen että joskus vuonna 1998 todettiin kuinka surkeat taidot tuoreilla sairaanhoitajilla oli (monet erotettiin rekisteristä huonon ammattiosaamisen takia). Kävi myös ilmi kuinka huonoa ohjausta opiskelijat olivat saaneet työharjoitteluissa, taidot eivät päässeet kehittymään tai tukea tarjottu sitä tarvitseville. Kaiken huippu oli että kukaan ollut puuttunut opiskelijoiden mahdollisiin ongelmiin, edes vakaviin sellaisiin. 

Kurssilla puhutaan paljon fail to fail periaatteesta eli huonokin opiskelija päästetään läpi koska hylkääminen on epämukava prosessi ohjaajalle, helpommalla pääsee kun vaan ruksii kaikki paperit hyväksytyksi ja bye bye. Karsea tosielämän esimerkki: Eräs brittiläinen "angel of death" nimityksen saanut hoitaja tappoi systemaallisesti potilaitaan ja kun hänen taustojaan pengottiin niin jo opiskeluaikana kyseisellä hoitajalla oli todella epävakaata meininkiä. Esimerkiksi toistuvia poissaoloja tietyssä rytmissä mikä on huolestuttavaa, mutta kukaan ei ollut puuttunut tähän. Työelämässä tämä mielipuolinen hoitaja sai paljon pahaa aikaiseksi ja tappoi jopa kymmeniä potilaitaan. Hoitaja tappoi systemaattisesti potilaitaan jotta pääsi niitä sitten elvyttämään ja näyttämään kaikille kuinka hyvä hoitaja hän onkaan saaden tietysti kehuja ja ihailuja taidoistaan lääkäreiltä, hoitajilta ja omaisiltaan. Pian kuitenkin valkeni että lähes kaikki elvytykset tapahtuivat tämän kyseisen hoitajan työvuoroissa ja kuolinsyyraportit osoittivat että potilaille oli annettu yliannostuksia kaliumia joka stoppaa sydämen/aiheuttaa kohtalokkaita rytmihäiriöitä ja jättiannoksia insuliinia jonka vaikutuksen kaikki varmasti tietävät... 

Nyt opiskelijat siis sitten syynätään oikein urakalla ja seula on tiukka että pääsee harjoitusjaksoista läpi. Tai ylipäätään opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Ihan hyvä niin ja jokainen toki ansaitsee saada hyvää ohjausta, mutta musta täällä välillä ammutaan vähän yli... Kurssilla on paljon puhuttu siitä mikä on hyväksyttävää käytöstä opiskelijalta ja mikä ei. Tällaisia juttuja opetetaan suomessa jo lastentarhassa/kotikasvatuksessa 2-3 vuotiaille. Toki käydään läpi myös learning teories, erilaisia ohjaustaitoja mukautettuna opiskelijan tarpeisiin ja muuta hyödyllistä. Käydään myös läpi milloin opiskelijan toimintaan tulee puuttua, mistä saada apua ongelmatilanteissa, kuinka laatia action plan opiskelijan tietotaitojen harjoitukseen ja missä tilanteissa on aiheellista antaa hylätty harjoittelujaksosta. Olen tykännyt kovasti ryhmätöistä missä ratkaistaan ongelmatilanteita ja pohditaan syvällisiä. Rakastan myös kuulla muiden hoitajien työstä. Ryhmässäni on esimerkiksi vastasyntyneiden teholla, päivystyksessä, saattohoidossa, hemalla, dialyysissa, stroke unitissa ja syömishäiriöyksikössä työskenteleviä hoitajia. Kollegoiden kanssa kokemusten vaihto on ollut ehdottomasti kurssin parasta antia. 

Puhun blogissa paljon töistä, mutta onneksi elämään mahtuu muutakin. 
Pari viikonloppua sitten juhlittiin ruotsalaisen kollegan polttareita. Ilta huipentui "Magic Mike" showhun mitä polttarisankari oli kovasti toivonut. Viime viikonloppuna tuli hassuteltua ihanien suomivieraiden kanssa ja pitkästä aikaa tanssittua jalat rakkuloille (uusilla korkkareilla saattoi myös olla osuutta asiaan). Tuli koettua myös futismatsin aiheuttama kaaos pubissa :) Oltiin pubin ainoat naiset ja sinkuille vinkiksi että todellakin the place to be jos etsii seuraa! Eksyttiin myös Itäisen Lontoon syövereihin, hipsteröimään Brick Lanelle ja Spitalfields marketille, syötiin krapulanälässä vaikka mitä pöperöitä lukuisista katukojuista. En ole käynyt tuolla kulmilla pariin vuoteen ja alue on kyllä siistiytynyt kovasti, suorastaan rosoisella tavalla posh nykyisin. Spitalfields market on kyllä ehdottomasti vierailun arvoinen paikka missä pääsee ihastelemaan ja shoppailemaan pienyrittäjien persoonallisia käsitöitä yms. taideteoksia. Ei mitään samanlaista tusinatavaraa kun esim Camden Townissa.  
Ihania kuppikakkuja!!
Jos olisi ylimääräistä niin tämä ihana lehmätaulu olisi jo meidän olkkarissa! Pienempi taulu lähtisi paljon halvemmalla ja sellainen tarttuu toivottavasti seuraavalla kerralla matkaan nyt kun Mr Londonkin antoi hyväksyntänsä. Meidän kämpän seinät huutaa tyhjyyttä vielä kolmen vuoden jälkeen!
Loppukesältä odotan pieniä lomapätkiä. Heinäkuussa on tarkoitus viettää pari yötä kauniissa New Forestissa eteläisessä Englannissa ihaillen villiponeja ja villia-aseja joita tuolla hengailee laumoittain! Villiponeja on arvioitu olevan metsissä jopa 3000! En ensin uskonut korviani kun Mr London kertoi New Forestin meiningeistä. Brittikaverini joutui tuolla viimekesänä aasilauman piirittämäksi ja aasit seurasivat häntä jopa sisälle majapaikan vessaan! Hän oli ollut aivan kauhuissaan ja soitti vessasta hädissään apua. Mä vaan hihkuin että vähänkö siistiä, olisin silittänyt niitä kaikkia! Aasit eivät siis käyttäytyneet mitenkään aggressiivisesti, kunhan olivat uteliaita. Englanti ja mitä kaikkea ihmeellisyyksiä täältä löytyykään jaksaa kyllä yllättää mut kerta toisensa jälkeen! 

Heinäkuun viimeinen viikko tullaan Suomeen piipahtamaan ja toteuttamaan kauan kaivattu haave kiivetä Kolitunturille ihastelemaan Suomen kansallismaisemia. Elokuussa pitäis vissiin juhlia jotenkin omia kolmekymppisiä (kääk) ja ajella Elokuun vikalla viikolla Ranskan viinipeltojen ja Saksan Black forestin kautta Sweitsin Alppeja ihastelemaan. Olen buukkaillut pieniä viehättäviä B&B paikkoja ja seuraavaksi olisi tarkoitus varata yö tästä huikeata vuorella sijaisevasta hotellista! 
Tonne pitää ensin matkustaa condor hissillä puoliväliin vuorta ja sitten vielä patikoida hotellille. Terassilta aukeaa huikeat vuorimaisemat missä voi siemailla aamukahvia ja huurteista kaljaa päivän vaellusten päätteeksi. Hotellilta lähtee vaellusreitti vuoren huipulle. Olosuhteet hotellilla eivät kyllä ole mitään *5 eikä tuolla käsittääkseni ole edes suihkuja yms mukavuuksia ja nukkuminenkin tapahtuu ventovieraiden kanssa samaa dormissa (can you imagine the smell, hahah). Varmasti yhdeksi yöksi sopiva paikka ja Tripadvisor antaa lähes 5 tähteä. Kuntoa pitäisi kyllä vähän kohottaa näitä kesän seikkailuita ajatellen! Jos jollain lukijalla muuten tulee alppeja tai black forestia ajatellen "must see" tärppejä mieleen niin please let me know. 

Ensi viikonloppua odotan innolla! London Pride valtaa keskustan kadut lauantaina. Mun yksi työkaveri osallistuu kulkueeseen charity juttujensa kautta ja myös liuta muita työkaverita on menossa tonne hillumaan Pride hengessä. Samaan aikaan olisi myös Suomikirkolla juhannusjuhlat ja suomimarkkinat jonne on menossa liuta meitä suomihoitsuja kaikkien muiden Lontoon suomalaisten lisäksi. Kahden hyvän välillä on vaikea valita, mutta eiköhän yhdelle päivälle saa mahdutettua vaikka kahdet huimat tapahtumat! Harmittaa vähän että Suomi juhannus jää nyt kokematta tältä vuodelta, mutta ensivuonna sitten pitää nauttia tuplasti saunomisesta, naku-uinneista ja överi grillailuista yöttömänä yönä! Tietysti sen kerran kun ei mennä Suomeen niin on luvattu hyvää keliä, pari aiempaa vuotta kun tuli jäädyttyä mökillä tihkusateesa. Nauttikaahan Suomessa jussia viettävät ja olkaa varovaisia vesillä! 

Pus pus
Anna xxx