Sivut

perjantai 28. lokakuuta 2016

Revalidation ja hoitsukursseja

Olipas muuten harvinaisen tylsä otsikko! Kolmivuorotyö ja yliopistokurssit ovat pitäneet toukokuusta asti super kiireisenä. Muuten elämään ei kuulu mitään ihmeitä ja "same old" meiningillä mennään Lontoossa. Sama kämppä, työpaikka ja sama Mr London on siis kuvioissa eli sama boring life :)

Viime viikolla tein "nursing revalidationin" NMC:n kanssa (tehtävä joka kolmas vuosi) eli todistin tehneeni 3 vuodessa vähintään 350 työtuntia, 35h koulutuksia (poislukien pakolliset koulutukset), keränneeni 5 palautetta työelämästä ja kirjoittanut 5 reflektio esseetä työelämän kinkkisistä tilanteista. Reflektiossa tulee viitata johonkin NMC codeen kuten:
  1. 8.5  work with colleagues to preserve the safety of those receiving care 

Tämä tehtiin online mutta kaikki dokumentit tuli säästää jos mut vaikka valitaan sattumanvaraisesti tutkittavaksi (hope not!). Jokavuotinen maksu £120 piti myös suorittaa ennenkuin revalidation hakemus otettiin vastaan. 

Suurin työ oli kerätä materiaalit kasaan mutta itse online vaihe oli helppo ja nopea eli 15 sivun verran piti klikkailla boxeja ja antaa osastonhoitajan yhteystiedot. Ainiin ja prosessiin kuuluu myös "revalidation" keskustelu pomon kanssa, omalla kohdallani keskustelimme lähinnä kirjoittamistani reflektioista. Kirjoitin mm. tilanteesta jossa lääkäri yritti velvoittaa tekemään jotain mitä ei kuuluisi ja tilanteesta jossa liian sairasta tehokuntoista potilasta oltiin siirtämässä osastolle ja torjuin tämän. Tästä revalidationista on peloteltu pitkään ennenkuin se oli mulle ajankohtaista mutta ei todella kovin kummoinen homma, ihan turhaan stressasin. Kun lukee ohjeistuksia netistä (joita on monta sataa sivua) niin tulee helposti ahdistus. Reilun tunnin kuluttua revalidationin lähetyksestä oli jo vahvistus sähköpostissa ja rekisteröinti uusittuna! Seuraavaksi sitten 2019 sama homma edessä. 

Kaksi viikkoa sitten jouduin elämäni ensimmäistä kertaa ryöstön kohteeksi kun romanialainen varas putsasi £240 pankkitililtäni! Olin nostamassa rahaa automaatilta kun tää perhana hyppäsi eteeni peittäen ruudun sanomalehdellä ja vei rahat (jätti mulle kympin, kiitti vaan!)! Kaikki kävi niin nopeasti että en ehtinyt juurikaan reagoida! Olin siis matkalla yövuoroon ja meni muuten työvuoro aikamoisessa shokissa, ilme etten mokannut mitään siinä mielentilassa! Jälkikäteen olen kärsinyt lievästä PTSD:stä, nähnyt painajaisia tilanteesta, itkenyt, vaahdonnut kaikille mahdollisille tutuille aiheesta mikä on kyllä ollut terapeuttista. Poliisi tutkii rikosta mutta todella laihat mahdollisuudet saada varasta kiinni enkä tietenkään saa rahoja ever takaisin, tässä ei pankkikaan tule vastaan. Tää ryöstö oli kyllä aikamoinen kolahdus jotenkin muuttanut maailmankatsomusta ja perusturvan tunnetta, nyt tulee ihan eri tavalla tarkkailtua ja epäiltyä kanssaihmisiä! Olisi voinut käydä paljon huonomminkin, eräs saman sairaalan hoitaja joutui nimittäin hiljattain puukotuksen uhriksi samaisella työmatkalla kun ei antanut suosiolla puhelintaan varkaalle, varas puukotti hoitajaa käsivarsiin! Hoitaja joutui kuulemma käymään useita leikkauksia ja sai ties mitä hermovaurioita. Hiljattain myös samaisella matkalla eräältä hoitajalta varastettiin laukku. Karseeta. Toki näin voi tapahtua missä vaan. 

Mulle tuli järkytyksenä että suurimalla osalla pankkiautomaateista ei ole lainkaan CCTV kameroita! Kuulemma ihmiset pelkäsivät että kameran kautta joku voi varastaa heidän pankkitietonsa ja välttelivät kamerallisia automaatteja joka taas on huonoa pisnestä automaattifirmoille. Eroon siis vaan turvakameroista! Selvisi että suurin osa mun kollegoista ei nosta IKINÄ rahaa koska kuulemma täällä niin vaarallista puuhaa (paljon kopiointilaitteita ja rosvoja) ja monet kauhisteli miten oon tähän asti nostanut yksikseni rahaa kadulla (enkä esim pankin sisällä olevista automaateista)!? Ööö eipä ole aikaisemmin tullut mieleen miten vaarallista puuhaa se voi muka olla ja olenhan satoja kertoja elämässäni nostanut rahaa ilman mitään huolia. Luulin aina että vain tyyliin vanhukset joutuvat tällaisten rikollisten uhreiksi mutta tulipa henk koh todistettua että voi sattua ihan kenelle tahansa! Olkaahan varovaisia tyypit koska ammattirikolliset on aivan helvetin ovelia, nopeita ja osaavat todella hämmentää ihmismieltä! Pälyilkää kunnolla ympäristö kun nostatte rahaa ja jos mahdollista niin kaveri suojaamaan selusta. 

Jauhan tässä vielä mainitsemistani yliopistokursseista. Nyt on siis suoritettuna mentorship kurssi, ei kylläkään millään parhailla arvosanoilla. Kurssin akateeminen essee tuotti mulle erityisesti päänvaivaa. Hioin sitä kuukausitolkulla ja jossain vaiheessa kärsin pahasta motivaatiopulasta. Sain esseen lopulta palautettua ja ehdin hengähtää viikon kunnes viime kuussa alkoi erittäin intensiivinen Acutely Unwell Adult kurssi. 

Tämä kurssi kuulkaas sitten vasta vauhdikas onkin! Opitaan siis hoitamaan todella sairaita potilaita jollaisia ei (onneksi) kovinkaan usein nää osastolla: esim massiiviset vuodot, septiset shokit, sydänkohtaukset ja aivoveritulpat/vuodot. Kurssitovereina onkin mm. ambulanssikuskeja, A&E hoitajia ja night practitionereita, joista monet toimivat lähes kuten lääkärit (määräävät lääkkeitä, tutkivat potilaita). Ja sitten tämä suomalainen Anna infektio-osastolta. Toki meilläkin on emergency tapauksia joskus mutta ei mitenkään jatkuvasti. Tällä kurssilla ei keskitytä pelkästään potilaiden hoitamiseen vaan opetetaan mitä elimistössä tapahtuu missäkin akuutissa tilanteessa. Todella mielenkiintoista kyllä ja toki paljon tuttua anatomiaa ja fysiologiaa mitä opetettiin hoitsukoulussa, mutta tällä kurssilla mennään vieläkin syvemälle ja aivan solutasolle. Nyt kostautuuu että fysiikka ja kemia ei todella ollut mun intohimoja koulussa! 

Kurssin päättökokeessa annetaan yksi potilascase ratkottavaksi esim. 53 vuotias nainen tulee päivystykseen kovan vatsakivun vuoksi. Joitakin tietoja kuten past medical history, ABG (arteria verikaasu analyysi), ECG, labratulokset ja vital signs annetaan. Tehtävänanto kuuluu ekassa osassa: "Assess the patient and explain the underlying patophysiology. Toisessa osassa taas ohjeistetaan "Make management plan". Assessmentista saa 60% pisteistä ja managementista 40%. 

Potilasta tulee lähestyä systemaattisella ABCDE tekniikalla (jota täällä briteissä rakastetaan) jossa yksi kerrallaan arvioidaan potilaan airway, breathing, circulation, disability (esim jos GCS low) ja explosure (tutkitaan potilas päästä varpaisiin, onko haavoja, ihottumia, vuotoja yms). Tällä tekniikalla mikään osa-alue ei ainakaan unohdu.

Kokeessa ja sen case scenarioissa (joita harjoitellaan myös joka ikinen oppitunti) täytyy myös määrätä oikeat verikokeet, tutkimukset, kuvantamiset ja lääkkeet. Jos potillaalle halutaan antaa vaikka fluid bolus tai happea niin täytyy selittää solutasolla miksi elimistö tarvitsee näitä. Sydämen syke on korkea mutta miksi: mitä aivoissa tapahtuu ja mitkä kemialliset reaktiot, chemoreseptorit ja aivojen keskukset aiheuttavat sykkeen nousun tai esimerkiksi hengityksen tihentymisen? Haastavaa hommasta tekee myös se että kaikki mitä kirjoitat täytyy myös "back up" kirjallisuuteen ja artikkeleihin eli kirjoittaa lähde mistä tieto on peräisin. Ei riitä siis että "tiedänhän mä mistä on kyse" vaan kaikki tulokset täytyy tarkasti analysoida ja lääkitykset/toimenpiteet/hoito-ohjeet perustella evidence based. Kokeeseen saa tuoda ainostaan listan lähteistä eikä mitään muuta materiaalia. NICE- guide linet sun muut relevantit ohjeistukset täytyy siis osata vaikka unissaan. 

Mun kaksi brittiläistä työkaveria on hiljattain suorittanut kurssin, järkytyksekseni toinen pääsi rimaa hipoen läpi ja toinen sai hylätyn! Olin aika järkyttynyt koska molemmat tosi päteviä fiksuja tyyppejä ja opiskelivat kurssia varten todella ahkerasti! Ennen kuin kuulin kurssin haastavuudesta ajattelin sen olevan piece of cake koska onhan mulla vuosien kokemus itsenäisenä hoitajana olosta ja potilastyöstä... Well, nyt se osaaminen on sitten vietävä aivan uudelle tasolle! Alla oleva kirja onkin ollut kovassa käytössä.
Suomessa vuodeosastotyössä ei hoitajilta vaadittu tällaista tietämystä mihin täällä briteissä taas kovasti kannustetaan (ja mitä myös hoitajilta odotetaan). Vaikka olin vuosia keuhko-osastolla niin en oppinut ABG (arterial blood gas) tulkinnasta juuri muuta kun hiilidioksidi ja happilukemat. Nyt täytyy osata kriittisesti analysoida verikaasutuloksia. Jos joku olisi käskenyt selittämään pari vuotta sitten mitä tapahtuu/mistä kyse respiratory acidosis tilassa with partial metabolic compensation ja kuinka tämä näkyy ABG:ssa niin olisi ollut aika hiljaista. Kurssin myötä olen kyllä oppinut aivan valtavasti uutta ja saanut "ahaa" elämyksiä. ABG analyysit alkavat sujua hyvin lukuisien case tehtävien ansiosta ja haasteet tuovat uutta puhtia työhön ja opiskeluun. Suomessa tuudittauduin ajatukseen että lääkärithän tulkitsee nämä tulokset eikä mun niitä tarvitse ymmärtää. Tuntuu kyllä aika siistiltä tajuta itsekkin vähän enemmän ja olen myös uskottavampi kun esimerkiksi esitän huoleni lääkärille jostakin potilaasta. 
Päivystyksissä ja akuuttiosastoilla kyseisen kurssin suorittaminen on kuulemma vaatimuksena jos haluaa himoittuun band 6 rooliin. Työvuorojen skill mix kun halutaan sovittaa niin että aina on joku vuorossa joka handlaa kurssilla opetetun tietotaidon. Mä sain siis "palkinnon" eli ylennyksen etukäteen ja nyt siitä pitää maksaa. Vähän siis kyllä paineita että kurssi tulee läpäistyä (toki on uusintakoe mahdollisuus)! Hurjan mielenkiintoisia nämä asiat kyllä on. Vapaa aikaa siis ryhdittää tiukka opiskelusuunnitelma seuraavat kolme kuukautta! Tenttikin on tammikuussa sopivasti perjantai 13 päivänä ;-)