Sivut

tiistai 5. tammikuuta 2016

Uutta Vuotta!

Hyvää alkanutta Uutta Vuotta 2016 kaikille! Aloitin kirjoittamaan tätä postausta kun oltiin ajelemassa kotia kohti motarilla Lake Districtiltä. Menomatka meni sutjakkaaati 5 ja 1/2 tunnissa mutta paluumatka kesti yli 8 tuntia liikenneruuhkien takia. Onneksi mulla oli takapenkillä peitto, tyyny, juvät eväät ja ipad täynnä leffoja. Uusi vuosi vietettiin siis kaverimme Iwonan tädin mökillä luonnon helmassa. Lake District luonnonpuisto sijaitsee pohjois Englannissa Skotlannin alapuolella. Luulin että kyseessä on joku pieni suomityylinen vaatimaton mökki eivätkä odotukset olleet korkealla, mutta vastassa odotti valtava tyylillä remontoitu kivitalo vuorten juurella, kolme isoa makuuhuonetta, iso olohuone, tilava keittiä, ruokailuhuone...Ja wifi!
Suretti kun kuulin että talon oli rakkaudella remontoineet keski-ikäinen pariskunta, mutta vaimo kuoli ärhäkkään syöpään pian rempan valmistumisen jälkeen. Surun murtama mies myi talon ihan pilkkahinnalla jotta pääsisi siitä pian eroon :( Maisemat olivat suorastaan satumaiset ja lampaita oli kaikkialla mihin silmänsä laittoi. Aamulla ulos kurkatessa meidän makuuhuoneesta avautui tällaiset maisemat:
Vuosi vaihtui siis todella rauhallisissa merkeissä hyvän ruuan äärellä eikä krapulasta ollut onneksi tietoakaan. Mulle on tullut iän myötä tosi alhainen toleranssi alkoholiin, en saa enää juuri mitään alas parin kolmen viinilasin jälkeen! Juomapeliä pelatessa rukoilin ettei se shotti vaan osuisi omalle kohdalle! Monen monta Uutta Vuotta on tullut aloitettua vessanpyttyä halailemalla (jollen sitten ole ollu sairaalalla töissä) mutta ei onneksi tällä kertaa. Olisi ollut suorastaan tragedia kärsiä sängyn pohjalla eikä nauttia Lake Districtin upeista maisemista! Mua instassa seuraavat @annarosacecilia ovatkin saaneet jo kunnon kuvaoksennuksen tältä reissulta. 
Aamulla ensimmäisenä lähdettiinkin luontoon reippailemaan, ihailemaan järviä, vuoria ja syöttämään lampaille omenoita. Sain monta uutta villaista kaveria! Oli mahtava fiilis kun aamulla asteli ulos niin monikymmenpäinen lammaslauma juoksi määkien kohti herkkujen toivossa! Tuli kyllä lässytettyä lampaille niin paljon että muut piti mua ihan kahelina. Lake District vei palan sydäntäni ja toivottavasti pääsisi uusiksi jo kesällä! Katselin jo saunallisia majataloja jos vaikka tonne pääsisi viettämään Juhannusta. Poikkeuksellisesti tänävuonna emme tule Suomeen juhannukseksi vaan tarkoitus on tulla vasta heinäkuussa Kolin reissulle. Meistä on tainut tulla aikamoisia eräjormia ;-) Sitä se ikä kai teettää!

Töihinpaluu sujui 5 vapaan jälkeen yllättävän pehmeästi enkä menettänyt hermoja vaikka sain valitusuhkauksen ja huudot (täysin itsestä riippumattomasta syystä ja asiasta joka ei todella ollut mun vika, olin ainoastaan viestintuoja). Ollaan oltu myös todella short off staff ja joka vuorosta 2 tai jopa 3 hoitajaa/health care assistenttia down. Joku älypää oli tuonut jotain epämääräisiä rapuja/seafoodia osastolle ja ilmeisesti kaksi hoitajaa sai niistä ruokamyrkytyksen!  Virtaa on onneksi kuitenkin riittänyt ja joskus ei tarvita kun se yksi ihana työkaveri ja homma toimii! Tänään oltiin ward managerin kanssa ainoat hoitajat osastolla ja molemmilla oli 9 potilasta kunnes iltapäivällä saatiin lisäapua, sen jälkeen 6 vaativahkoa potilasta ei tuntunut enää missään! 

Viime postauksessa vähän vihjailinkin että olen nyt sitten todennäköisesti hakemassa senior staff nursen/team leaderin paikkaa meidän osastolta. Mulla oli hiljattain pomon kanssa 1-1 kehityskeskustelu ja seuraavan vuoden tavoitteisiin pomo listasi että mun tulisi hakea sitä pian aukeavaa band 6 paikkaa ja samoi olevansa suorastaan pettynyt jos en hae pestiä! Olin aika järkyttynyt suorastaan, en todellakaan osannut odottaa niin vuolaita kehuja ja että minun ihan oikeasti odotetaan hakevan tuota paikkaa. Sain kyllä keskustelun jälkeen tosi hyvät vibat, viimein työpanostani ja kaikkea uurastustani osaston eteen arvostetaan. Palkka-asteikolla ylöspäin kipuaminen tuntuu tietysti myös kivalta :) Tämän keskustelun jäljeen sain uutta buustia hoitaa työni entistäkin paremmin ja katson työtä ihan uusin silmin. Ennen keskityin enemmän siihen että sain oman urakan hoidettua, mutta nyt ajattelen osastoa enemmän kokonaisuutena ja kannan vastuuta ihan kaikesta. Band 6 senior nursen työ olisi kyllä huikea juttu tulevaisuuttakin ajatellen koska sitten voisin hakea esimerkiksi infection control nursen (päivä) töitä. Sexual health clinic työ voisi olla myös antoisaa, tässä enkku tahtisessa vuorotyössä en kyllä tule jaksamaan loputtomiin. 

Palaan vielä pikaisesti joulun fiiliksiin. Joulu meni tiiviisti töissä, olin joulupäivänä pitkän päivän töissä ja tapaninpäivänä piti olla yövuoro joten olin valmistautunut menenään Omidin vanhemmille joulupäivän illaksi töiden jälkeen ja olisin sitten saanut kyydin töihin seuraavan päivän yövuoroon. Vaan suunnitelmat menivät pipariksi saikkujen myötä ja jouduin tapaninpäivänsi eli Boxin dayksi pitkään päivään. Olinhan nurse in charge ja osaston miehityksen takaaminen oli minun vastuulla. Kuka haluaa tulla töihin jouluna lyhyellä varoitusajalla? Nobody! Ei ollut vaihtoehtoa enkä siis ehtinyt näkemään Omidin vanhempia vilaukseltakaan mikä kyllä harmitti ja sitten availin 27pv tippa linssissä heidän antamiaan upeita lahjoja. 

Ensi vuonna olen todellakin joulun vapaalla ja sisko vihjaili että voisi tulla miehensä kanssa tänne joulun viettoon, olisi kyllä huikeaa! Joulun paras hetki oli jakaa potilaille pienet sairaalan charityn lahjoittamat lahjat (lähinnä suihkutuotteita) ja laulaa "we wish you a merry christmas..." Monet liikuttuivat tästä pienestä eleestä ihan kyyneliin ja eräskin dementoitunut mummo alkoi laulaa mukana vaikka ei ollut viikkoihin puhunut juuri sanaakaan/ottanut kontaktia. Meitä hoitajia puolestaan itketti tieto erään kaikille rakkaan potilaan poismenosta jouluaattona (hänet oli jo siirretty toiseen sairaalaan). Elämä on joskus kyllä niin epäreilua. En ole ikinä mennyt potilaiden hautajaisiin vaikka perhe on välillä niihin kutsunut, mutta tämän potilaan hautajaisiin olisin kyllä mennyt jollen olisi töissä. Muita työkavereita on kuitenkin menossa tilaisuuteen, omaiset jotka tulivat kaikille hyvin tutuiksi arvostavat varmasti myös tätä elettä. Joskus hoitaja/hoitajat ovat ne ainoat jotka ymmärtävät miltä omaisista/potilaasta tuntuu, elämmehän yhdessä vakavasti sairaan potilaan ja tämän omaisen ylä- ja alamäet osastolla. Iloitsemme yhdessä toiveen pilkahduksiata ja tuemme kun näyttää synkältä ja tulee huonoja uutisia, toivoen yhdessä parasta. Olen aiemmin ollut sitä mieltä että hoitajan tulee pitää omat tunteen poissa pelistä, toki empatiaa saa näyttää mutta ei liialti koska tulee ikää kuin olla se vahva kantava henkilö ja ammattilainen, ei liikaa tunteiden vietävissä. Toki potilaiden tarpeisiin tulee eläytyä, tänään esim yritin small talkata äreän vanhemman miehen kanssa ja hän karjaisikin korvaaki "stop asking so many questions" ja esitti myös varsin rasistisia kommentteja kuten "you all have ruined the london I grow up in" viitaten ilmeisesti minuun ja filippiiniläiseen health care assistanttiin. (Ajattelin mielessäni että niin... Sori kun olen täällä auttamassa SINUA voimaan paremmin.)  Kun pyysin toistamaan jotain hänen sanomaansa asiaa niin ukko ärähti tyyliin että "forget, you don't seem to understand english anyway". Pappa laukoi kyllä aika karua tekstiä, eipä ole moisia väittämiä tullut vielä vastaan!

Suomessa hoitajana toimiessa rooli oli jokseenkin erilainen kun täällä, kenties johtuen suomalaisesta voimakkaan individualisesta kulttuurista harvojen potilaiden kanssa tuli kovin läheiseksi, mutta täällä on vähän eri meininki (toisaalta ihmiset myös valittavat herkemmin). Esimerkkinä eräs naispotilas tänään huudahti minut nähdessään "Oh Anna O missed you! Come on here darling so I can kiss your lovely cheeks. We all need kisses don't we". Suomessa en muista saaneeni usean vuoden uralla juurikaan henkilökohtaista kiitosta/korttia potilaalta, mutta kirjallista "kiitosta" saa täällä kuukausittain. Enkä nyt mitenkään kehuskele itseäni minään ylivertaisena hoitajana/äiti Teresana, samalla lailla kaikki muutkin osaston hoitajat saavat kirjallisia kiitoksia. Positiivinen palauta auttaa kyllä jaksamaan työssä vaikka ei se kissakaan pelkällä kiitoksella elä ;-) Miten potilaat ovat muistaneet/kiittäneet teitä muita hoitajia? 

Meillä oli muuten ikävä vesivahinko pari viikkoa sitten, naapuri tuli pimpottamaan ovikelloa ja johdatti mut hänen keittiöönsä katsomaan kattolampusta tippuvaa keltaruskeaa vettä jonka lähteeksi järkyttävästi paljastui meidän kylppäri!! Kun muutettiin tähän kämppään niin avauduinkin kuinka kamalassa kunnossa kylpyammeen alusta oli ja sieltä kasvoi sieniä! No amme tiivistettiin uudelleen reunoista ja vielä toisenkin kerran mutta nyt tiivosteet olivat taas pettäneet koska kylpyamme ei ollut stabiili jo valmiiksi lahon lattian päällä ja tällä kertaa seuraukset olivat tuhoisat! Land loard on nyt lupautunut kustantamaan uuden kylpyhuoneen meille koska alakerran täti on ymmärrettävistä syistä käärmeissään eikä ongelma ole enää vaan tässä kämpässä. Viimepäivinä täällä onkin rampannut jos jonkinmoista remonttireiskaa tekemässä tarjouksia.  

Olemme kylläkin pohtineet (taas kerran) muuttua uuteen kämppään ja olen selaillut viimeaikoina vuokrakämppäsivustoja ahkerasti. Suunnitelmissa on muuttaa etelämmäksi Wimbledoniin tai Kingstoniin tai niiden välimaastoon. Molemmilla olisi silti lyhyt työmatka ja oltaisiin lähempänä Omidin vanhempia. Uusi koti olisi kyllä tosi ihana juttu ja josko vaikka saisin sen kauan kaipaamani oman pienen puutarhan. Mun työkaveri otti just kissanpennun ja kissakuume nousi ihan huippulukemiin! Näillä Lontoon hinnoilla on ihan turha haaveilla oman asunnon ostamisesta joten vuokrakämpällä mennään. Molemmat ollaan aikalailla kyllästyneitä tähän kämppään vaikka hyvin ollaan viihdytty nämä vuodet. Jos näitä kylppäriongelmia, hometta siellä sun täällä, hengenvaarallista kaasuvuotoa ja kämmenen kokoista hämähäkkiä sängyssä lasketa! 

Tällainen kuulumisoksennus tällä kertaa! Olisiko kellään mitään postaustoiveita? Bääää!