Sivut

torstai 20. helmikuuta 2014

Brittiläisen sairaalamaailman kulttuurishokki

Ekat 2 viikkoa ovat olleet todella rankkoja! Ekat päivät oli pitkälti koulutusta ja luentoja, harjoiteltiin myös mm. potilassiirtoja ja elvytystä. Pääsin seuraamaan perehdytysjaksolla elinsiirtokirurgin vastaanottoa ja maksapotilaiden endoskopioita. Sitten oli edessä ensimmäinen päivä osastolla, jonne astelin intoa puhkuen ja jolta lähdin lannistuneena. Voi kun voisin sanoa että kaikki olivat ystävällisiä ja työ vaikutti siltä että sen omaksuisi muutamassa viikossa, valitettavasti näin ei ollut. 

Ensimmäinen shokki oli henkilökunnan tilat: pienen pieni koppero missä piti vaihtaa vaatteet, kun astelin sisään niin 3 miestä oli vaihtamassa vaatteitaan. Siellä heidän kanssaan minun olisi pitänyt riisuuntua! Joku piti osaston ainoaa vessaa (ja suihkua) yli 20 min varattuna ja sama kuvio jokaikinen aamu. Ekana päivänä mulla oli paljon tavaraa mukana ja mm. kaiken maailman kansioita mitä neuvottiin kantamaan mukana. Kyselin itselleni lokeroa -kaikki varattu! En saanut edes lainata kenenkään lokeroa väliaikaisesti. Osastosihteeri sanoi, että voi myöhemmin yrittää etsiä avainta mulle joihinkin toisiin lokeroihin. Raahasin siis isoa laukkua mukanani kansliaan raportille. Mitään kiellettiin jättämään valvomatta, muuten kuulemma varastetaan. Joltain hoitajalta oli varastettu hiljattain sekä talvi että kevättakki. Kivakiva. Lopulta sain pienen arvoesinelokeron, johon ei mahdu edes laukku, puhumattahaan takista tai muusta omaisuudesta. Henkilökunnan kahvihuone on pienen pieni komero jossa ei ole edes vedenkeitintä tai ruokapöytää, kapea penkki vain. Olin aika järkyttynyt ja kyselinkin että missä on "oikea" kahvihuone!? Sain ihmetteleviä katseita.

Sain kouraani raporttilistan joka näytti heprealta, kaikista diagnooseista/sanoista/toimenpiteistä oli lyhenne kuten OLT, SSDU, PSC, MDM, ALF, TACE, POK, HTN, EWS, POTTS, NIL, HCD, EMB, SBP, PDN, MCS, ABX... Näitä oli loputtomasti! Raportteja oli 3 erilaista, ensin yö(vastuu)hoitajan, sitten osastohoitajan ja lopuksi vielä potilashuoneiden edessä yöhoitajan. Kysyin nopean kysymyksen yöhoitajalta kesken viimeisen raportin ja hän katsoi minua kiukkuisesti kuin olisin pyytänyt palan taivasta ja käänsi päänsä pois. En saanut vastausta, kuten en moneen muuhunkaan kysymykseen joita päivän aikana esitin -Uskomatonta. Tauolla nieleskelin yksinäni itkua siinä 3 neliön kokoisessa likaisessa kahvihuoneessa. 

Onneksi seuraavana päivänä pääsin mukavan hoitajan matkaan, hänkin oli vastikään aloittanut osastolla. Päivä oli niin kiireinen että hän ei valitettavasti ehtinyt juuri ohjata tai neuvoa mitään. Kuskasin (lue minut laitettiin kuskaamaan) potilaita tutkimuksiin tietämättä mihin ollaan menossa, sain moitteita radiologian hoitajilta koska joku kohta pre-assesment papereissa oli merkkaamatta tai potilaalta puuttui kanyyli. Sama kuvio on toistunut jokaisena päivänä tähän asti, kenelläkään ei ole juuri aikaa ohjata/perehdyttää. Itseopin sentään täyttämään noita esitietolomakkeita, jotka täytyy olla viimeistä piirtoa vaille täytetty (jopa varmistaa ettei 55v potilas ole raskaana). 

Ensiviikolla mun oletetaan sitten pystyvän hoitamaan potilaat itsenäisesti, osaan hädin tuskin kirjautua sähköiseen potilasjärjestelmään ja kirjaaminen on ihan utopiaa! Toki mulle nimetään joku mentor, mutta mietin vaan että jos ja kun samanlainen kiirehulina jatkuun niin mitenköhän tää mentor ehtii neuvoa mua? Sen olen päättänyt että jos en saa ekoina päivinä tarvitsemaani apua ja tilanteessa mahdollisesti vaarantuu potilasturvallisuus niin otan välittömästi lopputilin.

Tässä muutamia eroavaisuuksia/tapoja

Kirjaaminen tapahtuu moneen eri paikkaan, on sähköinen ohjelma, sitten potilaskansio joka on täyttä ruksittavia monisteita (mm.risk assesment kaavake putoamisten varalle, ruokailujen/ruuan/juoman tarjoamisen kaavake, kivunseuranta, nesteytys). Lisäksi potilaista kirjataan isoon osastokirjaan ja potilaan vitaalit syötetään iphoneen (jossa on siis vaan yksi app) joka vie tiedot sähköiseen ohjelmaan ja antaa myös neuvoja miten toimia. Lääkärille ilmoittaminen tapahtuu soittamalla hakulaitteeseen ja lääkäri sitten soittaa takaisin kun ja jos ehtii! Mun faijalla oli piippari 80 luvun lopussa, en tiennyt että niitä on enää olemassakaan! Täällä ei ole kännyköitä kellään eikä sairaalassa minkäänlaista kuuluvuutta myöskään. Jopa elvytyshälytys tehdään sairaalan puhelinvaihteen kautta yhdistämällä. Kenellekkään ei ole suoria numeroita ja ton piippaushälytyksen kun tekee niin saa näpytellä toistakymmentä numeroa.

Potilaita per hoitaja on jopa tuplasti siihen nähden mitä suomessa oli hoitajaa kohden (paikassa jossa aiemmin työskentelin) ja ovat todellakin vaativaa ainesta, siirtyyhän osa jo 24h kuluttua elinsiirtoleikkauksesta osastolle. Tunnin välein täytyy seurata suurimman osan vitaaleja ja kaiken maailman epiduraalikatetria ja dreeniä löytyy. Monet palautetaan tehovalvontaan varsin ripeästi. Potilasaineisto ei rajoitu maksapotilaisiin vaan mm. erilaisia kardiologisia potilaita sekä etenkin syöpäpotilaita löytyy. Hirvittävää ja sydäntä kylmää kun löytää potilaan itkemästä eikä sinulla ole aikaa kun jäädä kun ehkä minuutiksi lohduttamaan.

Kaikki kanyylit "jäljitetään" eli kun sellaisen laittaa niin sähköiseen ohjelmaan pitää merkata, 72h kuluttua jos kanyyliä ei ole poistettu/vaihdettu niin iv/linehoitaja (en muista sitä hienoa nimeä) soittaa osastolle ja kysyy miksi kanyyli on vielä paikallaan. Nämä hoitajat käyvät myös säännöllisesti osastoilla kiertämässä ja tarkistamassa kanyylien pistokohdan ihon /yleisen siisteyden. Jos jotain on pielessä niin osaatonhoitajalle raportoidaan välittömästi ja seuraa armoton kuritus. Nämä hoitajat saavat huikeaa palkkaa tästä tarkkailutyöstään. Verensokerimittarit taas kalibroidaan kahdesti päivässä ja tulokset merkataan tarkasti vihkoon. Verensokerihoitaja kiertää osastoilla tarkistamassa vihon ja tietysti mittarin muistin, jos yksinki arvo muuttuu tai vihko ei tästää mittarin muistin kanssa niin "you are in trouble" tämän verensokerikouluttajan sanojen mukaan.

Kaikki iv lääkkeet ja huumelääkkeet viedään 2 hoitajan tarkistamana. Edes iv nesteytystä ei saa laittaa ilman että joku toinen on tarkistamassa! Tarkistustiedot kirjataan sekä sähköisesti että huumekirjaan jos kyse on huumelääkkeistä. Kiireinen osasto menee sekaisin jatkuvasti koska 2 hoitajaa on kiinni lääkehuoneessa tekemässä näitä tarkastusmerkintöjä. Joka kerran on myös tarkistettava montako pilleriä/ampullaa jäljellä kun antaa huumelääkkeen. Jos yksikin pilleri puuttuisi niin siitä käynnistyy varsinainen suurhälytys ja on keskellä yötäkin ilmoitettava ylemmälle taholle. 

Käsien saippupesu potilaskontaktin jälkeen on se tärkein juttu, potilashuoneissa ei edes ole käsidesiä! Laitteet sentään täytyy puhdistaa jollain supermömmöllä ennen seuraavalle vientiä. Hygieniahoitajat kiertävät osastoilla tarkkailemassa hoitajien toimintatapoja, huomautuksia odotettavissa jos tekee heidän mielestään virheitä. Kädet kuivui muuten jo parissa päivässä hirveään kuntoon siitä jatkuvasta saippuapesusta. Onkohan mulla nahkaa enää ollenkaan parin viikon päästä!? Osasto on niin vanhanaikainen ja huoneet pieniä että siellä on lähes mahdoton toimia aseptisesti. Esim hana ja roskis saattavat olla potilassängyn takana nurkassa eli kun poistut eristyshuoneesta essujen riisumisen jälkeen niin väkisinkin kosket vaikka minne. 

Nyt en muista mikä hieno nimitys näille "ylihoitajille" on mutta he joka tapauksessa saattavat pistäytyä milloin vain tenttaamaan hoitajalta kuinka hyvin he tuntevat potilaansa taustan tai diagnoosit. Joku siis kokoajan tarkkailee työtäsi ja sen laatua. Kaikella on toki puolensa, ainakaan hirveen helposti ei tuu mokattua mitään koska KOKOAJAN joku hengittää niskaasi ja kyttää tekemisiäsi. Ruokatunnit ei muuten kuulu palkkaan eivätkä lisät ole päätä huimaavia. Kahvila on niin kaukana ja jonot niin pitkät että koko 30min palkaton ruokatauko menee siellä käydessä. 

Mulla oli eilen iso lääketentti, jossa oli 20 kysymystä ja aikaa 2h. Lääkelaskut osasin kyllä, mutta testi koostui eri osioista ja mm piti etsiä paikallisesta pharmaca fennicasta tiettyjen lääkkeiden annostuksia ja ominaisuuksia mm. saako niitä murskata tai vaihtaa tähän tai tähän valmisteeseen. Ymmärrän että yksi/kaksi tälläista tehtävä olisi ok jotta nähdään että hoitaja osaa käyttää opusta, mutta näitä oli useita ja jokaisessa siis 5 pikkukohtaa. Jokaisen lääkkeen etsiminen ja ominaisuuksien tulkkaaminen erillisestä koodistosta vei tuhottomasti aikaa! Testissä esiteltiin myös erilaisia lääkelistoja ja piti käydä jokaikinen läpi että sopivatko yhteen vai onko lääkäri määrännyt väärin! Hoitajan tehtävä on siis näköjään etsiä lääkärin virheitä kaikesta! 

Lääkelaskut oli myös naamioitu niin että ensin piti tarkistaa voiko sellaisen annoksen ylipäätään antaa potilaalle, mokasin ainakin yhden koska se "astmatippa" jonka tiputusaikaa ja annosmäärää ml/h laskettiin olikin kuulemma liian suuri. En tajunnut tätä juksausta!

Testi kaatui mun osalta erilaisiin väittämiin sairaan policystä, en mitenkään voinut muistaa millä tekniikalla mitkäkin lääkejämät pitää hävittää tai miten pikkutarkasti pitää menetellä jossakin tilanteessa. Tämän tyyppisiä kysymyksiä oli ainakin 4 (jokaisessa 5 kohtaa). Lisäksi kysyttiin tarkoin diabeetikon insuliiniannoksista/niiden poisjättämisistä/insuliini-infuusiosta ennen leikkausta sekä verenohennualääkkeiden määräämisestä. Vastaukset olisi löytynyt siitä "pharmacasta", mutta aika vain loppui kesken! Mietin että kuinkahan moni lääkäri olisi kylmiltään selvinnyt kyseisestä testistä!? Tämä testi on siis vaan siihen että saa viedä pillerilääkkeitä potilaille, suonensisäisiin lääkkeisiin on ihan oma koulutuksensa! Kuulemma tää sairaala todellakin vaatii työntekijöiltään PALJON ja on tunnetusti haastava hoitajille. Osastolla vielä kuumoteltiin että katsokkin että harjoittelet ja pääset läpi koska siitä on niin suurta haittaa muille hoitajille jos joutuvat viemään mun lääkkeet. No en (*****) päässyt läpi, vaikka joka ilta raskaan päivän jälkeen luin niin paljon kuin vaan jaksoin ja heräsin muutaman tunnin unien jälkeen taas uuteen aamuun 5.15... Testin valvonut henkilö tosin lohdutteli että hänen aikanaan 15 testiä yrittäneestä vain 2 pääsi ekalla läpi. Ei muutakun hullunlailla lukemaan siis jatkossa. 

Olen muuten jo bongannut 2 isoa torakkaa sisältä sairaalasta parin viikon aikana. Yhden tappoi hoitaja endoskopiapolilla kesken potilaan alkuhaastattelun, hyppäsin melkein puol metriä ilmaan siitä pamahduksesta ja samoin se potilas! 

En muista että olisin koskaan elämässäni ollut yhtä ihmisrauniona ja stressaantunut, valitettavasti tilanne ei tule varmasti helpottamaan pitkään aikaan. Ensin odotin kun kuuta nousevaa että pääsen töihin ja harmittaa että tilanne on nyt tämä! Toisaalta tuntuu että olen kiittämätön paska ja toisaalta tiedän ettei kenenkään tulisi saada tällaista kohtelua. Saamani kohtelu on ollut mielestäni epäammatillista ja ihmisarvoa alentavaa, todellakin tunnen olevani alinta kastia tässä ikiaikaisessa byrokratiahelvetissä. Jouduin sensuroimaan tästä tekstistä osan (lue pahimman) pois ja varmaankin joudun poistamaan koko postauksenkin myöhemmin. 

Kaduttaa myös että annoin suomen virkani pois, koska en rehellisesti sanottuna tiedä kauanko kestän tätä meininkiä täällä! Olen jo alkanut katselemaan uusia työpaikkoja, mietin jotain ei vuodeosastotyötä koska kuulemma valitettavasti vastaavanlaista meininkiä täällä riittää vuodeosastoilla (armoton kiire, huono työilmapiiri). Ei kai nyt saisi yleistää kuitenkaan... Olen myös kusessa jos lopetan heti enkä tuolloin saa tietenkään suosituksia ja nehän ovat täällä kaikki kaikessa. Voi miten suureen arvoon vanha työpaikkani on noussutkaan, se tuntuu suorastaan utuiselta unelmalta tähän nykyiseen verrattuna! Hirveä ikävä sinne. Muistakaa vanhat työkaverit huonoinakin päivinä katsoa kokonaisuutta ja arvostaa mitä teillä siellä on. 
Vaikka musta olisi sopiva väri kuvaamaan mun viime viikkojen fiilistä niin tässä Clapham Junctionin juna-asema eräänä vaaleanpunaisena aamuna.

Ps. Tulipas tästä repaleinen ja sekava postaus, fiilikset välittyy varmaan kuitenkin. 

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Aloituspäivä tiedossa (ja pohdintaa pukukoodeista)!

Kannatti vähän nurista... Heti alkoi meinaa tapahtua! Eilen sähköpostiin kilahti työsopimus ja taas yllättäen iso kasa lomakkeita täytettäviksi (lähinnä ihan samoja asioita kysytään mitä aiemmin). Mitä ihmettä päivässä tapahtui kun vielä maanantaina se HR tyyppi (joka kuulosti kyllä olevan aika pihalla) sano et viikko pari menee vielä ainakin!? No siis hyvä vaan näin! Health check tuli takaisin ilmoittaen, että olen valmis töihin, mutta tarvitsen update rokotusten osalta. Ilmeisesti tubipiikkiä tulossa siis, en keksi mitä muutakaan. (Olen kyllä saanut sen babynä, mutta täällä kaikki saavat vielä vahvistusrokotteen, suomessa koko piikki taas ei kuulu enää kuin riskiryhmille). 

Introduction day (tännä tiukkaa ohjelmaa) on tiedossa vajaa parin viikon päähän. Starting date oli merkattu myös samaksi päiväksi joten tod näk seuraava päivänä jo osastolle, ellei ole lisää koulutuksia heti tulossa (sain jo listan koulutuksista jotka lähiaikoina edessä). Mua kehoitettiin ottamaan viikkoa ennen alotuspäivää yhteyttä omaan line manageriin, mutta nimeä tai puhelinnumeroa ei annettu. Eiköhän se jonkun puhelinvaihteen kautta selviä... Olis vaan kiva että edes tollaset asiat olis selkeästi kerrottu. 

Taas pyydettiin roudaamaan ekana päivänä mukaan mukaan kaikki mahdolliset tutkintatodistukset (kertaalleen jo kopioitu), henkkarit, laskut ja todisteet, että kuuluu rekisteriin. Pyydettiin näyttämään NMC pin cardia (mitä ei edes anneta enää), näkeehän ne rekisteristä että kuulun siihen ja varmasti luotettavin tapa! Noi lomakkeet vaan jaksaa huvittaa, taas vähintään kolmannen kerran kysytään oletko homo vai mikä, mitä rotua edustat ja mihin uskot (ei ole tietenkään pakko vastata)... Ymmärrän että on ihan hyvä kysyä tollasta tietoa tilastointeihin, mutta miksi ihan joka mutkassa!? 

Työvaatteet tai siis uniformu (vihaan jo koko sanaa) on yksi murheen kryyni... Tilauslomake jonka sain on ihan erilainen kun itse lafkan nettisivut, josta löytyy tunikoita eri mittaisille. Vaatteet muuten näköjään suositellaan tilaamaan 4 viikkoa etuajassa, mutta mun pitäs olla jo 2 viikon päästä hommissa! Apua! En tullut vaateasiaa aiemmin juuri ajatelleeksi, eiks tosta nyt sit olis voinut jo aikaisemmin infota. Tiedän etten omista mitään unelmakroppaa, mutta huhhuh minkä mallisia noi suorat housut on ainakin näille mitoille!!! Hirvee stressi myös miltä valaalta sitä tulee näyttämään tossa vaaleansinisessä (yök!) tyköistuvassa jakkutunikassa! Noi on todellakin suunniteltu pitkille ja hoikille!
Olis edes vähän tummempi väri niin ei näy heti jos vaikka vähän kahvia lorahtaa päälle (mikä on mulle hyvinkin tyypillistä). Mun käsityksen mukaan vaatteet on myös itse pestävä ja silitettävä, niitä saa 4 paria! Kiva sit raahata kotiin omaan pesukoneeseen niitä vaatteita (ja aina pitää olla varavaatteet töissä mukana) jos vaikka joku laattaa päälle, askites dreeniä poistaessa roiskuu nesteitä tai kestokatetrista tirskahtaa pissaa... Nimimerkillä kokemusta on.

Kiukuttelin eilen illalla Mr Londonille tätä brittien sairaaloiden pukukooditusta ja taisinpa verrata sitä jopa hindujen kastijärjestelmään! Tuntuu myös, että kaikki mahdollinen persoonallisuus halutaan karsia täällä pois, ei saa olla juuri meikkiä tai esimerkiksi punaisia nappikorviksia jos sellaiset tekisi mieli laittaa. Tai mitään muutakaan huomiota herättävää. Tietenkään. Tää esimerkki ei ole NHS sairaalasta, mutta eräässäkin paikassa täällä hoitajalta pyydettiin ottamaan päästä pinni missä oli pieni rusetti! Lyhyttäkään kaulaketjua ei saa olla kaulassa, mutta onneksi se yksi SORMUS (yksinkertainen wedding band) on kuitenkin sallittu sormessa! How crazy is that??? Varmaankin että hoitaja voi näyttää potilaille ettei ole mikään hutsu vaan ihan kunniallinen tapaus tai että potilaat ei ala vokottelemaan varattua hoitsua!? Eikähän se oli aika monin tutkimuksin osoitettu että nimenomaan siellä sormuksen alla muhii kaikki mahdolliset bakteerit... Joku sanoi aika osuvasti, että täällä hoitajan tehtävänä on yrittää miellyttää kaikkia, mahdotontahan se on. 

Ikävä tulee meikun kuminauhavyötäröisiä resorihousuja, jotka oli aina sopivan mittaiset tällaiselle pätkälle ja helposti päälle vetäistäviä v-kaula-aukkopaitoja. Ja työkengät... Kaukana ovat ne ajat "mitä värikkäämmät/persoonallisemmat sen parempi". Nyt täytyy hankkia mustat nahkaiset/nahkan tapaiset umpikärkiset ja umpikantapää kengät. Jossain ohjeessa luki että pitää olla nimenomaan muovipohja ettei häiritse potilaita... Eikö sitä kuitenkin olla töissä huolehtimassa niistä potilaista ja tuskin nyt kukaan muutenkaan tahallaan kolistelee missään puukengissä, yövuoroissa nyt tietysti tulee automaattisesti hiippailtua mahdollisimman hiljaa... "Anteeksi Sir, olen vain hoitajana täällä ja yritän mahdollisimman hyvin sulautua seinän väreihin, olla herättämättä huomiota ja liikkua mahdollisimman äänettömästi, mutta tietysti olen salamana paikalla kun kutsut minua"! Kas kun ei muuten ole enää hilkkaa käytössä, siitä mä kyllä itseasiassa tykkäisin :-) 

Sori tää postauksen negatiivinen sävy, olen tietenkin ikionnellinen töiden aloittamisen suhteen! Olen vaan vähän tällainen kapinallinen luonne tietyissä asioissa, you know ;-). Suomessa kun sai olla tällasten juttujen kanssa aikalailla pellossa, jos joskus teki mieli laittaa huulipunaa tai huivi päähän töihin niin se oli ihan ok (saattoipa joku potilaskin joskus kehua että onpas piristävää) tai vaihtaa työasu housupuvusta mekkoon kesken kuumaa kesäpäivää tai joskus jopa hiljaisessa vuorossa väsätä työkavereiden kanssa toisillemme kampauksia... Ei sinne sairaalaan tietysti ole tarjoitus mennä esittäytymään, mut onhan tollaset jutut joskus ihan piristäviä (jopa niistä potilaista). Lähinnä se, että kaikki edellä mainittu on kiellettyä aiheuttaa ketutusta. Koulupukujen keskellä kasvaneelle britille tossa täkäläisessä sairaalamaailmassa ei varmastikkaan ole mitään jäykkää ja ihmeellistä. Eiköhän sitä kaikkeen kuitenkin totu ja eipähän mene ainakaan aamuisin aikaa tälläytymiseen. Mitä karumpi sen parempi! 

Lisäys: Vaateiden toimittamiseen ilmoitettiin menevän jopa 4-6 viikkoa (tilasin muuten nyt yhden mekonkin sitten). Mun puolesta tilauksessa saa mennä vaikka puol vuotta, koska saan käyttää siihen asti scrubseja eli niitä kivoja asuja, jes! 

maanantai 3. helmikuuta 2014

Ja taas venaillaan

Pommitin tänään taas HR toimistoa, josko olisi jotain tietoa mun aloituspäivästä/paperihommien etenimisestä. Edelleenkään koneella ei ollu mitään health clearance checkistä eikä se tyyppi voinut edes vahvistaa ovatko saaneet perille mun TOISEEN kertaan lähettämäni lomakkeet. Kuulemma keskimäärin menee 10 päivää, että ne paperit saadaan SKANNATTUA koneelle! Lisäksi se tyyppi ihmetteli et mitä nyt heti tällee maanantaina soittelen (sillon ei siis ilmeisesti tapahtu mitään!?). Päätin vielä kysyä asiaa (tai siis yritin) sieltä health osastolta missä toi lomake käsitellään ja skannataan, mutta kukaan ei vastannut siellä puhelimeen koko päivänä! Selvästi siis kiireistä porukkaa! Kannattaisikohan palkata lisää väkeä?

Itse työsopimuksen tekoa ei kuulemma edes aloiteta ennenkun tää occupational health asia on kunnossa ja kuulemma menee 1-2 viikkoa, että mun työsopimus saadaan lähetettyä kunhan kaikki tiedot ovat koneella! Suomessahan työt aloitetaan yleensä lähes välittömästi ja työhöntulotarkastukseen mennään sitten joskus ensimmäisten kuukausien aikana. Viime viikolla neuvottiin, että jos katsovat rokotusjuttujen yms olevan kunnossa niin ei välttämättä tarvitse mennä edes mihinkään tapaamiseen. Kilahdan jos tuleekin joku ilmoitus tyyliin että olemme varanneet sinulle 3 viikon päähän ajan... 

Säästöt on tapissa, tililtä juoksee opintolainalyhennykset ja pala kasvaa kurkussa. Voi kun olisin tajunnut yrittää hommata jonkun duunin vaikka kaupan hyllyn täyttäjänä tälle kaikelle odotusajalle, kokoajan ollut sellainen ihan kohta kohta kohta fiilis mut aina vaan joutuu venailla lisää! 

Jotenkin vaan tuntuu hullulta että toi työpaikka mihin hain oli siksi auki että tarvitsevat lisää henkilökuntaa näille kyseisille kiireisille osastoille kasvavien potilasmäärien vuoksi. Sitten ei kuitenkaan ole minkäännäköistä kiirettä saada näitä henkilöitä aloittamaan ja paperijutut vievät tuhottomasti aikaa. Mietin myös miltä tuntuisi olla hoitajana helvetin kiireisellä osastolla tietäen että lisäapua saadaan sitten joskus puolen vuoden kuluttua, koska kaikki uusien työntekijöiden PAPERITYÖT vaan vie niin paljon aikaa! 

Sanonpahan nyt vaan että tässä systeemissä olisi kyllä selkesti kehittämisen varaa, ihan kaikkien osapuolien kannalta.