Sivut

tiistai 31. joulukuuta 2013

Vuosi 2013

Pohdiskelin vuoden viimeisenä päivänä kulunutta vuotta 2013 tällaisen vuosikyselyn muodossa :) 

1. Mitä teit vuonna 2013 sellaista, jota et ole tehnyt aiemmin?
~ Luovuin tutusta ja turvallisesta, muutin poikaystävänä luo uuteen kotimaahan, Englantiin.
2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi?
~ En tainnut tehdä mitään sellaista viimevuonna...enhän.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
~ Facebook oli toki vauvauutisia täynnä, mutta ei kukaan ihan lähipiirissä :-)

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
~ Valitettavasti. Vuoden raskain asia oli kun rakas isäni menehtyi yllättäen syyskuussa (toki oli tiedossa ettei parannusta ole odotettavissa) vain muutama viikko Lontooseen muuttamiseni jälkeen ja matkustimme poikaystäväni kanssa hautajaisiin Suomeen. Tämä valtavan surullinen asia oli samalla kuitenkin myös helpotus, koska isäni sairasti vuosia ja elämänlaatu kävi loppukuukausina todella heikoksi ja hän halusi itsekkin päästä pois. Nyt isä lepää kahden ison männyn välissä hienon luonnonkiven alla, johon on kaiverrettu hänen lempirunonsa "Makeasti oravainen makaa sammalvuoteessansa". Hautakiven vieressä on myös oma kivi pienelle kultaiselle oravalle. Muistot kulkevat aina mukana. RIP Isi <3
5. Missä maissa kävit?
~ Puolassa, Espanjassa, Virossa ja Englannissa.

6. Mitä haluaisit vuodelta 2014 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2013?

~ Työpaikan.

7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2013?
~ Aurinkoinen päivä 31.8 jona muutin Englantiin. 
8. Vuoden suurin saavutuksesi?
~ Varmaankin kaksioni (ja 6 vuoden romppeiden) tyhjennys ja tavaroiden organisointi muuttoa varten ;-) 
9. ...ja suurin epäonnistuminen?
~ Se että sössin sen ensimmäisen työhaastattelun täällä Englannissa oikein urakalla.

10. Kärsitkö vammoista/sairastelutko?
~ Sain yhden jäätävä vatsataudin katkaravuista ja Lontooseen muuton jälkeen sairastin peräti 3 räkätautia/flunssaa lähes peräkkäin (johten tod näk uudesta bakteerikannasta). 

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
~ Varmaankin uusi sohva, siitä on ollut paljon iloa :-)
12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
~ Poikaystäväni, joka on osoittautunut erittäin ymmärtäväiseksi, auttavaiseksi ja kypsäksi asuinkumppaniksi ja vieläpä siivoaa enemmän kuin minä ;-)
13. Kenen käyttäytyminen aiheutti päänvaivaa?
~ Omassa perheessä (vaikka se niin kovin rakas onkin) riittää kyllä aina draamaa ;-) Meitä on kolme kovin erilaista ja omalla tavalla tempperamenttista siskosta. 

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
~ Varmaankin lentolippuihin ja uuteen asuntoon. 

15. Mistä innostuit eniten?
~ Yhteisen elämän suunnittelusta, lomareissuista.
16. Mikä albumi / kappale tulee muistuttamaan sinua vuodesta 2013?
~ Ekana tuli mieleen: What did the fox say? Toi biisi jaksaa aina naurattaa, varsinkin kun on täällä asuessa tullut noiden kettujen outojen ääntelyjen kanssa
 :D

17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
~ Onnellisempi, ehdottomasti. Vuosi sitten tuntui että kaukosuhdetta on jäljellä ikuisuus mutta äkkiähän se aika sitten menikin ;-)

18. Lihavampi vai laihempi?
~ Brittiruoka näkyy (ei ennestäänkään millään hoikalla) vartalolla, valitettavasti...mutta tähänhän tulee ensvuonna muutos ;-) 

19. Rikkaampi vai köyhempi?
~ Köyhempi. Olen elänyt viimeajat säästöillä ja veronpalautuksilla. 

20. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
~ Liikkunut enemmän. Pitänyt enemmän yhteyttä vanhoihin ystäviin ja sukulaisiin. 

21. ...entä vähemmän?
~ Tuntea stressiä. 

22. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa jotain menneestä vuodesta, mitä se olisi
?
~ Hmm. Varmaankin edelleen pitänyt aktiivisemmin yhteyttä tiettyjen ihmisten kanssa. Olisin myös jäänyt Suomeen pidemmäksi aikaa, jos olisin tiennyt isäni menehtyvän pian lähtöni jälkeen. 

24. Rakastuitko vuonna 2013?
~ Rakastuin, yhä uudelleen ja uudelleen samaan ihmiseen (varmaan arvaatte keneen) <3

25.Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
~ Tuli ekana mieleen Amerikan horror story (mutta vain 1 season, kakkonen oli ihan sekopäinen ;-). Paljon uusia hauskoja brittisarjoja on tullut myös katseltua.

27. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
~ En.

28. Mikä oli paras lukemasi kirja?
~ Noloa, mutta luin todella vähän kirjoja, tuskin ainuttakaan kokonaista! Nyt ei tule mieleen mitään mainitsemisen arvoista! 

29. ...entä musiikillinen löytö?
~ Nimetään nyt vaikka brittiläinen Florence and Macine ja Arctic Monkeys. 
30. Paras kesämuisto? 
Mr Londonin kanssa ensimmäinen yhteinen juhannus mökillä: Seurata vierestä miten innostunut hän oli puusaunasta, suomalaisesta luonnosta, järvessä uimisesta, suomalaisesta sillistä, makkarasta...
31. Mitä halusit ja sait?
~ Uuden ihanan kodin.
32. Mitä halusit, muttet saanut?
~ Uuden työpaikan. Himoitsin kovasti myös ipadia, vaikka tuskin sitä oikeasti tarvitsen :-)

33. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
~ Kävin leffassa monta kertaa, ekana tuli mieleen komedia Meet the Millers, joka nauratti kovasti. Niin ja näinhän myös elämäni ensimmäisen 3D leffan Life of Pi.

34. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
~ Syntymäpäiväni oli tänävuonna harvinaisen kurja ja masentava, elin kovan muutto- ja pakkausahdistuksen keskellä. Taidettiin kuitenkin käydä illallisella parhaan kaverini kanssa. 

35. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi tyydyttävämmän?
~ Hmm... Varmaankin se uusi työpaikka (ja pari kokoa pienempi ahteri).

36. Miten kuvailisit vaatemuotiasi vuonna 2013
?
~ Ehkä "aikuismaisempi" kuin ikinä jos näin voi sanoa :) 

37.Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
~ Poikaystävä, ystävät, siskot ja tietysti äiti <3

38. Kenestä julkisuuden henkilöstä pidit eniten?
~ Liam Neeson (jostain syystä näin monta hänen vanhaa leffaansa ja tajusin miten mahtava ihana karismaattinen näyttelijä hän on :)

39. Paras uusi tuttavuus?
~ Uuden brittiläiset tuttavuudet, nuo vilpittömän mukavat kohtaamani ihmiset.
40. Kerro elämänohje, jonka opit vuonna 2013
~ Poikaystäni huusi tähän sohvalta "treat them mean keep them keen" :D! Toi sanonta on ollut lähinnä vitsi meidän keskuudessa ;-) 

41. Miten juhlit vaihtuvaa uuttavuotta? 
Mennään ekaksi kavereiden luokse kotibileisiin. Meinaan kokata bravuuri quensadillojani ja juoda kuplivaa, illaksi meillä on liput eräällä klubille. 

42. Lupauksia vuodelle 2014? 
Liikkua enemmän ja muutenkin terveellisemmät elämäntavat. This time seriously! Stressata vähemmän asiosta joihin ei voi vaikuttaa ja olla myös armollisempi itseä kohtaan. 
43. Mitä odotat eniten ensivuodelta? 
Ensinnäkin odotan ihan tavallista arkielämää ja etenkin sitä työpaikkaa. Suomeen olisi ihana päästä juhannukseksi ja olen myös pitkään haaveillut reissusta Kroatiaa. Sovittiin myös, että lähdetään ensi talvena reppureissaamaan Aasiaan, josta nyt jo aivan innoissani! Ehkä piipahdamme myös eräällä ikimuistoisella saarella :-)

Ihanaa, onnekasta ja ikimuistoista uuttavuotta 2014 kaikille lukijoille <3


maanantai 30. joulukuuta 2013

Mistä kaikki alkoikaan osa 2

Viimein luvassa jatkoa rakkaustarinalle, sori työhaastattelujuttujen ja joulun aiheuttamasta viiveestä! Ensimmäisessä osassa jäätiin siihen, että katseemme kohtasivat Mr Londonin kanssa ensimmäistä kertaa Phi Phin:n saaren yössä pienellä kadulla. Hän tuli ilokseni myös juttusille ja pyysi minua kavereineni Slinky's nimiseen rantabaariin. Kuulin että hän sanoi "Stinky" ja mietin että onpas siinä erikoisen niminen mesta. Vaihdettiin muutama sana ja sovittiin että nähdään siellä myöhemmin, sitten hän jatkoi matkaa kavereidensa kanssa ja jäin haikeana katsomaan hänen peräänsä. 


Pian myös me otimme suunnaksi rantabileet, haimme uudet ämpärit ja sitten vaan rannalle istumaan ja ihmettelemään meininkiä. Huomasin että "Slinky's niminen baari oli seuraava meidän paikasta (kaikki käytönnössä istuivat samalla rannalla joten oli vaikea erottaa mikä baari oli mikä) ja mietin että sinne täytyy mennä myöhemmin piipahtamaan ;). Seuraavaksi tie vei rantahiekalle tanssimaan satojen muiden juhlivien joukkoon. Yhtäkkiä Mr London ilmestyi eteeni, oli kuulemma tullut etsimään meitä. Hän jäi tanssimaan meidän kanssa ja opetti itseasiassa sellaisen hölmön macarena tyyppisen tanssin meille (samaa tanssia muuten sitten tanssitaan joskus vielä meidän häissä), mulla ei oo koskaan ollu hirveen hyvää rytmitajua tai muutenkaan tanssilahjoja, joten niissä promilleissa se oli varmaan tosi hupaisaa katseltavaa... Mr London hipaisi jossain vaiheessa kättäni ja voi mitä väreitä se saikaan aikaan! Pian me kaksi toisillemme tuntematonta tanssimmekin jo käsi kädessä. Kumpikaan ei edelleenkään muista kumman ehdotus se oli, mutta päätettiin lähteä rannalle kävelylle pois kaikesta metelistä... 
Kävelimme pari sataa metriä rantaviivaa kunnes viimeisetkin ravintolat jäivät taakse ja oli aivan pilkkopimeää. Mieleeni välähti, että ei ehkä ole fiksuin veto lähteä ventovieraan kanssa niin pitkälle kävelylle katseiden tavoittamattomiin, mutta tunsin oloni turvalliseksi ja onnelliseksi tuon tavattoman kohteliaan sulavaa brittienglantia puhuvan komistuksen seurassa. Juteltiin tavallisia juttuja lomailusta, meidän elämistä kotimaissamme yms. Keskustelu sujui helposti "kielimuurista" huolimatta (en ollut koskaan mikään kympin oppilas enkussa) eikä kaikkea tarvinnut sanoa, kun aloitin lauseen... Hän lopetti sen ja toisinpäin. Jossain vaiheessa vaihdettiin myös se ensimmäinen suudelma.  Ihanan siirappista eikö vaan ;-)

Käännyttiin jossain vaiheessa ympäri, käveltiin takaisin rantabileisiin ja löydettiin kaverini rantahietikolta. Mr London ehdotti, että hakisi kaverinsa toisesta rantabaarista ja jatkettaisiin iltaa kaikki yhdessä, mikäs siinä! Jäin rantahiekalle istumaan kavereideni seuraan, nauru raikui ja kaikki alkoi olla enemmän tai vähemmän humalassa. Hetken mietin, että mahtaakohan hän palata hän takaisin, mutta pian bongasinkin jo ihmisjoukossa lähestyvät hymyilevät kasvot. Ilta jatkui rantahiekalla vieri vieren istuskellessa ja jutellessa. Pian bileet alkoivat olla ohi ja baarit sulkemaan, jatkoimme matkaa rannalta poispäin. Jossain vaiheessa huomasin että kavereitani ei näkynyt missään, olin totta tosiaan täysin tämän brittiläisen tuttavuuden pauloissa. 
Nälkäiset turistit ostivat kujakioskeilla myytäviä pizzapaloja ja rohkeimmat hakeutuivat ottamaan tatuointeja (ja hepatiitteja) pieniin katukojuihin. Jäimme yhden tuollaisen tatuointikojun eteen bambupenkille istumaan, juttelemaan ja naureskelemaan tatuoitaville (valitettavasti myös pari kaveriani saivat tämän älynväläyksen ja voin kertoa että kännissä otettu tatuointi muuten kaduttaa, varsinkin jos sen otosta ei muista mitään!). Keskustelu jatkui sujuvasti ja meillä oli hauskaa, voi miten hyvin viihdyinkään hänen seurassaan. Yhtäkkiä pari kaveriani ilmestyi eteemme, päätettiin että kävelen heidän kanssaan takaisin meidän bungaloville, en itse välttämättä muistaisi reittiä (etenkään pimeässä) ja meidän majapaikka sijaitsi saaren toisella puolella. Eteen tuli ero hetki. Sovittiin kuitenkin seuraavalle illalle (hänen viimeinen ilta saarella) treffit rannalle. 
 Seuraavana aamuna olo oli aivan järkyttävä. Luulin saaneeni malarian (ei nyt sentään) mutta kyseessä olikin trooppinen krapula, tiedättehän sen tunteen kun on hikoillut kuumaassa, ei ole juonut tarpeeksi vettä ja kun tähän yhtälöön lisätään vielä alkoholi... O-ou!!! Normaali krapula vähintään potenssiin sata! Olo oli kerrassaan karmaiseva ja päivä meni sängyssä maatessa ja välillä vessanpyttyä halaillessa. Iltaan mennessä ei olo ollut kohentunut, en saanut pienintäkään suupalaa alas, päänsärky oli hirvittävä ja vatsa kramppasi, kävi myös mielessä, että olen saanut bonuksena jonkun vatsataudin. Illan alkaessa hämärtyä epätoivoni kasvoi. Oli pakko yksinkertaisesti todeta, että en todellakaan voi lähteä treffeille siinä kunnossa (vaikka niin kovasti halusinkin), hyvä kun pysyin edes pystyssä. Ei oltu vaihdettu Mr Londonin kanssa puhelinnumeroita, joten en voisi edes ottaa häneen yhteyttä ja kertoa etten pääse paikalle. Tähänkö tämä nyt sitten jäi, tiesin että seuraavana päivänä Mr London jatkaa matkaa kauas toisen puolen rannikolle (mikä ei ole meidän reissusuunnitelmissa) eli tuskin tiemme kohtaisivat enää koskaan. Kävin surullisena nukkumaan ja mietin onko hän nyt siellä rannalla turhaan odottamassa minua. Samalla tavalla olin haikea myös koko meidän loppureissun, pala sydäntäni oli jäänyt Phi Phi:lle ja tuolle ihanalle brittimiehelle.
...to be continued

ps. Saa heittää arvauksia miten tarina jatkuu ;-)

torstai 19. joulukuuta 2013

Fiilikset heti työhaastattelun jälkeen

Kirjoitan tätä sairaalan ulkopuolella, haastattelu oli 10 minuuttia sitten. Ei mennyt putkeen. Selvisin lääketentistä läpi ja joten kuten ryhmätilannekaaoksesta, mutta yksilöhaastattelu ei mennyt putkeen koska en osannut valmistautua kysymyksiin joita esitettiin ja enkä tiennyt protokollista, joita täällä noudatetaan mm. Safeguardingin osalta. Tuntui että haastattelija suorastaan suivaantui ja pyöritteli silmiään kun en osannut vastata hänen kysymyksiinsä toivotulla tavalla. Ei puhettakaan, että olisin päässyt hehkuttamaan omia vahvuuksia tai työkokemusta, mihin olin valmistautunut hyvin, siitä ei oltu kiinnostuttu. Olin opetellut NHS:n 7 periaatetta, NMC:n protokollan pääpiirteittäin, 6 C:n periaatteen (compassion, care, communication...) sekä sairaalan oman vision ulkoa mutta ei, niistä ei tietenkään perhana kysytty mitään!!! Yksilöhaastattelu oli siis erittäin lyhyt (max 20 min), ytimekäs ja ennenkaikkea armoton.

Olipahan kaikessa kamaluudessaan ainakin opettavainen kokemus jos ei muuta! En todellakaan usko että sain duunia ton haastattelun perusteella ja lisäksi mut sijoitettaisiin kirurgiselle osastolle mikä ei ollut ykköstoiveena. Ilmoittavat viimeistään maanantaina miten kävi, vaikka taidan jo tietää lopputuloksen...

Yks juttu tuli vielä mieleen, osastonhoitaja näytti mulle haastattelussa erään kuvitellun potilaan kurvan/vitaalit paperilla muutaman tunnin ajalta ja kysy miten toimisit ja tunnistatko tilanteen (selkeä septinen shokki). Se tehtävä meni sentään kuulemma oikein hyvin. Tuntuu vaan, että toi kaikki laki/asetus/säädöshössötys on tärkeämmässä roolissa kun ne itse kliiniset taidot. Voi tätä ketutusta! 

Ps. Lisäsin tekstiä jälkeenpäin kun toivuin alkujärkytyksestä

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Työhaastattelu ensviikolla...jaiks!

Missasin kaksi työhaastattelua meidän Kanarian reissun takia ja yrityksista huolimatta en saanut sovittua niihin uusia haastatteluaikoja, kyllä otti nuppiin! Onneksi lomailun keskellä sähköpostiani ilahdutti 2 uutta työhaastattelukutsua.

Kyseessä yllätys yllätys taas ihana koko päivän haastattelu, joka alkaa "drug assesment" testillä ja sitä seuraa ryhmähaastattelu. Ryhmähaastattelun jälkeen on tauko, jonka aikana tarkistetaan lääketentti ja vain sen läpäisseet kutsutaan itse yksilöhaastatteluun. Olen kertaillut lääkalaskuja ja kysyisin testatuilta kollegoilta, onko laskut täällä samaa luokkaa kun suomessa, ei tarvii sentään mitään stoneja ja feettejä osaa laskea? Kuulin villiä huhua, että veritiputuksissa olisi verellä joku eri tilavuus kun 20gtt millissä, voiko tämä pitää paikkansa? Eräältä NHS sairaalaan hakeneelta haastatellulta oli taannoin muuten kysytty NHS:n toiminnan 7 periaatetta, voi apua! Tuntuu että näitä säädöksiä, koodeja, periaatteita on vaikka kuinka. NHS:llä ja NMC:llä omansa ja sit vielä jokaisella sairaalalla ihan omat kunnianhimoiset visionsa ja periaatteensa, mistä on hyvä tietää ainakin jotain. Katsoin muuten, että nelihenkisen haastattelu paneelin joukossa on esimerkiksi nursing development manager, siltä tyypiltä voi tulla tiukkoja kysymyksiä... 

Tilaisuuteen pitää tuoda 3 eri todisteta henkkareista, joista 2 pitää olla kuvallisia ja yksi missä näkyy osoite (esim lasku) ja se ei saa olla yli 3 kk vanha. Onneksi tuli HSBC pankista just tiliote, vähän vaan hävettää näytellä sitä pankkitilin onnetonta saldoa, haha. Lisäksi pitää olla mukana kaikki sairaanhoitajan rekisteröintipaperit ja tutkintotodistukset. Vaativat myös 2 suositusta, olin yhteyksissä ex pomoihin ja suostuivat suosittelioiksi. Nyt pitää vaan kovasti harjoitella etten sitten mokaa h-hetkellä. Jännittää!! Pitäkää peukkoja ens torstaina!!!

torstai 5. joulukuuta 2013

Mistä kaikki alkoikaan osa 1

Ensi kuussa tulee tasan kaksi vuotta täyteen siitä, kun kohdattiin ensimmäistä kertaa Mr Londonin kanssa. Olin Thaimaassa 2012 tammikuussa reissaamassa kaveriporukan kanssa ja muutaman Phuket päivän jälkeen otettiin suunnaksi Koh Phi Phi:n paratiisisaari, jossa olin aiemmin vieraillut 18-vuotiaana reppureissaajana. Tuolloin saari oli todella karussa kunnossa, koska oli kulunut vain alle vuosi saaren lähes tuhonneesta tsunamista. Rakennustyöt olivat kovassa vauhdissa, mutta apea tunnelma saarella sitä kohdanneen tragedian johdosta oli käsin kosketeltavissa. Kuulimme paikallisten kertomuksia traagisista ihmiskohtaloista ja kävimme hiljentymässä muistomerkillä. Nyt vuosia myöhemmin tunnelma oli kuitenkin täysin eri ja saari oli taas täydessä loistossaan, en ollut itseasiassa edes tunnistaa koko paikkaa samaksi!
Saatiin saaren rauhallisemmalta puolelta kiva iso bungalovi meidän koko meidän 6 hengen porukalle. Olin nuutunut matkustamisesta ja auringon paahteesta ja tuona ensimmäisenä iltana kun kaverit tekivät lähtöä Phi Phin:n menomestoille olin itse sängyssä yökkäri päällä lukemasssa jotain hömppäromaania. Tukka oli likainen eikä huvittanut laittautua, sänky veti kovasti puoleensa. Sitäpaitsi kaverit alkoivat olla jo aika hyvissä, en mä ikinä saa niitä kiinni tossa meiningissä, ajattelin. Kuitenkin jostain kumman syystä sain itseni kiskaistua sängystä ylös, heitettyä mekon niskaan ja rasvaletin ponnarilla ylös ja huikkasin että tehkää mullekin yks drinkki! "Mitä mä nyt tänne mökkiin jään yksin jumittamaan!". Otettiin suunnaksi hauska baari, jonka keskellä oli thaiboxing kehä, missä amatöörinyrkkeilijät ottivat mittaa toisistaan ja tilattiin kimpassa ensimmäiset bucketit (drinkit tarjoillaan sellaisista lasten hiekkaämpäreistä ja juodaan pilleillä). Muutaman siemauksen jälkeen alkoi olla jo maailman paras idea olla sinä iltana liikenteessä ja meillä oli tosi hauskaa. Onneksi ei kuitenkaan päädytty sinne nyrkkeilykehään asti ottamaan mittaa toisistamme, vaikka sekin kävi mielessä! Alla olevassa kuvassa on meidät ikuistettuna vain hetkeä ennen kohtalokkaita tapahtumia...
Matka jatkui kohti rantaa ja Phi Phi:lle kuuluisia rantabileitä. Kaverini halusi irkkukahvia, johon totesin, että täältä trooppiselta pikku saarelta (saarella ei ole edes autoja) tuskin saa tuota irlantilaista erikoiskahvia, mutta kaverini piti pintansa ja selitysten jälkeen saimme jonkinlaiset kerma-kahvi-viskisekoitukset eteemme, juomat tarjoiltiin vieläpä ihan oikeaoppisista laseista. Oli kyllä aika ällöä ja olin varma, että saadaan niistä juomista joku jäätävä vatsatauti! Olen muuten ikuisesti kiitollinen H:lle tuosta kahvinhimosta, ilman tätä pientä pysähdystä voisivat asiat olla tänä päivänä hyvinkin erilailla. Jäimme sitten baaria vastapäätä oleville portaille siemailemaa juomia, koska ei kehdattu kuljettaa laseja pois mukanamme. Baarin sisällä soi aivan järkyttävän kova teknojumputus ja se kuului ihan tarpeeksi lujaa ulos asti. Ohikulkevan kujan ihmisliikenne oli vilkasta ja kaikki vaelsivat flipflopit jalassa hyvissä juhlafiiliksissä drinkkiämpärit keikkuen kohti rantabileitä. Muistan tunteneeni itseni vanhaksi ja kulahtaneeksi likaisen tukkani kanssa, kaikki nuoret kun näyttivät korkeintaan 20-vuotiailta ja niin hehkeiltä. Sitten, klisesti sanottuna vähiten kun sitä odottaa, tuli se hetki joka muutti koko elämäni. Miedän ohi käveli porukka äänekkäitä brittiläisiä kundeja. Yhtäkkiä katseeni kohtasi erään ruskeasilmäisen komistuksen kanssa. Siinä syvälle silmiini porautuvassa katseessa oli jotain, mitä en ikinä tule unohtamaan.

                                                             
                                                               To be continued...

maanantai 2. joulukuuta 2013

Richmond Park 1.12.2013

Kuinkahan mones "puistokuvapostaus" tää on jo multa. Eilen saatiin nauttia aurinkoisesta iltapäivästä ja ajeltiin Richmond Parkkiin Lontoon laitamille. Kyseessä on siis Lontoon suurin luonnonpuisto, jossa asustelee noin 650 peuraa (olen varmaan esitellyt täällä blogissa niistä jo about 400).
Lontoolaiset tulevat tonne puistoon juoksemaan, pyöräilemään, ulkoiluttamaan koiria ja muuten vaan hengailemaan. Niin ja ratsastajia näkyy myös melkein joka kerta, ilmeisesti tuolla on myös ratsutalli mistä voi vuokrata hevosia. Alueelta löytyy myös pari ravintolaa ja kahvilaa, sekä Pembroke Lodge, minkä voi vuokrata piempiin ja isompiin tapahtumiin. Tällä kertaa parkattiin auto parkkipaikalle Pembroke Lodgen edustalle . Kerrankin muuten ilmainen parkkipaikka, yleensä parkkeeraamisesta saa maksaa itsensä kipeäksi. Ei ole siis mitään häitä suunnitelmissa, mutta jos joskus mennään naimisiin Lontoossa niin se tulee todennäköisesti tapahtumaan tuolla. Ihana pieni ja idyllinen paikka, jonka terassilta aukeaa henkeäsalpaavan upeat maisemat alas laaksoon. Oltiin viime kesänä kävelyllä ja satuttiin paikalle kun siellä vietettiin skottilaisia häitä kiltteineen ja säkkipillineen. Jäätiin puskiin uteliaina väijymään ja seuraamaan ulkona tapahtunutta seremoniaa sekä arvuuttelemaan että onko sen kiltin alla nyt sitten niitä kalsareita vai ei. Ei sentään menty sen enempää kuokkimaan ;-). Lupasin muuten kirjoittaa postauksen miten tavattiin yms. Täytyykin alkaa luonnostelemaan sitä seuraavaksi.
Tässä kuitenkin fiilistelyjä meidän eilisestä retkestä.

                                       
Onneksi tajusin vasta myöhemmin, että nää puut vilisi hämähäkkejä! Olis jääny monta hyvää otosta ottamatta ;-)


Näiden kuvien teemana on siis sitten näköjään puut!
Vaikea uskoa, että nyt eletään tosiaankin joulukuuta! Onneksi nurmikko ei koskaan täällä "kuole" talveksi vaan läpi vuoden on vihreää. Mietin, että tuleekohan täällä sitä talvifiilistä ollenkaan?
                                            Tietysti piti napata ne pakolliset peuraotokset
...ja se yhdellä kädellä napattu imelä yhteiskuva (tai siis abou 30 sellaista, kunnes löytyy edes yksi missä molempien päät näkyvät)
Richmond Park jaksaa kyllä viehättää joka kerta ja se on oikeastaan monta puistoa samassa, koska sieltä löytyy villin luonnon lisäksi ihan istutettuja kukkapenkkejä ja ruusutarhoja. Suunniteltiin, että keväämmällä tullaan tonne koko päiväksi ja otetaan tavoitteeksi kiertää koko puisto (mihin vierähtää varmasti kokonainen päivä). Hyvät kengät, eväät ja viltti siis mukaan :)

Pakko jakaa vielä lopuksi Richmond Parkissa kuvattu kuuluisa video vapaana juoksevasta Fenton koirasta, jolle olen hirnunut naurusta vaikka kuinka monta kertaa. Video on näytetty myös BBC:n uutisissa loppukevennyksenä ja varoittavana esimerkkinä vapaana juoksevien koiran omistajille.