Ravintolavinkki: Franco Manca

Käytiin viime perjantaina Mr Londonin ja tämän kaverin kanssa testaamassa Balhamiin hiljattain avattu italialainen Franco Manca, jota on kehuttu jopa Lontoon parhaaksi pizzeriaksi. Ravintoloita on avattu yhteensä 5 eripuolille Lontoota: Brixton Marketille, Chiswick Hight Streetille, Westfieldsin Stratfordin ostarille, Northcote roadille ja Balhamiin. Ainakin tripadviserin (Brixtonin paikka) mukaan ravintola saanut tosi hyvät arviot.

Ravintolaan ei voi tehdä varauksia ja jonoa oli ulkopuolella kymmenisen metriä saapuessamme paikalle, mikä sai meidät melkein tekemään u-käännöksen varsinkin kun satoi vettä. Jäätiin kuitenkin pizzanhimoissa venailemaan ja pian tarjoilija tulikin jo kyselemään josko haluaisimme tilata odottaessa viiniä -Yes please! Sisilialaista suussasulavaa luomuviiniä siemaillessa ja rupatellessa sateenvarjon alla meni n. 30 minuutin odotusaika varsin joutuisasti. 

Tämä ravintola on ylpeä huolella valituista raaka-aineistaan. Lista on varsin suppea, 6 eri pizzaa ja pari sivu/alkupalasalaattia. Eipähän ole ainakaan valinnanvaikeuksia! Viinilistalla 3 puna -sekä valkoviiniä ja kuohari. Holittomille ei tainnut olla kun sitruunalimpparia, kokiksia täältä on turha kysellä. Lisäksi seinätaululla oli pari extrapizzaa ja ilmeisesti jotain special snäksejä, jotka jäi multa kyllä huomaamatta.

Saatiin kiva pöytä, joka oli aivan avokeittiön lasissa kiinni. Sieltä riitti katseltavaa ja nostatti ruokahalua entisestään! Aika lämmin kyllä oli kun valtava kiviuuni liekehti ihan vieressä. Pieni ravintola oli täpötäysi ja volyymit kovalla, mutta hyvin viihdyttiin ja fiilis oli tunnelmallinen. Olisko sillä ihanalla viinillä ollut myös jotain tekemistä tämän kanssa, koska yleensä lähinnä ahdistun liian ruuhkaisissa ja meluisissa paikoissa.

Mun pizza nro 6 (+extratäyte green sweet chili) ei ehkä ulkoisesti maailman kauneimmasta päästä, mutta tosi maukasta oli ja toi pizzapohjan maku ja koostumus ihan mieletön (en kyl edelleenkään tiedä mitä on sourdough-pohja tai mikä siitä tekee erityisen). Ei kyllä jäänyt lautaselle murustakaan, pöydässä oli ihanaa tujakkaa chili-oliiviöljyä, jonka kanssa tuhosimme huolellisesti viimeisetkin pizzanreunat. Listalla ei ole jälkkäreitä (eikä olisi mahtunutkaan), mutta italialaisia erikoiskahveja kyllä löytyy.

Hintataso oli erittäin huokea kuten pizzalistasta näkyy, tosin tipit (12,5%) pitää maksaa päälle. Meidän 3 hengen seurueen 3 pizzan (+extratäytteet) ja viinipullon yhteishinnaksi tuli tippeineen £45. Palvelu oli erittäin ripeää, huomaavaista ja ystävällistä. Nyt jo haaveilen seuraavasta vierailusta vesi kielellä... Meni kyllä mun "parhaat pizzat ever" top 3 listalle! Viikonloppuna käytiin muuten myös Tootingissa aivan sairaan hyvässä Pakistanilaisessa syömässä. Tästä postausta sitten myöhemmin!

Sofa is here!

Voi tätä onnen päivää, kauan odotettu sohvamme saapui tänään! Toimitus oli ärsyttävästi pari viikkoa myöhässä, koska Ikealla oli toimitusvaikeuksia, mutta kyllä nyt kelpaa kuulkaas pötkötellä upouudella muhkealla sohvalla karsean säkkituolin sijaan. Kokoaminen sujui tunnissa yllättävän kivuttomasti, mitä nyt muutaman kerran jouduttiin purkamaan joku osa kun joku mutteri tai palanen jäi välistä. Youtubesta löytyi kokoamisvideo, josta oli paljon apua tämän Ektorp sohvan kasaamisessa. Ihanaa kun olohuone alkaa jo näyttää olohuoneelta! 

Before

After

Sitten vielä kun sais mätsäävän sohvapöydän kaveriks

Lopuksi vielä viikonloppufiilistelyitä, käytiin Teddingtonissa Mr Londonin kotihoodeilla Bushy parkissa (toisiksi isoin Royal park Lontoossa) ihastelemassa peuroja ja joutsenia. Samankaltainen ihana Richmond park on tullut jo aiemmin tutuksi, mutta tykkäsin tästä paikasta vielä enemmän.

Syyskuu on paritteluaikaa, jolloin pitää olla erityisen varovainen kiimasten peurojen suhteen. Kuka nyt haluis et joku tulee siihen pällistelemään kun...

tehdään tällaisia suloisia vauvabambeja!

Lammen keskellä oleva kultainen naispatsas on nimetty Diana nimisen naisparan mukaan, joka epätoivoissaan hukuttautui tonne veteen. En oo muuten koskaan nähny yhtä paljon joutsenia samaan aikaan kun täällä ja harmitti ku jäi tarjottavat kotiin. Illalla kateltiin "anoppilassa" Mr Londonin vanhempien kuvia samasta puistosta, jossa peurat tunkivat auton ikkunasta sisään mussuttamaan leipää :-) Ens kerralla sit. 

Edit: Selvitin netistä et toi mulle kerrottu Diana tragedia on palturia ja nimi tulee kreikkalaisen jumalan mukaan, ei siellä siis kukaan tapattanu itteään.

Viikko takana Lontoossa

Reilu viikko on vierehtänyt lontoolaisena ja ihanaa on kyllä edelleen! Paitsi että bongasin aamulla peukalon kokoisen sienen! kasvamasta meiän kylpyhuoneen kylpyammeen puupaneelin raosta. Just niin brittiläistä kosteusvaurio meininkiä, eikä oo mitään lattiakaivoja olemassa (täällä ei oo ees harvinaista että on kokolattiamatto kylppärissä). Vaikka sienistä kovasti tykkäänkin, erityisesti risotossa, niin tämä ei ollut kauheen mieluinen yllätys, varsinkin kun ei voi tietää minkälainen sienifarmi ja rihmastobileet siellä syvemmällä luuraa. Täytyy ilmoittaa pikimmiten landloadille. Toivottavasti ei oo myöskään mitään aikasempien asukkaiden istuttamia huumesieniä, haha.

Eilen illalla myös hätkähdyttävä iso hämähäkki yritti tunkea karvaisilla jaloillaan ikkunasta sisään. Täällä on nyt kelit viilentyny ja hämähäkit haluu kans lämpimään. Onneks saatiin se hirviö selätettyä ja tippu jonnekkin alas pusikkoon. Nyt vaan vähän pelkään sen verenhimoista kostoa... Vähän on myös keljuttanut pestä naamaa kahden erillisen kylmä -ja kuumahanan kanssa. Joko se on auts tai liian kylmää! Eikai tää brittiläisen kulttuurin alkuhuuma nyt vaan ala kaikkoamaan!?

Ensimmäisestä kosteasta illanvietosta brittiläisten kanssa myös selvitty! Vähän vielä jännittää noi tilanteet missä on paljon uusia ihmisiä, enkä pysy nopeatempoisissa keskustelussa, murteissa tai varsinkaan slangisanoissa vielä mukana. Välillä joudun pyytämään toistamaan joku 5 kertaa ennenkun ymmärrän kysymyksen ja sit se on tyyliin joku "can I get you a drink". Koin myös aika stressaavana ton systeemin et kokoajan joku on ostamassa sulle juomaa ja sit täytyy tietty muistaa kuka osti ja tarjota takaisin. 

Onhan se vähän ankeeta, ettei voi ottaa samalla lailla osaa keskusteluihin kuin kotimaassa saatika sitten heittää mitään nokkelaa (tai se tulee joku hyvä heitto mieleen kun se on aivan liian myöhäistä). Tulee vähän sellanen fiilis, että pitääköhän noi mua tosi yksinkertasena. Onneks toi alkoholi muuten auttaa asiaan ja muutaman tuopin jälkeen ei enää pelkää samanlailla kieli/ääntämysvirheitä ja olo on muutenkin vapautuneempi (miten tää kuulostaa jotenki niin suomalaiselta, haha). 

Brittiläiset käyttää paljon lyhennöksiä sanoissa (sama ilmiö varmaan joka kielessä) ja olen huomannut, että kun sitten viimein selitän asiani juurta jaksaen ilman näitä lyhennöksiä niin ihmisillä ei tunnu olevan oikein kärsivällisyyttä kuunnella loppuun asti (tai sit oon vaan yksinkertaisesti tosi boring tyyppi). Onks muilla vastaavia kokemuksia, onhan? Toisaalta kielipää tuntuu parantuvan joka päivä ja hoen ihan innoissani kun opin jonkun uuden fraasin kuten "cheeky monkey".

Torstaina olen menossa haastatteluun national insurence numberia varten. Lähinnä ottavat passista kopiot ja ehkä kysyy miks oon tullu tänne yms. Onneks sentään tullut toisesta EU-maasta niin ei pitäis olla ongelmaa ton suhteen. Mitäs sitä vielä kertois... Shoppailtua on tullu vähän liikaakin ottaen huomioon, ettei ole vielä mitään tulonlähdettä, siis edelleen odotellaan sairaanhoitajan rekisteröinnin läpimenemistä. 

Ostin itselleni jopa Marry Berryn (brittien Sikke Sumari) kokkauskirjan, että voi alkaa harjoittelemaan brittiläisten perinneruokien tekemistä ja kenties tehdä anoppiin vaikutuksen ;-) Pakko kertoa vielä hauska tarina ton kirjan ostamisen suhteen. Ostin sen alennuksesta Lakeland nimisestä kaupasta joka on erikoistunu mm. leivontatarvikkeisiin ja kaikkia muutakin kivaa keittiösälää löytyy. Täällä on varmaan jokaisella isommalla kauppaketjulla oma kanta-asiakaskorttinsa (osa maksullisia), bonussysteeminsä, uutiskirjeensä yms joita myyjät tietysti innokkaana kaupittelevat. En todellakaan halua lisää roskapostia, joten olen näistä "turhista" yrittänyt parhaani mukaan kieltäytyä. Toistaiseksi Sainsburyyn, Booziin ja Nandosiin (portugalilainen kanaravintolaketju) kortit olemassa.

Niin takaisin siihen tarinaan... Olin sitten kassalla Mary Berryni (rimmaa muuten kivasti) kanssa ja miespuolinen myyjä hämmensi ensin pahoittelemalla odotusta (just joo, kaks ihmistä ennen mua), esitti liudan kysymyksiä mm. haluanko että haluanko liittyä heidän newsletterin vastaanottajaksi (kieltäydyin kohteliaasti) ja sitten sieltä tuli tietysti vielä thank you very much and have nice day toivotukset. Tarkoituksenani oli sanoa takaisin jotain tyyliin thanks you too mutta suustani pääsikin spontaanisti "Love you"!! Tajusin tämän vasta kun kävelin kaupasta ulos ja myöhäistä mennä siinä vaiheessa korjailemaan (ja sehän vasta noloa olisikin). Hävetti tietysti aika lailla, mitähän se kassamies mahtoi ajatella! Parin minuutin päästä sain helpottavan, hillittömän naurukohtauksen ja ihmiset varmaan kattelivat kummissaan. Onneksi tämä kaikki sekoilu tapahtui Wimbledonin ostoskeskuksessa eli ei ihan kotikylällä ;-). Siellä oli muuten yläkerrassa ihan mieletön frozen yojurt baari <3 Kotona tietysti käytiin Mr Londonin johdolla keskustelu mun kauppasekoilusta, ettei nyt vaan taas olisi ollut sellainen freudilainen lipsahdus kyseessä...!

Tää Traditional English Trifle on muuten ihan superherkkua: hilloa, vanukasta ja kermavaahtoa mantelilastuilla. Nam nam.

Home sweet home

Honeymoon uuden kotikaupungin kanssa on alkanut ja täällä menee ihanasti, ne huoletkin jäivät onneksi Suomeen! Olen ollut nyt kohta 3 kokonaista päivää Lontoossa ja tuntuu kyllä jo kodilta, vaikka toisaalta myös siltä että olisi lomalla. Kaikki laukut on purettu ja tavarat aseteltu paikoilleen. Sunnuntaina vietettiin urhoolliset 5 tuntia paikallisessa Ikeassa hirveessä tungoksessa ja ostettiin vaikka mitä kivaa. Taulut ja peilit alkavat myös löytämään paikkaansa seiniltä. Tavallaan ei tunnu että olisi Lontoossa koska tää kaupunginosa muistuttaa pientä kaupunkia, jotain tuttua ja turvallista täällä olossa siis ;-)

Yllä kotikatu. Ihanan rauhallinen mutta kuitenkin ihan pääkadun hoodeilla. Ollaan käyty paljon kävelemässä ja ihmettelemässä naapurustoa. Nää kaikki kivitalot näyttää edelleen niin kauniilta ja satumaisilta. 

 

Parin sadan metrin päässä tältä meiän kadulta on ihana organic food shop, pikkuruisia kahviloita, leipomo, luomulihakauppa, homeopatiakauppa, akupunktiohoitoloita, kivoja rafloja, Sainsbury, Waitrose, Sturbucks, Caffe Nero, Boots, Tk Maxx (vaatteita plus muuta sälää ja just avattu, jee!) ... Eilen käytiin testaamassa yhden kahvilan latet ja porkkanakakku (oli vaikea päätös kun oli myös mielettömiä cupcakeja, keksejä, suklaa-ja toscakakkua tarjolla) ristin paikan jo vakimestakseni ;-) Kahvilan ulkopyödät olivat ihania vanhanaikaisia nostalgiaa huokuvia pulpetteja.

Bongasin myös lähistöltä paljon lupaavan "5 star service" yksilöllisyyttä korostavan yksityisen vanhainkodin, jonne oli vieläpä sairaanhoitajan paikka auki. Palkkakin sama kun sairaalassa eli tosi jees, hoitokodeissa kun maksetaan täällä paljon vähemmän hoitajille kun sairaaloissa. Bongasin myös aiemmin hehkuttamastani St Georges hospitalista auki olevan medical assistentin paikan ensiavusta. Sairaanhoitajan rekisteröinnissä menee vaan todennäköisesti vielä about kuukausi tai jopa vähän pidempään, jos sinne asti malttaisi odottaa.

Ruokakaupoissa olen ollut innoissani ja voisin viettää vaikka monta tuntia tuotteita hypistellen. Valmisruuatkin on tehty jotenki niin tuoreiksi, terveellisiksi ja helpoiksi. Ja ne salaattipussit <3 ihan eritasoa kun Suomessa. Varmaan kaikki maailman ruokakulttuurit myös edustettuina. Samoin ihan tavallisessa ruokakaupassa on vaikka mitä ihania kakkuja ja herkkuja, järkytyin jo aiemmin alkuvuodesta kun Saisburyn vanilla new york cheesecake oli parempaa maultaan ja koostumukseltaan kun omatekemä!! Hintataso on myös Suomea jonkin verran halvempaa, joten olen hihkunut monta kertaa että "otetaan vielä tämäkin kun on niin halpa". Auts, tää koituu kohtaloks myöhemmin. Sit taas perusjuttuja kuten juustöhöylää ja normaalia purkinavaajaa vaikee löytää :-) En oo myöskään löytäny vielä tavallista ruokakermaa. Tänään etsin myös epätoivoisesti korppujauhoja tai jotain sen tapaista lihapullia varten... ei löytynyt.

 

Yllä meiän ekat kokkailut uudessa kodissa ja eka "viherkasvi" keittiössä :-) Pavut ja maissit on suoraan tuoreosastolta ja maku sen mukainen. Mietin aiemmin että tylsistyn kyllä varmasti heti jos en saa tekemistä tai töitä, toistaiseksi ei ainakaan ole ollut sitä pelkoa. Varmasti tässä eletään kyl jonkinlaista alkuhuumaa ja eiköhän se arki iske viimeistään kun on töissä ;-) 

 

Tässä makuuhuoneen maisema takapihalle, aika vihreää eikö vaan :) Tuolla vasemmalla perällä (ei näy tässä kuvassa) on meidän oma kivetetty section gardenista, jossa kasvaa muratti ihan villinä ja isoimmat lehdet reilusti mun kämmentä isompia. Luonnossa kasvava muratti on niin peruskasvi brittiläisille, ihmeellinen mulle! Varsinkin kun tiedän kukkakaupan kasvattina, miten vaikea se on saada menestymään Suomessa. Käytiin tuolla ekana iltana istuskelemassa kivimuurilla ja syömässä frozen jogurttia, vielä kun sais pienen grillin ja puutarhakalusteet :-)

                        Takapihan muratti, houkuttelee myös kaikki hämähäkit paikalle.

                        Uusiin ihastuttaviin naapureihin on myös tutustuttu varsin intiimeissä merkeissä!