Viikko takana Lontoossa

Reilu viikko on vierehtänyt lontoolaisena ja ihanaa on kyllä edelleen! Paitsi että bongasin aamulla peukalon kokoisen sienen! kasvamasta meiän kylpyhuoneen kylpyammeen puupaneelin raosta. Just niin brittiläistä kosteusvaurio meininkiä, eikä oo mitään lattiakaivoja olemassa (täällä ei oo ees harvinaista että on kokolattiamatto kylppärissä). Vaikka sienistä kovasti tykkäänkin, erityisesti risotossa, niin tämä ei ollut kauheen mieluinen yllätys, varsinkin kun ei voi tietää minkälainen sienifarmi ja rihmastobileet siellä syvemmällä luuraa. Täytyy ilmoittaa pikimmiten landloadille. Toivottavasti ei oo myöskään mitään aikasempien asukkaiden istuttamia huumesieniä, haha.

Eilen illalla myös hätkähdyttävä iso hämähäkki yritti tunkea karvaisilla jaloillaan ikkunasta sisään. Täällä on nyt kelit viilentyny ja hämähäkit haluu kans lämpimään. Onneks saatiin se hirviö selätettyä ja tippu jonnekkin alas pusikkoon. Nyt vaan vähän pelkään sen verenhimoista kostoa... Vähän on myös keljuttanut pestä naamaa kahden erillisen kylmä -ja kuumahanan kanssa. Joko se on auts tai liian kylmää! Eikai tää brittiläisen kulttuurin alkuhuuma nyt vaan ala kaikkoamaan!?

Ensimmäisestä kosteasta illanvietosta brittiläisten kanssa myös selvitty! Vähän vielä jännittää noi tilanteet missä on paljon uusia ihmisiä, enkä pysy nopeatempoisissa keskustelussa, murteissa tai varsinkaan slangisanoissa vielä mukana. Välillä joudun pyytämään toistamaan joku 5 kertaa ennenkun ymmärrän kysymyksen ja sit se on tyyliin joku "can I get you a drink". Koin myös aika stressaavana ton systeemin et kokoajan joku on ostamassa sulle juomaa ja sit täytyy tietty muistaa kuka osti ja tarjota takaisin. 

Onhan se vähän ankeeta, ettei voi ottaa samalla lailla osaa keskusteluihin kuin kotimaassa saatika sitten heittää mitään nokkelaa (tai se tulee joku hyvä heitto mieleen kun se on aivan liian myöhäistä). Tulee vähän sellanen fiilis, että pitääköhän noi mua tosi yksinkertasena. Onneks toi alkoholi muuten auttaa asiaan ja muutaman tuopin jälkeen ei enää pelkää samanlailla kieli/ääntämysvirheitä ja olo on muutenkin vapautuneempi (miten tää kuulostaa jotenki niin suomalaiselta, haha). 

Brittiläiset käyttää paljon lyhennöksiä sanoissa (sama ilmiö varmaan joka kielessä) ja olen huomannut, että kun sitten viimein selitän asiani juurta jaksaen ilman näitä lyhennöksiä niin ihmisillä ei tunnu olevan oikein kärsivällisyyttä kuunnella loppuun asti (tai sit oon vaan yksinkertaisesti tosi boring tyyppi). Onks muilla vastaavia kokemuksia, onhan? Toisaalta kielipää tuntuu parantuvan joka päivä ja hoen ihan innoissani kun opin jonkun uuden fraasin kuten "cheeky monkey".

Torstaina olen menossa haastatteluun national insurence numberia varten. Lähinnä ottavat passista kopiot ja ehkä kysyy miks oon tullu tänne yms. Onneks sentään tullut toisesta EU-maasta niin ei pitäis olla ongelmaa ton suhteen. Mitäs sitä vielä kertois... Shoppailtua on tullu vähän liikaakin ottaen huomioon, ettei ole vielä mitään tulonlähdettä, siis edelleen odotellaan sairaanhoitajan rekisteröinnin läpimenemistä. 

Ostin itselleni jopa Marry Berryn (brittien Sikke Sumari) kokkauskirjan, että voi alkaa harjoittelemaan brittiläisten perinneruokien tekemistä ja kenties tehdä anoppiin vaikutuksen ;-) Pakko kertoa vielä hauska tarina ton kirjan ostamisen suhteen. Ostin sen alennuksesta Lakeland nimisestä kaupasta joka on erikoistunu mm. leivontatarvikkeisiin ja kaikkia muutakin kivaa keittiösälää löytyy. Täällä on varmaan jokaisella isommalla kauppaketjulla oma kanta-asiakaskorttinsa (osa maksullisia), bonussysteeminsä, uutiskirjeensä yms joita myyjät tietysti innokkaana kaupittelevat. En todellakaan halua lisää roskapostia, joten olen näistä "turhista" yrittänyt parhaani mukaan kieltäytyä. Toistaiseksi Sainsburyyn, Booziin ja Nandosiin (portugalilainen kanaravintolaketju) kortit olemassa.

Niin takaisin siihen tarinaan... Olin sitten kassalla Mary Berryni (rimmaa muuten kivasti) kanssa ja miespuolinen myyjä hämmensi ensin pahoittelemalla odotusta (just joo, kaks ihmistä ennen mua), esitti liudan kysymyksiä mm. haluanko että haluanko liittyä heidän newsletterin vastaanottajaksi (kieltäydyin kohteliaasti) ja sitten sieltä tuli tietysti vielä thank you very much and have nice day toivotukset. Tarkoituksenani oli sanoa takaisin jotain tyyliin thanks you too mutta suustani pääsikin spontaanisti "Love you"!! Tajusin tämän vasta kun kävelin kaupasta ulos ja myöhäistä mennä siinä vaiheessa korjailemaan (ja sehän vasta noloa olisikin). Hävetti tietysti aika lailla, mitähän se kassamies mahtoi ajatella! Parin minuutin päästä sain helpottavan, hillittömän naurukohtauksen ja ihmiset varmaan kattelivat kummissaan. Onneksi tämä kaikki sekoilu tapahtui Wimbledonin ostoskeskuksessa eli ei ihan kotikylällä ;-). Siellä oli muuten yläkerrassa ihan mieletön frozen yojurt baari <3 Kotona tietysti käytiin Mr Londonin johdolla keskustelu mun kauppasekoilusta, ettei nyt vaan taas olisi ollut sellainen freudilainen lipsahdus kyseessä...!

Tää Traditional English Trifle on muuten ihan superherkkua: hilloa, vanukasta ja kermavaahtoa mantelilastuilla. Nam nam.