Sivut

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Sinne lähti

Nimittäin työhakemus! Mulla leipo totaalisesti kiinni duunissa, kaikki oli hyvin niin kauan kun pomo oli pitämässä kuria ja huolta, että jokainen hoitaa hommansa (olen nyt vasta tajunnut että kovaotteinen pomo on jotain mitä toi osasto todellakin tarvitsee), mutta alkuillasta huomasin homman riistätytyvän käsistä. Mulla oli useampi high dependency potilas joiden luona mun olisi pitäny olla samaan aikaan ja muut hoitajat sekä healthcare assistentit kieltäytyivät auttamasta, vaikka varmasti näkivät etten pärjää yksin. Kaiken lisäksi ilmoitettiin että mulle tulee uusi potilas, joka itseasiassa odotti jo käytävällä potilaspaikkaa. Yritin ehdottaa että joku muu hoitaisi tän uuden, mutta eihän se tietenkään onnistunut koska hän oli tulossa mun päätyyn! Ihan käsittämätöntä toimintaa, ei tuijoteta sitä kenellä on eniten potilaita vaan ainoastaan kenen päätyyn uusi on tulossa!

Kiukkuraivossa puskin vuoron loppuun tehden monen ihmisen työt (ja pidin potilaani hengissä) sillä aikaa kun muut näpräsivät puhelimiaan ynnä muuta turhanpäiväistä. Suomessa tällainen meininki ei tulisi kuuloonkaan! Pahoitin toden teolla mieleni ja lähdin töistä kyyneleet silmissä, lupasin itselleni (ja Omidille) että tämä on sitten viimeinen kerta kun näin tapahtuu! Haaveissani jätän irtisanomisen ennen kesälomaa, joka tarkottaisi, että vain 4 työviikkoa olisi töitä loman jälkeen. Voi sitä päivää kun saan viimeisen kerran astella ulos tosta helvetistä!

Aikaisemmin päivällä perehdytin hyvässä hengessä uutta hoitajaa ja meillä oli pomon kanssa hyvät keskustelut, hän sanoi haluavansa mun tekevän nurse in charge vuoroja jo ennen mun lomaa. Mitähän siitä tulisi kun nytkään mulla ei ole mitään arvostusta/auktoriteettia tuolla! Olen saanut muuten "troublemaker" maineen jo tuolla muiden hoitajien keskuudessa koska olen uskaltanut sanoa epäkohtia ääneen, odotettavissahan oli että kostoa tästä kaikesta seuraa! En kyllä yhtään tiedä miten asian ilmaisen (polttamatta siltoja) kun ja jos se päivä koittaa että sanon itseni irti. Toivottavasti se koittaisi kuitenkin pian! Sitä odotellessa hoen muuten tätä mantraa:


tiistai 27. toukokuuta 2014

Puistopartyt

Yksi parhaita blogin mukanaan tuomia asioita on ehdottomasti Katja (jonka haastattelun tarkkasilmäisimmät ovat muuten voineet bongata uusimmassa Tehyssä)! Ollaan molemmat suomalaisia hoitsuja ja aika pitkälti samassa elämäntilanteessa, muutettiinhan me molemmat tälle saarelle miehen perässä, josta tuskin tunsimme ketään. Vaikka meidän aikataulut menee usein molempien kolmivuorotyön takia ristiin eikä ehditä aina näkemään, niin aina voidaan jatkaa samasta mihin viimeksi jäätiin. Tiedättehän sellaiset tyypit! 
Viime sunnuntaina (maanantai oli täällä bank holiday) juhlittiin Katjan ja tämän siipan kihlajaisia, sekä D:n kolmekymppisiä meidän Wandsworth Common lähipuistossa suomalais-australialais-brittiläisellä vahvistuksella. 
Ihanalla Elle koiralla riitti rapsuttajia näissä bileissä. Meidän lähileirissä oli isot lasten juhlat ja sieltä riitti pieniä vierailijoita, olihan meillä koira (paremmat tarjoilut) ja enemmän ilmapalloja!
Kihlaparin "Tired of London. Tired of life" lahjakirjasta löytyy Lontoo-tekemistä jokaiselle päivälle vuoden ympäri, myös vuodenajat huomioitu. Hauska idea ja tästä kaupungistahan ei tekemiset ihan helpolla lopu!
Keli oli mitä parhain, tarjoilut mahtavia ja seura hyvää. Täydelliset bileet siis! Oli ihanaa tavata myös Katjan perhettä ja muuta sukua, mahtavia sydänmellisiä tyyppejä. Tarjoilut oli kotikutoisia ja D olikin ahkeroinut keittiössä tuntitolkulla. Sausage rollsit, piirakat ja pulled pork wrapit upposi hyvin juhlakansaan. 
Omid innostui kovasti mölkystä, mistä ei ollut koskaan ennen kuullutkaan. Olin itsekkin impressed miten hyvin hän pärjäsi jopa suomalaisille konkareille! 
Olisikohan tällä perinteikkäällä juhlajuomalla ollut mitään tekemistä asian kanssa ;-) ? Kiitos vielä kerran mahtavista bileista K ja D.  Ei maltettais odottaa niitä vähän isompia juhlia ens kesänä! 

lauantai 17. toukokuuta 2014

Kuulumisia ja pohdintaa sairaalahygieniasta

Viimeinkin voin sanoa, että töissä on alkanut näin 3 kuukauden alkushokin jälkeen helpottamaan, etenkin iv-lupien saamisen jälkeen. Vähän kyllä jännitti tiputella ensimmäisiä kertoja verenohennuslääkkeitä ja ohjelmoida insuliinia menemään ruiskupumpulla suoraan suoneen, näitä kun harvemmin harjoitettiin vuodeosastoilla (suomessa). Nyt pystyn suunnittelemaan työpäiväni paremmin ja ennenkaikkea toimimaan itsenäisesti.

Voi sitä helpotusta, kun ei tarvitse enää anella muiden apua vaan voi helposti mennä muutamakin tunti ettei tarvitse juurikaan vaihtaa kenenkään muun hoitajan kanssa sanan sanaa. Työpäivät kyllä edelleen erittäin kiireisiä ja suuristakin ponnisteluista huolimatta mun on haastavaa pysyä aikataulussa. Tietynlainen tyydyttyneisyyden tunne on kuitenkin astunut kuvaan, kun vaihdan työvaatteet ja astun ulos vapauteen niin tiedän että olen antanut kaikkeni tuolle paikalle ja potilailleni, mitä noissa rajoitteissa nyt pystyy (tiesivät muut sitä sitten tai ei). 

Jotain muutakin merkittävää on tapahtunut, yksi niistä julmimmista hoitajista on nyt raportoitu HR:lle ja tilanne on otettu vakavasti, jopa tän tyypin irtisanomista on väläytelty. Monet ovat olleet helpottuneita, että vihdoin asiaan on puututtu, onhan tämä tyyppi jo vuosikymmenen terrorisoinut tuolla muita niin meitä uusia kuin vanhojakin (myös potilailta tullut pitkä liuta valituksia). Tää ilkeä ja kaiken lisäksi patalaiska tyyppi jakoi aina uusille hoitajille raskaimmat potilaat ja kieltäytyi sitten auttamasta kun apua tarvittiin, itse pelasi kännykkäpelejä ja kun akku loppui niin kiersi potilaiden huoneita etsien laturia puhelimellensa!  

Meillä on nyt osastolla jopa "valituslaatikko", johon voi tehdä ilmiantoja työkavereista ja pomo onkin kehoittanut tarkkailemaan toinen toistemme käytöstä! Tulee vähän joku vanhanaikainen ala-aste mieleen tästä toiminnasta, "todella" yhteishenkeä nostattavaa... Kuten voitte kuvitella niin suurin osa ihmisistä on muuttunut suorastaan lipevän ystävällisiksi ja avuliaiksi. Veikkaan että tätä kestää noin kaksviikkoa. Kuulin että kaikkia vanhoja on todellakin piiskattu pomon toimesta olemaan ystävällisempiä ja avuliaimpia meille uusille. Olen muuten viimeaikoina "liittoutunut" filippiiniläisten hoitajien kanssa ja ilokseni huomannut että he myös seisovat selkäni takana kun sitä tarvitaan. Filippiiniläiset on muuten aivan pirun kovia tekemään töitä!

Pomo ilmoitti viimeviikolla tehneensä musta osaston infection control link nursen ja eka koko päivän koulutus aiheesta nyt takana, mun vastuualue on siis kehittää osastolla infektioiden torjumista, päivittää ohjeita/kansioita ja perehdyttää uusia aiheen saralta yms. Lisäksi osallistun kerran kuussa kokouksiin, joissa puidaan viimeisempiä infektiotilastoja porukalla sairaalan johtoa myöten ja mietitään toimenpiteitä. 

Tein koulutuksen jälkeen kokeneen infectio control nursen kanssa auditointeja eli salapoliisityötä, jossa jalkaudutaan muille osastoille tarkkailemaan työntekijöiden toimintaa ja laaditaan tapahtumista raportteja, jotka sitten syötetään sähköiseen ohjelmaan (plus annetaan palautetta paikan päällä suoraa palautetta). Olin suorastaan järkyttynyt miten monta kertaa todistin päivän aikana, kuinka joku kävelee likaiset hanskat kädessä ulos eristyshuoneesta suoraan näppäilemään tietokonetta, menee puhtaaseen varastoon hakemaan jotain tavaraa ja sitten kävelee saman hanskat kädessä takaisin potilashuoneeseen/toiseen potilashuoneeseen. Lääkäreitä olen myös bongannut PALJAIN käsin tunnustelemassa (sairaalabakteeri)potilaiden raajoja ja jopa irroittamassa haavasidoksia. Hei haloo!!! Ei sitten minkäänlaista "aseptista omatuntoa" noilla tyypeillä, se yleensä ohjaa aikalailla toimimaan oikein. Toki suomessakin on ollut ikäviä bakteerien leviämisiä ja epidemioita osastoilla, mutta en ole koskaan epäillyt kenenkään kollegan aseptisia taitoja. Täällä joutuu asiaa miettimään vähän eri näkökulmasta. Mitään varastossa lymyävää laitetta en uskalla käyttää ennen omakohtaista puhdistamista. Erittäin huolestuttavaa on myös se, että vaikka samoille tyypeille huomautetaan useita kertoja kuinka toimia eristyshuoneissa (jättää essut huoneen sisällä roskikseen, pestä kädet huoneen sisällä ja desinfioida kädet heti huoneesta ulos astuessaan) niin silti sama toimintatyyli toistuu. Silkkaa (vaarallista) välinpitämättömyyttä! 

Monessa paikassa täällä saarella on lähtenyt sairaalabakteerien leviäminen ihan lapasesta ja siksi on kehitetty näitä työkaluja kuten just tää "kyttääminen" ja palautteen anto osastoilla. Onneksi myös henkilökunnan koulutuksia on lisätty. Infektioiden torjuntaan ollaan nyt heräämässä täällä vuosikymmen myöhässä kun seuraukset on jo aikamoiset, tosin luvut ovat nykyään rohkaisevia (esim MRSA tartuntojen osalta) verrattuna muutaman vuoden takaiseen. Paljon on kuitenkin vielä työmaata.

Täällä korostetaan saippuapesua jokaisen potilaskontaktin jälkeen, suomessahan ohjeistetaan pesemään saippualla VAIN jos kädet ovat näkyvästi likaiset tai jos potilaalla on ripuli/Clostriumd Diffice (pöpö joka ei kuole kuin saippuakäsittelyssä), Suomessa siis liputetaan käsidesin puolesta. En voi muuten käsittää, että sormusten pitäminen (töissä) on täällä edelleen sallittua!! Onhan se monin testein todistettu, että siellä sormuksen alla lymyilee parhaillaan miljoona bakteeria ja mikä voikaan olla seuraus kun noilla käsillä menee hipelöimään potilasta/potilaan ympäristöä.

Sairaalalle tulee pirun kalliiksi yksikin uusi moniresistentti MRSA, VRE tai CRE verenmyrkytys. Ihollahan näitä pöpöjä voi kasvaa monella, mutta jos pöpö pääsee sairaalassa esim. kanyylin kautta verenkiertoon niin se on sitten erittäin huolestuttavaa. Jokainen kanyyli on muuten jäljitetty sähköisesti (rekisteröity tietokoneohjelmaan), se saa olla paikallaan max 72 tuntia ja hoitajan on kahdesti päivässä tarkistettava kalyylin/ympäröivän ihon kunto. Tämä toiminta on kyllä tässä maassa (sairaalassa) edistyksellistä! Osastoilla kiertää myös line nurseja tutkimassa kalyyneja ja niiden oikeaoppista hoitoa, tällä toiminnalla on saatu merkittävästi kirkettyä sairaalaperäisiä sepsiksiä (verenmyrkytyksiä).

Infectio control nurset tekevät kyllä tärkeää työtä infektioiden leviämisen torjumiseksi jalkautumalla osastoille perehdyttämään, opastamaan, muistuttamaan ja kyttäämään. Toki työhön kuuluu myös paljon istumatyötä tietokoneella. Jos jollain todetaan sairaalabakteeri iholla tai eritteissä niin salamana on infektio control nurse osastolla auttamassa eristyksen toteuttamisessa ja ohjeistuksissa. Päiväni infectio control nursen matkassa oli todella valaiseva ja meillä oli todella hyviä keskusteluja infektioden torjunnasta, myös tää control nurse oli innoissan että joku on oikeasti kiinnostunut kehittämistyöstä tän aiheen saralta. Suunniteltiin jo tulevia teemapäiviä ja kampanjoita infektioiden torjunnan nimissä. Mä ehdotin että kerätään parisataa näytettä hoitajien sormusten alta ja aletaan kitkeä sairaalaa sormuksettomaksi. Ekaa kertaa tuli myös fiilis, että ehkä tällä sairaalalla vois olla sittenkin mulle jotain tarjottavaa, kenties infektio control nursena ;-) Voisin todellakin nähdä itseni noissa hommissa tulevaisuudessa!

Infektioista puheen ollen, nyt olis muuten lähisairaalassa auki paikka infektiosairauksien ja trooppisten sairauksien osastolla! Hakuaikaa on tän kuun loppuun ja enskuun puolivälissä olis haastattelu. Infektiosairaudet on mulle tietynlainen passion, tulihan noiden parissa työskenneltyä lähes 3 vuotta Suomessa ja on muuten mielettömän kiehtova ja monipuolinen eriskoisala. Terveisiä vaan sinne Meikkuun ja Auroraan kaikille ihanille työkavereille! Viime keväänä opiskelin Helsingin yliopistossa kehitysmaalääketiedettä puolen vuoden kurssin ja olis kyllä kiva jatkaa ammatillista kehittymistä infektiosairauksien erikoisalan osasta tulevaisuudessakin... Toi kurssi muuten järjestetään joka toinen vuosi ja on avoin kaikille, suosittelen lämpimästi ja on kyllä todella asiantuntevat luennoitsijat! Mutta mitä mitä mitä mä nyt teen, haenko tota duunia vai pysynkö vielä tässä vanhassa jonkin aikaa, kun sekin on nyt alkanut näyttää vähän valoisammalta!!?
Loppuun täysin asiaan kuulumaton otos St Jame's Parkin pelikaaneista, upeita otuksia ;-)! 

tiistai 6. toukokuuta 2014

Paluu bloggaamiseen

Päätin pitää blogitaukoa ja suljin blogin kuukaudeksi erinäisestä syistä, tarkoituksella en siis sulkenut ketään pois lukijoista ja pyydän anteeksi jos aiheutin mielipahaa jollekkin tällä tempullani. Kova polte on kyllä ollut bloggailemaan ja jotenkin kirkastui että haluan kyllä jatkaa blogin parissa. Joudun valitettavasti jatkamaan postaamisia iphonella, koska läppäri on ollut pimahtaneena jo jonkun aikaa (enkä tietenkään ole saanut aikaiseksi tehdä asialle mitään), postausten ulkoasu ei siis ole järin maaritteleva. 

Liikutti kyllä kovasti mieltä että sain facebookkiin parisenkymmentä yhteydenottoa tutuilta ja tuntemattomilta, jotka kyselivät kuulumisia ja blogin perään. Jos en ole kaikille henkilökohtaisesti ehtinyt vastata niin KIITOS jokatapauksessa välittämisestä, jokaisen viestin luin lämmöllä ajatellen <3
Mua alkoi itseänikin ahdistamaan omat blogitilitykset, jotka kävivät päivä päivältä raskaimmiksi kuten lukea saattoi ja totuushan oli että olin tuolla duunissa ihan romahtamisen partaalla. Fyysisesti oksetti ja ahdisti mennä töihin kun tiesi että joutuu taas pulaan ja nöyryytetyksi. Pahimpia juttuja en missään vaiheessa blogiin voinut kirjoittaa ja nyt olen muokannut noita aiempia postauksia ja poistanut yksityiskohtaisimpia tilityksiä jostain tapahtuneista. Olen jälkeenpäin lukenut postauksia ja olihan ne aikamoinen hätähuuto. Onko tunnelin päässä valoa? This ward makes you strong Anna, sitä kaikki tuolla hokee. Ei kyllä vaan tunnu siltä, päinvastoin. 
Miten mulla siis menee tällä hetkellä?

No samaa paskaa aika pitkälti ;-) Olen siis edelleen duunissa tuolla, muiden hoitajien kanssa käytyjen pitkien keskustelujen ja pohtimisten jälkeen olen tullut siihen tulokseen että se puolvuotta on pakko tulla täyteen tai muuten kaikki on ollut turhaa. Toisaalta jo elokuun lopussa voin ottaa loparit! Toisten kanssa on helpompi työskennellä kun toisten, kiire ja ahdistus on tuolla kyllä lähes joka päivä läsnä. Muutama suht mukava ja rauhallinen vuoro on onneksi osunut kohdalle ja kun on rauhallista niin myös osa työkavereista muuttuu mukaviksi. Tiettyihin käytäntöihin alkaa olla jo tuurtunut enkä jatkuvasti enää vertaile kaikkea suomen juttuihin (jotka toimii kyl vaan niin paljon paremmin!!). 

Voimia antaa kun potilaan naama kirkastuu minut nähdessään ja sanat "kiva kun olet minun hoitajani koska sinä välität, kaikki eivät tee niin täällä" saavat miettimään että ehkä sittenkin teen jotain ihan oikeasti tärkeää työtä. Olen useamman kerran saanut kuulla olevani erilainen kun muut hoitajat, hyvällä tavalla. Kyse on ihan pienistä jutuista kuten teekupin roudaamisesta jollakkin ruoka-aikojen ulkopuolella tai perusvoiteen levittämisestä kuiviin jalkoihin (jos tämä ei ole lääkärin määräämä hoitotoimenpide niin kukaan ei sitä vaivaudu tekemään vaikka potilas kuinka pyytäisi ja toisi rasvankin kotoa). 

Olen ollut aina aika sinisilmäinen ja uskonut ihmisten hyvyyteen...Fail. Eräs hoitaja alkoi kovasti frendaamaan mun kanssa (kenestä kyllä varoiteltiin ), mutta puukotti sitten selkään heti kun tilaisuus tuli. Kerroin täälläkin kai joskus mieslääkäristä (taisin tosin poistaa sen postauksen) joka oli tosi ystävällinen ja sitten ehdotti myös tapaamista töiden jälkeen (josta kauniisti kieltäydyin), no menin sitten luottamuksellisesti kertomaan tälle "frendille" tapahtuneesta ja arvatkaa vaan mitä tapahtui... Muutaman päivän päästä tää lääkäri veti mut lääkehuoneeseen kahden kesken ja kertoi tämä hoitaja oli tullut nauraa rätkättämään hänelle päin naamaa että ei kannata edes yrittää mua ja kertoi että mun husband (?) on muslimi. Ilmeisesti facebookin perusteella oli tehnyt nämä johtopäätökset, ei ole multa esimerkiksi kysynyt mitään Omidin taustoista. Tämä kyseinen hoitaja on levitellyt musta myös muita juttuja, olen ainakin learned a lesson että hänelle ei todellakaan kannata kertoa MITÄÄN. Hän selvästi nauttii että saa mut tuntemaan itseni ala-arvoiseksi ja sitä kautta itsensä paremmaksi, valehteli jopa että joku lääkäri olisi valittanut musta ja mun kielitaidosta mutta kun menin kysymään suoraan missä tilanteessa näin on tapahtunut niin homma paljastui perättömäksi. Lisäksi tää tyyppi soittelee mulle kolmesti viikossa ihan vaan kertoakseen juoruja (suurin osa tod näk valheita) mitä osastolla on tapahtunut ja mm. painostaa mua menemään valittamaan pomolle jostain tyypeistä joista hän ei itse pidä. Tulee joku ala-aste meininki mieleen ja tämä neitokainenhan on reilusti yli kolmekymppinen! Pelkään että jos lakkaan olemasta sen "frendi" niin  joudun vielä pahempaan pulaan, tämä hoitaja kun on erittäin asiantunteva työssään eikä varmasti tarjoais sitä vähäistäkään apua mulle tulevaisuudessa. Mites se sanonta menikään, pidä ystävät lähellä ja vihamiehet vielä lähempänä... So true tässä tapauksessa! Tosi kiva kyllä kun kaiken muun paskan lisäksi tuolla joutuu vielä osaksi johonkin saippuaoopperaan!! 

Työvuorosuunnittelu tuolla on olematonta ja vuorot on niin epäloogisesti ripoteltu ettei mitään rajaa. Kaikki vapaat on pilkottu yhen tai max kahden päivän vapaiksi ja tosissaan yövuoron loppumista seuraava päivänä pitää mennä töihin (tällaiset vuorot ovat suomessa hoitoalalla laittomia koska pitää olla lepopäivä yövuoron jälkeen). Sain taistella kesälomista ja nyt näyttäisi että kahden viikon kesäloma on taattu, jei! Päästään todennäköisesti siis juhannukseksi Suomeen ja myöhemmin kesällä ajelulomalle Ranskaan, kenties myös pohjoiseen Lake Districtiä ihailemaan heinäkuussa. Alla olevassa luvassa kalamiehen saaliit viime viikonlopulta. 
Olen nyt suorittanut iv koulutuksen (joka oli ihan mahtava ja todella asiantuntevat luennoitsijat) ja antanut asiaan kuuluvat kliiniset näytöt (kaikki meni ekalla läpi) sekä oppinut siinä sivussa paljon. Suomessa riitti kun suunnilleen tiesi mihin lääke on ja miten annetaan, täällä taas odotetaan tietävän syvällisesti lääkkeen merkityksestä, indikaatioista, sivuvaikutuksista yms. vaikka kyseessä olisi ns "turvallinen lääke". Joka ikinen lääke mikä menee sc (ihon alle) tai iv (suoneen) pitää tuplatarkistaa toisen hoitajan kanssa ja suositusten mukaan myös antaa molempien silmien alla (käytännössä tämä ei ikinä tapahtu). Tämä tuo kyllä turvaa, koska lääkehoito tuolla on tosi haastavaa ja täytyy toteuttaa ainaisen kiireen alla. Lääkkeiden tuotemerkit ja vahvuudet vaihtelevat jatkuvasti ja esim iv magnesiumia (jolla voi saada väärin tai liian nopeasti annosteltuna sydänpysähdyksen aikaan) on välillä tarjolla vain mietona versiona ja välillä vain 5 kertaa vahvempana versiona. Turvallista ja riskejä vähentävää lääkehoitoa? Mihinkään rutiineihin ei voi luottaa (kuten suomessa) että tämä ja tämä lääke on aina tämän ja tämän näköisessä ampullassa ja tämän ja tämän vahvuista. Toki aina pitää olla super tarkka ja tarkistaa se etiketti, mutta lisäpaineita tuo kun ei koskaan tosissaan tiedä minkä näköisessä paketissa lääke on ja minkä vahvuista se on. 

Sain vihdoin uniformut, tunika ja työhousut oli aivan järkyttäviä päällä joten olen käyttänyt vain ja ainoastaan vaaleansinistä polven alapuolelle ylettyvää mekkoa. Mekko on kyllä aika kiva ja jotenkin tuntee olonsa paljon naisellisemmaksi se päällä. Tukka on muuten saatu vihdoin lähes kokonaan blondiksi, vielä vähän jotain oransseja vivahteita löytyy, mutta olen aika tyytyväinen tähän kotivärjäilyjen lopputulokseen. Jopa luottokampaaja sanoi että palkkais mut töihin jos vaihdan alaa, hahhah. Täytyy kyllä pitää mielessä ;)
Uskon että nämä iv luvat tuovat paljon helpotusta työhön, yksi suurimmista ongelmista kun on ollut ruinata toisia antamaan mun suonensisäisiä lääkkeitä. Kaikilla muillakin kun on kiire ja mä entisestään hidastan ja hiekoitan muiden työtaakkaa ja ihmiset on entistä kiukkuisempia, kiva noidankehä vaikka eihän sen pitäisi noin olla. Tietyt ihmiset ovat kokonaan kieltäytyneet auttamasta ja kun näitä on useita samassa vuorossa niin voitte kuvitella lopputuloksen, jouduin itse myös todella ikäviin välikäsiin kun yritän selittää potilaalle miksi he eivät saa kipulääkkeitä vielä parin tunninkaan odottelun jälkeen. Ei tietenkään saisi katkeroitua ja kylvää pahaa, mutta tällä hetkellä mulle antaa voimia selviytyä tuolla tämä ajatus "Katsokaa vaan niin opin kyllä loistavaksi hoitajaksi täällä, toimimaan itsenäisesti ja sujuvasti, mutta kun se päivä koittaa niin minulla on jo lopetuspäivä tiedossa ja menen valmiina pakettina johonkin toiseen paikkaan ja jätän teidät pulaan". Mun alkuaikojen kohtelu tuolla oli kyllä jotain niin anteeksi antamatonta, että en jäisi tonne vaikka kuinka ruinattaisiin. 
Kuvat tähän postaukseen on valittu ihan randomina, eka postauksen ihan eka kuva on Highgate cemetorystä missä vierailtiin siskon ja sen miehen kanssa muutama viikko sitten, täytyy kyl tehdä ihan kunnon postaus tosta upeasta hautausmaasta. Yllä oleva kuva taas iki ihanasta Richond Parkista jonne voisin vaikka muuttaa telttaan asumaan! Alla oleva kuva on eiliseltä, jolloin olin kerrankin vapaalla O:n kanssa samaan aikaan ja suunnattiin Claphamiin sunday (tai siis bank holiday) roastille kavereiden kanssa. Yorkshire pudding oli tällä kertaa aika lättänä, mutta niin hyvää. Kolmentoistapunnan maximekko on Primarkista, suosittelen! Niin mukava päällä että pitää hommata pian toinenkin. 
Sori tästä sekasotkuisesta Annatyylisestä postauksesta, oli vaan niin paljon kirjoitettavaa tauon jälkeen you know ;). It's nice to be back ja kiva jos jaksatte pysyä kuulolla!
Ps. Mut löytää instagrammista nimimerkillä annarosacecilia