Voi sitä helpotusta, kun ei tarvitse enää anella muiden apua vaan voi helposti mennä muutamakin tunti ettei tarvitse juurikaan vaihtaa kenenkään muun hoitajan kanssa sanan sanaa. Työpäivät kyllä edelleen erittäin kiireisiä ja suuristakin ponnisteluista huolimatta mun on haastavaa pysyä aikataulussa. Tietynlainen tyydyttyneisyyden tunne on kuitenkin astunut kuvaan, kun vaihdan työvaatteet ja astun ulos vapauteen niin tiedän että olen antanut kaikkeni tuolle paikalle ja potilailleni, mitä noissa rajoitteissa nyt pystyy (tiesivät muut sitä sitten tai ei).
Jotain muutakin merkittävää on tapahtunut, yksi niistä julmimmista hoitajista on nyt raportoitu HR:lle ja tilanne on otettu vakavasti, jopa tän tyypin irtisanomista on väläytelty. Monet ovat olleet helpottuneita, että vihdoin asiaan on puututtu, onhan tämä tyyppi jo vuosikymmenen terrorisoinut tuolla muita niin meitä uusia kuin vanhojakin (myös potilailta tullut pitkä liuta valituksia). Tää ilkeä ja kaiken lisäksi patalaiska tyyppi jakoi aina uusille hoitajille raskaimmat potilaat ja kieltäytyi sitten auttamasta kun apua tarvittiin, itse pelasi kännykkäpelejä ja kun akku loppui niin kiersi potilaiden huoneita etsien laturia puhelimellensa!
Meillä on nyt osastolla jopa "valituslaatikko", johon voi tehdä ilmiantoja työkavereista ja pomo onkin kehoittanut tarkkailemaan toinen toistemme käytöstä! Tulee vähän joku vanhanaikainen ala-aste mieleen tästä toiminnasta, "todella" yhteishenkeä nostattavaa... Kuten voitte kuvitella niin suurin osa ihmisistä on muuttunut suorastaan lipevän ystävällisiksi ja avuliaiksi. Veikkaan että tätä kestää noin kaksviikkoa. Kuulin että kaikkia vanhoja on todellakin piiskattu pomon toimesta olemaan ystävällisempiä ja avuliaimpia meille uusille. Olen muuten viimeaikoina "liittoutunut" filippiiniläisten hoitajien kanssa ja ilokseni huomannut että he myös seisovat selkäni takana kun sitä tarvitaan. Filippiiniläiset on muuten aivan pirun kovia tekemään töitä!
Pomo ilmoitti viimeviikolla tehneensä musta osaston infection control link nursen ja eka koko päivän koulutus aiheesta nyt takana, mun vastuualue on siis kehittää osastolla infektioiden torjumista, päivittää ohjeita/kansioita ja perehdyttää uusia aiheen saralta yms. Lisäksi osallistun kerran kuussa kokouksiin, joissa puidaan viimeisempiä infektiotilastoja porukalla sairaalan johtoa myöten ja mietitään toimenpiteitä.
Tein koulutuksen jälkeen kokeneen infectio control nursen kanssa auditointeja eli salapoliisityötä, jossa jalkaudutaan muille osastoille tarkkailemaan työntekijöiden toimintaa ja laaditaan tapahtumista raportteja, jotka sitten syötetään sähköiseen ohjelmaan (plus annetaan palautetta paikan päällä suoraa palautetta). Olin suorastaan järkyttynyt miten monta kertaa todistin päivän aikana, kuinka joku kävelee likaiset hanskat kädessä ulos eristyshuoneesta suoraan näppäilemään tietokonetta, menee puhtaaseen varastoon hakemaan jotain tavaraa ja sitten kävelee saman hanskat kädessä takaisin potilashuoneeseen/toiseen potilashuoneeseen. Lääkäreitä olen myös bongannut PALJAIN käsin tunnustelemassa (sairaalabakteeri)potilaiden raajoja ja jopa irroittamassa haavasidoksia. Hei haloo!!! Ei sitten minkäänlaista "aseptista omatuntoa" noilla tyypeillä, se yleensä ohjaa aikalailla toimimaan oikein. Toki suomessakin on ollut ikäviä bakteerien leviämisiä ja epidemioita osastoilla, mutta en ole koskaan epäillyt kenenkään kollegan aseptisia taitoja. Täällä joutuu asiaa miettimään vähän eri näkökulmasta. Mitään varastossa lymyävää laitetta en uskalla käyttää ennen omakohtaista puhdistamista. Erittäin huolestuttavaa on myös se, että vaikka samoille tyypeille huomautetaan useita kertoja kuinka toimia eristyshuoneissa (jättää essut huoneen sisällä roskikseen, pestä kädet huoneen sisällä ja desinfioida kädet heti huoneesta ulos astuessaan) niin silti sama toimintatyyli toistuu. Silkkaa (vaarallista) välinpitämättömyyttä!
Monessa paikassa täällä saarella on lähtenyt sairaalabakteerien leviäminen ihan lapasesta ja siksi on kehitetty näitä työkaluja kuten just tää "kyttääminen" ja palautteen anto osastoilla. Onneksi myös henkilökunnan koulutuksia on lisätty. Infektioiden torjuntaan ollaan nyt heräämässä täällä vuosikymmen myöhässä kun seuraukset on jo aikamoiset, tosin luvut ovat nykyään rohkaisevia (esim MRSA tartuntojen osalta) verrattuna muutaman vuoden takaiseen. Paljon on kuitenkin vielä työmaata.
Täällä korostetaan saippuapesua jokaisen potilaskontaktin jälkeen, suomessahan ohjeistetaan pesemään saippualla VAIN jos kädet ovat näkyvästi likaiset tai jos potilaalla on ripuli/Clostriumd Diffice (pöpö joka ei kuole kuin saippuakäsittelyssä), Suomessa siis liputetaan käsidesin puolesta. En voi muuten käsittää, että sormusten pitäminen (töissä) on täällä edelleen sallittua!! Onhan se monin testein todistettu, että siellä sormuksen alla lymyilee parhaillaan miljoona bakteeria ja mikä voikaan olla seuraus kun noilla käsillä menee hipelöimään potilasta/potilaan ympäristöä.
Sairaalalle tulee pirun kalliiksi yksikin uusi moniresistentti MRSA, VRE tai CRE verenmyrkytys. Ihollahan näitä pöpöjä voi kasvaa monella, mutta jos pöpö pääsee sairaalassa esim. kanyylin kautta verenkiertoon niin se on sitten erittäin huolestuttavaa. Jokainen kanyyli on muuten jäljitetty sähköisesti (rekisteröity tietokoneohjelmaan), se saa olla paikallaan max 72 tuntia ja hoitajan on kahdesti päivässä tarkistettava kalyylin/ympäröivän ihon kunto. Tämä toiminta on kyllä tässä maassa (sairaalassa) edistyksellistä! Osastoilla kiertää myös line nurseja tutkimassa kalyyneja ja niiden oikeaoppista hoitoa, tällä toiminnalla on saatu merkittävästi kirkettyä sairaalaperäisiä sepsiksiä (verenmyrkytyksiä).
Infectio control nurset tekevät kyllä tärkeää työtä infektioiden leviämisen torjumiseksi jalkautumalla osastoille perehdyttämään, opastamaan, muistuttamaan ja kyttäämään. Toki työhön kuuluu myös paljon istumatyötä tietokoneella. Jos jollain todetaan sairaalabakteeri iholla tai eritteissä niin salamana on infektio control nurse osastolla auttamassa eristyksen toteuttamisessa ja ohjeistuksissa. Päiväni infectio control nursen matkassa oli todella valaiseva ja meillä oli todella hyviä keskusteluja infektioden torjunnasta, myös tää control nurse oli innoissan että joku on oikeasti kiinnostunut kehittämistyöstä tän aiheen saralta. Suunniteltiin jo tulevia teemapäiviä ja kampanjoita infektioiden torjunnan nimissä. Mä ehdotin että kerätään parisataa näytettä hoitajien sormusten alta ja aletaan kitkeä sairaalaa sormuksettomaksi. Ekaa kertaa tuli myös fiilis, että ehkä tällä sairaalalla vois olla sittenkin mulle jotain tarjottavaa, kenties infektio control nursena ;-) Voisin todellakin nähdä itseni noissa hommissa tulevaisuudessa!
Infektioista puheen ollen, nyt olis muuten lähisairaalassa auki paikka infektiosairauksien ja trooppisten sairauksien osastolla! Hakuaikaa on tän kuun loppuun ja enskuun puolivälissä olis haastattelu. Infektiosairaudet on mulle tietynlainen passion, tulihan noiden parissa työskenneltyä lähes 3 vuotta Suomessa ja on muuten mielettömän kiehtova ja monipuolinen eriskoisala. Terveisiä vaan sinne Meikkuun ja Auroraan kaikille ihanille työkavereille! Viime keväänä opiskelin Helsingin yliopistossa kehitysmaalääketiedettä puolen vuoden kurssin ja olis kyllä kiva jatkaa ammatillista kehittymistä infektiosairauksien erikoisalan osasta tulevaisuudessakin... Toi kurssi muuten järjestetään joka toinen vuosi ja on avoin kaikille, suosittelen lämpimästi ja on kyllä todella asiantuntevat luennoitsijat! Mutta mitä mitä mitä mä nyt teen, haenko tota duunia vai pysynkö vielä tässä vanhassa jonkin aikaa, kun sekin on nyt alkanut näyttää vähän valoisammalta!!?