Kiukkuraivossa puskin vuoron loppuun tehden monen ihmisen työt (ja pidin potilaani hengissä) sillä aikaa kun muut näpräsivät puhelimiaan ynnä muuta turhanpäiväistä. Suomessa tällainen meininki ei tulisi kuuloonkaan! Pahoitin toden teolla mieleni ja lähdin töistä kyyneleet silmissä, lupasin itselleni (ja Omidille) että tämä on sitten viimeinen kerta kun näin tapahtuu! Haaveissani jätän irtisanomisen ennen kesälomaa, joka tarkottaisi, että vain 4 työviikkoa olisi töitä loman jälkeen. Voi sitä päivää kun saan viimeisen kerran astella ulos tosta helvetistä!
Aikaisemmin päivällä perehdytin hyvässä hengessä uutta hoitajaa ja meillä oli pomon kanssa hyvät keskustelut, hän sanoi haluavansa mun tekevän nurse in charge vuoroja jo ennen mun lomaa. Mitähän siitä tulisi kun nytkään mulla ei ole mitään arvostusta/auktoriteettia tuolla! Olen saanut muuten "troublemaker" maineen jo tuolla muiden hoitajien keskuudessa koska olen uskaltanut sanoa epäkohtia ääneen, odotettavissahan oli että kostoa tästä kaikesta seuraa! En kyllä yhtään tiedä miten asian ilmaisen (polttamatta siltoja) kun ja jos se päivä koittaa että sanon itseni irti. Toivottavasti se koittaisi kuitenkin pian! Sitä odotellessa hoen muuten tätä mantraa:
Hyvä, eiköhän toi paikka ole niin nähty. Terkut Brightonista :)
VastaaPoistaJee, tervetuloa saarelle Taru, nauti Brightonista ja ihanasta seasidesta!
PoistaEi hitto! Samaa mieltä kuin Taru, on kyllä aika jättää tuo paikka. Tsemppiä!
VastaaPoistaHei huippua! avasit blogin taas :)
VastaaPoistaHyvä juttu, että laitoit työhakemusta menemään, eiköhän tuo nykynen duuni ole jo niin nähty.
Hyvä mantra! Nyt taidat jo olla lomalla - ANSAITULLA! - tätä lukiessani. Onneksi olkoon uuden työn johdosta (luen lopusta alkuun päin blogia :-)). Mulla on ollut kerran kahdesti keikkaillessa tuollainen mahdoton tilanne jossa suorasta pyynnöst huolimatta apua ei saa, ja tiedän sen turhautumisen, kiukun ja "ei voi olla totta" -tunteen ja itkinpä kyllä minäkin toisella noista kerroista.
VastaaPoista