Sivut

torstai 18. toukokuuta 2017

Toukokuun kuulumisia

Tämä vuosi on kulunut seesteisissä ja onnellisissa merkeissä. Viime vuosi kun meni lähestulkoon naama kiinni kirjoissa ja esseissä. Olen siis niin helpottunut että mun ei tarvitse enää opiskella ja saanut sosiaalisen elämän takaisin. Miten ihanaa on viettää vapaapäivät uimassa, salilla, leffoja katsellen ja ihanilla brunsseilla. Työkavereista on tullut mun parhaita kavereita ja vietetään paljon vapaa-aikaa yhdessä. Tässä taidonnäyte Mud nimisestä brunssipaikasta johon olen vähän koukussa.



Pakko kuitenkin vähän tulla tänne avautumaan tämänhetkisistä duuni fiiliksistä... Työpaikalla on tällähetkellä akuutti työvoimapula ja meillä on jopa 7 sairaanhoitajan paikkaa auki! Monet tulevat osastolle vajaa vuodeksi töihin vain todekseen etteivät jaksa "work like a donkie". Totuushan on että työ on todella stressaavaa, epäkiitollista ja uuvuttavaa. Ei riitä että tekee työnsä hyvin, potilaat saavat lääkkeensä ajallaan, heitä kuntoutetaan ja he paranevat silmissä. Jokainen "tick" box ja assessment täytyy olla täytettynä ja päivitettynä. Näitä papereita ei siis kukaan ikinä lue paitsi että tarkistetaan että ne on tehty. Ja kokoajan tulee lisää järjettömiä lomakkeita täytettäväksi. Whats the point with all of this. 

Potilaan sos oloista on täytettävä 6 sivuinen lehtinen ja udella kaikki mahdollinen mikä ei ole oleellista jos vaikka täysin omatoinen ja itsenäinen nuori potilas. Hoitosuunnitelma on kirjoitettava mappiin X jota kukaan ei oikeasti ikinä lue. Jos joku jää kiireessä tekemättä niin eiköhän seuraavana päivänä ole joku "audit" josta saadaan paskat arviot ja hoetaan joo yritetään olla parempia. 

Jos joskus sattuu sellainen siunattu hetki että osasto ei ole aivan äärimilleen täynnä (on muutama tyhjä peti) niin hoitaja tai hoitoassari vedetään välittömästi pois miehityksestä ja sijoitetaan päivystysosastolle töihin (missä krooninen työvoimapula koska kukaan ei jaksa sitä meininkiä). Tällaisen vuoron aikana osasto voi täyttyä nopeasti ja sittenhän painetaan niska limassa ilman sitä omaa työntekijää (jota ei todellakaan saa takaisin kun tilanne osastolla muuttuu). Onpahan ainakin tehokasta resurssien käyttöä...!! Suomessa ajateltiin hiljaisista hetkistä että otetaan nyt rennosti ja vähän takaisinpäin niitä kaikkia pitämättömiä taukoja (ja toki siivottiin kaappeja) mutta eihei täällä. 

Vielä tästä työvoimapulasta... Hyviä työntekijöitä (tai edes vähän vähemmän hyviä) ei tunnu löytyvän mistään ja harvat selviävät lääkelaskukokeesta ja hoitosuunnitelman teko tehtävästä mikä on kyllä aika järkyttävää. Muistan itse jo ekasta työnhakukerrasta että paristakymmenestä hakijasta meitä pääsi vaan kourallinen läpi lääkelaskut. Siis aivan sellaiset perus laskut! Overseas hoitajat joutuvat nykyään tekemään ILTS kielikokeen mikä on toki mahdollista läpäistä mutta vaatii paremmaltakin englannin taitajalta töitä... En esimerkiksi usko että läpäisisin itse tämän kokeen ekalla yrittämällä jos mut nyt laitettaisiin sellaiseen. 

Palkka nousi tänävuonna 1% mikä todellisuudessa -14% ottaen huomioon elinkustannusten nousun. Monet ovat siirtyneet agencyjen palvelukseen koska palkka on näin parempaa ja saa itse valita vuoronsa (versus esim. kolmesta yövuorosta suoraan pitkään päivään). Sairaaloilla taas agency hoitajien käyttö tulee pirun kalliiksi eikä suurimmalta osalta agency hoitajista voi odottaa kauheasti mitään. He eivät mm saa tehdä iv lääkkeitä ja työjälkeä saa valvoa haukkana. Esimerkiksi kaikki fluid balancet jää laskematta jos en huomauta tästä keskimäärin 3 kertaa (ja silti se on tod näk laskettu väärin). Jos työvuorossa on kaksi tällaista tunaria niin katastrofi on taattu, agencyt kun myös tietävät että helpolla tulevat pääsemään eikä heiltä voi odottaa paljoa (mutta toki on myös erinomaisia agency hoitajia). Tällöin senior nursena oleminen on kuin lasten kaitsemista, harteillasi on agency hoitajat (ja kaikki heidän potilaansa) joita saa jatkuvasti kannustaa työntekoon niin että se ihan minimi tulee tehtyä. Myös soittokelloon vastaaminen on joskus ylitsepääsemätöntä eikä se perse nouse penkistä. Jos haluan että ne assesmentit tulee täytettyä niin paperi ja kynä tulee antaa suoraan käteen ja seurata taustalla että rusti menee oikeaan boxiin, toisin sanoen nopeampi olis tehdä ite. Olen mennyt jo ajat sitten laskuissa sekaisin siitä kuinka monta valitusta olen tehnyt agencyihin ja laittanut hoitajia kieltolistalle työskennellä meidän osastolla... Kunnes tulee se päivä että oikeasti mitään muuta ei ole tarjolla kun se uber paska hoitaja. Aika järkyttävää ja valitevasti tulevaisuus vuodeosastolla tulee olemaan juurikin tällainen. Oma on kuitenkin valintani olla töissä täällä joten turva valittaa (vaikka se aina helpottaakin oloa hetkellisesti, hah). Voisin tehdä kuten monet muut ja paeta klinikoille tai yksityiselle sektorille töihin... Mutta niin kauan kun olen edes muutama hyvä ystävä tuolla töissä niin tiimityö ja yhteishenki on se mikä saa mut pysymään tuolla. 

Toki joku päivä tulee varmaankin se päivä että olen saanut tarpeekseni mutta ei vielä... Lämpimät välit pomoon ja työkaverihin ei sekään lämmitä kaikkia, saatiin hiljattain siis aivan järkyttävä nimetön valitus missä ruodittiin työntekijöiden kemioita, persoonallisuuksia, heikkouksia ja ketä pomo mukamas suosii. Myös aivan järkyttäviä syytöksiä oli listattu ja mm väitettiin että me senior nurset jotka pyöritetään osastoa ollaan aivan osaamattomia , kliiniset taidot täys nolla eikä tiedetä mitään. Toivon että tää kirje on eräältä katkeralta hoitajalta joka on jo lähtenyt muualle töihin, toki mahdollista että on joltain nykyiseltä työntekijältä "susi lampaan vaatteissa". Mutta hei siis oikeesti kaiken tän kiireen ja paskan keskellä saa vielä tollasen syytöskirjeen! Anna mun kaikki kestää. Tosta kirjeestä joka oli naamioitu potilaan omaisen lähettämäksi (ei siis todella ollut omainen koska niin detailed tietoa työntekijöistä mitä kukaan muu kun työntekijät itse ei voin tietää) siis niin huokui viha ja katkeruus, miten joku oikeesti jaksaa nähdä vaivaa! Ikävä juttu oli myös se että kirjeessä "käräytettiin" yksi täysin harmiton koditon joka on käynyt välillä suihkussa ja hakemassa jämä potilasruokaa (joka menisi roskiin). Kuulostaa ehkä vähän arvelluttavalta mutta sellainen hyväsydäminen pikku salaisuus mitä ollaan tehty. Nyt tämäkin hyväntekeväisyys on lopetettava kun se tuli kaikkien sairaalan johtajien korviin. Toki ei voida kaikkia kodittomia auttaa ja tämä oli siis vaan yksittäistapaus miten ollaan toimittu yhden entisen potilaan kohdalla.  Tämä "käräyttäminen" harmittaa eniten monia meidän hoitajista eikä niinkään se että heidät haukuttiin pystyyn. Koska kirje oli nimetön ja pääosin täysin asiaton niin mitään jatkotoimia ei tosta tule. Paitsi sille kodittomalle jolta vietiin se kerran viikossa saatu lämmin suihku ja ateria pois. Kiitti vaan vitusti <3

Mr London taas sai tarpeekseen omasta stressaavasta työstään ja teki burn outin kynnyksellä päätöksen lopettaa työnsä Toukokuun lopussa. Omid pitää 3-4 kk kesäloman ja katselee sitten mitä haluaa tehdä. Vähän jännittää että miten pärjätään pelkästään mun tuloilla ja säästöillä. Olen muitenkin suunnattoman onnellinen ton rakkaan puolesta, että saa kerrankin keskittyä vain itseensä, harrastuksiin ja relata. Kiva kun voidaan tehdä yhdessä juttuja mun vapaapäivinä. Odotan kyllä että kämppä on siivottu ja jääkaapissa ruokaa kun tulen töistä ;-) 

Kesäkuun lopulla ajellaan meidän perinteeksi muodostunut road trippi ja tällä kertaa ajellaan vähän vajaassa 3 viikossa Ranska-Espanja-Italia-Sveitsi ja Saksa! Eniten odotan Pohjois-Italian rannikon 5 pikkukylän "Chinque Terren" valloitusta. Tuonne asti ei pääse autolla mutta tarkoitus patikoida kylästä toiseen huikeita maisemia ihaillen. Literally can't wait. Tallaista vastapainoa tolle hullulle työelämälle vaan niin tarvii, mitä vanhemmaksi tulee sen paremmin sen oivaltaa!
 

Mietin myös välillä että voitaisiin molemmat lopettaa työt ja alkaa vaikka maatuskoiksi, hahah ;-)