Kirjoitan tätä sairaalan ulkopuolella, haastattelu oli 10 minuuttia sitten. Ei mennyt putkeen. Selvisin lääketentistä läpi ja joten kuten ryhmätilannekaaoksesta, mutta yksilöhaastattelu ei mennyt putkeen koska en osannut valmistautua kysymyksiin joita esitettiin ja enkä tiennyt protokollista, joita täällä noudatetaan mm. Safeguardingin osalta. Tuntui että haastattelija suorastaan suivaantui ja pyöritteli silmiään kun en osannut vastata hänen kysymyksiinsä toivotulla tavalla. Ei puhettakaan, että olisin päässyt hehkuttamaan omia vahvuuksia tai työkokemusta, mihin olin valmistautunut hyvin, siitä ei oltu kiinnostuttu. Olin opetellut NHS:n 7 periaatetta, NMC:n protokollan pääpiirteittäin, 6 C:n periaatteen (compassion, care, communication...) sekä sairaalan oman vision ulkoa mutta ei, niistä ei tietenkään perhana kysytty mitään!!! Yksilöhaastattelu oli siis erittäin lyhyt (max 20 min), ytimekäs ja ennenkaikkea armoton.
Olipahan kaikessa kamaluudessaan ainakin opettavainen kokemus jos ei muuta! En todellakaan usko että sain duunia ton haastattelun perusteella ja lisäksi mut sijoitettaisiin kirurgiselle osastolle mikä ei ollut ykköstoiveena. Ilmoittavat viimeistään maanantaina miten kävi, vaikka taidan jo tietää lopputuloksen...
Yks juttu tuli vielä mieleen, osastonhoitaja näytti mulle haastattelussa erään kuvitellun potilaan kurvan/vitaalit paperilla muutaman tunnin ajalta ja kysy miten toimisit ja tunnistatko tilanteen (selkeä septinen shokki). Se tehtävä meni sentään kuulemma oikein hyvin. Tuntuu vaan, että toi kaikki laki/asetus/säädöshössötys on tärkeämmässä roolissa kun ne itse kliiniset taidot. Voi tätä ketutusta!
Ps. Lisäsin tekstiä jälkeenpäin kun toivuin alkujärkytyksestä
Voi ei, kyllä kuullostaa kamalalta :-( Mutta, seuraava haastattelu ei sitten voikaan enää olla noin vaikea, joten sillon saat toimen. Tsemppiä!
VastaaPoistaKiitos myötätunnosta! Ei tosissaan menny haastattelu niinkun strömsössä, mutta toivottavasti seuraava menis paremmin....
PoistaVoi hemmetti, kun unohdin vinkata Safeguarding:ista! On tosiaan iso ja tärkeä osa hoitajan työtä. Noh, mullakin meni eka haastattelu ihan puihin, mutta tulipahan opittua! Työttömäksi et tässä maassa kyllä jää! ;) Tsemppiä
PoistaPhuuh, pikkasen erilaiset nuo haastattelut siellä päässä. Don't worry, kyllä sä duunia saat vielä!
VastaaPoistaThanks! Oli kyl todellakin paljon pahempi toi haastattelu mihin osasin varautua... Paljon huonoa onnea oli matkassa mut toivottavasti seuraava menee paremmin :)
PoistaVoi harmi! Mut toi on vaan sitä opettelua, haastikset kun varmasti on täällä aika erilaisia kuin jos vertaa Suomeen. Toivottavasti pian tärppää! Ja varmasti tärppääkin! :)
VastaaPoistaJoo oli kyllä aika shokki koko haastattelu vaik luulin olleeni valmistautunut... Lisää harjoittelua vaan peliin ja toivotaan tosissaan että pian tärppää :)
PoistaHuhhuh, mikä haastis.. :O Mun ihan eka työhaastis Sydneyssä meni samalla tavalla, en saanu mitään selvää siitä aasia-aksentista ja nainen kurtisteli kulmiaan ihan kaikelle, mitä sanoin. Olin satavarma että puihin meni, ja yllättäen seuraavalla viikolla oliskin ollut vastaavan sh:n paikka tarjolla. En ottanut vastaan, tästä ekasta grillauksesta selvittyäni pääsin sitten muualle jo töihin. Perthissä taas oh:n ja ylihoitajan kanssa lähinnä juteltiin niitänäitä elämästä ja möläytin heti alkuunsa, että en voi sietaa osastoduunia, ennenku tajusin ettei EHKÄ olis kannattanut sanoa, kun ei sitä työkokemusta päivystyksestä nyt niin paljoa ole.. ylihoitajapa vaan ilahtui, että sinähän olet ihana kun tiedät omat vahvuutesi, haluatko tälläsen leikkurityyppisen paikan ja viisumin kaupan päälle? Öö, joo.. :D
VastaaPoistaTsemppiä!
On kyl näköjään aika paljon tsägästä kiinni minkälainen haastattelija osuu kohdalle, toi grillaus on kyl hyvin (munkin haastattelua) kuvaava termi! Kiva että oot löytäny hyvän ja kivan duunin! Siellä on näköjään kanssa hyvät mahdollisuudet edetä uralla, Suomen systeemeillä on kyl paljon petrattavaa noissa jutuissa.... Tosi mielenkiintoinen blogi muuten sulla, täytyy alkaa seurailemaan :-)
Poista