Sivut

torstai 9. kesäkuuta 2016

Kesäisiä kuulumisia

Heipä hei pitkästä aikaa! 

Viime postauksesta on taas vierähtänyt näköjään tasan kuukausi, joten päätin tulla kirjoittelemaan kuulumisia jos näitä postauksia jaksaa joku vielä lukea :) Olen viimeaikoina viihtynyt töissä erityisen hyvin ja meillä on jotenkin aivan huipputiimi tällä hetkellä. On oikeasti kiva fiilis lähteä aamuisin töihin ja koen suurta tyytyväisyyttä hyvin organisoiduista ja tehokkaista päivistä. Mahtava tunne herätä aamulla tyytyväisenä ja tuntea intoa lähteä töihin! Vuorotyöelämä toki syö muuta sosiaalista elämää ja parisuhdeaikaa, mutta kaikenkaikkiaan elämä tuntuu just nyt erityisen hyvältä ja selkeältä. Onneksi vapaapäiviä on keskimäärin kolme viikossa jolloin voi vaikka maata X:nä puistossa joita täällä riittää! 
Keskimmäisessä kuvassa hoitsutoverini Eevan sorja nilkka. Eeva kirjoittaa postikortteja maailmalta blogia, check it out! Eevan kämppiksen Janikan "Janika seikkailee" blogia voin myös lämpimäisti suositella jos Lontoo jutut (ja tietty hoitsujutut) kiinnostavat. Rakastan bongailla lintuperheitä ja muita puistojen elukoita kuten kaikki blogia lukeneet varmasti tietävät. Alla kuva Richmond parkista jonka lammista tulee vähän Suomen maisemat mieleen. 
Tuntuu siis että olen jotenkin puhjennut kukkaan uuden työroolin myötä, työ on mukavan haasteellista ja management taidot kehittyvät pikkuhiljaa. En oikeastaan edes muista milloin viimeksi olisin ollut erityisen ärsyyntynyt tai turhautunut töissä (jos ei lasketa infection control juttua josta alla lisää). Paitsi kun jouduin taannoin kaivelemaan potilaan piilottamia huumepiippuja ja käytettyjä neuloja mitä kummallisimmista paikoista osastolla mm. käsipaperisäiliöistä. Tiedänpähän nyt miten crack piippua poltetaan oikeaoppisesti ja kuinka sellainen kyhätään mehupullosta, foliosta ja ponnarista! Tässä työssä oppii kyllä aina jotain uutta...

Astetta korkeampi työrooli apulaisoh:ksi olisi myös tarjolla henkilökunnan vaihtuvuuden tuloksena ja siihen jopa kannustettiin hakemaan. En kuitenkaan todellakaan koe olevani valmis hakemaan tota pestiä. Vastahan alan tottua tähän uuteen asemaan eikä ole kyllä mitään hinkua kivuta byrokratia-asteikolla yhtään ylemmäs.... Tuskin ainakaan vuosiin. Ellen sitten hae infection control hoitajaksi jossain vaiheessa, se on edelleen sellainen kaukainen haave ja työmaata ja kehittämistyötä sillä saralla kyllä riittäisi (jos siihen suinkin vaan annetaan mahdollisuus). Olen jauhanut tästä aiheesta aiemminkin mutta taas nousi karvat pystyyn viimeviikolla.. Eräs lääkäri mm. sanoi että ei ole syytä eristää VRE:tä kantavaa potilasta ja senkun vaan käyttää samaa vessaa muiden kanssa. Olin eri mieltä ja vaadin eristyistoimenpiteitä. Lekuri jatkoi että suurin osa potilaista kantaa kuitenkin tietämättään tätä pöpöä eikä kaikkia voida kuitenkaan eristää... WTF. Taisin pahastuttaa tämän erikoislääkärin kun olin ihan huuli pyöreänä kauhistunut ilme naamalla että "Ööööh... are you kidding me"!? Englannissa tehtiin 2000-luvulla iso työ että saatiin maasiivinen MRSA epidemia aisoihin ja silti ihmisillä on tällaisia asenteita infectioiden torjuntaa vastaan. Ei voi vaan käsittää! Ehkä seuraava Ebola epäily potilas voi tulla yskimään ja juomaan aamuteetä hoitajien kanssa kahvihuoneeseen, mitä nyt turhaan eristämään tollaisia pikkujuttuja. Eikö multiresistantteja bakteereja vastaan pitäisi taistella kynsin ja hampain!? Ehkä
tähän sitten herätään 10 vuoden päästä kun suurin osa potilaista on vastustuskykyisiä parhaille antibiooteille ja  ihmisiä kuolee kun kärpäsiä hoidettavassa oleviin tulehduksiin kuten keuhkokuumeisiin ja verenmyrkytyksiin koska antibiootit eivät enää toimi.  I'm not kidding! 
Aloitin toukokuussa mentorship kurssin monen mutkan kautta Kingston Ylipistossa joka on muuten viehättävin yliopisto missä olen ollut. Campus sijaitsee aivan rakastamani Richmond parkin kupeessa. Kurssia käydään tiuhaan tahtiin ja mun pitää laatia 1500 sanainen akateeminen essee jostain tämänhetkisen opiskelijani kanssa tehdystä opetussessiosta, sessiota täytyy siis vielä arvoida joku kurssin jo suorittanut "sign off mentor".  Ollaan puhuttu paljon Hivistä ja sen lääkityksestä, Tuberkuloosista ja Meningiitistä että josko jostain noista saisi työn kasaan. Lisäksi mun täyttyy tehdä lähes 50 sivuinen työkirja ja dokumentoida tarkasti kaikkea opiskelijaohjaukseen liittyvää ja arvioida omia ohjaustaitoja. Koko mentoship kurssihan perustuu siihen että joskus vuonna 1998 todettiin kuinka surkeat taidot tuoreilla sairaanhoitajilla oli (monet erotettiin rekisteristä huonon ammattiosaamisen takia). Kävi myös ilmi kuinka huonoa ohjausta opiskelijat olivat saaneet työharjoitteluissa, taidot eivät päässeet kehittymään tai tukea tarjottu sitä tarvitseville. Kaiken huippu oli että kukaan ollut puuttunut opiskelijoiden mahdollisiin ongelmiin, edes vakaviin sellaisiin. 

Kurssilla puhutaan paljon fail to fail periaatteesta eli huonokin opiskelija päästetään läpi koska hylkääminen on epämukava prosessi ohjaajalle, helpommalla pääsee kun vaan ruksii kaikki paperit hyväksytyksi ja bye bye. Karsea tosielämän esimerkki: Eräs brittiläinen "angel of death" nimityksen saanut hoitaja tappoi systemaallisesti potilaitaan ja kun hänen taustojaan pengottiin niin jo opiskeluaikana kyseisellä hoitajalla oli todella epävakaata meininkiä. Esimerkiksi toistuvia poissaoloja tietyssä rytmissä mikä on huolestuttavaa, mutta kukaan ei ollut puuttunut tähän. Työelämässä tämä mielipuolinen hoitaja sai paljon pahaa aikaiseksi ja tappoi jopa kymmeniä potilaitaan. Hoitaja tappoi systemaattisesti potilaitaan jotta pääsi niitä sitten elvyttämään ja näyttämään kaikille kuinka hyvä hoitaja hän onkaan saaden tietysti kehuja ja ihailuja taidoistaan lääkäreiltä, hoitajilta ja omaisiltaan. Pian kuitenkin valkeni että lähes kaikki elvytykset tapahtuivat tämän kyseisen hoitajan työvuoroissa ja kuolinsyyraportit osoittivat että potilaille oli annettu yliannostuksia kaliumia joka stoppaa sydämen/aiheuttaa kohtalokkaita rytmihäiriöitä ja jättiannoksia insuliinia jonka vaikutuksen kaikki varmasti tietävät... 

Nyt opiskelijat siis sitten syynätään oikein urakalla ja seula on tiukka että pääsee harjoitusjaksoista läpi. Tai ylipäätään opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Ihan hyvä niin ja jokainen toki ansaitsee saada hyvää ohjausta, mutta musta täällä välillä ammutaan vähän yli... Kurssilla on paljon puhuttu siitä mikä on hyväksyttävää käytöstä opiskelijalta ja mikä ei. Tällaisia juttuja opetetaan suomessa jo lastentarhassa/kotikasvatuksessa 2-3 vuotiaille. Toki käydään läpi myös learning teories, erilaisia ohjaustaitoja mukautettuna opiskelijan tarpeisiin ja muuta hyödyllistä. Käydään myös läpi milloin opiskelijan toimintaan tulee puuttua, mistä saada apua ongelmatilanteissa, kuinka laatia action plan opiskelijan tietotaitojen harjoitukseen ja missä tilanteissa on aiheellista antaa hylätty harjoittelujaksosta. Olen tykännyt kovasti ryhmätöistä missä ratkaistaan ongelmatilanteita ja pohditaan syvällisiä. Rakastan myös kuulla muiden hoitajien työstä. Ryhmässäni on esimerkiksi vastasyntyneiden teholla, päivystyksessä, saattohoidossa, hemalla, dialyysissa, stroke unitissa ja syömishäiriöyksikössä työskenteleviä hoitajia. Kollegoiden kanssa kokemusten vaihto on ollut ehdottomasti kurssin parasta antia. 

Puhun blogissa paljon töistä, mutta onneksi elämään mahtuu muutakin. 
Pari viikonloppua sitten juhlittiin ruotsalaisen kollegan polttareita. Ilta huipentui "Magic Mike" showhun mitä polttarisankari oli kovasti toivonut. Viime viikonloppuna tuli hassuteltua ihanien suomivieraiden kanssa ja pitkästä aikaa tanssittua jalat rakkuloille (uusilla korkkareilla saattoi myös olla osuutta asiaan). Tuli koettua myös futismatsin aiheuttama kaaos pubissa :) Oltiin pubin ainoat naiset ja sinkuille vinkiksi että todellakin the place to be jos etsii seuraa! Eksyttiin myös Itäisen Lontoon syövereihin, hipsteröimään Brick Lanelle ja Spitalfields marketille, syötiin krapulanälässä vaikka mitä pöperöitä lukuisista katukojuista. En ole käynyt tuolla kulmilla pariin vuoteen ja alue on kyllä siistiytynyt kovasti, suorastaan rosoisella tavalla posh nykyisin. Spitalfields market on kyllä ehdottomasti vierailun arvoinen paikka missä pääsee ihastelemaan ja shoppailemaan pienyrittäjien persoonallisia käsitöitä yms. taideteoksia. Ei mitään samanlaista tusinatavaraa kun esim Camden Townissa.  
Ihania kuppikakkuja!!
Jos olisi ylimääräistä niin tämä ihana lehmätaulu olisi jo meidän olkkarissa! Pienempi taulu lähtisi paljon halvemmalla ja sellainen tarttuu toivottavasti seuraavalla kerralla matkaan nyt kun Mr Londonkin antoi hyväksyntänsä. Meidän kämpän seinät huutaa tyhjyyttä vielä kolmen vuoden jälkeen!
Loppukesältä odotan pieniä lomapätkiä. Heinäkuussa on tarkoitus viettää pari yötä kauniissa New Forestissa eteläisessä Englannissa ihaillen villiponeja ja villia-aseja joita tuolla hengailee laumoittain! Villiponeja on arvioitu olevan metsissä jopa 3000! En ensin uskonut korviani kun Mr London kertoi New Forestin meiningeistä. Brittikaverini joutui tuolla viimekesänä aasilauman piirittämäksi ja aasit seurasivat häntä jopa sisälle majapaikan vessaan! Hän oli ollut aivan kauhuissaan ja soitti vessasta hädissään apua. Mä vaan hihkuin että vähänkö siistiä, olisin silittänyt niitä kaikkia! Aasit eivät siis käyttäytyneet mitenkään aggressiivisesti, kunhan olivat uteliaita. Englanti ja mitä kaikkea ihmeellisyyksiä täältä löytyykään jaksaa kyllä yllättää mut kerta toisensa jälkeen! 

Heinäkuun viimeinen viikko tullaan Suomeen piipahtamaan ja toteuttamaan kauan kaivattu haave kiivetä Kolitunturille ihastelemaan Suomen kansallismaisemia. Elokuussa pitäis vissiin juhlia jotenkin omia kolmekymppisiä (kääk) ja ajella Elokuun vikalla viikolla Ranskan viinipeltojen ja Saksan Black forestin kautta Sweitsin Alppeja ihastelemaan. Olen buukkaillut pieniä viehättäviä B&B paikkoja ja seuraavaksi olisi tarkoitus varata yö tästä huikeata vuorella sijaisevasta hotellista! 
Tonne pitää ensin matkustaa condor hissillä puoliväliin vuorta ja sitten vielä patikoida hotellille. Terassilta aukeaa huikeat vuorimaisemat missä voi siemailla aamukahvia ja huurteista kaljaa päivän vaellusten päätteeksi. Hotellilta lähtee vaellusreitti vuoren huipulle. Olosuhteet hotellilla eivät kyllä ole mitään *5 eikä tuolla käsittääkseni ole edes suihkuja yms mukavuuksia ja nukkuminenkin tapahtuu ventovieraiden kanssa samaa dormissa (can you imagine the smell, hahah). Varmasti yhdeksi yöksi sopiva paikka ja Tripadvisor antaa lähes 5 tähteä. Kuntoa pitäisi kyllä vähän kohottaa näitä kesän seikkailuita ajatellen! Jos jollain lukijalla muuten tulee alppeja tai black forestia ajatellen "must see" tärppejä mieleen niin please let me know. 

Ensi viikonloppua odotan innolla! London Pride valtaa keskustan kadut lauantaina. Mun yksi työkaveri osallistuu kulkueeseen charity juttujensa kautta ja myös liuta muita työkaverita on menossa tonne hillumaan Pride hengessä. Samaan aikaan olisi myös Suomikirkolla juhannusjuhlat ja suomimarkkinat jonne on menossa liuta meitä suomihoitsuja kaikkien muiden Lontoon suomalaisten lisäksi. Kahden hyvän välillä on vaikea valita, mutta eiköhän yhdelle päivälle saa mahdutettua vaikka kahdet huimat tapahtumat! Harmittaa vähän että Suomi juhannus jää nyt kokematta tältä vuodelta, mutta ensivuonna sitten pitää nauttia tuplasti saunomisesta, naku-uinneista ja överi grillailuista yöttömänä yönä! Tietysti sen kerran kun ei mennä Suomeen niin on luvattu hyvää keliä, pari aiempaa vuotta kun tuli jäädyttyä mökillä tihkusateesa. Nauttikaahan Suomessa jussia viettävät ja olkaa varovaisia vesillä! 

Pus pus
Anna xxx

8 kommenttia:

  1. Minä aina odotan innolla sun kirjoituksia! Tosi kiva kuulla että viihdyt noin hyvin töissä ja olet löytänyt oman juttusi. Mahtavaa!

    Mukavaa Prideä ja Juhannusta ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana! Nautinnollista lomaa sinne ❤️😊

      Poista
  2. Ai olipa niin kiva taas kuulla sun kuulumisia Lontoon elamasta! Niin kiva kuulla etta työelama on kaiken sen alun jalkeen loksahtanut paikoilleen. Se, etta aamulla on kiva lahtea duuniin on maailman yksi tarkeimpia asioita! Niin mielenkiintoisia lomasuunnitelmia edessa etten kesta, auuuu ja meilla suoraansanottuna tylsa lomasuunnitelma taksi vuodeksi :O Terkut Izmirista!

    VastaaPoista
  3. Toivottavasti elämäsi vaikeutuu nyt. Näin siinä käy kun ei kelpuuta suomalaista miestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, jealous much (se on englantia ja tarkoittaa että oletkohan kateellinen)?! Juuri sinunlaiset suomimiehet on syy miksi lähdemme merta edemmäksi etsimään parempia miehiä 😝

      Poista
  4. Ehkä voi olla mahdollista että se elämän mies ihan sattumalta löytyy muualta kuin Suomesta. Ei siinä mistään kelpaamisesta tarvitse olla kyse! :)

    VastaaPoista
  5. Kiva kuulla kuulumisia! Mä ahmin aina sun hoitsujutut ja tykkään muistakin aiheista. Täytyy kurkkaa noi vinkkaamasi blogit 😊

    VastaaPoista


  6. Lue!!!! Lue!!!! Lue!!!! Lue!!!!

    Hei!!! Am niin onnellinen Sain kaivoksen Mike Fisher. Minun tyhjä automaatti kortti voi nostaa €2 000 päivittäin. Sain sen häneltä viime viikolla ja nyt minulla on €14 000 ilmaiseksi. Tyhjä ATM vetää rahaa tahansa ATM koneita ja ei ole nimeä sitä, se ei ole jäljitettävissä ja nyt minulla on rahaa liike toimintaa ja tarpeeksi rahaa minulle ja perheeni elää. Olen todella onnellinen, että tapasin Mike Fisherin, koska Tapasin kaksi ihmistä ennen häntä ja he ottivat rahani tietämättä, että he olivat huijauksia. Mutta olen onnellinen nyt. Mike Fisher lähetti kortin kautta DHL ja sain sen kahdessa päivässä. Hanki oma kortti häneltä nyt hän ei ole kuin muut huijari teeskennellä on automaatti kortti, hän antaa sen ilmaiseksi auttaa ihmisiä, vaikka se on laitonta, mutta se auttaa paljon ja kukaan koskaan jää kiinni. Olen kiitollinen Mike Fisherin, koska hän muutti tarinani yhtäkkiä. Kortti toimii kaikissa maissa, paitsi Mali ja Nigeria. Mike Fisher Sähkö posti osoite on: blankatm002@gmail.com

    VastaaPoista

Kommentit lämpimästi tervetulleita :)