Uuden työn huumaa ja realismia

Olen edelleenkin aivan fiiliksissä uudesta työpaikasta, tuntuu että päivä päivältä tapaan mukavampia ihmisiä ja sairaalassa vallitsee sellainen tosi rento ja ystävällinen ilmapiiri. Jos hetken pyöriin hukassa sairaalan käytävällä niin heti on 3 ihmistä neuvomassa ja taluttamassa oikeaan osoitteeseen. Työmatka on niin käsittämättömän lyhyt että en ole osannut lähteä tarpeeksi myöhään töihin ja olenkin ollut joka aamu puolituntia ajoissa. Työmatkaan menee vähemmän rahaa mutta samaa ei voi sanoa eväistä... Rakastan sairaalan hyvinvarustettua Mark & Spenceriä ja sen tuoretta kahvia! 

Aamuraporttien lomassa silitellään vauvamasuja, kommenroidaan jonkun facebook päivityksiä/kuvia, suunnitellaan pikkujouluja tai jonkun yllätyssynttäreitä. Kaikki tuntuvat olevan kavereita toistensa kanssa. Tällaista meininkiä ei sitten IKINÄ ollut vanhassa duunipaikassa. Ainoastaan etsimällä etsittiin pienintäkin valituksen-ja toisten syyllistämisen aihetta. Jos joku jättää jonkun homman tai lääkkeen annon yövuorosta aamuvuoron annettavaksi niin tätä ei oteta vittuiluna tai haukuta kaikille yövuorolaista laiskaksi velmuilijaksi. Tuolla on sellainen aito yhdessä tekemisen ja auttamisen meininki. Tämä ei todellakaan ole itsestäänselvyys. 

Pieni pettymys oli että EPR eli electroninen potilasjärjestelmä ei ole vielä käytössä osastolla eli KAIKKi paperityö tehdään käsin. Lomakkeita on vähintään tuplamäärä vanhaan paikkaan verrattuna eli paperityöhön menee paljon enemmän aikaa. Erilaisia kansioita on ripoteltu ympäri osastoa ja joku aina hukassa. Hoitajan potilasraportit, vitaalikurva (verenpaineet yms) ja lääkärin tekstit ovat kaikki omissa kansioissaan ja tuntuu että kokoajan pitää olla etsimässä jotain. Tietokoneita tuolla on vain 3 ja ne on varattuja 99,9% päivästä lääkärien ja osastosihteerien toimesta. Toisaalta mitäpä sitä tietokoneellä tekisi! 

Karuin pudotus on paperiset lääkelistat ja iso osa työajasta meneekin lääkäreiden käsialoja tulkatessa. Pelkään että mokaan antamalla jonkun väärän lääkkeen tai vahvuuden koska ne on vaan kirjoitettu niin käsittämättömän epäselvästi. Olin jo antamassa morfiinia 4.5mg annoksen vaikka annos oli tarkoitettu 1.5mg. Numerot 1 nyt sattui näyttämään ihan neloselta! Onneksi työkaveri hoksasi oikean annoksen ennenkuin moka tapahtui. Tulee ihan mieleen vuosi 2006 ja ensimmäiset vuorot opiskelijana Meikussa kun kaikki tehtiin vielä käsin, tuntuu muuten että tää oli joskus viimevuosituhannella!

En haluaisi alkaa valittamaan, mutta yksi ikävä fakta ei ole muuttunut, nimittäin työskentely suoraan sanottuna alkeellisissa oloissa. Tällä sairaalalla on selkeästi vähemmän rahaa käytettävissä (koska ei ole Foundation Trust?) ja tämä kyllä näkyy. Kertakäyttöisiä tarvikkeita on vähän (ei ole esim steriilejä iv-lääketarjottimia vaan muovisia pestäviä), "työkalut" kuten ruiskut ja neulat ovat huonompaa laatua. Valmiita kanyylien huuhteluruiskuja ei ole vaan ruiskut pitää itse täyttää keittosuolalla.  

Huoneet ovat pieniä ja välillä sängyn sisään ahtamiseksi tarvitaan 3 hoitajaa. Tarvittavia sulkutiloja ei ole kun parissa huoneista eikä esim käsienpesumahdollisuutta ole kuin sisällä potilashuoneissa. Kaikissa huoneissa ei ole vessoja ja suihku löytyy käytävältä. Ei kauhean hyvä yhtälö infektio-osastolla kun yhdellä jos toisella on ripulia/sairaalabakteereita. Henkilökunnan huone on onneksi suorastaan valtava, penkit ovat mukavia ja telkkari iso. Vanhassa paikassa sai sentään hakea jäävettä keittiöstä mutta täällä ei ole mitään "vesipistettä" ja juomaveden joutuu kantamaan itse pullossa osastolle! Potilaille tarjoillaan kraanavettä, mutta en sitä alkaisi itse sairaalassa juomaan. 

On myös vaikea hyväksyä että MRSA tai Clostridium potilaiden kanssa ei käytetä pitkähihaista essua ja tubipotilaiden kanssa on suojana ainoastaan kirurginen maski! Tämä sotii kyllä niin kaikkea sitä vastaan mitä on aiemmin harjoittanut. Pitkähihaiset essut ovat paljon kalliimpia ja siksi niitä ei varmastikkaan käytetä. Nämä käytössä olevat miniessut ovat todella heppoista materiaalia ja niin pieniä että saan hädin tuskin nauhan solmittua selän taakse kiinni! Mua ei varmaan ikinä otettais enää suomeen töihin näiden hygieniaoloen johdosta :D Kuulemma Englantiin vaihtoon lähtöä (sairaanhoitajaopiskelijoiden) ei enää suositella vedoten huonoon sairaalahygieniaan... En ihmettele. Vanhassa paikassa oli kyllä varusteita paremmin, mutta ihmiset tuntuivat välillä olevan liian laiskoja näitä käyttämään. 

Viimeviikolla saatiin mahdollinen Ebola varoitus päivystyksen potilaasta ja jouduttiin varustamaan yksi huone jotta sinne saatiin tämä epäilty case... Sillon sentään jostain häävarastosta sai hakea niitä arvokkaita pitkähihaisia essuja. Ja oli jopa silmä -ja hiussuojuksia sekä tiiviitä kertakäyttöisiä M3 hengitysmaskeja (maksaa muuten noin 7€ tsibale). Näitä tarvikkeita sitten juostiin pari minuuttia ennen kun tämä case tuli osastolle. Epäily osoittautui onneksi epäilyksi ja potilaalla varmistui malaria. Suomen Meikkuun rakennetut "ebolahuoneet", toimintasuunnitelmat ja suojavarusteet ovat varmaankin maailman hienoimpia. Kyllä tuli muuten vähän koti-ikävä! Iltalehti muuten julkaisi hiljattain videon mun vanhasta työpaikasta ja Meikun Ebola varusteista, en nyt saa valitettavasti tähän linkkiä mutta löytyy googlettamalla jos jotain kiinnostaa. 

Mun viikon perehdytys on nyt ohi ja huomenna saan omat potilaat. Ei ole kyllä mitenkään super itsevarma olo ja menee varmasti muutama viikko ennenkun olen "sisäänajettu" kaikkiin uusiin käytäntöihin ja etenkin paperityöhön. Onneksi aamuisin on hyvä fiilis töihin mennessä eikä sellaista samanlaista kuvotusta ja pala kurkussa fiilistä niinkuin aikaisempaan duuniin mennessä. Hyvät työkaverit vaikuttavat kyllä vaan niin paljon viihtyvyyteen vaikka varsin alkeellisissa oloissa mennääkin! Kai se vaan niin menee ettei voi aina kaikkea saada ;-) 

Ettei nyt jäisi ihan kuvattomaksi tämä(kin) postaus niin laitetaan kuva sairaalan pääovilta (tai taitaa olla just puskan takana piilossa).