Sivut

tiistai 20. lokakuuta 2015

Sekalaista vuodatusta

Terve taas! En tiedä mikä ihmeen vimma mulla on tullu päivittämään blogia, mutta viimeaikoina on monta kertaa alkanut sormet syyhyämään ja fiilis että on pakko päästä kirjoittamaan tänne ja nimeomaan ilmaista ajatuksia suomeksi! Ehkä olen sitten vähän yksinäinen tai jotain, ei oo kyllä ollut suomalaisia vieraitakaan pitkään aikaan (jossain vaiheessa vähintään 3kk välein oli joky kaveri kylässä). Vieraassa maassa asuessa ja jatkuvasti vieraalla kielellä puhuessa ainakin mulle tulee välillä sellainen tukahdettu olo ja tämä blogi toimiikin oivana väylänä purkaa tuntemuksia. Pitäisi kyllä hyödyntää whatsapp puheluita ja muita ilmaisia juttuja enemmän. Tulee nimittäin soiteltua tosi vähän Suomeen, ehkä kerran kuussa äitille tai toisinpäin.  

Tällä hetkellä vietän ihanaa vapaapäivää, en muista koska viimeksi olisin nukkunut puoleen päivään, nauttinut hitaasti aamupalan telkkarin edessä ja vaan nauttinut olosta! Täällä myydään ihania mini bageleita ja täytin niitä erilaisilla täytteillä: philadelphiaa, tonnikalatahnaa, erilaisia juustoja, kinkkua, paprikaa, jalopenoja, kurkkua... Viime viikkoina olen tehnyt tosi paljon extra työvuoroja, kuten joku sanoikin minulle niin extraan  jää helposti koukkuun, lisäsummat tilillä vaan lämmittävät niin kovasti. Tässä kuussa on vieläpä menoja tosi paljon. Pitää mm. maksaa auton parkkilupa vuodeksi (£150) ja auton MOT eli vuosikatsastus (noin £60), tv-lupamaksu vuodeksi (£145) sekä vuosittainen NMC hoitajarekisterimaksu £120! Siinä mielessä sietäisikin tehdä ylitöitä. 

Olen tästä aiemminkin puurnannut, mutta jotenkin ihan käsittämätöntä että joka vuosi pitää maksaa hirveä summa rekisterimaksua vaan että saa toimia hoitajana tässä maassa! Lisäksi esimerkiksi uniformujen pesusta ja sukkahousujen ostosta tulee monta kymppiä lisäkustannuksia vuodessa (jotain naurettavan pientä korvausta voi tästä toki hakea). Suomessa Valviralle maksettiin valmistuessa yksi maksu 60€ ja sillä saa sitten olla loppuelämänsä (jollei sitten tee jotain kauheaa) sairaanhoitajana! 

Olen lisäksi shoppaillut pitkästä aikaa aikalailla, tässä ja viimekuussa olen ostanut mm. Kahdet nahkaiset kengät, uuden laukun, kaksi takkia, neuleita, farkut ja kasan muuta perusvaatteita. Mustat nahkaiset Ecco nilkkurit ovat kyllä olleen ihan napakymppi ostos ja NIIN mukavat jalassa. Jännä miten mulla on mennyt niin että mitä vanhemmaksi tulen sitä vähemmän ostan itselleni juttuja, joskus 10 vuotta sitten en varmasti ollut viikkoakaan ostamatta mitään tai jos olin niin tunsin suorastaan kärsimystä (voi materialista teiniyttä). Vaatteiden laatu on todellakin korvannut määrän. Pari viikkoa sitten vietiin monta säkkiä vaatteita charitylle ja ironista kylläkin, suurin osa oli vaateita joita mun oli pakko raahata Suomesta tänne mutta joita en ole kuitenkaan käyttänyt. Olen maailman huonoin palauttamaan mitään tilaamaani, joten myös vääränkokosia vaatteita lähti lajitelma seuraaville. Toivottavasti ilahduttavat vielä jotakuta. 

Tein eilen extra vuoron vaikka yövuorot x 3 loppuivat sunnuntaina ja siis heti maanantaina takaisin pitkään päivään. Syynä oli kylläkin haastattelu (en tod halunnut vapaapäivänä nähdä vaivaa matkustaa sairaalalle vaikka se lähellä onkin). Mainitsin jo aikaisemmin että mun piti aloittaa mentorship yliopistokurssi tässä kuussa, no en sitten aloittanut koska sairaalalla ei näemmä ole rahaa lähettää kurssille kaikkia. Minulle kylläkin tarjottiin mahdollisuus maksaa £800 kurssi omista rahoista! Eilen sitten olin kahden sairaalan kurssirahoituksista vastaavien "isojen kihojen" kanssa haaatettelussa jota voisin kuvailla hyvin sanoilla "roasting" eli suomeksi osuva lähellä oleva ilmaus olisi "grillaus", tiedättehän sellaisen tilanteen kun joka suunnasta kuumotetaan ja tekee mieli polvistua maahan anellen armoa. No ehkä vähän liioittelua mutta mua tykitettiin noin 20 kysymyksellä ja sitten oli scenariot päälle (joista kylläkin tykkään). Yritin valmistautua haastetteluun jonka päivämäärään en mitenkään voinut vaikuttaa, mutta edellä mainitsemani yövuorot muuttivat suunnitelmia. Ajatukset olivat myös vähän muualla, koska olen joutunut keskelle "investigation" kylläkin täysin tekemättä mitään pahaa, päinvastoin tekemällä itse valituksen. Kyse on eräästä potilaasta joka tuotiin osastolle toiselta osastolle erittäin puutteellisilla kirjauksilla ja monessa asiassa oli sattunut laiminlyöntejä. Yksityiskohtiin en tietenkään voi mennä enkä halua edes kertoa lopputulemasta mitä potilaalle kävi, mutta olen joutunut kirjoittamaan statementin ja ennen haastattelua olin kokouksessa matronin ja parin lääkärin kanssa ja kaikki olivat yhtä mieltä tapahtuneesta. Varmasti itsestäänselvyys kaikille hoitajille, mutta muistakaa aina viedä asia eteenpäin jos joku tulee vaikkapa just osastolle ilman kunnollista dokumentointia! Ei ole ok että virtsamääränkatetropotilaalla on kirjattu viimeksi 15h aiemmin tai että joku vitaaliarvo on monta kertaa korkeampi tai matalampi kun hetki sitten toisessa paikassa otettuna... Näiten juttujen ei saa antaa mennä sormien läpi, koska muuten syyttävä sormi voi kohdistua itseen (jos vaikkapa potilaalle sattuu jotain)! Joka tapauksessa toivon että kaikki ottavat tästä tapauksesta opikseen. 

Tähän mentorship haastateluun palatakseni, kysymyksissä odotettiin perustella vastauksia sairaalan visioon ja periaatteisiin perustuen, arvatkaa vaan muistuuko moiset mieleen siinä kuumottavassa tilanteessa ja lisäksi vastausten odotettiin tulevan kuin tykin suusta. Jos epäröin yhtään tai mietin niin kysymyksissä siirryttiin eteenpäin. Tunnelma oli jotenkin tosi kireä, vähän samanlainen fiilis kun mun ekassa työhaastattelussa. Kokoajan vielä painotettiin että hakijoita on paljon ja kaikki eivät tule valituiksi ja lisäksi joillakin osastoilla on akuutimpi tarve koulutetuille mentoreille kun mun osastolla! Jotenkin ahdisti kun sanottiin myös että haastettelun perusteella arvioidaan pärjääkö hoitaja tällä akateemisella kurssilla. Kuten arvata saattaa ajattelin että mun kielitaito joutuu nyt kyllä suurennuslasin alle. Kysymykset olivat todella moniuloitteisia ja pitkiä ja yhdessä kysymyksessä piti vastata moneen kysymykseen. Jouduin pyytämään toistamaan kysymyksiä usean kerran ja niissä vilisi minulle tuntemattomia ilmauksia joita pyysin "avaamaan". 

Haastettelijoilta ei herunut hymyn häivähdystäkään, nyökyttelyitä tai minkäänlaisia rohkaisevia kommentteja haastettelun edetessä. Tunnelma oli tosi kireä ja mulla sellainen fiilis että täytyy todella anella ja palvoa maata jalkojen alla jos tälle kurssille mielii... Ja kyse siis herranjumala yhdestä lyhyestä kurssista joka tuo sairaalalle rahaa takaisin koska jokaisesta opiskelijasta maksetaan monta sataa sairaalalle (joiden ohjaajana voin toimia kurssin käytyäni)! Lisäksi mentorina olo tuottaa mulle kohtuuttomasti lisätyötä, viimeksi täytin monta sataa sivuista opiskelijan työkirjaa tuntikausia PALKATTOMALLA ylityöajalla! Kiltteyttäni myös sanoin että ei ole niin väliä koska aloitan kurssin (suoraan sanottuna ei paljoa kiinnosta koska kuten jo sanoin iso määrä lisätyötä ja kurssin lopputyö myös tehtävänä) ja tässä vaiheessa sain kyllä kommentin "hienoa kun olen niin joustava". Puhelua ei kuulunut eilen eikä ole kuulunut tänäänkään vaikka lupasivat soittaa lopputulemasta viimeistään tänään. En kyllä ala itseäni stressaamaan tällä asialla! Ilmoitin myös että olen helmikuun lopulla/maaliskuun alussa poissa reilut 2 viikkoa maasta eli silloin en ainakaan voi osallistua. 

Huvittavaa, mutta kaksi kollegaani kävivät tämän mentorship kurssin muutama kuukausi sitten ilman mitään haastetteluja tai etukäteiskuumotuksia! Nyt tilanne kuitenkin muuttunut sairaalan rahahuolien takia. Säästäkohteita olisi kyllä mielestäni vaikka millä mitalla kuten aiemmassa NHS postauksessa kuvailin. Yksi käsittämätön asia on myös että band 7-8 bed ja site managerit kiertävät joukolla yövuoroissa osastoja tarkistamassa miltä henkilökunta näyttää ja kysymässä potilastilanteen. Kaikki tieto näkyy kuitenkin näkyy tietokoneelta ja kuka tahansa osaisi sen sieltä katsoa. Okei ymmärrän että aina on oltava joku bedmanager töissä, mutta usein tuntuu että heillä on aivan liikaa aikaa yöllä kun tulevat kahdestaan kiertämään ja jäävät pitkiksi aikaa juttelemaan keskenään ihan muista kun työjutuista ja löntystelevät hitaasti. Samalla me hoitajat ei ehditä tuskin edes käydä vessassa kuten kahdessa viimeisimmässä yövuorossa ja palkka paljon huonompi! Myöskään ymmärrystä ei heru, vikassa yövuorossa meitä oli vain kaksi hoitajaa osastolla ja ilmoitin että ei ole turvallista ottaa lisää potilaita vastaan koska osaston potilaat niin sairaita ja sekavia eikä hoito ole turvallista, mutta ei pienintäkään sympatiaa vaan lisää potilaita osastolle (osa näistä oli turhaan eristyshuoneen vieviä potilaita mutta tämä tietysti käy ilmi vasta kun potilas on jo osastolla, taas bedmanagerin virhearvio ja muillakin osastoilla olisi ollut tilaa). Vanhanaikaiset tavat yökierroista yms tulevat kyllä kalliiksi, miksi ei vaan voida hyödyntää nykyaikaista tietotekniikkaa!? Ehkä näiden ihmisten viroista on sitten vaikea päästä eroon kuten tyypillistä NHS:lle ja jotain suojatyötä pidettävä yllä (vähän ehkä kärjistetysti taas ilmaistu, mutta you got the point, vähempikin riittäisi).

Välillä tuntuu että tässä brittiläisessä byrokratiahelvetissä ihmisen todellakin nauttivat alempiensa kyykyttämisestä (kuten yllä esitin pari esimerkkiä miten ylenpi taho kohtelee sairaanhoitajia) ja meinkini välillä suorastaan sadistista! Tiedättehän sen psykologian tunneilla tutuksi tulleen vankilakokeen, jossa osa tutkimukseen osallistuneista nimetään sattumanvaraisesti vanginvartijan rooliin ja osa vangeiksi. Koe piti keskeyttää muistaakseni jo muutaman päivän jälkeen koska vanginvartijat eläytyivät liikaa rooleihinsa ja alistivat rankoin ottein vankeja (monet oireilivat psyykkisesti). Sitä se valta-asema voi teettää, valitettavasti vaan tämän tutkimuksen asetelma on melkeinpä arkipäivää brittiläisissä sairaaloissa! 

Miten nää mun postaukset aina alkaakin niin rauhallisesti ja lempeästi, mutta sitten alan vaahdota ja lopussa kiihdytään hirveisiin mittasuhteisiin (mun persoonallisuudella ja kiivaalla luonteella ei tietenkään ole mitään tekemistä asian kanssa)! ;-) 

Asiasta kukkaruukkuun, onko kellään kokemuksia Dominikaanisesta tasavallasta? Meinattiin mennä Punta Canaan helmikuussa lomalle, kerrankin johinkin muualle kun Thaimaahan ;-)  Tarkoitus olisi viettää pääosin löhöloma ja majoittua Royalton Punta Cana hotellissa joka on 5* all inclusive, mutta toki seikkailla retkien merkeissä ympäri saarta ja merellä. Olisi tosi kiva kuulla kokemuksia Dommareista! 

Tekisi vielä mieli kertoa mahtavasta suomalaisesta Lontoossa asuvasta kampaajasta, jonka käsittelyyn pääsin viimeviikolla. Hän tuli kotiini värjäämään ja leikkaamaan, en olisi uskonut että tästä mun kulahtaneesta tukasta saisi niin kivaa kun mitä siitä tuli! Ihan mahtava tällainen kotikampaaja idea muutenkin. Tästä aiheesta kuitenkin lisää myöhemmin, pitänee myös laittaa hiukset että saa jonkun kivan kuvan ;-) ! 

Ps. Sain juuri ennen tämän postauksen julkaisua neutraalin puhelun, jossa kerrottiin että haastetteluni oli "OK" ja että minut sijoitetaan tammikuussa alkavalle kurssille King's College Universityyn. Waterloo here I come! Jottei postaus jäisi täysin kuvattomaksi niin alla kuva yhdestä hoitajien vyötä kiristävästä kirouksesta: kiitolliset potilaat ja heidän tuomat loppumattomat herkut. 

5 kommenttia:

  1. Hei et oo tosissas!! Mä oon King'sin Waterloon kampuksella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, se on varmat treffit sitten!! :D Jos vaikka tällä kertaa syödään yhdessä korvapuustit ;-)

      Poista
    2. Lisäys: joskus siis instassa kommentoit mun korvapuusti postausta niin tuli mieleen :)

      Poista
    3. Joo, muistan ne sun korvapuustit! :P Mutta joo, meidän täytyy kyllä sillon treffata!

      Poista

Kommentit lämpimästi tervetulleita :)