Sivut

lauantai 6. helmikuuta 2016

Työhaastattelu lähestyy... Jaiks!!

Heipä hei pitkästä aikaa! Pakko päästä tänne vähän vuodattamaan. Vuosi alkoi tosi kiireisissä merkeissä ja olen tehnyt töitä hullun lailla, kun on tehnyt viisi 13 tunnin työpäivää viikossa (osassa päivistä ei mahdollisuutta pienellekkään tauolle) niin olo on varsin rapea viikon päätteeksi). Halusin kuitenkin panostaa Senior nursen/team leaderin työhakemukseen oikeen urakalla ja sanailin 1500 sanan person statementin hien ja kyyneleiden voimalla pitkien työputkien päätteeksi. 
Infektio puolella talvi on aina tosi kiireistä aikaa, paljon flunssaa, keuhkokuumeita ja todella sairaita potilaita. Viime yönä suorastaan juostiin viemään potilasta teholle jonka happilarvot laskivat vaarallisiin lukemiin, sitten bed managerit kuumottivat siivoamaan huoneen minuuteissa koska toinen potilas oli jo matkalla huoneeseen. 

Sairaalassa on vallinnut joulun jälkeen suunnaton "petikriisi" eli kaikki paikat ihan tukossa päivystyksestä puhumattakaan ja jopa keskellä yötä joudutaan siirtämään potilaita toisille osastoille jos joku sairaampi on tulossa. Minkä tahansa erikoisalan potilaita voi myöskin tulla ovista ja välillä saa huuli pyöreänä googlettaa diagnooseja samalla kun huolestuneet omaiset pommittavat kysymyksillä (mikä on täysin ymmärrettävää jos ajattelee itsensä omaisen rooliin), bed managerit kuumottavat puhelimessa uusista potilaista (joille ei ole tilaa) ja pino kiireisiä verikokeita, sydänfilmejä odottaa ottajaa lääkärin hoputtaessa vierellä ja antaen lisää tehtäviä. 

Tähän yhtälöön vielä lisäksi se että vajaamiehityksellä mennään lähes joka vuorossa, flunssa on kaatanut monet hoitajat sängynpohjille päiväkausiksi. Viime viikonloppuna soitin epätoivoisesti kaikki osaston hoitajat läpi (kuka haluaa tulla lauantaina lyhyellä varoajalla töihin... nobody!) ja luulin hetken joutuvani jäämään pitkän päivän lisäksi yövuoroon, onhan staffing needs Nurse in chargen vastuulla. 
Työhakemus lähti viime hetkillä ennen umpeutumista ja parin päivän päästä kilahti kutsu haastatteluun, sekin täytyy hoitaa keskellä 13 tuntista työpäivää eli täytyy vaihtaa jakkupuku lennosta päälle! Mietin josko menisin vaan työuniformussa mutta pitää vielä vähän funtsia. 

Innostuin Asos nettikaupan alesta ja postimies toi mekkoa ja jakkua jos jonkinmoista. Toki piti ostaa myös lomavaatteita, 3 viikon päästä starttaa lento Dominikaaliseen Tasavaltaan. Odotetaan 2 viikon all inclusive hemmottelua kuin kuuta nousevaa :) Täytyy vielä emailailla hotellille että saataisiin seaview huone josta maksettiin extraa. Zikavirus jyllää tuolla suunnalla mutta en ole sentään raskaana, eikai sen pitäisi olla vaarallinen kun tiineille naisille. Virus tarttuu viimeisimpien tutkimusten mukaan jopa suutelemslla. Saari on pikkuruinen Cayo Levantado Samanan maakunnassa ja siellä ei ole kuin tämä yksi hotelli. Olen kysellyt hotellilta ja instagrammissa tuolla vierailleilta hyttys tilanteesta minkä ei pitäisi todellakaan olla paha. Etenkin kun kyseessä on kuiva kausi. Hotelli myös sumutetaan jollain myrkyillä päivittäin hyttysten karkoittamiseksi. Toivotaan näkevämme valaita koska nyt on paras whale watching season! Saaren ympärillä on myös paljon pelikaaneja kalastamassa joten niitä on varmasti hauska bongailla. Tällaisia eläinhulluja kiinnostaa kaikki elukat tuhatjalkaisista valaisiin :) Alla kuva muutaman viikon takaa St James's parkista.
Takaisin itse aiheeseen... Ensi torstaina siis pitäkää peukkuja puolen päivän aikoihin. Olen yrittänyt valmistutua koitokseen lukemalla satoja sivuja ohjeistuksia, sairaalan policyitä ja lakijuttuja joiden tuntemusta edellytetään. Täällähän kaikki on hyvin byrokraattista ja kaikki kiemurat täytyy osata jos haluaa senior rooliin. Esimerkiksi tilanteessa jossa potilaalla ei ole capacityä ja hänet on olosuhteiden pakosta "pakkohoitaa". Aiemmissa haastatteluissa on riittänyt kun on perustellut miksi on hyvä hoitaja ja hallitsee työnsä, mutta nyt pääpiste on vakuuttaa miksi juuri minä olisi hyvä tässä leadership ja management roolissa ja mitä annettavaa minun kyvyilläni on osastolle. Ööööh... Meinaan painottaa hyviä commucation skills, organising, co ordination and time magement skills ja antaa niistä esimerkkejä samoin kun "dealing with difficult" situations skills. Ja tietysti hehkuttaa kuinka motivoitunut olen tähän uuteen rooliin ja kuinka motivoin, tuen ja autan muita hoitamaan työnsä hyvin. 

Puoli vuotta sitten en olisi uskonut että minua voitaisiin edes harkita tähän senior staff nursen rooliin tai että kykyni siihen riittäisivät. Jatkuva Nurse in charge kokemus on kuitenkin tehnyt minusta rohkeamman ja tuonut paljon itsevarmuutta hoitaa tätä tehtää, suurimmilta melt down hetkiltä olen viimeaikoina välttynyt ja saanut pidettyä itseni kasassa ja ammattilaisena vaikka joku olisi juuri huutanut päin naamaa (ja tätähän tapahtuu usein) . Parasta on ollut kuitenkin huomata että ihan oikesti pärjään tässä roolissa, vaikka se pirun stressaavaa onkin ja kokoajan tulee uusia tilanteita vastaan joiden tyyppisissä en ole aiemmin ollut ja ratkaisu on löydettävä nopeasti. Ei voi ottaa rennosti kuten nämä ketut meidän takapihalla päikkäreillä :) 
Iso haaste on pysyä kokoajan ajantasalla lähes 20 potilaan asioista. Nurse in chargen kun oletetan tuntevan jokaisen potilasn tilanne tarkasti: senhetkinen vointi, vitaaliarvot, tutkimustulokset ja tulevat tutkimukset/suunnitelmat, sosiaaliset olot ja kotiuttamissuunnitelmat ja päivän päätteeksi hand over kaikki seuraavalla vuorolle. Handover on ihan oma taiteensa ja vie aikaa: siinä käytävä läpi kaikki edellä mainitsemani asiat kaikista potilaista. 

Lääkäreiden tekstien lukeminen on todella haastavaa, meillä siis vieläkin tehdään kaikki käsin eikä ole tietokoneella tietoja! Jännitin ihan hirveästi handoveria ekat 6kk mutta nyt olen kehittynyt onneksi siinäkin. Tuntui ettei aivokapasiteettia vaan mitenkääm ollut tarpeeksi muistamaan kaikkea! Näkisittepä kaikki ne lippulaput ja muistiinpanot mitä kannan taskuissani ja kun levitän me päivän päätteeksi raporttia varten eteeni, hah. Katselin muuten hiljattain osaston vanhoja valokuvia ja nauroin kippurassa vaikka vähän järkytyinkin: osasto näyttää tismalleen samalta kuin 80-luvun alussa, jopa uniformuni on samanlainen kun hoitajilla tuolloin!! Eikö olekkin aika järkyttävää ja huvittavaa samaan aikaan :)
En ole ikinä oikein kuvittellut itseäni "johtajatyyppinä" vaan olen tottunut ottamaan käskytyksiä muilta ja antanut jonkun muun viisaamman tehdä hankalat päätökset. Viimeaikoina tätä ihmistä etsiessä olen kuitenkin löytänyt hänet katsomalla peiliin! Ajattelin pitkään että paikkani on ihan tavallisena sairaanhoitajana potilaiden parissa. Tämä uusi mahdollinen työ vie minut kuitenkin kauemmaksi siitä miksi alunperin halusin hoitajaksi: olla tekemässä suoraa potilastyötä. Päivävuoroissa minulla ei ole omia potilaita ja kaksi kertaa viikossa päivä menee pitkälti tuntikausien ylilääkärin kierroilla. Jokaisen potilaan tilanne puidaan hyvin tarkasti monen erikoisalan voimin ja tämä vie pienen ikuisuuden aikaa, joskin on erittäin tärkeää. Olen erittäin tyytyväinen hoidon laatuun meidän osastolla, muuten en tähän paikkaan olisi jäänyt niin pitkäisi aikaa, tässä kuussa tulee puolitoista vuotta täyteen! Uskomatonta miten aika lentää!

Osastolla on ollut massiivinen henkilökuntavaihtuvuus päällä ja meitä "vanhoja" ei ole kun muutama hassu jäljellä joiden odotetaan tietävän kaikki , ratkaisevat ongelmat ja opastamaan uusia. Uusi mahdollinen rooli tuo mukanaan roppakaupalla vastuuta koska koko osaston pyörittäminen on vastuullani ja työpanoksen on oltava joka vuorossa 110%. Toki osastonhoitaja on paikalla suurimman osan ajalla ja setvii kaikista hankalimmat tilanteet. Harmi kuitenkin että tämä ihana osastonhoitaja on menossa takaisin yliopistoon ja uusi on ottamassa joskus keväällä ohjat käsiinsä. Toivottavasti saadaan tosi hyvä tyyppi!

Suomessa luotti aina muiden ammattitaitoon mutta täällä ei valitettavasti ole lainkaan itsestäänselvyys että kaikki muut hoitavat työnsä yhtä hyvin, joten epäkiitollinen roolini on myös making sure että kaikki muutkin tekevät työnsä hyvin ja patient care on safe at all times. Käytännössä joka vuorossa minun täytyy käydä kaikki hoitokansiot läpi ja varmistaa että kaikki on up to date. CQC eli community qualitity comission saattaa milloin astua sisään tarkistaen kaikki paperit, haastattelemassa potilaat ja hoitajat ja nurse in charge on tietenkin vastuuroolissa jos jotain on pielessä koska hänen rooli on huolehtia näistä jutuista ja että potilaat ovat tyytyväisiä. Toki täytyy tuntea omat rajansa, eihän sitä nyt kaikkeen yksin pysty ja potiaiden omahoitajilla tietysti myös vastuu hoidosta ja sen sujuvuudesta.
Kaiken kaikkiaan uskon olevani valmis tähän uuteen rooliin ja uusi hopean harmaa uniformu kiiltää jo silmissä, samoin isompi palkkakuitti. Nyt olen alimmassa band 5 palkkaluokassa ja band 6 rooli nostaisi palkkaluokkaa mukavasti. Toki sen eteen saa tehdä pirusti töitä... Bring it on, I am ready!! 

Ps. Pitäkää peukkuja ensi torstaina ;-) 

8 kommenttia:

  1. Hyva sina! Pidan ihan varmasti peukkuja, naita sun vuodatuksia on ihana lukea kun paasee sisalle siihen arkeen Lontoon sairaalamaailmassa. Olet kylla lomasi Dominikaanisessa ansainnut tuon puurtamisen jalkeen ( 5 13t työvuoroa kuulostaa ihan Turkilta :)) joten mukavaa loman odotusta! p.s onko tuossa yhdessa kuvassa nukkuvia kettuja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Joo täällä on hullut työtunnit! Ketut tosissaan nukkuu kuvassa päikkäreitä meidän makuuhuoneen ikkunan alla, Lontoo on citykettujen luvattu kaupunki :) Kiitos tsempeistä ja kaikkea hyvää sinne <3

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos ihana <3 Mun King's College kurssi oli muuten peruttu :-(

      Poista
  3. Onnea haastatteluun, joka taitaa olla ihan pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Soile! Arvaa vaan jatkuuko piina, haastattelu peruttu tältä päivältä ku oh flunssassa :-(

      Poista
  4. Kiinnostavaa lukea sairaanhoitajana myöskin näitä juttuja, tiuhempaa postaustahtia toivoen! :D
    Olisi kiva kuulla mihin turistin (joka on kaikki perus turistipaikat jo kolunnut) kannattaisi suunnata Lontoossa? :) esim. ravintolat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Blogi on kyllä jymähtänyt valitettavasti tosi yksipuoliseksi enkä oikeen enää tule tänne kun vaahtoamaan jostain hoitsujutuista! Olispa enemmän aikaa :-( Pitäis kyl vähän herätellä eloon "Lontoo" teemaa ja ravintoloista vois ollakkin jotain kerrottavaa vaikka ei ihan kauheesti tule syötyä ulkona. Yhtäkään Jamie Oliverin tai Gordon Ramseyn raflaa ei oo tullu kokeiltua (näistä monet suomikaverit aina tiedustelee). Mun ehdottomia lemppareita on Wagamamas (japanilainen), Nandos, Chicken shop (molemmat kanapaikkoja), Cattle Grid ja Bodeans (ribsejä ja grilliruokaa). Näistä vois kyllä hyvinkin laatia postuksen, kiitos vinkistä :-)

      Poista

Kommentit lämpimästi tervetulleita :)