Lähtölaskenta...

Asensin iphoneeni "countdown" laskurin, jonka kautta voin seurata kauanko mulla on aikaa jäljellä nykyisen työpaikan leivissä! Tällä hetkellä se näyttää 36 päivää, 5 tuntia ja 55 minuuttia. Aloituspäivää uuteen duuniin ei tosin vieläkään ole, kiitos maailman hitaimman HR työn. Olen viimepäivinä selvitellyt kuumeisesti mitä tapahtuu mun jäljelle jääneille lomapäiville, näyttäisi nyt siltä että saan ne rahana. 

Töissä on taas sattunut ja tapahtunut, en tiedä edes mistä aloittaisin! Kuvainnollisesti osasto on kuin vanha termiittien syömä laho, jonka katto romahtaa hetkenä mitä hyvänsä. Tilanne on siis varsin katastrofaalinen ja meillä on vain 2-3 hoitajaa vuorossa (pitäisi olla 7) koska kaikki ovat a) saikulla b) lomalla c) lopettaneet tai siirretty muualle. Käytönnössä siis osasto pyörii vuokrahoitajien ja muiden osastojen hoitajien avulla, myös jopa itse head of nursing on ollut auttamassa potilaiden aamupesuissa. Samoin osaston lääkärit ovat olleet auttamassa lääkekierroksilla. Lääkärit ovat muuten olleet todella hienotunteisia, huolestuneita hoitajien jaksamisesta ja auttavaisia kun heille on valjennut missä jamassa asiat ovat. Välillä kahvihuoneessa odotta jopa lääkärien piffamaa lounasta. 

Paikastahan on sadellut valituksia niin potilailta, hoitajilta, lääkäreiltä kuin omaisiltakin ja nyt on toivottavasti herätty siihen että asioiden on pakko muuttua. Myös CQC eli care quality commissioniin (suomessa vastaava ehkä valvira) on tehty ilmoituksia, hetken näytti jopa siltä koko pulju saatetaan laittaa kiinni. Viimeisin puheenaihe on nimeton puhelu jossa oltiin huolestuneita nimenomaan hoitajien tappelusta joka kuuluu potilashuoneisiin ja turvattomuuden tunteesta osastolla (potilaan näkökulmasta). Että hienon ensimmäisen UK työpaikan olen sitten valinnutkin! Jotain positiivistakin, joku on nimittäin tehnyt nimettömän 40 000 punnan lahjoituksen osastolle, todennäköisesti joku vanha potilas on kuollut ja testamentissa on ollut tämä lahjoitus. Tuolle rahalle on varmasti käyttöä ja toivottavasti se käytetään järkevästi.

Mä olen todellakin antanut tulla kaiken mikä on ollut sydämellä, ollut tapaamisessa ja kirjoittanut head of nursingille lupaamaani listaa asioista, joiden tulisi muuttua etenkin uusien hoitajien perehdytyksessä. Uusia hoitajia on nyt palkattu 10, tunnetusti hitaan HR työn johdosta kukaan heistä tuskin aloittaa ennenkun lähden. Josko joku heistä jäisi pidemmäksi aikaa kun 3 viikoksi, kuten meidän viimeisin hoitaja. Hän oli aivan ihana ja sydämellinen tyyppi, jolla oli nimenomaan kutsumus tähän erikoisalaan, mutta hänen unelmansa murskattiin jo ensimmäisinä työpäivinä ja nyt nimi on vedetty yli työvuorolistoista. Mikä menetys hän olikaan ja todella idioottimaista että hänestä ei pidetty huolta sitten tipan vertaa! Mulla oli alussa todella suuria vaikeuksia pysyä osaston tahdissa (ja on vieläkin), vaikka olenkin ollut hoitajana 4 vuotta, vastavalmistuneelle toi paikka on varmasti vielä painajaismaisempi. Mulle tehdään myös exit haastattelu ennen lähtöä jonkun sellaisen toimesta jolla ei ole mitään sidoksia osastoon. Ihanaa ettei tarvitse enää yhtään jännittää avata suutansa ton paikan epäkohdista, vaan nyt siihen nimenomaan kannustetaan.

Jää varmaankin ikuiseksi mysteeriksi miten asiat tuolla muuttuvat tai muuttuvatko, kaikki mun "kaverit" kun on joko lähtenyt tai lähdössä. Mahtaa olla huvittava näky kun lätkästään ensviikolla meidän neljäniminen läksiäisdrinkit ilmoitus kahvihuoneeseen. Yksi asia on 100% varmaa, kun lähden niin en enää koskaan astele ton sairaalan ovista sisälle ja tulen muistamaan viimeiset 6 kuukautta elävänä painajaisena. 

Yritin muuten julkaista Whipsnade Zoo eläinpuistosafarista postausta, mutta pimahtanispisteessä oleva tietokone ei suostunut yhteistyöhön ja lataamaan kaikkia kuvia. Julkaisen sen sitten joskus kun saan uuden tietokoneen! Tässä kuitenkin mun lempiotos pervosta Magnustista, tätä katsellessa on vaikea olla hymyilemättä ;-)