Marraskuun meininkejä

Käsittämätöntä että eletään jo marraskuun puolella! Vielä viimeviikolla istuin auringonpaisteessa hiaton kesämekko päällä meidän lähi Starbucksin terassilla ryystäen peppermint mochaa. Viikonloppuna meillä oli vieraita suomesta ja syötiin vielä iltakymmeltä ravintolan terassilla. Franco Mancan pizzat ja luomiviinit eivät (taaskaan) pettäneet! 

Kelit alkaa kuitenkin valitettavasti viilentyä täälläkin ja tällä viikolla oli oikeasti ollut kylmä. Ollaan opittu aika piheiksi lämmityksen suhteen (se on täällä vaan niin jumalattoman kallista) ja lämmitys ei ole ollut päällä kuukausiin lukuunottamatta paria tunnin jaksoa esim pyykin kuivaamiseen. Alan myös ymmärtää miksi britit ryystävät jatkuvasti sitä teete: lämmittäähän se mukavasti. Tänäänkin (vapaapäivä) olen keittänyt teetä parin tunnin välein. Töissä en osaa enää kuvitellakkaan istuvani aamuraportilla ilman sitä kuumaa kuppia kädessä. Tauotkin aloitan poikkeuksetta aina napsauttamalla vedenkeittimen päälle. Kuumavesipulloa en ole vielä hankkinut, mutta epäilemättä sellainen (tietty jonain ylisöpönä karvaisena elukkana) on kohta sängyssä kaverina!

Ostin viikonloppuna Primarkista lämpölegginssit jotka lämmittävät tosi mukavasti. Hankin viimevuonna porokuvioiset ja ne ovat kyllä olleet todella kovassa käytössä läpi vuoden. Värikkäät villasukat löytyi puolestaan TKMaxxista, ei palele enää. Mulla meni kyllä pitkään oppia pukeutumaan täällä briteissä sisällä lämpimästi, suomessa asuessa kun en lähes koskaan pitänyt mitään pitkähihaista sisätiloissa "voimakkaasta" lämmityksestä johtuen!

Esitellään nyt vielä viikonlopun paras löytö: päheet mustat talvinilkkurit New Lookista.

Tähän asti olenkin vedellyt suunnilleen Primarkin kolmen punnan kangaskengissä (on muuten hinta laatusuhteeltaan tosi hyvät). Sairaanhoitajan onnettomalla palkalla ei näköjään sitten juuri muualla shoppailla, haha! Olen oikeasti aika huono lähtemään omin päin koluamaan kauppoja enkä ikinä löydä sitä mitä lähdin etsimään. Onneksi täällä käy tasaiseen tahtiin vieraita joiden kanssa "joutuu" sitten shoppailemaan. Tuntuu etten edelleenkään oikein tiedä mihin ihmisiä pitäisi viedä ostoksille, tiedän jättimäiset Westfieldit ja aina ruuhkaisen oxford streetin mutta joskus olisi kiva shoppailla vähän rauhallisemmissa merkeissä. Onko muilla lontoonsuomalaisilla antaa jotain sisäpiirivinkkejä (esim jotain "rauhallisemmista" ostareista mitkä olis kuitenkin lähellä keskustaa ja missä ei menis koko päivää), missä te shoppailette? Olen muutaman kerran käynyt Kingstonissa onnistuneesti shoppailemassa ja siellä on kyllä kivat ostarit plus isoin koskaan näkemäni Tk Maxx. 

Tässä kuussa meille tulee suomesta ennätyksellisesti neljät vieraat (tai no yhdet ovat tod näk hotellissa) joten vipinää riittää (ja ruisleipävarannot pysyvät runsaina,jes)! 

Käytiin viikonloppuna myös ihailemassa Tower of Londonin unikkomerta. Oli kyllä aivan upea näky (kunhan jonottamisen jälkeen pääsi lähellä muureja)! Ahdisti kyllä kun jengiä oli tosissaan varmaankin yhtä paljon kun noita unikoita! Noi on muistaakseni ainakin 11.11 (muistopäivä) asti esillä, kannattaa käydä katsomassa mutta älkää missään nimessä menkö lauantaina puolen päivän aikaan niinkun me!! Unikoita näkee täällä joka puolella tähän aikaan vuodesta (ihmisten rinnuksissa) ja tällä eleellä osoitetaan kunniaa ensimmäisessä maailmansodassa menehtyneille.

Kai tässä on pakko vähän töistäkin lätistä... Uudessa duunipaikassa tuli kuun alussa jo 2 kuukautta täyteen! Viihdyn edelleen lähinnä mukavien työkavereiden johdosta, vuodeosastotyö itsessään alkaa puuduttaa, menee hermo monimutkaisiin ja vanhanaikaisiin paperitöihin (sähköisen järjestelmän tulo viivästyi jälkeen prkl) ja lääkärit ovat valitettavasti varsin käytöshäiriöistä suoraan sanottuna. Jos esimerkiksi kysyy jotain (kun vieläpä huolellisesti valitset hetken jolloin lääkäri näyttää suhteellisen ei kiireiseltä) väärään aikaan niin voi saada aikamoiset sadattelut niskaan. 

Eräs consultant on erityisen häijy ja mm. huusi mulle kuinka pidettelen häntä lauantaina töissä kun en heti tiennyt mistä tavoitan erään lääkärin jonka potilasta hän tuli arvioimaan. Hetken päästä hän sai raivarin kun en tiennyt missä lääkäreitten kirjaamiseen tarkoitetut tyhjät paperipohjat säilytetään ja hän jatkoi sättimistä, että miten voin olla tuolla hoitajana jos en tiedä edes simppeleimpiä asioita kuten missä noi paperit säilytetään (olin tosissaan ollut sen max 3 viikkoa töissä tossa vaiheessa)! Pahoitin mieleni ja harmitti kun en osannut sanoa mitään nasevaa kommenttia takaisin, mutta kun kuulin muitten hoitajien kokemuksia tästä ultimate mulkusta lääkäristä niin helpotuin. Mulla on joku kiltin tytön syndrooma ja kuvittelen aina että kaikki on mun syytä, tällaset tilanteet vaan pahentaa sitä. Onneks jopa osastonhoitaja tuli pahoittelemaan (ja kiroamaan) tän tyypin käytöstä kun kuuli muilta mitä oli käynyt ja kertoi kuinka tämä lekuri on piinannut röyhkeydellään muita hoitajia ja lääkäreitä vuosikausia. Silti sama naama on esimerkiksi pikkujouluissa ensimmäisenä mukana! Jotkut ihmiset on kyllä vaan ihan uskomattomia! Tänä vuonna saattaa muuten sattua joku punkkulasi syliin (tai päähän) "vahinko" pikkujouluissa, käh käh. 

Töissä on ollut varsin kuumottavat tunnelmat ebola-epäilyjen suhteen. Meillähän ei pitänyt mitään eboloita hoitaa mutta kuinka ollakkaan näitä epäilyjä on ollut useita. Vielä pari viikkoa sitten meillä ei ollut kunnon varusteita eikä oikein mitään muutakaan toimintasuunnitelmaa, no nyt varusteita on hommattu ja harjoituksia pidetty. Eilen sairaalan edustalla riitti tv-kuvaajia ja uutisissa reviteltiin ebola-tapauksella, joka onneksi kuitenkin varmistui vääräksi hälytyksesti ja testitulos tuli takaisin negatiivisena. 

Suoraan sanottuna hoitaisin mielummin ebolaa Afrikassa telttasairaalassa, jossa on ainakin tilaa riisua suojavarusteet turvallisesti. Eristyshuoneen välitila, jossa hädin tuskin mahtuu kääntymään kun ei todellakaan sovellu ebolavarustuksen turvalliseen pukemiseen/riisumiseen! Riisumisessa kun piilee nimenomaan se suurin kontaminaatioriski. Kaikki caset ovat olleet tähän mennessä epäilyjä mutta on kyllä sellainen venälainen ruletti fiilis tästä touhusta... Kyllä se vielä osuu kohdalle?