Meillä meni eilen myöhään Itä-Lontoossa seikkaillen, mutta Mr London oli urheana pystyssä jo 7 aikaan ja lähti kalastamaan reilun tunnin ajomatkan päähän järvelle. Kuulin kun postimies kolisteli ovella pari tuntia myöhemmin ja pomppasin ylös, josko tänään saisin sen pin-numeroni! Siellähän se pullea kirje NMC:ltä viimein odotti oven takana, voi helpotusta! Mun rekisterinumero alkaa luvulla 13 ja mietin heti, että toivottavasti ei tuo huonoa onnea. Mun äiti on todella taikauskoinen ja vaihtoi aikoinaan firman tilitoimistoakin, koska sen puhelinnumero loppui 666! Ehkä se huono onni oli ennen tätä rekisteröintiä, lähes 4 ja 1/2 kuukautta kesti siis tämä prosessi alusta loppuun. Tässä se on ilmaistu kirjallisena, kuulun viimein rekisteriin!
Ollaan lähdössä kuukauden päästä Mr Londonin kanssa Gran Kanarialle viikon aurinkolomalle, varattiin reissu alkuvuodesta ja silloin ajattelin, että onpas mukava aika lähteä lomalle kun olen todennäköisesti ollut tuolloin jo pari kuukautta töissä ja kaipaan breikkiä kaiken "sisäänajon" jälkeen. No ei sitten mennyt asiat ihan kuin kuvitelmissa. Tuntuu, etten edes ansaitse mitään lomaa tässävaiheessa ja toivon että sitä voisi siirtää vaikka maaliskuun loppuun! Mr London on kovasti lohduttanut ja pyytänyt etten olisi liian ankara itselleni. Olen kuulemma sentään jättänyt kaiken taakseni kotimaassa ja muuttanut kokonaan uuteen maahan ja kulttuuriin ja oppinut tulemaan toimeen "vieraalla" kielellä uudessa ympäristössä. Ystävät ovat myös rohkaisseet että "kyllä sinä kerkeät töitä tehdä" ja tulet kaipaamaan vielä tätä aikaa, niinhän se kai menee. Aina sitä haikailee jotain mitä ei sillä hetkellä ole?
Tänään saan laitettua eteenpäin pari työhakemusta, jotka ovet viimeistelyä vailla valmiita. Aiemmin laitoin yhden hakemuksen mihin ei koskaan edes vastattu, tosin ilmoituksessa oli napakasti ilmaistu että hakijalla täytyy olla voimassaoleva pin(rekisteri) numero. Kuin ihmeen kaupalla, viimeviikolla yhteen havittelemaani sairaalaan oli tullut infektio-osastolle sairaanhoitajan paikka auki (olen nimenomaan kytännyt tällaisia paikkoja koska työskentelin suomessa infektio-osastolla). Eräässä työpaikkailmoituksessa sairaalaan haettiin myös useampia hoitajia eri sisätauti-osastoille, sinne lähtee myös hakemus. Pari mielenkiintoista paikkaa piti unohtaa, koska 50 minuutin tubematka kolmine vaihtoineen on kyllä aika rankka ja myös kallis vaikka palkkaan saakin ns lontoolisän.
Tänään saan laitettua eteenpäin pari työhakemusta, jotka ovet viimeistelyä vailla valmiita. Aiemmin laitoin yhden hakemuksen mihin ei koskaan edes vastattu, tosin ilmoituksessa oli napakasti ilmaistu että hakijalla täytyy olla voimassaoleva pin(rekisteri) numero. Kuin ihmeen kaupalla, viimeviikolla yhteen havittelemaani sairaalaan oli tullut infektio-osastolle sairaanhoitajan paikka auki (olen nimenomaan kytännyt tällaisia paikkoja koska työskentelin suomessa infektio-osastolla). Eräässä työpaikkailmoituksessa sairaalaan haettiin myös useampia hoitajia eri sisätauti-osastoille, sinne lähtee myös hakemus. Pari mielenkiintoista paikkaa piti unohtaa, koska 50 minuutin tubematka kolmine vaihtoineen on kyllä aika rankka ja myös kallis vaikka palkkaan saakin ns lontoolisän.
Työhakemukset ja työhaastattelut ovat sairaaloittain varsin erilaisia. Joissain paikoissa vaaditaan, että hakija kirjoittaa työhakemuksessa kirjeen, jossa perustelee miten sairaalan arvot ja tavoitteet heijastuvat omaan toimintaan tai pyydetään perustelemaan esimerkiksi näkemystä "Patient always comes first".
"Person statement" on työhakemuksen tärkein avoin kohta, jossa kerrotaan omasta osaamisesta ja saavutuksista. Tämä tuntui minusta oudolta, mun käsityksen mukaan kun suomalaisissa hoitajien työhakemuksissa kun ei tarvitse juuri "show off" vaan riittää kun luettelee faktat osaamisestaan ja kertoo ehkä muutaman vahvuuden. Mr London sattuu työskentelemään NHS:llä (National Health Servise), mikä siis järjestää tämän maan terveydenhuollon. Hän on auttanut mua kovasti työhakemusten kirjoittamisessa ja niitten omien saatuvusten "kaivamisessa" ja oman osaamisensa markkinoinnissa, jotta hakemus olisi mahdollisimman mallikelpoinen. Silmäni olivat lentää selälleen kun selailin Mr Londonin 7 sivuista CV:tä ja erästä työhakemusta, jossa kerrotaan mm. parhaita neuvotteluiden lopputuloksia ja osoitetaan näin että on pirun hyvä neuvottelija (ei kyllä kotioloissa, haha). Mr London joutui pitämään peräti kaksi power point esitystä työhaastattelussaan ja meni lukkoon kun myöhemmin haastattelussa tentattiin hänen management tyylistään, mutta sai sen paikan! Täällä on muuten tosi pitkä irtosanomisaika, Mr Londonilla kuten monilla muillakin se on 2 kuukautta.
Sairaanhoitajan työhaastatteluun/hakuprosessiin sisältyy suurimmassa osassa paikoista on jonkinnäköinen kirjallinen koe, jossa kysytään esimerkiksi: "miten toimisit jos löytäisit potilaan tässä ja tässä tilassa...", "voitko antaa x lääkeen jos potilaan pulssi on alle 60", "kuinka toimit jos apunasi on sh-opiskelija ja ns. lähihoitaja ja osaston tilanne on että sh työkaverisi on kiinni huonokuntoisen potilaan luona, potilaasi alkaa oksentamaan, yhtä odotetaan leikkaussaliin, toista heräämöstä takaisin osastolle ja lääkäri pyytää apuasi toimenpiteessä avustamiseen"? Niin ja lääkelaskuja on myös usein ratkottavana. Joissain paikoissa voidaan myös kysellä kirjallisesti hakijan tietoja työpaikan arvoista ja visioista, ne on siis syytä lukea huolella. Olin aika järkyttynyt, kun tajusin työpaikkailmoitusten yksityiskohtia lukiessani, että joissain haastatteluissa on myös ryhmätilanteita ja ryhmähaastatteluja! Voi apua, voiko teennäisempää tilannetta olla!? Toki sellaiseen suostun jos on pakko, mutta henkilökohtaisesti tollaset ryhmäjutut on musta ihan pelleilyä (ne oli ihan kivoja lukiossa ja hoitsukoulussa mutta ei oikeen natsaa enään).
Jos pääsen infektio-osaston työhaastatteluun, niin todennäköisesti tullaan kysymään myös tartuntatautilaista ja hygieniaohjeista. Eräs suomainen sairaanhoitaja sai hylsyn infektio-osaston haastattelusta nimenomaan, koska ei osannut vastata lakipykäliä koskeviin kysymyksiin. Huhuhuh! Toisaalta ei pitäisi valittaa, moniin toimistoduuneihin täällä saattaa olla vaikkapa nelivaiheinen työhaastattelu, kuinka stressaavaa tollanen järjestely on sitten ja paljonko ottaa pattiin jos kaiken sen uurastamisen jälkeen saakin hylsyn vikassa vaiheessa? Eilen kihlajaisjuhlissa tuleva morsian kertoi, että hänen työhaastattelunsa ensimmäinen vaihe oli online haastattelu skypen tyyppisessä ohjelmassa. Toisella puolella vaan ei ollut ketään eikä voinut nähdä ihmisten reaktioita kuten nyökyttelyä kun vastaa kysymyksiin. Kuinka kuumottavaa!
Onneksi mulla on ilmeisesti ihan "normi" haastattelut edessä (yhteen tosin vaaditaan pieni esitelmä/power point) noihin paikkoihin mihin haen, jos siis saan kutsun. Omaa portfoliota täytyy esitellä myös, mulla on suurin osa koulutusjutuista yms. suomeksi, mutta jotain onneksi myös englanniksi. Olen muuten tasan kerran elämässäni ollut työhaastattelussa ja se oli lyhyt rupattelunomainen hetki tuttujen ihmisten kanssa. Tälläkertaa en tule TODELLAKAAN pääsemään yhtä helpolla. Onneksi ihana Mr London on varannut mulle ison kasan materiaalia työhaastattelua ajatellen ja olen käynyt läpi yleisimpiä kysymyksia ja kirjoitellut niihin englanninkielisiä vastauksia, että jos vaikka sitten muistaisi sanoa jotain järkevää siinä haastattelussa. Kiitos hoitajakollegoiden jakamien kokemusten, ei tarvitse myöskään lähteä sitä jakkupukua ostamaan työhaastattelua varten. Nyt sitten vaan jännityksellä odottamaan tuleeko kutsuja haastatteluihin! Olisi kiva kuulla myös kollegoiden haastatteluista, oliko kuumottavia kysymyksiä ja hetkiä haastattelussa?
"Person statement" on työhakemuksen tärkein avoin kohta, jossa kerrotaan omasta osaamisesta ja saavutuksista. Tämä tuntui minusta oudolta, mun käsityksen mukaan kun suomalaisissa hoitajien työhakemuksissa kun ei tarvitse juuri "show off" vaan riittää kun luettelee faktat osaamisestaan ja kertoo ehkä muutaman vahvuuden. Mr London sattuu työskentelemään NHS:llä (National Health Servise), mikä siis järjestää tämän maan terveydenhuollon. Hän on auttanut mua kovasti työhakemusten kirjoittamisessa ja niitten omien saatuvusten "kaivamisessa" ja oman osaamisensa markkinoinnissa, jotta hakemus olisi mahdollisimman mallikelpoinen. Silmäni olivat lentää selälleen kun selailin Mr Londonin 7 sivuista CV:tä ja erästä työhakemusta, jossa kerrotaan mm. parhaita neuvotteluiden lopputuloksia ja osoitetaan näin että on pirun hyvä neuvottelija (ei kyllä kotioloissa, haha). Mr London joutui pitämään peräti kaksi power point esitystä työhaastattelussaan ja meni lukkoon kun myöhemmin haastattelussa tentattiin hänen management tyylistään, mutta sai sen paikan! Täällä on muuten tosi pitkä irtosanomisaika, Mr Londonilla kuten monilla muillakin se on 2 kuukautta.
Sairaanhoitajan työhaastatteluun/hakuprosessiin sisältyy suurimmassa osassa paikoista on jonkinnäköinen kirjallinen koe, jossa kysytään esimerkiksi: "miten toimisit jos löytäisit potilaan tässä ja tässä tilassa...", "voitko antaa x lääkeen jos potilaan pulssi on alle 60", "kuinka toimit jos apunasi on sh-opiskelija ja ns. lähihoitaja ja osaston tilanne on että sh työkaverisi on kiinni huonokuntoisen potilaan luona, potilaasi alkaa oksentamaan, yhtä odotetaan leikkaussaliin, toista heräämöstä takaisin osastolle ja lääkäri pyytää apuasi toimenpiteessä avustamiseen"? Niin ja lääkelaskuja on myös usein ratkottavana. Joissain paikoissa voidaan myös kysellä kirjallisesti hakijan tietoja työpaikan arvoista ja visioista, ne on siis syytä lukea huolella. Olin aika järkyttynyt, kun tajusin työpaikkailmoitusten yksityiskohtia lukiessani, että joissain haastatteluissa on myös ryhmätilanteita ja ryhmähaastatteluja! Voi apua, voiko teennäisempää tilannetta olla!? Toki sellaiseen suostun jos on pakko, mutta henkilökohtaisesti tollaset ryhmäjutut on musta ihan pelleilyä (ne oli ihan kivoja lukiossa ja hoitsukoulussa mutta ei oikeen natsaa enään).
Jos pääsen infektio-osaston työhaastatteluun, niin todennäköisesti tullaan kysymään myös tartuntatautilaista ja hygieniaohjeista. Eräs suomainen sairaanhoitaja sai hylsyn infektio-osaston haastattelusta nimenomaan, koska ei osannut vastata lakipykäliä koskeviin kysymyksiin. Huhuhuh! Toisaalta ei pitäisi valittaa, moniin toimistoduuneihin täällä saattaa olla vaikkapa nelivaiheinen työhaastattelu, kuinka stressaavaa tollanen järjestely on sitten ja paljonko ottaa pattiin jos kaiken sen uurastamisen jälkeen saakin hylsyn vikassa vaiheessa? Eilen kihlajaisjuhlissa tuleva morsian kertoi, että hänen työhaastattelunsa ensimmäinen vaihe oli online haastattelu skypen tyyppisessä ohjelmassa. Toisella puolella vaan ei ollut ketään eikä voinut nähdä ihmisten reaktioita kuten nyökyttelyä kun vastaa kysymyksiin. Kuinka kuumottavaa!
Onneksi mulla on ilmeisesti ihan "normi" haastattelut edessä (yhteen tosin vaaditaan pieni esitelmä/power point) noihin paikkoihin mihin haen, jos siis saan kutsun. Omaa portfoliota täytyy esitellä myös, mulla on suurin osa koulutusjutuista yms. suomeksi, mutta jotain onneksi myös englanniksi. Olen muuten tasan kerran elämässäni ollut työhaastattelussa ja se oli lyhyt rupattelunomainen hetki tuttujen ihmisten kanssa. Tälläkertaa en tule TODELLAKAAN pääsemään yhtä helpolla. Onneksi ihana Mr London on varannut mulle ison kasan materiaalia työhaastattelua ajatellen ja olen käynyt läpi yleisimpiä kysymyksia ja kirjoitellut niihin englanninkielisiä vastauksia, että jos vaikka sitten muistaisi sanoa jotain järkevää siinä haastattelussa. Kiitos hoitajakollegoiden jakamien kokemusten, ei tarvitse myöskään lähteä sitä jakkupukua ostamaan työhaastattelua varten. Nyt sitten vaan jännityksellä odottamaan tuleeko kutsuja haastatteluihin! Olisi kiva kuulla myös kollegoiden haastatteluista, oliko kuumottavia kysymyksiä ja hetkiä haastattelussa?
Lopuksi pari syksyistä rauhoittavaa kuvaa torstain kävelyretkeltä Richmond Parkista.
