Voi pyhä Yrjö sentään!

Olen katsellut aikani kuluksi työpaikkoja Lontoolaisista sairaaloista. Yksi erittäin potentiaalinen työpaikka voisi olla South West Lontoossa sijaitseva St George's hospital eli suomalaisittain Pyhän Yrjön sairaala. Se on yksi Lontoon suurimmista ja vanhimmista sairaaloista ja perustettu alunperin vuonna 1733.

Työmatkaa olisi kotiovelta tälle sairaalalle vain noin 20 minuuttia, siitä tubematkaan kuluisi 3 minuuttia. Todella super lyhyt työmatka siis, varsinkin Lontoon mittakaavassa! Tällä hetkellä Suomessa mulla menee päivittäin vähintään 2 tuntia työmatkoihin ja se on uuvuttavaa se.

Kyseessä on siis aivan VALTAVAN kokoinen sairaalakompleksi ja erikoisaloja löytyy joka lähtöön: on päivystystä, eritasoisia valvontaosastoja, tehoa, plastiikkakirurgiaa (mm. käsi ja leukakirurgia), synnytyksia, lapsia, endoskopiaa, kardiologiaa, nefrologiaa (myös munuaissiirrot), hematologiaa, onkologiaa, neurologiaa, keuhkosairauksia, gynekologiaa, urologiaa, reumatologiaa, infektiosairauksia, silmäklinikka... You name it! Lisäksi on erilaisia terapiapalveluita, puheterapiaa, kuntoutusta, kipuklinikka, unitutkimusyksikkö, terveysneuvontaa, hyväntekeväisyystoimintaa ja dialyysiopetuskeskus.

Sairaala-alueelta löytyy myös yliopiston Medical school, useampi ravintola, kappeli ja apteekki. Peräti 7 bussipysäkkiä ympäröi sairaalaa. Niin ja sairaalalla on ihan oma appi appstoressa (toimii tosin vain briteissä), tämä se vasta on nykyaikaa! Upea juttu myös että omaisille on majoitusmahdollisuudet sairaalan alueella ja Ronald Mcdonald talo perheille löytyy myös. 

Tuntuu muuten Suomen suurinkin sairaala aika pikkuruiselta tähän verrattuna, mutta asuuhan tuolla Lontoossa "pikkasen" enemmän jengiä. On kyllä hienoa hoidon kannalta, että noin monta erikoisalaa saadaan samaan kompleksiin, harvoin kun se sairastaminen nykyään rajoittuu vain yhteen erikoisalaan, eikä potilaita tarvitse pompotella paikasta toiseen. 

Oma työkokemukseni rajoittuu vain parille erikoissairaanhoidon vuodeosastolle, joten pitää tarkkaan miettiä mihin uskaltaa hakemuksia laittaa. Olen järkeillyt, että parasta aloittaa jostain tutusta erikoisalasta, edessä on kuitenkin täysin uusi työkulttuuri järjestelmineen ja hierarkioineen, se ammattisanasto joka ei vielä ole ihan hanskassa ja kaikki mahdolliset uudet käytännöt. 

Työpaikkailmoitukset muuten poikkeavat aika lailla vaatimattomista suomalaisista versioista. Tuolla on tarkkaan kuvattu minkälaista tyyppiä haetaan, miten upeat vuorovaikutustaidot täytyy omata, miten ulospäinsuuntautunut, dynaaminen, empaattinen, diplomaattinen täytyy olla, hallita hermonsa, kestää paineita, olla virheetön, pärjätä tilanteessa kun tilanteessa... Osa noista toki itsestäänselvyyksiä, mutta kun ne on kirjoitettu auki niin epävarmuus alkaa iskeä...onko musta sittenkään tollaiseksi super nurseksi!

Olen myös pohtinut aloittaa työuran Englannissa "health care assistenttina", joka on rinnastettavissa lähihoitajaan. Tuolloin ei tarvitsisi heti hyökätä esimerkiksi lääkehoitoon, vaan saisi rauhassa keskittyä potilastyöhön eikä olla heti yksinään vastuussa kaikesta. Saisi kenties myös havainnoida rauhassa miten hommat ja sairaalasysteemit pyörii Englannin tyyliin, tutustua eri käyttöjärjestelmiin, kirjaamiseen ja opiskella sitä ammattikieltä rauhassa. Tässä olisi todella puolensa, muutaman kuukauden health care assistentin pestistä ei varmastikkaan olisi haittaa (vaikka se vähän nössö valinta olisikin). Lisäksi voisi hakeutua akuutimpaan paikkaan kuten tehovalvontaan, mihin taas en sairaanhoitajaksi uskaltaisi hakeutua ilman alan kokemusta. Onneksi tässä on vielä aikaa pohtia eri vaihtoehtoja :-)

Lopuksi vähän kultaisia koulumuistoja! Olenkin viimepäivinä pakkailun yhteydessä lueskellut vanhoja muistiinpanoja ja muistellut kouluaikoja....

Anne-nukke sai kyytiä

                                                     Tissien tunnustelua rintasyövän varalta...

Perioperatiivisia opintoja... Muistan elävästi kun opettaja kertoi pyörtyneensä leikkaussaliin, koska ei ollut pitkän leikkauksen aikana ollut syönyt/juonut/käynyt pissalla yli 7 tuntiin. Silloin päätin, etten ainakaan koskaan mene töihin leikkuriin!

 ...ja tähän ollaan tultu, edustavana vetämässä elvytyskoulutusta ;-)