Murtovarkaita meidän talossa!

Täytyy jakaa kanssanne vielä yksi viimeviikkoa järisyttänyt tapahtuma. Oon pitänyt tätä meidän asuinseutua tosi turvallisena ja vaikka Mr London onkin varoitellut, niin olen välillä jättänyt ikkunat auki vaikkapa kauppareissun ajaksi, asutaanhan me sentään kolmannessa kerroksessa. Ruusuissa lapsuudenmuistoissa meidän "lande" kodin ovet ja ikkunat oli usein auki yötä päivää, eikä koskaan tapahtunut mitään (oli tosin myös 2 koiraa).

Kuka tänne ylös muka kiipeäisi kun kaksi ikkunaa on suhteellisen vilkkaalle kadulle ja makuuhuoneen ikkunaan pääsee käsiksi vain naapurin muuratun pihan läpi ja tarvitsisi tikkaat? 

 

Viime torstaina samaan aikaan kun olimme kaverini kanssa kaikessa rauhassa tutkimassa Lontoota, meidän talossa tapahtui kauheita. Mr London teki etäpäivää kotona ja säpsähti alkuillasta ovikellon pärinään (meidän ovikellosta lähtee aivan järkyttävä meteli ja hyppään aina kattoon kun se soi). Oven takana oli järkyttynyt ja itkuinen alakerran naapuri vauva sylissään. Hän oli tullut kotiin vauvan kanssa ja huomannut heti oven avattuaan, että asuntoon oli murtauduttu ja tavarat heitelty sikin sokin. Nainen oli peloissaan josko murtovaras on vielä sisällä asunnossa ja pyysi Mr Londonia tulemaan tarkistamaan tilanteen. O (josta olen muuten hirmuisen ylpeä) lähti rohkeasti hetkeäkään epäröimättä katsomaan. Hän oli mielessään jo valmistautunut tappeluun ja tunsi adrenaliinin virtaavan suoniin...

Onneksi kämppä oli tyhjä ja murtovaras ehtinyt jo matkoihinsa. Lastenhuoneen ikkuna oli rikottu lapiolla ja sitä kautta tultu siis sisälle ja menty ulos. O rauhoitteli naista ja piti hänelle seuraa 50 minuutin ajan kunnes poliisit ehtivät paikalle. Jossain vaiheessa O tajusi jättäneensä meidän kämpän ovet sepposen selälleen ja avaimet sisään. Tarkisti sitten vielä, ettei varas livahtanut meidän kämppään ja tutki sydän pamppaillen vaatekaapit ja sängynaluset. Varas vei tosissaan naapurilta läppärin, pienen summan rahaa ja ilmeisesti läppärin kantoon vaatimattoman kassin. Läppärin mukana menivät kaikki vauvan lapsuuskuvat eli roppakaupalla tunnearvoa :(. Tuli mieleen, että mullakin on tuhansia kuvia vaan tällä tietokoneella, että ehkä joku varmuuskopiointi olis ihan jees. Ei kyl tuu tollasia juuri ajateltua ennenkun jotain tapahtuu. Ihmeellistä, mutta Mr London ei kuullut mitään ääniä vaikka murto tapahtui aivan meidän makkarin auki olleen ikkunan alla ja O oli sängyssä läppäri sylissään tekemässä töitä.

Seuraavana aamuna hauskaan uniformuun sommistautunut mukava poliisitäti (jaksan aina ihmetellä niitä hauskoja hattuja) tuli soittamaan ovikelloa ja kyseli vielä oliko tullut mieleen, että olisi huomattu murtopäivänä naapurustossa jotain epäilyttävää. Saatiin kehuja meidän jykevistä lukoista (ulko-oven lukko + meidän kämpän oven lukko) ja poliisi totesi että ylhäällä on aina turvallisempaa asua, muistutti kuitenkin pitää ikkunat suljettuina kun ei olla kotona. Kuulemma meidän kadulla murrot ovat olleet varsin harvinaisia, poliisi ei muistanut urallaan yhtään tapausta tältä kadulta. Totesin illalla Mr Londonille etten kyllä kaipaa enää yhtään sitä katutason garden-flattia, mistä olin aiemmin haaveilin, täällä ylhäällä on oikein kiva asua! Kuinkahan tiloihin sitä itse menisi jos omaan kämppään murtauduttaisiin?! Poliisitäti jätti tämän lappusen muistoksi, näköjään myös twitteristä voi seurata tähän alueen "murtotrendejä". Ei voi kyllä pitää enää itsestäänselvyytetä, että "eihän sitä meille voi sattua".

                                                     Turvallista viikonloppua kaikille!