Kirjoitan tätä sairaalan ulkopuolella, haastattelu oli 10 minuuttia sitten. Ei mennyt putkeen. Selvisin lääketentistä läpi ja joten kuten ryhmätilannekaaoksesta, mutta yksilöhaastattelu ei mennyt putkeen koska en osannut valmistautua kysymyksiin joita esitettiin ja enkä tiennyt protokollista, joita täällä noudatetaan mm. Safeguardingin osalta. Tuntui että haastattelija suorastaan suivaantui ja pyöritteli silmiään kun en osannut vastata hänen kysymyksiinsä toivotulla tavalla. Ei puhettakaan, että olisin päässyt hehkuttamaan omia vahvuuksia tai työkokemusta, mihin olin valmistautunut hyvin, siitä ei oltu kiinnostuttu. Olin opetellut NHS:n 7 periaatetta, NMC:n protokollan pääpiirteittäin, 6 C:n periaatteen (compassion, care, communication...) sekä sairaalan oman vision ulkoa mutta ei, niistä ei tietenkään perhana kysytty mitään!!! Yksilöhaastattelu oli siis erittäin lyhyt (max 20 min), ytimekäs ja ennenkaikkea armoton.
Olipahan kaikessa kamaluudessaan ainakin opettavainen kokemus jos ei muuta! En todellakaan usko että sain duunia ton haastattelun perusteella ja lisäksi mut sijoitettaisiin kirurgiselle osastolle mikä ei ollut ykköstoiveena. Ilmoittavat viimeistään maanantaina miten kävi, vaikka taidan jo tietää lopputuloksen...
Yks juttu tuli vielä mieleen, osastonhoitaja näytti mulle haastattelussa erään kuvitellun potilaan kurvan/vitaalit paperilla muutaman tunnin ajalta ja kysy miten toimisit ja tunnistatko tilanteen (selkeä septinen shokki). Se tehtävä meni sentään kuulemma oikein hyvin. Tuntuu vaan, että toi kaikki laki/asetus/säädöshössötys on tärkeämmässä roolissa kun ne itse kliiniset taidot. Voi tätä ketutusta!
Ps. Lisäsin tekstiä jälkeenpäin kun toivuin alkujärkytyksestä
Missasin kaksi työhaastattelua meidän Kanarian reissun takia ja yrityksista huolimatta en saanut sovittua niihin uusia haastatteluaikoja, kyllä otti nuppiin! Onneksi lomailun keskellä sähköpostiani ilahdutti 2 uutta työhaastattelukutsua.
Kyseessä yllätys yllätys taas ihana koko päivän haastattelu, joka alkaa "drug assesment" testillä ja sitä seuraa ryhmähaastattelu. Ryhmähaastattelun jälkeen on tauko, jonka aikana tarkistetaan lääketentti ja vain sen läpäisseet kutsutaan itse yksilöhaastatteluun. Olen kertaillut lääkalaskuja ja kysyisin testatuilta kollegoilta, onko laskut täällä samaa luokkaa kun suomessa, ei tarvii sentään mitään stoneja ja feettejä osaa laskea? Kuulin villiä huhua, että veritiputuksissa olisi verellä joku eri tilavuus kun 20gtt millissä, voiko tämä pitää paikkansa? Eräältä NHS sairaalaan hakeneelta haastatellulta oli taannoin muuten kysytty NHS:n toiminnan 7 periaatetta, voi apua! Tuntuu että näitä säädöksiä, koodeja, periaatteita on vaikka kuinka. NHS:llä ja NMC:llä omansa ja sit vielä jokaisella sairaalalla ihan omat kunnianhimoiset visionsa ja periaatteensa, mistä on hyvä tietää ainakin jotain. Katsoin muuten, että nelihenkisen haastattelu paneelin joukossa on esimerkiksi nursing development manager, siltä tyypiltä voi tulla tiukkoja kysymyksiä...
Tilaisuuteen pitää tuoda 3 eri todisteta henkkareista, joista 2 pitää olla kuvallisia ja yksi missä näkyy osoite (esim lasku) ja se ei saa olla yli 3 kk vanha. Onneksi tuli HSBC pankista just tiliote, vähän vaan hävettää näytellä sitä pankkitilin onnetonta saldoa, haha. Lisäksi pitää olla mukana kaikki sairaanhoitajan rekisteröintipaperit ja tutkintotodistukset. Vaativat myös 2 suositusta, olin yhteyksissä ex pomoihin ja suostuivat suosittelioiksi. Nyt pitää vaan kovasti harjoitella etten sitten mokaa h-hetkellä. Jännittää!! Pitäkää peukkoja ens torstaina!!!
Ensi kuussa tulee tasan kaksi vuotta täyteen siitä, kun kohdattiin ensimmäistä kertaa Mr Londonin kanssa. Olin Thaimaassa 2012 tammikuussa reissaamassa kaveriporukan kanssa ja muutaman Phuket päivän jälkeen otettiin suunnaksi Koh Phi Phi:n paratiisisaari, jossa olin aiemmin vieraillut 18-vuotiaana reppureissaajana. Tuolloin saari oli todella karussa kunnossa, koska oli kulunut vain alle vuosi saaren lähes tuhonneesta tsunamista. Rakennustyöt olivat kovassa vauhdissa, mutta apea tunnelma saarella sitä kohdanneen tragedian johdosta oli käsin kosketeltavissa. Kuulimme paikallisten kertomuksia traagisista ihmiskohtaloista ja kävimme hiljentymässä muistomerkillä. Nyt vuosia myöhemmin tunnelma oli kuitenkin täysin eri ja saari oli taas täydessä loistossaan, en ollut itseasiassa edes tunnistaa koko paikkaa samaksi!
Saatiin saaren rauhallisemmalta puolelta kiva iso bungalovi meidän koko meidän 6 hengen porukalle. Olin nuutunut matkustamisesta ja auringon paahteesta ja tuona ensimmäisenä iltana kun kaverit tekivät lähtöä Phi Phin:n menomestoille olin itse sängyssä yökkäri päällä lukemasssa jotain hömppäromaania. Tukka oli likainen eikä huvittanut laittautua, sänky veti kovasti puoleensa. Sitäpaitsi kaverit alkoivat olla jo aika hyvissä, en mä ikinä saa niitä kiinni tossa meiningissä, ajattelin. Kuitenkin jostain kumman syystä sain itseni kiskaistua sängystä ylös, heitettyä mekon niskaan ja rasvaletin ponnarilla ylös ja huikkasin että tehkää mullekin yks drinkki! "Mitä mä nyt tänne mökkiin jään yksin jumittamaan!". Otettiin suunnaksi hauska baari, jonka keskellä oli thaiboxing kehä, missä amatöörinyrkkeilijät ottivat mittaa toisistaan ja tilattiin kimpassa ensimmäiset bucketit (drinkit tarjoillaan sellaisista lasten hiekkaämpäreistä ja juodaan pilleillä). Muutaman siemauksen jälkeen alkoi olla jo maailman paras idea olla sinä iltana liikenteessä ja meillä oli tosi hauskaa. Onneksi ei kuitenkaan päädytty sinne nyrkkeilykehään asti ottamaan mittaa toisistamme, vaikka sekin kävi mielessä! Alla olevassa kuvassa on meidät ikuistettuna vain hetkeä ennen kohtalokkaita tapahtumia...
Matka jatkui kohti rantaa ja Phi Phi:lle kuuluisia rantabileitä. Kaverini halusi irkkukahvia, johon totesin, että täältä trooppiselta pikku saarelta (saarella ei ole edes autoja) tuskin saa tuota irlantilaista erikoiskahvia, mutta kaverini piti pintansa ja selitysten jälkeen saimme jonkinlaiset kerma-kahvi-viskisekoitukset eteemme, juomat tarjoiltiin vieläpä ihan oikeaoppisista laseista. Oli kyllä aika ällöä ja olin varma, että saadaan niistä juomista joku jäätävä vatsatauti! Olen muuten ikuisesti kiitollinen H:lle tuosta kahvinhimosta, ilman tätä pientä pysähdystä voisivat asiat olla tänä päivänä hyvinkin erilailla. Jäimme sitten baaria vastapäätä oleville portaille siemailemaa juomia, koska ei kehdattu kuljettaa laseja pois mukanamme. Baarin sisällä soi aivan järkyttävän kova teknojumputus ja se kuului ihan tarpeeksi lujaa ulos asti. Ohikulkevan kujan ihmisliikenne oli vilkasta ja kaikki vaelsivat flipflopit jalassa hyvissä juhlafiiliksissä drinkkiämpärit keikkuen kohti rantabileitä. Muistan tunteneeni itseni vanhaksi ja kulahtaneeksi likaisen tukkani kanssa, kaikki nuoret kun näyttivät korkeintaan 20-vuotiailta ja niin hehkeiltä. Sitten, klisesti sanottuna vähiten kun sitä odottaa, tuli se hetki joka muutti koko elämäni. Miedän ohi käveli porukka äänekkäitä brittiläisiä kundeja. Yhtäkkiä katseeni kohtasi erään ruskeasilmäisen komistuksen kanssa. Siinä syvälle silmiini porautuvassa katseessa oli jotain, mitä en ikinä tule unohtamaan.
Kuinkahan mones "puistokuvapostaus" tää on jo multa. Eilen saatiin nauttia aurinkoisesta iltapäivästä ja ajeltiin Richmond Parkkiin Lontoon laitamille. Kyseessä on siis Lontoon suurin luonnonpuisto, jossa asustelee noin 650 peuraa (olen varmaan esitellyt täällä blogissa niistä jo about 400).
Lontoolaiset tulevat tonne puistoon juoksemaan, pyöräilemään, ulkoiluttamaan koiria ja muuten vaan hengailemaan. Niin ja ratsastajia näkyy myös melkein joka kerta, ilmeisesti tuolla on myös ratsutalli mistä voi vuokrata hevosia. Alueelta löytyy myös pari ravintolaa ja kahvilaa, sekä Pembroke Lodge, minkä voi vuokrata piempiin ja isompiin tapahtumiin. Tällä kertaa parkattiin auto parkkipaikalle Pembroke Lodgen edustalle . Kerrankin muuten ilmainen parkkipaikka, yleensä parkkeeraamisesta saa maksaa itsensä kipeäksi. Ei ole siis mitään häitä suunnitelmissa, mutta jos joskus mennään naimisiin Lontoossa niin se tulee todennäköisesti tapahtumaan tuolla. Ihana pieni ja idyllinen paikka, jonka terassilta aukeaa henkeäsalpaavan upeat maisemat alas laaksoon. Oltiin viime kesänä kävelyllä ja satuttiin paikalle kun siellä vietettiin skottilaisia häitä kiltteineen ja säkkipillineen. Jäätiin puskiin uteliaina väijymään ja seuraamaan ulkona tapahtunutta seremoniaa sekä arvuuttelemaan että onko sen kiltin alla nyt sitten niitä kalsareita vai ei. Ei sentään menty sen enempää kuokkimaan ;-). Lupasin muuten kirjoittaa postauksen miten tavattiin yms. Täytyykin alkaa luonnostelemaan sitä seuraavaksi.
Tässä kuitenkin fiilistelyjä meidän eilisestä retkestä.
Onneksi tajusin vasta myöhemmin, että nää puut vilisi hämähäkkejä! Olis jääny monta hyvää otosta ottamatta ;-)
Näiden kuvien teemana on siis sitten näköjään puut!
Vaikea uskoa, että nyt eletään tosiaankin joulukuuta! Onneksi nurmikko ei koskaan täällä "kuole" talveksi vaan läpi vuoden on vihreää. Mietin, että tuleekohan täällä sitä talvifiilistä ollenkaan?
Tietysti piti napata ne pakolliset peuraotokset
...ja se yhdellä kädellä napattu imelä yhteiskuva (tai siis abou 30 sellaista, kunnes löytyy edes yksi missä molempien päät näkyvät)
Richmond Park jaksaa kyllä viehättää joka kerta ja se on oikeastaan monta puistoa samassa, koska sieltä löytyy villin luonnon lisäksi ihan istutettuja kukkapenkkejä ja ruusutarhoja. Suunniteltiin, että keväämmällä tullaan tonne koko päiväksi ja otetaan tavoitteeksi kiertää koko puisto (mihin vierähtää varmasti kokonainen päivä). Hyvät kengät, eväät ja viltti siis mukaan :)
Pakko jakaa vielä lopuksi Richmond Parkissa kuvattu kuuluisa video vapaana juoksevasta Fenton koirasta, jolle olen hirnunut naurusta vaikka kuinka monta kertaa. Video on näytetty myös BBC:n uutisissa loppukevennyksenä ja varoittavana esimerkkinä vapaana juoksevien koiran omistajille.
Viime lauantaina otettiin suunnaksi Hyde Park ja Winter Wonderland. Hyde Park on muutettu marras-joulukuuksi huvipuiston/joulutorin tyyppiseksi alueeksi, josta löytyy kaikkea kivaa lapsille,teineille ja aikuisille. Käveltiin tonne 10 minuutissa Green Parkin metroasemalta, mutta Hyde Park Corner tai Marble Arch olisivat vielä lähempänä.
Tuolla lähes lintsin kokoisella alueella on paljon erilaisia laitteita, pelejä, luistinrata, myyntikojuja,
ruokakojuja ja valehtelematta bongasin tuolta ainakin 20 eri
baaria/alkoholikojua. Elävää musiikkia löytyy myös useammasta paikasta. Joka paikka on tietysti koristeltu ihanin joulukoristein ja isoja joulukuusia löytyi useita.
Ihmisiä täällä riitti, erityisesti turisteja. Oli jokseenkin haastavaa kävellä tungoksessa kuuman mulled wine punaviinikupposen kanssa. Toi maistuu muuten aika paljon glögiltä, tosi hyvää ja laittaa veren todellakin kiertämään :)
Viinin rohkaisemina käytiin keikkumassa keinukarusellissa tuolla yläilmoissa, oli kyllä aika huikea kokemus ja Lontoon valot näyttivät upeilta tuolta ylhäältä katsottuna. Oli todellakin £7 arvoinen kokemus (vaikka pelkäsinkin kuollakseni)!
Piti tietysti kokeilla myös ei niin pelottavaa karusellia, lapsuuden nostalgiaa ;-)
Haaveilin pelikojujen jättikokoisista pehmoleluista ja tunsin kateutta, kun joku onnellinen tyttöystävä käveli sellainen hervoton pehmolelu kainalossa vastaa. *Vink vink*. Mr London sitten kokeili onneaan kookospähkinöinen heitossa ja jossain ampumispelissä...
Kuten kuvista olette ehkä huomanneet, niin Mr London on kasvattanut aikamoisen talviparran. Huvipuistossa tuli myös vastaan kaksoisolento (oli muuten aika pelottava ku toi puhu ja liikku)!
Valitettavasti en saanut "kaksosia" poseeraamaan vierekkäin, vaikka
houkuttelinkin saksalaisilla makkaroilla yms. herkullisilla vohveleilla, mitä tuolla myytiin joka kulmalla.
Winter Wonderland oli kyllä mukava kokemus ja tuolla saa lapsenmielisenä helposti hurahtamaan muutaman tunnin, voin suositella :). Kotiinpaluu olikin sitten tuskan takana ja kaikki lähimetroasemat oli aivan tukossa, venattiin puol tuntia sisälle metroasemalle.
Ollaan huomenna menossa Royal Albert Halliin "Jools Holland & his Rhythm & Blues Orchestra" konserttiin. Jools Holland on muusikko, joka pitää omaa musiikkiaiheista tv-ohjelmaa täällä briteissä. Ai niin ja yllätysvieraana esiintyy Spice Girlsistä tuttu Melanie C! Saatiin konserttiliput Mr Londonin työkaverilta, joka oli estynyt menemään paikalle lähisukulaisen kuoleman vuoksi. Hän oli taas saanut liput pomoltaan, joka ei voinut mennä, koska joutui lyhyellä varoitusajalla sydämen ohitusleikkaukseen. Toivottavasti noi takan päällä lepäävät sadan punnan arvoiset liput eivät tuo puolestaan meille huonoa onnea!
Kiva päästä tsekkaamaan myös kuuluisa 6000 ihmistä vetävä kulttuuritalo Royal Albert Hall (avattu v.1871), joka sai nimensä kuningatar Viktorian miehen mukaan. Prinssi Albert sai myös kyseenalaista julkisuutta erään isokokoisen elimensä johdosta ja hänen mukaansa on nimetty muutakin kun toi kulttuuritalo... nimittäin lävistys! Kuulostaako tutulta? Tarina kertoo, että Prinssi Albertille tehtiin lävistysrengas penikseen vuoden 1825 paikkeilla, jolloin huippukireän housumuodin vuoksi kookas penis sijoitettiin sivuun ylemmäksi, ettei se pullottaisi huomiota herättävästi lahkeessa. Housujen sisäpuolelle taas ommeltiin koukku, johon peniksen lävistysrengas kiinnitettiin ja näin vehje pysyi ojennuksessa. Että sellainen royal penisnarikka. Lopuksi vielä pari kuvaa...siis siitä konserttipaikasta (kuvat lainattu täältä).
Tänään tuli sähköpostilla kutsu ensimmäiseen työhaastatteluun sairaalaan staff nursen rooliin. Haastatteluun pyydettiin varaamaan kokonainen päivä. Ensimmäisessä vaiheessa on lääkelaskuja ja hoitosuunnitelman tekoa. Sitten täytyy osallistua "communication exerciseen" ja lopuksi onnekkaat valitut pääsevät itse haastatteluun ja mahdollisesti tehdään myös jonkinlainen terveystarkastus. Päivään kuuluu myös kierros sairaala-alueella ja luento organisaatiosta. Kuulostaa kieltämättä aikamoiselta touhulta ja päivään täytyy epäilemättä valmistautua hyvin. Olen todellakin kaikkeen tähän rulianssiin valmis (ja heittää vaikka pyydettäessä kärrynpyöriä oravaksi pukeutuneena laulaen ukkonooaa) saadakseni työpaikan, MUTTA...
Kuin kohtalon ivaa, päivämäärä on samaan aikaan kun meidän viikon etelänmatka (joka buukattiin siis jo alkuvuodesta)! Vaikuttaa erittäin epätodennäköiselta, että haastattelupäivää voi lykätä kun se on noin monivaiheinen ja hakijoita varmasti paljon. Olen myös kuullut, että tuon tyyppisiä haastatteluja on ollut mahdotonta siirtää, jos ei pääse paikalle niin toista tilaisuutta ei tule ja tämä oli myös ilmoitettu muissa vastaavissa työilmoituksissa. Vaihtoehtoina on siis yrittää vaihtaa haastattelupäivää (99,9% ei onnistu), lomamatkan ajankohtaa (tulee tietenkin maksamaan) tai olla menemättä haastatteluun tai lomalle. Ehdotin myös, että Mr London lähtee reissuun jonkun kaverinsa kanssa. Miten voikin olla niin vittumaista, että noi osuu just samaan ajankohtaan!!! Tällainen avautuminen tänään, nyt kyllä ottaa pattiin aivan armottomasti. Mur
