Liikuttava mainos vol 2

Julkaisin täällä viime marraskuussa John Lewisin yliliikuttavan karhun ja jäniksen ystävyydestä kertovan joulumainoksen. Nyt on koiranpennun ja hevosen vuoro... Tänään tuli vastaan Budweiserin mainos joka kostutti jälleen silmäkulmia, pakko jakaa se täällä teidänkin kanssa! Silmäniloa tuottaa muuten myös erityisesti tuo "naapurinmies" hohtavan valkoisine hampaineen ;-)

                                               En kyllä sit tiedä miten tää liittyy kaljaan ?

Itseasiassa pakko jakaa vielä yks nopea eläinmainos, mikä pyörii täällä briteissä telkkarissa, tää on vaan niin huvittava ja saa aina hymyilemään (pohdin kyllä myös noitten kanaparkojen kohtaloita, luulis et ne on vähintään rauhoitettu tohon mainokseen, tai sit vaan lungi rotu).

                                                Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Unelmien kalenterilöytö

Sain hetken mielijohteesta ajatuksen kirjoittaa tällaisen postauksen aarteesta, jonka löysin viimeviikolla :-) Mulla on ollut käytössä  jenkkiläisen Papayan kalenteri ainakin 4 vuotta, tosin viime vuonna jäin ilman ja se harmitti. Jotenkin olen vaan aivan rakastunut noihin kauniisiin kalentereihin ja kannen mukana tulee käytännölliset taskut, joihin voi tunkea kaikkia tärkeitä papereita. Sain ekan kalenterin perheeni kukkakaupalta, jonne siskoni tilasi niitä myyntiin jonkun suomalaisen tukkuliikkeen kautta. Allaolevat kuva Papyan blogista täältä.

Kuolasin loppuvuonna netistä Papayan 2014 kalenterimallistoa ja ihastuin erityisesti 2014 vuoden pöllökalenteriin (ekassa kuvassa oik.yläreunassa). Rahteineen päivineen yhdelle kalenterille olisi tullut hintaa reilusti yli 30e ja se tuntui aika hurjalta, etenkin kun toimeentulosta ei ollut vielä mitään tietoa. Kalenteri jäi siis tilaamatta ja mieli haikeaksi. En löytänyt myöskään googlettamalla Papayan jälleenmyyjiä täältä briteistä. Ihan niinku mulla nyt ees olis hirveesti niitä menoja, mut nätti kalenteri on jotenkin vaan niin kiva juttu ja piristää päivää! Toistaiseksi en ole kalenteria täällä Englannissa edes tarvinnut, mutta nyt duunin saamisen johdosta sellanen olis hyvä olla ja suunnittelinkin lähteväni jossain vaiheessa kalenteriostoksille. 

Viime sunnuntaina oltiin Mr Londonin kanssa maleksimassa Wandsworthin ostarilla, joka on mukava pieni ostari, mutta sieltä löytyy lähes kaikki "high street" kaupat. Jotenkin huvittavaa (ja niin brittiläistä), että 10 metriä päässä ostarista alkaa puisto (ilmeisesti vanha hautausmaa), josta voi bongata 1800-luvun hautakiviä ja muistomerkkejä. Ostarilta löytyy myös kiva brittiläinen lahjatavararaketjukauppa Oliver Bonas. Olin joskus näynyt siellä Papayan kortteja myynnissä (jotka nekin ovat todella kauniita ja omalaatuisia) ja mieleeni välähti käydä tarkistamassa liike kalenterien varalta. 

Voi mikä riemunkiljahdus suustani pääsi kun bongasin liikkeen sisältä pöydän, jolla komeili iki-ihania Papayan kalentereita! Jäljellä olevat mallit (ja kuulemma ainoat joita liikkeesseen oli tilattu) eivät ulkoisesti olleet ihan mun lemppareita, mutta tiesin heti että ilman kalenteria en tule liikkeestä poistumaan! Papaya julkaisee siis joka vuosi ainakin 5 kovakantista kalenteria (plus seinä/pöytäkalentereita), jotka ovat sisältä pääosin samanlaisia mutta ulkokansi eri. Päädyin tummansävyiseen "Floral Beautiful" kukka-asetelma kanteen (vas. alakuva), koska tiesin että sisäsivut ovat joka tapauksessa täynnä toinen toistaan upeampia kuvia. Yhtäkään neurtaalia sivua tästä kalenterista ei löydy ja silmänruokaa riittää. Kalenterin lähtöhinta oli £22, mutta se oli nyt vieläpä tarjouksessa £14!!

Käytiin shoppailuretken päätteeksi japanilaistyylisessä ketjuravintola Wagamamassa vetämässä Ramen-keitot. Oli kyllä hyvää ja todella täyttävää! En kuitenkaan voinut olla hipelöimättä uutta matkakumppaniani ;-) Heti kotona piti kaivaa kynät esille ja alkaa rustata kalenteriin tärkeitä päivämääriä (ja keksimällä keksiä sellaisia, haha). Sain myös iloisen puhelun Suomesta ja pääsin merkkaamaan kalenteriin siskoni hääpäivän ensi kesälle!

Fiilis oli todellakin tämän kesäkuun sivun mukainen  <3 Vielä kun pääsis merkkaamaan niitä työvuoroja tonne!

 

Onko kalenteri muille lukijoille näin tärkeä juttu ja aiheuttaako sen hommaaminen päänvaivaa? 

Kuulumisia

Kahden viikon tappajaflunssa tai mikä lie olikaan alkaa olla pikkuhiljaa selätetty! Oltiin Mr Londonin kanssa pari viikkoa sitten kaupungilla ja törmättiin hänen kollegoihinsa, kättelykierros läpi eikä tietenkään tullut mitään käsiä pestyä lähitunteina. Fail. Illalla alkoi kurkussa tapahtua ja seuraavana aamuna tuntui kun olisi niellyt lasinsirpaleita ja nokkakin alkoi vuotaa solkenaan. Nyt ymmärrän miksi käyttelykielto etenkin sairaaloissa on oikein hieno asia! (Toki se tauti saattoi tulla muualtakin).

Kiskoin seuraavat päivät hunajateetä, auringonhattu-uutetta, inkivääripohjaista "flunssapulveria", kipulääkkeitä kurkkukipuun, yskänlääkettä että sai yöllä edes pari tuntia hiljaisuutta, söin tupla annoksia c-vitamiinia, valkosipulia, chiliä yms. superruokaa. Bootsissa tuli juostua (tai laahustettua olisi osuvampi ilmaus), n. 200 metrin matka tuntui jo isommaltakin urheilusuoritukselta! 

Täältä saa muuten näköjään apteekeista todella tehokasta itsehoitokamaa eri vaivoihin: duactin tyyppisiä lääkkeitä tukkoisuuteen, tulehduskipulääkkeitä, litalginin tyyppistä suolistoa lamaavaa/rentouttavaa lääkettä, vahvoja närästyslääkkeitä, morfiini johdannaisia yskänlääkkeitä, mikreenilääkkeitä ja kodeiinipohjaisia kipulääkkeitä! Ihan tavallisesta ruokakaupasta löytyy myös suurin osa. Huvittavaa, mutta ibuprofein eli "burana" valmistetta taas ei saa yli 200mg normaali hyllystä, se pitää pyytää erikseen. Kun kysyin ibuprofein 400mg valmistetta "tiskintakaa" niin apteekin täti piti luennon ja kyseli että osaanko varmasti käyttää lääkettä ja paljonko sitä saa ottaa, milloin otettava yms. Vähän eri meininki täällä kyllä näissä lääkejutuissa kun suomenmaalla! 

Viikon jälkeen yskökset muuttuivat sitkeiksi ja aivan vihreiksi ja kipu tuntui tulevan syvemmältä keuhkoista. Hengitys kävi myös raskaaksi, kärsin yöt ihan hillittömistä limaisista yskäkohtauksista ja pelkäsin tukehtumakuolemaa. Mr London parka laahusti aamuisin töihin ihan zombina, koska ei saanut nukuttua tän köhisevän räkähirviön vieressä. Suomesta tuotu kuumemittari sanoi sopimuksen irti, mutta ainakin käsikopelolla oli lämmötkin koholla. Muutaman lauseen jälkeen ääni alkoi myös lähteä ja määräsin itseni puhekieltoon. Klassisestihan sairaanhoitajaa ei saa lääkärille juuri millään (tai ainakaan ennenkuin ollaan todella henkihieverissä) ja totuus on että suurin osa näistä viruspohjaisista flunssista on vaan kärsittävä. Jos olisin kärsinyt yksiomaan helvetinmoisesta kurkkukivusta niin se olis asia erikseen, angiina kun harvoin menee itsestään ohi ilman antibioottia. 

En ole myöskään saanut aikaiseksi ilmoittautua paikalliselle terveysasemalle, sitä ilman ei siis lääkärille ole asiaa ja akuuttitilaineissa ohjataan "walk in" klinikoille, jotka vastaa suomessa tk päivystystä. Lääkärille pääsy vie joka tapauksessa keskimäärin 2 viikkoa, joten todennäköisesti olisi anyway ohjattu "walk in" päivystykseen. Mulle erikoinen juttu muuten pitää vielä mainita, täällä kaikki reseptit ovat saman hintaisia kun ne hakee apteekista (reilu 7puntaa), tosin kaikki jatkuva lääkitys kuten verenpainelääkkeet, insuliinit yms. ovat täysin ilmaisia sekä käsittääkseni myös kaikki lasten lääkkeet. 

Tein oman diagnoosin (melkein lääkäri kun olen, haha) hengitystie infektiosta ja mulla sattui olemaan ylimääräinen täsmäantibiootti, kiitos mutsin joka työnsi sen mulle mukaan kun ei itse tarvinnutkaan. Aloitin antibioottikuurin, koska olin täysin vakuuttunut, että tauti oli äitynyt bakteeritulehdukseksi. Parissa päivässä oireet alkoivat hieman helpottaa ja aloin palata elävien kirjoihin, ääni tosin pysyi pitkään poissa. Olen yleisesti ottaen varsin antibioottivastainen ja tiedän että niitä syödään paljon turhaan mikä on maailmanlaajuinen ongelma ja lisää moniresistenttien kantojen syntymistä/lisääntymistä, mutta olin aivan varma, että nyt jos koskaan se antibiootti oli paikallaan. 

Tää oli muuten mun viides hengitystieperäinen "tauti" täällä asuessa, muut on tosin ollu huomattavasti lievempiä räkätauteja ja mennyt itsestään ohi. Sanomattakin on selvää, että tässä kämpässä on jonkinmoisia kosteusvaurioita (kylppärissä kasvoi sieniä ja seinissä näkyy mustia homelänttejä) niinkun nyt varmaan 80% näistä vanhoista kivitaloista, mietin vaan että onkohan tän talon kunnolla vaikutusta mun sairasteluun vai onko kyse yksinkertaisesti uudesta brittiläisestä balteerikannasta... Mr London on erittäin skeptinen, että tällä kämpällä olis mitään tekemistä mun sairastelujen kanssa, oma äitini taas on ihan kauhuissaan ja kannustaa ettimään jo uutta kämppää. Mr Londonin vanhassa kimppakämpässä mustaa hometta suorastaan rapisi alas makuuhuoneen ikkunan viereiseltä seinältä ja se homeelle tuoksahtava kokolattiamatto vaihdettu varmaan viimeksi 70-luvulla! Brittiläisillä noille homeille/kosteusvaurioille altistuminen nyt on tosin varmaan ihan geeneissä... 

Yks erikoinen piirre  brittiläisten ja suomalaisten välillä muuten vaikuttaa olevan (ei ole mitään faktaa, ihan mututuntumaa), että täällä on tosi vähän "laktoosi-vammaisia" ja keliakiasta kärsiviä. Mr London et tunne KETÄÄN jolla olisi noita edellämainittuja vaivoja, mä taas voisin luetella vaikka heti parikymmentä ihmistä. Parin muun brittiläisen kanssa olen myös aiheesta keskustellut ja he myös oudoksuneet etenkin ihmisten laktoosi-vaivoja. Kaupasta löytyy tasan yhtä laktoositonta mainoa, en ole missään tuotteessa nähnyt vähälaktoosinen merkintää, en sitten tiedä ovatko ne luonnostaan sellaisia? Maitotuotteet ovat täällä varsin prosessoituja (säilymisajatkin tosi pitkiä), joten niille ei ilmeisesti herkisty yhtä helpolla. Tää on tällaista "musta tuntuu" tietoa, mutta olisi kiva kuulla jos jollain on samankaltaisia kokemuksia/havaintoja.

Enpä ole vielä astmaatikkoonkaan törmännyt, jotenkin kuvittelin, että kaikista brittiläisille rakennuksille tyypillisestä kosteusongelmista päätellen heitäkin tulisi enemmänkin vastaan! Voihan se olla että nämä mielikuvat ihmisten sairauksista/vaivoista/herkkyyksistä muuttuvat paljonkin kun pääsen aloittamaan sairaaladuunit. Enhän aiemmin ollut tavannut yhtään COPD potilaistakaan ennen kuin aloitin työt keuhko-osastolla... 

Duunien osalta mennään nyt "paperisotavaiheessa" eli olen täytellyt monia eri lomakkeita (osa online) koskien eläkemaksua, rikostaustaselvitystä ja terveyttä ja lähetellyt niitä eri paikkoihin. Suomessa oli kyllä helppoa töiden aloitus, yks nimi paperiin ja seuraavalla viikolla töihin meiningillä :D Kävin perjantaina sairaalan toimistossa todistamassa henkilöllisyyden (taas kerran) ja ottivat kopiot kaikista mahdollisista henkkareista ja tutkinto-todistuksista. Olin lukenut ohjeet moneen kertaan, mutta silti meni ohi että NMC:n kirje ei kelvannutkaan osoitteen todistamiseen (onneks oli pankin lähettämä tiliote mukana missä näkyi osoite)! Rikosrekisterin tsekkaamisessa menee kuulemma parisen viikkoa, eikä aloituspäivästä ei ole siis vielä mitään tietoa. Nyt siis vaan odotellaan. Oli muuten aika ihanan romanttinen nimi tolla kadulla missä kävin asioimassa :)

Mistä kaikki alkoikaan osa 3

Rakkaustarina jatkuu...

Toisessa osassa kerroin meidän yhteisestä illanvietosta Phi Phi:n saarella ja seuraavaksi illaksi sovittuja treffejä, jotka eivät koskaan valitettavasti toteutuneet omalta osaltani. Puhelinnumeroita ei tosissaan oltu vaihdettu, mutta mitä en kertonut viimeosassa...yksi erittäin oleellinen asia...

Mr London nimittäin kirjoitti mulle thaimaan yössä nimensä ylös. Nimi oli niin erikoinen, enkä ollut koskaan kuullut vastavaa, joten hän kirjoitti sen ylös iphoneni muistioon. Jos kyseessä olisi ollut perus brittiläinen nimi kuten Sam Smith tai Luke Jones, niin olisin tuskin enää koskaan onnistunut löytämään häntä. Kyseessä oli kuitenkin niin harvinainen ja erikoinen nimi, kiitos isän iranilaisen taustan, että toista tismalleen samannimistä ei tästä maailmasta löydy! Ehkä arvaattekin miten tarina jatkuu...

Mennään kuitenkin ensin vähän ajassa taakseppäin. Balettitanssijana tunnettu Mr Londonin isä matkusti aikoinaan Iranista 70-luvulla Lontooseen yliopistoon opiskelemaan, alunperin hänen oli tarkoitus viipyä maassa vain noin vuosi, mutta kuinkas kävikään... Aika kului ja Iranissa tapahtui traaginen vallankumous 70-luvun lopussa. Mr Londonin isä oli tuolloin vallankumouksen aikaan onneksi täällä Lontoossa "turvassa", hänen lähisukuaan nimittäin teloitettiin (sama olisi voinut koitua hänen kohtalokseen) ja omaisuutta tuhottiin, koska he kuuluivat silloisen hallitsijan Saahin, joka siis syöstiin vallasta, lähipiiriin. Olen nähnyt mm. valokuvia, jossa Mr Londonin isän veli (joka toimi armeijan sotilaspäällikkönä) seisoo kuningatar Elisabetin vieressä, kun kuningatar oli aikoinaan Iranissa valtiovierailulla. 

Mr Londonin isä tapasi 80-luvun alussa tulevan brittivaimonsa Lontoossa Waterloon juna-asemalla. Rakkaus syttyi, eikä Lontooseen jääminen tuntunutkaan enää niin huonolta idealta. Waterloo on muuten yksi Lontoon kauneimmista asemista ja mua hymyilyttää aina kun matkustan sinne tai kävelen sen ohi :-) Nykyään isä voi jo onneksi matkustaa turvallisesti kotimaahansa tapaamaan siskojaan ja muita hengissä olevia sukulaisiaan ja Mr Londonkin on vieraillut Iranissa pariin otteeseen tutustumassa sukujuuriinsa. Kenties jonain päivänä matkustamme sinne vielä yhdessä. Suvun historia on erittäin kiehtova ja olen haltioitunut vanhoista valokuvista ja tarinoista. Mainittakoon vielä, että poikaystäväni isoisoisä toimi aikoinaan yhtenä Iranin hallitsijoista. Olen muuten ihan hurahtanut iranilaiseen ruokaan ja joka kerta kun vierailemme vanhempien luona niin isä on loihtinut jonkun mulle uuden herkullisen ruokalajin pöytään. Once you go Persian, there's no other version! ;-)

No mutta takaisin tarinaan vaikka ihan mielenkiintoisia sivuseikkoja eiks vaan ;-)

Se nimi puhelimen muistiossa... Näinpä löysin Mr Londonini facebookista, koska siellä oli vain yksi sen niminen ja näpyttelin viestin hänen inboxiinsa. Jännitin tuleeko mitään vastausta takaisin, olinhan tehnyt aika pahat "oharit" siellä Phi Phillä... Ilokseni sain kuitenkin jo pian vastauksen! Mr Londonin loppureissu ei ollut valitettavasti mennyt ihan putkeen, hän vietti sen nimittäin sairaalahoidossa Koh Samuilla pahan ruokamyrkytyksen ja kuivumistilan vuoksi. Oli siellä sairaalassa kuulemma kuitenkin kovasti mua ajattellut ja harmitellut ettei oltu enää nähty Phi Phi:llä (lue: varmaan kirosi että se perkeleen suomalainen ämmä teki mulle oharit). Tästä alkoi tiivis kirjoittelu, vähintään 3 kertaa viikossa kirjoitimme pitkiä viestejä kaikesta mahdollisesta ja opimme tuntemaan toisiamme paremmin. 

Kirjoittelu kävi kuumana ja jossain vaiheessa alettiin miettiä tapaamista, kumpi lentäisi ja minne. Tuntui parhaalta idealta, että matkustaisin Lontooseen ja olin muutenkin pitkään halunnut vierailla siellä (viimekerrasta jo 10 vuotta). Päivämäärän lähestyessa mua aikoi jännittää tosi kovasti. Vaikka meillä olikin synkannut täydellisesti, alkoivat myös epäilykset pyöriä mielessä -olihan tuttavuutemme vain yhden illan ja viestittelyjen varassa. Isosiskoni ehdotti, että hän lähtee seuralaisekseni Lontooseen. Ei ei ei, oli ensireaktio, mutta sitten aloin jo tottua ajatukseen. Pitäähän mulla olla joku "back up" suunnitelma, jos kaikki meneekin pieleen, ajattelin. Näinpä matkustimme "esiliinani" kanssa maaliskuun lopulla 2012 Lontooseen. Buukkasimme neljäksi yöksi hotellin kivalta alueelta Kensingtonista. Tässä vaiheessa voi heittää arvauksia, että montako yötä tuolla hotellissa vietin ;-) Siskon kanssa sovittiin jo aluksi, että hän todennäköisesti tulee viettämään paljon aikaa Lontoossa ominpäin -jos hyvin käy!

Perille hotelliin saavuttuamme mulla oli vajaa tunti aikaa valmistautua treffeille. Perhoset alkoivat pyöriä (tai ehkä viuhtoa olisi osuvampi ilmaisu) vatsassa ja jännittää niin kovasti että ihan oksetti! Sitten kello alkoi olla niin paljon, että oli pakko lähteä tapaamiseen (sisko ei änkenyt sentään mukaan, vaikka sitäkin yritti). Sovittiin siis treffit meidän hotellin eteen. Muistan aina sen hissimatkan alas, eräs hotellin työntekijä kun oli samassa hississä ja kysyi multa ystävälliseen brittityyliin "how are you"? Hermostuneena aloin sitten selittää sille vaikka mitä, kehua Lontoota ja kertoa kuinka kylmä Suomessa parhaillaan on ja taisin jopa mainita, että tulin tänne tapaamaan brittiläistä "ystävääni"... Sain aika ihmetteviä katseita takaisin, koska eihän tohon kysymykseen koskaan pidä vastata kuin "fine thanks, how are you", haha! Vapisevin askelin kävelin meidän hotellin eteen ja vilkuilin ympärilleni. Kello oli tasan kahdeksan illalla kuten treffien ajaksi sovittiin, mutta Mr Londonia ei näkynyt missään! Mielessä pyöri kauhunsekaisia ajatuksia, mitä jos mulle tehdään nyt puolestaan ne oharit!? 

...to be continued 

Uskomatonta!!!! Sain sittenkin sen duunin!

Ihmeiden aika ei ole ohi!!!! Sain kuulkaas just äsken puhelun matronilta se ilmoitti, että mä sittenkin sain sen duunin mitä hain joulukuussa!!! Whaaat!!!!!???? En voi uskoa tätä, se haastatteluhan oli ihan täys katastrofi! Olin puhelimessa ihan et ei voi olla totta sille matronille mut kyl se kuulemma oli. Nyt ne vaan odottaa että menee suositukset läpi (eli mun ex-pomot laittaa s-postia niille et oon ihan kunnollinen hoitsu) ja on sitten taas yhteydessä. 

Tuntuu siis NIIN epätodelliselta kun olla ja voi, olin 100% varma, etten tullut valituksi kuten varmaan huomasitte, siis todellakin olin aivan varma etten saanut sitä duunia! Fiilikset on kyllä aika ristiriitaiset, koska mielessäni jo kirosin koko sairaalan ja erikoisalankin (hupsista). Veikkaan, että joku ei ottanut tarjottua duunia vastaan ja olin sitten jollain varasijalla kun nyt vasta ottivat yhteyttä (toki varmaan myös joulupyhät hidasti prosessia). Tottakai otin sen duunin vastaan vaikka se ei ihan ykköstoive ollutkaan.

Olin muuten sen verran tiloissa kun sain sen puhelun, että en oo enää ihan varma, että mille osastolle mut valittiin. Uus erikoisala joka tapauksessa tiedossa, nyt sitten vaan opiskelemaan lisää aiheesta ja ottamaan homma haltuun ;) 

Nyt Fraco Mancaan juhlistamaan Lontoon parhaan pizzan ja luomuviinin merkeissä (ai mikä terveellinen ja tipaton tammikuu, maanantaina sit) :-)  

Vuosi 2013

Pohdiskelin vuoden viimeisenä päivänä kulunutta vuotta 2013 tällaisen vuosikyselyn muodossa :) 

1. Mitä teit vuonna 2013 sellaista, jota et ole tehnyt aiemmin?
~ Luovuin tutusta ja turvallisesta, muutin poikaystävänä luo uuteen kotimaahan, Englantiin.

2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi?
~ En tainnut tehdä mitään sellaista viimevuonna...enhän.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
~ Facebook oli toki vauvauutisia täynnä, mutta ei kukaan ihan lähipiirissä :-)

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
~ Valitettavasti. Vuoden raskain asia oli kun rakas isäni menehtyi yllättäen syyskuussa (toki oli tiedossa ettei parannusta ole odotettavissa) vain muutama viikko Lontooseen muuttamiseni jälkeen ja matkustimme poikaystäväni kanssa hautajaisiin Suomeen. Tämä valtavan surullinen asia oli samalla kuitenkin myös helpotus, koska isäni sairasti vuosia ja elämänlaatu kävi loppukuukausina todella heikoksi ja hän halusi itsekkin päästä pois. Nyt isä lepää kahden ison männyn välissä hienon luonnonkiven alla, johon on kaiverrettu hänen lempirunonsa "Makeasti oravainen makaa sammalvuoteessansa". Hautakiven vieressä on myös oma kivi pienelle kultaiselle oravalle. Muistot kulkevat aina mukana. RIP Isi <3

5. Missä maissa kävit?

~ Puolassa, Espanjassa, Virossa ja Englannissa.

6. Mitä haluaisit vuodelta 2014 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2013?
~ Työpaikan.

7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2013?
~ Aurinkoinen päivä 31.8 jona muutin Englantiin. 

8. Vuoden suurin saavutuksesi?
~ Varmaankin kaksioni (ja 6 vuoden romppeiden) tyhjennys ja tavaroiden organisointi muuttoa varten ;-) 

9. ...ja suurin epäonnistuminen?
~ Se että sössin sen ensimmäisen työhaastattelun täällä Englannissa oikein urakalla.

10. Kärsitkö vammoista/sairastelutko?
~ Sain yhden jäätävä vatsataudin katkaravuista ja Lontooseen muuton jälkeen sairastin peräti 3 räkätautia/flunssaa lähes peräkkäin (johten tod näk uudesta bakteerikannasta). 

11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
~ Varmaankin uusi sohva, siitä on ollut paljon iloa :-)

12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
~ Poikaystäväni, joka on osoittautunut erittäin ymmärtäväiseksi, auttavaiseksi ja kypsäksi asuinkumppaniksi ja vieläpä siivoaa enemmän kuin minä ;-)

13. Kenen käyttäytyminen aiheutti päänvaivaa?
~ Omassa perheessä (vaikka se niin kovin rakas onkin) riittää kyllä aina draamaa ;-) Meitä on kolme kovin erilaista ja omalla tavalla tempperamenttista siskosta. 

14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
~ Varmaankin lentolippuihin ja uuteen asuntoon. 

15. Mistä innostuit eniten?
~ Yhteisen elämän suunnittelusta, lomareissuista.

16. Mikä albumi / kappale tulee muistuttamaan sinua vuodesta 2013?
~ Ekana tuli mieleen: What did the fox say? Toi biisi jaksaa aina naurattaa, varsinkin kun on täällä asuessa tullut noiden kettujen outojen ääntelyjen kanssa :D

17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
~ Onnellisempi, ehdottomasti. Vuosi sitten tuntui että kaukosuhdetta on jäljellä ikuisuus mutta äkkiähän se aika sitten menikin ;-)

18. Lihavampi vai laihempi?
~ Brittiruoka näkyy (ei ennestäänkään millään hoikalla) vartalolla, valitettavasti...mutta tähänhän tulee ensvuonna muutos ;-) 

19. Rikkaampi vai köyhempi?
~ Köyhempi. Olen elänyt viimeajat säästöillä ja veronpalautuksilla. 

20. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
~ Liikkunut enemmän. Pitänyt enemmän yhteyttä vanhoihin ystäviin ja sukulaisiin. 

21. ...entä vähemmän?
~ Tuntea stressiä. 

22. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa jotain menneestä vuodesta, mitä se olisi?

~ Hmm. Varmaankin edelleen pitänyt aktiivisemmin yhteyttä tiettyjen ihmisten kanssa. Olisin myös jäänyt Suomeen pidemmäksi aikaa, jos olisin tiennyt isäni menehtyvän pian lähtöni jälkeen. 

24. Rakastuitko vuonna 2013?
~ Rakastuin, yhä uudelleen ja uudelleen samaan ihmiseen (varmaan arvaatte keneen) <3

25.Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
~ Tuli ekana mieleen Amerikan horror story (mutta vain 1 season, kakkonen oli ihan sekopäinen ;-). Paljon uusia hauskoja brittisarjoja on tullut myös katseltua.

27. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
~ En.

28. Mikä oli paras lukemasi kirja?
~ Noloa, mutta luin todella vähän kirjoja, tuskin ainuttakaan kokonaista! Nyt ei tule mieleen mitään mainitsemisen arvoista! 

29. ...entä musiikillinen löytö?
~ Nimetään nyt vaikka brittiläinen Florence and Macine ja Arctic Monkeys. 

30. Paras kesämuisto? 

Mr Londonin kanssa ensimmäinen yhteinen juhannus mökillä: Seurata vierestä miten innostunut hän oli puusaunasta, suomalaisesta luonnosta, järvessä uimisesta, suomalaisesta sillistä, makkarasta...

31. Mitä halusit ja sait?
~ Uuden ihanan kodin.

32. Mitä halusit, muttet saanut?
~ Uuden työpaikan. Himoitsin kovasti myös ipadia, vaikka tuskin sitä oikeasti tarvitsen :-)

33. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
~ Kävin leffassa monta kertaa, ekana tuli mieleen komedia Meet the Millers, joka nauratti kovasti. Niin ja näinhän myös elämäni ensimmäisen 3D leffan Life of Pi.

34. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
~ Syntymäpäiväni oli tänävuonna harvinaisen kurja ja masentava, elin kovan muutto- ja pakkausahdistuksen keskellä. Taidettiin kuitenkin käydä illallisella parhaan kaverini kanssa. 

35. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi tyydyttävämmän?
~ Hmm... Varmaankin se uusi työpaikka (ja pari kokoa pienempi ahteri).

36. Miten kuvailisit vaatemuotiasi vuonna 2013?

~ Ehkä "aikuismaisempi" kuin ikinä jos näin voi sanoa :) 

37.Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
~ Poikaystävä, ystävät, siskot ja tietysti äiti <3

38. Kenestä julkisuuden henkilöstä pidit eniten?
~ Liam Neeson (jostain syystä näin monta hänen vanhaa leffaansa ja tajusin miten mahtava ihana karismaattinen näyttelijä hän on :)

39. Paras uusi tuttavuus?
~ Uuden brittiläiset tuttavuudet, nuo vilpittömän mukavat kohtaamani ihmiset.

40. Kerro elämänohje, jonka opit vuonna 2013
~ Poikaystäni huusi tähän sohvalta "treat them mean keep them keen" :D! Toi sanonta on ollut lähinnä vitsi meidän keskuudessa ;-) 

41. Miten juhlit vaihtuvaa uuttavuotta? 

Mennään ekaksi kavereiden luokse kotibileisiin. Meinaan kokata bravuuri quensadillojani ja juoda kuplivaa, illaksi meillä on liput eräällä klubille. 

42. Lupauksia vuodelle 2014? 

Liikkua enemmän ja muutenkin terveellisemmät elämäntavat. This time seriously! Stressata vähemmän asiosta joihin ei voi vaikuttaa ja olla myös armollisempi itseä kohtaan. 

43. Mitä odotat eniten ensivuodelta? 

Ensinnäkin odotan ihan tavallista arkielämää ja etenkin sitä työpaikkaa. Suomeen olisi ihana päästä juhannukseksi ja olen myös pitkään haaveillut reissusta Kroatiaa. Sovittiin myös, että lähdetään ensi talvena reppureissaamaan Aasiaan, josta nyt jo aivan innoissani! Ehkä piipahdamme myös eräällä ikimuistoisella saarella :-)

Ihanaa, onnekasta ja ikimuistoista uuttavuotta 2014 kaikille lukijoille <3

Mistä kaikki alkoikaan osa 2

Viimein luvassa jatkoa rakkaustarinalle, sori työhaastattelujuttujen ja joulun aiheuttamasta viiveestä! Ensimmäisessä osassa jäätiin siihen, että katseemme kohtasivat Mr Londonin kanssa ensimmäistä kertaa Phi Phin:n saaren yössä pienellä kadulla. Hän tuli ilokseni myös juttusille ja pyysi minua kavereineni Slinky's nimiseen rantabaariin. Kuulin että hän sanoi "Stinky" ja mietin että onpas siinä erikoisen niminen mesta. Vaihdettiin muutama sana ja sovittiin että nähdään siellä myöhemmin, sitten hän jatkoi matkaa kavereidensa kanssa ja jäin haikeana katsomaan hänen peräänsä. 

Pian myös me otimme suunnaksi rantabileet, haimme uudet ämpärit ja sitten vaan rannalle istumaan ja ihmettelemään meininkiä. Huomasin että "Slinky's niminen baari oli seuraava meidän paikasta (kaikki käytönnössä istuivat samalla rannalla joten oli vaikea erottaa mikä baari oli mikä) ja mietin että sinne täytyy mennä myöhemmin piipahtamaan ;). Seuraavaksi tie vei rantahiekalle tanssimaan satojen muiden juhlivien joukkoon. Yhtäkkiä Mr London ilmestyi eteeni, oli kuulemma tullut etsimään meitä. Hän jäi tanssimaan meidän kanssa ja opetti itseasiassa sellaisen hölmön macarena tyyppisen tanssin meille (samaa tanssia muuten sitten tanssitaan joskus vielä meidän häissä), mulla ei oo koskaan ollu hirveen hyvää rytmitajua tai muutenkaan tanssilahjoja, joten niissä promilleissa se oli varmaan tosi hupaisaa katseltavaa... Mr London hipaisi jossain vaiheessa kättäni ja voi mitä väreitä se saikaan aikaan! Pian me kaksi toisillemme tuntematonta tanssimmekin jo käsi kädessä. Kumpikaan ei edelleenkään muista kumman ehdotus se oli, mutta päätettiin lähteä rannalle kävelylle pois kaikesta metelistä... 

Kävelimme pari sataa metriä rantaviivaa kunnes viimeisetkin ravintolat jäivät taakse ja oli aivan pilkkopimeää. Mieleeni välähti, että ei ehkä ole fiksuin veto lähteä ventovieraan kanssa niin pitkälle kävelylle katseiden tavoittamattomiin, mutta tunsin oloni turvalliseksi ja onnelliseksi tuon tavattoman kohteliaan sulavaa brittienglantia puhuvan komistuksen seurassa. Juteltiin tavallisia juttuja lomailusta, meidän elämistä kotimaissamme yms. Keskustelu sujui helposti "kielimuurista" huolimatta (en ollut koskaan mikään kympin oppilas enkussa) eikä kaikkea tarvinnut sanoa, kun aloitin lauseen... Hän lopetti sen ja toisinpäin. Jossain vaiheessa vaihdettiin myös se ensimmäinen suudelma.  Ihanan siirappista eikö vaan ;-)

Käännyttiin jossain vaiheessa ympäri, käveltiin takaisin rantabileisiin ja löydettiin kaverini rantahietikolta. Mr London ehdotti, että hakisi kaverinsa toisesta rantabaarista ja jatkettaisiin iltaa kaikki yhdessä, mikäs siinä! Jäin rantahiekalle istumaan kavereideni seuraan, nauru raikui ja kaikki alkoi olla enemmän tai vähemmän humalassa. Hetken mietin, että mahtaakohan hän palata hän takaisin, mutta pian bongasinkin jo ihmisjoukossa lähestyvät hymyilevät kasvot. Ilta jatkui rantahiekalla vieri vieren istuskellessa ja jutellessa. Pian bileet alkoivat olla ohi ja baarit sulkemaan, jatkoimme matkaa rannalta poispäin. Jossain vaiheessa huomasin että kavereitani ei näkynyt missään, olin totta tosiaan täysin tämän brittiläisen tuttavuuden pauloissa. 

Nälkäiset turistit ostivat kujakioskeilla myytäviä pizzapaloja ja rohkeimmat hakeutuivat ottamaan tatuointeja (ja hepatiitteja) pieniin katukojuihin. Jäimme yhden tuollaisen tatuointikojun eteen bambupenkille istumaan, juttelemaan ja naureskelemaan tatuoitaville (valitettavasti myös pari kaveriani saivat tämän älynväläyksen ja voin kertoa että kännissä otettu tatuointi muuten kaduttaa, varsinkin jos sen otosta ei muista mitään!). Keskustelu jatkui sujuvasti ja meillä oli hauskaa, voi miten hyvin viihdyinkään hänen seurassaan. Yhtäkkiä pari kaveriani ilmestyi eteemme, päätettiin että kävelen heidän kanssaan takaisin meidän bungaloville, en itse välttämättä muistaisi reittiä (etenkään pimeässä) ja meidän majapaikka sijaitsi saaren toisella puolella. Eteen tuli ero hetki. Sovittiin kuitenkin seuraavalle illalle (hänen viimeinen ilta saarella) treffit rannalle. 

 Seuraavana aamuna olo oli aivan järkyttävä. Luulin saaneeni malarian (ei nyt sentään) mutta kyseessä olikin trooppinen krapula, tiedättehän sen tunteen kun on hikoillut kuumaassa, ei ole juonut tarpeeksi vettä ja kun tähän yhtälöön lisätään vielä alkoholi... O-ou!!! Normaali krapula vähintään potenssiin sata! Olo oli kerrassaan karmaiseva ja päivä meni sängyssä maatessa ja välillä vessanpyttyä halaillessa. Iltaan mennessä ei olo ollut kohentunut, en saanut pienintäkään suupalaa alas, päänsärky oli hirvittävä ja vatsa kramppasi, kävi myös mielessä, että olen saanut bonuksena jonkun vatsataudin. Illan alkaessa hämärtyä epätoivoni kasvoi. Oli pakko yksinkertaisesti todeta, että en todellakaan voi lähteä treffeille siinä kunnossa (vaikka niin kovasti halusinkin), hyvä kun pysyin edes pystyssä. Ei oltu vaihdettu Mr Londonin kanssa puhelinnumeroita, joten en voisi edes ottaa häneen yhteyttä ja kertoa etten pääse paikalle. Tähänkö tämä nyt sitten jäi, tiesin että seuraavana päivänä Mr London jatkaa matkaa kauas toisen puolen rannikolle (mikä ei ole meidän reissusuunnitelmissa) eli tuskin tiemme kohtaisivat enää koskaan. Kävin surullisena nukkumaan ja mietin onko hän nyt siellä rannalla turhaan odottamassa minua. Samalla tavalla olin haikea myös koko meidän loppureissun, pala sydäntäni oli jäänyt Phi Phi:lle ja tuolle ihanalle brittimiehelle.

...to be continued. 

ps. Saa heittää arvauksia miten tarina jatkuu ;-)