Ai miten ne työjutut

Joka päivä olen toiveikkaana odottanut, että postiluukusta kilahtaisi NMC:ltä kirje ja pääsisin allekirjoittamaan sen viimeisen declarationin sairaanhoitajan rekisteröintiä varten (tämän jälkeen lähettävät minulle sen kullankalliin PIN-numeron). Olen ollut kohta 2 kk tekemättä töitä ja vähän alkaa jo turhauttamaan ja kaipaamaan "tositoimia", vaikka täällä Lontoossa onkin ihana asustella. Tuli tosissaan rekisteröinnin suhteen takapakkia ja jouduin käännättämään vielä yhden paperin englanniksi kielenkääntäjällä ja sitten käytättämään sen suomessa maistraatissa, jotta sen kopioon sai notaarin leiman. Tai siis itsehän en tehnyt juuri mitään - kiitos vaan kovasti siskolle ja äitille vaivannäöstä! NMC:n toimistolla sanottiin aiemmin, että kaikki dokumentit ovat kunnossa -No eipä sit ollutkaan.

Laitoin hakupaperit siis sisään kesäkuun lopussa eli parin viikon päästä tulee 4 kk täyteen. Rahaa prosessiin on kulunut noin tähän mennessä noin 340e ja vielä £100 maksettavana. Täällä Englannissa jokaisen sairaanhoitajan tulee siis kuulua Nursing and Midwife Counciliin ja maksaa jäsenmaksua £100 vuodessa, jotta pysyy rekisterissä ja saa voi toimia sairaanhoitajana.

National insurence number tuli taas ennätysajassa, vain muutama päivä haastattelun jälkeen. Kävin Tooting Bec:issä "jobcenter" nimisessä paikassa haastattelussa ja homma oli ohi 10 minuutissa. Mukava intialaisaksenttinen nainen kyseli mm. oletko töissä/hakemassa töitä ja onko minulla säästöjä vai kuka elättää. Käytännössä virkailija täytti puolestani hakemuspaperit. Mukana piti olla passi ja council tax lasku, jossa näkyy oma nimi ja osoite. Olin valmistautunut pitkään selostukseen keskeneräisestä sairaanhoitajan rekisteröintiprosessista ja työllistymismahdollisuuksista, todistaamaan brittiläisen pankkitilin olemassaolon, kertomaan yksityiskohtaisesti miten tapasimme poikaystävän kanssa ja miksi päädyimme siihen että muutan Lontooseen (okei ei nyt ihan sentään) yms. mutta ihan turhaa, mihinkään kysymykseen ei odotettu (tai haluttu) vastattavan yli 2 sanalla. 

Tosin näitä kokemuksia on varmasti erilaisia. Haastattelu tapahtui isossa avokonttorissa, jossa saattoi kuulla tahtomattaankin muiden keskusteluja. Vieressäni istui ilmeisesti afrikkalaistaustainen nuorimies, jolla ei ollut minkäänlaisia henkilöllisyyspapereita olemassa -hän vaikutti olevan aika pahassa pulassa. Oli muuten huvittavaa, että törmäsin kadulla tähän haastattelijaani parin päivän päästä ja jäin melkein suu auki tuijottamaan että mistä tunnen ton tyypin kun enhän mä tunne täältä vielä juuri ketään, hah hah.

Tässä meidän lähihuudeilla sijaitseva viehättävä Nightingale vanhainkoti. Vois olla yks aika potentiaalinen vaihtoehto työpaikaksi ja vaikuttaa ainakin nettisivujen perusteella laadukkaalta hoitokodilta, jossa hoidetaan eri kuntoisia asukkeja, dementiapotilaita ja tarjotaan palliatiivista hoitoa. Olen itseasiassa jo melkeen täyttänyt sinne vaadittavat hakupaperit.  

St Georges hospital, josta tein postauksen aiemmin on myös ollut kovasti tarkastelun alla. Tällä hetkellä sinne on mm. munuaisisastolle ja kirurgisille osastoille staff nursen paikkoja auki. Isoja sairaaloita täällä kyllä riittää! Lähempää Lontoo cityä löytyy esimerkiksi Guy's and St Thomas hospital joka vaikuttaa todella mielenkiintoiselta sairaalalta. 30 min junamatkan päässä sijaitsisi taas iso Kingstonin sairaala, joka houkuttaisi myös kovasti. Ollaan meinaa mietitty, että ehkä joskus tulevaisuudessa vuokrattaisiin/ostettaisiin Kingstonista kämppä. Saas nähdä mistä sitä sitten lopulta löytää itsensä töistä :-)

Huomenna paras kaverini saapuu Suomesta tänne viikoksi. Ihanaa saada tyttöseuraa! Mennään keskiviikkona kattomaan Ellie Gouldingia Hammersmith Apolloon ja kaikkea muutakin kivaa luvassa, can't wait! Lion King musikaali olisi kanssa toivelistalla, harmi vaan että sinne maksaa halvimmatkin liput about £50. Moneen muuhun musikaaliin näyttää olevan kaiken maailman diilejä ja alennuksia, mutta eipä tietenkään tähän superhottiin Leijonakuninkaaseen! Onks kellään Lontoolaisella/Lontoon matkalaisella muuten antaa musikaalivinkkejä? Mites esim. toi noitajuttu Wicked joka pyörii täällä jo kahdeksatta vuotta?

Viikonloppu kuvina

Mun viikonloppu alkoi jo torstaina kun treffaattiin ihanan Tuulin kanssa Camdenissa. Käytiin edesmenneen Amy Winehousen "Hawley Arms" lempparipubissa, katuruokailemaissa ja ihanilla happy hour mohitoilla. 

Perjantain herkkuja

Meidän eka kukka, kiitos Jayne!

Wandsworth Common sunnuntaina, syksyisiä tunnelmia ilmassa. 

Pehmistä eli Mr whippietä. Katse kertoo kaiken: jätä mulle kanssa!

Lopuksi aina niin kuvauksellinen kotikatu. Joku oli kyllä sitä mieltä et nyt riitti ne kuvaukset ja äkkiä kotiin kebab-paikan kautta kattomaan X-factoria! 

Brittiläisiä ruokaorgasmeja

Tunsin tänään valtavaa mielihyvää hoitaessani viikonlopun ruokaostoksia meidän Sainsbury lähikaupassa ja kotimatkalla kypsyi ajatus kirjoittaa aiheesta oma postaus. Täältä Englannista saa kyllä ruokakaupoista niin kivoja juttuja! Vihannestiskeiltä löytää vaikka mitä ja tosi kätevissä paketeissa, kaikki ruokakulttuurit on edustettuina, rakastan valmiita käteviä salaattipusseja, tuorepizzoja, tuorehedelmä -ja marjalajitelmia. Alla olevan lajitelma lähti Saisbyrustä aiemmin tälläviikolla £3,50 hintaan.

Musta on myös tullu kunnon tarjoushaukka, koko ajan on joistain tuotteista ota 3 maksa 2, 2 yhden hinnalla tai 2 samaa halvemmalla hinnalla tarjouksia. Ostosten päätteeksisaa kuitin jossa kerrotaan paljonko säästi ja tule hyvälle mielelle. Välillä itsepalveluautomaatti antaa myös alennuskuponkeja seuraa shoppailukertaa varten tai "double nector points on your next shopping" kuponkeja, jännittää aina mitä sieltä koneesta tulee :) Ruokaostosten hinnaksi tuli tänään £50 mikä on tavallista enemmän, mutta tosissaan viikonloppu tulossa. Ostin tolla rahalla 4 erilaista juustoa, erilaisia keksejä, padron peppersejä, pulled pork kimpaleen, leipää, makkaroita, tortillalevyjä, limua, maitoa, viinirypäleitä, tuoreita vadelmia, ainekset juustokakkuun, 2 pulloa viiniä ja magners-siideriä! On muuten niin kätevää kun skumpat, viinit ja halutessaan myös kirkkaat voi ostaa ruokakaupasta ja niitä myydään vieläpä hyvillä tarjouksilla. Mahtaisi Suomen terveysviranomaiset olla moisesta kauhuissaan! Bulmersia saa 3 pulloa £5 hintaan ja Strongbowta voi ostaa halvalla vaikka 2 litran pullossa! Strongbowta tuli muuten usein juotua Suomessa (kuului monen baarin hanavalikoimiin) ja Mr London oli huvittunut kuullessaan tästä mun siiderimieltymyksestä, täällä kun Strogbow on kuulemma "what all the trumps get":D Eikä täällä muuten näytä olevan sen enempää spurguja kun Suomessakaan kaikista näistä alkoholihoukutuksista huolimatta. 

Toi Sainsburyn "pulled pork" on muuten ihan mielettömän hyvää. Paketissa oleva kimpale on siis esipaistettu. Se paistetaan vielä 60 min kotiuunissa, lisätään kastike ja revitään haarukoilla riekaleiksi. Me ollaan syöty tota tortillan sisällä coleslawin kanssa ja on kyllä aivan sairaan hyvää. Toinen samantyyppinen puolivalmisruoka mihin ollaan Mr Londonin kanssa ihan hulluna on "half crispy aromatic duck". Paketissa tulee reilu ankankimpale, luumukastike (se on niin hyvää!) ja sellasia super ohuita "pancake" levyjä mihin tämä ihanuus kääritään. Perinteiseen annokseen kuuluvat kurkku ja kevätsipuli pitää ostaa erikseen ja pilkkoa pikkuruisiksi.

 

Taivaallisen hyvää! Tätä ankkaherkkua ollaan nautittu myös China townin kiinalaisissa, mutta tämä kauppaversio on lähes yhtä hyvää ja tosi helppo valmistaa (mitä nyt oon saanu pari haavaa taiteillessa noita kurkkusuikaleita mahdollisimman ohuiksi niinku ravintoloissa). Näitä ankkoja sai viimeviikolla 2kpl £10 hintaan kun normaalisti jo 1 paketti maksaa £9. Aika hyvä diili siis!

 

Padron peppersit on kanssa mun lemppareita ja ostan niitä valehtelematta aina kun löydän (on usein loppu, joten taitaa muutki lontoolaiset diggailla)! Paketti maksaa £1 ja siitä loihtii ihanan alkupalan/lisukkeen kun paistaa paprikat öljyssä ja ripottelee päälle merisuolaa. Padroneista tulee ihania lapsuudenmuistoja mieleen, näitä syötiin aina lapsena kun oltiin Espanjassa lomailemassa. Ihana suolapala helteisenä päivänä!

 

Tässä yks kylmähöyrytetty vihannestiski Wimbledinissa, jota ihastelin. Oli kyllä freessin näkösiä kasviksia. Meidän läheltä löytyy myös Waitrose niminen kauppa, mutta siellä tulee käytyä harvemmin koska on enemmän "posh" ja siis kallimpi. Sieltä saa tosin tajuttoman hyvää vadelma-mustaherukka frozen jugurttia ja sitruunajuustokakkua (vielä sellainen kunnon sitruunamelbakerros päässä) sellasissa pienen jugurttipurkin kokosissa annoksissa. 

Täällä saa kaikista kaupoista tosi hyviä kakkuja, leivoksia, cupcakeja, muffinsseja... Jossain aiemmassa postauksessa hehkutin jo miten hyvää Saisburyn vanilla new york cheesecake onkaan! Melkeen tuntuu turhalta leipoa mitään itse, tulee kalliimmaksi ja lopputuloksesta ei voi koskaan olla varma (ainakaan mun taidoilla). Tänään päätin kuitenkin leipoa jotain itse, koska ensimmäinen brittiläinen naispuolinen ystävätär on tulossa istumaan iltaa ja katsomaan meidän kämppää. Suomalaisille vieraille esittelisin ja tarjoaisin mielelläni kaikkia näitä kauppojen ihania valmisjuttuja, mutta en sentään brittiläiselle! Päätin kokeilla ensikertaa kotilieden paljon kehuttua valkosuklaa-juustokakkua. Tykkäsin ajatuksesta, että myös pohjaan tulee suklaata ja käytin Suomesta tuotua Maraboun vanilja-valkosuklaata. Lisäsin ohjeesta poiketen joukkoon myös vähän sitruunaa. Nyt vaan pidetään peukkuja, että kakku ehtii hyytyä iltaan mennessä! Lopputulos vaikutti aika löysältä ja liivatekakun olisi jokatapauksessa hyvä hyytyä yön yli. Jokseenkin työläs kakku tehdä kun täytyy vatkata niin monta eri vaahtoa ja huhheijaa minkä näköinen oli keittiö, riitti tiskattavaa! Kotilieden sivuilla kakku näytti alla olevalta, alempana mun vadelmainen versio.

 

 Ihanaa ja herkullista viikonloppua kaikille!

 

Lisäys: Kakku oli muuten ihan mielettömän hyvää (etenkin seuraavana päivänä) ja keräsi kehuja, kaiken vatkaamisen arvoista siis! Lauantaina pidettiin muuten vähän niinkun vahingossa housewarming partyt, jos olisin tämän tiennyt niin olisi tehnyt näitä kaksi ;-)

Hämähäkkitraumoja

En ole ikinä ollut erityisen hämähäkkikammoinen. Lapsena saatoin leikkiä lukkien kanssa ja suurin haaveeni oli jopa saada oma tarantella! Sittemmin tulin toisiin ajatuksiin... Maanantaina hauduttelin sipuleita kaikessa rauhassa hyvillä fiiliksillä ranskalaista sipulikeittoa varten. Keittiön ikkuna piti tietysti avata, koska tila alkoi muistuttaa höyrysaunaa. Yhtäkkiä katseeni osui ikkunaan ja kämmenen kokoiseen hämähäkkiin joka oli selvästi matkalla piiitkillä jaloillaan sisälle... Iiiik!!!

Parin sekunnin panikoinnin jälkeen rämäytin ikkunan kaikella voimalla kiinni toivoen että hämähäkki häipyisi näköpiiristä. Siihen se jäi kuitenkin ikkunan taakse vaanimaan (tässä vaiheessa nappasin yllä olevan kuvan). Onneksi oli lähettyvillä keittoa varten kuivaa Chadonnayta oloa rauhoittamaan! Kun Mr London tuli kotiin hän lennätti ensitöikseen paistinlastalla hämppiksen huitsin nevadaan ja saatiin taas höyrysaunan ikkuna auki! Olen aiemminkin bongannyt keittiön ikkunalta ison hämähäkin, mutta en näin valtavaa!

Olin todella ylpeä tästä eleestä, varsinkin kun poikaystäväni on pahemmin luokan hämähäkkifobikko. Toissa kesänä katselimme kaikessa rauhassa makuuhuoneessa leffaa kun bongasin isohkon hämähäkin katonrajasta. Olin hetkeä aiemmin leikitellyt ajatuksella että joku jättihämähäkki hyökkää esiin, joten tämä oli kuulemma sitten "mun ja mun manausten vika". Mr London pomppasi ylös sängystä kun aropupu ja ojensi mulle ovenraosta hillittömän golfmailan. Itse tämä urhea mies painoi käytävältä kaikella voimalla makuuhuoneen ovea kiinni huutaen ohjeita ja että minun täytyy tappaa se nopeasti! Tein hetken huutorulianssin jälkeen työtä käskettyä ja vähän ylpeäkin suorituksestani, sitten sainkin vuolaiden kehujen sijaan valitusta kattoon jääneistä jaloista, siinä vaiheessa kyllä paloi pinna ja taisi muutama suomalainenkin kirosana lennellä! 

Laitetaan nyt tähän väliin vaikka kuva siitä keitosta ettei tule liian pitkää tekstipötköä

Mr Londonilla hämähäkkitraumoja riittää, joskus pikkupoikana hän oli lukittautunut kuin myös hämähäkkifobisen äitinsä kanssa keittiöön, koska takan raosta oli kömpinyt peräkkäin kaksi kämmenen kokoista hämähäkki olohuoneeseen. Odottivat siellä sitten helteisenä kesäpäivänä tuntikausia perheen isää kotiin! Onneksi ei ole myöskään tarvinnut itse kokea kun istuu vessanpytyllä ja pöntön kannen alla vaaninut jättihämähäkki lähtee kävelylle reittä pitkin!!! Tulee muuten tarkistettua nykyään toi pytty. 

Mr Londonin mukaan brittiläisen hämähäkit eivät kuitenkaan pure, mikä oli minulle huojentava uutinen... ja paskat! Unelma romuttui kun törmäsin tähän artikkeliin, jossa siis brittiläistä perheenäitiä puri olohuoneessa nilkkaan hämähäkki ja lopputulos oli lähes verenmyrkytystila ja tällainen jalka (kuvat ja lainaukset artikkelista). Paraneminen oli tuskallista kuten voi kuvitella ja kesti viikkoja!

Tätä Pholcus phalangioides suvun hämähäkkiä epäillään pureman aiheuttajaksi, varokaa brittiläiset kohtalontoverit jos tulee vastaan!

• The phlocus phalangioides is commonly known as the cellar spider or skull spider
• Females have a body of about 9mm while males are slightly smaller, with legs five or six times the length of the body
• The species originally came from the subtropics and thrives inside houses because it cannot survive in the cold
• Their 0.25mm fangs can penetrate human skin, but usually only a mild burning sensation is felt

Artikkelista selvisi myös, että "Only 12 species of biting spiders are known to be found in Britain". Vai "only" 12!! Yleisesti ottaen on ilmeisesti kuitenkin aika harvinaista, että briteissä tulee hämähäkin puremaksi. Tähän otukseen ei olisi myöskään kiva törmätä: "The UK's most dangerous spider is believed to be the steatoda nobilis - known as the false black widow spider - which can land grown men in hospital with its bite". Tässä tästä "feikkileskestä" kuva jonka lainasin täältä.

Pienen hämähäkkitutkimuksen jälkeen olen melko varma, että törmäsin keittiössä nimenmaan tähän Tegenaria domesticus suvun house-spideriin (kuva täältä). Iljettävän näköinen otus vaikka pitäisi olla ihan harmiton. Alkoi vähän kaduttamaan sen lennättäminen ja luin että kotihämähäkeistä on myös hyötyä kun tappavat hyönteisiä ja vaatteita syöviä koiperhosia...mut ei niihin silti oo kiva törmätä!

Eihöhän siinä tullut hämähäkkejä tarpeeksi! Toivottavasti en nyt manannut niitä lisää esiin... Tätä juttua kirjottaessa piti muuten tarkistaa parisenkymmentä kertaa ettei ole noita otuksia lähistöllä tai iholla kun tuli ihme kutinatiloja! Onkos Englannissa asuvilla kohtalontovereilla hämähäkkikokemuksia?

Ravintolavinkki: Franco Manca

Käytiin viime perjantaina Mr Londonin ja tämän kaverin kanssa testaamassa Balhamiin hiljattain avattu italialainen Franco Manca, jota on kehuttu jopa Lontoon parhaaksi pizzeriaksi. Ravintoloita on avattu yhteensä 5 eripuolille Lontoota: Brixton Marketille, Chiswick Hight Streetille, Westfieldsin Stratfordin ostarille, Northcote roadille ja Balhamiin. Ainakin tripadviserin (Brixtonin paikka) mukaan ravintola saanut tosi hyvät arviot.

Ravintolaan ei voi tehdä varauksia ja jonoa oli ulkopuolella kymmenisen metriä saapuessamme paikalle, mikä sai meidät melkein tekemään u-käännöksen varsinkin kun satoi vettä. Jäätiin kuitenkin pizzanhimoissa venailemaan ja pian tarjoilija tulikin jo kyselemään josko haluaisimme tilata odottaessa viiniä -Yes please! Sisilialaista suussasulavaa luomuviiniä siemaillessa ja rupatellessa sateenvarjon alla meni n. 30 minuutin odotusaika varsin joutuisasti. 

Tämä ravintola on ylpeä huolella valituista raaka-aineistaan. Lista on varsin suppea, 6 eri pizzaa ja pari sivu/alkupalasalaattia. Eipähän ole ainakaan valinnanvaikeuksia! Viinilistalla 3 puna -sekä valkoviiniä ja kuohari. Holittomille ei tainnut olla kun sitruunalimpparia, kokiksia täältä on turha kysellä. Lisäksi seinätaululla oli pari extrapizzaa ja ilmeisesti jotain special snäksejä, jotka jäi multa kyllä huomaamatta.

Saatiin kiva pöytä, joka oli aivan avokeittiön lasissa kiinni. Sieltä riitti katseltavaa ja nostatti ruokahalua entisestään! Aika lämmin kyllä oli kun valtava kiviuuni liekehti ihan vieressä. Pieni ravintola oli täpötäysi ja volyymit kovalla, mutta hyvin viihdyttiin ja fiilis oli tunnelmallinen. Olisko sillä ihanalla viinillä ollut myös jotain tekemistä tämän kanssa, koska yleensä lähinnä ahdistun liian ruuhkaisissa ja meluisissa paikoissa.

Mun pizza nro 6 (+extratäyte green sweet chili) ei ehkä ulkoisesti maailman kauneimmasta päästä, mutta tosi maukasta oli ja toi pizzapohjan maku ja koostumus ihan mieletön (en kyl edelleenkään tiedä mitä on sourdough-pohja tai mikä siitä tekee erityisen). Ei kyllä jäänyt lautaselle murustakaan, pöydässä oli ihanaa tujakkaa chili-oliiviöljyä, jonka kanssa tuhosimme huolellisesti viimeisetkin pizzanreunat. Listalla ei ole jälkkäreitä (eikä olisi mahtunutkaan), mutta italialaisia erikoiskahveja kyllä löytyy.

Hintataso oli erittäin huokea kuten pizzalistasta näkyy, tosin tipit (12,5%) pitää maksaa päälle. Meidän 3 hengen seurueen 3 pizzan (+extratäytteet) ja viinipullon yhteishinnaksi tuli tippeineen £45. Palvelu oli erittäin ripeää, huomaavaista ja ystävällistä. Nyt jo haaveilen seuraavasta vierailusta vesi kielellä... Meni kyllä mun "parhaat pizzat ever" top 3 listalle! Viikonloppuna käytiin muuten myös Tootingissa aivan sairaan hyvässä Pakistanilaisessa syömässä. Tästä postausta sitten myöhemmin!

Sofa is here!

Voi tätä onnen päivää, kauan odotettu sohvamme saapui tänään! Toimitus oli ärsyttävästi pari viikkoa myöhässä, koska Ikealla oli toimitusvaikeuksia, mutta kyllä nyt kelpaa kuulkaas pötkötellä upouudella muhkealla sohvalla karsean säkkituolin sijaan. Kokoaminen sujui tunnissa yllättävän kivuttomasti, mitä nyt muutaman kerran jouduttiin purkamaan joku osa kun joku mutteri tai palanen jäi välistä. Youtubesta löytyi kokoamisvideo, josta oli paljon apua tämän Ektorp sohvan kasaamisessa. Ihanaa kun olohuone alkaa jo näyttää olohuoneelta! 

Before

After

Sitten vielä kun sais mätsäävän sohvapöydän kaveriks

Lopuksi vielä viikonloppufiilistelyitä, käytiin Teddingtonissa Mr Londonin kotihoodeilla Bushy parkissa (toisiksi isoin Royal park Lontoossa) ihastelemassa peuroja ja joutsenia. Samankaltainen ihana Richmond park on tullut jo aiemmin tutuksi, mutta tykkäsin tästä paikasta vielä enemmän.

Syyskuu on paritteluaikaa, jolloin pitää olla erityisen varovainen kiimasten peurojen suhteen. Kuka nyt haluis et joku tulee siihen pällistelemään kun...

tehdään tällaisia suloisia vauvabambeja!

Lammen keskellä oleva kultainen naispatsas on nimetty Diana nimisen naisparan mukaan, joka epätoivoissaan hukuttautui tonne veteen. En oo muuten koskaan nähny yhtä paljon joutsenia samaan aikaan kun täällä ja harmitti ku jäi tarjottavat kotiin. Illalla kateltiin "anoppilassa" Mr Londonin vanhempien kuvia samasta puistosta, jossa peurat tunkivat auton ikkunasta sisään mussuttamaan leipää :-) Ens kerralla sit. 

Edit: Selvitin netistä et toi mulle kerrottu Diana tragedia on palturia ja nimi tulee kreikkalaisen jumalan mukaan, ei siellä siis kukaan tapattanu itteään.

Viikko takana Lontoossa

Reilu viikko on vierehtänyt lontoolaisena ja ihanaa on kyllä edelleen! Paitsi että bongasin aamulla peukalon kokoisen sienen! kasvamasta meiän kylpyhuoneen kylpyammeen puupaneelin raosta. Just niin brittiläistä kosteusvaurio meininkiä, eikä oo mitään lattiakaivoja olemassa (täällä ei oo ees harvinaista että on kokolattiamatto kylppärissä). Vaikka sienistä kovasti tykkäänkin, erityisesti risotossa, niin tämä ei ollut kauheen mieluinen yllätys, varsinkin kun ei voi tietää minkälainen sienifarmi ja rihmastobileet siellä syvemmällä luuraa. Täytyy ilmoittaa pikimmiten landloadille. Toivottavasti ei oo myöskään mitään aikasempien asukkaiden istuttamia huumesieniä, haha.

Eilen illalla myös hätkähdyttävä iso hämähäkki yritti tunkea karvaisilla jaloillaan ikkunasta sisään. Täällä on nyt kelit viilentyny ja hämähäkit haluu kans lämpimään. Onneks saatiin se hirviö selätettyä ja tippu jonnekkin alas pusikkoon. Nyt vaan vähän pelkään sen verenhimoista kostoa... Vähän on myös keljuttanut pestä naamaa kahden erillisen kylmä -ja kuumahanan kanssa. Joko se on auts tai liian kylmää! Eikai tää brittiläisen kulttuurin alkuhuuma nyt vaan ala kaikkoamaan!?

Ensimmäisestä kosteasta illanvietosta brittiläisten kanssa myös selvitty! Vähän vielä jännittää noi tilanteet missä on paljon uusia ihmisiä, enkä pysy nopeatempoisissa keskustelussa, murteissa tai varsinkaan slangisanoissa vielä mukana. Välillä joudun pyytämään toistamaan joku 5 kertaa ennenkun ymmärrän kysymyksen ja sit se on tyyliin joku "can I get you a drink". Koin myös aika stressaavana ton systeemin et kokoajan joku on ostamassa sulle juomaa ja sit täytyy tietty muistaa kuka osti ja tarjota takaisin. 

Onhan se vähän ankeeta, ettei voi ottaa samalla lailla osaa keskusteluihin kuin kotimaassa saatika sitten heittää mitään nokkelaa (tai se tulee joku hyvä heitto mieleen kun se on aivan liian myöhäistä). Tulee vähän sellanen fiilis, että pitääköhän noi mua tosi yksinkertasena. Onneks toi alkoholi muuten auttaa asiaan ja muutaman tuopin jälkeen ei enää pelkää samanlailla kieli/ääntämysvirheitä ja olo on muutenkin vapautuneempi (miten tää kuulostaa jotenki niin suomalaiselta, haha). 

Brittiläiset käyttää paljon lyhennöksiä sanoissa (sama ilmiö varmaan joka kielessä) ja olen huomannut, että kun sitten viimein selitän asiani juurta jaksaen ilman näitä lyhennöksiä niin ihmisillä ei tunnu olevan oikein kärsivällisyyttä kuunnella loppuun asti (tai sit oon vaan yksinkertaisesti tosi boring tyyppi). Onks muilla vastaavia kokemuksia, onhan? Toisaalta kielipää tuntuu parantuvan joka päivä ja hoen ihan innoissani kun opin jonkun uuden fraasin kuten "cheeky monkey".

Torstaina olen menossa haastatteluun national insurence numberia varten. Lähinnä ottavat passista kopiot ja ehkä kysyy miks oon tullu tänne yms. Onneks sentään tullut toisesta EU-maasta niin ei pitäis olla ongelmaa ton suhteen. Mitäs sitä vielä kertois... Shoppailtua on tullu vähän liikaakin ottaen huomioon, ettei ole vielä mitään tulonlähdettä, siis edelleen odotellaan sairaanhoitajan rekisteröinnin läpimenemistä. 

Ostin itselleni jopa Marry Berryn (brittien Sikke Sumari) kokkauskirjan, että voi alkaa harjoittelemaan brittiläisten perinneruokien tekemistä ja kenties tehdä anoppiin vaikutuksen ;-) Pakko kertoa vielä hauska tarina ton kirjan ostamisen suhteen. Ostin sen alennuksesta Lakeland nimisestä kaupasta joka on erikoistunu mm. leivontatarvikkeisiin ja kaikkia muutakin kivaa keittiösälää löytyy. Täällä on varmaan jokaisella isommalla kauppaketjulla oma kanta-asiakaskorttinsa (osa maksullisia), bonussysteeminsä, uutiskirjeensä yms joita myyjät tietysti innokkaana kaupittelevat. En todellakaan halua lisää roskapostia, joten olen näistä "turhista" yrittänyt parhaani mukaan kieltäytyä. Toistaiseksi Sainsburyyn, Booziin ja Nandosiin (portugalilainen kanaravintolaketju) kortit olemassa.

Niin takaisin siihen tarinaan... Olin sitten kassalla Mary Berryni (rimmaa muuten kivasti) kanssa ja miespuolinen myyjä hämmensi ensin pahoittelemalla odotusta (just joo, kaks ihmistä ennen mua), esitti liudan kysymyksiä mm. haluanko että haluanko liittyä heidän newsletterin vastaanottajaksi (kieltäydyin kohteliaasti) ja sitten sieltä tuli tietysti vielä thank you very much and have nice day toivotukset. Tarkoituksenani oli sanoa takaisin jotain tyyliin thanks you too mutta suustani pääsikin spontaanisti "Love you"!! Tajusin tämän vasta kun kävelin kaupasta ulos ja myöhäistä mennä siinä vaiheessa korjailemaan (ja sehän vasta noloa olisikin). Hävetti tietysti aika lailla, mitähän se kassamies mahtoi ajatella! Parin minuutin päästä sain helpottavan, hillittömän naurukohtauksen ja ihmiset varmaan kattelivat kummissaan. Onneksi tämä kaikki sekoilu tapahtui Wimbledonin ostoskeskuksessa eli ei ihan kotikylällä ;-). Siellä oli muuten yläkerrassa ihan mieletön frozen yojurt baari <3 Kotona tietysti käytiin Mr Londonin johdolla keskustelu mun kauppasekoilusta, ettei nyt vaan taas olisi ollut sellainen freudilainen lipsahdus kyseessä...!

Tää Traditional English Trifle on muuten ihan superherkkua: hilloa, vanukasta ja kermavaahtoa mantelilastuilla. Nam nam.