***tun HR

Hupsista, tulipas aika voimakas otsikko! Kerkesinkin jo kehumaan aiemmin kuinka mallikkaasti ja sutjakkaasti tän uuden sairaalan HR toimisto on hoitanut hommansa... Fail. Minulle kerrottiin, että suosituspaperit on lähetetty pomoille jo 25.6 täytettäväksi ja kun kävin HR tapaamisessa niin annettiin luottavainen kuva, että papereitani suorastaan kiirehditään ja olihan mulla oma se oma HR virkailijakin. I wish. 

Odottelin siis hyvissä fiiliksissä aloituspäivän ilmoittamista, mutta nykyisen pomon kanssa jutellessa kävi ilmi, että HR ei ole vielä edes lähettänyt mitään referense lomaketta täytettäväksi!!! Perkele! Mr London ei ollut lainkaan yllättynyt ja on aina kironnut tämän maan laiskaa ja ala-arvoista HR toimintaa, hänellä itsellään kesti 1/2 vuotta aloittaa uudessa duunissa kun jatkuvasti oli joku työsopimuslappu hukassa tai sitä ei lähetetty oikealle taholle ja sitten taas hukattiin. Raivostuttavaa ja niin epäorganisoitua toimintaa! So pissed.

Olin jo kirjoittanut irtisanomiseni ja tarkoitus oli jättää se niin, että mulle tulis pieni breikki elokuussa kun tullaan Suomeen, mutta pieleen meni suunnitelmat ja uuden duunin aloittaminen myöhästyy ainakin kuukaudella, onhan mulla 6 viikon irtisanomisaika. Ei olisi pitänyt olla liian optimistinen ja olisi pitänyt pommittaa jo aiemmin HR:ta että onhan ne paperit nyt varmasti lähetetty! Jotenkin vain oli sellainen kutina että tällä kertaa homma oli hanskassa. In my dreams.

Ajattelin jättää irtisanomisen tällä viikolla joka tapauksessa, mutta sitten sain kuulla että pomoni on tunnettu antamaan huonoja suosituksia ja hiekoittanut monen tuolta lähteneen sairaanhoitajan uran. Edelliseltä työnantajalta kun vaaditaan siis aina vähintäänkin tyydyttävät suositukset. Jään siis totaalisesti tyhjänpäälle, jos jätän irtisanomisen ennen uuden duunin varmistumista ja worst care scenario vetävät siis tän uuden duunin pois jos suositus ei olekkaan tarpeeksi hyvä. Kerroin tosin jo työhaastattelussa että olen hieman huolissani nykyisen työpaikan suosituksista ja 6 kuukauden aikana line manager (jolta suositus on saatava) on vaihtunut 2 kertaa. 

En muuten ole suinkaan ainoa joka on lähdössä, meitä aloitti 3 alkuvuodesta ja nyt me kaikki kolme (yllättäen valkoihoista) ollaan lähdössä pois tai yksi itseasiassa on jo lähtenyt. Hänen kohdalla tilanne kärjistyi niin pahaksi, että hän sai siirron toiselle osastolle päivän varoitusajalla, vaihtoehtona kun oli että hän ei olisi enää ikinä astut sairaalan ovesta sisään ja teki tämän hyvin selväksi. Hän meni rohkeasti ylimmän johdon juttusille avautumaan antaen murskapalautetta ja kertoi kaikki yksityiskohdat kuinka meille uusille huudetaan ja annetaan raskaimmat potilaat ja jätetään pulaan ja kuinka potilasturvallisuus on jatkuvasti uhattuna osaston olosuhteiden ja huonon johtamisen takia. Rohkea mimmi!

Olivat kuulemma järkyttyneitä kun "se mukava suomihoitajakin" on lähdössä. Mut kutsuttiin kanssa tapaamiseen antamaan palautetta osaston ja henkilökunnan toiminnasta, mutta meinaan taktisesti avata sanaisen arkkuni (ja voi miten paljon mulla onkaan sanottavaa!!) vasta kun tää uusi duuni on 100% ja nimi paperissa. Olen toki aiemminkin antanut palautetta, mutta en ihan suoraan ylimmälle johdolle asti. Pari viikkoa sitten tuolla aloitti uusi sairaanhoitaja, joka on kuulemma lähtenyt usein kotiin itkien mistä en valitettavasti ole yllättynyt. Kukaan ei ole siis ottanut mitään opikseen siitä että kaikki uudet lähtevät pois paskan kohtelun takia, ei vissiin sitten vaan kiinnosta. Ei olla oltu tämän todella sympaattisen tuntuisen hoitajan kanssa samaan aikaan vuoroissa, mutta nähty ohimennen vuoronvaihdoissa

Näen hänen silmistään sen saman epätoivon ja tuskan mitä kävin itse läpi ensimmäisinä viikkoina. Kun jätettiin yksin pulaan raskaiden potilaiden kanssa. Kun kukaan ei neuvonut tai auttanut. Kun ihmiset olivat ilkeitä ja töykeitä. Kun lähdin itkien töistä ja tunsin vastenmielisyyttä joka aamu töihin herätessä. Meinaan kyllä ottaa tämän tytön "puhutteluun" ennenkun lähden ja tehdä hänelle selväksi että hänessä ei todellakaan ole mitään vikaan vaan se vika on jossain ihan muualla! 

Olen omassa mielessäni nimennyt osaston 15 hoitajasta 6 bitchiä joista olisi hankkiuduttava eroon jotta asiat muuttuisivat. Valitettavasti nämä tyypit rakastavat sitä draamaa, vallanhimoa, toisten kyykyttämistä, huutoa ja tappelua mitä tuolla saa todistaa joka päivä. Pari viikkoa sitten kaksi naishoitajaa ottivat kunnon kissatappelun ja repivät toistensa hiuksia päästä! Mun liitto filippiiniläisten kanssa on onneksi pitänyt ja aina kun joku heistä on töissä niin tiedän saavani apua. 

Nyt lopetan valittamisen ja alan taas pommittaa HR toimistoa. Kahteen päivään en ole saanut ketään kiinni joka tietäisi mun prosessista eikä sähköposteihin tietenkään vastata. Seuraavaksi joutuu varmaan itse raahautumaan paikalle, paras ottaa mukaan kaikki paperit, henkkarit ja todistukset uudelleen koska ne on todennäköisesti hukassa!

Yritetään vääntää tähän loppuun vielä jotain positiivista... Olen kokonaista 5 päivää vapaalla ja viikonloppuna suunnataan Brightonin ja Eastbournen merenrantamaisemiin relaamaan ja juhlimaan Omidin 29v synttäreitä. Bookkasin meille huoneen merimaisemalla Eastbournesta, hotelli on sama missä alettiin aikoinaan styylaamaan Omidin kanssa huhtikuussa 2012. Muistan vieläkin sen fiiliksen ja perhoset vatsassa kuin eilisen, ihana päästä tuttuun paikkaan fiilistelemään ❤️ Vaikka viimeiseen puoleen vuoteen on mahtunut paljon kuraa niin en ole hetkeäkään katunut sitä syytä miksi tänne täyteenahdetulle saarelle tuli muutettua.

Kesäloma takana ja paluu arkeen

Kaksi viikkoa hurahti tosi nopeasti ja nyt ollaan takaisin UK:ssa, tänään paluu arkeen ja yövuoroon. Onneksi mulla on vaan kolme yötä ja sitten viikonloppu vapaa mikä on harvinaista herkkua tässä duunissa. Vaikka oli mahtavaa käydä Suomessa ja ihanaa nähdä kaikkia ihmisiä niin on se kiva olla takaisin kotona ja Lontoo tuntuu nyt todellakin kodilta. Alla lentokoneesta napattu kuva ja sattumalta ihan läheltä "anoppilaa". 

Juhannuksena jäädyttiin mökillä, yleensä en arastele kylmässäkään vedessä uintia mutta mökkirannan vesi oli niin järkyttävän kylmää, että kerran vain pystyin kastautumaan, siitäkin aiheutui hillitön hengenahdistus ja jalat suorastaan halvaantui kylmyydestä. Kauheaa miten sitä on tullutkaan vanhaksi ja vaivaiseksi! Muista elävästi miten biologian opettaja opetti yläasteella, että kolmenkympin jälkeen ihmisen kroppa alkaa mennä alamäkeä, vaikka ei kolmeakymppiä ole vielä pariin vuoteen täynnä niin merkit alkaa olla jo ilmassa! Mökillä on kyllä aina mukavaa anyway ja vedettiin joka päivä ihan hillittömät grilliruokaöverit. Saunassa tuli sentään lämmin! 

Kotona odotti myös odotettu ihanan läski kirje lähisairaalasta, kaikki lippulaput tuli siis täytetäväksi uutta duunia varten. Eilen täytin valehtelematta toistakymmentä lomaketta ja kohta lähdössä HR tapaamiseen, jossa taas kaasulaskuin ja pankkitosittein täytyy taas todistaa henkilöllisyys (toki se passikin pitää olla). Vielä edessä rikostaustacheck ja terveystarkastus. Terveystarkastuslomake oli todella yksityiskohtainen ja näyttää siltä, että haluavat laajempia verikokeita mm. vihurirokon varalta, no pian se selviää. Alla kuva mun eilisestä työpajasta.

On kyllä niin paljon parempi fiilis jo pelkästään tän uuden sairaalan HR toimiston suhteen, mulla on nyt jopa oma nimetty HR virkailija, jolle on suora numero ja saa ottaa yhteyttä matalalla kynnyksellä. Nykyisessä duunissa homma ei todellakaan ollu hanskassa ja työ hoidettiin vuokrafirman kautta. Kissojen ja koirien kanssa sai kaivaa niitä HR ihmisiä kiinni/kaivaa tietoa ja sit paljastu et niitä lippulappuja oli hukassa ja mun alotuspäivähän viivästy lopulta melkein kuukaudella! Myös mun verotushommat sössittiin ja palkkaa söi ekat 4 kk "hätäveroprosentti" kun eivät tajunneet laittaa koodia oikein, vaikka monessa eri lapussa ilmaisin verotietoni ja sillä perusteella olis pitäny mennä oikein. Onneks yhellä puhelinsoitolla sain asian hoidettua ja viikossa tuli ihan mukava shekki jossa saan takaisin ylimääräiset verot, 10 000 puntaa kun saa tienata verottomasti. Uusi ja oikea verotuskoodi on muuten 1000L. Meidän suomalaiset sairaanhoitajat englannissa facebook ryhmässä käytiin aiheesta keskustelua ja ilmeisesti nää verokoodit ryssitään herkästi, joten kannattaa olla tarkkana!

Edessä on perehdytys itse sairaalaan ja sen tapoihin, kaikki potilaan moving and handling sekä infection control koulutukset käydään myös läpi uusiksi. Lisäksi lääkeluvat tulee suorittaa uudelleen, eivät kiusallaan edes anna minkäänlaisia todistuksia nykyisestä sairaalasta! Nykyisen sairaalan lääketentit oli kuulemma Lontoon vaativimmat, joten en ole tulevista tenteistä kovinkaan huolissani. Työtunnit tulee olemaan tismalleen samat (7.30-8), tosin joka toinen viikonloppu on luvattu edes puolikas vapaa eikä yövuoron loppumista seuraavana päivänä ole pitkää päivää (olivat järkyttyneitä työhaastattelussa kun kuulivat mun nykyisen paikan menettelystä). 

En ole vielä saanut tilaisuutta jättää noticea ja mullahan on se hillittömän pitkä 6 viikon irtisanomisaika, aikaisintaan siis elokuun lopussa kohti uusia haasteita. En todellakaan malta odottaa että pääsen aloittamaan uudessa duunissa ja puhtaalta pöydältä! Tavallaan kiva että pari ekaa viikkoa tulee taas olemaan lähinnä perehdytysluennoilla istumista, päivät loppuu aikasin ja viikonloput vapaat. Helppoa rahaa ja pehmeä lasku uuteen aloitukseen. Sounds good to me! 

Lomaterveiset

Tässä mun virallinen lomaselfie, vapaa kuin taivaanlintu (melkein) ja täynnä helpotusta uudesta duunista! 

Nykyinen pomokin suostui antamaan suositukset uutta duunia varten, joten eiköhän se tästä. Kuuden viikon irtisanomisaika tulee olee kyllä olemaan pitkä ja kuumottava, vasta elokuussa pääsen siis aloittamaan jos kaikki menee hyvin.

Ajellaan parhaillaan kohti Heathrown kenttää villahousut laukussa Suomeen mökkijuhannusta viettämään hyttysten kanssa (Lontoon ihania helteitä karkuun tietysti).

Ihanaa kesää ja kesälomaa niille onnekkaille jotka sitä jo viettävät ja oikein hyvää juhannusta kaikille! Kiva kun roikutte mukana blogissa ja palataan parin viikon päästä. ❤️

Miten meni haastattelu...

No tosi hyvin!!! Ensin oli lääkelaskuja ja hoitosuunnitelman tekoa, molempiin paperinippuihin annettiin 40 min aikaa, mutta tein molemmat alle tunnissa. Lääkelaskut oli tosi peruskauraa ja hoitosuunnitelma oli 92-vuotiaalle yleistilan lasku ja ripulipotilaalle. Tehtäviä seurasi yksilöhaastattelu. 

Haastatteluhuoneessa odotti kaksi nuorta ja hymyilevää hoitajaa jotka ilmoittivat heti alkuunsa että tämä on informal haastattelu ja kunhan tässä nyt jutustellaan, ilmapiiri oli todella rento. Kerroin itsestäni ja työkokemuksestani sekä miksi hain kyseistä pestiä. Sitten oli pari potilascasea, toinen oli vitaalikurvan lukeminen ja kertominen miten toimia ja toinen oli safeguarding tehtävä, jossa piti tietää miten toimia jos epäilee että puolustuskyvytöntä potilasta on pahoinpidelty. Molemmat meni hyvin, vaikka en kaikkia sairaalan menettelymalleja ja yksityiskohtia tiennytkään. Haastattelijat tiedusteluvat mihin aikaan voivat soittaa, viisi haastattelua oli tälle päivälle ja tekevät päätöksen 6 mennessä. Nyt pikku päikkäreille ennen yövuoroa ja jännityksellä sitä puhelua odottamaan :-) Tosi hyvä fiilis jäi kyllä ja hymyilin koko matkan kotiin. Ihana lyhyt työmatka olisi tulevaisuudessa jos saisin paikan tuolta! On kyllä kaksi niin erilaista työhaastattelua ollut täällä enkkulassa kun vaan olla ja voi! 

Sairaala ja osasto vaikutti tosi mukavilta ja tapasin mahdollisia tulevia työkavereita osastolla. Osasto oli ihanan ilmava, korkeakattoinen ja iso, potilaita olisi 6 per hoitaja (plus joka vuotossa kaksi health care assistenttia) ja lisäksi osastolla on oma discharge hoitaja sekä ward clerk. Työtaakka siis vaikuttaa erittäin kohtuulliselta. Voi kun saisin sen paikan!!

LISÄYS pari tuntia myöhemmin: Puhelu tulikin jo ja sain sen paikan!!! What a lucky 13th day :-) 

Perjantai kolmastoista ja työhaastattelu

Kuten epäilinkin niin tuli sitten kutsu työhaastatteluun, toivottavasti on onnea mukana vaikka päivä onkin huominen perjantai 13pvä! Mullahan olis ollu edellisenä päivänä yövuoro, mutta onneks sain sen vaihdettua niin että menen vasta tuolloin perjantaina yöhän. Haastattelu suoritetaan myös osastolla, joten tulee sekin nähtyä samalla. Kiva juttu on, että sairaalassa on ainakin yksi suomalainen tuttu naama :-) 

Eilen olin ekaa kertaa nurse in chargena eli osaston vastuuhoitajana. Mun band 5 pohjapalkalla ei pitäis tällasia hommia edes tehdä, onhan nurse in charge yleensä kokenut band 6. Nyt ymmärrän sen paineen mikä tossa pestissä on: kaikki lääkärit, farmaseutit, bedmanagerit yms kuumottelee ja puhelimessa kysytään aina ekana nurse in chargea jos on joku hankala tilanne/ongelma. Potilaat tuntevat tän hierarkian kanssa hyvin ja jos oma hoitaja ei miellytä niin nurse in charge pyydetään paikalle ratkomaan ongelma. Olin just vetämässä discharge kokousta käytävällä (kukaan muuten ei kertonut, että mun pitää tietää 21 potilaan kotiutusasiat ja vetää siitä spontaanisti kokous) potilastaulun edessä kun eräs potilas tuli sanomaan mun pomolle mua osoittaen että "this is the best sister in this ward cause she gives me the biggest dozes of morphin". Vähän kyllä huvitti :-)!

Kierrolla eräs lekuri kätteli paljain käsin VRE positiivista potilasta ja jatkoi matkaa suoraan toisen (puhtaan) potilaan huoneeseen!! Mun oli pakko puuttua ja käskin lääkärin takaisin käytävälle putsaamaan kätensä, aika pahaa mulkaisua muuten tuli. Sitten vielä ihmetellään sairaalabakteeriepidemioita ja piiskataan hoitajia, uskon että suurin osa tartunnoista on nimenomaan lääkäreiden vika! Mun kokemuksen mukaan lääkärien käsihygienia on aivan järkyttävässä jamassa ja he eivät osaa esimerkiksi lukea eristysohjeita tai välitä niistä. Kai se sitten on ajan tuhlausta heidän mielestään. Osaston seinillä olevat "It's ok to ask did you clean your hands" julisteet ovat todellakin hyvä kampanja ja suosittelen todellakin kysymään näin jos joutuu täällä sairaalaan! 

Jännä homma että nurse in chargena mun niskoille nakeltiin kaikenlaisia hommia, mitä muissa vuoroissa itse nurse in charge on taas nakellu mulle! Pitää vielä harjoitella tota auktoriteetti asennetta ja pysyä kovana: hoida ite! Tilanteet ja suunnitelmat muuttuvat tuolla hullun nopeasti, ensin ei ole yhtään kotiutusta ja sitten yks kaks viisi pitää kotiuttaa tunnin sisällä koska uudet odottavat jo päivähuoneessa. Siis aivan käsittämättömän stressaava paikka kaikenkaikkiaan! Vaikka tulen nyt toimeen suurimman osan kanssa työkavereista niin päätös senkun vain vahvistui ton vuoron jälkeen: This is not the place for me. 

Takaisin haastatteluaiheeseen... Päätin tällä kertaa yrittää olla panikoimatta ja valmistautua vähän rennommalla asenteella, osaanhan jo aavistaa mitä siinä mahdollisesti kysytään... Ja paskat, jännittää ihan hulluna!! Ei oo sit sitä jakkupukua edelleenkään hommattu, mut meinasin luottaa siistiin kesämekkoon, villatakkiin ja siisteihin mustiin korkokenkiin. Pitäkää peukkuja huomenna 11.30am brittiaikaan ja 1.30pm suomiaikaan ;-) Rekrytoija muuten soitti mulle tänää ja muutti mun haastatteluaikaa, koska haastateltavia on niin monta. Vain yksi pesti on myös jaossa, ei siis todellakaan mikään läpihuutojuttu! 

Kuvituksena on tällä kertaa naapurin ihana ja niin cuddly kissa nimeltään Ruby. 

Holland Parkissa ihanassa seurassa

Holland Park on yks mun lempipuistoista Lontoossa. Pieni ja sievä puisto keskellä kauneinta (ja kalleinta) Lontoota, jossa riikinkukot elävät vapaana, oravat syövät kädestä ja hillittömän kokoiset karpit polskivat. Puistossa on japanilainen puutarha, ihania "rehottavia" luonnontilassa olevia kävelyreittejä ja aina siellä kukkii jotain. 

Eilen Finnair lennätti mun kaksi parasta työkaveria Lontooseen kyläilemään, olen niin innoissani näistä vieraista, että en malttaisi edes nukkua! Syötiin Balhamiin päästyämme ihana brunssi ranskalaisessa Tartinessa ja puhuttavaa riitti monen kuukauden edestä. Tarjoilija naureskeli meidän hassulta kuulostavalle suomikälätykselle. Illalla Mr London ajelutti meidät Lontoon läpi Holland Parkkiin. Autoilu Lontoossa on yleensä painajaismaista, mutta koska oltiin liikkeellä myöhään niin vältettiin kaikki ruuhkat.

Riikinkukot, karpit ja oravat tuli (salaa) syötettyä ja näin iltasella ei juuri muita turisteja näkynyt, täydellinen aika mennä siis! 

Nyt odottelen että pääsen kokkamaan ihanille vieraille aamupalaa ja sitten lähdetään tutkimaan lisää Lontoota. Aurinkokin näyttää paistavan lähes pilvettömältä taivaalta. 

Hoitotyön erot Suomi vs Englanti Annan silmin osa 1

Johan näissä mun postauksissa on tullu jauhettua mikä shokki tää Englannin hoitotyökulttuuri on mulle ollut. Ajattelin kuitenkin viekä kirjoittaa postauksen, missä kokoan itse kokemiani eroavaisuuksia yhteen. Nämä ovat nimenomaan henk.koht kokemuksia ja toki niin Suomen kuin Englanninkin sairaaloissa on eroja, kaikkea ei (onneksi) tehdä kaikkialla samalla tavalla. 

Uniformu

Suomessa hoitajana sai heittää päälle vähän mitä mieli tekee: vaatevarastosta löytyi resorilahkeiset tai suorat housut, eri mallisia paitatunikoita ja jopa t-paitoja. Mekkoja oli kanssa eri sävyissä. UK:ssa sairaaloissa noudatetaan tiukkaa pukukoodia ja väri kertoo arvoaseman. Mun vaaleansininen mekko on vain band 5 staff nurseille, band 6 kantavat tummansinistä kun taas matronit pukeutuvat tumman lilaan. Head of nursing tulee aina välillä pyörähtelemään osastolle Marimekon kuosia muistuttavassa mustavalkopilkullisessa mekossa (mäkin haluun). Health care assistanteilla on valkoharmaaraidallinen uniformu. Huvittavaa että "likaisimman" työn tekijöillä on vaalein asu ja väri siis tummenee mitä korkeammassa asemassa on. Käytännöllistä? 

Suomessa työvaatteet saa työpaikalta (jokapäivä uudet), mutta täällähän hoitajan täytyy itse huolehtia uniformunsa pesusta ja huollosta kotioloissa! Toisin sanoen pesukone pyörii joka päivä, enkä viitti pestä uniformun kanssa hirveesti muuta pyykkiä kun tiedä mitä pöpöjä kantaa himaan. Kivat lisäkustannukset tulee itselle, sairaala taas säästää hyvät massit pesulakustannuksissa... Jotkut työkaverit eivät valitettavasti pyöritä pyykkiä kovin usein ja työuniformusta voikin lukea parin viikon ruokalistan! Jotkut myös haisevat niin pahalta, että joudun lähes pidättämään henkeä heidän kanssaan asioidessa! Valitettavasti tämä ei ole vitsi.

Lääkärit ovat taas täysin omissa vaatteissaan (ei ole mitään lääkärintakkeja kuten suomessa), toiset käyttävät hyvinkin koreita mekkoja ja korkeita korkoja ja käsilaukku heiluu usein  mukana potilashuoneissakin! Lääkärit saavat näköjään myös pitää pitkää tukkaa huoletta auki.

Uniformusta vielä... Uniformun saa joko mekkona (+mustat sukkahousut) tai sitten suorat prässätyt housut+tunika yhdistelmänä. Sairaalapolicyt kieltävät huulipunan, korut paitsi SORMUKSEN eikä hiuksissa saa olla mitään ylimääräsiä koristeita. Käytäntö kun kyllä vähän eri. Itse olen nyt kesäkuumalla ollut välillä ilman sukkahousuja, mistä ei ainakaan vielä ole valitettu. 

Tuplatarkistus

Suomessa hoitaja saa antaa huumelääkkeitä "ominpäin", samoin kuin veritipuksen toteutukseen riittää yksi hoitaja. Englannissa CD-lääkkeen (controlled drugs) tarkistaa ja antaa AINA kaksi hoitajaa, sekä lääkehuoneessa että bedside. Jopa viagran kaltaiset lääkkeet säilytetään "huumekaapissa", ilmeisesti taustalla näillä pillereillä kaupankäynti tai omaan (mieli)tarkoitukseen varastaminen? Kaksointarkistus täytyy myös toteuttaa kaikkien nesteiden ja ihon alle annettavien lääkkeiden (esim. insuliini, heparin) osalta. Verituotteiden tiputtamista edeltää kahden hoitajan tarkistus, bedside. Suomessa hoitaja sai huoletta tiputtaa nesteet ja useimmat lääkkeet vapaasti, täällä jopa paracetamoli täytyy antaa tippalaskurin kautta! Työnteko on hirveetä säätöä kun yhden keittosuolapussin tiputuksestakin tehdään niin monimutkaista, kahden hoitajan signeeraus on myös tarkasti kirjattava sähköiseen ohjelmaa. 

Potilaiden kunto

Mun kokemuksen mukaan Englannissa hoidetaan vuodeosastoilla paljon huonompikuntoisia potilaita kuin Suomessa. Onhan täällä porukkaa se 47 miljoonaa ja tehohoidon kustannukset on tunnetusti huikeita. Suomessa ei juuri ikinä ole tuntidiureesi mittauksia osastoilla, täällä taas ihan arkipäivää. Suomessa on ole kun hätätilanteessa antanut "Hemohes" tyyppisiä paineita nostavia nesteitä, täällä taas normimeininkiä. Jonkun aikaa sitten mulla oli potilas (viiden muun lisäksi) jonka verenpaineet huiteli 60/30 (tavoite 120/80) ja jännitin että selviikö hengissä vuoron loppuun! Lääkäreitä hyöri kyllä ympärillä, mutta mikään kiire ei ollut siirtää potilasta valvontaosastolle. Jos potilaalta määrätään mitattavaksi 15 min välein paineet niin onko vuodeosasto oikea hoitopaikka ja missä välissä mun odotetaan hoitavan ne muut potilaat!? Hepariini-infuusiosta en ollut kuullutkaan ennen tänne tuloa, samoin aniharvoin olen törmännyt epiduraaleihin vuodeosastolla, täällä kyllä noita riittää. Potilaita on keskimäärin 4-8 per hoitaja. Itsemurhaa yrittäneitä on tullut valitettavasti vastaan paljon enemmän kuin Suomessa. Nyt puhun siis potilaista.

Kirjaaminen ja hoitosuunnitelma

Sairaalani täällä on varsin edestyksellinen brittimaailmassa, koska meillä on sähköinen potilasjärjestelmä käytössä. Paperihommia silti riittää. Suomessa hoitajan tehtävä oli laatia jokaiselle potilaalle hoitosuunnitelma, täällä ei ole mitään varsinaista yhtenäistä hoitosuunnitelmaa. Haavoille on tosin omat kaavakkeensa/hoitosuunnitelmansa. Raporttilistan päivitys on sitäkin tärkeämpää ja siihen täytyy rustata potilaiden kaikki diagnoosit, infektiostatus (esim MRSA, VRE) menneet ja tulevat tutkimukset, (tutkimuksen tai operaation) esivalmistelut, haavat, dreenit, katetrit, iv nesteet, antibiootit yms. Suomessa noi tiedot löytyy siitä hoitosuunnitelmasta. Kaikista sanoista on lyhenne ja noiden oppiminen vie kyllä aikaa, samasta toiminpiteestä kun voi olla erilaisia lyhenteitä. 

Raportointi ja ylityöt

Suomessa monissa paikoissa on siirrytty ns hiljaiseen raportointiin, missä vuoroon tuleva hoitaja lukee potilastiedot/hoitosuunnitelmat ja lukee siis itse raportin. Voi että on tota tapaa ikävä! Täällä nurse in charge pitää suullisen raportin (aamu tai yö) hoitajille kaikista potilaista ja kertoo tarkasti myös ne epäolennaisemmat asiat. Kaikki siis kuuntelee kaikkien potilaiden jorinat (lue:ajanhaaskuuta). Tämän jälkeen osastonhoitaja saattaa käydä saman listan uudelleen läpi lisäten jotain ja tykittää raportin pitäjää pienillä yksityiskohdilla. Usein myös raportin pitäjä joutuu mennä tarkistamaan pomon tivaavia juttuja kesken raporttia (tyyliin onko se sänky nyt varmasti pedattu ennen toimenpidettä yms). 

Tämä raportti pitäisi kestää max 20 minuuttia, mutta etenkin aamuisin se kestää aina 30-40 minuuttia. Tämän rapsan jälkeen muut vuorossa olleet hoitajat antavat vielä tietokoneelta raportin potilaiden lääkityksistä ja vitaaleista. Jotkut haluavat myös tarkistaa kaikki paperit läpi (mm nestelista, ruokakaavake). Arkipäivänä jos on yövuorossa niin pahimmillaan ei ole toivoa päästä vaihtamaan vaatteita kuin vasta 50 minuuttia työajan loppumisen jälkeen. Niin raivostuttavaa! Laskin että viikossa teen vähintään 4 tuntia ilmaista työtä, koska yliajasta ei makseta mitään eikä myös niitä palkattomia taukoja ehdi pitämään. Vastaavasti suomessa sai kirjata jo 15 min extratyön ylös ja siitä joko maksettiin tai sai ajassa takaisin. Tätä hoitajien ilmaista ylityötä olen kuullut kutsuttavan "NHS love" ja "Nurse charity" nimillä. Ei muuten naurata.

Miten nää mun tekstit aina rönsyileekin! Tästä aiheesta riittää kyllä juttua vielä vaikka toisen postauksen verran, ainakin saattohoito, kotiuttaminen ja sairaalaruoka jäi käsittelemättä! 

Kumma maassa muuten työskentelisitte mielummin tän postauksen perusteella ;-) ?

Yllä mun hieno läksiäiskakku jottei nyt ihan kuvattomaksi jäisi tää postaus, töistä kun en uskalla julkaista mitään kuvia.