Brittiläisen sairaalamaailman kulttuurishokki

Ekat 2 viikkoa ovat olleet todella rankkoja! Ekat päivät oli pitkälti koulutusta ja luentoja, harjoiteltiin myös mm. potilassiirtoja ja elvytystä. Pääsin seuraamaan perehdytysjaksolla elinsiirtokirurgin vastaanottoa ja maksapotilaiden endoskopioita. Sitten oli edessä ensimmäinen päivä osastolla, jonne astelin intoa puhkuen ja jolta lähdin lannistuneena. Voi kun voisin sanoa että kaikki olivat ystävällisiä ja työ vaikutti siltä että sen omaksuisi muutamassa viikossa, valitettavasti näin ei ollut. 

Ensimmäinen shokki oli henkilökunnan tilat: pienen pieni koppero missä piti vaihtaa vaatteet, kun astelin sisään niin 3 miestä oli vaihtamassa vaatteitaan. Siellä heidän kanssaan minun olisi pitänyt riisuuntua! Joku piti osaston ainoaa vessaa (ja suihkua) yli 20 min varattuna ja sama kuvio jokaikinen aamu. Ekana päivänä mulla oli paljon tavaraa mukana ja mm. kaiken maailman kansioita mitä neuvottiin kantamaan mukana. Kyselin itselleni lokeroa -kaikki varattu! En saanut edes lainata kenenkään lokeroa väliaikaisesti. Osastosihteeri sanoi, että voi myöhemmin yrittää etsiä avainta mulle joihinkin toisiin lokeroihin. Raahasin siis isoa laukkua mukanani kansliaan raportille. Mitään kiellettiin jättämään valvomatta, muuten kuulemma varastetaan. Joltain hoitajalta oli varastettu hiljattain sekä talvi että kevättakki. Kivakiva. Lopulta sain pienen arvoesinelokeron, johon ei mahdu edes laukku, puhumattahaan takista tai muusta omaisuudesta. Henkilökunnan kahvihuone on pienen pieni komero jossa ei ole edes vedenkeitintä tai ruokapöytää, kapea penkki vain. Olin aika järkyttynyt ja kyselinkin että missä on "oikea" kahvihuone!? Sain ihmetteleviä katseita.

Sain kouraani raporttilistan joka näytti heprealta, kaikista diagnooseista/sanoista/toimenpiteistä oli lyhenne kuten OLT, SSDU, PSC, MDM, ALF, TACE, POK, HTN, EWS, POTTS, NIL, HCD, EMB, SBP, PDN, MCS, ABX... Näitä oli loputtomasti! Raportteja oli 3 erilaista, ensin yö(vastuu)hoitajan, sitten osastohoitajan ja lopuksi vielä potilashuoneiden edessä yöhoitajan. Kysyin nopean kysymyksen yöhoitajalta kesken viimeisen raportin ja hän katsoi minua kiukkuisesti kuin olisin pyytänyt palan taivasta ja käänsi päänsä pois. En saanut vastausta, kuten en moneen muuhunkaan kysymykseen joita päivän aikana esitin -Uskomatonta. Tauolla nieleskelin yksinäni itkua siinä 3 neliön kokoisessa likaisessa kahvihuoneessa. 

Onneksi seuraavana päivänä pääsin mukavan hoitajan matkaan, hänkin oli vastikään aloittanut osastolla. Päivä oli niin kiireinen että hän ei valitettavasti ehtinyt juuri ohjata tai neuvoa mitään. Kuskasin (lue minut laitettiin kuskaamaan) potilaita tutkimuksiin tietämättä mihin ollaan menossa, sain moitteita radiologian hoitajilta koska joku kohta pre-assesment papereissa oli merkkaamatta tai potilaalta puuttui kanyyli. Sama kuvio on toistunut jokaisena päivänä tähän asti, kenelläkään ei ole juuri aikaa ohjata/perehdyttää. Itseopin sentään täyttämään noita esitietolomakkeita, jotka täytyy olla viimeistä piirtoa vaille täytetty (jopa varmistaa ettei 55v potilas ole raskaana). 

Ensiviikolla mun oletetaan sitten pystyvän hoitamaan potilaat itsenäisesti, osaan hädin tuskin kirjautua sähköiseen potilasjärjestelmään ja kirjaaminen on ihan utopiaa! Toki mulle nimetään joku mentor, mutta mietin vaan että jos ja kun samanlainen kiirehulina jatkuun niin mitenköhän tää mentor ehtii neuvoa mua? Sen olen päättänyt että jos en saa ekoina päivinä tarvitsemaani apua ja tilanteessa mahdollisesti vaarantuu potilasturvallisuus niin otan välittömästi lopputilin.

Tässä muutamia eroavaisuuksia/tapoja

Kirjaaminen tapahtuu moneen eri paikkaan, on sähköinen ohjelma, sitten potilaskansio joka on täyttä ruksittavia monisteita (mm.risk assesment kaavake putoamisten varalle, ruokailujen/ruuan/juoman tarjoamisen kaavake, kivunseuranta, nesteytys). Lisäksi potilaista kirjataan isoon osastokirjaan ja potilaan vitaalit syötetään iphoneen (jossa on siis vaan yksi app) joka vie tiedot sähköiseen ohjelmaan ja antaa myös neuvoja miten toimia. Lääkärille ilmoittaminen tapahtuu soittamalla hakulaitteeseen ja lääkäri sitten soittaa takaisin kun ja jos ehtii! Mun faijalla oli piippari 80 luvun lopussa, en tiennyt että niitä on enää olemassakaan! Täällä ei ole kännyköitä kellään eikä sairaalassa minkäänlaista kuuluvuutta myöskään. Jopa elvytyshälytys tehdään sairaalan puhelinvaihteen kautta yhdistämällä. Kenellekkään ei ole suoria numeroita ja ton piippaushälytyksen kun tekee niin saa näpytellä toistakymmentä numeroa.

Potilaita per hoitaja on jopa tuplasti siihen nähden mitä suomessa oli hoitajaa kohden (paikassa jossa aiemmin työskentelin) ja ovat todellakin vaativaa ainesta, siirtyyhän osa jo 24h kuluttua elinsiirtoleikkauksesta osastolle. Tunnin välein täytyy seurata suurimman osan vitaaleja ja kaiken maailman epiduraalikatetria ja dreeniä löytyy. Monet palautetaan tehovalvontaan varsin ripeästi. Potilasaineisto ei rajoitu maksapotilaisiin vaan mm. erilaisia kardiologisia potilaita sekä etenkin syöpäpotilaita löytyy. Hirvittävää ja sydäntä kylmää kun löytää potilaan itkemästä eikä sinulla ole aikaa kun jäädä kun ehkä minuutiksi lohduttamaan.

Kaikki kanyylit "jäljitetään" eli kun sellaisen laittaa niin sähköiseen ohjelmaan pitää merkata, 72h kuluttua jos kanyyliä ei ole poistettu/vaihdettu niin iv/linehoitaja (en muista sitä hienoa nimeä) soittaa osastolle ja kysyy miksi kanyyli on vielä paikallaan. Nämä hoitajat käyvät myös säännöllisesti osastoilla kiertämässä ja tarkistamassa kanyylien pistokohdan ihon /yleisen siisteyden. Jos jotain on pielessä niin osaatonhoitajalle raportoidaan välittömästi ja seuraa armoton kuritus. Nämä hoitajat saavat huikeaa palkkaa tästä tarkkailutyöstään. Verensokerimittarit taas kalibroidaan kahdesti päivässä ja tulokset merkataan tarkasti vihkoon. Verensokerihoitaja kiertää osastoilla tarkistamassa vihon ja tietysti mittarin muistin, jos yksinki arvo muuttuu tai vihko ei tästää mittarin muistin kanssa niin "you are in trouble" tämän verensokerikouluttajan sanojen mukaan.

Kaikki iv lääkkeet ja huumelääkkeet viedään 2 hoitajan tarkistamana. Edes iv nesteytystä ei saa laittaa ilman että joku toinen on tarkistamassa! Tarkistustiedot kirjataan sekä sähköisesti että huumekirjaan jos kyse on huumelääkkeistä. Kiireinen osasto menee sekaisin jatkuvasti koska 2 hoitajaa on kiinni lääkehuoneessa tekemässä näitä tarkastusmerkintöjä. Joka kerran on myös tarkistettava montako pilleriä/ampullaa jäljellä kun antaa huumelääkkeen. Jos yksikin pilleri puuttuisi niin siitä käynnistyy varsinainen suurhälytys ja on keskellä yötäkin ilmoitettava ylemmälle taholle. 

Käsien saippupesu potilaskontaktin jälkeen on se tärkein juttu, potilashuoneissa ei edes ole käsidesiä! Laitteet sentään täytyy puhdistaa jollain supermömmöllä ennen seuraavalle vientiä. Hygieniahoitajat kiertävät osastoilla tarkkailemassa hoitajien toimintatapoja, huomautuksia odotettavissa jos tekee heidän mielestään virheitä. Kädet kuivui muuten jo parissa päivässä hirveään kuntoon siitä jatkuvasta saippuapesusta. Onkohan mulla nahkaa enää ollenkaan parin viikon päästä!? Osasto on niin vanhanaikainen ja huoneet pieniä että siellä on lähes mahdoton toimia aseptisesti. Esim hana ja roskis saattavat olla potilassängyn takana nurkassa eli kun poistut eristyshuoneesta essujen riisumisen jälkeen niin väkisinkin kosket vaikka minne. 

Nyt en muista mikä hieno nimitys näille "ylihoitajille" on mutta he joka tapauksessa saattavat pistäytyä milloin vain tenttaamaan hoitajalta kuinka hyvin he tuntevat potilaansa taustan tai diagnoosit. Joku siis kokoajan tarkkailee työtäsi ja sen laatua. Kaikella on toki puolensa, ainakaan hirveen helposti ei tuu mokattua mitään koska KOKOAJAN joku hengittää niskaasi ja kyttää tekemisiäsi. Ruokatunnit ei muuten kuulu palkkaan eivätkä lisät ole päätä huimaavia. Kahvila on niin kaukana ja jonot niin pitkät että koko 30min palkaton ruokatauko menee siellä käydessä. 

Mulla oli eilen iso lääketentti, jossa oli 20 kysymystä ja aikaa 2h. Lääkelaskut osasin kyllä, mutta testi koostui eri osioista ja mm piti etsiä paikallisesta pharmaca fennicasta tiettyjen lääkkeiden annostuksia ja ominaisuuksia mm. saako niitä murskata tai vaihtaa tähän tai tähän valmisteeseen. Ymmärrän että yksi/kaksi tälläista tehtävä olisi ok jotta nähdään että hoitaja osaa käyttää opusta, mutta näitä oli useita ja jokaisessa siis 5 pikkukohtaa. Jokaisen lääkkeen etsiminen ja ominaisuuksien tulkkaaminen erillisestä koodistosta vei tuhottomasti aikaa! Testissä esiteltiin myös erilaisia lääkelistoja ja piti käydä jokaikinen läpi että sopivatko yhteen vai onko lääkäri määrännyt väärin! Hoitajan tehtävä on siis näköjään etsiä lääkärin virheitä kaikesta! 

Lääkelaskut oli myös naamioitu niin että ensin piti tarkistaa voiko sellaisen annoksen ylipäätään antaa potilaalle, mokasin ainakin yhden koska se "astmatippa" jonka tiputusaikaa ja annosmäärää ml/h laskettiin olikin kuulemma liian suuri. En tajunnut tätä juksausta!

Testi kaatui mun osalta erilaisiin väittämiin sairaan policystä, en mitenkään voinut muistaa millä tekniikalla mitkäkin lääkejämät pitää hävittää tai miten pikkutarkasti pitää menetellä jossakin tilanteessa. Tämän tyyppisiä kysymyksiä oli ainakin 4 (jokaisessa 5 kohtaa). Lisäksi kysyttiin tarkoin diabeetikon insuliiniannoksista/niiden poisjättämisistä/insuliini-infuusiosta ennen leikkausta sekä verenohennualääkkeiden määräämisestä. Vastaukset olisi löytynyt siitä "pharmacasta", mutta aika vain loppui kesken! Mietin että kuinkahan moni lääkäri olisi kylmiltään selvinnyt kyseisestä testistä!? Tämä testi on siis vaan siihen että saa viedä pillerilääkkeitä potilaille, suonensisäisiin lääkkeisiin on ihan oma koulutuksensa! Kuulemma tää sairaala todellakin vaatii työntekijöiltään PALJON ja on tunnetusti haastava hoitajille. Osastolla vielä kuumoteltiin että katsokkin että harjoittelet ja pääset läpi koska siitä on niin suurta haittaa muille hoitajille jos joutuvat viemään mun lääkkeet. No en (*****) päässyt läpi, vaikka joka ilta raskaan päivän jälkeen luin niin paljon kuin vaan jaksoin ja heräsin muutaman tunnin unien jälkeen taas uuteen aamuun 5.15... Testin valvonut henkilö tosin lohdutteli että hänen aikanaan 15 testiä yrittäneestä vain 2 pääsi ekalla läpi. Ei muutakun hullunlailla lukemaan siis jatkossa. 

Olen muuten jo bongannut 2 isoa torakkaa sisältä sairaalasta parin viikon aikana. Yhden tappoi hoitaja endoskopiapolilla kesken potilaan alkuhaastattelun, hyppäsin melkein puol metriä ilmaan siitä pamahduksesta ja samoin se potilas! 

En muista että olisin koskaan elämässäni ollut yhtä ihmisrauniona ja stressaantunut, valitettavasti tilanne ei tule varmasti helpottamaan pitkään aikaan. Ensin odotin kun kuuta nousevaa että pääsen töihin ja harmittaa että tilanne on nyt tämä! Toisaalta tuntuu että olen kiittämätön paska ja toisaalta tiedän ettei kenenkään tulisi saada tällaista kohtelua. Saamani kohtelu on ollut mielestäni epäammatillista ja ihmisarvoa alentavaa, todellakin tunnen olevani alinta kastia tässä ikiaikaisessa byrokratiahelvetissä. Jouduin sensuroimaan tästä tekstistä osan (lue pahimman) pois ja varmaankin joudun poistamaan koko postauksenkin myöhemmin. 

Kaduttaa myös että annoin suomen virkani pois, koska en rehellisesti sanottuna tiedä kauanko kestän tätä meininkiä täällä! Olen jo alkanut katselemaan uusia työpaikkoja, mietin jotain ei vuodeosastotyötä koska kuulemma valitettavasti vastaavanlaista meininkiä täällä riittää vuodeosastoilla (armoton kiire, huono työilmapiiri). Ei kai nyt saisi yleistää kuitenkaan... Olen myös kusessa jos lopetan heti enkä tuolloin saa tietenkään suosituksia ja nehän ovat täällä kaikki kaikessa. Voi miten suureen arvoon vanha työpaikkani on noussutkaan, se tuntuu suorastaan utuiselta unelmalta tähän nykyiseen verrattuna! Hirveä ikävä sinne. Muistakaa vanhat työkaverit huonoinakin päivinä katsoa kokonaisuutta ja arvostaa mitä teillä siellä on. 

Vaikka musta olisi sopiva väri kuvaamaan mun viime viikkojen fiilistä niin tässä Clapham Junctionin juna-asema eräänä vaaleanpunaisena aamuna.

Ps. Tulipas tästä repaleinen ja sekava postaus, fiilikset välittyy varmaan kuitenkin. 

Aloituspäivä tiedossa (ja pohdintaa pukukoodeista)!

Kannatti vähän nurista... Heti alkoi meinaa tapahtua! Eilen sähköpostiin kilahti työsopimus ja taas yllättäen iso kasa lomakkeita täytettäviksi (lähinnä ihan samoja asioita kysytään mitä aiemmin). Mitä ihmettä päivässä tapahtui kun vielä maanantaina se HR tyyppi (joka kuulosti kyllä olevan aika pihalla) sano et viikko pari menee vielä ainakin!? No siis hyvä vaan näin! Health check tuli takaisin ilmoittaen, että olen valmis töihin, mutta tarvitsen update rokotusten osalta. Ilmeisesti tubipiikkiä tulossa siis, en keksi mitä muutakaan. (Olen kyllä saanut sen babynä, mutta täällä kaikki saavat vielä vahvistusrokotteen, suomessa koko piikki taas ei kuulu enää kuin riskiryhmille). 

Introduction day (tännä tiukkaa ohjelmaa) on tiedossa vajaa parin viikon päähän. Starting date oli merkattu myös samaksi päiväksi joten tod näk seuraava päivänä jo osastolle, ellei ole lisää koulutuksia heti tulossa (sain jo listan koulutuksista jotka lähiaikoina edessä). Mua kehoitettiin ottamaan viikkoa ennen alotuspäivää yhteyttä omaan line manageriin, mutta nimeä tai puhelinnumeroa ei annettu. Eiköhän se jonkun puhelinvaihteen kautta selviä... Olis vaan kiva että edes tollaset asiat olis selkeästi kerrottu. 

Taas pyydettiin roudaamaan ekana päivänä mukaan mukaan kaikki mahdolliset tutkintatodistukset (kertaalleen jo kopioitu), henkkarit, laskut ja todisteet, että kuuluu rekisteriin. Pyydettiin näyttämään NMC pin cardia (mitä ei edes anneta enää), näkeehän ne rekisteristä että kuulun siihen ja varmasti luotettavin tapa! Noi lomakkeet vaan jaksaa huvittaa, taas vähintään kolmannen kerran kysytään oletko homo vai mikä, mitä rotua edustat ja mihin uskot (ei ole tietenkään pakko vastata)... Ymmärrän että on ihan hyvä kysyä tollasta tietoa tilastointeihin, mutta miksi ihan joka mutkassa!? 

Työvaatteet tai siis uniformu (vihaan jo koko sanaa) on yksi murheen kryyni... Tilauslomake jonka sain on ihan erilainen kun itse lafkan nettisivut, josta löytyy tunikoita eri mittaisille. Vaatteet muuten näköjään suositellaan tilaamaan 4 viikkoa etuajassa, mutta mun pitäs olla jo 2 viikon päästä hommissa! Apua! En tullut vaateasiaa aiemmin juuri ajatelleeksi, eiks tosta nyt sit olis voinut jo aikaisemmin infota. Tiedän etten omista mitään unelmakroppaa, mutta huhhuh minkä mallisia noi suorat housut on ainakin näille mitoille!!! Hirvee stressi myös miltä valaalta sitä tulee näyttämään tossa vaaleansinisessä (yök!) tyköistuvassa jakkutunikassa! Noi on todellakin suunniteltu pitkille ja hoikille!

Olis edes vähän tummempi väri niin ei näy heti jos vaikka vähän kahvia lorahtaa päälle (mikä on mulle hyvinkin tyypillistä). Mun käsityksen mukaan vaatteet on myös itse pestävä ja silitettävä, niitä saa 4 paria! Kiva sit raahata kotiin omaan pesukoneeseen niitä vaatteita (ja aina pitää olla varavaatteet töissä mukana) jos vaikka joku laattaa päälle, askites dreeniä poistaessa roiskuu nesteitä tai kestokatetrista tirskahtaa pissaa... Nimimerkillä kokemusta on.

Kiukuttelin eilen illalla Mr Londonille tätä brittien sairaaloiden pukukooditusta ja taisinpa verrata sitä jopa hindujen kastijärjestelmään! Tuntuu myös, että kaikki mahdollinen persoonallisuus halutaan karsia täällä pois, ei saa olla juuri meikkiä tai esimerkiksi punaisia nappikorviksia jos sellaiset tekisi mieli laittaa. Tai mitään muutakaan huomiota herättävää. Tietenkään. Tää esimerkki ei ole NHS sairaalasta, mutta eräässäkin paikassa täällä hoitajalta pyydettiin ottamaan päästä pinni missä oli pieni rusetti! Lyhyttäkään kaulaketjua ei saa olla kaulassa, mutta onneksi se yksi SORMUS (yksinkertainen wedding band) on kuitenkin sallittu sormessa! How crazy is that??? Varmaankin että hoitaja voi näyttää potilaille ettei ole mikään hutsu vaan ihan kunniallinen tapaus tai että potilaat ei ala vokottelemaan varattua hoitsua!? Eikähän se oli aika monin tutkimuksin osoitettu että nimenomaan siellä sormuksen alla muhii kaikki mahdolliset bakteerit... Joku sanoi aika osuvasti, että täällä hoitajan tehtävänä on yrittää miellyttää kaikkia, mahdotontahan se on. 

Ikävä tulee meikun kuminauhavyötäröisiä resorihousuja, jotka oli aina sopivan mittaiset tällaiselle pätkälle ja helposti päälle vetäistäviä v-kaula-aukkopaitoja. Ja työkengät... Kaukana ovat ne ajat "mitä värikkäämmät/persoonallisemmat sen parempi". Nyt täytyy hankkia mustat nahkaiset/nahkan tapaiset umpikärkiset ja umpikantapää kengät. Jossain ohjeessa luki että pitää olla nimenomaan muovipohja ettei häiritse potilaita... Eikö sitä kuitenkin olla töissä huolehtimassa niistä potilaista ja tuskin nyt kukaan muutenkaan tahallaan kolistelee missään puukengissä, yövuoroissa nyt tietysti tulee automaattisesti hiippailtua mahdollisimman hiljaa... "Anteeksi Sir, olen vain hoitajana täällä ja yritän mahdollisimman hyvin sulautua seinän väreihin, olla herättämättä huomiota ja liikkua mahdollisimman äänettömästi, mutta tietysti olen salamana paikalla kun kutsut minua"! Kas kun ei muuten ole enää hilkkaa käytössä, siitä mä kyllä itseasiassa tykkäisin :-) 

Sori tää postauksen negatiivinen sävy, olen tietenkin ikionnellinen töiden aloittamisen suhteen! Olen vaan vähän tällainen kapinallinen luonne tietyissä asioissa, you know ;-). Suomessa kun sai olla tällasten juttujen kanssa aikalailla pellossa, jos joskus teki mieli laittaa huulipunaa tai huivi päähän töihin niin se oli ihan ok (saattoipa joku potilaskin joskus kehua että onpas piristävää) tai vaihtaa työasu housupuvusta mekkoon kesken kuumaa kesäpäivää tai joskus jopa hiljaisessa vuorossa väsätä työkavereiden kanssa toisillemme kampauksia... Ei sinne sairaalaan tietysti ole tarjoitus mennä esittäytymään, mut onhan tollaset jutut joskus ihan piristäviä (jopa niistä potilaista). Lähinnä se, että kaikki edellä mainittu on kiellettyä aiheuttaa ketutusta. Koulupukujen keskellä kasvaneelle britille tossa täkäläisessä sairaalamaailmassa ei varmastikkaan ole mitään jäykkää ja ihmeellistä. Eiköhän sitä kaikkeen kuitenkin totu ja eipähän mene ainakaan aamuisin aikaa tälläytymiseen. Mitä karumpi sen parempi! 

Lisäys: Vaateiden toimittamiseen ilmoitettiin menevän jopa 4-6 viikkoa (tilasin muuten nyt yhden mekonkin sitten). Mun puolesta tilauksessa saa mennä vaikka puol vuotta, koska saan käyttää siihen asti scrubseja eli niitä kivoja asuja, jes! 

Ja taas venaillaan

Pommitin tänään taas HR toimistoa, josko olisi jotain tietoa mun aloituspäivästä/paperihommien etenimisestä. Edelleenkään koneella ei ollu mitään health clearance checkistä eikä se tyyppi voinut edes vahvistaa ovatko saaneet perille mun TOISEEN kertaan lähettämäni lomakkeet. Kuulemma keskimäärin menee 10 päivää, että ne paperit saadaan SKANNATTUA koneelle! Lisäksi se tyyppi ihmetteli et mitä nyt heti tällee maanantaina soittelen (sillon ei siis ilmeisesti tapahtu mitään!?). Päätin vielä kysyä asiaa (tai siis yritin) sieltä health osastolta missä toi lomake käsitellään ja skannataan, mutta kukaan ei vastannut siellä puhelimeen koko päivänä! Selvästi siis kiireistä porukkaa! Kannattaisikohan palkata lisää väkeä?

Itse työsopimuksen tekoa ei kuulemma edes aloiteta ennenkun tää occupational health asia on kunnossa ja kuulemma menee 1-2 viikkoa, että mun työsopimus saadaan lähetettyä kunhan kaikki tiedot ovat koneella! Suomessahan työt aloitetaan yleensä lähes välittömästi ja työhöntulotarkastukseen mennään sitten joskus ensimmäisten kuukausien aikana. Viime viikolla neuvottiin, että jos katsovat rokotusjuttujen yms olevan kunnossa niin ei välttämättä tarvitse mennä edes mihinkään tapaamiseen. Kilahdan jos tuleekin joku ilmoitus tyyliin että olemme varanneet sinulle 3 viikon päähän ajan... 

Säästöt on tapissa, tililtä juoksee opintolainalyhennykset ja pala kasvaa kurkussa. Voi kun olisin tajunnut yrittää hommata jonkun duunin vaikka kaupan hyllyn täyttäjänä tälle kaikelle odotusajalle, kokoajan ollut sellainen ihan kohta kohta kohta fiilis mut aina vaan joutuu venailla lisää! 

Jotenkin vaan tuntuu hullulta että toi työpaikka mihin hain oli siksi auki että tarvitsevat lisää henkilökuntaa näille kyseisille kiireisille osastoille kasvavien potilasmäärien vuoksi. Sitten ei kuitenkaan ole minkäännäköistä kiirettä saada näitä henkilöitä aloittamaan ja paperijutut vievät tuhottomasti aikaa. Mietin myös miltä tuntuisi olla hoitajana helvetin kiireisellä osastolla tietäen että lisäapua saadaan sitten joskus puolen vuoden kuluttua, koska kaikki uusien työntekijöiden PAPERITYÖT vaan vie niin paljon aikaa! 

Sanonpahan nyt vaan että tässä systeemissä olisi kyllä selkesti kehittämisen varaa, ihan kaikkien osapuolien kannalta.

Facebook-ryhmä suomalaisille sairaanhoitajille Englannissa

Sain eilen hetken mielijohteesta idean perustaa ryhmän suomalaisille sairaanhoitajille täällä Englannissa sekä siis tänne muuttaville. Suljettu ryhmä (kirjoitukset näkyvät jäsenille) löytyy siis facebookista hakusanoilla suomalaiset sairaanhoitajat Englannissa (paitsi että ei vielä löydy jostain kumman syystä). Tämän linkin pitäisi toimia tai siis https://www.facebook.com/groups/suomihoitsut/.

Facebookissa on muuten myös muita ryhmiä Englannissa asuville (ja tänne muuttaville) kuten Britanniansuomalaiset ja Finnish People Living in London. Liityin hetkellisesti myös South West Lontoon kotiäidit ryhmään täysin vahingossa, oli siinä muuten tutuilla ihmettelemistä jos bongasivat kyseisen tapahtuman (en tiedä näkyikö se facebook kavereille, ilmeisesti ei kun oli suljettu ryhmä), haha! 

Olen vasta viimepäivinä tajunnut miten upeita tällaiset ryhmät ovat, joku kun kysyy neuvoa tai apua niin heti on monipäinen joukko auttamassa ja ideoimassa :D Moni on näköjään löytänyt noiden kautta juuri niitä arvokkaita neuvoja, kämpän, huonekaluja tai vaikkapa pubiseuraa. Vaikka noissa suomalaisten ryhmissä on ollut jonkin verran keskustelua sairaanhoitajien jutuista, niin en viitti kuitenkaan kuormittaa niitä esimerkiksi pohtimalla minkälaiset NHS standardien mukaiset mustat työkengät sitä kannattaa hommata tai kysellä jotain tiettyä sairaalasanaa englanniksi. Sairaanhoitajien omaa ryhmää siis todellakin tarvitaan, vaikkapa juuri tällaisten juttujen yksityiskohtaiseen vatvomiseen ;-) Olen tästä ryhmästä jo aivan innoissani, vaikka meitä jäseniä on vasta kaksi! 

Pohdin myös ryhmän perustamani eettistä puolta, sairaanhoitajan arkaluontoisen työn takia kun joutuu tietysti miettimään vähän tarkemmin mitä kirjoittaa, jotta kaikki salassapitovelvollisuudet toteutuvat. Kaikki asianomaiset varmasti tietävät mitä ajan takaa...

Ryhmää voi käyttää verkostoitumiseen, tiedon, kokemusten ja vinkkien jakamiseen yms. Sekä tietysti auttaa uusia tulokkailta sairaanhoitajan rekisteröinnin ja työnhaun suhteen. Lämpimästi tervetuloa liittymään kohtalonsisaret ja veljet!

Liikuttava mainos vol 2

Julkaisin täällä viime marraskuussa John Lewisin yliliikuttavan karhun ja jäniksen ystävyydestä kertovan joulumainoksen. Nyt on koiranpennun ja hevosen vuoro... Tänään tuli vastaan Budweiserin mainos joka kostutti jälleen silmäkulmia, pakko jakaa se täällä teidänkin kanssa! Silmäniloa tuottaa muuten myös erityisesti tuo "naapurinmies" hohtavan valkoisine hampaineen ;-)

                                               En kyllä sit tiedä miten tää liittyy kaljaan ?

Itseasiassa pakko jakaa vielä yks nopea eläinmainos, mikä pyörii täällä briteissä telkkarissa, tää on vaan niin huvittava ja saa aina hymyilemään (pohdin kyllä myös noitten kanaparkojen kohtaloita, luulis et ne on vähintään rauhoitettu tohon mainokseen, tai sit vaan lungi rotu).

                                                Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Unelmien kalenterilöytö

Sain hetken mielijohteesta ajatuksen kirjoittaa tällaisen postauksen aarteesta, jonka löysin viimeviikolla :-) Mulla on ollut käytössä  jenkkiläisen Papayan kalenteri ainakin 4 vuotta, tosin viime vuonna jäin ilman ja se harmitti. Jotenkin olen vaan aivan rakastunut noihin kauniisiin kalentereihin ja kannen mukana tulee käytännölliset taskut, joihin voi tunkea kaikkia tärkeitä papereita. Sain ekan kalenterin perheeni kukkakaupalta, jonne siskoni tilasi niitä myyntiin jonkun suomalaisen tukkuliikkeen kautta. Allaolevat kuva Papyan blogista täältä.

Kuolasin loppuvuonna netistä Papayan 2014 kalenterimallistoa ja ihastuin erityisesti 2014 vuoden pöllökalenteriin (ekassa kuvassa oik.yläreunassa). Rahteineen päivineen yhdelle kalenterille olisi tullut hintaa reilusti yli 30e ja se tuntui aika hurjalta, etenkin kun toimeentulosta ei ollut vielä mitään tietoa. Kalenteri jäi siis tilaamatta ja mieli haikeaksi. En löytänyt myöskään googlettamalla Papayan jälleenmyyjiä täältä briteistä. Ihan niinku mulla nyt ees olis hirveesti niitä menoja, mut nätti kalenteri on jotenkin vaan niin kiva juttu ja piristää päivää! Toistaiseksi en ole kalenteria täällä Englannissa edes tarvinnut, mutta nyt duunin saamisen johdosta sellanen olis hyvä olla ja suunnittelinkin lähteväni jossain vaiheessa kalenteriostoksille. 

Viime sunnuntaina oltiin Mr Londonin kanssa maleksimassa Wandsworthin ostarilla, joka on mukava pieni ostari, mutta sieltä löytyy lähes kaikki "high street" kaupat. Jotenkin huvittavaa (ja niin brittiläistä), että 10 metriä päässä ostarista alkaa puisto (ilmeisesti vanha hautausmaa), josta voi bongata 1800-luvun hautakiviä ja muistomerkkejä. Ostarilta löytyy myös kiva brittiläinen lahjatavararaketjukauppa Oliver Bonas. Olin joskus näynyt siellä Papayan kortteja myynnissä (jotka nekin ovat todella kauniita ja omalaatuisia) ja mieleeni välähti käydä tarkistamassa liike kalenterien varalta. 

Voi mikä riemunkiljahdus suustani pääsi kun bongasin liikkeen sisältä pöydän, jolla komeili iki-ihania Papayan kalentereita! Jäljellä olevat mallit (ja kuulemma ainoat joita liikkeesseen oli tilattu) eivät ulkoisesti olleet ihan mun lemppareita, mutta tiesin heti että ilman kalenteria en tule liikkeestä poistumaan! Papaya julkaisee siis joka vuosi ainakin 5 kovakantista kalenteria (plus seinä/pöytäkalentereita), jotka ovat sisältä pääosin samanlaisia mutta ulkokansi eri. Päädyin tummansävyiseen "Floral Beautiful" kukka-asetelma kanteen (vas. alakuva), koska tiesin että sisäsivut ovat joka tapauksessa täynnä toinen toistaan upeampia kuvia. Yhtäkään neurtaalia sivua tästä kalenterista ei löydy ja silmänruokaa riittää. Kalenterin lähtöhinta oli £22, mutta se oli nyt vieläpä tarjouksessa £14!!

Käytiin shoppailuretken päätteeksi japanilaistyylisessä ketjuravintola Wagamamassa vetämässä Ramen-keitot. Oli kyllä hyvää ja todella täyttävää! En kuitenkaan voinut olla hipelöimättä uutta matkakumppaniani ;-) Heti kotona piti kaivaa kynät esille ja alkaa rustata kalenteriin tärkeitä päivämääriä (ja keksimällä keksiä sellaisia, haha). Sain myös iloisen puhelun Suomesta ja pääsin merkkaamaan kalenteriin siskoni hääpäivän ensi kesälle!

Fiilis oli todellakin tämän kesäkuun sivun mukainen  <3 Vielä kun pääsis merkkaamaan niitä työvuoroja tonne!

 

Onko kalenteri muille lukijoille näin tärkeä juttu ja aiheuttaako sen hommaaminen päänvaivaa? 

Kuulumisia

Kahden viikon tappajaflunssa tai mikä lie olikaan alkaa olla pikkuhiljaa selätetty! Oltiin Mr Londonin kanssa pari viikkoa sitten kaupungilla ja törmättiin hänen kollegoihinsa, kättelykierros läpi eikä tietenkään tullut mitään käsiä pestyä lähitunteina. Fail. Illalla alkoi kurkussa tapahtua ja seuraavana aamuna tuntui kun olisi niellyt lasinsirpaleita ja nokkakin alkoi vuotaa solkenaan. Nyt ymmärrän miksi käyttelykielto etenkin sairaaloissa on oikein hieno asia! (Toki se tauti saattoi tulla muualtakin).

Kiskoin seuraavat päivät hunajateetä, auringonhattu-uutetta, inkivääripohjaista "flunssapulveria", kipulääkkeitä kurkkukipuun, yskänlääkettä että sai yöllä edes pari tuntia hiljaisuutta, söin tupla annoksia c-vitamiinia, valkosipulia, chiliä yms. superruokaa. Bootsissa tuli juostua (tai laahustettua olisi osuvampi ilmaus), n. 200 metrin matka tuntui jo isommaltakin urheilusuoritukselta! 

Täältä saa muuten näköjään apteekeista todella tehokasta itsehoitokamaa eri vaivoihin: duactin tyyppisiä lääkkeitä tukkoisuuteen, tulehduskipulääkkeitä, litalginin tyyppistä suolistoa lamaavaa/rentouttavaa lääkettä, vahvoja närästyslääkkeitä, morfiini johdannaisia yskänlääkkeitä, mikreenilääkkeitä ja kodeiinipohjaisia kipulääkkeitä! Ihan tavallisesta ruokakaupasta löytyy myös suurin osa. Huvittavaa, mutta ibuprofein eli "burana" valmistetta taas ei saa yli 200mg normaali hyllystä, se pitää pyytää erikseen. Kun kysyin ibuprofein 400mg valmistetta "tiskintakaa" niin apteekin täti piti luennon ja kyseli että osaanko varmasti käyttää lääkettä ja paljonko sitä saa ottaa, milloin otettava yms. Vähän eri meininki täällä kyllä näissä lääkejutuissa kun suomenmaalla! 

Viikon jälkeen yskökset muuttuivat sitkeiksi ja aivan vihreiksi ja kipu tuntui tulevan syvemmältä keuhkoista. Hengitys kävi myös raskaaksi, kärsin yöt ihan hillittömistä limaisista yskäkohtauksista ja pelkäsin tukehtumakuolemaa. Mr London parka laahusti aamuisin töihin ihan zombina, koska ei saanut nukuttua tän köhisevän räkähirviön vieressä. Suomesta tuotu kuumemittari sanoi sopimuksen irti, mutta ainakin käsikopelolla oli lämmötkin koholla. Muutaman lauseen jälkeen ääni alkoi myös lähteä ja määräsin itseni puhekieltoon. Klassisestihan sairaanhoitajaa ei saa lääkärille juuri millään (tai ainakaan ennenkuin ollaan todella henkihieverissä) ja totuus on että suurin osa näistä viruspohjaisista flunssista on vaan kärsittävä. Jos olisin kärsinyt yksiomaan helvetinmoisesta kurkkukivusta niin se olis asia erikseen, angiina kun harvoin menee itsestään ohi ilman antibioottia. 

En ole myöskään saanut aikaiseksi ilmoittautua paikalliselle terveysasemalle, sitä ilman ei siis lääkärille ole asiaa ja akuuttitilaineissa ohjataan "walk in" klinikoille, jotka vastaa suomessa tk päivystystä. Lääkärille pääsy vie joka tapauksessa keskimäärin 2 viikkoa, joten todennäköisesti olisi anyway ohjattu "walk in" päivystykseen. Mulle erikoinen juttu muuten pitää vielä mainita, täällä kaikki reseptit ovat saman hintaisia kun ne hakee apteekista (reilu 7puntaa), tosin kaikki jatkuva lääkitys kuten verenpainelääkkeet, insuliinit yms. ovat täysin ilmaisia sekä käsittääkseni myös kaikki lasten lääkkeet. 

Tein oman diagnoosin (melkein lääkäri kun olen, haha) hengitystie infektiosta ja mulla sattui olemaan ylimääräinen täsmäantibiootti, kiitos mutsin joka työnsi sen mulle mukaan kun ei itse tarvinnutkaan. Aloitin antibioottikuurin, koska olin täysin vakuuttunut, että tauti oli äitynyt bakteeritulehdukseksi. Parissa päivässä oireet alkoivat hieman helpottaa ja aloin palata elävien kirjoihin, ääni tosin pysyi pitkään poissa. Olen yleisesti ottaen varsin antibioottivastainen ja tiedän että niitä syödään paljon turhaan mikä on maailmanlaajuinen ongelma ja lisää moniresistenttien kantojen syntymistä/lisääntymistä, mutta olin aivan varma, että nyt jos koskaan se antibiootti oli paikallaan. 

Tää oli muuten mun viides hengitystieperäinen "tauti" täällä asuessa, muut on tosin ollu huomattavasti lievempiä räkätauteja ja mennyt itsestään ohi. Sanomattakin on selvää, että tässä kämpässä on jonkinmoisia kosteusvaurioita (kylppärissä kasvoi sieniä ja seinissä näkyy mustia homelänttejä) niinkun nyt varmaan 80% näistä vanhoista kivitaloista, mietin vaan että onkohan tän talon kunnolla vaikutusta mun sairasteluun vai onko kyse yksinkertaisesti uudesta brittiläisestä balteerikannasta... Mr London on erittäin skeptinen, että tällä kämpällä olis mitään tekemistä mun sairastelujen kanssa, oma äitini taas on ihan kauhuissaan ja kannustaa ettimään jo uutta kämppää. Mr Londonin vanhassa kimppakämpässä mustaa hometta suorastaan rapisi alas makuuhuoneen ikkunan viereiseltä seinältä ja se homeelle tuoksahtava kokolattiamatto vaihdettu varmaan viimeksi 70-luvulla! Brittiläisillä noille homeille/kosteusvaurioille altistuminen nyt on tosin varmaan ihan geeneissä... 

Yks erikoinen piirre  brittiläisten ja suomalaisten välillä muuten vaikuttaa olevan (ei ole mitään faktaa, ihan mututuntumaa), että täällä on tosi vähän "laktoosi-vammaisia" ja keliakiasta kärsiviä. Mr London et tunne KETÄÄN jolla olisi noita edellämainittuja vaivoja, mä taas voisin luetella vaikka heti parikymmentä ihmistä. Parin muun brittiläisen kanssa olen myös aiheesta keskustellut ja he myös oudoksuneet etenkin ihmisten laktoosi-vaivoja. Kaupasta löytyy tasan yhtä laktoositonta mainoa, en ole missään tuotteessa nähnyt vähälaktoosinen merkintää, en sitten tiedä ovatko ne luonnostaan sellaisia? Maitotuotteet ovat täällä varsin prosessoituja (säilymisajatkin tosi pitkiä), joten niille ei ilmeisesti herkisty yhtä helpolla. Tää on tällaista "musta tuntuu" tietoa, mutta olisi kiva kuulla jos jollain on samankaltaisia kokemuksia/havaintoja.

Enpä ole vielä astmaatikkoonkaan törmännyt, jotenkin kuvittelin, että kaikista brittiläisille rakennuksille tyypillisestä kosteusongelmista päätellen heitäkin tulisi enemmänkin vastaan! Voihan se olla että nämä mielikuvat ihmisten sairauksista/vaivoista/herkkyyksistä muuttuvat paljonkin kun pääsen aloittamaan sairaaladuunit. Enhän aiemmin ollut tavannut yhtään COPD potilaistakaan ennen kuin aloitin työt keuhko-osastolla... 

Duunien osalta mennään nyt "paperisotavaiheessa" eli olen täytellyt monia eri lomakkeita (osa online) koskien eläkemaksua, rikostaustaselvitystä ja terveyttä ja lähetellyt niitä eri paikkoihin. Suomessa oli kyllä helppoa töiden aloitus, yks nimi paperiin ja seuraavalla viikolla töihin meiningillä :D Kävin perjantaina sairaalan toimistossa todistamassa henkilöllisyyden (taas kerran) ja ottivat kopiot kaikista mahdollisista henkkareista ja tutkinto-todistuksista. Olin lukenut ohjeet moneen kertaan, mutta silti meni ohi että NMC:n kirje ei kelvannutkaan osoitteen todistamiseen (onneks oli pankin lähettämä tiliote mukana missä näkyi osoite)! Rikosrekisterin tsekkaamisessa menee kuulemma parisen viikkoa, eikä aloituspäivästä ei ole siis vielä mitään tietoa. Nyt siis vaan odotellaan. Oli muuten aika ihanan romanttinen nimi tolla kadulla missä kävin asioimassa :)