Sivut

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Projekti blondiksi osa 2 ja kokemus meksikolaisesta ketjuraflasta

Nyt on takana värinpoisto x 1 ja raidoitus x 1. Mulla oli värinpoistona B4 extra strong colour removal (paketin kuva löytyy edellisestä postauksesta) ja ainakin nettikeskustelujen mukaan se on kotivärinpoistojen aatelia. Suomesta tätä ammoniakkivapaata väriä on ilmeisesti haastava saada, käsittääkseni sitä saa silloin tällöin stockalta ja netistä nyt tietysti. Aine on on koostumukseltaan tosi kevyttä "jugurttia", hajusta monet varoittelivat, se alkoi tulla nenääni vasta aineen vaikutuksen loppuvaiheessa ja siis haisee makean pistävältä mädäntyneeltä kananmunalta. 
Märkänä en nähnyt tukassa mitään eroa, mutta kuivauksen jälkeen paljastui alla oleva tulos. Vasemmalla puolella siis ennen värinpoistoa.
Juuret muuttuivat odotetusti varsin vaaleiksi/harmaiksi, mutta loppumatka onkin sitten aikamoinen sekamelska, odotetusti myös punaista väriä puskee läpi. Ei kuitenkaan niin jäätävän hirveä mitä aluksi pelkäsin. Jo samana iltana sentään uskaltauduin ihmisten ilmoille ja käytiin vetämässä meksikolaisessa ChimiChanga ketjuraflassa illallinen. Tarkoitus oli alunperin mennä Wagamamaan japanilaisten patojen ääreen, mutta koska tuolla on niin epämukavat penkit missä istua niin päädyttiin naapuripaikkaan. 

Laitetaan nyt kuva ja pikku kertomus vielä sieltäkin. Ei muuten pahan hintainen ollenkaan: alkupala,pääruoka ja juoma (otin punkkua) yhteensä £13.95. Nää oli siis erinäiseltä menulistalta, mutta siinäkin oli ihan kivasti vaihtoehtoja. Mun tortilla ylhäällä oikealla (tarjoiltiin riisipohjalla) oli tosi maukas ja niin täyttävä, Mr London veti Chili con carnen ja oli tosi tyytyväinen. Guagamole todellakin homemade ja tosi hyvää. Alkupalat oli isoja ja mustekalanrenkaat täydellisen rapsakoita! Laatu ja hinta oli todellakin kohdallaan ja palvelu oikein hyvää (me oltiin Wandsworthin raflassa). Edes tippiä ei "pakotettu" jättämään, monissa rafloissa täällä ku automaattisesti lisätään laskuun 10-12.5% oli palvelu mitä tahansa. Tonne jätti kuitenkin ihan mielellään omaehtoisesti sen about10% tipin. Drinkit näytti myös kivoilta, ens kerralla kyllä aloitan ruokailun margaritalla ;-) Tarjoilija jakoi myös sombreroja asiakkaille ja monet poseerasivat ne päässä. Voin kyl lämpimästi suositella tätä ketjuraflaa oman kokemukseni pohjalta!  
Sitten takaisin värjäystarinaan... Vaihe kaksi ja raidoitus hupputekniikalla. Tässä kohtaa tuli onneksi avuksi pikku apulainen, muuten olisin ollut todellakin pulassa. Ajattelin että virkkuukoukulla on ihan helppo nyppiä hiustupsuja hupun pienen pienistä reijistä peili apuna... Fail. 
Homma on ihan hauskaa, vaikka välillä vähän kirpasee jos koukku osuu liian terävästi päänahkaan. Pitää olla varovainen ettei vedä liian isoja tupsuja kertalla. Pidin väriä päässä maksimiajan eli 45 minuuttia ja yritin hengailla lähellä lämpimiä pattereita, jotta sais vähän lämpötehoa vaalennukseen. Ei kyl ihan korvaa sitä härveliä minkä laittaa kampaamossa pään päälle lämmittämään :D 
Tässä vaiheessa oli vielä vaikea arvailla mikä lopputulos tulee olemaan... Pesun aikana tukka näytti keltaiselta kun pääsiäistipu mutta koskaan ei saa luottaa märkääm värjäystulokseen. Silmät kiinni ja jännittyneenä föönasin tukan kuivaksi ja katsoin loputulosta peilistä:
Ei paha!? Aika montaa sävyä tuolta kyllä löytyy ja valitettavasti myös sitä pelättyä keltaista havaittavissa, ei kuitenkaan niin paljon kun pelkäsin. Työkaverit on ainakin kehunu, yks ilkikurinen (ja rasittava) nuori lekuripoika tuli töissä kanssa ihmettelemään värjäystulosta ja kun selitin että haluan lähemmäs luonnollista väriäni niin se tokaisi että ai harmaata (juuret todellakin näyttää ihan harmailta). Olen kyllä tyytyväinen lopputulokseen vaikka latvat etenkin alta vielä varsin tummat. Mietin jatkaa a) huppuraidoituksella b) toisella värinpoistolla ja perään huppuraidoituksella. Mitä mieltä te ootte, miten mä etenen tästä? Sain jo suomesta vinkkiä et hopeashampoo jatkossa apuun keltaisuuteen. 

Pikku tilitys vielä loppuun. Mulla loppu tänään yövuorot x 2 ja jo huomenna takas pitkään päivään, täällä ei siis tunneta "nukkumispäivää" eli tää päivä kun yöt loppu pitäis olla nukkumispäivä (tai siis näin oli suomessa) ja seuraava vapaa mut tää päivä on merkattu vapaapäiväks vaik olenhan tehnyt töitä 8 tuntia tän vuorokauden puolella ja siis oli pakko mennä tietysti heti nukkumaan kun pääsin himaan! Niin epäreilua taas ja yritä tässä nyt sitten nukkua yöunet ennen huomista kellonympäri (ja ylikin) työpäivää...Ei mitään saumaa palautua yövuoroista, onneks niitä on sentään vaan 3 neljässä viikossa. Mur. 

10 kommenttia:

  1. Oon kans kironnut nukkumispäivän puuttumista! Olin kans ihan raatona, kun torstaina loppu yöt ja perjantaina takasin. Voi Suomi..... <3 ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta kohtalontoveri! Suomessa tälläset työvuorot olis varmaan laittomia! Mun lista on myös täynnä yhen päivän vapaita esim ensviikko to vapaa, pe pitkä, la vapaa, su pitkä, ma-ti onkin sit sentään 2 vapaata! Meinasin kyl pe suoraan töistä pubiin ja yrittää ottaa kaiken irti tyngästä viikonlopusta, jos oot vapaalla niin liity seuraan! Mitäs toi sun ma 31.3 näytää muuten?

      Poista
    2. Hyvältä näyttää hiukset :) Tuleeko työvuorot kolmen viikon jaksoissa niinkuin Suomessa ? Silloinhan 10-12h vuoroja ei pitäisi tulla kuin 10-12/lista vai ymmärsinkö oikein ? Olen tässä miettinyt yhtälöä 9-v koulukuljetus + työ, kuinka saa sopimaan... No, aika näyttää, kova hinku olisi kyllä töihin. Joko eka palkka on kilahtanut tilille ? :)

      Poista
    3. Paitsi et muistin just et sullahan on la töitä ja mä meen sinne hoitsumiittinkiin lontooseen, miten voikaan yövuorot lahottaa päätä :D

      Poista
    4. Toi edellinen vastaus oli siis Katjalle :-) Meil on Taru 4 viikon listat ja keskimäärin 3 vuoroa viikossa plus yhessa viikossa 4 mikä tekee siis 13 vuoroa yhteensä. Mulla on suurin osa vapaista pätkitty idioottomaisesti mut sentään yks pidempi vapaa listan lopussa ku systerin tulee kylään. 5 toivetta saa käyttää 4 viikossa et periaattessa vois toivoa 2 viikonloppua vapaaks. Tietokone "arpoo" työvuorot eli ketään ei voi ees syyttää kettumaisista, epäergonomisista vuoroista. Mun ideaali olis tyyliin kaks pitkää ja kaks yötä putkeen ja sit 4-5 päivän vapaa (kuten suomess) mut taitaa todellakin jäädä haaveeks :/ Tosi vähähän tuol ihmiset valittaa vuoroista tai ylitöistä, eivät paremmasta tiedä!

      Suosittelen Taru että et ainakaan hakeudu vuodeosastolle, ne kun taitaa olla kaikken kiireisempiä ja stressavimpia paikkoja. Tuol meil ei hirveesti työntekijöistä välitetä, esim raskauden loppumetreillä oleva joutuu tekee yövuoroja, ei puhettakaan et sais vapautuksen. Monissa paikoissa on pitkälti vaan päivätöitä ja "normitunnit ma-pe 7-15) kuten endoskopiassa, radiologiassa ja heräämöissä, samoin out patient klinikoilla. Uskoisin et tollasiasa paikoissa olis varaa myös neuvotteluille erikoisjärjestelyjä varten mut tää on vaan "mututuntuma". Monissa työpaikkailmoituksissa kyllä hehkutetaan joustavuutta, siellä ehkä joku esimies sitten jota kiinnostaa vähän enemmän työntekijät... Moniin paikkoihin suositellaan "informational visittiä" ennen työhaastattelua, suosittelen kyl paikan päälle menemistä ja työolojen näkemistä ja noista kyytijutuista yms kysymistä, ettei tule yllätyksiä...

      Sain joo ekan palkan shekkinä!!! En oo eläessäni shekkiä pidellytkään! Onneks eka iso kilahtaa tilille tuota pikaa :-)

      Poista
    5. Ps. Nauti vielä "vapaudesta" kun voit Taru, UK:n työelämä tulee meinaa todennäköisesti imemään susta kaikki mehut... Muakin kyl jurppi puolen vuoden työttömyys ja olin et en malta odottaa päästä duuniin, mut nyt olen jo oppinut arvostamaan ja vaalimaan tota työttömyysaikaa ;-) Voi kun saisit kivan ja viihtyisän työpaikan! Sä voit sit kans alottaa blogin tänne muuton myötä :-)

      Poista
  2. No mutta hei!:) siis löysin tän blogin niin vahingossa ja onneksi löysin! ihan huippua! asustelin ite manchesterissa yli 3 vuotta ja tällä hetkellä oon Suomessa tekemässä yliopisto-opintoja loppuun! elämästä löytyy brittimies myös! mutta niin, se syy miks aloin kirjottaa oli se, että..siis tuo brittiläinen työmaailma on vaan jotain niin erilaista, että sen tajuaa vasta henkilö joka siellä on ollu. Nyt ku oon taas hetkisen suomessa ni oon kyl osannu arvostaa niitä "paskaduunejaki" mitä täällä on tullu tehtyä ku briteissä tuli nähtyä yhtä jos toista ja niistä traumoista en oo ehkä vieläkää toipunu;) tuntu vaan välillä et ei paljoo ihmisarvoo ollu..eli siis i feel you sister! en siis tiedä millasta se ois jossai yritysmaailmas tai tämmöses, mut epäilenpä silti! mikä hitto sen maan työkulttuuria riivaa, ei voi ku ihmetellä..mutta siis kiva kun pidät blogia!:) mä lupaan jäädä tänne taustalle kommentoimaa sulle!
    terkuin, laura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta moi Laura! Kiva kun tulit kommentoimaan ja kiitos yhdestä blogihistorian piristävämmästä kommenteista, 14 tuntisen tappopäivän (jonka aikana tuli itkutkin väännettyä) tihrustin sun viestiä matkalla asemalle ja hymyilinkin loppumatkan :-) Kiva kuulla ettei tää oo vaan mun pään sisällä vaan muutkin kokee että tässä maassa työskenkely voi todellakin olla aivan HELVETTIÄ vailla minkäänlaista inhimillisyyttä... On kyl todellakin oppinu arvostamaan eri valissa kaikkia duuneja mitä on suomessa tehny: kukkakauppa, festareiden kebabteltta ja se sairaala missä vietin vuodet 2006-2013 (puolet tosta ajasta tosin opiskelija)... Suorastaan ku lasikuvussa olis eläny! Nyt sit verenmaku suussa saa painaa hirveissä olosuhteissa niin henkisesti kuin fyysisesti. Luulin että oon kohdannu joskus ilkeitä työkavereita mut ei oo mitään siihen verrattuna mitä tuol on muutamassa viikossa tullu vastaan... Lisää tilitystä seuraavassa postauksessa ;-)

      Poista
  3. Näyttääpä hyvältä nuo sun hiukset! kyllä sitä vaan kotivärjäykselläkin pärjää ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thanks! Joo yllättävän hyvin on pärjänny kotivärjäyksellä tähän asti, saa sit nähä mitkä sadattelut tulee kampaajalta sit kun sinne uskaltautuu ;-)

      Poista

Kommentit lämpimästi tervetulleita :)