Projekti blondiksi

Mun hiustenväri on vaihtunut vuosien mittaan blondista kirkuvan punaiseksi paloautoksi, viimeiset pari vuotta on taas menty brunettena. Oma väri on jossain siellä vaalean ja maantienharmaan puolella. Olen nyt reilu puolvuotta kypsytellyt ajatusta muuttua takaisin blondiksi, sillon ei haittais vaikka oma juurikasvu tulee esille kun nyt tummassa tukassa näyttää lähinnä kaljulta kun se oma vaalea juuri paljastuu. Valitettavasti en voi täältä Lontoosta noin vaan matkustaa luottokampaajani käsittelyyn ja Lontoon kampaajien hinnat saa aikaan lähinnä sydämentykytyksiä... Avuksi siis vanha kunnon kotivärjäys!?

Mun viimeisestä kotiblondauksesta on aikaa yli 10 vuotta ja tosissaan hiukset on siinä ajassa muuttunu monen kymmenen värjäyksen ja kaiken maailman hiustenpidennyksien myötä... Tutkailin netistä tuotteita, ohjeita ja ihmisten kertomuksia blondauksesta. Etenkin niitä kauhukokemuksia ihmisillä riittää tummasta vaaleaan muuttumisessa. Jollain oli pää täynnä kaljuja länttejä blondauksen jälkeen ja "kusenkeltaisuus" tuntuu olevan monen ongelma. Kauhukokemuksia lukiessa hautasin hetkellisesti ajatuksen äkillisestä blondauksesta. Mun tän hetken hiusvärihän on varsin tumma kuten alla olevasta kuvasta näkyy. Olen siis tossa vasemmalla ;-)  

Olin joskus muinoin laiha ja blondi, tässä todiste ja Anna 13wee ;-) 

Tässä taitaa olla taas tukka punaisimmillaan

Kävin monta kertaa viimeviikkoina kääntymässä Bootsin hiusvärihyllyllä, mutta en uskaltanut edetä pakettien hypistelyä pidemmälle. Kahden hemmetin rankan kellon ympäri työpäivän jälkeen koitti 2 päivän vapaa ja halusin jotain muuta ajateltavaa (oli mm. edelleen elävänä mielessä miten eräs narkomaanitaustainen potilas huusi mulle naama punaisena raivoten ja seuraten mua käytävällä ja sai aikaan pienimuotoisen kaaoksen jo muutenkin kaaottisella osastolla)... 

Taas suuntasin Bootsiin ja tällä kertaa hyllyllä sattui olemaan tuttu mukava palvelualtis myyjä, jolta kyselin neuvoja. Täytyy tässä nyt samalla kertoa huvittava tarina tästä myyjästä... Oltiin Mr Londonin kanssa muutama viikko sitten ulkona syömässä ja kotimatkalla piipahdettiin ostamaan mulle uus rajauskynä. Kassalla satuttiin kuulemaan erittäin arkaluontoimen keskustelu... Ennen meitä oli arviolta kolmekymppinen mies, joka kyseli myyjältä pilleriä raskauden keskeytykseen. Keskustelusta kävi ilmi, että "vahingosta" oli aikaa jo useampi viikko! Katsoimme Mr Londonin kanssa toisiamme epäuskoisesti. Myyjän naama myös venähti ja hän yritti asiallisesti selventää, että nyt on kyllä liian myöhäistä ottaa se 72 tunnin katumuspilleri. Tunsin oloni todella kiusaantuneeksi siinä takana seistessä ja mietin jo kassan vaihtamista. Mr Londonilla ei taas meinannut pokka pitää ja tökin häntä jotta pysyisi hiljaa ja aloillaan. Keskustelu edessämme jatkui vilkkaana ja myyjä joutui todellakin rautalangasta vääntämään että nyt ei enää ne pillerit auta ja pitää mennä lääkäriin. Mies poistui hätääntyneen näköisenä ja tuli meidän vuoro astua kassalle. Myyjän ilme oli kyllä näkemisen arvoinen juuri käydyn keskustelun seurauksena ja Mr Londonin pokka repesi totaalisesti... Niin repesi myyjänkin (joka tietysti tajus et kuultiin se keskustelu) ja lopulta myös mun. Siinä hekotettiin mahamme kipeeks sitten kaikki kolme sen edellisen asiakkaan kustannuksella! Aika häpeällistä toimintaa eikö vaan ;-) 

Takaisin alkuperäiseen tarinaan nyt kun kaikille kävi selväks mistä tunnen tän myyjän... Myyjä tosissaan neuvoi ja auttoi mua etenemään projektissani, hän kertoi myös omaavansa kymmenien vuosien kotivärjäyskokemuksen eli oli varmasti juuri oikea ihminen auttamaan. Reilun 10 minuutin keskustelun jälkeen lähdin kaupasta täynnä teininäistä intoa B4 värinpoisto ja raidoitusvehkeet mukanani. Lupasin tulla myöhemmin esittelemään värjäystulosta (jos on vielä niitä hiuksia jäljellä, haha).  

Mitäköhän tästä tulee!? Luotatteko muut hiuksenne pelkästään kampaajan käsittelyyn vai uskallatteko itse alkaa lotraamaan hiusväreillä?