Pikainen pohdintapäivytys

Eilen meillä oli taas 2 sairaanhoitajan puutos, joten pyöritettiin osastoa 3 hoitajalla, mutta onneksi iltapäivällä saatiin neljäs agency nurse auttamaan juuri kun homma oli totaalisesti räjähtämässä käsiin. Ylihoitaja tuli osastolle pahimman kiireen keskellä vain valittaakseen, että miksi mulla ei ole uniformua vieläkään!!? No en vaan ole vielä saanut sitä ja varmasti vedän sen (siis uniformun) kyllä heti päälleni kunhan saan sen olisi tehnyt mieli vastata, mutta kiltin tytön tavoin vain pahoittelin ja vetosin siihen että tammikuussa aloittaneillakaan ei ole vielä sitä uniformua. Sanottiin ylihoitajalle että ollaan nyt tosi pulassa ja uusia potilaita kokoajan tulossa, ylihoitajalta ei herunut muuta apua kun "koittajaa pärjätä ja priorisoikaa". Just niin, kiitti vaan. 

Jännä juttu muuten että kun on kiire niin usein myös potilaat hermostuvat toden teolla, näin kävi eilenkin. Kaksi potilasta olivat erittäin tyytymättömiä hoidon laatuun ja odottamiseen. Kirosanat ja huudot raikuivat käytävälle, paikalle vaadittiin sairaalan johtajaa ja ties ketä. Tuli jotenkin surkuhupaisa olo ja ehdotin että mitä jos me hoitajatkin alettaisiin tappelemaan keskenämme kun tää meininki ei oo vielä tarpeeksi hullua. 

Tässä helvetinmoisessa vuorossa oli kuitenkin jotain merkittävää. Ekaa kertaa tuli sellainen "me" yhdessätyöskentelyn henki ja meidän henkilökemiat toimi varsin hyvin, autoimme toinen toistamme. Mä en saanut antaa iv lääkkeitä mutta kotiutin sitten muiden potilaita ja hoidon muita hommia mitkä eivät liittyneet lääkehoitoon. 

Olen myös vähän paremmin perillä monista jutuista tuolla ja huomannut että onneksi joihinkin supertiukkoihin sääntöihin saattaa olla poikkeusreittejä. Esimerkkinä potilas joka oli pääsemässä viikonlopuksi kotilomalle, mutta hänen täytyi odottaa sairaala-apteekista hänelle nimikoitua antibioottipakkausta. Samaa antibioottiahan meillä olisi osastolla pilvin pimein, mutta ehdoton sääntö on että paketit täytyy tulla käyttöohjetarran kanssa. Soittelin sairaalaapteekkiin moneen kertaan että kauanko tämän potilaan lääkepaketin saamisessa vielä menee ja aina sanottiin että kohta kyllä joku toimittaa osastolle mutta ketään ei kuulunut. Potilas siis odotti neljää tablettiaan apteekista yli 6 tuntia koska sääntöjen mukaan en saa antaa lääkettä ilman sitä perhanan nimitarraa, vaikka potilas olisi kuinka järjissään ja osaisi ottaa lääkkeen oikein, olihan hänellä lääkärin antama (ja läpilkäymä) lääkekortti kädessä! Kyseessä ei siis ollut edes kotiutuminen vaan 2 yön kotiloma, potilas oli ensinnäkin nuori ja todellakin täysissä järjissään! Pharmaseutti varoitteli että jos potilas ottaa tyyliin kaikki lääkkeensä kerralla ja niistä puuttuu ne tarrat niin syypää on se hoitaja joka ne antoi! Joku raja hei tänne holhouskulttuurille! Onneksi päivystävä lääkäri tuli vastaan ja antoi minulle luvan antaa lääkettä potilaalle kunhan teen käsin sen "reseptitarran". Piti pyytää lääkäriä tietysti dokumentoimaan tämä, muuten varmaan saisin hirveät huudot pharmaseutilta. No siihen meni se 15sekuntia ja 5 minuuttia myöhemmin potilas oli jo iloisena matkalla kotiin viettämään perjantai-iltaa perheensä kanssa. Olisi muuten ollut jo aina paljon aikaisemmin jos sairaalasäännät ei olisi niin joustamattomia ja järjettömiä. Olen myös satavarma että potilas olisi joutunut jäämään yöksi osastolle jos mitä en olisi ollut häntä hoitamassa.

Meitä on 3 tänävuonna aloittanutta sairaanhoitajaa tuolla ja nämä kaksi muuta ovat parhaillaan aktiivisesti ensimässä uutta työpaikkaa ja kutsuvatkin sitä "escape planiksi". Harmi etten ole ollut näiden mukavalta tuntuvien tyttösten kanssa kuin 1-2 yhteisessä vuorossa. Meillä kaikilla on yhteneväiset kokemukset niin huonosta perehdytyksestä kuin kohtelusta muutenkin. Osastolla on niitä jotka ovat olleet siellä 6-8 vuotta töissä ja sitten me uudet. Kukaan ei ole esimerkiksi ollut 1-2vuotta ja lähes kaikki lähtevät ensimmäisen vuoden kuluessa. Tämä ei todellakaan ole yllätys, koska osasto on tosissaan erittäin raskas ja vaativa, perehdytys ala-arvoista ja sitten vielä kermana kakun päällä kohdellaan paskasti. Miksi ihmeessä kukaan haluaisi olla töissä tollaisessa paikassa?? Miksi kukaan ei tee mitään asioille ja uudet lähes pakotetaan lähtemään?? Jopa pomo sanoi että sitten kun lähdet muualle töihin niin pärjäät kyllä hyvin tällä kokemuksella mitä täältä saat.

En todellakaan halua tämän kuulostaman mitenkään rasistiselta koska en sellainen ole, mutta tosissaan minä plus nämä kaksi uutta (jotka ovat lähtemässä niin pian kuin mahdollista) olemme osaston ainoat vaaleaihoiset sairaanhoitajat. En ole yksin tämän ajatukseni kanssa, että ilmeisesti osastolle hyväksytään vain ja ainoastaan tummaihoisia hoitajia. Kohdeltaisiinkohan minua samalla tavalla jos olisin tummaihoinen ja otettaisiinko paremmin mukaan joukkoon? Todennäköisesti vastaus on kyllä. Luulin että rasismi ihon värin takia työpaikoilla on kauan sitten haudattu juttu, mutta nyt musta tuntuu että elän keskellä sitä. Saako näin edes sanoa?