Sivut

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Tilitystä jälleen

Mun blogi on täynnä luonnoksia (näköjään yhteensä17) helvetillisistä työpäivistä ja tilanteista (toki muistakin jutuista), joita olen alkanut suutuspäissäni kirjoittamaan, mutta joita en ole saanut aikaiseksi julkaistua. Kirjoittaminen on kyllä terapeuttista ja on auttanut käsittelemään näitä ahdistuksen tunteita, ei voi muuta sanoa! 

Olen myös äärettömän kiitollinen ja liikuttunut blogin kautta saamistani kannustavista ja lohduttavista viestistä ja kommenteista. Kiva kuulla että teitä entisiä ja nykyisiä kohtalontovereita on muitakin! Olen myös blogin kautta tavannut ihan huippuja tyttösiä livenä ja nää ihanat tyypit asuu vieläpä ihan kävelymatkan päässä ❤️ Bloggaus on siis todellakin tuonut mukanaan voimavaroja ja iloa elämään, onneksi aloitin tän blogin pitämisen viimekesänä :) Suosittelen tätä sosiaalista harrastusta todellakin!

Mun ekat yövuorot on nyt ohi, eka yö oli ihme kyllä pitkälti rauhallinen (sitki joutui tekemään 30min ylitöitä, koska aamuvuoro myöhässä) ja suurimmaksi ongelmaksi muodostuikin tauon viettäminen. Yövuorossa tunnin pakollisen palkattoman tauon joutuu pitämään putkeen, kuulostaa tavallaan hyvältä mutta ei noissa olosuhteissa... Eräs työkaveri, (kaveri on muuten todella huono sana tässä) jonka kaikki muuten tuntevat tuolla aivan jäätävänä bitchinä oli linnoittautunut kahvihuoneeseen taukonsa ajaksi ja lukinnut oven. Kun yritin sisään edes hakemaan eväitäni niin sain niskaani kauheat sadattelut, kiroilut ja vielä aamullakin haukuttiin että toisen palkatonta taukoa täytyy kunnioittaa. En siis saanut yön aikana syötyä tai juotua mitään koska en päässyt sinne jääkaapille! Sain muilta ohjeita, että ota vain kuivaruokaa yövuoroon koska tosissaan sinne kahvihuoneeseen ei todennäköisesti pääse jos joku muu ehti ensin. Aivan järkyttävää!? Toinen huone mitä olisi voinut käyttää oli osaston päivähuone, mutta sen oli yksin valloittanut päivystävä lääkäri. Oli muuten todella kiukkuinen nuori lääkäri joka löi mulle samana yönä luurin korvaan koska oli jo keskustellut kyseisestä asiasta jonkun muun kanssa (asia koski siis mun potilasta, mutta mulle ei oltu raportoitu että asia oli jo hoidossa!). 

Tälläisia kommunikaatiokatkoksia tuolla on muuten varmaan sata päivässä. Samoin potilaille kommunikointi on ala-arvoista ja viimeksi eilen potilas pyysi erinäisten lääkäreiden nimiä jotta voi tehdä valituksen. Sanoin että hyvä, tuen sua valituksen tekemisessä sataprosenttisesti! En mene liikaa yksityiskohtiin, mutta tätä potilasta oli todellakin kohdeltu tuolla todella törkeästi ja epäammattimaisesti. Esimerkiksi hänelle tehty operaatio epäonnistui aiheuttaen haittaa, mutta kukaan ei tästä hänelle tullut kertomaan. Soitin monelle eri lääkärille mutta kukaan ei suostunut ottamaan vastuuta tai edes tulla juttelemaan potilaalle. Potilas tosin sanoi että on saanut jollain toisella osastolla vieläkin huonompaa kohtelua lääkäreiltä (en tosin ymmärrä että miten voi enää mennä tästä huonommaksi). 

Niin se tauko... Vietin sen sitten istumassa kuivin suin sairaalan käytävällä (osaston ulkopuolella sentään) täynnä vitutusta, suorastaan tärisin siitä kiukusta! Eikö kahvihuone yleensä ole yhteinen tila kaikille eikä mikään yhden ihmisen pyhäkkö!? Onneksi maailman paras poikaystävä haki aamulla töistä. Kyyneleet virtasivat vuolaina heti kun pääsin istumaan auton penkille. 

Seuraavana yönä olikin kunnon kiire ja meillä oli yllättäen kahden puutos (yössä pitäisi olla yhteensä 7 joista 4-5 sairaanhoitajia), mulla oli 5-6 potilasta plus laitettiin ottamaan uusi potilas. Jouduin siivoamaan huoneen edellisen potilaan jäljiltä johon potilas tuli koska hän oli jo matkalla eikä siivoojia olisi ehtinyt soittaa. En ole kyllä saanut mitään koulutusta siivoamiseen ja eri mömmöihin mitä pitä käyttää. Potilas oli ollut päivystyspolilla koko päivän ja oli kovin nälissään, pyysin health care assistenttia (joka kieltäytyi huoneen siivouksesta omiin kiireisiin vedoten) viemään potilaalle edes iltapalaa mutta sain takaisin vain mulkaisun ja että hae ite. Kenenkään muun työtä ei saa keskeyttää mutta multa sitä kyllä oletetaan jatkuvasti! 

Potilaalle oli myös määrätty useita suonensisäisiä infuusioita ja muut hoitajat tappelivat että kuka huolehtii potilaan lääkkeet. Musta oli ensinnäkin epäreilua että tää uus potilas annettiin mulle, joillain hoitajilla kun oli vähemmän potilaita ku mulla alunperin. Jos charge nurse jotain määrää niin vastaan on aivan turha vikistä! 

Yksi iso ongelma on se, etten saa antaa kuin suun kautta annettavia lääkkeitä, suonensisäiset saan valmistaa ilman minkäänlaista valvontaa mutta en saa laittaa niitä tippumaan tai edes korkata pois keittosuolalla. Mun iv koulutus on vasta ens kuun lopussa joten edessä pitkä ja kivinen tie muiden armoilla ja siis ruinata muita hoitamaan mun lääkkeet. Mun osaamiseen ei todellakaan luoteta tuolla eikä mun mielipiteille anneta minkäänlaita arvoa. Itse hoitotyössä olen kuitenkin varsin itsevarma esim kuinka toimia jos potilas voi näin tai näin, kaiken maailman paperinpyörittely ja esim oikean lääkärin löytäminen tuottaa vielä jonkin verran vaikeuksia. Osastollahan on potilaita välillä 6-7 eri erikoisalalta joten aina pitää löytää se oikea lääkäri kelle soittaa tai siis jättää soittopyyntö siihen helvetin piipariin ja odotella takaisinsoittoa, mitä ei välttämättä tule koskaan. 

Olen muuten myös oppinut että jos jotain ei tiedä niin sitä ei missään nimessä saa paljastaa!!! Hieno ja potilasturvallisuutta edistävä asenne? Potilas oli menossa OGD tutkimukseen enkä äkkiseltään muistanut mitä se tarkoittaa (tiedän että joku tähystys), noita sanalyhenteitä kun on miljoona. Hoitaja soitti endoskopiasta ja kyseli perusjuttuja kuten onko potilas ollut ravinnotta ja onko sairaalabakteeria. Erehdyin kysymään että mikäs tämä OGD nyt olikaan kun olen uusi hoitaja tässä sairaalassa, bitch sairaanhoitaja sattui kuulemaan tämän keskustelun ja sähisi mulle että älä ikinä paljasta jos et tiedä mikä joku tutkimus on, ne hoitajat saavat hepulin jos hoitaja tunnustaa ettei tiedä jotain!! Kysyin sitten tältä hoitajalta että kerro sä sitten mulle mitä siinä toimenpiteessä tehdään!? En saanut vastausta... 

On niitä positiivisiakin juttuja, olen oppinut paljon ja potilaiden kanssa menee mukavasti. En jännitä englanniksi työskentelyä enää ja puhelimessa asioiden hoito on helpottunut (oli aluksi tosi vaikeaa ymmärtää eri aksentteja yms). Yksi asia on kuitenkin satavarma, tonne helvettiin en pitkäksi aikaa jää (kuten ehkä osaatte arvata)! On kirkastunut että todellakin tein virheen valitsemalla vuodeosaston, koska valitettavasti täällä englannissa vuodeosastot todellakin ovat niitä raskaimpia työpaikkoja. 

Seuraava työpaikka tulee suurella todennäköisyydellä olemaan heräämö, endoskopia tai radiologia. Noissa päivät on edes jotenkin aikataulutettu, työajat inhimillisemmät ja ihmiset vaikuttaa yleisesti paljon mukavimmalta (toki poikkeuksia löytyy aina). Tehovalvontaa voisin myös harkita tai jopa päivystystä, koska noissa on yleensä reilusti ammattitaitoista henkilökuntaa.

Ainoa mikä tällä hetkellä auttaa mua jaksamaan on tietysti raha, vapaapäivät ja CV. Jos lähden nyt menemään niin en voi tota paikkaa mainita CV:ssä, täällä vaaditaan lisäksi AINA hoitoalalla hyvät kirjalliset suositukset edellisestä työpaikasta. Mun CV:saä tulis olemaan 8 kk tyhjyys jos en voi tota paikkaa mainita. Mietin että jos vaan en kerro et olin tuolla töissä, mut haluisin kuitenkin pysytellä rehellisenä. Varma juttu on se että kun tuolta pääsen pois niin MIKÄÄN ei voi enää tuntua yhtä karmealta työpaikalta!
Yksi voimavara on muuten myös on Lontoon kevät <3 Ylläoleva kuva napattu vauhdissa automatkalta anoppilaan ja alla oleva meidän lähipuistosta aurinkoisena sunnuntaina pari viikkoa sitten. Mark&Spenceristä kassi täyteen herkkuja ja puistoon paistattelemaan päivää toisen kainaloon, hetken aikaa elämä tuntuu ihanan huolettomalta. Kunnes koittaa seuraava työpäivä ja tunnen kaiken elämänilon rutistettavan pois itsestäni.

6 kommenttia:

  1. Tsemppia Anna. Kirjoituksesi kuulostaa juuri mun entiselta tyopaikalta joka oli kirurginen vuodeosasto. Opin muutaman hyvan laksyn "ala luota kehenkaan", "documentoi kaikki" ja "referoi jos joku kyseenalaistaa". En tieda jos olet kuullut "mid staffordshire case" mutta varmaan ihan hyva luettavaa. Se on turhauttavaa kun itse haluaa tehda asiat kunnolla mutta loppu tiimi on syvalta. Loppuen lopuksi paatin etta tein itse asiat oman standardin mukaan tykkas ihmiset tai ei. Sainkin sitten usein henkilokohtaisia kiitos kortteja ja jopa kukkia ja punkku pullon! Tietysti sain sitten mustasukkaisuutta osakseni tyokavereilta mutta ainakin itse nukuin yoni hyvalla omalla tunnolla:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tulit Sanna taas kommentoimaan :-) Todella hyviä vinkkejä noi, kiitos niistä. Ihanan rohkaisevaa kuulla että täälläkin voi jossain määrin olla "oman tien kulkija" ja toteuttaa sitä omaa hoitoideologiaa, vaikka poikkeaakin (positiivisesti) täkäläisesta valtavirrasta. Helppo tie ei tosin ole, mutta palkitsee varmasti lopussa kuten sulle kävi :-) En malta odottaa että pääsen "kunnolla vauhtiin" ja saan enemmän varmuutta työhön (ja itseeni), sitten on helpompi toteuttaa omanlaista hoitotyötä niin pitkälle kun mahdollista ja olla enemmän välittämättä muiden kotkotuksista... Pitää nyt vaan yrittää pysytellä vahvana ja ajatella että tän hetkinen tilanne on väliaikaista ja ei voi kun paremmaksi muuttua.

      Poista
  2. hoihoi taas!:) SIIS OIKEESTI. laittaa kyllä miettimään nämä teksit, kuitenkin kyseessä on aikuiset ihmiset (ei kyllä käytöksestä uskos todellakaan) sekä sitten vielä tuo ala, jolla olet..niin vois kuvitella jotenkin että ihmiset ketkä tuolle alalle ajautuu välittäs hieman! mä vaan urputan tuosta työkulttuurista ja syytän sitä ;) ja mikä hel***n juttu tuo on, että taukohuoneessa ei saa pitää taukoa! mitä nyt s***a oikeesti :D HEI nyt valoja tauluun! juu se menee joka ehtii eka..no sepä mukava ja työyhteisön hyvinvointia kannustavaa! ei jeesus, mä oon sanaton..
    mut mietitään tosiaa kivoja juttuja! brittien kevät on niin ihanaa aikaa :) se tulee niin paljon aikasemmin ja kaikki ihanat kukat kukkii! sit ylipäätään mun mielestä ihmisiin on niin paljon helpompi tutustua siel ja suurin osa (kuten oot huomannuki ite ni ei kaikki) on tosi mukavia ihmisiä! kulttuuri ja ruoka..söpöt miehet! muutamia mainitakseni jotka jo tiedätkin ;) haluun vaan tsempata sua ja sanoo et hang in there! toimi tosiaan niin, että ite voit laittaa illalla silmät kiinni hyvällä omatunnolla..muuta et voi tehä!:) sä niin kestät ton kaiken! ja se palkitsee sitten..voit olla itestäs ylpee! ei oo nimittäi mikää helpoin elämänkoulu ja mä niin tiedän sen..graah työ on kuitenki nii iso osa elämästä!
    mulla tosiaan valmistumisen jälkee ois tie ihan auki ja valintoja ois edessä! jotenki oon koittanu liputtaa myös pohjoismaita ja sain ton toise jopa harkitsee norjaa ;) mut voi olla että britteihin tulee taas päädyttyä! täs tekstis ei nyt oo päätä eikä häntää mut jos teen kevätreissun londoniin ni otan ehottomasti suhu yhteyttä! ni voidaa livenä äimistellä ;)

    -laura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos taas ihanasta kommentista Laura! On kyllä ihme jengiä ja sääntöjä täällä mut onneks niitä mukaviakin työkavereita on alkanut pikkuhiljaa löytyä. En kuitenkaan todellakaan nää paikkaa omakseni ja pakenen tuolta kyllä mahdollisimman pian. On tää kyllä aikamoinen elämänkoulu ollu kaikenkaikkiaan, varsinki ku tuun pikkukylästä ja Helsinkikin tuntui liian isolta paikalta asua vaikka kävin siellä koulut ja olin töissä.

      Ooh, sullakin on sitten jännittävät ajat edessä ja mahdollisesti kotimaan muutos edessä! Eiköhän olisi aika alkaa pitää omaa blogia ;-) ja jos ja kun pääsyt tänne pysyvästi tai reissaamaan niin olis mahtavaa päästä vaihtamaan livenä kokemuksia :-)

      Poista
  3. Endoskopiasta ja polityöskentelystä olen kuullut hyvää. :) itse päivystyksen asiakkaana en ole useimmiten näiltä hoitsuilta apua saanut, mutta itse siellä työskentelty on ollut ihan jees, joskin piiiiiitkiä vuoroja eikä aina kaikkia taukoja saa lainkaan. Mutta ootko sä täällä ammattiliiton jäsen? RCN:ltä saisi hyvää ohjausta noihin asioihin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! En oo ammattiliittoja ehtinyt ajatellakkaan. Ootko sä jäsen ja mitä siitä kostuu? Päivystys tavallaan kiehtoo työpaikkana mut toiseelta en vaan tykkää akuuttihässäköistä vaikka välillä uskottelem itselleni niistä tykkääväni :D Uskon et siinä ympäristössä vasta tylyjä tyyppejä onkin... Endoskopiaa oon kyl pyöritelly nyt paljon mielessäni! Ja ne työajat... Viikonloput vapaat ja "normaalit" työajat (jollei tee jotain päivystysvuoroja mitä en muutenkaan sais tehä ainakaan ekaan puoleen vuoteen). Sinkkuna ei haitannu painaa vuorotöitä ja viikonloppuja sydämen kyllyydestä mut nyt arvostaa enemmän normaaleja työaikoja ;-) ja jessus miten uuvuttavia noi 13.5h työpäivät tuolla sairaalalla on...!

      Poista

Kommentit lämpimästi tervetulleita :)