Lomaterveiset

Tässä mun virallinen lomaselfie, vapaa kuin taivaanlintu (melkein) ja täynnä helpotusta uudesta duunista! 

Nykyinen pomokin suostui antamaan suositukset uutta duunia varten, joten eiköhän se tästä. Kuuden viikon irtisanomisaika tulee olee kyllä olemaan pitkä ja kuumottava, vasta elokuussa pääsen siis aloittamaan jos kaikki menee hyvin.

Ajellaan parhaillaan kohti Heathrown kenttää villahousut laukussa Suomeen mökkijuhannusta viettämään hyttysten kanssa (Lontoon ihania helteitä karkuun tietysti).

Ihanaa kesää ja kesälomaa niille onnekkaille jotka sitä jo viettävät ja oikein hyvää juhannusta kaikille! Kiva kun roikutte mukana blogissa ja palataan parin viikon päästä. ❤️

Miten meni haastattelu...

No tosi hyvin!!! Ensin oli lääkelaskuja ja hoitosuunnitelman tekoa, molempiin paperinippuihin annettiin 40 min aikaa, mutta tein molemmat alle tunnissa. Lääkelaskut oli tosi peruskauraa ja hoitosuunnitelma oli 92-vuotiaalle yleistilan lasku ja ripulipotilaalle. Tehtäviä seurasi yksilöhaastattelu. 

Haastatteluhuoneessa odotti kaksi nuorta ja hymyilevää hoitajaa jotka ilmoittivat heti alkuunsa että tämä on informal haastattelu ja kunhan tässä nyt jutustellaan, ilmapiiri oli todella rento. Kerroin itsestäni ja työkokemuksestani sekä miksi hain kyseistä pestiä. Sitten oli pari potilascasea, toinen oli vitaalikurvan lukeminen ja kertominen miten toimia ja toinen oli safeguarding tehtävä, jossa piti tietää miten toimia jos epäilee että puolustuskyvytöntä potilasta on pahoinpidelty. Molemmat meni hyvin, vaikka en kaikkia sairaalan menettelymalleja ja yksityiskohtia tiennytkään. Haastattelijat tiedusteluvat mihin aikaan voivat soittaa, viisi haastattelua oli tälle päivälle ja tekevät päätöksen 6 mennessä. Nyt pikku päikkäreille ennen yövuoroa ja jännityksellä sitä puhelua odottamaan :-) Tosi hyvä fiilis jäi kyllä ja hymyilin koko matkan kotiin. Ihana lyhyt työmatka olisi tulevaisuudessa jos saisin paikan tuolta! On kyllä kaksi niin erilaista työhaastattelua ollut täällä enkkulassa kun vaan olla ja voi! 

Sairaala ja osasto vaikutti tosi mukavilta ja tapasin mahdollisia tulevia työkavereita osastolla. Osasto oli ihanan ilmava, korkeakattoinen ja iso, potilaita olisi 6 per hoitaja (plus joka vuotossa kaksi health care assistenttia) ja lisäksi osastolla on oma discharge hoitaja sekä ward clerk. Työtaakka siis vaikuttaa erittäin kohtuulliselta. Voi kun saisin sen paikan!!

LISÄYS pari tuntia myöhemmin: Puhelu tulikin jo ja sain sen paikan!!! What a lucky 13th day :-) 

Perjantai kolmastoista ja työhaastattelu

Kuten epäilinkin niin tuli sitten kutsu työhaastatteluun, toivottavasti on onnea mukana vaikka päivä onkin huominen perjantai 13pvä! Mullahan olis ollu edellisenä päivänä yövuoro, mutta onneks sain sen vaihdettua niin että menen vasta tuolloin perjantaina yöhän. Haastattelu suoritetaan myös osastolla, joten tulee sekin nähtyä samalla. Kiva juttu on, että sairaalassa on ainakin yksi suomalainen tuttu naama :-) 

Eilen olin ekaa kertaa nurse in chargena eli osaston vastuuhoitajana. Mun band 5 pohjapalkalla ei pitäis tällasia hommia edes tehdä, onhan nurse in charge yleensä kokenut band 6. Nyt ymmärrän sen paineen mikä tossa pestissä on: kaikki lääkärit, farmaseutit, bedmanagerit yms kuumottelee ja puhelimessa kysytään aina ekana nurse in chargea jos on joku hankala tilanne/ongelma. Potilaat tuntevat tän hierarkian kanssa hyvin ja jos oma hoitaja ei miellytä niin nurse in charge pyydetään paikalle ratkomaan ongelma. Olin just vetämässä discharge kokousta käytävällä (kukaan muuten ei kertonut, että mun pitää tietää 21 potilaan kotiutusasiat ja vetää siitä spontaanisti kokous) potilastaulun edessä kun eräs potilas tuli sanomaan mun pomolle mua osoittaen että "this is the best sister in this ward cause she gives me the biggest dozes of morphin". Vähän kyllä huvitti :-)!

Kierrolla eräs lekuri kätteli paljain käsin VRE positiivista potilasta ja jatkoi matkaa suoraan toisen (puhtaan) potilaan huoneeseen!! Mun oli pakko puuttua ja käskin lääkärin takaisin käytävälle putsaamaan kätensä, aika pahaa mulkaisua muuten tuli. Sitten vielä ihmetellään sairaalabakteeriepidemioita ja piiskataan hoitajia, uskon että suurin osa tartunnoista on nimenomaan lääkäreiden vika! Mun kokemuksen mukaan lääkärien käsihygienia on aivan järkyttävässä jamassa ja he eivät osaa esimerkiksi lukea eristysohjeita tai välitä niistä. Kai se sitten on ajan tuhlausta heidän mielestään. Osaston seinillä olevat "It's ok to ask did you clean your hands" julisteet ovat todellakin hyvä kampanja ja suosittelen todellakin kysymään näin jos joutuu täällä sairaalaan! 

Jännä homma että nurse in chargena mun niskoille nakeltiin kaikenlaisia hommia, mitä muissa vuoroissa itse nurse in charge on taas nakellu mulle! Pitää vielä harjoitella tota auktoriteetti asennetta ja pysyä kovana: hoida ite! Tilanteet ja suunnitelmat muuttuvat tuolla hullun nopeasti, ensin ei ole yhtään kotiutusta ja sitten yks kaks viisi pitää kotiuttaa tunnin sisällä koska uudet odottavat jo päivähuoneessa. Siis aivan käsittämättömän stressaava paikka kaikenkaikkiaan! Vaikka tulen nyt toimeen suurimman osan kanssa työkavereista niin päätös senkun vain vahvistui ton vuoron jälkeen: This is not the place for me. 

Takaisin haastatteluaiheeseen... Päätin tällä kertaa yrittää olla panikoimatta ja valmistautua vähän rennommalla asenteella, osaanhan jo aavistaa mitä siinä mahdollisesti kysytään... Ja paskat, jännittää ihan hulluna!! Ei oo sit sitä jakkupukua edelleenkään hommattu, mut meinasin luottaa siistiin kesämekkoon, villatakkiin ja siisteihin mustiin korkokenkiin. Pitäkää peukkuja huomenna 11.30am brittiaikaan ja 1.30pm suomiaikaan ;-) Rekrytoija muuten soitti mulle tänää ja muutti mun haastatteluaikaa, koska haastateltavia on niin monta. Vain yksi pesti on myös jaossa, ei siis todellakaan mikään läpihuutojuttu! 

Kuvituksena on tällä kertaa naapurin ihana ja niin cuddly kissa nimeltään Ruby. 

Holland Parkissa ihanassa seurassa

Holland Park on yks mun lempipuistoista Lontoossa. Pieni ja sievä puisto keskellä kauneinta (ja kalleinta) Lontoota, jossa riikinkukot elävät vapaana, oravat syövät kädestä ja hillittömän kokoiset karpit polskivat. Puistossa on japanilainen puutarha, ihania "rehottavia" luonnontilassa olevia kävelyreittejä ja aina siellä kukkii jotain. 

Eilen Finnair lennätti mun kaksi parasta työkaveria Lontooseen kyläilemään, olen niin innoissani näistä vieraista, että en malttaisi edes nukkua! Syötiin Balhamiin päästyämme ihana brunssi ranskalaisessa Tartinessa ja puhuttavaa riitti monen kuukauden edestä. Tarjoilija naureskeli meidän hassulta kuulostavalle suomikälätykselle. Illalla Mr London ajelutti meidät Lontoon läpi Holland Parkkiin. Autoilu Lontoossa on yleensä painajaismaista, mutta koska oltiin liikkeellä myöhään niin vältettiin kaikki ruuhkat.

Riikinkukot, karpit ja oravat tuli (salaa) syötettyä ja näin iltasella ei juuri muita turisteja näkynyt, täydellinen aika mennä siis! 

Nyt odottelen että pääsen kokkamaan ihanille vieraille aamupalaa ja sitten lähdetään tutkimaan lisää Lontoota. Aurinkokin näyttää paistavan lähes pilvettömältä taivaalta. 

Hoitotyön erot Suomi vs Englanti Annan silmin osa 1

Johan näissä mun postauksissa on tullu jauhettua mikä shokki tää Englannin hoitotyökulttuuri on mulle ollut. Ajattelin kuitenkin viekä kirjoittaa postauksen, missä kokoan itse kokemiani eroavaisuuksia yhteen. Nämä ovat nimenomaan henk.koht kokemuksia ja toki niin Suomen kuin Englanninkin sairaaloissa on eroja, kaikkea ei (onneksi) tehdä kaikkialla samalla tavalla. 

Uniformu

Suomessa hoitajana sai heittää päälle vähän mitä mieli tekee: vaatevarastosta löytyi resorilahkeiset tai suorat housut, eri mallisia paitatunikoita ja jopa t-paitoja. Mekkoja oli kanssa eri sävyissä. UK:ssa sairaaloissa noudatetaan tiukkaa pukukoodia ja väri kertoo arvoaseman. Mun vaaleansininen mekko on vain band 5 staff nurseille, band 6 kantavat tummansinistä kun taas matronit pukeutuvat tumman lilaan. Head of nursing tulee aina välillä pyörähtelemään osastolle Marimekon kuosia muistuttavassa mustavalkopilkullisessa mekossa (mäkin haluun). Health care assistanteilla on valkoharmaaraidallinen uniformu. Huvittavaa että "likaisimman" työn tekijöillä on vaalein asu ja väri siis tummenee mitä korkeammassa asemassa on. Käytännöllistä? 

Suomessa työvaatteet saa työpaikalta (jokapäivä uudet), mutta täällähän hoitajan täytyy itse huolehtia uniformunsa pesusta ja huollosta kotioloissa! Toisin sanoen pesukone pyörii joka päivä, enkä viitti pestä uniformun kanssa hirveesti muuta pyykkiä kun tiedä mitä pöpöjä kantaa himaan. Kivat lisäkustannukset tulee itselle, sairaala taas säästää hyvät massit pesulakustannuksissa... Jotkut työkaverit eivät valitettavasti pyöritä pyykkiä kovin usein ja työuniformusta voikin lukea parin viikon ruokalistan! Jotkut myös haisevat niin pahalta, että joudun lähes pidättämään henkeä heidän kanssaan asioidessa! Valitettavasti tämä ei ole vitsi.

Lääkärit ovat taas täysin omissa vaatteissaan (ei ole mitään lääkärintakkeja kuten suomessa), toiset käyttävät hyvinkin koreita mekkoja ja korkeita korkoja ja käsilaukku heiluu usein  mukana potilashuoneissakin! Lääkärit saavat näköjään myös pitää pitkää tukkaa huoletta auki.

Uniformusta vielä... Uniformun saa joko mekkona (+mustat sukkahousut) tai sitten suorat prässätyt housut+tunika yhdistelmänä. Sairaalapolicyt kieltävät huulipunan, korut paitsi SORMUKSEN eikä hiuksissa saa olla mitään ylimääräsiä koristeita. Käytäntö kun kyllä vähän eri. Itse olen nyt kesäkuumalla ollut välillä ilman sukkahousuja, mistä ei ainakaan vielä ole valitettu. 

Tuplatarkistus

Suomessa hoitaja saa antaa huumelääkkeitä "ominpäin", samoin kuin veritipuksen toteutukseen riittää yksi hoitaja. Englannissa CD-lääkkeen (controlled drugs) tarkistaa ja antaa AINA kaksi hoitajaa, sekä lääkehuoneessa että bedside. Jopa viagran kaltaiset lääkkeet säilytetään "huumekaapissa", ilmeisesti taustalla näillä pillereillä kaupankäynti tai omaan (mieli)tarkoitukseen varastaminen? Kaksointarkistus täytyy myös toteuttaa kaikkien nesteiden ja ihon alle annettavien lääkkeiden (esim. insuliini, heparin) osalta. Verituotteiden tiputtamista edeltää kahden hoitajan tarkistus, bedside. Suomessa hoitaja sai huoletta tiputtaa nesteet ja useimmat lääkkeet vapaasti, täällä jopa paracetamoli täytyy antaa tippalaskurin kautta! Työnteko on hirveetä säätöä kun yhden keittosuolapussin tiputuksestakin tehdään niin monimutkaista, kahden hoitajan signeeraus on myös tarkasti kirjattava sähköiseen ohjelmaa. 

Potilaiden kunto

Mun kokemuksen mukaan Englannissa hoidetaan vuodeosastoilla paljon huonompikuntoisia potilaita kuin Suomessa. Onhan täällä porukkaa se 47 miljoonaa ja tehohoidon kustannukset on tunnetusti huikeita. Suomessa ei juuri ikinä ole tuntidiureesi mittauksia osastoilla, täällä taas ihan arkipäivää. Suomessa on ole kun hätätilanteessa antanut "Hemohes" tyyppisiä paineita nostavia nesteitä, täällä taas normimeininkiä. Jonkun aikaa sitten mulla oli potilas (viiden muun lisäksi) jonka verenpaineet huiteli 60/30 (tavoite 120/80) ja jännitin että selviikö hengissä vuoron loppuun! Lääkäreitä hyöri kyllä ympärillä, mutta mikään kiire ei ollut siirtää potilasta valvontaosastolle. Jos potilaalta määrätään mitattavaksi 15 min välein paineet niin onko vuodeosasto oikea hoitopaikka ja missä välissä mun odotetaan hoitavan ne muut potilaat!? Hepariini-infuusiosta en ollut kuullutkaan ennen tänne tuloa, samoin aniharvoin olen törmännyt epiduraaleihin vuodeosastolla, täällä kyllä noita riittää. Potilaita on keskimäärin 4-8 per hoitaja. Itsemurhaa yrittäneitä on tullut valitettavasti vastaan paljon enemmän kuin Suomessa. Nyt puhun siis potilaista.

Kirjaaminen ja hoitosuunnitelma

Sairaalani täällä on varsin edestyksellinen brittimaailmassa, koska meillä on sähköinen potilasjärjestelmä käytössä. Paperihommia silti riittää. Suomessa hoitajan tehtävä oli laatia jokaiselle potilaalle hoitosuunnitelma, täällä ei ole mitään varsinaista yhtenäistä hoitosuunnitelmaa. Haavoille on tosin omat kaavakkeensa/hoitosuunnitelmansa. Raporttilistan päivitys on sitäkin tärkeämpää ja siihen täytyy rustata potilaiden kaikki diagnoosit, infektiostatus (esim MRSA, VRE) menneet ja tulevat tutkimukset, (tutkimuksen tai operaation) esivalmistelut, haavat, dreenit, katetrit, iv nesteet, antibiootit yms. Suomessa noi tiedot löytyy siitä hoitosuunnitelmasta. Kaikista sanoista on lyhenne ja noiden oppiminen vie kyllä aikaa, samasta toiminpiteestä kun voi olla erilaisia lyhenteitä. 

Raportointi ja ylityöt

Suomessa monissa paikoissa on siirrytty ns hiljaiseen raportointiin, missä vuoroon tuleva hoitaja lukee potilastiedot/hoitosuunnitelmat ja lukee siis itse raportin. Voi että on tota tapaa ikävä! Täällä nurse in charge pitää suullisen raportin (aamu tai yö) hoitajille kaikista potilaista ja kertoo tarkasti myös ne epäolennaisemmat asiat. Kaikki siis kuuntelee kaikkien potilaiden jorinat (lue:ajanhaaskuuta). Tämän jälkeen osastonhoitaja saattaa käydä saman listan uudelleen läpi lisäten jotain ja tykittää raportin pitäjää pienillä yksityiskohdilla. Usein myös raportin pitäjä joutuu mennä tarkistamaan pomon tivaavia juttuja kesken raporttia (tyyliin onko se sänky nyt varmasti pedattu ennen toimenpidettä yms). 

Tämä raportti pitäisi kestää max 20 minuuttia, mutta etenkin aamuisin se kestää aina 30-40 minuuttia. Tämän rapsan jälkeen muut vuorossa olleet hoitajat antavat vielä tietokoneelta raportin potilaiden lääkityksistä ja vitaaleista. Jotkut haluavat myös tarkistaa kaikki paperit läpi (mm nestelista, ruokakaavake). Arkipäivänä jos on yövuorossa niin pahimmillaan ei ole toivoa päästä vaihtamaan vaatteita kuin vasta 50 minuuttia työajan loppumisen jälkeen. Niin raivostuttavaa! Laskin että viikossa teen vähintään 4 tuntia ilmaista työtä, koska yliajasta ei makseta mitään eikä myös niitä palkattomia taukoja ehdi pitämään. Vastaavasti suomessa sai kirjata jo 15 min extratyön ylös ja siitä joko maksettiin tai sai ajassa takaisin. Tätä hoitajien ilmaista ylityötä olen kuullut kutsuttavan "NHS love" ja "Nurse charity" nimillä. Ei muuten naurata.

Miten nää mun tekstit aina rönsyileekin! Tästä aiheesta riittää kyllä juttua vielä vaikka toisen postauksen verran, ainakin saattohoito, kotiuttaminen ja sairaalaruoka jäi käsittelemättä! 

Kumma maassa muuten työskentelisitte mielummin tän postauksen perusteella ;-) ?

Yllä mun hieno läksiäiskakku jottei nyt ihan kuvattomaksi jäisi tää postaus, töistä kun en uskalla julkaista mitään kuvia.

Sinne lähti

Nimittäin työhakemus! Mulla leipo totaalisesti kiinni duunissa, kaikki oli hyvin niin kauan kun pomo oli pitämässä kuria ja huolta, että jokainen hoitaa hommansa (olen nyt vasta tajunnut että kovaotteinen pomo on jotain mitä toi osasto todellakin tarvitsee), mutta alkuillasta huomasin homman riistätytyvän käsistä. Mulla oli useampi high dependency potilas joiden luona mun olisi pitäny olla samaan aikaan ja muut hoitajat sekä healthcare assistentit kieltäytyivät auttamasta, vaikka varmasti näkivät etten pärjää yksin. Kaiken lisäksi ilmoitettiin että mulle tulee uusi potilas, joka itseasiassa odotti jo käytävällä potilaspaikkaa. Yritin ehdottaa että joku muu hoitaisi tän uuden, mutta eihän se tietenkään onnistunut koska hän oli tulossa mun päätyyn! Ihan käsittämätöntä toimintaa, ei tuijoteta sitä kenellä on eniten potilaita vaan ainoastaan kenen päätyyn uusi on tulossa!

Kiukkuraivossa puskin vuoron loppuun tehden monen ihmisen työt (ja pidin potilaani hengissä) sillä aikaa kun muut näpräsivät puhelimiaan ynnä muuta turhanpäiväistä. Suomessa tällainen meininki ei tulisi kuuloonkaan! Pahoitin toden teolla mieleni ja lähdin töistä kyyneleet silmissä, lupasin itselleni (ja Omidille) että tämä on sitten viimeinen kerta kun näin tapahtuu! Haaveissani jätän irtisanomisen ennen kesälomaa, joka tarkottaisi, että vain 4 työviikkoa olisi töitä loman jälkeen. Voi sitä päivää kun saan viimeisen kerran astella ulos tosta helvetistä!

Aikaisemmin päivällä perehdytin hyvässä hengessä uutta hoitajaa ja meillä oli pomon kanssa hyvät keskustelut, hän sanoi haluavansa mun tekevän nurse in charge vuoroja jo ennen mun lomaa. Mitähän siitä tulisi kun nytkään mulla ei ole mitään arvostusta/auktoriteettia tuolla! Olen saanut muuten "troublemaker" maineen jo tuolla muiden hoitajien keskuudessa koska olen uskaltanut sanoa epäkohtia ääneen, odotettavissahan oli että kostoa tästä kaikesta seuraa! En kyllä yhtään tiedä miten asian ilmaisen (polttamatta siltoja) kun ja jos se päivä koittaa että sanon itseni irti. Toivottavasti se koittaisi kuitenkin pian! Sitä odotellessa hoen muuten tätä mantraa:

Puistopartyt

Yksi parhaita blogin mukanaan tuomia asioita on ehdottomasti Katja (jonka haastattelun tarkkasilmäisimmät ovat muuten voineet bongata uusimmassa Tehyssä)! Ollaan molemmat suomalaisia hoitsuja ja aika pitkälti samassa elämäntilanteessa, muutettiinhan me molemmat tälle saarelle miehen perässä, josta tuskin tunsimme ketään. Vaikka meidän aikataulut menee usein molempien kolmivuorotyön takia ristiin eikä ehditä aina näkemään, niin aina voidaan jatkaa samasta mihin viimeksi jäätiin. Tiedättehän sellaiset tyypit! 

Viime sunnuntaina (maanantai oli täällä bank holiday) juhlittiin Katjan ja tämän siipan kihlajaisia, sekä D:n kolmekymppisiä meidän Wandsworth Common lähipuistossa suomalais-australialais-brittiläisellä vahvistuksella. 

Ihanalla Elle koiralla riitti rapsuttajia näissä bileissä. Meidän lähileirissä oli isot lasten juhlat ja sieltä riitti pieniä vierailijoita, olihan meillä koira (paremmat tarjoilut) ja enemmän ilmapalloja!

Kihlaparin "Tired of London. Tired of life" lahjakirjasta löytyy Lontoo-tekemistä jokaiselle päivälle vuoden ympäri, myös vuodenajat huomioitu. Hauska idea ja tästä kaupungistahan ei tekemiset ihan helpolla lopu!

Keli oli mitä parhain, tarjoilut mahtavia ja seura hyvää. Täydelliset bileet siis! Oli ihanaa tavata myös Katjan perhettä ja muuta sukua, mahtavia sydänmellisiä tyyppejä. Tarjoilut oli kotikutoisia ja D olikin ahkeroinut keittiössä tuntitolkulla. Sausage rollsit, piirakat ja pulled pork wrapit upposi hyvin juhlakansaan. 

Omid innostui kovasti mölkystä, mistä ei ollut koskaan ennen kuullutkaan. Olin itsekkin impressed miten hyvin hän pärjäsi jopa suomalaisille konkareille! 

Olisikohan tällä perinteikkäällä juhlajuomalla ollut mitään tekemistä asian kanssa ;-) ? Kiitos vielä kerran mahtavista bileista K ja D.  Ei maltettais odottaa niitä vähän isompia juhlia ens kesänä!